MURHA.INFO

Kaizer Sose kirjoitti:Häpeilevän miksi? Jos toi äijä on sanonut surmaajalle että lapsi on esteenä seurustelulle ja äiti teki mitä teki niin luulisi äijälläkin olevan lataamon paikka.

Tuohon aikaan avioerot eivät olleet niin yleisiä kuin nykyään ja eronneet YH-äidit eivät olleet missään suuressa arvossa. Varmaan mies on tuntenut häpeää juuri tästä syystä kun markkinoilla on kuitenkin ollut tarjolla myös yksinäisiä lapsettomia vapaita naisia. Turha tästä on miestä syyllistää. Jos hän on sanonut lapsen olevan este seurustelulle, niin tuskinpa hän nyt sentään tällaista ratkaisua olisi halunnut.

En usko, että mies todellakaan tuollaista ratkaisua halusi.
Voi olla, ettei tuo lapsi niinkään ollut este seurustelulle miehen taholta muuten, mutta saattaa olla, että hänen vanhempansa olivat vanhanaikaisia eivätkä hyväksyneet eronnutta naista lapsineen perheeseensä.
Tuo äiti oli kyllä käynyt miehen kotona, mutta ilman tyttöä. Myöskään avioeroa ei miehen vanhemmille kerrottu.
Parempi olisi ollut antaa semmoselle ukolle potku perseelle kuin surmata lapsensa.
Tuo nainen oli vielä nuorikin, kaikki olisi ollut mahdollista uuteen, parempan suhteeseen.

Vai oikein potku perseelle ja uuden hakuun. Eiköhän tämä mies löytänyt hieman miellyttävämmän partnerin kuin lapsentappajan.

Varmaan löysikin. Eikä äidistä olisi tullut lapsensa tappajaa, jos olisi antanut sen potkun perseelle.
Minun lapseni oli tuolloin huikan vanhempi kuin tuo surmattu tyttönen. Lapseni kertoi silmät suurena että jossain oli riehunut huppupäinen murhamies. Ei uskalla uloskaan mennä. Minä vastasin, että mene vaan. Sanoin vielä, että kun pidättävät äidin, niin huppumieskin löytyy.
Hän ei sitä heti ymmärtänyt, mutta myöhemmin kyllä.

Tarkoitin lataamolla juuri sitä että taatusti jäi miehellekkin traumoja tapahtuneesta vaikka syy olikin mieleltään seonneella äidillä. Ihmetyttää kyllä että miten joku mies voi tollasen naisen kanssa myöhemmin laittaa hynttyyt yhteen. Tai no jos ei nykyinen siippa tiedä naisen menneisyyttä tai on ymmärtäväisempää sorttia.

Kaizer Sose kirjoitti:Tarkoitin lataamolla juuri sitä että taatusti jäi miehellekkin traumoja tapahtuneesta vaikka syy olikin mieleltään seonneella äidillä. Ihmetyttää kyllä että miten joku mies voi tollasen naisen kanssa myöhemmin laittaa hynttyyt yhteen. Tai no jos ei nykyinen siippa tiedä naisen menneisyyttä tai on ymmärtäväisempää sorttia.

Ilman liian kauan kestänyttä ajattelua tuli ihan ekana mieleen se, etä nainen on aloittanut uden elämän muualla mutetun henkilöllisyyden turvin. Kuinka laajat tai rajoitetut sitten on aviopuolison mahdollisuudet penkoa puolisonsa historiaa, jos taustalta tälainen muutetun henkilöllisyyden juttu löytyy. Kaiketi siitä edelleenkin jonkinlainen esteellisyys selvitys tehdään jos ihan naimisiin asti halutaan.

Ei avioliittoon vaadittavassa esteiden tutkimuksessa tutkita mitaan muuta kuin se etta onko kyseessa olevien kahden ihmisen valiselle avioliitolle esteita, eli ettei kumpikaan puolisoista ole jo naimisissa tai rekisteroidyssa parisuhteessa - tai lahisukua keskenaan. Ei siina tule ilmi etta oletko joskus menneisyydessa tappanut lapsesi tai vaihtanut nimeasi muutamaan kertaan.

Näinhän se taitaa mennä, että esteellisyydellä rajataan lähinnä lähisukulaiset, avioliitossa olevat ja liian nuoret henkilöt. Henkilön rankalla rikostaustalla ei liene esteellisyyttä. Itse en tosin usko, että pitemmän päälle voi huijata omaa historiaansa, jos toinen ei sitten ole aivan patologinen valehtelija. Varmaan ns. pika-avioliitoissa, jossa mennään naimisiin hyvin lyhyen seurustelun jälkeen voi henkilön tausta jäädä epäselväksi, mutta kyllähän pitemmän päälle toista kiinnostaa tietää mitä toinen henkilö on elämässään tehnyt tiettyinä aikoina. Reiluinta olisi tunnustaa olleensa tietyt vuodet elämästään vankilassa kuin ruveta valehtelemaan ns. mustaa aukkoa työhistoriassaan vaikkapa työttömyydellä.

Mahdollisen uuden nimen saa selville, jos tiedetään oikea etu- ja sukunimi sekä syntymävuosi. Vaikka olisi salannutkin osoitetietonsa.

Jos toi äijä on sanonut surmaajalle että lapsi on esteenä seurustelulle ja äiti teki mitä teki niin luulisi äijälläkin olevan lataamon paikka.

Mies ei ollut sanonut niin, vaan oli riidan yhteydessä paljastanut häpeävänsä sitä, että naisella oli lapsi. Riitaa tuli siitä, kun nainen halusi ravintolassa istua erillään miesystävästään, että muut miehet tulisivat hakemaan häntä tanssimaan. Tämä ja yhteinen yö kahden miehen kanssa, kun oma miesystävä oli poissa, kertoo mielestäni paljon tämän naisen persoonallisuudesta. Hän näyttää välittäneen vain omista nautinnoistaan, siitä, että hän saa huomiota useilta miehiltä ja yhden miehen elättämään itsensä.

Tämä miesystävähän oli ehdottanut, että he muuttaisivat yhdessä toiselle paikkakunnalle, jossa ihmiset eivät olisi perillä heidän tilanteestaan. Hän oli ehkä halunnut, että ihmiset luulisivat tyttöä hänen omakseen, mikä ei minun mielestäni ollut lainkaan paha juttu.

Danny-boy kirjoitti:Minä en varmaan pääse tästä tapauksesta yli...täältä löytyisi kuitenkin skannattuna Apu-lehdessä 17.6.1977 oleva Aake Jermon ja Matti Brandtin kirjoittama reportaasi siitä vaiheesta kun totuus kaikessa kauheudessaan oli jo valjennut.

http://s220.photobucket.com/albums/dd26 ... y68/Rauma/

Käsittämätön tapaus kyllä. Kävin tapahtumapaikalla viime aamuyöllä ja löysin nuo kivenjärkäleet.
Kuva ja kuva
Vieressä kasvoi lähemmäs verenpunaisia puolukan?lehtiä.

Järkyttävä tapaus. Tästä tapauksesta kirjoiteltiin siihen aikaan useissa lehdissä.
Ihmetyttää, onko Maritan vanhemmat voineet uskoa tyttönsä kertomusta huppumiehestä. Vanhemmat kuitenkin tuntee yleensä lapsensa aika hyvin.
Marita saa kantaa lopunikäänsä syyllisyyttä siitä, että surmasi lapsensa.
Ei se voi unohtua.
Muistaa varmasti ainakin aina Katjan syntymäpäivän aikaan. Paljonko nyt olisikaan Katjalla ikää, jos Katjan olisi annettu elää.

örkki kirjoitti:Paljonko nyt olisikaan Katjalla ikää, jos Katjan olisi annettu elää.

42-43... Toki et laittanut kysymysmerkkiä eli vissiin itsekin tiesit...
Siinä vietin hiljaista kunnioitushetkeä löytöpaikan luona. Mitä tapahtuikaan reilu 37 vuotta sitten tässä.
Isovanhempien talo sijaitsi kanssa alle puolen kilsan päässä, veikkaan että ajoin senkin ohi sitten. En tiedä.

Onkohan tuo nainen vielä elossa?
Noista epäselvistä vanhoista kuvista katsoin että tuohan on yks mun työkaveri, no tuskin on kun ei se ole kun jotain 59 muistaakseni.



Laskinko ihan pieleen, että jos -77 oli 28 niin nyt olis n. 65v ?

Epäilen että on muuttanut nimensä, onkohan saanut lisää lapsia ?

Danny-boyn lainaus sivulla 3 poliisi kertoo kirjasta kertoo naisen olleen avioeron vuoksi terapian tarpeessa ja mielenterveystoimiston asiakas. Miten lienee 70-luvulla ollut mielenterveyspotilaan hoito ja hoitoonpääsy ylipäätään. Eihän nuo kyllä nykyäänkään ole sillä mallilla että hoitoon pääsisi kun sitä tarvii. Mikäs sen perhesurmaajan nimi on, joka oli yrittänyt edellispäivänä? hakeutua hoitoon ja ei päässyt.

"Marita koki avioeron niin raskaasti, että joutui käymään terapiassa. Hoidosta ei ollut kuitenkaan kuin hetkellistä apua. Terapeutti kehottikin naista kääntymään mielenterveystoimiston puoleen, jonne tämä menikin. Siitäkään ei ollut erityistä apua, joten Marita lopetti hoitamasta mielenterveyttään."


Jännä, en muista tuollaista tapausta lapsuudestani. Olin kuitenkin jo kymmenen paikkeilla ja meille tuli lehtiä: Seura, Apu ja oliko joku Nykyposti tms. Hyvin on piilotettu lehdet, Avussa oli kuitenkin paperinukke joita keräsin ja missä Jallu luuraa juttu. Vanhemmat on varmaan ajatelleet että liian raakaa luettavaa.

Minä muistan tapauksen hyvin,Nyky-Posti lehti kesäkuussa 1977.Surun murtama Marita Vuorio:En ehtinyt tehdä Katjan hyväksi mitään.

Vrt.myöhemmin Anneli Auer,hän ei "ehtinyt" tehdä miehensä puolesta edes senkään vertaa.

paccasucco kirjoitti:Minä muistan tapauksen hyvin,Nyky-Posti lehti kesäkuussa 1977.Surun murtama Marita Vuorio:En ehtinyt tehdä Katjan hyväksi mitään.

Minä myös muistan jutun, taisi olla tuo sama lehti, josta jutusta luin. Ihan uskoin tapaukseen ja oli karmeaa sitten jonkun ajan kuluttua kuunnella uutisia, kun kävi ilmi että lapsen äiti oli itse tappanut lapsensa.