MURHA.INFO

Mies löi puolisoaan rattilukolla takaraivoon ja rautatangolla kasvoihin Helsingin Munkkiniemessä – oikeus tuomitsi kahdesta törkeästä pahoinpitelystä ja yli 30 muusta rikoksesta

Törkeät pahoinpitelyt liittyivät toistuvaan parisuhdeväkivaltaan.

HELSINGIN hovioikeus on tuominnut vuonna 1979 syntyneen Jouni Haimisen kahden vuoden ja kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen kahdesta törkeästä pahoinpitelystä ja yli 30 muusta rikoksesta. Rikokset tapahtuivat vuosina 2016 ja 2017.

Törkeät pahoinpitelyt liittyivät toistuvaan parisuhdeväkivaltaan. Ensimmäinen niistä tapahtui yöllä Munkkiniemen Puistotiellä sijaitsevassa asunnossa.

Haimisen ja hänen naisystävänsä välille oli syntynyt riita huumausaineiden käyttöön liittyen ja Haiminen oli alkanut potkia naisystävää päähän. Tapahtumat keskeytyivät väliaikaisesti, kun asunnossa olleet kaksi henkilöä menivät väliin.

Väliintulijoiden poistuttua asunnosta Haiminen kuitenkin jatkoi pahoinpitelyä. Pahoinpitely jatkui koko yön. Lyömisen ja potkimisen lisäksi Haiminen repi myös naista hiuksista. Jossain vaiheessa Haiminen löi naista rattilukolla takaraivoon. Nainen pääsi lähtemään sairaalaan vasta kun Haiminen oli mennyt nukkumaan.

Haiminen kertoi esitutkinnassa, ettei hänellä ole päihtymyksensä vuoksi muistikuvia tapahtumasta. Lääkärinlausunnon mukaan naisen saamat vammat olivat mahdollisesti hänen henkeään uhkaavia.

TOINEN Haimisen tekemä törkeä pahoinpitely tapahtui samassa Munkkiniemen Puistotiellä sijaitsevassa asunnossa vain kuukautta myöhemmin. Tällä kertaa Haiminen oli lyönyt naisystäväänsä rautatangolla kasvojen alueelle. Nainen oli ollut vuodepotilaana muutaman päivän ja hänen silmänsä oli muurautunut puoliksi umpeen.

Törkeiden pahoinpitelyiden lisäksi Haiminen tuomittiin muun muassa pahoinpitelystä, huumausainerikoksesta, rattijuopumuksesta, varkaudesta ja laittomasta uhkauksesta.

Helsingin Sanomat
12.12. 10:59 , Päivitetty: 12.12. 11:03

Parisuhde, naisystävä... Ymmärsin asian niin, että jossain vaiheessa heidän välillään on ollut tiettyä lämpöä, esim. rakkautta, kiintymystä, aitoa välittämistä.

Milloin ja miten toisesta tulee niin mulkku, että kohdistaa häneen väkivaltaa? Onko pahoinpitelijä itse epäonnistunut jossakin ja kohdistaa sen paskamaisen fiiliksen puolisoonsa?

Miksi sellainen tunne - rakkaus - muuttuu vihaksi?
- Rakkaudesta vihaan on toki lyhyt matka - ovathan kumpikin ympyrän ääripäitä. Kuten sosialismi ja kansallissosialismi.

Doctor Lecter kirjoitti:Parisuhde, naisystävä... Ymmärsin asian niin, että jossain vaiheessa heidän välillään on ollut tiettyä lämpöä, esim. rakkautta, kiintymystä, aitoa välittämistä.Milloin ja miten toisesta tulee niin mulkku, että kohdistaa häneen väkivaltaa? Onko pahoinpitelijä itse epäonnistunut jossakin ja kohdistaa sen paskamaisen fiiliksen puolisoonsa?Miksi sellainen tunne - rakkaus - muuttuu vihaksi? - Rakkaudesta vihaan on toki lyhyt matka - ovathan kumpikin ympyrän ääripäitä. Kuten sosialismi ja kansallissosialismi.

Olisiko niin, että sen mulkun tai tässä tapauksessa hullun on saanut esiin vuosien jokapäiväinen huumeiden käyttö? Mikään puolustushan se ei käytökselle ole, mutta jos pää on täynnä PV:tä, lakkaa ja muita cocktaileja, niin mitä muutakaan voi odottaa kuin vainoharhaisuutta, että joku on pöllinyt ihan varmasti mun myyntiin tarkoitetut huumeet (jos niitä ei heti löydy).

Tuollaiseen käytökseen johtaneista tapahtumista loputkin voi arvata. Taustalla todennäköisesti se vanha tarina; lapsena luultavasti kärsinyt itse pahoinpitelyistä, tuntenut turvattomuutta, pelkotiloja ja tämän seurauksena jonkinasteisia käytöshäiriöitä jo koulussa, ehkä ADH:ta, myöhemmin epäsosiaalista käytöstä enemmän. Jo teini-iässä lienee aloittanut huumekokeilut, jonka seurauksena tapahtunut jengiytyminen ja rikollisuutta. Sitten tuomioita ja huumeidenkäyttö livennyt kokonaan lapasesta yhä kovempiin aineisiin. Kontrollia ei oikeastaan enää juuri mistään. Tärkeintä jokapäiväisen huumeannoksen saaminen, muulla ei liene ollut käytännössä väliä. Kaikki kelvannut mitä milloinkin on saanut käsiinsä.

Rakkautta on varmasti ollut, sellaisena kun he ovat sen ymmärtäneet ja osanneet toisilleen näyttää. Hyviäkin päiviä lienee mahtunut joukkoon. Jutun luettuani jäin itse pohtimaan, että mikä saa naisen aina vaan jäämään, vielä sen ensimmäisen hakkaamisenkin jälkeen.

Onko kyse ollut naisen turvattomuuden tunteesta, pelko yksin pärjäämisestä, vai kuvitelma että kyllä se rakas vielä ihan varmasti muuttuu. Näitä tarinoita valitettavasti meillä Suomessa on aina vaan yhä enemmän. Jotkut naiset pääsevät jopa hengestään. Onneksi tässä ei niin käynyt.

TiiaPopp kirjoitti:

Doctor Lecter kirjoitti:Parisuhde, naisystävä... Ymmärsin asian niin, että jossain vaiheessa heidän välillään on ollut tiettyä lämpöä, esim. rakkautta, kiintymystä, aitoa välittämistä.Milloin ja miten toisesta tulee niin mulkku, että kohdistaa häneen väkivaltaa? Onko pahoinpitelijä itse epäonnistunut jossakin ja kohdistaa sen paskamaisen fiiliksen puolisoonsa?Miksi sellainen tunne - rakkaus - muuttuu vihaksi? - Rakkaudesta vihaan on toki lyhyt matka - ovathan kumpikin ympyrän ääripäitä. Kuten sosialismi ja kansallissosialismi.

Olisiko niin, että sen mulkun tai tässä tapauksessa hullun on saanut esiin vuosien jokapäiväinen huumeiden käyttö? Mikään puolustushan se ei käytökselle ole, mutta jos pää on täynnä PV:tä, lakkaa ja muita cocktaileja, niin mitä muutakaan voi odottaa kuin vainoharhaisuutta, että joku on pöllinyt ihan varmasti mun myyntiin tarkoitetut huumeet (jos niitä ei heti löydy).

Tuollaiseen käytökseen johtaneista tapahtumista loputkin voi arvata. Taustalla todennäköisesti se vanha tarina; lapsena luultavasti kärsinyt itse pahoinpitelyistä, tuntenut turvattomuutta, pelkotiloja ja tämän seurauksena jonkinasteisia käytöshäiriöitä jo koulussa, ehkä ADH:ta, myöhemmin epäsosiaalista käytöstä enemmän. Jo teini-iässä lienee aloittanut huumekokeilut, jonka seurauksena tapahtunut jengiytyminen ja rikollisuutta. Sitten tuomioita ja huumeidenkäyttö livennyt kokonaan lapasesta yhä kovempiin aineisiin. Kontrollia ei oikeastaan enää juuri mistään. Tärkeintä jokapäiväisen huumeannoksen saaminen, muulla ei liene ollut käytännössä väliä. Kaikki kelvannut mitä milloinkin on saanut käsiinsä.

Rakkautta on varmasti ollut, sellaisena kun he ovat sen ymmärtäneet ja osanneet toisilleen näyttää. Hyviäkin päiviä lienee mahtunut joukkoon. Jutun luettuani jäin itse pohtimaan, että mikä saa naisen aina vaan jäämään, vielä sen ensimmäisen hakkaamisenkin jälkeen.

Onko kyse ollut naisen turvattomuuden tunteesta, pelko yksin pärjäämisestä, vai kuvitelma että kyllä se rakas vielä ihan varmasti muuttuu. Näitä tarinoita valitettavasti meillä Suomessa on aina vaan yhä enemmän. Jotkut naiset pääsevät jopa hengestään. Onneksi tässä ei niin käynyt.

Tiiapop, nyt puhuit kyllä asiaa, tunsin jonkunlaista sielunveljeyttä. Avasin suoraan postauksesi ja rupesin lukemaan, olisin positiivisesti tyytyväinen että nyt jollain on järki päässä, puhut vihaisesti mutta totta (mielestäni).