MURHA.INFO

Espanjalainen diplomaatti Enrique Iranzo lähti huhtikuun 24. 1974 töihinsä Oslon keskustaan, Espanjan lähetystöön klo 09. Hänellä oli tanskalainen vaimo, Anni, joka oli raskaana kolmannella kuulla. Heillä oli ennestään pikkuinen tytär, Marie Louise, joka tuona aamuna leikki ulkona koiransa kanssa. Kello kymmeneltä hän meni naapuriin kylään, palatakseen kello 11 aikoihin päästämään koiransa sisälle. Pian lapsi kuitenkin palasi naapurinsa luo ja kertoi, kuinka ei pääse kotiinsa sisälle.

Naapurin rouva lähti tyttären kanssa selvittämään asiaa. Ulko-ovi oli lukossa, eikä kukaan vastannut ovikelloon. Hän kiersi taloa ympäri ja tihrusteli ikkunoista sisään. Olohuoneen ikkuna oli auki ja hän huusi Annin nimeä, mutta turhaan. Vastausta ei kuulunut. Hiljaisuuden katkaisi kuitenkin pari hyytävää kirkaisua. Naapuri päätteli käynnissä olevan "perheen välienselvittelyn" ja luikkasi nopeasti takaisin kotiinsa. Marie Louise jäi samassa hytäkässä kotinsa pihalle.

Pikku tyttö tuli kuitenkin jonkin ajan päästä uudestaan naapurinsa luo ja tällä kertaa oikein peloissaan. Lapsi kertoi, kuinka oli mennyt kotiin kellarin kautta. Sisällä oli äidin luona ollut "vihainen täti" ja äidin naama oli ollut "punainen".

Nyt naapuripariskunta meni yhdessä ovelle kolkuttamaan. Kun vastausta ei vieläkään saatu, he palasivat kotiinsa, soittivat Annin diplomaattimiehelle Enrique Iranzolle. Mies saapui pian huolestuneena kotiinsa. Huoli olikin aiheellinen. Olohuoneessa löytyi Anni surmattuna, puolet päästä murskana. Hänen kaulansa ympärillä oli kuulakärkikynällä kiristetty nyöri. Rinnat olivat paljaana ja alushousut oli vedetty polviin alas. Ensi näkemältä tuli mieleen seksuaalimurha. Monet merkit myös kielivät, kuinka paikalla oltiin käyty kamppailua elämästä ja kuolemasta.


Anni ja Enrique vuonna 1974

Poliisit saapuivat paikalle. Lääkäri totesi kuoleman aiheutuneen vakavista vammoista päässä. Kuristaminen oli tapahtunut kuoleman jälkeen.

Enrique suostui kaikkiin mahdollisiin kuulusteluihin ja kyselyihin poliisin kanssa, huolimatta diplomaattistatuksestansa. Lääkärintarkastuksessa hänestä ei löydetty minkäänlaisia tappelun jälkiä. Ei naarmuakaan.

Rikospaikkatutkinnassa löydettiin murhatun kädestä vieras hiustuppo. Myös verijälkiä löydettiin jonkin verran, huolimatta siitä, että niitä oli yritetty hävittää. Kävi myös ilmi, että murhaaja oli pessyt itsensä teon jälkeen talon wc:ssä.

Muutaman päivän päästä esille astui todistaja, joka kertoi nähneensä tumman naishenkilön hiipparoivan diplomaattipariskunnan asunnon liepeillä pari päivää ennen surmatekoa. Nähdyllä hahmolla oli ollut tumma housupuku, suuret aurinkolasit ja iso huivi peittämässä pään seutua.

Huhtikuun 30. eräs nainen otti yhteyttä paikalliseen sanomalehteen, luettuaan tuosta tummasta naishenkilöstä. Hän kertoi, kuinka oli soittanut jo 25. päivänä paikalliselle polisille ja kertonut löytäneensä verisen vaatemytyn läheisestä metsästä. Vaatteet olivat yhä samassa paikassa, eikä poliisi ollut tehnyt mitään. Lehden toimituksesta otettiin yhteyttä Oslon keskusrikospoliisiin ja nyt tapahtumiin saatiinkin vauhtia. Veriset vaatteet olivat aluspaita, naisten jumpperi, huivi ja varsikenkäpari. Lisäksi löytyi raitiovaunulippu, käärepaperia ja piirros kolmesta lentävästä hevosesta.

jatkuu...

Nyt merkit näyttivät viittaavan murhajan olevan nainen. Tämän kuultuaan Enrique kertoi välittömästi entisestä amerikkalaisesta tyttöystävästään Minna Treadwell Thompsonista, 25. Vain viikkoa aiemmin oli hän saanut kirjeen, jossa luki: "Loppu on lähellä, ellen saa tavata sinua - rakastan sinua niin paljon, Minna."

Enrique Iranzo kertoi tutkijoille, kuinka oli tavannut Minnan vuonna 1969 Baijerissa, oltuaan molemmat siellä opiskelemassa. Heistä tuli hyvät ystävät ja molemmat olivat aristokraattiperheen lapsia. Vuonna 1970 Iranzo pääsi Espanjan Nicaraguan lähetystöön töihin ja kävi matkallaan tapaamassa myös Minnaa tämän kotona Memphisissä. Nyt heille syntyi suhde.

Enrique oli kuitenkin samaan aikaan toisen naisen kanssa. Tämä nainen oli norjalainen Anni ja heille syntyi yhteinen tytärkin. Minna ei tiennyt Annin olemassaolosta mitään, vaan kävi välillä Nicaraquassa rakkaansa luona. Vuonna 1972 jäi Enrique kiinni meksikolaisen rakastajattaren pidosta, mutta tämä sai Minnan tunteet vain entistä suurempaan paloon, palattuaan takaisin Memphisiin. Hän kirjoitti kiihkeitä rakkauskirjeitä miehelleen. Hän käsitti olevansa Enriquen kanssa kihloissa.

Seuraavana vuonna Minna sai selville, että Enrique oli aikeissa muuttaa töihin diplomaatiksi Osloon. Kävi myös ilmi Annin ja tyttären olemassaolo. Minna päätti taistella rakastettunsa puolesta. Hän matkusti Nicaraquaan kuukaudeksi suostuttelemaan miehensä luopumaan tästä työstä. Enriquelle seura kelpasi, eikä hänestä ollut miestä kertomaan totuutta päätöksestään. Kenties hän ei itsekään ollut ihan varma siitä mitä halusi.

Maaliskuussa 1973 Iranzo matkusti kahdeksi viikoksi Minnan luokse Amerikkaan. Tällä reissullaan hän lupasi Minnalle kertoa tulevaisuudensuunnitelmistaan. Hän selitti Minnalle olevansa puun ja kuoren välissä. Toisaalla rakkaus, toisaalla tytär ja ura. Kirjeenvaihto jatkui aina uuteen vuoteen saakka. Iranzo kirjoitti menevänsä naimisiin Anni Pedersenin kanssa ja valinneensa uran ja perheen. Minna kuitenkin jatkoi yksipuolista kirjeenvaihtoa. Kirjeiden sävy muuttui mustasukkaisemmaksi ja sieltä oli poimittavissa mm. seuraavanlaisia otteita: "Jos sinä menet naimisiin, ei elämällä ole enää mitään merkitystä. Olen valmis tekemään mitä tahana...", "Loppu on lähellä ellen saa tavata sinua."

jatkuu...

Astui esiin uusi todistaja, joka kerti tavanneensa Holmenkollenin linjalla raitiovaunussa murhapäivänä klo 08 naisen, jonka kanssa eksyi keskusteluun englanniksi. Tämä nainen oli kertonut matkustelleensa paljon ja olleensa mm. Etelä-Amerikassa. Sama todistaja oli nähnyt naisen uudelleen raitiovaunussa tuona päivänä klo 11:40, noin puoli tuntia arvioidusta murha-ajasta. Nyt tämä sama nainen oli vaiennut keskusteluista täysin, eikä ollut halunnut jatkaa tuttavuutta. Tällä naisella oli tumma huivi päässä ja suuret aurikolasit. Sama nainen oli myös nähty kello 11:15 aivan murhapaikan lähellä. Veristen vaatteiden luota löydetty matkalippu täsmäsi myöhempään matkaan.

Paikallisesta museosta löytyy Minna Thompsonin nimelle kirjoitettu sisäänpääsylippu. Vaatteista löydetyt verinäytteet ovat samaa veriryhmää kuin uhrilla. Huivista löydettiin myös eri veriryhmään kuuluvia tahroja. Ilmeisesti murhaajan.

Kävi ilmi, että Minna Thopson oli asukkaana Forbunds-ketjun hotellissa lähistöllä. Hotellin henkilökunta kertoi amerikkalaisella nuorella naisella olleen murhapäivän iltana runsaasti pahannäköisiä verinaarmuja kasvossaan. Asukki oli jopa pyytänyt vanua ja desifiointinesteitä huoneeseensa.

Annettiin etsintäkuulutus Minnasta. Hän oli kuitenkin jo ehtinyt lentää takaisin kotimaahansa. Kotona Memphisissä Minnan vanhemmat olivat luulleet tyttärensä majailevan Virginiassa ystävänsä luona ja soittivat sinne. Minna olikin siellä, vaikka vasta eilen saapuneena. He kehoittivat tytärtään palaamaan heti kotiin ja palkkasivat hänelle etevän lakimiehen välittömästi.

Minna Thompsonia ei voitu luovuttaa Norjaan, johtuen maitten välisestä puutteellisesta luovutussopimuksesta tuolloin. Norjalaisten tutkijoiden oli matkustettava Amerikkaan, mikäli neiti Thompson suostuisi puhumaan asiassa. Minna suostui kuulusteluun niillä ehdoin, että sen oli tapahduttava hänen kotonaan. Myös kaikki tapahtumaan liittyvät todisteet vaadittiin esitettäväksi Norjan sijaan USA:ssa.

Norjasta lähti poliisi mukanaan veriset vaatteet. Ennen kuulustelua oli Minnan asianajaja saanut kaikki todistuskappaleet haltuunsa. Minna kertoi tehneensä alennusmatkan Osloon tarkoituksenaan tavata Iranzo. Hänen rohkeutensa oli kuitenkin pettänyt, eikä hän saanut aikaiseksi tapaamista. Hän kiisti koskaan olleensa diplomaattipariskunan huvilan luona. Murhapäivänä hän oli ollut Oslon ulkopuolella bussimatkalla. Siellä hän oli kävelyllä metsässä, jossa myös oli jokin oksa raapinut hänen kasvonsa verille. Minna kielsi löydettyjen veristen vaatteiden olevan hänen.

Tutkimukset päättyivät tuloksettomina. Amerikkalaiset asiantuntijat totesivat, että Anni Pedersenin hiustupsut eivät olleet Minnan hiuksia. Norjalaiset asiantuntijat taas olivat toista mieltä. Myös löydetyistä kengistä kiisteltiin. Norjalaiset tutkijat väittivät amerikkalaisten tutkimusten olleen vesitettyjä, pääpirunaan memphisiläinen yksityinen ortopedi asiantuntijana.

Kesällä 1975 valtion syyttäjä päätti nostaa syytteen Minna Thompsonia vastaan Anni Inanzon harkitusta surmaamisesta. Amerikkalaiset viranomaiset eivät suostuneet luovutuspyyntöön. Minna saataisiin oikeuteen vain, jos hän matkustaisi johonkin sellaiseen maahan, mistä hänet voitaisiin luovuttaa Norjaan.

----------------------------------

Varsinaisen jutun loppu.

Lähteenä PPK-1977 sekä eri nettisivuja.



Enrique vuonna 2005

Eipä sitten saatu Amerikan tyttöä oikeuden eteen.

http://www.oakridger.com/stories/032299 ... 90048.html

Juttu jäi mysteerioksi.

http://www.bredalsparken.dk/~drabssager ... _1974.html

Nykyteknologialla taitaisi olla sangen helppo selvittää syyllisyyskysymys. Tapauksesta ollaan oltu kuitenkin sangen hiljaa. Ilmeisesti oli liian suuret saappaat vastassa ja kaiken lisäksi rikos on jo vanhentunut.

Minna on saanut menestyksellisen uran aikaan jenkkilässä.

Erikoinen tapaus. Minnalla on ollut tekonsa jälkeen varsin perusteltu syy pysyä jenkkilässä... Kaikkihan viittaa vahvasti Minnan syyllisyyteen. Olikohan tuolta surmaajan nähneeltä pikkutytöltä - Marie Louiselta, otettu minkäänlaista lausuntoa tai tuntomerkkikyselyä? Olikohan Minna nähnyt tytön vai oliko tämä katsellut jostain "piilosta" menoa ja meininkiä?

Miten on? Miettiikö Minna enää koskaan tuota aikaa ja hetkeä?

Outoa tuo luovuttamishomma. Luulisi, että Nato-maa Norjalla on kuitenkin suhteet kunnossa USA:han kaikin puolin - myös jo vuonna 1975.

Sikäli tilanne muistuttaa Suomen ja Venäjän ystävyyssuhteita, että Suomessa Venäjän kansalaiset voivat tehdä vaikka millaisen rikoksen tahansa ja päästyään kotimaahansa he voivat käytännöllisesti katsoen olla täysin huoleti. Rangaistusta ei tule. Luovtusta Suomeen ei edes käsitellä. "Kansojenvälinen ystävyys ja -avunanto..."

Tämä tapaus sai aikanaan kuulemma valtavasti huomiota. Sittemmin siitä on oltu ihmeellisen hiljaa. Googlettamalla ei löydy paljonkaan tietoa, ainakaan näin ensi katsomalta. Täytynee jatkaa penkomista.

Omituista, ettei ennen rikoksen vanhenemista käytetty dna-tekniikan kehittyneitä menetelmiä hyväksi. Eipä ole myöskään tullut törmättyä tässä tapauksessa näihin "tosielämän elokuviin". Itse asiassa ennen PPK-kirjaa en tiennyt keissistä hölkäsen pöläystä.

Jäivätkö nuo todisteet Jenkkilään vai ovatko ne vielä tallella? Onko asia "painettu villaisella" nyt kun rikoskin on vanhentunut? Onko totuuden etsiminen haudattu "isompien" asioiden tieltä?

Jotenkin ymmärtää, että tuo sarvijaakko-diplomaatti kärsii hiljaa nahoissaan asian, mutta viaton vaimopahanen tässä pääsi henkirievustaan. Hän on unohdettu uhri.

Kyselin tässä ohimennen vanhemmilta espanjalaisilta tästä, eikä kukaan ollut koskaan kuullutkaan tapauksesta.

Jotenkin tuntuu oudon hämärältä ja kiehtovalta mysteeriltä. Kaikki lisätieto tänne ketjuun tervetullutta.

EuroJR kirjoitti:Tämä tapaus sai aikanaan kuulemma valtavasti huomiota. Sittemmin siitä on oltu ihmeellisen hiljaa. Googlettamalla ei löydy paljonkaan tietoa, ainakaan näin ensi katsomalta. Täytynee jatkaa penkomista.

eipä tunnu löytyvän ei , mielenkiintoinen juttu , tavallaan aivan selvä ,mutta tuntuu uskomattomalta että tämä minna selvisi tästä ilman minkäänlaista rangaistusta , kuvittelikohan hän näin saavansa miehen takaisin .

Mitähän mahtavat nykyään duunata nämä Minnat ja Enricot?

Onko Minna -nimi kuinka yleisesti käytössä maailmalla?

Osaako joku tanskaa/norjaa, mitä tämä on..? En tiedä, onko tässä mitään uutta...?

Den 31 årige Anni Nielsen De Iranzo fra Vejle, født den 9. april 1943, blev fundet myrdet den 24. april 1974 i sin lejlighed i Oslo i Norge. Hun var gift med førstesekretæren i den spanske ambassade i Oslo. Det var formentlig den 25 årige amerikanske kvinde Minna Treadwell Thompson fra Tennesee, som i sygelig jalousi havde myrdet hende. Anni Nielsen De Iranzo var gravid i tredje måned, da hun blev gennemtævet og efterfølgende stranguleret i parrets lejlighed i Oslo. Manden Enrique Iranzo var på et officielt møde i Oslo, da drabet fandt sted. Han blev dog mistænkt for mordet på sin hustru Anni Nielsen De Iranzo, men han forklarede at Minna Treadwell Thompson igennem længere tid havde været forelsket i ham, og hun formentlig havde kvalt hans hustru. Den 25 årige Minna Treadwell Thompson havde rifter og sår i ansigtet, samt blod på sit tøj, da hun vendte tilbage til sit hotel i Oslo. Kriminalpolitiet i Norge kunne under efterforskningen, ikke finde retsmedicinske spor på, at hun havde været i lejligheden, da Anni Nielsen De Iranzo blev myrdet. Derfor kunne hun efter afhøring uhindret rejse tilbage til USA. Senere i 1974 krævede anklagemyndigheden den 25 årige amerikaner Minna Treadwell Thompson udleveret fra USA til retsforfølgelse, men Norge havde ikke en udleveringsaftale med USA dengang.
Mordet på Anni Nielsen De Iranzo er fortsat uopklaret.
ENRIQUE IRANZO I 2005.

ANNI NIELSEN DE IRANZO SAMMEN MED SIN MAND ENRIQUE IRANZO.
HUN BLEV FUNDET MYRDET I PARRETS LEJLIGHED DEN 24. APRIL 1974.

Tampereen Tyttö kirjoitti:Mitähän mahtavat nykyään duunata nämä Minnat ja Enricot?

Ainakin Enrico on Espanjassa konsulina eli diplomaattismies.

Loka kirjoitti:Osaako joku tanskaa/norjaa, mitä tämä on..? En tiedä, onko tässä mitään uutta...?

Tässä on suurin piirtein sama kiteytettynä, mitä kirjoitin. Ei mitään uutta asiaan.

Eikö olekin kummallista, että tämänsuuruinen juttu on lähestulkoon kuoliaaksivaiettuna julkisuudelta?

Siellä se purskuttaa Minna Jenkeissä, kukaan ei tehnyt mitään. Liekö Norjan, USA:n ja Espanjan yhteinen NATO ollut takapiruna vai mikä, mutta näinkin törkeä murha on tyystin unohdettu ja "painettu villaisella".

EuroJR kirjoitti:Siellä se purskuttaa Minna Jenkeissä, kukaan ei tehnyt mitään. Liekö Norjan, USA:n ja Espanjan yhteinen NATO ollut takapiruna vai mikä, mutta näinkin törkeä murha on tyystin unohdettu ja "painettu villaisella".

Liekö Minnalla vaikutusvaltaisia sukulaisia. Toisaalta, luulisi kyllä diplomaatinkin jotain suhteita omaavan, mutta... Jenkkilässä tosin osataan tuo takertuminen johonkin muodolliseen ja ehkä tässä tapauksessa kävi jokin muotovirhe, joka "vapautti" Minnan, mutta se ei silti selitä asian kuoliaaksi vaikenemista.

Tampereen Tyttö kirjoitti:Mitähän mahtavat nykyään duunata nämä Minnat ja Enricot?

EuroJR:n lähettämästä linkistä selvisi, että Minna on nykyiseltä nimeltään Minna Glenn. Oliskohan tämä:

http://www.zoominfo.com/Search/PersonDe ... =905059466