MURHA.INFO

Helmikuun 25. päivän iltana vuonna 1978 viiden nuoren miehen ryhmä osallistui collegen koripallopeliin, joka pelattiin California State -yliopistossa Chicossa. Miehet olivat kotoisin Yuba Citysta, Kaliforniasta, ja heillä kaikilla oli lieviä henkisiä ongelmia tai psykiatrisia sairauksia. Pelin jälkeen miehet kävivät paikallisessa kaupassa ostamassa naposteltavaa ja juomia. Ketään heistä ei nähty enää tämän jälkeen elossa ja yhtä heistä, Gary Mathiasta (s. 15.10.1952) ei ole nähty enää koskaan.

Muutamia päiviä myöhemmin heidän Mercury Montego -autonsa löydettiin hylättynä syrjäiseltä alueelta Plumas -kansallismetsästä. Auto oli hiekkatiellä, joka sijaistsi kaukana Yuba Citysta. Tutkijat eivät kuitenkaan pystyneet määrittämään, miksi auto oli hylätty, koska se oltaisiin voitu helposti työntää pois lumipenkasta, johon se oli juttunut, ja auto oli hyvässä toimintakunnossa. Tässä vaiheessa miehistä ei löydetty jälkiä.

Lumen sulettua kesäkuussa neljän miehistä ruumiit löydettiin retkeilijöiden suojana käyttämästä mökistä ja sen ulkopuolelta syvältä metsästä, 32 kilometrin päästä autosta. Metsässä olleista kolmesta ruumiista oli jäljellä vain luita,(syynä haaskaeläimet) mutta mökistä löytynyt mies, Ted Weiher, oli luultavasti elänyt jopa lähes 3 kuukautta sen jälkeen, kun miehet oli nähty viimeisen kerran. Weiher oli nääntynyt nälkään, vaikka mökissä oli runsaasti ruokaa ja lämmitystarvikkeita saatavilla. Hänellä ei ollut kenkiä jaloissaan ja tutkijat löysivät Mathiaksen kengät läheisestä metsiköstä, mikä viittasi siihen, että myös Mathias oli selviytynyt jonkin aikaa sen jälkeen kun miehet oli nähty viimeisen kerran elossa.

Myöhemmin esiin tuli todistaja, paikallinen mies, joka kertoi viettäneensä samaisen yön omassa autossaan lyhyen matkan päässä paikasta, josta Montago löydettiin. Mies oli saanut lievän sydänkohtauksen yrittäessään työntää autoaan lumesta. Hän kertoi poliisille nähneensä ja kuulleensa ihmisiä auton ympäristössä tuona yönä, ja oli kaksi kertaa huutanut apua, mutta ihmiset olivat huudot kuultuaan hiljentyneet ja sammuttaneet taskulamppunsa. Tämä, ja se että ruumiit löydettiin huomattavan matkan päästä autosta, on johtanut epäilyihin henkirikoksesta. Alueen poliisi jatkaa tutkimuksia.

Taustaa

Gary Mathias, Yuba Cityn kasvatti, oli kehittänyt huumeongelman ollessaan armeijan palveluksessa Saksassa 1970-luvun alussa. Tämä johti aikanaan siihen, että hänellä diagnosoitiin skitsofrenia ja hänet vapautettiin armeijasta psyykkisin perustein. Hän palasi vanhempiensa kotiin Kaliforniaan ja aloitti hoidot paikallisessa mielisairaalassa. Vaikka hänellä oli aluksi vaikeaa - hänet lähes pidätettiin kahdesti pahoinpitelystä ja hän kärsi psykooseista, joiden vuoksi hän joutui paikalliseen veteraanisairaalaan - vuoteen 1978 mennessä häntä hoidettiin avohoitopotilaana [poliklinikkapotilaana? Molemmat merkitykset käynevät (toim huom.)] antipsykootein ja häntä hoitavat lääkärit pitivät häntä "yhtenä aidoista menestystarinoista".

Mathias täydensi armeijan työttömyystukeaan [Army disability pay] työskentelemällä isäpuolensa puutarhayrityksessä. Työn ja perheen ulkopuolella hän oli läheisissä väleissä neljän muun miehen kanssa, useimmat hieman vanhempia kuin hän itse ja joilla oli joko lieviä älyllisiä vammoja (Bill Sterling, 29, ja Jack Huett, 24) tai jotka oli epävirallisesti diagnosoitu "hitaiksi oppijoiksi" (Ted Weiher, 32 ja Jack Madruga, 30). Miehet asuivat joko Yuba Cityssa tai läheisessä Marysvillessa. Mathiaksen tapaan miehet asuivat vanhempiensa luona, jotka kaikki kutsuivat heitä yhteisellä nimityksellä "pojat".

Näiden viiden miehen suosikki vapaa-ajan aktiviteeteista oli urheilu. Perheet ovat kertoneet, että kun miehet tapasivat, he joko urheilivat tai katsoivat jotain peliä. Miehet pelasivat koripalloa yhdessä Gateway Gatorsissa, joukkueessa, jota paikallinen ohjelma mielenterveyskuntoutujien hyväksi sponsoroi.

Helmikuun 25. päivä Gatorsien oli määrä pelata ensimmäinen pelinsä Special Olympicsien sponsoroimassa, viikon mittaisessa turnauksessa, jonka voittajat saisivat viettää viikon ilmaiseksi Los Angelesissa. Miehet olivat valmistautuneet turnaukseen edellisenä iltana: jotkut jopa ottivat esille peliasunsa ja pyysivät vanhempiaan herättämään heidät ajoissa. He päättivät ajaa tuona iltana Chicoon kannustaakseen UC-Davis -koripallojoukkuetta vieraspelissä Chico Statea vastaan. Madruga, ainut mies ryhmässä, jolla oli ajokortti (Mathiaksen lisäksi), ajoi miehet 80 km pohjoiseen Chicoon turkoosi-valkoisella vuoden 1969 Mercury Montego -autollaan. Miehillä oli yllään vain kevyet takit ylemmän Sacramento Valleyn vuodenajan viileitä iltalämpötiloja vastaan.

Katoaminen

Sen jälkeen kun UC-Davis -joukkue oli voittanut pelin, miehet palasivat autolle ja ajoivat lyhyen matkan päähän Chico State -yliopiston kampukselta Chicon keskustaan käydäkseen Behr's Market -kaupassa. He ostivat naposteltavaa, virvoitusjuomia ja maitotölkkejä. Tämä tapahtui hieman ennen kaupan sulkemisaikaa kymmeneltä illalla: myyjä muisti tämän, koska hän paheksui sitä, että niin iso ryhmä oli tullut kauppaan ja viivästyttänyt kaupan sulkemisprosessia.

Ketään miehistä ei ole varmuudella nähty tämän jälkeen elossa. Joidenkin miesten vanhemmat olivat valvoneet ja odottaneet heidän paluutaan kotiin. Kun aamu koitti ja miehiä ei kuulunut, poliisiin otettiin yhteyttä.

Tutkinta

Poliisit Butten ja Yuban piirikunnissa aloittivat etsimään miehiä tieltä, jolla he olivat matkanneet Chicoon. He eivät löytäneet merkkejä miehistä, mutta muutama päivä myöhemmin Plumas'n kansallismetsässä metsänvartija kertoi tutkijoille, että hän oli nähnyt Montegon pysäköitynä Oroville-Quincy -tien varrelle metsässä 25. helmikuuta. Tuohon aikaan metsänvartija ei pitänyt sitä merkittävänä, koska monet asukkaat ajoivat ylös Sierra Nevadaan talvisin hiihtääkseen laajalla latujärjestelmällä, mutta kun hän oli huomannut katoamisilmoituksen, hän tunnisti auton ja johdatti viranomaiset sen luo 28. helmikuuta.

Auton löytyminen

Auton sisältä löytyi todisteita, jotka viittasivat siihen, että miehet olivat olleet sen sisällä viimeisen näköhavainnon ja auton hylkäämisen välillä. Kääreet sekä tyhjät tölkit ja pullot, jotka he olivat ostaneet Chicosta, olivat paikalla, kuten myös koripallopelin peliohjelmat ja siististi taiteltu Kalifornian kartta. Mutta auton löytyminen herätti vain enemmän kysymyksiä kuin mihin se vastasi.

Ensimmäinen kysymys oli auton sijainti, 110 km Chicosta, kaukana yhdeltäkään suoralta reitiltä Yuba Cityyn tai Marysvilleen. Kukaan miesten perheenjäsenistä ei osannut arvailla, miksi he olisivat ajaneet pitkää ja mutkaista tietä talviyöllä syvälle korkealla sijaitsevaan, syrjäiseen metsään ilman ylimääräistä vaatetusta ja päivää ennen koripallopeliä, josta he olivat puhuneet innokkaasti keskenään jo viikkojen ajan. Madrugan vanhemmat kertoivat, ettei poika pitänyt kylmästä säästä ja että hän ei koskaan aikaisemmin ollut ollut vuorilla. Sterlingin isä oli kerran ottanut poikansa mukaan alueelle, joka sijaitsi lähellä auton löytöpaikkaa, kalastusviikonlopun merkeissä, mutta poika ei ollut pitänyt retkestä eikä ollut tullut enää mukaan, kun isä myöhemmin kalasteli alueella.

Samaan tapaan poliisi ei voinut selvittää, miksi miehet olivat hylänneet auton. Miehet olivat nousseet 1300 metriä tietä pitkin, suunnilleen sinne missä lumiraja oli siihen aikaan vuodesta, vähän ennen paikkaa, jossa tie oli suljettu talven ajaksi. Auto oli juuttunut joihinkin lumikinoksiin, ja löydettiin todisteita siitä, että auton renkaat olivat pyörineet ikään kuin autoa olisi yritetty ajaa pois penkasta. Mutta poliisi huomautti, että lumi ei ollut niin syvää etteivätkö viisi tervettä nuorta miestä olisi pystyneet työntämään auton pois hangesta.

Auton avaimet eivät olleet paikalla, mikä viittasi siihen, että auto olisi hylätty, koska se ei olisi toiminut kunnolla, ja että miehet olisivat olleet aikeissa palata myöhemmin auton luo avun kanssa. Mutta kun poliisi käynnisti auton johdoilla, se käynnistyi heti. Tankista neljännes oli täynnä.

Kysymykset jatkuivat, kun poliisi hinautti auton asemalle tarkempia tutkimuksia varten. Montegon alustassa ei ollut lommoja, uurteita eikä edes kuraroiskeita, ei edes sen alhaalla roikkuvassa äänenvaimentimessa, vaikka autoa oli ajettu pitkä matka ylös vuoristoon, ja tiessä oli paljon töyssyjä ja uria. Joko ajaja oli ollut hyvin varovainen, tai ajaja oli joku, joka tunsi tien - tuttuus, jota Madrugalla ei tiedetty olevan. Eikä Madruga, ainakin perheensä mukaan, olisi antanut kenenkään muun ajaa autoaan. Mutta auto oli myös lukitsematon ja yksi sen ikkunoista oli rullattu alas löydettäessä, ja perhe myös sanoi, että ei ollut Madrugan tapaista jättää autoa sillä tavalla valvomatta.

Pyrkimykset etsiä lähistöltä romuttuivat sinä päivänä riehuneen lumimyrskyn takia. Kaksi päivää myöhemmin, kun etsijät rinnekoneissa [Snowcats] melkein eksyivät itse, myöhemmät etsintäyritykset peruttiin sään takia. Mitään muita jälkiä miehistä ei löytynyt paitsi auto.

Näköhavainnot

Vastakaikuna paikallisen median uutisointiin tapauksesta poliisi sai ilmoituksia, joiden mukaan jotkut miehistä tai heidät kaikki oli nähty sen jälkeen, kun he olivat lähteneet Chicosta. Ilmoitusten mukaan heidät oli nähty muualla Kaliforniassa tai maassa. Suurin osa pystyttiin helposti ohittamaan, mutta kaksi ilmoitusta erottui joukosta.

Sacramentolainen Joseph Schons kertoi poliisille, että hän päätyi tahattomasti viettämään yön (helmikuun 24-25.) lähellä paikkaa, josta Montego löydettiin. Hän oli ajanut vuorille, jossa hänellä oli mökki, tarkastaakseen lumikinokset etukäteen, sillä hän suunnitteli viikonlopun hiihtomatkaa perheensä kanssa. Noin klo. 18.30, suunnilleen 46 m metrin korkeudessa myös hänen autonsa juuttui lumeen. Yrittäessään vapauttaa autoa kinoksesta, hän havaitsi alkavansa saada varhaisia sydänkohtauksen oireita ja palasi autoonsa, mutta jätti moottorin päälle pitääkseen auton lämpimänä.

Kuusi tuntia myöhemmin, maatessaan tuskissaan autossa (hän kertoi poliisille), hän näki etuvalojen lähestyvän takaapäin. Ulos katsoessaan hän näki auton pysäköitynä taakseen, etuvalot päällä, ja ryhmä ihmisiä seisoskeli auton ulkopuolella. Yksi heistä vaikutti olevan nainen, jolla oli vauva sylissään. Schons huusi apua, mutta silloin ihmiset lopettivat puhumisen ja sammuttivat valot. Myöhemmin hän näki enemmän valoja takanaan, tällä kertaa taskulampuista, mutta valot sammutettiin taas kun hän huusi apua.

Schons kertoi aluksi, että tämän jälkeen hän muisteli avolava-auton [pickup truck] pysäköineen lyhyesti noin 6 metrin päähän hänestä, mutta sitten auto jatkoi matkaansa. Myöhemmin hän selvensi poliisille, ettei voinut olla ihan varma asiasta, sillä siinä vaiheessa hän oli lähes kipuhoureissa. Kun Schonsin autosta loppui polttoaine aikaisin aamulla, hänen kipunsa hellittivät sen verran, että hän pystyi kävelemään 13 km päähän mökille, jonka hoitaja ajoi hänet kotiin, ohittaen samalla hylätyn Montegon, josta hän muisteli äänten alun perin tulleen. Lääkärit vahvistivat myöhemmin, että hänellä oli todella ollut lievä sydänkohtaus.

Weiherin äiti sanoi, että avunhuutojen huomioimatta jättäminen ei ollut hänen poikansa tapaista, jos hän oli todella ollut paikalla. Hän muisteli kuinka Weiher ja Sterling olivat auttaneet jotakuta tuttuaan pääsemään sairaalaan, kun tämä oli ottanut yliannostuksen Valiumia.

Toinen huomattava ilmoitus tuli naiselta, joka työskenteli kaupassa pienessä Brownsvillen kylässä, 48 km päässä paikasta, johon auto oli hylätty ja jonne miehet olisivat voineet päästä mikäli he olisivat jatkaneet matkaa tietä pitkin siitä, mihin he olivat jättäneet auton. Maaliskuun 3. nainen näki lentolehtisiä, joissa oli miesten kuva ja ilmoitus 1215 (nykyrahassa 4600) dollarin palkkiosta: miesten perheet olivat jakaneet ja ripustaneet näitä lentolehtisiä. Nainen kertoi viranomaisille, että neljä miehistä oli käynyt kaupassa punaisella avolava-autolla, kaksi päivää katoamisensa jälkeen. Kaupan omistaja vahvisti naisen kertomuksen.

Nainen kertoi, että hän tunnisti miehet heti alueen ulkopuolisiksi "suurien silmiensä ja kasvojen ilmeidensä" perusteella. Kaksi miehistä, jotka hän tunnisti Huettiksi ja Sterlingiksi, olivat puhelinkopissa kaupan ulkopuolella kun kaksi muuta tulivat sisään. Poliisi sanoi hänen olevan "luotettava todistaja" ja otti naisen kertomuksen tosissaan.

Täydentävää lisätietoa tuli liikkeen omistajalta. Hän kertoi tutkijoille, että miehet, joiden hän uskoi olevan Weiher ja Huett, tulivat sisään ja ostivat burritoja, kaakaota ja virvoitusjuomia. Weiherin veli kertoi Los Angeles Timesille, että vaikka ajaminen Brownsvilleen eri autolla välittämättä tulevasta koripallopelistä ei ollut lainkaan miesten tapaista, kaupan omistajan kuvaus kahden miehen käytöksestä vaikutti johdonmukaiselta, sillä veljen mukaan Weiher "söisi mitä tahansa mitä vain käsiinsä saisi" ja liikkui useammin Huettin kuin muiden seurassa. Kuitenkin Huettin veli kertoi, että Jack vihasi puhelimien käyttöä niin paljon, että joku neljästä muusta miehestä sai vastata veljeltään tuleviin soittoihin.

Ruumiiden löytyminen

Koska mikään todiste ei viitannut mihinkään selkeään päätelmään siitä, mitä tapahtui sinä yönä, kun miehet katosivat, poliisi ja perheet eivät sulkeneet pois sitä mahdollisuutta, että miehet olivat joutuneet henkirikoksen urheiksi. Lopulta neljän ruumiin löytyminen vaikutti viittaavan johonkin muuhun, mutta herätti entistä enemmän kysymyksiä siitä, mitä sinä yönä oli tapahtunut ja olisiko ehkä edes yksi heistä voitu pelastaa.

Kesäkuun 4. päivä, kun suurin osa korkeammalla sijaitsevasta lumesta oli sulanut, ryhmä moottoripyöräilijöitä suuntasi Forest Servicen ylläpitämälle asuntovaunulle tien ulkopuoliselle retkeilyalueelle, 31,2 kilometrin päähän siitä mistä Montego löydettiin. Matkailuperävaunun etuikkuna oli rikottu. Kun he avasivat oven, he kohtasivat hajun, joka paljastui myöhemmin sisällä mätäneväksi ruumiiksi. Ruumis identifioitiin myöhemmin Weiheriksi.

Etsijät palasivat Plumas'iin seuraten tietä asuntovaunun ja Montegon löytöpaikan välillä. Seuraavana päivänä etsijät löysivät jäännöksiä, jotka myöhemmin tunnistettiin Madrugaksi ja Sterlingiksi, vastakkaisilta puolilta tietä 18,3 km päästä siitä, mistä auto oli löydetty. Edellisen ruumiin olivat haaskaeläimet osittain syöneet: jälkimmäisestä oli vain luita jäljellä ja ne oli levitelty pienelle alueelle. Ruumiinavaukset osoittivat, että he olivat kuolleet hypotermiaan: viranomaiset epäilivät, että toinen heistä olisi antanut periksi halulle nukahtaa (hypotermian viimeisiä vaiheita) ja toinen ei olisi suostunut poistumaan hänen rinnaltaan kohdaten myöhemmin saman kohtalon.

Kaksi päivää myöhemmin, erään etsintäryhmän osana, Jack Huettin isä löysi poikansa selkärangan manzanita -pensaan alta, 3,2 km koilliseen asuntovaunulta. Hänen läheltä löytyneet kenkänsä ja farkkunsa helpottivat ruumiin tunnistamista. Seuraavana päivänä apulaissheriffi löysi pääkallon 91 metrin päästä pensaasta ja myöhemmin hammaskarttojen avulla vahvistettiin, että kallo oli Huettin. Hänen kuolinsyynään pidettiin myös hypotermiaa.

Alueella koilliseen matkailuvaunusta n. 400 metrin päästä etsijät löysivät kolme Forest Servicen peittoa ja ruostuneen taskulampun tien viereltä. Sitä, kuinka kauan nuo esineet olivat siellä olleet, ei pystytty määrittelemään. Koska Gary Mathias ei oletettavasti ollut ottanut lääkkeitään, hänen kuviaan jaettiin kalifornialaisiin mielisairaaloihin, mutta mitään jälkeä hänestä ei ole koskaan löydetty.

Todisteet matkailuvaunussa

Weiherin ruumis oli sängyllä kahdeksaan peittoon käärittynä, pää mukaan lukien. Ruumiinavaus osoitti, että hän oli kuollut nälän ja hypotermian yhdistelmään. Hän oli menettänyt lähes puolet painostaan (91 kg) ja hänen parrankasvunsa viittasi siihen, että hän oli elänyt jopa 13 viikkoa edellisestä parranajelukerrastaan. Hänen jalkansa olivat erittäin pahasti pakkasenpuremat, lähes kuoliossa.

Pöydällä sängyn vieressä oli joitakin Weiherin henkilökohtaisia tavaroita, kuten lompakko (rahaa sisällä), nikkelisormus, johon oli kaiverrettu "Ted" ja kultaketju, jota hän myös käytti. Pöydällä oli myös kultakello ilman kristallilasia, josta Weiherin perhe sanoi ettei se kuulunut hänelle, sekä osittain sulanut kynttilä. Hänellä oli yllään velourpaita ja kevyet housut, mutta hänen kenkiään ei löytynyt.

Eniten tutkijoita ihmetytti se, miten Weiher oli päätynyt kohtaloonsa. Asuntovaunun takkaan ei oltu sytytetty tulta, vaikka vaunussa oli runsaasti tulitikkuja ja pokkareita, joita pystyi käyttämään tulen sytyttämiseen. Paksut metsurinvaatteet [forestry clothing], jotka olisivat voineet pitää miehet lämpiminä, löytyivät sieltä missä niitä säilytettiinkin. Tusina säilyketölkkiä [C-ration cans] ulkona sijaitsevasta varastovajasta oli avattu ja sisältö syöty, mutta lukittua kaappia, joka oli samassa vajassa ja jossa oli vielä suurempi valikoima säilykeruokia (tarpeeksi pitämään miehet hengissä jopa vuoden ajan jos tarvis oli), ei oltu edes avattu. Toisessa lähellä olevassa vajassa oli venttiilillä varustettu butaanitankki, joka, jos olisi avattu, olisi ruokkinut asuntovaunun lämmitysjärjestelmää.

Vaikutti myös siltä, ettei Weiher ollut ollut asuntovaunussa yksin, ja että Mathias ja mahdollisesti myös Huett olisivat olleet siellä hänen kanssaan. Mathiaksen tennistossut olivat asuntovaunussa, ja säilyketölkit oli avattu P-38 -tölkinavaajalla, jota Mathias olisi voinut oppia käyttämään ollessaan armeijassa. Mathias, jonka jalat olivat mahdollisesti myös turvonneet pakkasenpuremista, olisi voinut päättää laittaa jalkaansa Weiherin kengät omiensa sijaan, jos hän olisi rohjennut mennä ulos. Lakanat Weiherin ruumiin ympärillä viittasivat myös siihen, että joku muista oli ollut asuntovaunussa hänen kanssaan, koska hänen kuoliossa olleet jalkansa olivat niin kipeät, että hän ei olisi pystynyt vetämään niitä ylleen yksin.

Teoria

Vaikka tiedettiin, että neljä viidestä miehestä oli kuollut Sierrassa, tutkijat eivät pystyneet täysin selittämään, mikä oli johtanut miesten kuolemiin. He eivät edelleenkään löytäneet selitystä sille, miksi miehet olivat siellä, vaikka he saivat tietää, että Mathiaksella oli ystäviä pienessä Forbestownin kaupungissa ja poliisi uskoi mahdollisuuteen, että yrittäessään vierailla heidän luonaan kotimatkalla, miehet olisivat kääntyneet väärään suuntaan Orovillen lähellä ja joutuneet vuoristotielle. Mistä syystä miehet olivatkaan jättäneet Montegon, he olivat tietä pitkin palaamisen sijaan (jolla he olivat ohittaneet mökin, johon Schons myöhemmin palasi) jatkaneet siihen suuntaan, johon olivat alun perin olleet menossa. Tämän kaltainen määrätietoinen liikehdintä ei ole tyypillistä niille, jotka uskovat oikeasti olevansa eksyksissä: he päätyvät usein kiertämään ympyrän muotoisia reittejä.

Päivää ennen kuin miehet katosivat, Forest Servicen rinnekone oli mennyt tietä pitkin samaan suuntaan työntämään lunta pois asuntovaunun katolta, ettei se romahtaisi. Poliisi uskoi mahdollisuuteen, että miehet olisivat päättäneet lähteä seuraamaan rinnekoneen jättämiä jälkiä läpi 1,2-1,8 metriä korkeiden lumikinosten sinne, minne jäljet johtivat siinä uskossa, ettei suoja ollut kaukana. Madruga ja Sterling mahdollisesti menehtyivät hypotermiaan pitkällä kävelymatkalla kohti asuntovaunua.

On oletettu, että kun miehet löysivät asuntovaunun, yksi kolmesta rikkoi ikkunan, jotta he pääsisivät sisään. Koska vaunu oli lukittu, miehet ehkä uskoivat sen olevan yksityisomistuksessa ja olivat ehkä pelänneet pidätystä varkaudesta, jos he olisivat käyttäneet vaunusta löytämiään varusteita. Kun Weiher kuoli, tai kun toiset olisivat uskoneet hänen kuolleen, he olisivat ehkä päättäneet palata sivistyksen pariin eri reittejä, maitse ja jalkaisin.