Henkirikoksista tuomittujen armahtaminen on kahden kauppa
Lähetetty: La Tammi 05, 2019 11:29 am
Otsikko voisi jatkua... Helsingin hovioikeuden ja presidentin käsissä.
Tämä aihe on aina ajankohtainen. Onhan tästä ainakin oletusarvoisesti ja muistini mukaan ketju tai ehken useampikin jo tehty. Mutta kerran vielä pojat, kun näitä uutisiakin aiheesta on tyrkyllä harva se päivä.
Viimeksi tänään:
5.1.2019 6:59
"Toimimme tuomarin vastuulla".
Mutta miten tämä vastuu ilmenee jos ja kun armahdettu syyllistyy vakavaan rikokseen, esim. surmaa jälleen?
Helsingin hovioikeuden armahtama on mm. kukkakauppaa pitäneen naisen Helsingin Hämeentiellä vuonna 1995 murhannut turkkilainen mies.
Millainen on armahdusten historia ja miksi oikeus armahtaa on hovioikeudella eikä KKO:lla?
21.5.2015
Otsikossa mainitaan sana elinkautisesta, mutta armahtaa voidaan myös muitakin henkirikosten tekijöitä kuin vain ja yksinomaan elinkautisen suorittajia, esim. taposta tuomittuja. Kuten presidentti Sauli Niinistö teki marraskuussa:
20.11.2018 5:02
Ennen armahdusoikeus oli vain presidentillä. Mutta mitä se on kun presidentti armahtaa:
Niinistö aloitti ensimmäisen virkakautensa tasavallan presidenttinä 1.3.2012. Siitä lähtien hän on saanut yhteensä 547 armahdusanomushakemusta, joista vain 20:een hän on vastannut myöntävästi. Niinistö on armahtanut esimerkiksi väkivalta-, huumausaine- ja liikennerikoksiin syyllistyneitä tai lieventänyt näiden tuomiota.
- Vuonna 2018 hakemuksia tuli 64 kappaletta, joista Niinistö hyväksyi kaksi. Toinen myönteinen ratkaisu koski rattijuoppoa.
Niinistö on armahtanut yhteensä 18 ihmistä eli keskimäärin kolme vuodessa. Yksi Niinistön vuonna 2016 armahtaneista menehtyi vain noin viikko sen jälkeen, kun presidentti oli armahtanut hänet. Miehelle oli pyydetty presidentin armahdusta terveydellisten syiden takia.
Armonanomuksia on tullut Niinistön kaudella marraskuuhun 2017 mennessä yhteensä 461, joista on hylätty tai jätetty käsittelemättä 443. Käsittelemättä eli varteen ottamatta jätetään sellaiset tapaukset, joissa presidentillä ei ole armonantovaltaa.
Keitä Niinistö ei sitten armahtanut? Yksi heistä on Porissa vuonna 2007 jalkajousella kaksi naista murhannut inkerinsuomalainen Alexander Siekkinen.
25.08.2018
Edeltäjänsä, presidentti Tarja Halonen veti ainakin virkakautensa alussa tiukkaa linjaa.
Vuoden 2001 syyskuuhun mennessä tehdyistä armahduspäätöksistä ilmeni, että Halonen on useissa tapauksissa hylännyt armonanomuksen vastoin korkeimman oikeuden suositusta. Anomuksia oli käsitelty 298, joista oli hyväksytty 35. Armahdettujen lisäksi korkein oikeus oli suositellut armahdusta myös 17 muulle anojalle.
Elinkautisvankeja Halonen on armahtanut kaksi. Molemmat olivat istuneet vankilassa yli 14 vuotta. KKO oli suositellut armahdusta myös neljälle muulle alle 14 vuotta tuomiotaan kärsineelle elinkautisvangille. Presidentti ei suostunut anomuksiin. Tuolloin ei Helsingin hovioikeudella vielä ollut armahdusoikeutta.
Toinen tunnettu jalkajousisurmaaja ei hänkään saanut presidentiltä armoa:
21.7.2008
Vuonna 1995, kun Martti Ahtisaari oli ollut presidenttinä puolisentoista vuotta, niin lehdistö kampasi hänen armahduksiaan. Henkirikosten osalta tilanne oli tälläinen:
Vajaat kolme vuotta myöhemmin:
Helsingin Sanomat 21.8.1998
Humaania linjaa veti Mauno Koivisto. Muutama hänen hänen armahtamistaan rikollisista on myöhemmin syyllistynyt joko uusiin tai ensimmäiseen henkirikokseensa: Reijo Hautamäki.
Koivisto oli armahtanut 39-vuotiaan Hautamäen 15 vuoden istumisen jälkeen vain vähän ennen uutta veritekoa
mtvuutiset
Toinen tapaus Heimo Saarikko myöhemmin Petri Kailaskoski.
Hänen suorittama henkirikos armahduksensa jälkeen kiinnosti siinä määrin, että asiaa pohti jopa Helsingin Sanomain silloinen pääkirjoitustoimittaja. HS 2.9.1994, sivu 2:
Muita Koiviston armahtamia kuuluisuuiksian olivat Häkä-Enskan tunnettu Ensio Koivunen, sekä Pihtiputaalla vuonna 1969 neljä poliisia ampunut Tauno Pasanen. Sittemmin hän tappoi oman vaimonsa.
Kuten hyvin muistamme, niin myös yleinen mielipide ja painostus vaikuttavat siihen, että henkirikoksen tekijä armahdetaan. Tälläinen tapaus oli Orvokki Lylys. Pitkään ainoana naisenaa päättymätöntään suorittanut henkilö. Hän suoritti ek:taan reilut 10 vuotta kun tuekseen kerätty nimilista sai presidentin heltymään ja syyttömyyttään vannonut Lylys armahdettiin.
Hänestä, kuin myös muista armahdetuista ek-tuomioitaan suorittaneista naisista voi lukea lisää täältä.
Tämä aihe on aina ajankohtainen. Onhan tästä ainakin oletusarvoisesti ja muistini mukaan ketju tai ehken useampikin jo tehty. Mutta kerran vielä pojat, kun näitä uutisiakin aiheesta on tyrkyllä harva se päivä.
Viimeksi tänään:
IltalehtiTuomarit kertovat: Tämän takia päästämme elinkautisvankeuteen tuomittuja murhaajia vapaaksi - ”Usein tulee vihaista viestiä”
Helsingin hovioikeus laskee vuosittain vapaaksi viitisentoista murhaajaa. Päätökset herättävät usein voimakkaita tunteita. Osaa vapautetuista pidetään yhä erittäin vaarallisina.
*Helsingin hovioikeus laskee vapaaksi enemmän kuin joka toisen vapautusta anovan elinkautisvangin.
*Elinkautinen kestää Suomessa keskimäärin 14,5 vuotta.
*Mikään laki ei estäisi vankeusajan pidentämistä.
*Elinkautista tuomiota istuvan murhamiehen tai -naisen vapauttaminen ei useinkaan saa ymmärrystä yleisöltä.
*Helsingin hovioikeus päätti viime vuonna vapauttaa 16 elinkautisvankia. Kuusi vankia sai hylkäyspäätöksen.
Ei varsinkaan silloin, jos henkirikoksen kohteena on ollut lapsi tai muutoin avuton uhri tai tekoon on liittynyt poikkeuksellisen julmia piirteitä. Vapautuspäätöksestä uutisoiminen nostaa paitsi uhrin omaisten myös tavallisten kansalaisten tunteet pintaan.
– Minulle tulee usein vihaista viestiä kriittisistä tapauksista, myöntää Helsingin hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölä Iltalehdelle.
Äidin tuska
Viimeksi suuria tunteita herätti hovioikeuden päätös, jonka perusteella yhä vaaralliseksi luokiteltu paloittelumurhaaja Virpi Butt (nyk. Lucrezia Francesca Pandora Butt) astui ehdonalaiseen vapauteen tämän viikon maanantaina runsaan 15 vuoden vankeudessaolon jälkeen.
– Elinkautinen on meillä eikä näköjään hänellä, Buttin murhaaman uhrin äiti huokasi IL:lle viime vuoden syyskuussa hovin päätöksen jälkeen.
Nainen kuvaili läheisten kärsimystä ja pelkoja kutsuen elämää poikansa kuoleman jälkeen elinkautiseksi.
– Olkoon (murhaajan) elinkautinen niin pitkä kuin mekin olemme elossa, hän toivoi.
Vastoin suosituksia
Rikosseuraamuslaitos (Rise) ei puoltanut Buttin vapauttamista. Myös Psykiatrisen vankisairaalan lausunto oli vapauttamista vastaan. Oikeuspsykiatrisessa kokonaisarviossa todettiin, että Buttilla on korkea riski syyllistyä uudelleen väkivaltarikokseen.
Hovioikeus päätti kuitenkin toisin. Se perusteli päätöstään sillä, että vuodesta 2016 lähtien avolaitoksessa ollut Butt oli osallistunut vankilan työ- ja ohjelmatoimintaan sekä aloittanut tutkintoon tähtäävät opinnot. Buttilla oli myös asunto ja läheiset suhteet perheeseensä. Samoin hän oli ilmoittanut olevansa sitoutunut päihteettömyyteen.
Vankilavirkailijain liiton puheenjohtaja Antti Santamäki totesi kyseisten perusteiden sopivan ”kaikkiin vankeihin”. Hän moitti varsinkin niiden vankien vapauttamista, joista oli tehty vaarallisuusarvio.
– Meidän lausunnoillamme ei näytä olevan mitään painoarvoa, Santamäki totesi.
Vanki hovin eteen
Tasavallan presidentin lisäksi vain Helsingin hovioikeudella on oikeus päättää elinkautisvangin vapauttamisesta. Tuo oikeus on hovilla ollut vuodesta 2006 lähtien. Tänä aikana se on ehtinyt laskea vapaaksi 119 murhaajaa.
Hovioikeus korostaa, että se tekee päätöksensä itsenäisesti ja kokonaisharkinnan perusteella.
– On hyvä muistaa peruslähtökohta eli laissa säädetyt perusteet ja harkintakriteerit, joiden mukaan päätös tehdään, toteaa Helsingin hovioikeudessa elinkautisvankien anomuksia käsittelevän osasto 3. vastuutuomari Jaakko Rautio.
Ensimmäinen arviointiperuste on Raution mukaan rikos tai rikokset, joista henkilö on tuomittu. Toinen on vankeusajan suorittaminen ja yleinen käyttäytyminen. Kolmas on ilmeinen vaara siitä, että henkilö tulisi vapauduttuaan tekemään toisen henkeen ja terveyteen kohdistuvan vakavan rikoksen.
Rautio vakuuttaa, että hovioikeuden kokoonpano ei toimi kuten moititut vakuutuslääkärit tehdessään päätöksiä, eli potilasta näkemättä. Hovissa tuomarit kohtaavat murhaajan uudelleen vuosien jälkeen.
– Suullinen käsittely järjestetään lähes aina. Se on järjestettävä, jos vanki sitä pyytää ja virankin puolesta, jos on tarvetta, Rautio sanoo.
Yli puolet vapaaksi
Presidentti armahtaa, mutta hovioikeus laskee vangin ehdonalaiseen vapauteen.
Presidentti ei perustele päätöksiään julkisuuteen, hovioikeus puolestaan antaa vapauttamisesta lyhyen julkisen selosteen. Poikkeustapauksissa se voi perustella myös hylkäämispäätöstään. Näin kävi esimerkiksi perjantaina Ruandan joukkomurhaajan Francois Bazaramban kohdalla.
Julkisesta selosteesta on pääteltävissä, että Bazaramban hylkäämispäätös johtui paitsi lyhyestä, noin 12 vuoden vankeusajasta myös rikoskokonaisuuden poikkeavasta vakavuudesta.
Vankien anomuksia tulee hoviin 20-30 vuodessa, ja ne jaetaan 13-15 tuomarin kesken. Päätökset tehdään kolmen tuomarin kokoonpanoissa.
Päätösten perusteeksi hovi pyytää lausuntoa Riseltä. Se puolestaan hankkii vankilan ja Psykiatrisen vankisairaalan arviot vangin soveltuvuudesta vapauteen.
Lausunnot johtavat yhdessä suullisen käsittelyn kanssa päätöksiin, joissa vähän yli puolet anomuksista hylätään tai jätetään käsittelemättä vangin peruttua anomuksensa.
Laissa ei ylärajaa
Elinkautisvankeuden pituudelle ei ole lainsäädännöllistä estettä. Tuomion pituus - tai monen mielestä sen lyhyys - johtuu hovioikeuden linjauksesta.
Viimeisten kymmenen vuoden aikana keskimääräinen elinkautinen vankeusaika on pidentynyt 14,4 vuodesta kuukaudella. Nyt se on 14,5 vuotta.
Mikään laki ei kuitenkaan estäisi sitä, että elinkautisen pituutta lisättäisiin vaikka useallakin vuodella.
– Periaatteessa se on meidän harkinnassamme. Linja ei kuitenkaan ole syntynyt tyhjästä, Jaakko Rautio huomauttaa.
Hän muistuttaa, että vielä vuosien 1980-2000 aikana, jolloin elinkautisvanki saattoi päästä vapaaksi vain presidentin armahduksella, vankeusajan keskimääräinen pituus oli 11-12 vuotta.
– Meidän on otettava huomioon myös mahdollisimman yhdenmukainen linjaus pohjarikosta ja vapautusajankohtaa arvioitaessa.
Mietitäänkö seurauksia?
Entä miten vastuutuomari itse pohtii päätösten seurauksia - ei olisi ensimmäinen kerta, kun vapautettu elinkautisvanki syyllistyisi uuteen väkivaltarikokseen.
Moni pelkää nyt, miten vajaan viikon vapaana ollut paloittelumurhaaja Virpi Butt sopeutuu yhteiskuntaan.
– Toimimme tuomarin vastuulla, Jaakko Rautio toteaa itsensä ja osastonsa puolesta.
5.1.2019 6:59
"Toimimme tuomarin vastuulla".
Mutta miten tämä vastuu ilmenee jos ja kun armahdettu syyllistyy vakavaan rikokseen, esim. surmaa jälleen?
Helsingin hovioikeuden armahtama on mm. kukkakauppaa pitäneen naisen Helsingin Hämeentiellä vuonna 1995 murhannut turkkilainen mies.
Millainen on armahdusten historia ja miksi oikeus armahtaa on hovioikeudella eikä KKO:lla?
YLEKun Suomen rikoslaki säädettiin vuonna 1889, elinkautinen oli 12 vuotta vankeutta, minkä jälkeen tuomittu oli loppuikänsä ehdonalaisessa vapaudessa. Vuoden 1931 jälkeen elinkautisesta saattoi enää vapautua vain presidentin armahduksella, minkä jälkeen seurasi 8 vuoden ehdonalaisen vapauden koeaika.
Presidentti Koivisto kuitenkin jo halusi päästä eroon armahdusoikeudesta ja aluksi ehdotettiin korkeinta oikeutta armahdusoikeuden uudeksi käyttäjäksi. Korkein oikeus ei kuitenkaan innostunut tästä tehtävästä, vaan elinkautisten vapauttaminen siirtyi astetta alemmaksi eli Helsingin hovioikeuden tehtäväksi.
21.5.2015
Otsikossa mainitaan sana elinkautisesta, mutta armahtaa voidaan myös muitakin henkirikosten tekijöitä kuin vain ja yksinomaan elinkautisen suorittajia, esim. taposta tuomittuja. Kuten presidentti Sauli Niinistö teki marraskuussa:
IltaSanomatPresidentti Sauli Niinistö armahti taposta tuomitun naisen
Niinistö on käyttänyt armahdusoikeuttaan harvoin. Tänä vuonna hän hyväksyi kaksi hakemusta.
TASAVALLAN presidentti Sauli Niinistö on hyväksynyt kaksi armahdusanomushakemusta tänä vuonna, ilmenee Ilta-Sanomien tekemästä kyselystä.
Toinen armahduksista koskee tappotuomiota.
Rikos tapahtui Jyväskylään kuuluvassa Säynätsalossa vuoden 2013 marraskuussa. Syitä miksi presidentti armahti tämän julman ja häikäilemättömän naisen ei annettu julkisuuteen.
- Presidentin ei tarvitse perustella päätöksiään.
20.11.2018 5:02
Ennen armahdusoikeus oli vain presidentillä. Mutta mitä se on kun presidentti armahtaa:
Mutta miten presidentit ovat armahdusoikeuttaan käyttäneet henkirikoksista tuomittujen kohdalla:* Tasavallan presidentti voi armahtaa tuomioistuimen määräämästä rangaistuksesta tai muusta rikosoikeudellisesta seuraamuksesta joko kokonaan tai osittain. Ennen ratkaisua presidentti pyytää korkeimmalta oikeudelta kantaa asiaan. Presidentti voi halutessaan päättää korkeimman oikeuden lausunnon vastaisesti.
* Tasavallan presidentti voi päästää elinkautista vankeuttakin istuvan vangin ehdonalaiseen vapauteen. Se on kuitenkin nykyään harvinaista. Pääsääntöisesti elinkautisvankien ehdonalaista vapautta koskevat hakemukset käsitellään Helsingin hovioikeudessa.
* Armahdusta voi anoa tuomittu itse, yksityinen henkilö, yhteisö ja viranomainen tai joku muu. Tuomion on oltava lainvoimainen.
* Tasavallan presidentille osoitettu armahdusanomus mahdollisine liitteineen toimitetaan oikeusministeriöön. Tasavallan presidentti tekee armahduspäätökset oikeusministerin esittelystä.
* Presidentin tekemiä armahdusratkaisuja ei perustella koskaan millään lailla.
– Joskus on vaadittu, että ne pitäisi perustella. Ne perustelut olisivat kyllä yksilön syvintä suojaa koskevia, Niinistö sanoi STT:n haastattelussa viime vuoden marraskuussa.
* Terveys saattaa vaikuttaa armahtamiseen; esim. saattohoito tai jo se, että tuomittu ei ole sairautensa vuoksi päässyt edes tuomiotaan kuuntelemaan.
* Päinvastoin kuin hovioikeus, niin presidentin armahduksessa se ei vaikuta arvioon, minkä rikoksen joku on tehnyt. Näin ainakin Niinistön kohdalla
* Presidentti Niinistö olisi kuitenkin valmis luopumaan presidentin armahdusoikeudesta.
Niinistö aloitti ensimmäisen virkakautensa tasavallan presidenttinä 1.3.2012. Siitä lähtien hän on saanut yhteensä 547 armahdusanomushakemusta, joista vain 20:een hän on vastannut myöntävästi. Niinistö on armahtanut esimerkiksi väkivalta-, huumausaine- ja liikennerikoksiin syyllistyneitä tai lieventänyt näiden tuomiota.
- Vuonna 2018 hakemuksia tuli 64 kappaletta, joista Niinistö hyväksyi kaksi. Toinen myönteinen ratkaisu koski rattijuoppoa.
Niinistö on armahtanut yhteensä 18 ihmistä eli keskimäärin kolme vuodessa. Yksi Niinistön vuonna 2016 armahtaneista menehtyi vain noin viikko sen jälkeen, kun presidentti oli armahtanut hänet. Miehelle oli pyydetty presidentin armahdusta terveydellisten syiden takia.
Armonanomuksia on tullut Niinistön kaudella marraskuuhun 2017 mennessä yhteensä 461, joista on hylätty tai jätetty käsittelemättä 443. Käsittelemättä eli varteen ottamatta jätetään sellaiset tapaukset, joissa presidentillä ei ole armonantovaltaa.
Keitä Niinistö ei sitten armahtanut? Yksi heistä on Porissa vuonna 2007 jalkajousella kaksi naista murhannut inkerinsuomalainen Alexander Siekkinen.
mtvuutiset19-vuotiaana jalkajousella kaksi naista kylmästi murhannut haki armahdusta presidentiltä – Niinistö hylkäsi kaikki anomukset.
25.08.2018
Edeltäjänsä, presidentti Tarja Halonen veti ainakin virkakautensa alussa tiukkaa linjaa.
Vuoden 2001 syyskuuhun mennessä tehdyistä armahduspäätöksistä ilmeni, että Halonen on useissa tapauksissa hylännyt armonanomuksen vastoin korkeimman oikeuden suositusta. Anomuksia oli käsitelty 298, joista oli hyväksytty 35. Armahdettujen lisäksi korkein oikeus oli suositellut armahdusta myös 17 muulle anojalle.
Elinkautisvankeja Halonen on armahtanut kaksi. Molemmat olivat istuneet vankilassa yli 14 vuotta. KKO oli suositellut armahdusta myös neljälle muulle alle 14 vuotta tuomiotaan kärsineelle elinkautisvangille. Presidentti ei suostunut anomuksiin. Tuolloin ei Helsingin hovioikeudella vielä ollut armahdusoikeutta.
Toinen tunnettu jalkajousisurmaaja ei hänkään saanut presidentiltä armoa:
AlibiVuonna 1971 syntynyt Mika Muranen anoi hiljattain presidentiltä armoa, jotta pääsisi vihdoin viettämään normaalia elämää. Presidentti Tarja Halonen ei armoa myöntänyt.
21.7.2008
Vuonna 1995, kun Martti Ahtisaari oli ollut presidenttinä puolisentoista vuotta, niin lehdistö kampasi hänen armahduksiaan. Henkirikosten osalta tilanne oli tälläinen:
Vajaat kolme vuotta myöhemmin:
Presidentti Martti Ahtisaari on ratkaissut virkakaudellaan yhteensä 1123 armonanomusta, joista 136 tapauksessa hän on päätynyt vähintään osittaiseen armahdukseen. Armahdusprosentti on noin 12. Nelosen uutiset on selvittänyt Ahtisaaren armahduskäytäntöä.
...
Henkirikoksia tehneitä hän on armahtanut kymmenen.
Helsingin Sanomat 21.8.1998
Humaania linjaa veti Mauno Koivisto. Muutama hänen hänen armahtamistaan rikollisista on myöhemmin syyllistynyt joko uusiin tai ensimmäiseen henkirikokseensa: Reijo Hautamäki.
Ensimmäisen murhansa mies oli tehnyt ehdonalaisen aikana joulukuussa 1979. Tuolloin 23-vuotias oululaismies oli vapautunut vankilasta vain päivää aiemmin. Seuraavana päivänä hän tapasi kepin kanssa liikkuneen miehen Oulun rautatieasemalla. Muutama päivä myöhemmin vanhus löytyi asunnostaan Mora-puukolla surmattuna. Oikeus katsoi myös tämän henkirikoksen murhaksi, sillä uhri oli puolustuskyvytön vanhus, jolta oli amputoitu toinen jalka.
Koivisto oli armahtanut 39-vuotiaan Hautamäen 15 vuoden istumisen jälkeen vain vähän ennen uutta veritekoa
Mies kuristi ja viilteli oululaisnaisen hengiltä yksityisasunnossa 14. helmikuuta 1995. Tekotapa oli poikkeuksellisen verinen ja raaka.
mtvuutiset
Toinen tapaus Heimo Saarikko myöhemmin Petri Kailaskoski.
Hänen suorittama henkirikos armahduksensa jälkeen kiinnosti siinä määrin, että asiaa pohti jopa Helsingin Sanomain silloinen pääkirjoitustoimittaja. HS 2.9.1994, sivu 2:
Muita Koiviston armahtamia kuuluisuuiksian olivat Häkä-Enskan tunnettu Ensio Koivunen, sekä Pihtiputaalla vuonna 1969 neljä poliisia ampunut Tauno Pasanen. Sittemmin hän tappoi oman vaimonsa.
Kuten hyvin muistamme, niin myös yleinen mielipide ja painostus vaikuttavat siihen, että henkirikoksen tekijä armahdetaan. Tälläinen tapaus oli Orvokki Lylys. Pitkään ainoana naisenaa päättymätöntään suorittanut henkilö. Hän suoritti ek:taan reilut 10 vuotta kun tuekseen kerätty nimilista sai presidentin heltymään ja syyttömyyttään vannonut Lylys armahdettiin.
Hänestä, kuin myös muista armahdetuista ek-tuomioitaan suorittaneista naisista voi lukea lisää täältä.