MURHA.INFO

Joskus 1990-luvun puolivälissä Alibin ja parin muun rikoslehden etusivuilla oli isoja otsikkoita kuuron naisen tekemästä miesystävän paloittelusurmasta pohjois-Suomessa. Lieneekö Kemijärvi tai Kuusamo? Kun ruumiinosat olivat kätkettyjä ympäri tilaa, niin nainen asusteli ihan kaikessa rauhassa. Jäi kiinni, kun miehen omaiset rupesivat ihmettelemään miehen katoamista. Iltapäivälehdissäkin oli uutisia tapauksesta ja oikeudenkäynnistä. Naisen etunimi taisi olla Eija, Eila tai Erja, sukunimeä en enää muista.
Koko Suomen kuurojen yhteisössä oli kohistu tästä tapauksesta todella kovaa, mutta kun ottaa huomioon E:n aikaisempi henkilöhistoria, niin ei olekaan yhtään ihme. Kova häirikkö koulussa, herkkä rajuille tunteenpurkauksille pienistäkin ärsykkeistä, päihteidenkäyttö, vaikeat ihmissuhteet ja niin edelleen. Pohjois-Suomen kuurot pelkäsivät E:tä tosissaan.

Tietääkö kukaan? Artikkeli taitaa löytyä 90-luvun puolivälin Alibeista ja muista rikoslehdistä. Minä olin lukenut kaverini Alibia silloin, kun ilmestyi kioskeihin.

Muistan hämärästi tämän. Erjan haastatteluita on ollut joskus myöhemminkin Alibissa.
Vaan eikös ollut niin, että erja tappoi vielä toistekin, vai muistanko vallan väärin?

Toi on kyllä aika jännä kun on kuuro,niin eipähän kuule paloitellessa niitä narskahduksia

Tästä - taas kerran "yksi rikoshistorian raaimmista" - tapauksesta oli neljän sivun artikkeli Alibissa nro 2/2004. Samassa artikkelissa käsiteltiin tuon kuuromykän naisen muitakin edesottamuksia.

Surma tehtiin kesäkuun alussa, Kuusamossa, jonain keskiviikkoiltana 1998. Tekijä, tuolloin 30-vuotias Erna Kekäläinen ryypiskeli 46-vuotiaan miesystävänsä kanssa mökissään. "Makean nousuhumalan tiimellyksessä pariskunta kävi lurittelemassa lemmenlauluja myös järvellä, jossa Erna tykkäsi soudella ja miettiä syntyjä syviä".

Pariskunnan suukopu alkoi perämoottorin bensiinin ostosta ja sai lopulta hallitsemattomat mittasuhteet. Tappelun tuoksinassa Erna nappasi sopivasti käteen osuneen narun ja viritti sen miesystävänsä kaulalle ja rutisti. Naks! Tämän jälkeen Erna iski miestä vielä leipäveitsellä ja paneutui sen jälkeen levolle ruumiin viereen.

Herättyään Erna haki pihalta kirveen, siirsi ruumiin lakanoiden päälle ja aloitti paloittelun. Hän irroitti kädet ja jalat, mutta torson katkaiseminen epäonnistui, joten sen hän piilotti sellaisenaan talon ulkoportaiden alle. Raajat hän laittoi muovisäkkiin ja upotti järveen. Työn tullessa tehdyksi Erna käväisi taksilla hankkimassa korillisen keskiolutta ja jatkoi juhlimista - ilman miesystäväänsä.

Heinäkuun alussa miehen sisko otti yhteyttä poliisin ihmetellen veljensä katoamista. Poliisi ei uskonut Ernan selvitystä miehen sukuloimisreissusta, vaan ratsasi paikan ja torso löytyi.

Mielentilatutkimuksen mukaan Erna toimi täydessä ymmärryksessä ja hänet tuomittiin pitkään vankeusrangaistukseen, jota hän ryhtyi suorittamaan Oulun vankilassa. Tuomion pituutta ei Alibin artikkelissa mainittu, samoin kuin ei tekijän sukunimeäkään, mutta se ilmeni artikkelissa olleiden poliisin ottamien kuvien yhteydessä olleesta kuvatekstistä.

"Olen tottunut laitoselämään. Teinhän ensimmäisen putkakeikkanikin 14-vuotiaana. Viihdyn täällä. Vankilassa on hyvä ruoka, loistavat kauhuleffat ja röökiäkin voi vedellä mielin määrin. Olen kovin, enkä piittaa p...aan muiden ajatuksista. Vapaudun aikanaan ja katsotaan sitten mitä elämä tuo tullessaan". Erna kiteytti määrätietoisesti.

Erna Kekäläinen on kotoisin Kemistä ja hän kasvoi yksinhuoltajaperheessä. Hänen normaalia kehitystään varjosti hänen synnynnäinen kuulovammansa. Jo nuorena hän heittäytyi täysillä mukaan villiin elämäntyyliin, johon kuuluivat päihteet merkittävässä määrin. Joskus hän kävi töissä ja joskus ei, vaelteli pitkin Pohjois-Suomea ja vuonna 1992 työvoimatoimistokin nosti jo kädet pystyyn eikä rasittanut Ernaa enää kiusallisilla kyselyillään ja kurssitusehdotuksillaan.

Vuonna 1993 jälkeen alkoi rikosrekisteri karttua vauhdilla ja samana vuonna hän joutui ensimmäisen kerran vankilaan. Tuomio tuli tapon yrityksestä ja sen pituus oli 9 kuukautta. Toinen vankeustuomio napsahti neljä vuotta myöhemmin ja tältä reissulta hän vapautui vain muutamaa päivää ennen miesystävänsä paloittelusurmaa. Surmaamansa kuusamolaismieheen hän oli tutustunut vankilomiensa aikana.

Pariskunnan suukopu alkoi perämoottorin bensiinin ostosta ja sai lopulta hallitsemattomat mittasuhteet. Tappelun tuoksinassa Erna nappasi sopivasti käteen osuneen narun ja viritti sen miesystävänsä kaulalle ja rutisti. Naks! Tämän jälkeen Erna iski miestä vielä leipäveitsellä ja paneutui sen jälkeen levolle ruumiin viereen.

Koskakohan ihmiset oppisivat nukkumaan riitojen yli? Paljon puhuttu mykkäkoulukin on parempi ensi alkuun, kuin nämä "hallitsemattomat mittasuhteet".

Tällä tapauksella oli muistaakseni Alibissa yksi ikimuistettavimmista lööpeistä tyyliin "KUUROMYKKÄ PALOITTELI PUOLISONSA!"

No, normaalin rajoissa kulkeva ihminen pystyy, humalassakin, hillitsemään itsensä siten, ettei "napsahda" tappamaan tai mukiloimaan ketään.
Mykkäkoulu...Hahhahhaa... (Tässä tapauksessa.)

Kiitos, tohtori Lecter! *kumartuu*

Nyt minun muistini palautuu. Kemin tytön verityö taitaa olla sukua erään entisen naisgladiattorin verityölle kaikessa karmeudessaan. Myös molemmillakin on äärimmäisen kova pokka.

No on kyllä kovapintainen nainen tuo Erna.Eikun torso kukkapenkkiin ja kaljanostoon..huh huh

Mutta JR: Oliko Erna siis myös mykkäkin,vai onko tuo vain lehden sensaatiohakuisuutta.Tohtorin tekstissä nimittäin lukee,että "Pariskunnan suukopu..."

Jotenkin tuntuu,että koska nainen on vajavainen toisaalta niin hänen pitää näillä teoilla näyttää olevansa ikäänkuin tasavertainen tai muiden yläpuolella oleva.

Tietynlaisen häiriön omaavat ihmiset vain napsahtavat mitättömistä asioista, ja sitten ympärillä olevat saavat varoa ihan tosissaan. Riita voi tulla yhdestä tupakasta tai vaikka tulitikusta.

Päihteet edesauttavat napsahdusta kovasti viemällä estot, ja ylipäänsä sotkemalla elämän ja tuottamalla sitä pahaa oloa purettavaksi, mutta eivät tosiaankaan ole perimmäinen syy.

Miksi joku alkaa aina humalassa selittää samaa vituttavaa tarinaa, tai joku toinen ryhtyy tietyn viinamäärän jälkeen kähmimään kaikkia ympärillään olevia? Ja joku alkaa vain kerjätä turpaansa ja joutuu heitetyksi ulos baarista.

Loppujen lopuksi kaikki nämä käyttäytymismallit tuottavat vain vahinkoa ja vaaraa itselle, mutta henkilö ei vain usko vaan yrittää aina uudelleen.

Ei tuohon vankila auta, kun vankilaan joutuu se selväpäinen, paljon vaarattomampi versio persoonasta. Sekopääversio viettää tuomion horroksessa, ja sieltä sitten heräilee muutaman viinahörpyn - parin viikon putken jälkeen.

Auttaisikohan itsehillinnän opettelua, jos väkivallastelija pidettäisiin pakkolaitoksessakin jatkuvassa kiukkukännissä, tai tapauksesta riippuen vaikka amfetamiinipsykoosissa?

Laitos voi olla siis turvallinen ja sopiva paikka jollekin.
Siellä saa tarvitsemaansa ihailua ja kunnioitusta toisilta vangeilta.
Ruokaa, vaatteet, kodin.
Ympäristö pysyy lähes muuttumattomana.
Vastuun ja velvollisuuksien rajat ovat selkeät.
Ei tarvitse teeskennellä mitään, yrittää mitään, muuttua mitenkään.

Pääsen taas lempilauseitani pudottelemaan, mutta jälleen kerran näemme esimerkin täydellisen asosiaalisesta yksilöstä jonka paikka ei ole yhteiskunnassa.

Tällaisiin henkilöihin tulisi kohdistaa ennaltaehkäiseviä toimia ensimmäisten tuomioiden jälkeen, sillä henkilön tulevaisuus on jo tähtiin kirjoitettu kun riittävän vahvat viitteet on saatu parantumattomasta rikollisesta elämäntavasta. Suomen oloissa ainoa sovellettavissa oleva keino olisi pysyvä pakkolaitoseristys.


Vielä 60-luvulla meillä oli keinot tällaisia yksilöitä vastaan. Nykyisin ilmeisesti oletus kulkee sitä latua, että yksilönvapaus on yhteisön turvallisuutta suurempi arvo. Individualistinen yhteiskunta tulee vielä kulkemaan tiensä päähän, mutta aikaa ja kärsimystä se ottaa.

No mitenkäs tämän tuomion kanssa sitten on, pääseekö hän istumalla "puolikkaan" vai vaikuttaako aiemmin kärsitty lyhyempi tuomio tapon yrityksestä asiaan Ensikertalainenhan hän ei enää ole...
Milloinka mahtaa vapautua

Doctor Lecter kirjoitti:Pariskunnan suukopu alkoi perämoottorin bensiinin ostosta ja sai lopulta hallitsemattomat mittasuhteet. Tappelun tuoksinassa Erna nappasi sopivasti käteen osuneen narun ja viritti sen miesystävänsä kaulalle ja rutisti. Naks! Tämän jälkeen Erna iski miestä vielä leipäveitsellä ja paneutui sen jälkeen levolle ruumiin viereen.

Herättyään Erna haki pihalta kirveen, siirsi ruumiin lakanoiden päälle ja aloitti paloittelun. Hän irroitti kädet ja jalat, mutta torson katkaiseminen epäonnistui, joten sen hän piilotti sellaisenaan talon ulkoportaiden alle. Raajat hän laittoi muovisäkkiin ja upotti järveen. Työn tullessa tehdyksi Erna käväisi taksilla hankkimassa korillisen keskiolutta ja jatkoi juhlimista - ilman miesystäväänsä.

Harvinaisen kylmähermoinen matami on ollut tässä liikenteessä. Nalkuttava ukko on kuristettu ja paloiteltu - reipasta toimintaa.

ville69 kirjoitti:Auttaisikohan itsehillinnän opettelua, jos väkivallastelija pidettäisiin pakkolaitoksessakin jatkuvassa kiukkukännissä, tai tapauksesta riippuen vaikka amfetamiinipsykoosissa?

kannatetaan!
oppisivat käytännössä alkoholikäyttäytymistä. tosiaan moni näistä kännitappajista on mitä herttaisimpia ihmisiä selvinpäin. vähän niinkuin dr. jekyll ja mr. hyde. tää on ku koiraa toruisi tunteja lattialle kusemisen jälkeen, ei se enää sitä ymmärrä.
LSD:tä on joskus käytetty valvotuissa oloissa terapiamuotona, miten toimisi sellainen "känniterapia" jossa ihminen oppisi pikkuhiljaa hillitsemään impulssejaan humalassa?

^Kannatetaan! Olen yrittänyt terapoida itseäni kyseisellä metodilla. Harmi vain, että humalassa olen hyvällä ja vieläkin paremmalla päällä!