Seksipartnerille juoniteltiin "raiskauksesta" tuomio
Lähetetty: To Touko 17, 2018 1:19 pm
Sanna oli 16-vuotias, kun hän kertoi tulleensa raiskatuksi – Viisi vuotta myöhemmin hän paljasti, että vankilaan joutui syytön mies
Lokakuussa 2012 Irakin kurdi Rafa tuomittiin ehdottomaan vankeuteen 16-vuotiaan Sannan raiskauksesta. Heinäkuussa 2017 Sanna ilmiantoi itsensä poliisille. Hän oli valehdellut.
Julkaistu: 17.5. 2:00 , Päivitetty: 17.5. 6:16
KUN SANNA lähestyi poliisilaitosta 18. heinäkuuta 2017, jännitys tuntui vatsassa asti. Tuulinen sää oli kasaamassa kuuropilviä kesäiselle taivaalle, mutta Sanna ei kiinnittänyt siihen huomiota. Hänellä oli tärkeää asiaa poliisille.
Sanna mietti, voisiko poliisi pidättää hänet saman tien.
Sannasta olisi ollut helpompaa kertoa asiansa vaikka sähköpostitse, mutta hän ei ollut löytänyt netistä ohjeita siihen.
Poliisitalon asiakaspalvelussa istui odottamassa vuoroaan passin hakijoita. Sanna mietti kuumeisesti, miten hän saisi kerrottua asiansa niin, etteivät muut kuule.
Kun tuli hänen vuoronsa, hän käveli luukulle ja sanoi mahdollisimman hiljaa haluavansa päästä puhumaan poliisille rikoksesta.
Poliisi ymmärsi väärin. Hän kysyi, oliko Sanna jo tehnyt rikosilmoituksen.
”Ei, vaan kyse on tunnustuksesta”, Sanna täsmensi hiljaisella äänellä.
Poliisi katsoi kummastuneena. Sanna ei varmaankaan näyttänyt sellaiselta ihmiseltä, jolla voisi olla mitään tunnustettavaa.
Mutta oli hänellä. Hänen takiaan Irakin kurdi Rafa oli istunut vankilassa yhdeksän kuukautta.
Sannan takia Irakin kurdi Rafa oli istunut vankilassa yhdeksän kuukautta.
HELSINGIN hovioikeuden tuomio tuli lokakuussa 2012. Se vahvisti käräjäoikeuden tuomion, jolla 27-vuotias Rafa tuomittiin ehdottomaan vankeuteen nuoren tytön raiskauksesta.
Uhri, Sanna, oli ollut teon aikaan 16-vuotias.
Oikeudessa Sannan ja Rafan kertomukset olivat kuin yö ja päivä.
Tällainen oli Sannan kertomus:
Sanna ei tuntenut Rafaa mitenkään hyvin, mutta hän seurusteli Rafan kaverin Alin kanssa. Sekä Rafa että Ali olivat Irakin kurdeja.
KUN SANNA alkoi seurustella Alin kanssa, hän tunsi tulleensa kotiin. Hän koki saavansa kurdiyhteisöstä sellaista hyväksyntää ja tukea, jota ei muualta saanut.
Koulussa Sannaa oli kiusattu, ja myös kotona oli vaikeaa. Vanhempien riitaisa ero ja väkivallan uhka olivat kiristäneet välejä kotona. Äiti vahti Sannaa tarkasti eikä olisi päästänyt häntä oikein minnekään.
Oikeudelle Sanna kertoi, että joskus hän viestitteli Rafan kanssa. Eräänä torstaina, 4. helmikuuta 2010, he päättivät mennä yhdessä elokuviin, ihan kaveripohjalta. Tapaaminen sovittiin Pasilan asemalle.
Sanna lähti koulun jälkeen junalla kohti Pasilaa. Perillä hän oli vähän ennen kuutta.
ASEMALLA Rafa sanoi, että hän oli unohtanut lompakkonsa kotiin. Sen takia he hyppäsivät ratikkaan numero 9 ja ajoivat Rafan pieneen yksiöön Kallioon. Siellä Rafa tarjosi riisiä ja kanaa. Rafa joi olutta, mutta Sanna ei halunnut.
Jo syömisen aikana Rafa alkoi kosketella Sannaa. Sanna kielsi ja muistutti suunnitelmasta lähteä elokuviin. Silloin Rafa laittoi Sannan kädet selän taakse, kaatoi hänet lattialle ja raiskasi.
Raiskauksen jälkeen Sanna itki. Rafa oli kaikkea muuta kuin ymmärtäväinen. Hän uhkasi, että jos Sanna kertoo tapahtumista poliisille tai vanhemmilleen, hän tappaa tytön.
Sanna ei tiennyt, mitä tekisi. Hän ei tuntenut Helsinkiä, eikä hänellä ollut mitään paikkaa, minne mennä. Hän joutui jäämään yöksi Rafan luokse. Aamulla Rafa saattoi hänet rautatieasemalle ja antoi junarahaa.
VÄHÄN tämän jälkeen Sanna tapasi poikaystävänsä Alin. Sannan mukaan hän kertoi kaiken Alille, ja tämä kehotti tekemään rikosilmoituksen.
”Ei se sulle mitään tee”, Ali rauhoitteli Rafan uhkauksesta pelästynyttä Sannaa.
Sanna meni Pasilan poliisitalolle tekemään rikosilmoituksen. Tapahtuneesta oli silloin kulunut lähes kolme viikkoa.
Oikeudessa Sannan ja Rafan kertomukset olivat kuin yö ja päivä.
RAFA kiisti raiskaussyytteen. Hän kertoi tapahtumista näin:
Sannan ja hänen välillään ei ollut ikinä ollut seksuaalista kanssakäymistä eikä itse asiassa mitään muutakaan – lukuun ottamatta joitakin Skype-puheluita ja viestejä.
Sanna ei koskaan ollut käynyt hänen asunnossaan. He olivat nähneet toisensa vain kerran pikaisesti, kun Sanna piipahti Helsingin rautatieasemalla jonkun ystävänsä kanssa. Rafa oli silloin työn touhussa siivousyhtiön vaatteet päällä.
Rafan kertomusta tuki eräs hänen ystävänsä, joka oli asunut hänen luonaan juuri väitetyn teon aikaan. Mies kertoi yöpyneensä Rafan luona joka ainoa yö parin kuukauden ajan, eikä sinä aikana asunnossa ollut ollut Sannaa tai ketään muutakaan naista.
OIKEUDENKÄYNNIN kuluessa alkoi vahvistua käsitys, ettei Rafa puhunut totta.
Televalvontatiedoista löytyi ensimmäinen vihje. Sekä Sannan että Rafan kännykät olivat paikantuneet tapahtumapäivänä vähän ennen kuutta illalla Pasilan aseman kohdalle. Puhelimet olivat olleet yhteydessä keskenään.
Sanna kertoi, että pikapuhelussa oli varmistettu tapaaminen.
Rafa ei osannut selittää puhelua. Paikannus voisi hänen mukaansa selittyä sillä, että hän meni töihin Pasilan aseman kautta.
Poliisille Rafa oli kertonut olleensa tapahtumailtana töissä. Työnantajan antama todistus kertoi toista: Rafa ei ollut töissä sen enempää tapahtumapäivänä kuin seuraavanakaan päivänä.
OUTOA oli myös se, että Sanna osasi kuvailla yksityiskohtaisesti Rafan asunnon. Hän tiesi, missä talo sijaitsi, monennessako kerroksessa asunto oli ja että talossa ei ollut hissiä.
Rafa selitti, että Sanna on nähnyt sisustusta, kun he ovat keskustelleet Skypessä.
Hovioikeudessa Rafa nimesi todistajaksi Alin, Sannan silloin jo entiseksi muuttuneen poikaystävän.
Ali oli nimetty todistajaksi jo käräjäoikeudessa. Rafan puolustus oli ehtinyt ilmoittaa Alin todistusteemat. Hänen piti tulla kertomaan siitä, etteivät Sannan kertomukset pidä paikkaansa, ja siitä, miksi Sanna oli tehnyt perättömän ilmoituksen.
Rafan puolustus kuitenkin luopui käräjäoikeudessa Alin kuulemisesta. Syytä tähän ei kerrottu.
Hovioikeuteen Ali kuitenkin ilmestyi todistamaan. Hän kertoi Sannan osanneen kuvailla Rafan asunnon, koska he kaksi olivat käyneet siellä yhdessä. Alin mukaan hänellä oli avain Rafan asuntoon.
TUOMIOISTUIMELLA oli edessään visainen pulma: kaksi täysin erilaista kertomusta, ja kummankin kertomuksen tueksi oli näyttöä.
Käräjäoikeus korosti päätöksessään, että yksistään Sannan kertomuksen perusteella Rafaa ei voida tuomita. Tuomitseminen edellyttää aina myös muuta näyttöä kuin uhrin uskottavan ja johdonmukaisen kertomuksen.
Asian ratkaisivat televalvontatiedot ja Rafan työnantajan antama todistus. Ne tukivat voimakkaasti Sannan kertomusta ja osoittivat vastaansanomattomasti, ettei Rafa ollut puhunut totta.
Rafan kavereiden eli Alin ja asunnossa yöpyneen miehen kertomukset eivät riittäneet horjuttamaan Sannan kertomuksen luotettavuutta. Sekä käräjäoikeus että hovioikeus tuomitsivat Rafan raiskauksesta ja Sannalle annetusta tappouhkauksesta.
Rafa lähti vankilaan. Puolentoista vuoden ehdottomasta vankeustuomiostaan hän istui puolet, yhdeksän kuukautta.
KUN poliisiasemalla lopulta ymmärrettiin Sannan tulleen tunnustamaan, hän pääsi puhumaan rauhallisen ja ystävällisen naispoliisin kanssa.
Poliisi antoi Sannalle tunnustusta siitä, että tämä oli tullut kertomaan totuuden.
Sanna kertoo Helsingin Sanomille, että tapahtumat olivat lähteneet vyörymään, kun hän sai tietää poikaystävänsä Alin salaavan häneltä asioita. Sanna muistelee juuri Rafan kertoneen hänelle, että Alilla on Kurdistanissa vaimo ja perhe.
Sanna oli tiedosta niin järkyttynyt, että hän sopi tapaamisen Rafan kanssa.
Sen jälkeen kaikki tapahtui kuten Sanna oli kertonut: tapaaminen Pasilan asemalla, ratikkamatka Rafan asunnolle, kana ja riisi -ateria.
Mutta juuri olennaisesta asiasta Sanna oli valehdellut. Rafa ei raiskannut häntä, vaan seksiä harrastettiin yhteisestä tahdosta.
Totta ei ollut myöskään se, että ennen tapaamista olisi puhuttu leffaillasta. Tarkoitus oli mennä Rafan asunnolle.
Sannan ja Rafan yhteinen yö oli iso häpeä kurdikulttuurissa.
SANNA kertoo, että kun hän tämän jälkeen taas tapasi Alin Helsingin rautatieasemalla, mies oli hyvin sovitteleva. Ali sanoi, ettei Rafan sanoissa ollut mitään perää. Mitään vaimoa ei ollut.
Sanna uskoi ja halusi jatkaa seurustelua Alin kanssa.
Sannan ja Rafan yhteinen yö oli kuitenkin iso häpeä kurdikulttuurissa, Sanna kuvailee. Sen takia Ali teki selväksi, että jos Sanna haluaa jatkaa seurustelua, Rafasta täytyy tehdä rikosilmoitus.
Sannan mukaan Ali selitti tulkin välityksellä yksityiskohtaisesti, mitä Sannan pitää kertoa poliisille. He olivat silloin Alin kaverin asunnossa, ja toinen paikalla olleista kavereista tulkkasi Alin sanat Sannalle.
KUN SUUNNITELMA oli saatu selväksi, Ali saattoi Sannan Pasilan poliisitalolle, Sanna kertoo. Mies jäi vielä varmistamaan, että Sanna menee sisälle.
Sanna sanoo kertoneensa poliisille kaiken, mitä Ali oli käskenyt kertomaan.
”Muistan nuo hetket hyvin sumuisesti. Kaikessa oli kyse siitä, että pelkäsin menettäväni Alin. Siksi tein tuon teon”, Sanna kertoo.
Rafaa vastaan hänellä ei missään vaiheessa ole ollut mitään.
Ali puolestaan kertoo HS:lle, ettei hän tiedä, onko raiskaus tapahtunut vai ei. Hänen mukaansa Sanna on itkien kertonut Rafan raiskanneen hänet, ja tämän takia hän kehotti Sannaa tekemään rikosilmoituksen.
Ali kiistää, että hän olisi saattanut Sannan poliisiasemalle.
VALEHTELEMINEN tuntui Sannasta pahalta. Poliisikuulusteluissa hän ei vielä ajatellut, että asiasta seuraisi Rafalle suuria vaikeuksia. Oikeudessa hän tajusi sen.
”Mielessäni oli koko ajan, että minun pitäisi kertoa totuus. Pelko oli kuitenkin niin suuri, etten pystynyt.”
Sanna pelkäsi joutuvansa vankilaan, mutta se ei ollut ainoa syy salaamiseen. Hän mietti myös, mitä vanhemmat ajattelisivat hänestä. He eivät tienneet, että Sanna seurusteli kurdimiehen kanssa. Sitä ei olisi sallittu.
Valehtelu ja Rafan vankeustuomio ovat painaneet Sannan mieltä vuosien ajan. Hän on kysynyt itseltään, miksei hän tajunnut olla suostumatta Alin ehtoihin. Hän arvelee sen johtuvan lapsuutensa vaikeista kokemuksista.
”Lapsuudessani minulla ei ollut ketään ystävää. Jouduin peruskoulun ajan koulukiusatuksi ja tunsin itseni ulkopuoliseksi. Ali oli ensimmäinen ihminen, joka tuli elämääni. Luulin hänen välittävän minusta.”
”Mielessäni oli koko ajan, että minun pitäisi kertoa totuus. Pelko oli kuitenkin niin suuri, etten pystynyt.”
KUN SANNA lopulta käveli poliisiasemalle ilmiantamaan itsensä heinäkuussa 2017, tapahtumista oli kulunut seitsemän vuotta. Päätös tunnustuksesta syntyi sen jälkeen, kun Sanna tuli uskoon.
”Tiesin, että minun täytyy tunnustaa poliisille ja korjata virheeni. Olen tehnyt väärin tuota miestä kohtaan, ja minun täytyy pyytää häneltä anteeksi.”
Läheinen ihminen rohkaisi ja tuki Sannaa päätöksessä. Hänen kannustamanaan Sanna sai rohkeutta ottaa yhteyttä myös Rafaan.
”Muistaakseni Rafa kysyi ensimmäiseksi, miksi pyydän anteeksi vasta nyt.”
Sannan mukaan Rafa myös kertoi, kuinka paljon hän oli joutunut kärsimään Sannan teosta.
Nyt Sanna on itse joutumassa oikeuteen. Syyttäjä on nostanut häntä vastaan syytteen väärästä ilmiannosta. Siitä voidaan tuomita sakkoja tai korkeintaan kolme vuotta vankeutta.
Toukokuussa alkava oikeudenkäynti jännittää Sannaa, mutta se ei ole ainoa tunne.
”Mieleni on nyt rauhallinen. Sitä se ei ole ollut pitkään aikaan.”
Rafa ei halunnut tässä vaiheessa antaa haastattelua eikä kommentoida asiaa. Sannan, Rafan ja Alin nimet on muutettu.
Otsikon sanaan raiskauksesta lisätty lainausmerkit, koska kyseistä rikosta ei oikeasti tapahtunut
-NILS-
Lokakuussa 2012 Irakin kurdi Rafa tuomittiin ehdottomaan vankeuteen 16-vuotiaan Sannan raiskauksesta. Heinäkuussa 2017 Sanna ilmiantoi itsensä poliisille. Hän oli valehdellut.
Julkaistu: 17.5. 2:00 , Päivitetty: 17.5. 6:16
KUN SANNA lähestyi poliisilaitosta 18. heinäkuuta 2017, jännitys tuntui vatsassa asti. Tuulinen sää oli kasaamassa kuuropilviä kesäiselle taivaalle, mutta Sanna ei kiinnittänyt siihen huomiota. Hänellä oli tärkeää asiaa poliisille.
Sanna mietti, voisiko poliisi pidättää hänet saman tien.
Sannasta olisi ollut helpompaa kertoa asiansa vaikka sähköpostitse, mutta hän ei ollut löytänyt netistä ohjeita siihen.
Poliisitalon asiakaspalvelussa istui odottamassa vuoroaan passin hakijoita. Sanna mietti kuumeisesti, miten hän saisi kerrottua asiansa niin, etteivät muut kuule.
Kun tuli hänen vuoronsa, hän käveli luukulle ja sanoi mahdollisimman hiljaa haluavansa päästä puhumaan poliisille rikoksesta.
Poliisi ymmärsi väärin. Hän kysyi, oliko Sanna jo tehnyt rikosilmoituksen.
”Ei, vaan kyse on tunnustuksesta”, Sanna täsmensi hiljaisella äänellä.
Poliisi katsoi kummastuneena. Sanna ei varmaankaan näyttänyt sellaiselta ihmiseltä, jolla voisi olla mitään tunnustettavaa.
Mutta oli hänellä. Hänen takiaan Irakin kurdi Rafa oli istunut vankilassa yhdeksän kuukautta.
Sannan takia Irakin kurdi Rafa oli istunut vankilassa yhdeksän kuukautta.
HELSINGIN hovioikeuden tuomio tuli lokakuussa 2012. Se vahvisti käräjäoikeuden tuomion, jolla 27-vuotias Rafa tuomittiin ehdottomaan vankeuteen nuoren tytön raiskauksesta.
Uhri, Sanna, oli ollut teon aikaan 16-vuotias.
Oikeudessa Sannan ja Rafan kertomukset olivat kuin yö ja päivä.
Tällainen oli Sannan kertomus:
Sanna ei tuntenut Rafaa mitenkään hyvin, mutta hän seurusteli Rafan kaverin Alin kanssa. Sekä Rafa että Ali olivat Irakin kurdeja.
KUN SANNA alkoi seurustella Alin kanssa, hän tunsi tulleensa kotiin. Hän koki saavansa kurdiyhteisöstä sellaista hyväksyntää ja tukea, jota ei muualta saanut.
Koulussa Sannaa oli kiusattu, ja myös kotona oli vaikeaa. Vanhempien riitaisa ero ja väkivallan uhka olivat kiristäneet välejä kotona. Äiti vahti Sannaa tarkasti eikä olisi päästänyt häntä oikein minnekään.
Oikeudelle Sanna kertoi, että joskus hän viestitteli Rafan kanssa. Eräänä torstaina, 4. helmikuuta 2010, he päättivät mennä yhdessä elokuviin, ihan kaveripohjalta. Tapaaminen sovittiin Pasilan asemalle.
Sanna lähti koulun jälkeen junalla kohti Pasilaa. Perillä hän oli vähän ennen kuutta.
ASEMALLA Rafa sanoi, että hän oli unohtanut lompakkonsa kotiin. Sen takia he hyppäsivät ratikkaan numero 9 ja ajoivat Rafan pieneen yksiöön Kallioon. Siellä Rafa tarjosi riisiä ja kanaa. Rafa joi olutta, mutta Sanna ei halunnut.
Jo syömisen aikana Rafa alkoi kosketella Sannaa. Sanna kielsi ja muistutti suunnitelmasta lähteä elokuviin. Silloin Rafa laittoi Sannan kädet selän taakse, kaatoi hänet lattialle ja raiskasi.
Raiskauksen jälkeen Sanna itki. Rafa oli kaikkea muuta kuin ymmärtäväinen. Hän uhkasi, että jos Sanna kertoo tapahtumista poliisille tai vanhemmilleen, hän tappaa tytön.
Sanna ei tiennyt, mitä tekisi. Hän ei tuntenut Helsinkiä, eikä hänellä ollut mitään paikkaa, minne mennä. Hän joutui jäämään yöksi Rafan luokse. Aamulla Rafa saattoi hänet rautatieasemalle ja antoi junarahaa.
VÄHÄN tämän jälkeen Sanna tapasi poikaystävänsä Alin. Sannan mukaan hän kertoi kaiken Alille, ja tämä kehotti tekemään rikosilmoituksen.
”Ei se sulle mitään tee”, Ali rauhoitteli Rafan uhkauksesta pelästynyttä Sannaa.
Sanna meni Pasilan poliisitalolle tekemään rikosilmoituksen. Tapahtuneesta oli silloin kulunut lähes kolme viikkoa.
Oikeudessa Sannan ja Rafan kertomukset olivat kuin yö ja päivä.
RAFA kiisti raiskaussyytteen. Hän kertoi tapahtumista näin:
Sannan ja hänen välillään ei ollut ikinä ollut seksuaalista kanssakäymistä eikä itse asiassa mitään muutakaan – lukuun ottamatta joitakin Skype-puheluita ja viestejä.
Sanna ei koskaan ollut käynyt hänen asunnossaan. He olivat nähneet toisensa vain kerran pikaisesti, kun Sanna piipahti Helsingin rautatieasemalla jonkun ystävänsä kanssa. Rafa oli silloin työn touhussa siivousyhtiön vaatteet päällä.
Rafan kertomusta tuki eräs hänen ystävänsä, joka oli asunut hänen luonaan juuri väitetyn teon aikaan. Mies kertoi yöpyneensä Rafan luona joka ainoa yö parin kuukauden ajan, eikä sinä aikana asunnossa ollut ollut Sannaa tai ketään muutakaan naista.
OIKEUDENKÄYNNIN kuluessa alkoi vahvistua käsitys, ettei Rafa puhunut totta.
Televalvontatiedoista löytyi ensimmäinen vihje. Sekä Sannan että Rafan kännykät olivat paikantuneet tapahtumapäivänä vähän ennen kuutta illalla Pasilan aseman kohdalle. Puhelimet olivat olleet yhteydessä keskenään.
Sanna kertoi, että pikapuhelussa oli varmistettu tapaaminen.
Rafa ei osannut selittää puhelua. Paikannus voisi hänen mukaansa selittyä sillä, että hän meni töihin Pasilan aseman kautta.
Poliisille Rafa oli kertonut olleensa tapahtumailtana töissä. Työnantajan antama todistus kertoi toista: Rafa ei ollut töissä sen enempää tapahtumapäivänä kuin seuraavanakaan päivänä.
OUTOA oli myös se, että Sanna osasi kuvailla yksityiskohtaisesti Rafan asunnon. Hän tiesi, missä talo sijaitsi, monennessako kerroksessa asunto oli ja että talossa ei ollut hissiä.
Rafa selitti, että Sanna on nähnyt sisustusta, kun he ovat keskustelleet Skypessä.
Hovioikeudessa Rafa nimesi todistajaksi Alin, Sannan silloin jo entiseksi muuttuneen poikaystävän.
Ali oli nimetty todistajaksi jo käräjäoikeudessa. Rafan puolustus oli ehtinyt ilmoittaa Alin todistusteemat. Hänen piti tulla kertomaan siitä, etteivät Sannan kertomukset pidä paikkaansa, ja siitä, miksi Sanna oli tehnyt perättömän ilmoituksen.
Rafan puolustus kuitenkin luopui käräjäoikeudessa Alin kuulemisesta. Syytä tähän ei kerrottu.
Hovioikeuteen Ali kuitenkin ilmestyi todistamaan. Hän kertoi Sannan osanneen kuvailla Rafan asunnon, koska he kaksi olivat käyneet siellä yhdessä. Alin mukaan hänellä oli avain Rafan asuntoon.
TUOMIOISTUIMELLA oli edessään visainen pulma: kaksi täysin erilaista kertomusta, ja kummankin kertomuksen tueksi oli näyttöä.
Käräjäoikeus korosti päätöksessään, että yksistään Sannan kertomuksen perusteella Rafaa ei voida tuomita. Tuomitseminen edellyttää aina myös muuta näyttöä kuin uhrin uskottavan ja johdonmukaisen kertomuksen.
Asian ratkaisivat televalvontatiedot ja Rafan työnantajan antama todistus. Ne tukivat voimakkaasti Sannan kertomusta ja osoittivat vastaansanomattomasti, ettei Rafa ollut puhunut totta.
Rafan kavereiden eli Alin ja asunnossa yöpyneen miehen kertomukset eivät riittäneet horjuttamaan Sannan kertomuksen luotettavuutta. Sekä käräjäoikeus että hovioikeus tuomitsivat Rafan raiskauksesta ja Sannalle annetusta tappouhkauksesta.
Rafa lähti vankilaan. Puolentoista vuoden ehdottomasta vankeustuomiostaan hän istui puolet, yhdeksän kuukautta.
KUN poliisiasemalla lopulta ymmärrettiin Sannan tulleen tunnustamaan, hän pääsi puhumaan rauhallisen ja ystävällisen naispoliisin kanssa.
Poliisi antoi Sannalle tunnustusta siitä, että tämä oli tullut kertomaan totuuden.
Sanna kertoo Helsingin Sanomille, että tapahtumat olivat lähteneet vyörymään, kun hän sai tietää poikaystävänsä Alin salaavan häneltä asioita. Sanna muistelee juuri Rafan kertoneen hänelle, että Alilla on Kurdistanissa vaimo ja perhe.
Sanna oli tiedosta niin järkyttynyt, että hän sopi tapaamisen Rafan kanssa.
Sen jälkeen kaikki tapahtui kuten Sanna oli kertonut: tapaaminen Pasilan asemalla, ratikkamatka Rafan asunnolle, kana ja riisi -ateria.
Mutta juuri olennaisesta asiasta Sanna oli valehdellut. Rafa ei raiskannut häntä, vaan seksiä harrastettiin yhteisestä tahdosta.
Totta ei ollut myöskään se, että ennen tapaamista olisi puhuttu leffaillasta. Tarkoitus oli mennä Rafan asunnolle.
Sannan ja Rafan yhteinen yö oli iso häpeä kurdikulttuurissa.
SANNA kertoo, että kun hän tämän jälkeen taas tapasi Alin Helsingin rautatieasemalla, mies oli hyvin sovitteleva. Ali sanoi, ettei Rafan sanoissa ollut mitään perää. Mitään vaimoa ei ollut.
Sanna uskoi ja halusi jatkaa seurustelua Alin kanssa.
Sannan ja Rafan yhteinen yö oli kuitenkin iso häpeä kurdikulttuurissa, Sanna kuvailee. Sen takia Ali teki selväksi, että jos Sanna haluaa jatkaa seurustelua, Rafasta täytyy tehdä rikosilmoitus.
Sannan mukaan Ali selitti tulkin välityksellä yksityiskohtaisesti, mitä Sannan pitää kertoa poliisille. He olivat silloin Alin kaverin asunnossa, ja toinen paikalla olleista kavereista tulkkasi Alin sanat Sannalle.
KUN SUUNNITELMA oli saatu selväksi, Ali saattoi Sannan Pasilan poliisitalolle, Sanna kertoo. Mies jäi vielä varmistamaan, että Sanna menee sisälle.
Sanna sanoo kertoneensa poliisille kaiken, mitä Ali oli käskenyt kertomaan.
”Muistan nuo hetket hyvin sumuisesti. Kaikessa oli kyse siitä, että pelkäsin menettäväni Alin. Siksi tein tuon teon”, Sanna kertoo.
Rafaa vastaan hänellä ei missään vaiheessa ole ollut mitään.
Ali puolestaan kertoo HS:lle, ettei hän tiedä, onko raiskaus tapahtunut vai ei. Hänen mukaansa Sanna on itkien kertonut Rafan raiskanneen hänet, ja tämän takia hän kehotti Sannaa tekemään rikosilmoituksen.
Ali kiistää, että hän olisi saattanut Sannan poliisiasemalle.
VALEHTELEMINEN tuntui Sannasta pahalta. Poliisikuulusteluissa hän ei vielä ajatellut, että asiasta seuraisi Rafalle suuria vaikeuksia. Oikeudessa hän tajusi sen.
”Mielessäni oli koko ajan, että minun pitäisi kertoa totuus. Pelko oli kuitenkin niin suuri, etten pystynyt.”
Sanna pelkäsi joutuvansa vankilaan, mutta se ei ollut ainoa syy salaamiseen. Hän mietti myös, mitä vanhemmat ajattelisivat hänestä. He eivät tienneet, että Sanna seurusteli kurdimiehen kanssa. Sitä ei olisi sallittu.
Valehtelu ja Rafan vankeustuomio ovat painaneet Sannan mieltä vuosien ajan. Hän on kysynyt itseltään, miksei hän tajunnut olla suostumatta Alin ehtoihin. Hän arvelee sen johtuvan lapsuutensa vaikeista kokemuksista.
”Lapsuudessani minulla ei ollut ketään ystävää. Jouduin peruskoulun ajan koulukiusatuksi ja tunsin itseni ulkopuoliseksi. Ali oli ensimmäinen ihminen, joka tuli elämääni. Luulin hänen välittävän minusta.”
”Mielessäni oli koko ajan, että minun pitäisi kertoa totuus. Pelko oli kuitenkin niin suuri, etten pystynyt.”
KUN SANNA lopulta käveli poliisiasemalle ilmiantamaan itsensä heinäkuussa 2017, tapahtumista oli kulunut seitsemän vuotta. Päätös tunnustuksesta syntyi sen jälkeen, kun Sanna tuli uskoon.
”Tiesin, että minun täytyy tunnustaa poliisille ja korjata virheeni. Olen tehnyt väärin tuota miestä kohtaan, ja minun täytyy pyytää häneltä anteeksi.”
Läheinen ihminen rohkaisi ja tuki Sannaa päätöksessä. Hänen kannustamanaan Sanna sai rohkeutta ottaa yhteyttä myös Rafaan.
”Muistaakseni Rafa kysyi ensimmäiseksi, miksi pyydän anteeksi vasta nyt.”
Sannan mukaan Rafa myös kertoi, kuinka paljon hän oli joutunut kärsimään Sannan teosta.
Nyt Sanna on itse joutumassa oikeuteen. Syyttäjä on nostanut häntä vastaan syytteen väärästä ilmiannosta. Siitä voidaan tuomita sakkoja tai korkeintaan kolme vuotta vankeutta.
Toukokuussa alkava oikeudenkäynti jännittää Sannaa, mutta se ei ole ainoa tunne.
”Mieleni on nyt rauhallinen. Sitä se ei ole ollut pitkään aikaan.”
Rafa ei halunnut tässä vaiheessa antaa haastattelua eikä kommentoida asiaa. Sannan, Rafan ja Alin nimet on muutettu.
Otsikon sanaan raiskauksesta lisätty lainausmerkit, koska kyseistä rikosta ei oikeasti tapahtunut
-NILS-
