28-vuotiaan naisen sitomissurma Parkanossa v.2005
Lähetetty: La Touko 12, 2007 3:08 pm
http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts= ... :0:0:0:0:0:
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=534803&mode=print
Lainaan Alibia 1/2006
-------------------------
Lappalaisen rikosrekisterissä on pituutta. Törkeitä rattijuopumuksia, huumaantuneena ajoja, varkauksia, liikenneturvallisuuden vaarantamiasia, törkeä varkaus....Huume- ja varkaustuomioita löytyy myös Heini Mäkipään rekisteristä.
Nuoripari Lappalainen & Mäkipää viettivät päihdehuuruista elämää, johon kuuluivat huumeet, rauhoittavat lääkkeet ja alkoholi.
Uhri Minna K. vietti vauhdikasta elämää, jota myös sävyttivät huumeet ja alkoholi. Hän tunsi Sami Lappalaisen jo vuosien takaa ja oli hyvä ystävä myös Samin kumppanille Heini Mäkipäälle. Porukka liikkui usein kolmisin.
Syyskuun 9. päivänä 2005 Minna katosi yllättäen. Hänen isänsä, veljensä ja sisarpuolensa koettivat selvitellä Minnan olinpaikkaa, samoin toisella paikkakunnalla asunut äiti. Kukaan ei kuitenkaan saanut Minnaan minkäänlaista yhteyttä.
Lokakuun alkupuolella parkanolainen koneurakoitsija oli kävelyretkellä omilla maillaan Vatusen teollisuusalueella. Hänen katseensa kiinnittyi aivan sattumalta metsiköstä pilkottavaan vaatemyttyyn. Urakoitsija epäili pahinta ja hän soitti tutulle, jo eläkkeellä olevalle poliisille. Minna oli löytynyt. Ruumiin tila oli tosin sellainen, ettei suoraa tunnistusta kyetty tekemään.
Rikospaikkatutkimuksesa löytyi paikalta leveää muovinauhaa. Puunrungossa oli hiertyneitä kohtia, aivan kuin uhri olisi yrittänyt hangata siteitään auki. Poliiikoira teki keikkein mielenkiintoisiman löydön, matkapuhelimen joka osoittautui Sami Lappalaiselle kuuluvaksi. Uhrin vierestä löytyi myös matkapuhelimen SIM-kortti, joka osoittautui uhrin omaisuudeksi.
Löytöjen perusteella Sami Lappalainen otettiin kiinni lokakuun puolivälissä ja vangittiin kolme päivää myöhemmin. Täsmälleen samalla tavalla kävi Heini Mäkipäälle.
Sami Lappalaisen kertomus:
"Sovimme Minnan kanssa tapaamisen illaksi, hän lupasi ottaa metriset voimapihdit mukaan. Hän neuvoi minulle ja Heinille paikan, jossa tapaisimme, se oli Vatusen alueella, siellä oli pari teollisuushallia. Olimme menossa varkaisiin.
Menimme ensimmäiseen halliin sisälle sorkkaraudalla. Eihän siellä mitään viemistä ollut, tyhjässä hallissa pyörittiin. Minna siitä tuskaantui ja lähti kävellen paikalta. Kohta me Heinin kanssa ihmettellimme, että minne se nyt meni, oli pimeää emmekä häntä enää nähneet.
Ajoin toiselle hallille ja sille vievälle tielle oli rahdattu iso kivi ja siinä oli vielä puomikin, ohitin ne ojan kautta. Minna oli siellä. Tytöt alkoivat keskenään kahinoida ja minä istuskelin autossa ja join siideriä. Ei minua huvita ottaa osaa naisten välisiin kissatappeluihin.
Kun sitten näin, että Minna meinasi lyödä Heiniä isoilla voimapihdeillä, menin väliin. Kenkäisin Minnaa ja kaadoin hänet maahan, samalla tönäisin Heinin sivuummalle. Sitten päätimme Heinin kanssa antaa Minnalle pienen opetuksen ja siihen oli syynä Minnan vasikointi useimmissakin jutuissa.
Olin ihan raivona ja kävin tosi kuumana. Otti pattiin, kun ollaan yhdessä varkaissa ja yhtäkkiä akat alkaakin tapella keskenään.
Kävelin edellä metsään, sitten tuli Minna ja perässä Heini. Yritin sitoa Minnaa nippusiteillä, mutta se ei onnistunut. Kävin sitten hakemassa teollisuushallista muovinauhaa ja sillä työ luonnistui. Ensin sidoin kädet puuhun ja sen jälkeen keskivartalon. Uhri oli tajuissaan ja toisteli minulle "Älä Sami, älä Sami nyt viitti..."
Jätimme Minnan yöhän yksinään. Käytime Minnan pankkikorttia Parkanon keskustassa apteekissa ja huoltoasemalla. Minna oli sen antanut Heinille 70 euron velan vuoksi.
Iltapäivällä meidän piti mennä vapauttamaan Minna puusta. Itse en halunnut häntä nähdä, vaan jäin autolle. Annoin Heinille puukon, jolla hän saisi pistettyä muovinauhat poikki. Heini tuli takaisin saman tien ja sanoi, että "se on nyt vainaa".
Olihan se sokki, voi helvetti! Järkytys oli kova. Otimme suukapulan ja teipit mukaan. Ajoimme erään kaverin luo Tampereelle ja matkalla heitimme puukapulan ja teipit roskikseen.
Heini Mäkipään kertomus:
"Minnan kanssa pyörittiin paljon yhdessä. Tapahtuman aikoihn hän kävi meillä aamupäivällä kylässä ja Minna kauppasi minulle Tenoxeja. Ostinkin muutaman.
Varkaisiin Minnan ja Samin kanssa en lähtenyt.
Minulla ei ole mitään käsitystä sitomistouhusta. Joskus me käytiin joillakin halleilla. Minä olin vetänyt huumeita ja viinaa. Pimeää oli. Kai se jossain Parkanon alueella oli, varmaankin, en mä tiedä...
Jotain sellaista (Minnan vasikointia) on kyllä ollut, mutta ei mua kohtaan..."
--------
Esitutkinnan mukaan Heini Mäkipää oli kertonut heti tapauksen jälkeen eräälle henkilölle, kuinka heille Samin kanssa oli käynyt niin sanottu vahinko. Heinin hallusta löytyi myös uhrin kännykkä.
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=534803&mode=print
Lainaan Alibia 1/2006
-------------------------
Lappalaisen rikosrekisterissä on pituutta. Törkeitä rattijuopumuksia, huumaantuneena ajoja, varkauksia, liikenneturvallisuuden vaarantamiasia, törkeä varkaus....Huume- ja varkaustuomioita löytyy myös Heini Mäkipään rekisteristä.
Nuoripari Lappalainen & Mäkipää viettivät päihdehuuruista elämää, johon kuuluivat huumeet, rauhoittavat lääkkeet ja alkoholi.
Uhri Minna K. vietti vauhdikasta elämää, jota myös sävyttivät huumeet ja alkoholi. Hän tunsi Sami Lappalaisen jo vuosien takaa ja oli hyvä ystävä myös Samin kumppanille Heini Mäkipäälle. Porukka liikkui usein kolmisin.
Syyskuun 9. päivänä 2005 Minna katosi yllättäen. Hänen isänsä, veljensä ja sisarpuolensa koettivat selvitellä Minnan olinpaikkaa, samoin toisella paikkakunnalla asunut äiti. Kukaan ei kuitenkaan saanut Minnaan minkäänlaista yhteyttä.
Lokakuun alkupuolella parkanolainen koneurakoitsija oli kävelyretkellä omilla maillaan Vatusen teollisuusalueella. Hänen katseensa kiinnittyi aivan sattumalta metsiköstä pilkottavaan vaatemyttyyn. Urakoitsija epäili pahinta ja hän soitti tutulle, jo eläkkeellä olevalle poliisille. Minna oli löytynyt. Ruumiin tila oli tosin sellainen, ettei suoraa tunnistusta kyetty tekemään.
Rikospaikkatutkimuksesa löytyi paikalta leveää muovinauhaa. Puunrungossa oli hiertyneitä kohtia, aivan kuin uhri olisi yrittänyt hangata siteitään auki. Poliiikoira teki keikkein mielenkiintoisiman löydön, matkapuhelimen joka osoittautui Sami Lappalaiselle kuuluvaksi. Uhrin vierestä löytyi myös matkapuhelimen SIM-kortti, joka osoittautui uhrin omaisuudeksi.
Löytöjen perusteella Sami Lappalainen otettiin kiinni lokakuun puolivälissä ja vangittiin kolme päivää myöhemmin. Täsmälleen samalla tavalla kävi Heini Mäkipäälle.
Sami Lappalaisen kertomus:
"Sovimme Minnan kanssa tapaamisen illaksi, hän lupasi ottaa metriset voimapihdit mukaan. Hän neuvoi minulle ja Heinille paikan, jossa tapaisimme, se oli Vatusen alueella, siellä oli pari teollisuushallia. Olimme menossa varkaisiin.
Menimme ensimmäiseen halliin sisälle sorkkaraudalla. Eihän siellä mitään viemistä ollut, tyhjässä hallissa pyörittiin. Minna siitä tuskaantui ja lähti kävellen paikalta. Kohta me Heinin kanssa ihmettellimme, että minne se nyt meni, oli pimeää emmekä häntä enää nähneet.
Ajoin toiselle hallille ja sille vievälle tielle oli rahdattu iso kivi ja siinä oli vielä puomikin, ohitin ne ojan kautta. Minna oli siellä. Tytöt alkoivat keskenään kahinoida ja minä istuskelin autossa ja join siideriä. Ei minua huvita ottaa osaa naisten välisiin kissatappeluihin.
Kun sitten näin, että Minna meinasi lyödä Heiniä isoilla voimapihdeillä, menin väliin. Kenkäisin Minnaa ja kaadoin hänet maahan, samalla tönäisin Heinin sivuummalle. Sitten päätimme Heinin kanssa antaa Minnalle pienen opetuksen ja siihen oli syynä Minnan vasikointi useimmissakin jutuissa.
Olin ihan raivona ja kävin tosi kuumana. Otti pattiin, kun ollaan yhdessä varkaissa ja yhtäkkiä akat alkaakin tapella keskenään.
Kävelin edellä metsään, sitten tuli Minna ja perässä Heini. Yritin sitoa Minnaa nippusiteillä, mutta se ei onnistunut. Kävin sitten hakemassa teollisuushallista muovinauhaa ja sillä työ luonnistui. Ensin sidoin kädet puuhun ja sen jälkeen keskivartalon. Uhri oli tajuissaan ja toisteli minulle "Älä Sami, älä Sami nyt viitti..."
Jätimme Minnan yöhän yksinään. Käytime Minnan pankkikorttia Parkanon keskustassa apteekissa ja huoltoasemalla. Minna oli sen antanut Heinille 70 euron velan vuoksi.
Iltapäivällä meidän piti mennä vapauttamaan Minna puusta. Itse en halunnut häntä nähdä, vaan jäin autolle. Annoin Heinille puukon, jolla hän saisi pistettyä muovinauhat poikki. Heini tuli takaisin saman tien ja sanoi, että "se on nyt vainaa".
Olihan se sokki, voi helvetti! Järkytys oli kova. Otimme suukapulan ja teipit mukaan. Ajoimme erään kaverin luo Tampereelle ja matkalla heitimme puukapulan ja teipit roskikseen.
Heini Mäkipään kertomus:
"Minnan kanssa pyörittiin paljon yhdessä. Tapahtuman aikoihn hän kävi meillä aamupäivällä kylässä ja Minna kauppasi minulle Tenoxeja. Ostinkin muutaman.
Varkaisiin Minnan ja Samin kanssa en lähtenyt.
Minulla ei ole mitään käsitystä sitomistouhusta. Joskus me käytiin joillakin halleilla. Minä olin vetänyt huumeita ja viinaa. Pimeää oli. Kai se jossain Parkanon alueella oli, varmaankin, en mä tiedä...
Jotain sellaista (Minnan vasikointia) on kyllä ollut, mutta ei mua kohtaan..."
--------
Esitutkinnan mukaan Heini Mäkipää oli kertonut heti tapauksen jälkeen eräälle henkilölle, kuinka heille Samin kanssa oli käynyt niin sanottu vahinko. Heinin hallusta löytyi myös uhrin kännykkä.