MURHA.INFO

En nyt ole ihan varma onko tämä oikealla alueella, joten joudun jättämään sen ylläpidon päätettäväksi.

Tuli somessa tällainen vastaan ja laitoin heti nimen alle. Suomeen vaaditaan USA:n mallin mukaista seksuaalirikollisrekisteriä.

Kansalaisaloitteen voi allekirjoittaa täältä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2578

Saman aloitteen Facebook-sivu: https://www.facebook.com/pedofiilirekisteri/

Aloitteen sisältö:


Aloitteen sisältö

Vaadimme, että Suomeen perustetaan julkinen rekisteri, johon kootaan raiskauksiin ja lapsiin kohdistuneisiin seksuaalirikoksiin syyllistyneiden henkilöiden tiedot. Rekisteriin kerätään edellä mainituista rikoksista tuomittujen nimet, syntymäajat, valokuvat ja nykyinen asuinalue. Seksuaalirikollisten tulee myös ilmoittautua paikallisesti, kun he muuttavat uuteen naapurustoon. Yhdysvaltain mallin mukaisesti tiedot olisivat kaikkien suomalaisten saatavilla valtion ylläpitämällä nettisivulla. Rekisteri on toteutettava siten, että se ei vaaranna uhrien yksityisyyttä. Merkintä poistuu julkisesta rekisteristä samaan aikaan kun rikosrekisterimerkintä vanhenee.

Perustelut

Kansalaisilla ja etenkin lapsiperheillä on oikeus tietää, jos omassa kaupunginosassa asuu raiskaajia tai pedofiileja. Tällä hetkellä tavallinen kansalainen joutuu niin halutessaan selvittämään seksuaalirikollisen henkilöllisyyden tilaamalla oikeudenkäyntiasiakirjoja, sillä media jättää tuomitun nimen usein julkaisematta, vaikka tieto käy ilmi julkisiksi merkityistä asiakirjoista, kuten tuomiolauselmasta.

Toisaalta tuomioistuimet eivät tällä hetkellä kunnioita julkisuusperiaatetta, josta oikeuslaitoksen nettisivuilla kerrotaan seuraavaa: "Julkisuusperiaate oikeudenkäynnissä merkitsee sitä, että oikeudenkäynti ja oikeudenkäyntiasiakirjat ovat julkisia. Jokaisella on siten oikeus olla läsnä asian julkisessa käsittelyssä ja saada tieto julkisista oikeudenkäyntiasiakirjoista." (1)

Esimerkiksi heinäkuussa Keski-Suomen käräjäoikeus tuomitsi "pedofiilien metsästäjänä" tunnetun Mikko Parantaisen ehdolliseen vankeuteen ja mittaviin korvauksiin muun muassa henkilörekisteririkoksesta, koska hän oli julkaissut tuomittujen seksuaalirikollisten nimiä, osoitteita ja kuvia sosiaalisessa mediassa. Tämä on ristiriidassa julkisuusperiaatteen ja suomalaisen oikeustajun kanssa. On myös riski, että tulevaisuudessa julkisuusperiaate vaarantuu entisestään. Veronmaksajien rahoittaman Yleisradion toimittaja vaati tänä vuonna eduskunnan hallintovaliokunnan edessä, että julkisissa rekistereissä olevan tiedon luovuttamista alettaisiin kontrolloida entistä tarkemmin poliittisin perustein, jotta ”ekstremisteiksi” haukutut tahot eivät pääsisi käsiksi julkisiin tietoihin. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että tieto olisi yksinoikeus niille kansalaisille, joiden poliittinen arvomaailma on sama kuin nykyisten vallanpitäjien.

Helmikuussa Yleisradion toimittaja esitti hallintovaliokunnan kuulemisessa seuraavaa: ”Viranomaisasiakirjojen julkisuus ei saa johtaa tilanteeseen, jossa hyvässä uskossa toimivat viranomaiset tahtomattaan avustavat ekstremistejä häiriköimään kansalaisia. Verkkoon levitettyä yksityistä tietoa ei saa koskaan verkosta pois. Samaan aikaan tulee huolehtia, että asialliset toimittajat saavat jatkossakin tarvitsemansa tiedot yhteiskunnallisesti merkittävää valvontatehtäväänsä varten. Yksi varteenotettava vaihtoehto on kouluttaa viranomaiset tunnistamaan ja epäämään tietopyynnöt, joiden motiivi on kyseenalainen ja tietopyynnössä ilmoitettu julkaisualusta tunnetaan lakeja halveksivana.” (2)

Jotta julkisuusperiaate ei olisi enää uhattuna ja jotta suomalaisten oikeus itsepuolustukseen seksuaalirikollisia vastaan voidaan turvata, me allekirjoittaneet vaadimme Suomeen perustettavaa Yhdysvalloista tuttua julkista seksuaalirikollisrekisteriä. (3)

Luotettava ja kaikkien ulottuvilla oleva rekisteri myös estää virheellisen tiedon leviämisen tai väärän henkilön leimautumisen seksuaalirikolliseksi saman nimen perusteella.

'
Rekkasin kanssa puoltoäänen tuonne.

Helmikuussa Yleisradion toimittaja esitti hallintovaliokunnan kuulemisessa seuraavaa: ”Viranomaisasiakirjojen julkisuus ei saa johtaa tilanteeseen, jossa hyvässä uskossa toimivat viranomaiset tahtomattaan avustavat ekstremistejä häiriköimään kansalaisia. Verkkoon levitettyä yksityistä tietoa ei saa koskaan verkosta pois. Samaan aikaan tulee huolehtia, että asialliset toimittajat saavat jatkossakin tarvitsemansa tiedot yhteiskunnallisesti merkittävää valvontatehtäväänsä varten. Yksi varteenotettava vaihtoehto on kouluttaa viranomaiset tunnistamaan ja epäämään tietopyynnöt, joiden motiivi on kyseenalainen ja tietopyynnössä ilmoitettu julkaisualusta tunnetaan lakeja halveksivana.”

Eikö tässä siis ole kuultu muita median edustajia kuin yhtä Yleisradion toimittajaa? Siinähän on ollut ikään kuin valtio sekä kysymässä että vastaamassa ja lausuntojen puolueettomuus ja yleistä oikeustajua vastaavuus sen mukainen.

Samaan aikaan tulee huolehtia, että asialliset toimittajat saavat jatkossakin tarvitsemansa tiedot yhteiskunnallisesti merkittävää valvontatehtäväänsä varten.

Tällaisilla lausunnoilla on kolkko kaiku, historiassa ja nykyäänkin.. Ei ole vaikea arvata, keitä tämä toimittaja pitää "asiallisina" ja "yhteiskunnallisesti merkittävää valvontatehtävää" toteuttavina. Valvontatehtävää! Mihin on jäämässä puolueeton tiedotus? Tai siis mihin se on jo jäänyt?

Tässähän ollaan menossa kohti tietojen pimittämistä muilta kuin YLE:n eli sen takana vaikuttavan valtion"asiallisina" pitämiltä toimittajilta. Itärajan takana on tuolla tavalla toimiva systeemi ja vastaavaa näyttää valtiorahoitteinen YLE kampeavan tännekin askel askeleelta.

Yksi varteenotettava vaihtoehto on kouluttaa viranomaiset tunnistamaan ja epäämään tietopyynnöt, joiden motiivi on kyseenalainen

Kyseenalainen kenen mielestä? Että oikein viranomaisia pitäisi kouluttaa...

Jos tuollaisia lausumia on tosiaan esitetty, niin kyllä niin paskantärkeän oloinen toimittaja, että kiva olisi tietää kuka tuo on. Jessikka Aro siellä on ainakin ollut helmikuussa, täällä hänen vuodatuksensa, jossa leimataan taho jos toinenkin progapandiseksi ja/tai valemediaksi:

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Julka ... 104038.pdf

Tässä ote tuosta:

Kirjoittelun tyyli ja sisällöt eivät millään lailla vastaa esimerkiksi
sananvapauteen sisältyvää oikeutta arvioida ja arvostella yhteiskunnallisten
vallankäyttäjien toimintaa

Just joo.


Ns. vaihtoehtomediat alkavat tuntua yhä vaan tarpeellisemmilta eri näkökulmien punninnassa, olipa niistä muuten mitä mieltä tahansa.

Tuolla kansalaisaloitteen sivulla on aloitteen alla "Linkit muihin verkkosivuihin"-kohta, jossa on siis linkki tuohon samaan Jessikka Aron pitämään puheeseen, eli aloitteessa siis viitataan siihen.

No mutta eihän se julkisuusperiaate sitä tarkoita, että kaikesta, mikä on julkista tietoa, on syytä kirjoittaa nettiin. Eivät lehtien toimittajatkaan kirjoita lehtiin kaikkea, mitä saavat tietoonsa. Tuollaiset henkilöt, jotka julkaisevat tietoa esim. vaikka seksuaalirikollisista tai jostain muusta, voisivat miettiä vähän omiakin motiivejaan ja sitä, että onko oma arvostelukyky varmasti "tehtävän" vaatimalla tasolla.

Unhola kirjoitti:No mutta eihän se julkisuusperiaate sitä tarkoita, että kaikesta, mikä on julkista tietoa, on syytä kirjoittaa nettiin. Eivät lehtien toimittajatkaan kirjoita lehtiin kaikkea, mitä saavat tietoonsa.

Mutta toistaiseksi on saanut kirjoittaa vaikkapa nettiin ilman että joku muu sanelee mistä on syytä kirjoittaa ja mistä ei. Sitä se julkisuusperiaate kyllä tarkoittaa. Mutta jos aletaan valita keille toimittajille tietoa jaetaan ja kelle ei, niin se on ymmärtääkseni kerta kaikkiaan julkisuusperiaatetta vastaan.

Unhola kirjoitti:Tuollaiset henkilöt, jotka julkaisevat tietoa esim. vaikka seksuaalirikollisista tai jostain muusta, voisivat miettiä vähän omiakin motiivejaan ja sitä, että onko oma arvostelukyky varmasti "tehtävän" vaatimalla tasolla.

Luulen, että tässä tapauksessa motiiveja on hyvinkin tarkkaan mietitty, oma arvostelukyky todettu vähintään yhtä riittäväksi kuin esimerkiksi pedofiilien piileskelyn mahdollistavien päätösten tekijöiden vastaava ominaisuus ja päälle päätteeksi saatu tälle näkemykselle tukea tutustumalla ulkomailla jo käytössä oleviin menettelytapoihin.

(Enpä jaksa nyt lainata edellistä kirjoittajaa.)

Tuskinpa tämä Parantainen on harkinnut, mikä olisi tehokkain tapa suojella lapsia, ja tullut sitten pitkien laskelmien jälkeen siihen tulokseen, että pedofiililistan julkaiseminen on juuri se paras keino. Eikö tuossa nyt ole kyse vähän muusta.

Unhola kirjoitti:No mutta eihän se julkisuusperiaate sitä tarkoita, että kaikesta, mikä on julkista tietoa, on syytä kirjoittaa nettiin. Eivät lehtien toimittajatkaan kirjoita lehtiin kaikkea, mitä saavat tietoonsa. Tuollaiset henkilöt, jotka julkaisevat tietoa esim. vaikka seksuaalirikollisista tai jostain muusta, voisivat miettiä vähän omiakin motiivejaan ja sitä, että onko oma arvostelukyky varmasti "tehtävän" vaatimalla tasolla.

Niin, julkisista asiakirjoista voi selvitä asioita, jotka eivät sinänsä kuulu kenellekään muulle, mutta vakaviin rikoksiin syyllistyminen itsessään ei ole yksityisasia. Myös rikokseen vaikuttaneiden tekijöiden pitää olla julkisia, jotta yleisö voi arvioida rangaistuksia ja oikeuslaitoksen toimintaa.

Permit_Denied kirjoitti:Niin, julkisista asiakirjoista voi selvitä asioita, jotka eivät sinänsä kuulu kenellekään muulle, mutta vakaviin rikoksiin syyllistyminen itsessään ei ole yksityisasia. Myös rikokseen vaikuttaneiden tekijöiden pitää olla julkisia, jotta yleisö voi arvioida rangaistuksia ja oikeuslaitoksen toimintaa.

Mutta asiakirjan julkisuus ei tarkoita sitä, että asiakirjan sisältämät tiedot pitää julkaista netissä.

Tuota ehdotusta, että viranomaiset voisivat halutessaan olla luovuttamatta julkisia tietoja, en pidä järkevänä tai toteuttamiskelpoisena. Mihin se raja sitä paitsi vedettäisiin, kenelle asiakirja annetaan luettavaksi ja kenelle ei? Onhan laissa määrätty sanktiot niille, jotka kirjoittelevat sopimattomia nettiin tai jonnekin muualle, joten miksei se riitä.

Ketä se vahingoittaisi jos pedofiilien, raiskaajien ja naisten hakkaajieen kuvat ja nimet ois lehdissä? Aika usein kuulee perusteluna, että vallalla oleva anonymiteetti suojelee uhreja - jota perustelua en yleisellä tasolla todellakaan niele, etenkään siksi, että tätä uhrin-suojelu-mantraa toistavat rosvojen suojelijat ovat samalla niin kovia puhumaan tabujen syrjäyttämisestä, avoimuudesta sekä keskustelun ja vuorovaikutuksen tärkeydestä osana "palautumis prosessia" sekä tekijän, että uhrin näkövinkkelistä. Lisäksi vois sanoa, että suurin osa teoista on muutenkin sellaisia, joissa tekijän henkilöllisyyden julkisella paljastuksella ei olisi riskiä muiden asianosaisten anonymiteetiin paljastumiseen?

Ongelma on siinä miksi pitää olla vain yhden asian rekisteri. Samalla vaivalla sitten jokainen rikollinen samaan rekisteriin. Netissä voisi sitten listoja suodattaa mieleisensä rikostyypin mukaan.
Uhrien suojelu on huono peruste, tämän vuoksi tarvittaisiin lisää asennekasvatusta sen suhteen miten rikosten uhreihin tulee suhtautua.

ReissuLasse kirjoitti:Uhrien suojelu on huono peruste, ...

Ei minusta. Hyvähän se olisi, jos tässäkin asiassa olisi läpinäkyvyyttä. Voi vain kuvitella, miltä seksuaalirikoksen uhrista tuntuu, jos omilla kulmilla tapahtuu taas seksuaalirikos, vaikkei itse sillä kertaa uhriksi olisi joutunutkaan. Siinä on mielenterveys vaarassa ja mahdollisesti yksi hoidettava lisää.

Tässä on sitä paitsi tarkoitus nimenomaan vähentää riskiä uusien ihmisten uhreiksi joutumiselle. Rekisteri auttaisi alueella asuvia olemaan varovaisempia, jos sinne kerran joku seksuaalirikollinen pitää asuttaa.

ReissuLasse kirjoitti:...tämän vuoksi tarvittaisiin lisää asennekasvatusta sen suhteen miten rikosten uhreihin tulee suhtautua.

No miten? Mihin suuntaan asenteita pitäisi sinun mielestäsi muokata?

Luupää kirjoitti:

ReissuLasse kirjoitti:Uhrien suojelu on huono peruste, ...

Ei minusta. Hyvähän se olisi, jos tässäkin asiassa olisi läpinäkyvyyttä. Voi vain kuvitella, miltä seksuaalirikoksen uhrista tuntuu, jos omilla kulmilla tapahtuu taas seksuaalirikos, vaikkei itse sillä kertaa uhriksi olisi joutunutkaan. Siinä on mielenterveys vaarassa ja mahdollisesti yksi hoidettava lisää.

Tässä on sitä paitsi tarkoitus nimenomaan vähentää riskiä uusien ihmisten uhreiksi joutumiselle. Rekisteri auttaisi alueella asuvia olemaan varovaisempia, jos sinne kerran joku seksuaalirikollinen pitää asuttaa.

ReissuLasse kirjoitti:...tämän vuoksi tarvittaisiin lisää asennekasvatusta sen suhteen miten rikosten uhreihin tulee suhtautua.

No miten? Mihin suuntaan asenteita pitäisi sinun mielestäsi muokata?

Niin siis yritin sanoa että julkaisemattomuuden perusteleminen uhrien suojelemisella on huono peruste. Uhreihin edelleen liittyy aika ikäviä asenteita tyyliin damaged goods. Mutta miksi alueen ihmisiä pitää varoittaa vain seksuaalirikollisista? Eikös se ois kiva osata vältellä sitä kioskin nurkalla turpaan vetäjääkin? Tai olla kaveeraamatta sen naapurin rattijuopon kanssa?

ReissuLasse kirjoitti:
Niin siis yritin sanoa että julkaisemattomuuden perusteleminen uhrien suojelemisella on huono peruste. Uhreihin edelleen liittyy aika ikäviä asenteita tyyliin damaged goods. Mutta miksi alueen ihmisiä pitää varoittaa vain seksuaalirikollisista? Eikös se ois kiva osata vältellä sitä kioskin nurkalla turpaan vetäjääkin? Tai olla kaveeraamatta sen naapurin rattijuopon kanssa?

tuomioistuimista ja väestötietorekisteristä yhdistelemällä paperit ja sitten vielä kun jotenkin tuon henkilörekisterin muodostamiseen ja ylläpitoon tarvittavan luvan saisi... se jota niin kovalla kiirellä takavuosina "paranneltiin" - raiskarien ja naistenhakkaajien suojelemiseksi ymmärtääkseni - paljonkohan em. on töissä eri viranomaisissa... kytät, tulli, vhl jne.

ReissuLasse kirjoitti:Mutta miksi alueen ihmisiä pitää varoittaa vain seksuaalirikollisista? Eikös se ois kiva osata vältellä sitä kioskin nurkalla turpaan vetäjääkin? Tai olla kaveeraamatta sen naapurin rattijuopon kanssa?

Juuri niin. Puhumattakaan siitä jos naapuri olisi joskus tappanut jonkun.

Se on vähän ristiriitainen juttu, että tiedon saaminen on niin kovin tärkeää, mutta sitten kuitenkin on kauheaa jos kaikki tieto ei löydy facebookista. Miten tärkeää sellainen tieto voi olla, jonka eteen ei haluta tehdä yhtään mitään?

Unhola kirjoitti:...
Se on vähän ristiriitainen juttu, että tiedon saaminen on niin kovin tärkeää, mutta sitten kuitenkin on kauheaa jos kaikki tieto ei löydy facebookista. Miten tärkeää sellainen tieto voi olla, jonka eteen ei haluta tehdä yhtään mitään?

Ei olisi varmasti välttämätöntä löytyminen edes joltain nettisivulta, monelle riittäisi, että voisi tarkastaa asuinalueensa tai kaupunkinsa tilanteen, esim. pedoja ujuttautuu säännöllisesti erinäisiin harrastuksiin, eikä oikein voi estää. Joku saattaa miettiä kahteen kertaan lapsenraiskailemisia jo pelkästään Mikko Parantaisen tekemän loistavan työn takia, kuinka moni rikoksen uhri on muuten mahtanut hänen takiaan kärsiä? Kysyn, koska en tiedä, Mikko saattaisi tietää paremmin(varmaan ottaneet yhteyksiä sekä tyytyväiset että tyytymättömät uhrit). On otettava huomioon myös se, että yhteiskunnan muuttuminen on vaikuttanut tietoihimme naapurustosta valtavasti, aiemmin tiedettiin ketä kannatti karttaa. Nykyään harvempi tietää.

Mitä tuohon haluun tulee, yritäpäs hakea kaupunginosasi tai edes kaupunkisi raiskarit, pedot tai talousrikolliset ja kerro sitten kuinka pienen tai suuren motivaation se vaati vai jäikö ehkä löytymättä? Nykysysteemi ei oikein mahdollista tuollaista tiedonhakua, tiedätkin ehkä tämän, mutta kirjoitat vaan palstantäytteeksi.

Mielipiteesi ja selvä intohimosi tietokieltoon on kyllä huomattu, mutta motiiviasi kieltoon et ole perustellut tarpeeksi selvästi. Tämä laittaa epäilemään henkilökohtaisempaa motiivia, mitä toki ei sinulla voi olla - eihän kukaan nyt itseään tai lähipiiriään halua puolustaa elämän tarjoamilta vittumaisuuksilta, etiikka- ja moraaliasiantuntijat näistä vaan kiistelevät, mutta ovat tällä kertaa aika saatanan huonoja perustelemaan kieltokantaansa.