Kyllähän moni puoli asiasta jo kerrottiin...
Jenkkiautoporukoissa ei vielä 70-luvulla etelävaltioiden lipulla ollut mitään yhteyttä rockabillyyn, joka rantautui Suomeen vasta vuosikymmenen lopulla. Lippu oli USA:sta, joten sitä käytettiin ja näytettiin. Tietynlaista kapinaahan se edusti, kuten myös jenkkilippu Suomessa siihen aikaan. Kapinoitiinko jotain vastaan vai jonkin puolesta? Riippui henkilöstä.
Koko amerikkalaisen kulttuurin ihailu oli osittain vastalause Ladalle, Datsunille, silakkalaatikolle, puolueiden nuorisojärjestöille, uskovaisille, raittiusväelle, iskelmämusiikille, pesäpallolle jne. jne. Toisin sanoen, haluttiin eroon siitä, mitä puritaaniset ja luterilaisuuden kyllästämät, kaiken paremmin tietävät "vanhemmat" tuputtivat oikeana elämänmuotona. Elämän tarkoituksen olisi pitänyt olla puurtaminen, itsensä ruoskiminen, vähään tyytyminen ja minimalismi. Se, mitä Amerikasta tänne virtasi, edusti jotain muuta.
Jenkkilippu tai Etelävaltioiden lippu auton sivuikkunasta ulos työnnettynä ärsytti. Se ärsytti kommunisteja vappuna. Se ärsytti johtajaa, jonka edellinen edustusauto oli ajautunut raggareiden käyttöön. Se ärsytti poliisia, pappia, opettajaa ja katsastusmiestä, sekä kansanedustajia. Merkitystä ei välttämättä ollut lipulla, vaan sen kantajalla. Yhtä lailla kommunisteja olisi ärsyttänyt Neuvostoliiton lippu Chevroletin katolla, kun auto on täynnä käkättäviä "hulttioita".
Alkuvaiheen jenkkiautoharrastajat eivät olleet niitä, jotka tyytyivät "yhteiskunnan järjestämiin hyviin oloihin". Iso osa heistä oli ammattitaitoisia do-it-yourself-miehiä (ja naisia), jotka loihtivat romuautoksi luokitellut amerikanpaskalotjat uudelleen edustuskuntoon, hankkivat varaosat itse Ruotsista tai rapakon takaa ja halutessaan toivat "palan Amerikkaa" vaikka Tukholmasta - esimerkiksi bootsit (tai sitten opetteli suutariksi ja teki itse!). Toipa joku sieltä oikean Big Mac-hampurilaisenkin tuliaisina... Bensarahat hankittiin yleensä omalla työllä, tosin poikkeuksiakin on. Haluttiin hieman luksusta ja voiman tunnetta velkaorjuuden ja ruosteisen Corollan sijaan.
Rockabillyn tulo 70-luvun lopulla oli enemmän muoti-ilmiö, johon markkinamiehet ymppäsivät myös Etelävaltioiden lipun rekvisiitaksi. On totta, että varsinkin pk-seudulla suuri osa jenkkiautoväestä oli jossain vaiheessa myös rockabillyväkeä, mutta eivät kaikki. Liioin kaikki rockabillyväki ei esitellyt etelän lippua joka paikassa tai edes pukeutunut teddy-tyyliin.
Itselläni Etelävaltioiden lippua ei ole ollut missään, vaikka moni autoni on ollut USA:sta (niin, Pohjoisvaltioiden alueellahan ne pitkälti valmistettiin...). En myöskään ollut erityisen kapinallinen, vaikka taatusti riittävän kapinallinen joidenkin mielestä. Rockabillysta olen alkanut pitää 40 vuotta määräajan jälkeen.
Suomalaisessa käyttökontekstissa Etelävaltioiden lippuun ei liity mitään orjuus- tai rotuajattelua, eikä erityisen vahvasti edes poliittisia näkemyksiä. Yhdysvalloissakin r-vouhotus on alkanut lähinnä viime vuosina. Muuten lippu on ollut omalla maantieteellisellä alueellaan vähän kuin maakuntaviirit meillä - kuvastamassa kotiseutua ja juuria.
Etelä ei tarvitse New Yorkin kuplassa elävän herrasväen opastusta
Pekka Laine tiivisti sen aika hyvin. Kapina-ajatukseen tämä on sovellettavissa myös Suomessa, monin eri tavoin.