Koululaisen julma surma
Maaliskuisena tiistai-iltana kuu loisti kirkkaana. Nuori tyttö oli aiemmin kirjoittanut äidilleen, että pelkää liikkua Jyrängöntiellä. Sitten hän kuoli karulla tavalla.
Uutisissa kerrottiin Helsingissä sattuneesta veriteosta. 16-vuotiasta tyttöä oli puukotettu. Uutisen kuultuaan äiti tiesi menettäneensä tyttärensä.
Nuoren Pirkko Ryhäsen kuolemasta tulee tänä viikonloppuna kuluneeksi 60 vuotta. Veriteko on edelleen täysi mysteeri. Alun perin väärä mies vangittiin.
Mitä tuona iltana todella tapahtui?
Äiti tajusi heti
Ryhäsen perheessä elettiin onnellisen odotuksen aikoja. Äiti-Inkeri synnytti 4. maaliskuuta 1963 Iisalmen aluesairaalassa terveen tytön, perheen kuudennen lapsen. Esikoisen, 16-vuotiaan Pirkon oli ollut puhe tulla lomalle kotiin. Pirkko oli muuttanut jo 14-vuotiaana sukulaisperheeseen Helsinkiin, jossa hän hoiti lapsia ja kävi iltakoulua.
Ryhästen nuorimmainen oli vain kahden päivän ikäinen, kun Inkeri puoliltapäivin kuuli sairaalan radiosta STT:n uutiset. Niissä kerrottiin edellisiltana Helsingin Kumpulassa tapahtuneesta veriteosta. 16-vuotiasta tyttöä oli puukotettu Jyrängöntiellä. Hän oli kuollut myöhemmin illalla vammoihinsa. Surmansa saanut oli kotoisin Iisalmen maalaiskunnan Hernejärveltä.
Pirkko oli kirjoittanut äidilleen, että pelkää liikkua Jyrängöntiellä. Alue oli tuohon aikaan rauhatonta parakkiasuntoineen. Uutisen kuultuaan äiti tiesi menettäneensä tyttärensä.
Elettiin aikaa, jona televisio oli harvinaisuus eikä kaikilla ollut edes radiota saati puhelinta. Ryhästen kotitilalla ei ollut mitään niistä. Tieto Pirkon kuolemasta saavutti Pirkon isän ja kotona olleet neljä nuorempaa sisarusta vasta, kun poliisi kävi heillä surman jälkeisenä päivänä.
Monia silminnäkijöitä
Surmailtana maaliskuun 5. päivänä Pirkko oli ollut tulossa Keskuspuiston iltakoulusta, joka sijaitsi Hämeentiellä. Viimeisellä tunnilla pidetyn kokeen ahkera tyttö oli tehnyt nopeasti. Siksi hän pääsi koulusta ennakoitua aiemmin. Normaalisti hänen poikaystävänsä Seppo tuli häntä koululle vastaan ja saattoi kotiin. Nyt Pirkko lähti tarpomaan yksin Koskelantielle Käpylään. Maaliskuun alun iltaa valaisi kirkas kuu.
Tummansiniseen toppatakkiin ja hiihtohousuihin pukeutunut 160-senttinen Pirkko oli kävellyt Hämeentieltä Jyrängöntielle ja edennyt Kumpulan ihotautisairaalan ja Limingantien väliselle katuosuudelle. Kotimatka keskeytyi julmasti noin kello 21.10. puukottamalla häntä useita kertoja. Ilmeisesti puukottaja lähestyi häntä takaapäin. Teräaseen arvioitiin olleen Mora tai Martini.
Jyrängöntiellä oli tapahtuma-aikaan yllättävän runsaasti kulkijoita, joista monella oli havaintoja Pirkosta tai hänen huudostaan. Hyvin lyhyessä ajassa tapahtui paljon. Havainnot ovat osin ristiriitaisia.
Puukotuspaikasta noin 150 metrin päässä ollut autonkuljettaja Pentti Pitkänen kuuli naisen huudon. Huuto alkoi kimeänä, särkyi välillä ja jatkui sitten matalana. Hän näki kaksi hahmoa, joista toisen kädet heiluivat sivusuunnassa. Pitkäsen kuvauksen mukaan käsiään heiluttanut hahmo oli turkislakkinen. Silminnäkijä lähti katsomaan, mistä oli kyse.
Vielä lähempänä surmapaikkaa, noin 20 metrin päässä töihin menossa ollut yövartija Frans Suominen näki jonkun kiskovan tiellä tummaa esinettä. Hän ei kuitenkaan kuullut huutoa eikä havainnut mitään kamppailua. Paikalle saavuttuaan hän näki, että joku juoksi poispäin ja maassa makasi joku. Suominen kysyi, oliko jotain hätänä. Maassa maannut oli kohottanut hieman vasenta kättään. Kysyjä tulkitsi sen merkiksi siitä, että hätää ei ollut ja lähti pois.
Hänen jälkeensä paikalle ennätti 150 metrin päästä tullut autonkuljettaja Pitkänen. Pitkäsen saapuessa maassa makaavan luona oli jo hänen poikaystävänsä.
Helsingin radiopoliisi sai hälytyksen kello 21.25. Pahoin loukkaantunut Pirkko kiidätettiin Marian sairaalaan. Hän menehtyi pian sairaalaan saapumisensa jälkeen poikaystävänsä käsivarsille.
Pirkkoa oli puukotettu kaikkiaan parikymmentä kertaa. Kuoleman aiheuttaneet haavat vaihtelivat 10 ja 17 millin välillä. Surma-aseen arveltiin olleen pituudeltaan 9 senttiä ja terän leveyden olleen 16 millimetriä. Surma-aseeksi veikkailtiin Moraa tai Martinia, mutta tosiasiassa Moran terän pituus oli 10 senttiä ja terä paksuimmillaan 19-millinen.
Sopiva epäilty
Poliisi löysi metsästä noin 35 metrin päässä surmapaikasta verijälkiä. Surmaajan pääteltiin puhdistaneen verisiä käsiään lumessa.
Poliisin kuulemat silminnäkijät kuvailivat nähneensä metsän reunassa hortoilemassa ulsteriin pukeutuneen Eden-hattuisen miehen. Havainnon tekijöiden joukossa oli myös aviopari, joka oli ollut iltakävelyllä Kumpulan kartanon niin kutsutun sillikellarin luona. Se sijaitsi noin puolen kilometrin päässä tapahtumapaikasta. Siellä sivistyneen oloinen, mutta hieman maistissa ollut mies oli tiedustellut missä hän oli ja missä oli lähin puhelinkioski. Kohtaamisen aikoihin ambulanssi ja virkavalta olivat äänistä päätellen jo tulossa rikospaikalle.
Vaatetus sopi myös poliisille entuudestaan tuttuun mieheen, jonka tiedettiin ahdistelleen teräaseella kolmea nuorta lättähattumiestä vain 300 metrin päässä rikospaikasta tuokio ennen Pirkon puukottamista. Mies oli ehdonalaisessa ollut 39-vuotias pakkolaitosvanki Torsti Ossian Koskinen.
Poliisi järjesti silminnäkijöille tunnistuskokeen, jossa rivissä seisoi Koskisen rinnalla neljä poliisimiestä. Yksi heistä tunnisti Koskisen, ambulanssikuskit miehen vaatetuksen ja kaksi silminnäkijää ei lainkaan.
Koskisen omat muistikuvat surmaillalta olivat viinanhuuruisen hatarat. Hän oli ryypännyt jo useita päiviä. Noin tunti ennen surmaa hän oli morsiamensa kanssa törmännyt kolmeen lättähattunuoreen, jotka seuraan lyöttäytyen kärttivät kaksikolta viinaa ja tupakkaa. Kolmikko suunnitteli Koskisen morsiamen raiskaamista. Kertomansa mukaan Koskinen oli kiiruhtanut lähistölle tuttavansa majapaikkaan hakemaan leipäveitsen. Hänen palatessaan morsian oli hätää kärsimässä nuorukaisten kourissa. Koskinen sivalsi yhtä nuorista veitsellä poskeen ja tilanne laukesi.
Koskinen ja morsiamensa olivat palanneet majapaikkaansa. Pian sen jälkeen Koskinen oli lähtenyt ostamaan pimeää pulloa Mustalais-Fannin mökistä. Sinne hän saapui noin 21.30 ja poistui kello 22 erään miehen seurassa. Kello 20.50-21.30 väliseltä ajalta Koskinen ei muistanut mitään.
Surmaajaa etsitään usein ensimmäisenä uhrin lähipiiristä. Varhaisessa vaiheessa poliisi totesi, että Pirkko Ryhäsen poikaystävää ei ollut syytä epäillä.
Syyllinen vai syytön?
Vapun 1963 alla Koskinen oli Helsingin raastuvanoikeudessa syytettynä tahallisesta taposta. Oikeudella oli visainen tehtävä päättää syyllisyydestä tai syyttömyydestä. Koskisella oli pitkä rikollinen tausta. Sellissä kiinni otettuna ollessaan hän oli spekuloinut ”ajatuskokeessaan” voisiko olla surmaaja. Poliisi piti ajatuskoetta käytännössä tunnustuksena. Tutkinnan johdossa oli poliisi, joka oli ollut aiemmin tutkimassa edelleen ratkaisematonta Kyllikki Saaren surmaa Isojoella.
Paljon spekuloitiin sillä, olisiko lättähattujen käytöksestä suivaantunut Koskinen luullut poikamaisesti pukeutunutta ja lyhyttukkaista Pirkko Ryhästä yhdeksi lättähattupojista ja tullut kiihtyneessä tilassa puukottaneeksi tätä.
Erikoista oli kuitenkin se, että Koskinen oli hakenut majapaikastaan leipäveitsen morsiantaan puolustaakseen. Miksi hän olisi hakenut erikseen leipäveitsen, jos hänellä oli myös Mora tai Martini, jollaisella surmatyön arveltiin tehdyn? Lisäksi surmapaikan läheltä löydetyt tekijän kengänjäljiksi epäillyt jäljet olivat suippokärkisten kenkien. Koskisella ei ollut sellaisia.
Koskinen tuomittiin lopulta tahallisesta taposta 12,5 vuodeksi kuritushuoneeseen. Teon kiistänyt Koskinen ei tyytynyt tuomioonsa. Hän kirjoitti vetoomuksia, kanteli poliisille ja oikeusasiamiehelle sekä vihjaili muiden syyllisyydestä.
Vuosien kuluttua vankiloissa alkoi kiertää huhu, jonka mukaan erä vanki oli vihjannut monille olleensa Kumpulan surman takana. Mies oli tinnerinhaistelijana tunnettu varastomies Pekka Lappalainen. Surman aikaan hän oli samanikäinen kuin Ryhänen oli ollut. Hintelä Lappalainen ei vastannut silminnäkijöiden kuvausta, mutta hän tunnusti teon. Myöhemmin hän perui tunnustuksen. Lääkärinlausuntojen mukaan mies kärsi harhoista. Vuonna 1971 oikeus katsoi miehen olleen syytön surmaan.
Uusintatutkimukset käynnistyivät vuonna 1970. Poliisin mielestä tinnerinhaistelijan tunnustus oli riittävä. Eduskunnan silloinen oikeusasiamies Risto Leskinen tuli vakuuttuneeksi Koskisen syyttömyydestä. Koskinen ehti istua tuomiotaan 7,5 vuotta kunnes hänet vapautettiin syyttömänä 1. joulukuuta 1970. Hänelle maksettiin 93 000 markan korvaukset.
Kumpulan surma yritettiin vielä myöhemmin ratkaista uuden tutkintaryhmän voimin, mutta tuloksetta.
Jäljelle jäi vain kysymyksiä, surua ja katkeruutta. Pirkko Ryhäsen vanhemmat menivät hautaan saamatta koskaan varmuudella tietää, kuka surmasi heidän esikoisensa ja saamatta tyttärelleen oikeutta. Ryhäsen sisarukset, joista kahta nuorinta hän ei ehtinyt koskaan tavata, elävät edelleen epätietoisuudessa. Koskinen katkeroitui saatuaan otsaansa ikuisen surmaajan leiman. Hän menehtyi vuonna 1987.
Lähteet: Iisalmen Sanomat, Iltalehti, Hymy, Risto Juhani: Torsti Ossian Koskinen - syyllinen - syytön (Tammi 1971), Ylen Ei vanhene koskaan -dokumenttisarjan jakso Erehdys
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/acde ... 359d6b57c5