Cherish Perrywinklen murha, USA 2013
Lähetetty: Su Maalis 11, 2018 11:42 pm
Haku ei löytänyt tästä tapauksesta aloitusta, joten ajattelin tehdä sen itse. Tapauksen oikeuskäsittely on tällä erää ohi, joten nyt on tarpeeksi tietoa kirjoittaa juttu alusta loppuun.
Jos olen kääntänyt jotain päin prinkkalaa taikka faktoissa on mielestäsi jotain pielessä, niin laita ihmeessä korjausehdotus tähän ketjuun tai yksityisviestillä. Ainakin tuo oikeudenkäyntijargoni voi olla hyvinkin kankeasti käännettyä..
Toivottavasti tykkäätte lukea, koska lyhyet tiivistelmät eivät ole ominta alaani ollenkaan.
- - - - - -
Cherish Lily Perrywinkle oli 8-vuotias tyttö (s. 24.12.2004) joka asui Floridassa perheensä kanssa. Perheeseen kuului tuolloin hänen äitinsä Rayne, äidin poikaystävä sekä Cherishin kaksi pikkusiskoa: Destiny & Nevaeh. Lisäksi Cherishillä oli jo aikuisikään ennättänyt isosisko Lindsey, joka asuu Australiassa.
Keskitytään hetkeksi Cherishin äitiin, Rayne Perrywinkleen. Raynen nimi oli alunperin Kimberly Hoy, ja hän syntyi Australiassa vuonna 1968. Kimberlyn ensimmäinen tytär Lindsey syntyi vuonna 1986, ja Kim jätti esikoisensa äitinsä hoidettavaksi vain viisi vuotta myöhemmin muuttaessaan itse Amerikkaan uutta elämää etsimään. Amerikassa myös nimi vaihtui: nyt hän oli Rayne Perrywinkle.
Lindsey on myöhemmin sanonut että koki äitinsä hylänneen hänet täysin, mutta oli samalla helpottunut siitä että hän poistui hänen elämästään. Lindsey sekä hänen isoäitinsä ovat aina olleet sitä mieltä ettei Rayne sovi äidiksi ollenkaan, ja ovat olleet hyvin huolissaan tämän nuorista lapsista.
Palataksemme Cherishiin, siirrymme vuoden 2013 kesään, jolloin Cherish vielä nautti kesälomastaan. 23.6.2013 hänen oli tarkoitus nousta lentokoneeseen ja matkustaa biologisen isänsä luo Kaliforniaan viettämään osan lomastaan hänen luonaan.
22.6.2013 Rayne halusi käydä tyttäriensä kanssa shoppailemassa - hänelle oli tärkeää että hän saisi ostaa Cherishille uusia vaatteita seuraavana päivänä alkavaa matkaa varten.
Perhe oli varsin vähävarainen ja Raynen poikaystävä sääteli rahankäyttöä: tälle kauppareissulle mies antoi Raynelle käytettäväksi 100 dollaria. Sillä rahalla Rayne sai ostaa Cherishille mitä nyt sitten halusikaan, mutta rahaa piti ehdottomasti jäädä vielä sen verran, että sillä saisi kustannettua seuraavan päivän taksimatkat lentokentälle - autoa kun perheellä ei ollut.
Iltapäivällä Rayne lähtikin kolmen tyttärensä kanssa kiertelemään kauppoja kävellen, lastenrattaiden kera.
He olivat jo käyneet yhden kaupan vaatevalikoimaa katsomassa, kun päätyivät Dollar General-ketjun myymälään jatkamaan kiertelyä.
Rayne huomasi pian, että eräs valkohiuksinen ja viiksekäs vanhempi mies tuntui seuraavan heidän liikkeitään etäämmältä. Se oli hänen mielestään outoa, mutta oletti miehen olevan vain hyvin utelias.
Lopulta Rayne löysi hienoja mekkoja jotka hän olisi halunnut ostaa Cherishille, mutta niiden hinnat tarkistettuaan hän joutui toteamaan että ne olivat ihan liian kalliita. Pettyneenä hän laittoi mekot takaisin sinne mistä ne ottikin, ja poistui myymälästä lastensa kanssa.
Kaupan ulkopuolella heitä aiemmin tarkkaillut mies lyöttäytyi nelikon seuraan ja alkoi jutella ystävälliseen sävyyn Raynen kanssa niitä näitä, kommentoiden esimerkiksi sitä, että äidillä oli varmasti kädet töitä täynnä kolmen nuoren tyttären kanssa. Mies esitteli itsensä vain lempinimellä "Don".
Mies myös mainitsi huomanneensa ettei Rayne voinut ostaa kaupasta löytämiään mekkoja vaikka hän selkeästi halusi ne. Hän kertoi että hänellä on ylimääräinen (ja hänelle tarpeeton) 150 dollarin lahjakortti Walmartiin jonka hän voisi antaa Raynelle.
Tämä lahjakortti oli hänen mukaansa hänen vaimollaan, ja vaimo voisi sen tuoda heille heti. Rayne oli aluksi epäileväinen, mutta kuultuaan että Donin vaimo on tulossa paikalle, hänelle tuli turvallisempi olo ja hän uskalsi tarttua tarjoukseen.
Raynella ei ollut aavistustakaan että hyväntahtoinen "Don" oli koko nimeltään Donald Smith (s. 1957), rekisteröity seksirikollinen jonka menneisyydestä löytyy useita lapsiin kohdistuneita rikoksia ja rikoksen yrityksiä 70-luvulta alkaen.
Smith oli vapautunut vankilasta edellisen kerran vain 21 päivää aiemmin.
Mies ei ollut naimisissa lainkaan, puhe vaimosta ja lahjakortista oli silkkaa satua ja ansan virittämistä.
He jäivät siis Dollar Generalin parkkipaikalle odottamaan Smithin olematonta vaimoa. Kun häntä ei näkynyt, Smith ehdotti että he voisivat yhdessä siirtyä Walmartiin jatkamaan odottelua, sinne vaimo tulisi varmasti pian. Rayne suostui tähän, hän edelleen elätteli toivoa lahjakortin saamisesta.
Niinpä Rayne ja hänen tyttärensä nousivat Smithin valkoiseen pakettiautoon lastenrattaineen kaikkineen ja matkasivat Walmartiin.
Vaimo ei tietenkään saapunut Walmartin parkkipaikallekaan, ja Smithillä oli jälleen ehdotus: Rayne ja lapset voisivat mennä sisälle kauppaan ja alkaa jo valmiiksi keräämään ostoksiaan kärryyn, hän liittyisi heidän seuraansa vaimonsa kanssa myöhemmin.
Niin he tekivätkin, ja Rayne meni tyttäriensä kanssa kaupan vaateosastolle. Siellä hän asetteli innoissaan pieniä vaatepinoja kärryyn, lahjakortin turvin hän oli päättänyt ostaa kaikille tyttärilleen jotain, ei pelkästään Cherishille.
Smith tuli jälleen heidän luokseen, ilman vaimoaan tietysti. Hän käyskenteli välillä erossa porukasta omia reittejään, välillä hän taas pysyi hyvinkin lähellä Perrywinklejä. Ainoa tavara minkä Smith itse laittoi ostoskärryyn oli jonkinlainen köysinippu. Tätä hän ei kuitenkaan koskaan vienyt kassoille asti, vaan se jäi kärryyn.
Rayne alkoi olla kärsimätön ja kyseli usein, koska Smithin vaimo oikein tulee ja tuo mukanaan sen kauan odotetun lahjakortin. Smith vastasi aina "hän tulee kyllä", "hän tulee pian", ja tämä riitti Raynelle. Rayne todisti oikeudessa että Smith myös katsoi häntä suoraan silmiin ja vakuutteli että hän on turvassa.
Jossain vaiheessa Rayne huomasi että Smith kiinnitti erityisen paljon huomiota Cherishiin. Cherish jopa meni Smithin kanssa sovituskoppien luo kahdestaan kaksikin kertaa - Rayne salli tämän koska ei halunnut Smithin ajattelevan että hän on "ylisuojelevainen äiti".
Siitä, menikö Smith sisälle asti sovituskoppiin tytön kanssa, on monenlaista tietoa.
Raynen mielestä Smith oli lähinnä outo ja ärsyttävä. Hän kummaksui miehen mielipiteitä siitä, minkälaisia vaatteita Cherishin pitäisi sovittaa. Smith esimerkiksi ehdotti aikuisten naisten korkokenkiä tälle 8-vuotiaalle pikkutytölle.
Odottelua ja kiertelyä oli kestänyt jo ainakin kaksi tuntia, ja alkoi olla myöhäinen ilta. Lapset olivat kaikki hyvin levottomia, ja Rayne huomautti Smithille että tytöt eivät olleet syöneet mitään tuntikausiin.
Smith tarjoutui ostamaan koko porukalle ruokaa Walmartin sisällä sijaitsevasta McDonald's-pikaruokaravintolasta. Hän kyseli toiveita ruoasta, ja Perrywinklet halusivat kaikki juustohampurilaisia. Cherish halusi mennä Smithin mukaan ruoanhakureissulle, ja Rayne antoi tämän mennä.
Niinpä "Don" ja Cherish lähtivät yhdessä kävelemään kohti McDonald'sia, kun taas Rayne ja nuoremmat tytöt jatkoivat vaateostosten suunnittelua kaupassa.
Kaksikon matka tallentui valvontakameroille, ja valvontakameran videoilla voi nähdä Cherishin elossa viimeistä kertaa.
Silminnäkijöitä oli useita, mutta ei kukaan kiinnittänyt heihin huomiota sen erityisemmin: he näyttivät siltä kuin olisivat olleet isoisä ja lapsenlapsi.
Tallenteen mukaan he oikeasti menivätkin ravintolan luo, mutta se oli jo suljettu. Siitä heidän matkansa jatkui tavaratalosta ulos parkkipaikalle ja lopulta Smithin autoon joka pian lähti liikkeelle. Oletettavasti Smith ehdotti, että he hakisivat hampurilaiset jostain muualta: parkkipaikalla samaan aikaan ollut pariskunta kuuli, kuinka Smith oli kovaan ääneen sanonut "mennään hakemaan juustohampurilaisia".
He eivät nähneet Smithin seurassa ollutta pikkutyttöä ja hämmentyivät, kun luulivat hänen puhuvan heille.
Noin 20 minuuttia myöhemmin Rayne havahtui siihen tosiasiaan, ettei hänen tyttärensä ollut tullut takaisin. Hän myös arveli, että McDonald's on jo suljettu.
Hän kutsui nuoremmat tytöt koolle ja he alkoivat vauhdilla käymään kaupan käytäviä läpi kadonnutta kaksikkoa etsien, heitä löytämättä. McDonald'sin luonakin he kävivät. Ravintola oli kuin olikin suljettu, eikä Cherish siten ollut sielläkään.
Pelko muuttui paniikiksi. Rayne halusi soittaa hätänumeroon, mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty. Hänellä oli kyllä oma kännykkä mukana, mutta se ei toiminut: toinen nuoremmista tyttäristä oli yrittänyt pestä kännykän aiemmin päivällä, ja laite oli kastunut pahasti.
Rayne yritti saada apua hätäpuhelun soittamiseen, mutta hänen avunpyyntöjään ei kuunneltu. Vasta kello 23 aikoihin eräs Walmartin työntekijä lainasi hänelle puhelintaan. Tässä vaiheessa Cherish oli ollut kateissa yhteensä jo noin 40 minuuttia.
Puhelun aikana itkuinen ja hätääntynyt äiti kertasi päivän tapahtumat läpi ja ilmaisi pelkonsa siitä, että tyttö joutuu raiskatuksi ja murhatuksi. Hän myös kertoi ymmärtävänsä nyt että hän oli ollut liian hyväuskoinen, mutta hän vain niin kovasti halusi tyttärilleen uusia vaatteita.
Virkailija keräsi puhelun aikana tietoa kadonneesta lapsesta, kaappaajasta sekä tämän autosta. Minuuteissa käynnistettiin BOLO (Be On the LookOut)-hälytys sekä puoli tuntia myöhemmin myös AMBER-hälytys. Poliisit alkoivat etsiä kuvausta vastaavaa valkoista pakettiautoa. Samoihin aikoihin alkoi myös Walmartin alueen tutkiminen sekä valvontakamerojen tallentaman materiaalin läpikäynti.
Cherish oli kateissa koko yön. Ei havaintoja lapsesta, ei kaappaajasta, ei pakettiautosta.
Yhdeksän maissa seuraavana aamuna poliisi Tina Hansen* oli selvittelemässä lievän autokolarin jälkipyykkiä, kun hän yhtäkkiä huomasi hälytyksissä kuvailtua autoa muistuttavan pakettiauton liikenteessä lähistöllä. Hansen sanoi kolarin osapuolille tulevansa pian takaisin, hyppäsi autoonsa ja lähti seuraamaan tätä valkoista pakettiautoa. Hän ilmoitti havainnostaan muillekin.
* En ole varma menikö tämän poliisin sukunimi oikein, en löydä ko. poliisin nimeä kirjoitettuna missään. Kirjoitin sen mukaan miten kuulin hänen nimensä äännettävän oikeudenkäynnissä
Hansenin antamien sijaintitietojen perusteella järjestettiin pysäytystilanne. Pysäytykseen osallistui myös mm. poliisikoiranohjaaja Charlie Wilkie. Hän kiinnitti huomiota pakettiauton kuskin erikoiseen käytökseen: hän kyllä noudatti poliisin antamia käskyjä, mutta hivenen omalaatuisesti. Kun auto oli pysähdyksissä, hänet käskettiin näyttämään kätensä auton ikkunasta. Hän näytti kätensä käsivarret ristittynä, mikä oli Wilkien mielestä kummallista, eikä hän ollut ennen nähnyt vastaavaa.
Kun epäilty oli saatu autosta ulos, Wilkie meni tutkimaan pakettiautoa sisältäpäin. Cherish ei ollut autossa. Autossa ei itse asiassa ollut juuri mitään: myös Rayne Perrywinkleltä Smithin autoon jääneet lastenrattaat loistivat poissaolollaan (ne löytyivät myöhemmin eräälle asuinalueelle jätettynä).
Smith itse väitti ettei tiedä Cherishistä mitään ja että hän oli ollut koko yön prostituoitujen seurassa käyttämässä huumeita.
Wilkie tutki epäillyn, Donald Smithin, läpikotaisin. Huomattuaan että epäillyn housut olivat läpimärät ja kengät mutaiset, Wilkie huudahti "hän on vedessä!" ("she's in the water!"). Hän ei tiennyt missä ja minkälainen vesistö olisi kyseessä, mutta hän oli varma että epäilty oli vienyt uhrinsa veteen.
Wilkie ei vielä silloin tiennyt, että noin kaksi tuntia aikaisemmin eräs nainen oli nähnyt valkoisen pakettiauton parkkeerattuna paikallisen kirkon (Highlands Baptist Church) takana nurmikolla ollessaan matkalla hakemaan aikuista tytärtään töistä kotiin. Auto kiinnitti naisen huomion myös siksi, että sen takaovet olivat auki, mutta ketään ei näkynyt missään.
Kirkon takaa kulkee leveä vuorovesi-puro.
Kun auton nähnyt nainen ja hänen tyttärensä ajoivat samaa reittiä takaisin kotia kohti, pakettiauto oli jo lähtenyt. Kotiin päästyään he näkivät uutisissa etsintäkuulutuksen lapsen kaappaajasta ja tämän autosta. He tunnistivat auton ja ajoivat heti takaisin kirkon luo. Toinenkin auton aamuajelullaan nähnyt nainen oli saapunut paikalle ja soitti asiasta hätänumeroon.
Kun Smith oli otettu säilöön, Charlie Wilkie sai tiedon pakettiauton aiemmasta sijainnista ja suuntasi itsekin sinne. Nyt hänellä oli mukanaan hänen ohjaamansa poliisikoira, belgianpaimenkoira malinois "Gator".
Paikalla oli jo muitakin viranomaisia tutkimassa pusikkoista aluetta kirkon takana. Heillä ei ollut samaa tietoa kuin Wilkiellä: he eivät siis tienneet, että etsinnät kannattaisi suunnata pusikon sijaan vesistöön.
Wilkie käskytti koiransa töihin, ja Gator sai heti vainun jota se alkoi seuraamaan tiiviisti. Koira johdatti ohjaajansa pusikon läpi puron äärelle, jossa se alkoi kiertää ympyrää rannan tuntumassa. Wilkie tiesi, että lapsi on ihan lähellä.
Ja sitten hän näki hänet.
Cherish kellui vedessä kasvot alaspäin. Hän oli osittain vedessä ajelehtivan puunrungon alla, ja hänen päälleen oli asetettu painoksi jonkinlaisia sementtilohkareita. Hänellä oli edelleen samat vaatteet kuin edellisenä iltana jolloin hän katosi. Tämä näky jäi Wilkien mieleen erityisesti siksi, että hänen omalla tyttärellään oli samanlainen hedelmäkuviollinen mekko.
Wilkie kertoi oikeudenkäynnissä että vaikka yleensä ensimmäisenä tällaisessa tilanteessa pyritään pelastamaan löydetty henkilö, nyt se oli turhaa. Hän tiesi heti, ettei mitään ollut enää tehtävissä, lapsi oli kuollut.
Joten sen sijaan hän jäi vain vahtimaan ruumista siihen asti, että rikospaikkatutkijat saapuisivat paikalle. Hän vahti, etteivät esimerkiksi alligaattorit veisi ruumista pois.
Ruumiin tutkiminen ja siirtäminen paikan päällä oli tutkijoille vaikea operaatio, ja lisähaastetta siihen toi vuoroveden vaihtelu sekä muurahaiset jotka alkoivat kiinnostua ruumiista.
Smith lienee toivonut, että vesi huuhtoisi pois todisteita hänen syyllisyydestään. Näin ei ehtinyt käydä koska ruumis löytyi niin nopeasti, ja lapsen ruumiista otetut näytteet osaltaan todistivat että Smith oli raiskannut ja murhannut Cherishin.
Kuolinsyy oli kuristumalla tukehtuminen. Oli selvää, ettei Cherish kuollut nopeasti ja kivuttomasti. Hän oli viimeiseen asti taistellut elääkseen, tämän todisti myös Smithin iholta löydetyt raapimajäljet.
Cherishin kokema väkivalta oli ollut erittäin brutaalia. Kuolinsyytutkija Valerie Rao melkein purskahti itkuun kesken oikeudenkäynnin, ja joutui pyytämään itselleen viiden minuutin taukoa voidakseen koota itsensä. Uhrin vammojen yksityiskohtainen läpikäynti oli jopa hänelle erittäin vaikeaa.
Oikeudenkäynnissä kuultiin myös vankilassa äänitettyjä keskusteluja Smithin ja toisen vangin välillä. Vangit keskustelivat eristysselleistään ilmastointikanavan kautta. He keskustelivat Smithin mieltymyksestä nuoria tyttöjä kohtaan, ja Smith myös kommentoi Cherishiä alatyylisesti.
Syyttäjä tavoitteli kuolemantuomiota.
Smithin puoluksen pääpointteja:
- CT-kuvauksen tulokset paljastivat poikkeavuuksia Smithin aivoissa, ja puolustuksen mukaan nämä ovat voineet vaikuttaa hänen käytökseensä
- Runsas, vuosikausia jatkunut huumeiden (varsinkin kokaiinin) ja lääkkeiden käyttö on vaikuttanut häneen. Käytti huumeita jopa 16-vuotiaan poikansa kanssa
- Smith kasvoi ilman isää ja hänellä oli jopa epänormaalin läheinen suhde äitiinsä
- Smith ei pysty lainkaan hallitsemaan mielijohteitaan ja toimii seurauksista välittämättä vaikka tietää tekevänsä vääryyksiä
Puolustus esitteli kuvia Smithin elämän eri vaiheista ja yritti vakuuttaa valamiehistön siitä, että Smith on muutakin kuin murhaaja ja ansaitsee elää.
Smithin nykyään 25-vuotias poika Donald Smith Jr. sai puheenvuoron Skypen välityksellä ja kertoi mukavista muistoista isänsä kanssa, vaikka tämän jatkuvat linnareissut ja huumeiden käyttö vaikuttivat hänenkin elämäänsä. Pojan mukaan hänelle hänen isänsä on korvaamaton.
Mielenterveysammattilaisten mielipiteitä siitä miksi Smithiä EI pitäisi tuomita kuolemaan:
- Smith teki rikoksen äärimmäisen henkisen häiriön alaisena
- Smithin ymmärrys siitä että hän oli tekemässä rikosta oli merkittävän heikentynyt
- Smithin ikä rikoksen teon aikaan
- Muut Smithin taustoista löytyvät tekijät jotka vaikuttavat siihen, ettei kuolemantuomiota pidä laittaa käytäntöön
Torstaina 22.02.2018 valamiehistö pääsi varsin nopeasti yhteisymmärrykseen tuomiosta: Donald Smith tuomittiin kuolemaan.
Nyt Smithin asianajajat haluavat kuitenkin uuden oikeudenkäynnin. Heidän mielestään tuomari Mallory Cooper teki virheitä eikä valamiehistö muodostanut tuomiotaan reilusti.
- - - - -
Cherishin pikkusiskot Destiny ja Nevaeh otettiin huostaan pian Cherishin murhan jälkeen. Rayne Perrywinklellä oli mahdollisuus saada tyttärensä takaisin, mutta hän ei täyttänyt hänelle asetettuja kriteerejä.
Tytöt elivät sijaisperheessä kunnes Raynen sisko aloitti adoptioprosessin vuonna 2016. Saman vuoden marraskuussa huoltajuuden käsittely oli valmis, ja siskokset muuttivat Australiaan tätinsä luo tammikuussa 2017.
- - - - - - -
Linkkejä:
Koko oikeudenkäynti videomuodossa (videoilla ei näytetä kuvia rikospaikasta, ruumiista jne.)
Rayne Perrywinklen hätäpuhelu
Walmartin valvontakameran video
/-laila
Jos olen kääntänyt jotain päin prinkkalaa taikka faktoissa on mielestäsi jotain pielessä, niin laita ihmeessä korjausehdotus tähän ketjuun tai yksityisviestillä. Ainakin tuo oikeudenkäyntijargoni voi olla hyvinkin kankeasti käännettyä..
Toivottavasti tykkäätte lukea, koska lyhyet tiivistelmät eivät ole ominta alaani ollenkaan.
- - - - - -
Cherish Lily Perrywinkle oli 8-vuotias tyttö (s. 24.12.2004) joka asui Floridassa perheensä kanssa. Perheeseen kuului tuolloin hänen äitinsä Rayne, äidin poikaystävä sekä Cherishin kaksi pikkusiskoa: Destiny & Nevaeh. Lisäksi Cherishillä oli jo aikuisikään ennättänyt isosisko Lindsey, joka asuu Australiassa.
Keskitytään hetkeksi Cherishin äitiin, Rayne Perrywinkleen. Raynen nimi oli alunperin Kimberly Hoy, ja hän syntyi Australiassa vuonna 1968. Kimberlyn ensimmäinen tytär Lindsey syntyi vuonna 1986, ja Kim jätti esikoisensa äitinsä hoidettavaksi vain viisi vuotta myöhemmin muuttaessaan itse Amerikkaan uutta elämää etsimään. Amerikassa myös nimi vaihtui: nyt hän oli Rayne Perrywinkle.
Lindsey on myöhemmin sanonut että koki äitinsä hylänneen hänet täysin, mutta oli samalla helpottunut siitä että hän poistui hänen elämästään. Lindsey sekä hänen isoäitinsä ovat aina olleet sitä mieltä ettei Rayne sovi äidiksi ollenkaan, ja ovat olleet hyvin huolissaan tämän nuorista lapsista.
Palataksemme Cherishiin, siirrymme vuoden 2013 kesään, jolloin Cherish vielä nautti kesälomastaan. 23.6.2013 hänen oli tarkoitus nousta lentokoneeseen ja matkustaa biologisen isänsä luo Kaliforniaan viettämään osan lomastaan hänen luonaan.
22.6.2013 Rayne halusi käydä tyttäriensä kanssa shoppailemassa - hänelle oli tärkeää että hän saisi ostaa Cherishille uusia vaatteita seuraavana päivänä alkavaa matkaa varten.
Perhe oli varsin vähävarainen ja Raynen poikaystävä sääteli rahankäyttöä: tälle kauppareissulle mies antoi Raynelle käytettäväksi 100 dollaria. Sillä rahalla Rayne sai ostaa Cherishille mitä nyt sitten halusikaan, mutta rahaa piti ehdottomasti jäädä vielä sen verran, että sillä saisi kustannettua seuraavan päivän taksimatkat lentokentälle - autoa kun perheellä ei ollut.
Iltapäivällä Rayne lähtikin kolmen tyttärensä kanssa kiertelemään kauppoja kävellen, lastenrattaiden kera.
He olivat jo käyneet yhden kaupan vaatevalikoimaa katsomassa, kun päätyivät Dollar General-ketjun myymälään jatkamaan kiertelyä.
Rayne huomasi pian, että eräs valkohiuksinen ja viiksekäs vanhempi mies tuntui seuraavan heidän liikkeitään etäämmältä. Se oli hänen mielestään outoa, mutta oletti miehen olevan vain hyvin utelias.
Lopulta Rayne löysi hienoja mekkoja jotka hän olisi halunnut ostaa Cherishille, mutta niiden hinnat tarkistettuaan hän joutui toteamaan että ne olivat ihan liian kalliita. Pettyneenä hän laittoi mekot takaisin sinne mistä ne ottikin, ja poistui myymälästä lastensa kanssa.
Kaupan ulkopuolella heitä aiemmin tarkkaillut mies lyöttäytyi nelikon seuraan ja alkoi jutella ystävälliseen sävyyn Raynen kanssa niitä näitä, kommentoiden esimerkiksi sitä, että äidillä oli varmasti kädet töitä täynnä kolmen nuoren tyttären kanssa. Mies esitteli itsensä vain lempinimellä "Don".
Mies myös mainitsi huomanneensa ettei Rayne voinut ostaa kaupasta löytämiään mekkoja vaikka hän selkeästi halusi ne. Hän kertoi että hänellä on ylimääräinen (ja hänelle tarpeeton) 150 dollarin lahjakortti Walmartiin jonka hän voisi antaa Raynelle.
Tämä lahjakortti oli hänen mukaansa hänen vaimollaan, ja vaimo voisi sen tuoda heille heti. Rayne oli aluksi epäileväinen, mutta kuultuaan että Donin vaimo on tulossa paikalle, hänelle tuli turvallisempi olo ja hän uskalsi tarttua tarjoukseen.
Raynella ei ollut aavistustakaan että hyväntahtoinen "Don" oli koko nimeltään Donald Smith (s. 1957), rekisteröity seksirikollinen jonka menneisyydestä löytyy useita lapsiin kohdistuneita rikoksia ja rikoksen yrityksiä 70-luvulta alkaen.
Smith oli vapautunut vankilasta edellisen kerran vain 21 päivää aiemmin.
Mies ei ollut naimisissa lainkaan, puhe vaimosta ja lahjakortista oli silkkaa satua ja ansan virittämistä.
He jäivät siis Dollar Generalin parkkipaikalle odottamaan Smithin olematonta vaimoa. Kun häntä ei näkynyt, Smith ehdotti että he voisivat yhdessä siirtyä Walmartiin jatkamaan odottelua, sinne vaimo tulisi varmasti pian. Rayne suostui tähän, hän edelleen elätteli toivoa lahjakortin saamisesta.
Niinpä Rayne ja hänen tyttärensä nousivat Smithin valkoiseen pakettiautoon lastenrattaineen kaikkineen ja matkasivat Walmartiin.
Vaimo ei tietenkään saapunut Walmartin parkkipaikallekaan, ja Smithillä oli jälleen ehdotus: Rayne ja lapset voisivat mennä sisälle kauppaan ja alkaa jo valmiiksi keräämään ostoksiaan kärryyn, hän liittyisi heidän seuraansa vaimonsa kanssa myöhemmin.
Niin he tekivätkin, ja Rayne meni tyttäriensä kanssa kaupan vaateosastolle. Siellä hän asetteli innoissaan pieniä vaatepinoja kärryyn, lahjakortin turvin hän oli päättänyt ostaa kaikille tyttärilleen jotain, ei pelkästään Cherishille.
Smith tuli jälleen heidän luokseen, ilman vaimoaan tietysti. Hän käyskenteli välillä erossa porukasta omia reittejään, välillä hän taas pysyi hyvinkin lähellä Perrywinklejä. Ainoa tavara minkä Smith itse laittoi ostoskärryyn oli jonkinlainen köysinippu. Tätä hän ei kuitenkaan koskaan vienyt kassoille asti, vaan se jäi kärryyn.
Rayne alkoi olla kärsimätön ja kyseli usein, koska Smithin vaimo oikein tulee ja tuo mukanaan sen kauan odotetun lahjakortin. Smith vastasi aina "hän tulee kyllä", "hän tulee pian", ja tämä riitti Raynelle. Rayne todisti oikeudessa että Smith myös katsoi häntä suoraan silmiin ja vakuutteli että hän on turvassa.
Jossain vaiheessa Rayne huomasi että Smith kiinnitti erityisen paljon huomiota Cherishiin. Cherish jopa meni Smithin kanssa sovituskoppien luo kahdestaan kaksikin kertaa - Rayne salli tämän koska ei halunnut Smithin ajattelevan että hän on "ylisuojelevainen äiti".
Siitä, menikö Smith sisälle asti sovituskoppiin tytön kanssa, on monenlaista tietoa.
Raynen mielestä Smith oli lähinnä outo ja ärsyttävä. Hän kummaksui miehen mielipiteitä siitä, minkälaisia vaatteita Cherishin pitäisi sovittaa. Smith esimerkiksi ehdotti aikuisten naisten korkokenkiä tälle 8-vuotiaalle pikkutytölle.
Odottelua ja kiertelyä oli kestänyt jo ainakin kaksi tuntia, ja alkoi olla myöhäinen ilta. Lapset olivat kaikki hyvin levottomia, ja Rayne huomautti Smithille että tytöt eivät olleet syöneet mitään tuntikausiin.
Smith tarjoutui ostamaan koko porukalle ruokaa Walmartin sisällä sijaitsevasta McDonald's-pikaruokaravintolasta. Hän kyseli toiveita ruoasta, ja Perrywinklet halusivat kaikki juustohampurilaisia. Cherish halusi mennä Smithin mukaan ruoanhakureissulle, ja Rayne antoi tämän mennä.
Niinpä "Don" ja Cherish lähtivät yhdessä kävelemään kohti McDonald'sia, kun taas Rayne ja nuoremmat tytöt jatkoivat vaateostosten suunnittelua kaupassa.
Kaksikon matka tallentui valvontakameroille, ja valvontakameran videoilla voi nähdä Cherishin elossa viimeistä kertaa.
Silminnäkijöitä oli useita, mutta ei kukaan kiinnittänyt heihin huomiota sen erityisemmin: he näyttivät siltä kuin olisivat olleet isoisä ja lapsenlapsi.
Tallenteen mukaan he oikeasti menivätkin ravintolan luo, mutta se oli jo suljettu. Siitä heidän matkansa jatkui tavaratalosta ulos parkkipaikalle ja lopulta Smithin autoon joka pian lähti liikkeelle. Oletettavasti Smith ehdotti, että he hakisivat hampurilaiset jostain muualta: parkkipaikalla samaan aikaan ollut pariskunta kuuli, kuinka Smith oli kovaan ääneen sanonut "mennään hakemaan juustohampurilaisia".
He eivät nähneet Smithin seurassa ollutta pikkutyttöä ja hämmentyivät, kun luulivat hänen puhuvan heille.
Noin 20 minuuttia myöhemmin Rayne havahtui siihen tosiasiaan, ettei hänen tyttärensä ollut tullut takaisin. Hän myös arveli, että McDonald's on jo suljettu.
Hän kutsui nuoremmat tytöt koolle ja he alkoivat vauhdilla käymään kaupan käytäviä läpi kadonnutta kaksikkoa etsien, heitä löytämättä. McDonald'sin luonakin he kävivät. Ravintola oli kuin olikin suljettu, eikä Cherish siten ollut sielläkään.
Pelko muuttui paniikiksi. Rayne halusi soittaa hätänumeroon, mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty. Hänellä oli kyllä oma kännykkä mukana, mutta se ei toiminut: toinen nuoremmista tyttäristä oli yrittänyt pestä kännykän aiemmin päivällä, ja laite oli kastunut pahasti.
Rayne yritti saada apua hätäpuhelun soittamiseen, mutta hänen avunpyyntöjään ei kuunneltu. Vasta kello 23 aikoihin eräs Walmartin työntekijä lainasi hänelle puhelintaan. Tässä vaiheessa Cherish oli ollut kateissa yhteensä jo noin 40 minuuttia.
Puhelun aikana itkuinen ja hätääntynyt äiti kertasi päivän tapahtumat läpi ja ilmaisi pelkonsa siitä, että tyttö joutuu raiskatuksi ja murhatuksi. Hän myös kertoi ymmärtävänsä nyt että hän oli ollut liian hyväuskoinen, mutta hän vain niin kovasti halusi tyttärilleen uusia vaatteita.
Virkailija keräsi puhelun aikana tietoa kadonneesta lapsesta, kaappaajasta sekä tämän autosta. Minuuteissa käynnistettiin BOLO (Be On the LookOut)-hälytys sekä puoli tuntia myöhemmin myös AMBER-hälytys. Poliisit alkoivat etsiä kuvausta vastaavaa valkoista pakettiautoa. Samoihin aikoihin alkoi myös Walmartin alueen tutkiminen sekä valvontakamerojen tallentaman materiaalin läpikäynti.
Cherish oli kateissa koko yön. Ei havaintoja lapsesta, ei kaappaajasta, ei pakettiautosta.
Yhdeksän maissa seuraavana aamuna poliisi Tina Hansen* oli selvittelemässä lievän autokolarin jälkipyykkiä, kun hän yhtäkkiä huomasi hälytyksissä kuvailtua autoa muistuttavan pakettiauton liikenteessä lähistöllä. Hansen sanoi kolarin osapuolille tulevansa pian takaisin, hyppäsi autoonsa ja lähti seuraamaan tätä valkoista pakettiautoa. Hän ilmoitti havainnostaan muillekin.
* En ole varma menikö tämän poliisin sukunimi oikein, en löydä ko. poliisin nimeä kirjoitettuna missään. Kirjoitin sen mukaan miten kuulin hänen nimensä äännettävän oikeudenkäynnissä
Hansenin antamien sijaintitietojen perusteella järjestettiin pysäytystilanne. Pysäytykseen osallistui myös mm. poliisikoiranohjaaja Charlie Wilkie. Hän kiinnitti huomiota pakettiauton kuskin erikoiseen käytökseen: hän kyllä noudatti poliisin antamia käskyjä, mutta hivenen omalaatuisesti. Kun auto oli pysähdyksissä, hänet käskettiin näyttämään kätensä auton ikkunasta. Hän näytti kätensä käsivarret ristittynä, mikä oli Wilkien mielestä kummallista, eikä hän ollut ennen nähnyt vastaavaa.
Kun epäilty oli saatu autosta ulos, Wilkie meni tutkimaan pakettiautoa sisältäpäin. Cherish ei ollut autossa. Autossa ei itse asiassa ollut juuri mitään: myös Rayne Perrywinkleltä Smithin autoon jääneet lastenrattaat loistivat poissaolollaan (ne löytyivät myöhemmin eräälle asuinalueelle jätettynä).
Smith itse väitti ettei tiedä Cherishistä mitään ja että hän oli ollut koko yön prostituoitujen seurassa käyttämässä huumeita.
Wilkie tutki epäillyn, Donald Smithin, läpikotaisin. Huomattuaan että epäillyn housut olivat läpimärät ja kengät mutaiset, Wilkie huudahti "hän on vedessä!" ("she's in the water!"). Hän ei tiennyt missä ja minkälainen vesistö olisi kyseessä, mutta hän oli varma että epäilty oli vienyt uhrinsa veteen.
Wilkie ei vielä silloin tiennyt, että noin kaksi tuntia aikaisemmin eräs nainen oli nähnyt valkoisen pakettiauton parkkeerattuna paikallisen kirkon (Highlands Baptist Church) takana nurmikolla ollessaan matkalla hakemaan aikuista tytärtään töistä kotiin. Auto kiinnitti naisen huomion myös siksi, että sen takaovet olivat auki, mutta ketään ei näkynyt missään.
Kirkon takaa kulkee leveä vuorovesi-puro.
Kun auton nähnyt nainen ja hänen tyttärensä ajoivat samaa reittiä takaisin kotia kohti, pakettiauto oli jo lähtenyt. Kotiin päästyään he näkivät uutisissa etsintäkuulutuksen lapsen kaappaajasta ja tämän autosta. He tunnistivat auton ja ajoivat heti takaisin kirkon luo. Toinenkin auton aamuajelullaan nähnyt nainen oli saapunut paikalle ja soitti asiasta hätänumeroon.
Kun Smith oli otettu säilöön, Charlie Wilkie sai tiedon pakettiauton aiemmasta sijainnista ja suuntasi itsekin sinne. Nyt hänellä oli mukanaan hänen ohjaamansa poliisikoira, belgianpaimenkoira malinois "Gator".
Paikalla oli jo muitakin viranomaisia tutkimassa pusikkoista aluetta kirkon takana. Heillä ei ollut samaa tietoa kuin Wilkiellä: he eivät siis tienneet, että etsinnät kannattaisi suunnata pusikon sijaan vesistöön.
Wilkie käskytti koiransa töihin, ja Gator sai heti vainun jota se alkoi seuraamaan tiiviisti. Koira johdatti ohjaajansa pusikon läpi puron äärelle, jossa se alkoi kiertää ympyrää rannan tuntumassa. Wilkie tiesi, että lapsi on ihan lähellä.
Ja sitten hän näki hänet.
Cherish kellui vedessä kasvot alaspäin. Hän oli osittain vedessä ajelehtivan puunrungon alla, ja hänen päälleen oli asetettu painoksi jonkinlaisia sementtilohkareita. Hänellä oli edelleen samat vaatteet kuin edellisenä iltana jolloin hän katosi. Tämä näky jäi Wilkien mieleen erityisesti siksi, että hänen omalla tyttärellään oli samanlainen hedelmäkuviollinen mekko.
Wilkie kertoi oikeudenkäynnissä että vaikka yleensä ensimmäisenä tällaisessa tilanteessa pyritään pelastamaan löydetty henkilö, nyt se oli turhaa. Hän tiesi heti, ettei mitään ollut enää tehtävissä, lapsi oli kuollut.
Joten sen sijaan hän jäi vain vahtimaan ruumista siihen asti, että rikospaikkatutkijat saapuisivat paikalle. Hän vahti, etteivät esimerkiksi alligaattorit veisi ruumista pois.
Ruumiin tutkiminen ja siirtäminen paikan päällä oli tutkijoille vaikea operaatio, ja lisähaastetta siihen toi vuoroveden vaihtelu sekä muurahaiset jotka alkoivat kiinnostua ruumiista.
Smith lienee toivonut, että vesi huuhtoisi pois todisteita hänen syyllisyydestään. Näin ei ehtinyt käydä koska ruumis löytyi niin nopeasti, ja lapsen ruumiista otetut näytteet osaltaan todistivat että Smith oli raiskannut ja murhannut Cherishin.
Kuolinsyy oli kuristumalla tukehtuminen. Oli selvää, ettei Cherish kuollut nopeasti ja kivuttomasti. Hän oli viimeiseen asti taistellut elääkseen, tämän todisti myös Smithin iholta löydetyt raapimajäljet.
Cherishin kokema väkivalta oli ollut erittäin brutaalia. Kuolinsyytutkija Valerie Rao melkein purskahti itkuun kesken oikeudenkäynnin, ja joutui pyytämään itselleen viiden minuutin taukoa voidakseen koota itsensä. Uhrin vammojen yksityiskohtainen läpikäynti oli jopa hänelle erittäin vaikeaa.
Oikeudenkäynnissä kuultiin myös vankilassa äänitettyjä keskusteluja Smithin ja toisen vangin välillä. Vangit keskustelivat eristysselleistään ilmastointikanavan kautta. He keskustelivat Smithin mieltymyksestä nuoria tyttöjä kohtaan, ja Smith myös kommentoi Cherishiä alatyylisesti.
Syyttäjä tavoitteli kuolemantuomiota.
Smithin puoluksen pääpointteja:
- CT-kuvauksen tulokset paljastivat poikkeavuuksia Smithin aivoissa, ja puolustuksen mukaan nämä ovat voineet vaikuttaa hänen käytökseensä
- Runsas, vuosikausia jatkunut huumeiden (varsinkin kokaiinin) ja lääkkeiden käyttö on vaikuttanut häneen. Käytti huumeita jopa 16-vuotiaan poikansa kanssa
- Smith kasvoi ilman isää ja hänellä oli jopa epänormaalin läheinen suhde äitiinsä
- Smith ei pysty lainkaan hallitsemaan mielijohteitaan ja toimii seurauksista välittämättä vaikka tietää tekevänsä vääryyksiä
Puolustus esitteli kuvia Smithin elämän eri vaiheista ja yritti vakuuttaa valamiehistön siitä, että Smith on muutakin kuin murhaaja ja ansaitsee elää.
Smithin nykyään 25-vuotias poika Donald Smith Jr. sai puheenvuoron Skypen välityksellä ja kertoi mukavista muistoista isänsä kanssa, vaikka tämän jatkuvat linnareissut ja huumeiden käyttö vaikuttivat hänenkin elämäänsä. Pojan mukaan hänelle hänen isänsä on korvaamaton.
Mielenterveysammattilaisten mielipiteitä siitä miksi Smithiä EI pitäisi tuomita kuolemaan:
- Smith teki rikoksen äärimmäisen henkisen häiriön alaisena
- Smithin ymmärrys siitä että hän oli tekemässä rikosta oli merkittävän heikentynyt
- Smithin ikä rikoksen teon aikaan
- Muut Smithin taustoista löytyvät tekijät jotka vaikuttavat siihen, ettei kuolemantuomiota pidä laittaa käytäntöön
Torstaina 22.02.2018 valamiehistö pääsi varsin nopeasti yhteisymmärrykseen tuomiosta: Donald Smith tuomittiin kuolemaan.
Nyt Smithin asianajajat haluavat kuitenkin uuden oikeudenkäynnin. Heidän mielestään tuomari Mallory Cooper teki virheitä eikä valamiehistö muodostanut tuomiotaan reilusti.
- - - - -
Cherishin pikkusiskot Destiny ja Nevaeh otettiin huostaan pian Cherishin murhan jälkeen. Rayne Perrywinklellä oli mahdollisuus saada tyttärensä takaisin, mutta hän ei täyttänyt hänelle asetettuja kriteerejä.
Tytöt elivät sijaisperheessä kunnes Raynen sisko aloitti adoptioprosessin vuonna 2016. Saman vuoden marraskuussa huoltajuuden käsittely oli valmis, ja siskokset muuttivat Australiaan tätinsä luo tammikuussa 2017.
- - - - - - -
Linkkejä:
Koko oikeudenkäynti videomuodossa (videoilla ei näytetä kuvia rikospaikasta, ruumiista jne.)
Rayne Perrywinklen hätäpuhelu
Walmartin valvontakameran video
/-laila
