MURHA.INFO

Raumalla 1989 tammikuu, jos oikein muistan 14-vuotias koululainen ampui luokkakavereita kohti käsiaseella. Ainakin yksi kuoli, koska sai osuman suoraan silmään.

Ampuja pakeni metsään ja tavoitettiin sieltä.

Kiusaamisesta oli kyse, mutta tarkempaakin voisi joku kertoa. Mitä tuosta ampujasta on tullut?

En tiedä mitä ampujasta on tullut mutta uhreja oli kaksi muistaakseni

Kaksi uhria, toinen kuoli välittömästi ja toinen sairaalassa. Muistaakseni siitä oli epäselvyyttä, olivatko nämä kiusanneet tekijää vai eivät.

Täällä on juttu aiheesta:

http://www.ylioppilaslehti.fi/2006/01/2 ... -historia/

minttusuklaa kirjoitti: http://www.ylioppilaslehti.fi/2006/01/2 ... -historia/

Hyvin kirjoitettu juttu arasta aiheesta. Vaikka tapauksesta on jo toistakymmentä vuotta, huomaa että asioille ei vaan ole tehty mitään.

Ihan ymmärrettävää, vaikka ei tosin hyväksyttävää, että kiusattu halusi kostaa. Surmattu poika oli tässä tapauksessa mitä ilmeisemmin itse myötävaikuttanut omaan kohtaloonsa.

Kannattaa siis olla kiusaamatta muita, ihan oman itsensäkin takia. Ettei tarvitse katua myöhemmin mitä on tehnyt. Samantyylisiä mutta rajumpia tapauksiahan on sattunut mm. Jenkeissä ja Euroopassa eri puolilla. Kiusatulta on lopulta naksahtanut päässä, hankkinut aseita ja mennyt kouluun räiskimään oikein kunnolla

Jep, oli hyvä juttu lukea tuo. Tosin samalla huomasi, ettei mikään ole muuttunut, mennyt jopa pahempaan suuntaan?
Mielestäni ennen oli näitä oppilaskunnan "tukihenkilöitä" tai muita vastaavia, niin he todellakin olivat mukavia ja kilttejä ihmisiä, nykyään tuntuu, että pahimmat kiusaajat ovat näitä "tukihenkilöitä" (?). Ja opettajat osittain pelkäävät oppilaita eivätkä halua puuttua näin kiusaamiseen.

Vaikka kyse on lapsista, osa sympatioista menee tässä tapauksessa ampujalle. En usko, että koulukiusausta koskaan saadaan kunnolla kuriin. Asiasta valittaneet joutuvat vaan enemmän kiusatuksi. Jotkut fyysiset tönimiset tms. voidaan kyllä saada hetkeksi loppumaan, mutta nokkimisjärjestystähän nuoret ja lapset etsivät.

Eräs ystäväni joutui aikoinaan kiusatuksi koulussa. Kertoi pääkiusaajalleen, että kannattaa lopettaa tuo kiusaus. Kun vastaukseksi oli taas tullut tönintää ja mylvintää, iski kaverini harpin tuon kiusaajan reiteen pystyyn. Siihen loppui kiusaaminen, vaikka maine tulikin hieman kyseenalaiseksi.

Eihän se ampuja välttämättä ole sen enempää kiusaamista joutunut kestämään kuin muutkaan. Jos sitä isommin olisi kiusattu olisi varmaan muut luokkatoverit sellaista myöntäneet nähneensä ainakin ampumisen jälkeen.

Lapsia ja nuoria kuulusteltaessa tai kuultaessa haastattelija voi saada haluamansa vastakset asettelemalla kysymykset haluamallaan tavalla. Tyyliin:

(fiktiivinen kertomus)

K: Ei kai kukaan kiusannu sitä poikaa?
V: Ei, tai siis en mä ainakaan nähny mitään...
K: Eli siis sun mielestä mitään kiusaamista ei siis niinku esiintyny?
V: No ei sillai, mut tottakai sitä kaikkee pientä aina tapahtuu.
K: Mitä sä tolla tarkotat?
V: No ku kerran sen fillari potkittiin ihan paskaks, mut sit kukaan vaan ei niinku tienny kuka sen olis voinu tehdä.
K: Tarkoitatsä että X:llä ei ollu ketään vihamiehii?
V: Joo, ei sil ollu. Tosi rauhallinen kaveri se oli, mut eihän sitä sivullinen nää mitä oikeesti tapahtuu.
K: Just joo. Tää on tosi yes et sä pystyt kertoo noin niinku avoimest näin jutust mitä on sattunu!
V: Niin-joo...
K: No mä kirjaan tähä raporttiin et sulle ei niinku tullu ainakaan mieleen mitään tilannetta että oli sitä kiusaamist ollu havaittavavis. Jooko?
V: Aha, joo!

Toisaalta joku lapsi voi tuntea itsensä kiusatuksi, vaikka muut eivät huomaisikaan mitään. Minun luokallani oli yksi tyttö, joka oli syrjäänvetäytyvä ja todella vihamielinen. Esimerkiksi kysyin häneltä kerran kuinka koe meni ja tyttö tiuskaisi: "Mitä se sinulle kuuluu" ja lähti pois. En sitten yrittänyt koskaan jututtaa enää, teinihän minäkin olin enkä mikään ammattiauttaja. Kerran tämä tyttö meni luokan eteen ennen tunnin alkua ja alkoi nimeltä mainiten luetella oppilaita, jotka kiusaavat häntä ja ilmoitti ottavansa yhteyttä rehtoriin ja koulun johtokuntaan, mikäli kiusaaminen ei lopu - ja lähti taas pois luokasta varmaan itkemään. Kaikki me olimme todella hämmästyneitä. Tyttöä ei missään nimessä kiusattu. Ehkä hän koki jäävänsä yksin ja tulevansa syrjityksi, mutta jos oma käytös oli edellä kuvaamaani niin mitä siinä olisi voinut tehdä? En nyt yritä väheksyä tai väittää Rauman tapauksesta mitään, mutta eivät kiusaamiskokemuksetkaan aina ole niin mustavalkoisia.

Omilta kouluajoilta muistelen, että ne kovimmat kiusaajat oli itse ensimmäisenä itkemässä ja rollimassa, jos joku teki niille jotain pientä kiusaa.

Avomieheni kertoi, kun hänen isäänsä kiusattiin pienenä.Kiusaajat pari vuotta vanhempia,olivat siinä 10 ikävuoden tienoilla kaikki pojat.Avomiehen isä sitten oli suutuspäissään hakenut oman isänsä aseen ja tähtäillyt kiusaajia,ase oli ladattu,mutta ase ei liipaisimen vedosta huolimatta ollut lauennut.

Onnea matkassa kiusaajilla,hyvä niin..mutta tässä sen näkee että jos on hiemankin voimakastahtoinen kiusattu niin huonosti voi käydä..

Enkä tosiaan lähtisi pelkästään kiusattuakaan syyttämään,niin ikävä kuin tuo Rauman tapaus olikin.Lapsi kun ei välttämättä ymmärrä tekojansa saatikka niiden seurauksia.

Yökiitäjä kirjoitti:Lapsia ja nuoria kuulusteltaessa tai kuultaessa haastattelija voi saada haluamansa vastakset asettelemalla kysymykset haluamallaan tavalla. Tyyliin:

tää oli kiitäjältä hyvä huomio, koska vasta viime aikoina esim. terveydenhuollossa on alettu kiinnittää huomiota siihen, miten ihmisiä haastatellaan (vaikka esitietojen takia), ettei vastaukset olisi hoitajia mielyttäviä vaan todenmukaisia. tosin huomaan itsekin sortuvani siihen aika-ajoin....

Vähän OT, mutta itsekin olen näitä haastatteluja miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että ehkä ihmisten pitäisi yleensä saada itse kirjoittaa vastauksensa.

niin tai sanella niin, että pikakirjoittaja/nauhuri tallentaa kaiken ja se on sitten se lausunto, ilman tarkennuksia ja kysymyksiä.