MURHA.INFO

Vaajakoskelainen 46-vuotias mies on tuomittu 40 päiväksi ehdottomaan vankeuteen marsun pahoinpitelystä ja naistuttavansa asunnon vahingoittamisesta. Tuomio tuli eläinsuojelurikoksesta ja vahingonteosta.

Itä-Suomen hovioikeus vahvisti Kuopion käräjäoikeuden puolivuotta sitten antaman rangaistuksen.

Mies riehui naistuttavansa asunnossa Kuopiossa viime marraskuussa.
Asunnossa rikkoitui muun muassa astianpesukone sekä astioita ja koriste-esineitä. Naisen tullessa kotiin marsun häkki oli lattialla kumollaan.
Eläin löytyi häkistä vahingoittuneena, ja se jouduttiin lopettamaan.

Mies myönsi vahingonteon, mutta kiisti syytteen eläinsuojelurikoksesta.
Kuopion käräjäoikeus otti ratkaisua tehdessään huomioon myös miehen aiemmat rikolliset teot.

Julkaistu STT -lehdessä 25.10.2007[/b]

Aika erikoinen tapaus kyllä, mutta elukkahan se marsukin on ja naisen omaisuutta. Ihme kylläkin että ihan ehdotonta tuli.

nämä tuomiot on kyllä joskus ihan paikallaan kun tietynlaiset tyypit luulevat että voivat tehdä mitä vaan...toivoisin vähän suurempia tuomioita kaikille eläinten rääkkääjille

Aiheesta on keskusteltu täällä (kuten muistakin tämän tyyppisistä eläinsuojejutuista):
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=1573

Mä veikkaan, että tuohon tuomioon on olennaisesti vaikuttanut vahingonteko omaisuudelle ja tekijän taustat ja siitä syystä ehdoton tuomio. Pelkästä marsun vahingoittamisesta olisi rapsahtanut todennäköisesti vain muutama päiväsakko. Valitettavasti.

Mielenkiintoisena OT-pointtina luin Linkolan kirjasta ajatuksiansa. Meillä ihmisillä on tapana pelästyä ja kauhistella itse kuolemaan liittyviä kärsimyksiä. Eläisuojelussa tämän huomaa helposti. Moni elikko elää elämänsä vailla virikkeitä, äärimmäisessä vankeudessa. Tästäkin puhutaan, mutta vasta esim. eläimen teurastuksessa esiintyvistä ylimääräisistä kärsimyksistä noustaan barrikaadeille. Mitä on muutaman minuutin kärsimys verrattuna koko elämän kärsimykseen?

Yhtenä esimerkkinä otan myös paljon puhutut härkätaistelut. Esitetäänpäs härille seuraava kysymys:

Valitse elämä:

a) toimit työjuhtana kuumassa auringossa 10 vuotta ja sitten sinut teurastetaan.

b) saat kirmailla 3 vuotta laitumilla vapaasti, syöt parasta ruokaa ja elät kunnioitettuna kuninkaana. Tämän lunastat kuolemalla kivuliaasti härkätaisteluareenalla n. 20 minuutin näytelmässä, missä julmat ihmiset hurraavat, kun veresi virtaa.

Uskoisin valtaosan häristä valitsevan vaihtoehto b:n.

EuroJR kirjoitti:Uskoisin valtaosan häristä valitsevan vaihtoehto b:n.

Vai niin. Minä puolestani luulen, etteivät härät ymmärrä edes koko kysymystä, ainakaan jos sen niille suomen kielellä esität.

ShipWreck kirjoitti:

EuroJR kirjoitti:Uskoisin valtaosan häristä valitsevan vaihtoehto b:n.

Vai niin. Minä puolestani luulen, etteivät härät ymmärrä edes koko kysymystä, ainakaan jos sen niille suomen kielellä esität.

Hekoheko. Unohdin täsmentää-> JOS SIIS KYKENISIMME PUHUMAAN HÄRKIEN KANSSA!!!!

Aizerbaidzan kirjoitti:Aiheesta on keskusteltu täällä (kuten muistakin tämän tyyppisistä eläinsuojejutuista):
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=1573

Sori, katselin kyllä että onko tästä aiheesta keskustelua mistään, mutta ei sattunut silmään.

kyllä mä ainakin pystyn härille puhumaan, ne vaan on vähän sellaisia, ettei ne oikein tahdo kuunnella

EuroJR kirjoitti:Mielenkiintoisena OT-pointtina luin Linkolan kirjasta ajatuksiansa. Meillä ihmisillä on tapana pelästyä ja kauhistella itse kuolemaan liittyviä kärsimyksiä. Eläisuojelussa tämän huomaa helposti. Moni elikko elää elämänsä vailla virikkeitä, äärimmäisessä vankeudessa. Tästäkin puhutaan, mutta vasta esim. eläimen teurastuksessa esiintyvistä ylimääräisistä kärsimyksistä noustaan barrikaadeille. Mitä on muutaman minuutin kärsimys verrattuna koko elämän kärsimykseen?

Yhtenä esimerkkinä otan myös paljon puhutut härkätaistelut. Esitetäänpäs härille seuraava kysymys:

Valitse elämä:

a) toimit työjuhtana kuumassa auringossa 10 vuotta ja sitten sinut teurastetaan.

b) saat kirmailla 3 vuotta laitumilla vapaasti, syöt parasta ruokaa ja elät kunnioitettuna kuninkaana. Tämän lunastat kuolemalla kivuliaasti härkätaisteluareenalla n. 20 minuutin näytelmässä, missä julmat ihmiset hurraavat, kun veresi virtaa.

Uskoisin valtaosan häristä valitsevan vaihtoehto b:n.

Mielestäni härkätaisteluissa ei ole pahinta se, mitä tehdään härille, vaan se, mitä niiden seuraaminen kertoo meistä ihmisistä.

Tässä maassa lienee jotakin aikalailla vialla, kun (linkki jossain, en jaksa kaivaa, seksuaalirikokset foorumilla juttua) lapsen vuosikausia jatkuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä selviää EHDOLLISELLA ja marsun taposta (ja tavaroiden rikkomisesta pikaistuksissaan) saa EHDOTTOMAN vankeustuomion. Aikalailla pielessä, sanoisin.

ABC kirjoitti:Mielestäni härkätaisteluissa ei ole pahinta se, mitä tehdään härille, vaan se, mitä niiden seuraaminen kertoo meistä ihmisistä.

Tosiasiassa ihmisiä kiehtoo vain kuolema ja seksi, sanoi jo Alice Cooperkin aikoinaan.

Härkätaisteluun liittyy monenlaisia väärinkäsityksiä. Ei se ole urheilua, eikä mikään kaksinkamppailukaan. Sitä se on joskus ollut. Nykyään ei härille anneta mitään mahdollisuuksia, olkoonkin, että saavat aina välillä pistettyä noita matadooreja pebaruun sarvella. Tämä laji tulisi yrittää omaksua eräänlaisena kuoleman balettina. Hemingway on kirjoittanut aiheesta laajan selontelon.

Nykyään härät huumataan rauhoittavilla ennen areenalle menoa. Lihan myynti ja käyttö on kriminalisoitu. Ennen lähiravintolat myivät huikeilla summilla "illan tähteä" lautasella! Ennen muinoin myös erittäin hyvin taistelleet härät armahdettiin ja pääsivät palkinnoksi siitossonneiksi, nykyään jokainen yksilö astuu "portista, josta ei ole paluuta". Naulaa tulee päähän takatiloissa, vaikka yleisö muuta sankarihärästä luulisikin. Välillä estraadille eksyy taisteluhaluton härkä. Johtuuko noista rauhoittavista vai shokista tms. en tiedä. Vanhan perinteen mukaan lehmäpaimen tällöin tulee lehmälauman kanssa hakemaan pelkurisonnin mukaansa. Tämäkin härkä joutuu laitumen sijaan lahdatuksi heti "takatiloissa".

Onhan toki muutaman kymmenen minuutin tuska pientä, jos sillä lunastaa monen vuoden kuninkaana olon. Sen katsominen ja siitä nauttiminen on kuitenkin minulle vastenmielistä, vaikka muuten sangen ilkeä olenkin. (Muurahaisiakin yritän välttää tallomasta, mutta hyttyset, kärpäset ja torakat ansaitsevat liiskauksen! ) Nuo "taistelut" näyttävät sitä paitsi minun silmiini hyvin samanlaisilta aina. Aina samat musiikit, torven töräykset, samat jallitukset... Korkeintaan härän saadessa tuon kuolettavan piston, huomaan eroja.

Härkätaistelu toimii jonkinlaisena vanhoillisten linnakkeena Espanjassa tyyliin: "älkää te tulko meille sanelemaan, miten täällä toimitaan". Tämä "lajihan" on saanut EU:ssa sangen voimakasta kritiikkiä osakseen viime vuosina. Vaikuttaa siltä, että asteittain joudutaan taipumaan. Nyt ensi kesästä lähtien yleisillä kanavilla ei saa härkätaistelua enää esittää. Myös muita rajoituksia tyyliin "tupakka", on tulossa.

Härkien rituaalista teurastusta katselevat lähinnä vanhat äijänkäppyrät, maalaiset ja paikalliset mustalaiset. Pohjois-Espanjassa ei lajilla ole suurtakaan kannatusta enää. Toista on Andaluciassa. Matadorit ovat suuria pop-idoleita, myyvät julisteita ja pamputtavat valokuvamalleja.

Eipä se jenkkien rodeokaan sen armeliampaa ole.

http://www.youtube.com/watch?v=2XCl2feM7gs

markja kirjoitti:Tässä maassa lienee jotakin aikalailla vialla, kun (linkki jossain, en jaksa kaivaa, seksuaalirikokset foorumilla juttua) lapsen vuosikausia jatkuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä selviää EHDOLLISELLA ja marsun taposta (ja tavaroiden rikkomisesta pikaistuksissaan) saa EHDOTTOMAN vankeustuomion. Aikalailla pielessä, sanoisin.

Olet oikeassa, ehdottomia tulisi jakaa kummastakin, ja selvästi kovempia tuomioita kummastakin. Sen sijaan päinvastaiseen linjaan ei ole syytä lähteä, eli eläinten rääkkääjät ja tappajat jätettäisiin tuomiotta siksi, että jostain muusta rikoksesta on tullut epäoikeudenmukaisen pieni tuomio. Sehän olisi samaa logiikkaa kuin se, että Suomessa jätettäisiin sairaat hoitamatta sen takia, että jossain päin maailmaa ihmisiä kuolee Ebolaan yms. tauteihin.

Eläimiä rääkkäävät ja vahingoittavat ihmiset tuskin välittävät sen enempää ihmistenkään kärsimyksistä. Kyllähän jokainen itseään kunnioittava sarjamurhaajakin aloittaa eläinrääkkäyksellä ennen kuin siirtyy eteenpäin.

Lemmikkieläimen tappaminen ei teknisesti ole erilainen kuin hyötyeläimen tappaminen, mutta ero piileekin moraalissa ja siinä, mitä moinen teko kertoo kyseisestä ihmisestä. Lemmikin tappaminen on monessa tapauksessa perheenjäseneneksi mielletyn eläimen tappamista.