PPK 2006
Kun henkirikos yritettiin lavastaa itsemurhaksi
Poliisi luuli menneensä selvittämään epäiltyä itsemurhaa talvisena maaliskuun yönä Kurikassa vuonna 1998, kun se oli hälytetty selvittämään autopaloa, jossa nainen oli palavan auton sisällä.
Hyvin pian epäilyt henkirikoksesta heräsivät. Itseltä hengen riistäminen sytyttämällä auto palamaan ja palamalla itse sen mukana olisi äärimmäisen poikkeuksellinen tapa - niin äärimmäinen, ettei sitä lähtökohtaisesti voitaisi pitää itsemurhana.
Mutta miten osoittaa rikoksen tapahtuneen, kun jäljet näyttivät palaneentuhkana tuuleen?
Kurikassa asuva Anna Nurmi oli tavallinen keski-ikäinen nainen ja kolmen lapsen äiti.
Lapset Kari, Keijo ja Kati olivat hänelle kaikki kaikessa.
Anna oli jäänyt leskeksi jo vuosia sitten, ja elämä oli löytänyt jotenkuten takaisin uomilleen.
Hän oli aina pitänyt ti yhteyttä lapsiinsa ja äitiinsä, joka asui muutaman kilometrin päässä Annan kodista. Perhe oli hänelle erityisen tärkeä tukipilari muuten välillä niin myrskyisessä elämässä.
Lasten vierailu äidillään oli lähes jokapäiväistä rutiinia.
Eräänä kesäisenä iltana Kurikassa vuonna 1996 Anna tapasi mukavalta vaikuttavan miehen, Veikko Niemen.
Melko pian tapaamisen jälkeen Veikko muutti asumaan Annan luokse, Annan synnyintaloon.
Anna oli joutunut työttömäksi, eikä Veikollakaan ollut työpaikkaa.
Pariskunnan runsas vapaa-aika alkoi pikkuhiljaa kulua alkoholin parissa.
Välillä pariskunnan alkoholinkäyttö riistäytyi käsistä ja ryyppyputki saattoi kestää useita päiviä. Pariskunnalla oli usein seuranaan Ossi Järvinen, jolla oli tapana tuoda omiakin eväitä mukanaan Nurmelle. Jos alkoholi pääsi loppumaan, siihenkin hätään keksit in keinot: isoon muovivatiin laitettiin kiljua käymään pesuhuoneeseen.
- Palokunnan ottamista kuvista ja palojäljistä näkyi, että auton ovet olivat auki lukuun ottamatta oikeaa takaovea.jpg (318.54 KiB) Katsottu 1615 kertaa
Alkoholi alkaa ottaa vallan
Alkoholi liikaa nautittuna alkoi aiheuttaa ongelmia tässäkin perheessä.
Veikko oli usein hyvin mustasukkainen Annasta juovuksissa ollessaan, useimmiten täysin aiheetta.
Anna joutui lukuisia kertoja kärsimään lyönneistä ja nyrkiniskuista, jotka Veikon mielestä johtuivat Annan vehtaamisesta muiden miesten kanssa.
Viinapirut alkoivat ottaa valtaa. Välillä asunnossa lensivät astiat ja tuhkakupit, välillä ilkeät sanat.
Annalla oli sanan säilä kohdallaan, ja melkoisia totuuksia hän välillä laukoikin miesystävälleen takaisin riidan hetkellä, muun muassa miehen seksuaalisesta kyvystä.
Usein riidat päättyivät niin, että Anna lähti autoon istumaan ja rauhoittumaan, mutta palasi kuitenkin aina sisälle muutaman minuutin kuluttua.
Anna kertoi väkivallan pelostaan äidilleen ja pojalleen, mutta uskoi kuitenkin aina, että asiat hoituisivat itsestään.
Selvänä päivänä kaikki olisi taas hyvin.
Anna joutui useita kertoja ryyppyiltojen päätteeksi soittamaan poliisit paikalle.
Välillä asunnosta poistettiin Veikko, välillä Ossi, ja joutuipa Anna itsekin toisinaan lepäämään poliisin suojissa.
Aikaa myöten riidat alkoivat yhä pahentua ja pariskunnan alkoholinkäyttö vain voimistua.
Useita kertoja Anna oli silmät mustana. Hän alkoi väsyä raskaaseen elämäntapaan, hänestä tuli välillä poissaoleva ja uupunut.
Joskus heikkona hetkenään humalapäissään hän oli puhunut lapsilleen ja Veikolle itsetuhoaikeistaan.
Nyt häntä kuitenkin piristi toivo paremmasta tulevaisuudesta: hänet oli hyväksytty työllisyyskurssille, joka alkaisi maaliskuun 16. päivänä 1998.
Kun työllisyyskurssi alkoi, Veikko jäi kotiin juomaan Ossin kanssa päiväksi.
Kun Anna toisen kurssipäivän jälkeen soitti jälleen kerran äidilleen, äiti kuuli taustalta Veikon huudon:
- Mä tapan sut!
Anna pyysi äitiään soittamaan poliisit paikalle, ja poliisi soittikin hänelle pian.
Kahdenkymmenen minuutin puhelun päätteeksi he totesivat yhdessä, että poliisia ei tarvittaisi paikalle.
Poliiseistakin oli jo tullut pariskunnan vanhoja tuttuja.
Annan poika Kari meni käymään äidillään ja totesi, että pariskunnalla jälleen kerran oli ”täysi rähinä päällä”.
Anna ja Kari juttelivat pitkään Veikon mustasukkaisuudesta.
Anna kertoi, että Veikko oli heittänyt häntä aiemmin päivällä jollakin esineellä takaraivoon.
Anna sanoi suoraan pelkäävänsä Veikkoa ja kertoi jättäneensä saunan ikkunatkin auki, jos pitäisi joskus päästä nopeasti kumppaniaan pakoon.
Karikin oli todennut, että ikkunat todella olivat lukitsemattomat.
Viimeinen ilta
Ensimmäinen viikko työllisyyskurssia alkoi olla takana torstai-illan koitettua.
Kova meno ja juopottelu jatkuivat Nurmen asunnolla. Anna palasi kotiin ja Kari tuli jälleen katsomaan äitiään.
Tullessaan hän näki äitinsä istuvan Veikon päällä. Veikko makasi selällään humalassa lattialla.
Anna hätkähti poikansa tuloa ja nousi pois.
Anna vaikutti vielä olevan lähes selvin päin.
Ossi nukkui tapansa mukaan viereisessä huoneessa.
Tilanne vaikutti jälleen kerran rauhoittuvan, ja Kari lähti pois.
Tuolloin Kari ei tiennyt, että hän oli juuri nähnyt äitinsä viimeisen kerran elossa.
Ilta Nurmella jatkui alkoholia juoden, ja Annakin alkoi humaltua.
Pariskunnalle tuli riitaa niin rahasta kuin vieraista miehistäkin, ja tilanne alkoi kärjistyä.
Aluehälytyskeskus vastaanotti puhelun Annan numerosta kello 2.38.
Vaikutti siltä, että soittaja ei tien nyt puhelun yhdistyneen.
Puhelu alkoi miehen puheella:
- Joo tulkohon mut anna olla et... saatana kuule...
Nainen sanoi:
- Tää on mun kämppä.
Sekava puhelu päättyi miehen sanomiseen:
- Laita ovi auki,
Toinen puhelu tuli noin kahdenkymmenen minuutin kuluttua, kello 03.01.
Miesääni pyysi palokuntaa tulemaan paikalle.
Puhelussa kuului kahden miehen ääniä. Toinen mies sanoi:
- Ei saatu enää pelastetuksi.
Ja toinen jatkoi:
- Jo siel on varmaan, pani auton palamahan ja hän kuoli, ilmeisesti tää nainen, me ei voi sille mitään.
Palaa palaa, se on ilmeisesti jo, yritti tai yritettiin sitä pois ni. Mutta äkkiä tänne.
Viimeiset sanat miesääni huusi hätäkeskuspäivystäjälle.
Puhelujen aikaväli muodostui tärkeäksi aikajanaksi myöhempiä tutkimuksia ajatellen.
Autopaloa lähti sammuttamaan Kurikan palokunnasta kuusi palomiestä.
Paikalle menivät myös ambulanssi ja poliisi.
Mitään ei ollut enää tehtävissä
Pelastajia kohtasi lohduton näky: farmarimallinen Ford Taunus paloi ilmiliekeissä asuinrakennuksen edessä muutaman metrin päässä seinästä.
Auton etupenkillä apukuljettajan paikalla oli juuri ja juuri ihmisruumiiksi tunnistettava hahmo.
Hänen pelastamisekseen ei ollut tehtävissä enää mitään.
Palavan auton muut paitsi apukuljettajan puolen takaovi olivat avoinna.
Palokunta sammutti auton ja leikkasi irti oikeanpuoleisten ovien keskipalkin ja takaoven, jotta ruumis saatiin autosta ja kuljetetuksi ruumisautolla terveyskeskukseen.
Poliisi puhutti paikalla olleita Veikkoa ja Ossia saadakseen selville, mitä oli tapahtunut.
Veikko kertoi pariskunnan riidelleen illalla. Hän kertoi menneensä nukkumaan riidan jälkeen.
Anna ja Ossi olivat tällöin jääneet katsomaan televisiota.
Veikko kertoi heränneensä yöllä kovaan paukahdukseen.
Hän oli noussut ylös ja todennut Ossin nukkuvan sohvalla, mutta Annaa ei näkynyt missään.
Lopulta Veikko kertoi huomanneensa Annan auton palavan pihassa ja päätelleensä, että Anna olisi auton sisällä.
Veikko oli pyytänyt Ossia soittamaan hätänumeroon ja pyytämään poliisia ja palokuntaa paikalle.
Veikko ja Ossi olivat menneet ulos. Todettuaan, että mitään ei ollut tehtävissä, he olivat tulleet sisälle ja alkaneet järkytyksissään
juoda kiljua ja odottaa palokunnan tulemista paikalle.
Veikko kertoi Annan uhkailleen itsemurhalla.
Veikolla todettiin vertavuotava haava päässä ja hänet vietiin ambulanssilla neulottavaksi.
Lääkärille Veikko kertoi saaneensa haavan, kun oli rynnännyt pelastamaan Annaa ja kaatunut sitten rappusissa lyöden
vasemman korvansa.
Sairaalareissun jälkeen Veikko palasi vielä Nurmen pihaan ja lähti Ossin kanssa tämän asunnolle.
Poliisit valokuvasivat tapahtumapaikan, tutkivat vielä paikkoja ja poistuivat.
Nurmen pihaan jäi palanut, käryävä auto lumenvalkoisen maiseman keskelle.
Lauantaiaamu synnyttää epäilyt
Lauantaipäivän valjettua poliisi alkoi tehdä tarkempia teknisiä tutkimuksia autolle ja Nurmen pihapiirille ja talolle.
Kari oli saanut tiedon tapahtuneesta aamuyöllä, ja hänkin oli käynyt äitinsä asunnolla ja autoa katsomassa.
Hän oli uudelleen yhteydessä poliisiin ja kertoi epäilyksensä siitä, että äitinsä ei todellisuudessa olisi pystynyt surmaamaan itseään.
Poliisit totesivat tapahtumapaikalla, että auton ulkopinnan maali oli palanut kauttaaltaan.
Kaikki lasit olivat rikkoontuneet. Ovien lasien nostovivustoista näki, että lasit olivat olleet kiinni palon aikana.
Oikeanpuoleisen etuoven ja vasemmanpuoleisten ovien päätyosissa oli osittain palamatonta maalipintaa.
Ne ovet olivat siis olleet auki palon aikana.
Oikeanpuoleinen takaovi oli palanut myös päätyosastaan, joten se oli ollut kiinni.
Kaikkien ovien karmiosat ja tiivisteet olivat tuhoutuneet.
Renkaat olivat palamattomia alaosistaan.
Bensatankin korkki puuttui. Sisätiloissa vain metalliosat olivat jäljellä. Kaikki muu kiinteä ja irtain materiaali oli palanut, sulanut tai hiiltynyt.
Sisätiloista oli todettavissa, että palo oli ollut voimakkainta takapenkin ja takajalkatilojen kohdilla.
Sisällä asunnossa oli vastassa kolkko näky: lasinsirpaleita oli ympäriinsä, pirtin pöydän jalka oli rikottu,
Annan katkaistu kultainen kaulaketju lojui eteisessä, jääkaapin lokerikko nojasi rikkonaisena puulaatikkoon.
Veriroiskeita oli vessassa ja ulkona asunnon rappusilla. Asunto oli muutenkin hyvin epäsiisti.
Kuka pystyisi tekemään niin julmalla tavalla itsemurhan, että laittaisi itse auton palamaan ja palaisi sen mukana?
Se olisi äärimmäisen epätyypillinen tapa. Se, jos mikä, vaatisi kovaa luonnetta.
Minkä takia Annan olisi pitänyt riistää henki itseltään nyt, kun hän oli viimein päässyt haluamalleen kurssille?
Motiivia itsemurhaan ei tuntunut löytyvän, mutta henkirikokseen löytyi useitakin.
Kenties Veikko oli mustasukkainen työllisyyskurssille, jolle Anna antoi aikaansa ja josta hän oli innoissaan.
Ehkä Veikon mielessä kävi ajatus, jos Anna löytäisi kurssilta tai sen kautta uuden miehen.
Yksi vaihtoehto olisi se, että joku ulkopuolinen henkilö olisi surmannut Annan.
Pihapiirissä oli useita astioita, joissa oli bensiiniä ja muita palavia nesteitä, joilla autopalo olisi voitu sytyttää nopeasti.
- Auton etupenkillä kuljettajan viereisellä paikalla oli juuri ja juuri ihmisruumiiksi tunnistettava hahmo.jpg (341.3 KiB) Katsottu 1615 kertaa
Kuolemansyyn tutkinnasta henkirikoksen tutkintaan
Annan kuolinsyyksi todettiin oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa vaikeat palovammat.
Kuolemaan myötävaikuttaneena tekijänä oli vahva alkoholihumala.
Lääkäri totesi Annan olleen hengissä palon syttyessä.
Palojäljet Annan ruumiin vasemmalla puolella antoivat viitteitä siihen, että palon syttymispaikka oli auton etu- ja takapenkkien
välisellä alueella.
Oli mahdollista, että Anna olisi kannettu autoon tajuttomana, tai että hän oli sammunut autoon, ja se oli sytytetty tuleen.
Poliisilla oli paljon kysyttävää Veikolta ja Ossilta.
Varsinkin Veikon selitykset vaikuttivat ristiriitaisilta.
Poliisi pidätti miehet seuraavana päivänä tapahtumasta.
Poliisin kysyessä tarkemmin ja uudelleen tapahtumista kuulustelussa Veikko kertoi, että hänelle ja Annalle oli tullut kova riita rahasta.
Veikko sanoi, että Anna oli nostanut pirtin pöytää ilmaan ja rysäyttänyt sen lattialle niin, että sen jalka oli rikkoontunut ja pöydän päällä olleet astiat olivat hajonneet.
Jossakin vaiheessa tappelua Anna oli lyönyt korvallisella hellan puhdistusraudalla Veikkoa niin kovaa, että hänen korvanlehtensä oli mennyt halki.
Hän kertoi korvastaan vuotaneen kovasti verta. Veikko kertoi menneensä sitten hetkeksi ulos, ja kun hän oli tullut takaisin, Anna oli käynyt häneen uudelleen käsiksi.
Veikko myönsi sitten lyöneensä Annaa jonnekin ylävartaloon. Anna oli noussut välittömästi ylös ja riita oli rauhoittunut.
Ossi oli ollut paikalla koko ajan.
Tappelun jälkeen Veikko kertoi menneensä nukkumaan. Kello oli silloin noin puoli kymmenen.
Veikko kertoi heränneensä kolmeen tai neljään kovaan paukahdukseen ja nähneensä eteisen ovien ollessa auki, että ulkona paloi auto.
Hän oli sitten päätellyt Annan toteuttaneen uhkauksensa.
Veikko oli huudahtanut Ossille:
- No nyt se on mennyt tekemään Koskelat!
Koskela oli riistänyt itseltään hengen joitakin aikoja sitten.
Veikko kertoi sännänneensä ulos ja todenneensa auton kaikkien ovien olevan kiinni ja ikkunat ehjinä.
Hän sanoi nähneensä auton sisällä kovan valkean, ja Anna oli istunut etupenkillä apukuljettajan paikalla kasvot kohti kattoa elottoman näköisenä.
Veikko avasi apukuljettajan oven ja pisti päänsä Annan rinnalle kuunnellakseen, hengittääkö hän, ja piti Annaa kädestä kiinni.
Hän ei ollut huomannut Annan hengittävän.
Samaan aikaan Veikko kertoi auton takapenkin ja takaosan kattotäytteiden olleen tulessa, samoin Annan hiusten takaa.
Tuli oli levinnyt myös kuljettajan paikalle. Samassa tuli oli humahtanut atossa Annan päälle ja Veikko oli joutunut perääntymään.
Veikko oli potkaissut auton oven kiinni, ettei tuli saisi ilmaa. Veikko kertoi todenneensa, että mitään ei ollut enää tehtävissä, ja hän oli mennyt sisälle odottamaan palokuntaa.
Poliisikuulustelussa Veikko epäili Annan valelleen päälleen jotakin palavaa nestettä ja sytyttäneen sitten itsensä palamaan.
Hän kertoi talolla olevan muun muassa kaasutinspriitä, jota oli säilytetty talon eteisessä kauralaatikon päällä.
Veikko kertoi spriitä olleen pullossa noin kymmenen senttimetriä.
Uudelleen kuulusteltaessa Veikko kertoi heränneensä paukahduksiin ja nähneensä auton takarenkaan kuminpalojen lentelevän ilmaan.
Kysyttäessä häneltä Annan pulssin tunnistelusta Veikko kertoi tunteneensa, että Annan kädestä irtosi nahka ja autossa oli todella kuuma.
Poliisit kysyivät, miksei Veikko kiskonut Annaa pois autosta.
Hän kertoi tulisoihdun tulleen häntä kohti, joutuneensa paniikkiin ja potkaisseensa sitten oven kiinni.
Palokunnan ottamista kuvista ja palojäljistä kuitenkin näkyi, että auton ovet olivat auki, lukuun ottamatta oikeaa takaovea.
Tätä Veikko ei osannut selittää mitenkään.
Veikko ei osannut selittää myöskään sitä, miten hän pystyi olemaan autossa, vaikka kuumuus oli hänen mukaansa niin kova, että auton renkaat olivat jo räjähtäneet.
Ei Veikko osannut selittää sitäkään, miksei hänen vuodevaatteissaan ollut verta.
Hän kertoi korvanlehdestään valuneen paljon verta riidan jälkeen, jolloin hän oli mennyt nukkumaan.
Hän väitti veren imeytyneen hänen päässään olleeseen villaneuleeseen.
Veikko tiesi vain jälkimmäisestä hätäkeskussoitosta, jonka hän oli pyytänyt Ossin soittamaan.
Kuitenkin poliisilla oli hallussaan aikaisempikin hätäkeskusnauhoite, jossa kuului Veikonkin ääni.
Hän ei myöntänyt muistavansa sellaista puhelua, vaikka kuunteli kuulustelussa omaa ääntäänkin nauhalta.
Hän vain totesi, että oma ääni kuuluu.
Mitään selitystä myöskään sille, miksi hätäkeskukseen oli soitettu, Veikko ei osannut antaa.
Puhelu oli mitä ilmeisemmin yhdistynyt vahingossa.
Krp:n äänitutkijat tutkivat hätäkeskusnauhoitteet tarkkaan rikosteknisessä laboratoriossa.
Kun Veikolle näytettiin kuvia, joissa oli verta asunnon rappusilla, hän kertoi poliisille veren olevan peräisin hänen korvastaan riidan seurauksena tulleesta haavasta.
Lääkärille hän kuitenkin kertoi, että haava oli tullut hänen kaaduttuaan rappusissa.
Syyksi näin kertomiseen hän sanoi:
- Se on eri mitä kerron poliisille ja mitä lääkärille.
Ossin osuus tapahtumiin
Aluksi Ossiakin kuulusteltiin rikoksesta epäiltynä.
Ossi kuvaili pariskunnan olleen riitainen ja kertoi Veikon olleen mustasukkainen Annasta.
Annaa hän kuvaili riitaisaksi ja äkkipikaiseksi.
Ossikin oli kuullut Annan uhkailleen itsemurhalla, mutta vain humalapäissään.
Ensin Ossi kertoi Annan poistuneen yksin yöllä asunnosta, ja muutaman minuutin kuluttua ulkoa oli näyttänyt tollahtavan korkeat liekit.
Ne tulivat auton kuljettajan puoleisen oven kohdalta.
Ossi kertoi miesten menneen vauhdilla ulos, eikä kumpikaan kaatunut matkalla mitenkään.
Veikko oli pyrkinyt vetämään Annan ulos. Anna oli palanut tulisoihtuna.
Minuutin sisällä koko auton sisusta oli alkanut palaa ja miehet olivat perääntyneet.
Palokuntaa odotellessaan Veikko oli maininnut Ossille, että päärakennuksen eteisen ulkopuolelta oli hävinnyt hänen moottorisahansa neljän litran bensiinikannu.
Miehet olettivat Annan valelleen tuosta kannusta bensiiniä päälleen ja menneen autoon ja sytyttäneen itsensä palamaan.
Myöhemmin Ossi kertoi muistaneensa Veikon tapelleen ennen paloa Annan kanssa noin 15 minuuttia
ja että Veikko oli Annan kanssa ulkona noin kymmenen minuuttia ennen paloa.
Veikko oli ehtinyt tulla sisälle ja istua Ossin vierelle keittiön sohvalle, kun Ossi huomasi palon.
Veikon mukaan Ossin kertoma ei pitänyt paikkaansa ja hän väitti tämän valehtelevan vain päästäkseen pois poliisien huomasta.
Ossi kertoi pariskunnan tapelleen illalla rajusti myös noin kymmenen aikaan.
He olivat käyneet toisiinsa käsiksi, ja Anna oli saanut vertavuotavan haavan takaraivoonsa.
Ossin mukaan Veikko nosti keittiön pöydän ylös ja rikkoi sen.
Ossi sanoi, että Veikko ei ollut illan aikana nukkumassa.
Ossi ei ollut nähnyt Annan lyövän Veikkoa hellakranssilla.
Ristiriitoja Ossin ja Veikon kertomusten välille muodostui yhä enemmän, ja syyllisyys alkoi kallistua Veikon puolelle.
Poliisi kuulusteli Ossia asiassa yhteensä kymmenen kertaa, kahdeksan kertaa rikoksesta epäiltynä ja kaksi kertaa todistajana.
Ossi pysyi sanojensa takana eikä halunnut muuttaa juuri mitään lausumiaan.
Hän kertoi, ettei paikalla ollut tapahtumayönä ketään ulkopuolista hänen, Veikon ja Annan lisäksi.
Annan pojat kertoivat poliisille, että heidän käydessään asunnossa illalla ja vielä Karinkin pois lähtiessä puoli kymmenen aikaan kaikki paikat olivat jääneet siisteiksi ja ehjiksi.
Veikon mukaan tämä ei pitänyt paikkaansa, sillä hän kertoi tapelleensa Annan kanssa kahdeksan maissa. Anna ei myöskään maininnut mistään tappelusta kyseisenä iltana pojilleen.
Veikko yksin oli sitä mieltä, että hän oli tapellut Annan kanssa niin aikaisin illalla.
Poliisin kuulustellessa paikalla ollutta palomiestä tämä kertoi, että Veikko oli sanonut postimiehen tulleen herättämään talonväen autopalon johdosta.
Myös pieni yksityiskohta, joka selvisi hätäkeskusnauhoitteesta, herätti epäilyjä:
Jos Anna olisi todella ollut tekemässä itsemurhaa, miksi hän olisi puhunut puhelussa nukkumaan ja töihin menosta?
Veikko väitti ensin poliisille olleensa nukkumassa tulipalon alkaessa, mutta Ossi kertoi Veikon olleen
ulkona Annan kanssa noin kymmenen minuuttia ja palattuaan yksin sisälle Ossi oli huomannut palon alkaneen noin kolmen minuutin kuluttua Veikon palaamisesta sisälle.
Veikko väitti kaikkien auton ovien olleen auki. Vain yksi kuitenkin oli.
Autopalo rekonstruoidaan
Autopalo päätettiin rekonstruoida.
Tapahtuma suunniteltiin teknisten tutkijoiden ja keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion tutkijoiden kanssa.
Poliisi hankki täsmälleen samanlaisen auton kuin minkä sisällä Anna menehtyi, Ford Taunuksen vuosimallia 1979.
Autoon apukuljettajan paikalle tehtiin Annaa kuvaava mallinukke.
Auto sytytettäisiin laboratoriosta saatujen ohjeiden mukaan nestekaasulla.
Tarkoituksena oli tutkia, millä tapaa tuli leviäisi autossa, ja saada varmuutta siihen, voisiko Veikon kertomuksiin yöllisistä tapahtumista luottaa.
Ristiriitoja hänen puheissaan oli paljon. Poliisia kiinnosti myös se, millä ja miten tuli olisi sytytetty.
Rekonstruktioon osallistui syyttäjä, epäillyn avustaja, useita poliiseja, palomiehiä ja muita avustajia.
Myös vakuutusyhtiön edustaja osallistui toimimalla yhtenä videokuvaajana.
Lisäksi vakuutusyhtiö maksoi poltettavan auton.
Ennen sytyttämistä autosta otettiin useita näytteitä.
Myös polton jälkeen autosta otettiin näytteet, joita verrattiin Kurikassa palaneen auton näytteisiin.
Ensin kuljettajan puoleiselle etupenkin istuinosalle laitettiin palava savuke ja ovet ja ikkunat suljettiin.
Paikallaolijat odottivat 16 minuuttia, mutta syttymistä ei tapahtunut.
Savuke vain paloi loppuun asti. Tuli ei siis ollut voinut syttyä tupakasta.
Tämän jälkeen palokunta laittoi kuljettajan puoleiseen takajalkatilaan matalan astian, johon laitettiin
puoli litraa Sinol-polttonestettä. Neste sytytettiin tulitikulla. Auton ovet ja ikkunat olivat jälleen kiinni.
Aluksi auton ikkunat höyrystyivät ja auton sisällä alkoi näkyä savua ja hetken päästä liekkejä kuljettajan
puoleisen takaoven ikkunan kohdalla.
Kuljettajan puoleisen takaoven kahvan lämpötilaksi mitattiin yhdeksän astetta.
Palo sammutettiin 25 minuutin kuluttua (puhelujen välinen aika oli ylittynyt) sytyttämisestä.
Auton verhoilumateriaalin todettiin sulaneen kuljettajan puoleisessa takaovessa ja oviaukon reunoissa. Katon verhoilumateriaali oli tuhoutunut tavaratilaosaan saakka.
Polttoneste ei näyttänyt syttyvän niin nopeasti kuin se mahdollinen aine, jolla palo oli sytytetty tutkittavassa jutussa, eikä kuvaan sopinut, että ovet olivat kiinni.
Palokunta aloitti kolmannen kokeen sytyttämällä palo nestekaasulla apukuljettajan puoleisesta takajalkatilasta, apukuljettajan penkin takaosasta.
Kaikki ovet paitsi apukuljettajan puoleinen takaovi jätettiin auki.
Tuli levisi välittömästi koko autoon voimakkaasti palaen.
Jo 20 sekunnin kuluttua palon alkamisesta auton sisälämpötila oli yli 250 astetta, ja 30 sekunnin kuluttua lämpötila oli jo yli 540 astetta. Lämpötiloja mitattiin laser-lämpömittareilla.
Sitten auto sammutettiin samalla tavalla ja samaan tilaan kuin auto, jossa Anna paloi käyttäen sama määrä ja samanlaista sammutusainetta kuin alkuperäisessä palossa.
Sammutuksen suorittivat samat palomiehet.
Palon edettyä renkaiden poksahtamiseen saakka ovien aukaiseminen ei enää olisi ollut mahdollista, koska sisälämpötila oli satoja asteita,
ja oven kahvakin oli tippunut pois.
Kenenkään ei olisi ollut mahdollista olla silloin autossa ilman, että olisi syntynyt pahoja palovammoja.
Surmapalo sopi syntymään ja etenemään kuten kolmannessa kokeessa. Ovien avonainen asento täsmäsi myös.
Veikon väitteet vaikuttivat yhä epäluotettavimmilta.
Useiden eri alojen asiantuntijatauttavat tutkinnassa
Poliisi otti useita näytteitä auton lisäksi veritahroista ja bensa- ja muista kanistereista talon pihapiiristä.
Useilta asiantuntijoilta pyydettiin lausuntoja liittyen menehtymiseen palavassa autossa.
Poliisia kiinnosti muun muassa, voiko alkoholista sammuminen aiheuttaa niin syvän tajuttomuuden, ettei tulipalon aiheuttama kuumuus ja kipu herätä ihmistä.
Entä missä määrin häkä oli vaikuttanut tajuttomuuteen?
Olisiko ylipäätään mahdollista psyykkisesti, että ihminen kykenisi istumaan rauhallisesti palavassa autossa,
jos on päättänyt surmata itsensä sellaisella tavalla?
Tärkeää oli myös tietää, miten ihmiskeho reagoi voimakkaaseen lämmönlähteeseen - pyrkiikö lihaksisto kääntämään kehoa lämmönlähteestä poispäin vai sen suuntaan?
Oleellista oli myös pyrkiä selvittämään, oliko Annan keholla tai vaatteissa käytetty jotakin palamista edistävää ainetta.
Asiantuntijalausunnot tukivat poliisin käsitystä siitä, että kyseessä ei voinut olla itsemurha.
Suomesta ei löytynyt yhtäkään itsemurhatapausta, joka olisi tehty vastaavalla tavalla polttamalla.
Tutkinnassa selvisi muun muassa, että tekoautosta löytyi palavaksi nesteeksi luokiteltavan 2-butoksietanolin jäännettä.
Lisäksi oikean etujalkatilan ja ruumiin kuljetusalustan alueelta löydettiin palavaksi nesteeksi luokiteltavan etanolin jäänteitä.
Tutkinnan yhteydessä Nurmen talolta löytyi asioita, jotka sisälsivät sytyttämiseen sopivia palavia nesteitä.
Lukuisat todisteet puhuivat Veikkoa vastaan.
Veikko ja Ossi pidätettiin uudelleen syyskuussa 1998.
Veikko vangittiin todennäköisin syin ja Ossi pääsi vapauteen kolmen päivän kuluttua.
Tähän mennessä poliisi oli kuulustellut Veikkoa kahdeksan kertaa. Alkoi käräjäoikeudenkäynnin odotus.
Kauhajoen käräjäoikeuden istunnosta
Oikeuden piti ratkaista näyttö itsemurhan, ulkopuolisen surmaajan ja Veikon osalta.
Itsemurhaa puolsivat Veikon kertomukset ja Annan läheisilleen kertomat uhkailut itsemurhalla.
Itsemurhaa vastaan puhuivat ruumiinavauslausunto, asiantuntijalääkärin lausunto itsemurhan tekotavoista sekä autopalon
rekonstruktiossa saatu tieto siitä, että auton ovet on epätäydellisen paljon jälkeen avattu, eikä olisi todennäköistä,
että Anna itse olisi niitä avannut.
Ulkopuolisen surmaajan mahdollisuutta tuki ulkoportailta ja sisältä työtasolta löytyneet verijäljet,
joiden DNA-määritys ei viitannut kehenkään paikalla olleeseen.
Jälkien syntymisen ajankohdasta ei kuitenkaan ollut varmuutta.
Ennen kaikkea nauhoitettujen puheluiden aikataulu puhui ulkopuolista tekijää vastaan.
Hälytyskeskuksen taltioimien soittojen välinen aika oli noin 20 minuuttia.
Aikaa lyhentää vielä se, että ensimmäisen soiton aikaan Anna oli sisällä asunnossa ja riita oli täydessä vauhdissa.
Aikaa lyhentää myös se aika, joka kului Veikon ja Ossin palon havaitsemisesta toiseen soittoon hälytyskeskukseen.
Ulkopuolisen surmaajan olisi pitänyt olla valmiina odottamassa sytytystarvikkeineen ja viedä Anna tajuttomana autoon,
valvoa palon syttyminen ja sitten poistua paikalta kenenkään huomaamatta ja jälkiä jättämättä.
Sellaisen mahdollisuutta käräjäoikeus ei pitänyt uskottavana.
Veikon syyllisyyden puolesta puhui monta seikkaa: Kari ja Annan äiti olivat kuulleet useita kertoja Veikon uhkailevan Annaa.
Anna oli lukuisia kertoja pelännyt Veikon tekevän hänelle jotakin, jopa niin paljon, että oli jättänyt ikkunanhakoja saunasta auki varmistaakseen itselleen nopean pakoreitin ja Veikko oli ennenkin käynyt käsiksi kumppaniinsa.
Ossin kertomukset kaikilta osin poliisikuuluste luissa eivät olleet luotettavia, mutta oikeus katsoi näytetyksi, että Veikko oli poistunut asunnosta Annan kanssa ulos yöllä kovan riitelyn jälkeen.
Jonkin ajan kuluttua tästä Veikko oli joko ulkoa pihalta tai makuuhuoneesta tupaan juostuaan ja palon kajon huomattuaan sanonut Annan tehneen uhkaamansa itsemurhan.
Näin pitkälle menneen päätelmän tekemisen vuoksi käräjäoikeus katsoi, että Veikko tiesi siinä vaiheessa Annan olleen autossa.
Auton sytyttämisessä oli todettu käytetyn sytytysnesteitä, ja niiden käyttämiseen Veikolla oli hyvät mahdollisuudet.
Hän tiesi, mitä kaikkia aineita talolla oli, ja missä niitä säilytettiin. Veikon syyllisyyttä tuki myös se, että hän esitti poliisikuulusteluissa
toinen toisistaan poikkeavia selityksiä.
Jos hän olisi puhunut alun perinkin totta, mitään järkevää syytä valehtelemiseen ei olisi ollut.
Autopalon rekonstruktiosta saadut tiedot osoittivat monet Veikon väitteet mahdottomiksi.
- Poliisit totesivat tapahtumapaikalla, että auton ulkopinnan maali oli palanut kauttaaltaan.jpg (392.51 KiB) Katsottu 1615 kertaa
Veikko oli vastuussa
Oikeudessa kuultiin useita todistajia, muun muassa paikalla käyneitä ja tapausta tutkineita poliiseja, Annan poikaa Karia, Annan työllisyyskurssin projektinvetäjää sekä kuolemansyyn tutkintaan erikoistunutta professoria.
Vaikkei välitöntä absoluuttista näyttöä Veikon syyllisyyden tueksi pystytty esittämään, käräjäoikeus katsoi todistelun osoittavan kiistatta sen, että Veikko oli vastuussa Annan kuolemasta.
Oikeus joutui pohtimaan, oliko surmaaminen ollut tahallista vai tuottamuksellista.
Yksi mahdollisuus oli, että Veikko oli lyömällä tai jollakin muulla tavalla tappanut Annan suututtuaan hänelle.
Toinen mahdollisuus oli, että Veikon oli pitänyt vain pahoinpidellä Annaa ja aiheuttaa kipua, ja näin tehtyään hän olikin erehtynyt luulemaan, että Anna oli kuollut.
Joka tapauksessa oikeus katsoi Veikon yrittäneen peittää tekonsa ja harhautusmielessä puhuneen Annan tappaneen itsensä.
Oikeus totesi, että Veikko sytytti tuleen auton, jossa Anna oli sisällä tai johon hän tämän oli kantanut.
Ainoastaan Veikko tiesi, mitä todellisuudessa oli tapahtunut.
Missään vaiheessa hän ei myöntänyt aiheuttaneensa Annan kuolemaa.
Tahallista tappamista ei pystytty näyttämään toteen, ja koska epäselvässä tapauksessa yleisen oikeuskäytännön mukaan syyte on ratkaistava syytetyn eduksi, Veikon katsottiin syyllistyneen pahoinpitelyyn ja törkeään kuolemantuottamukseen tapon sijaan.
Veikko ei ollut varmistunut siitä, oliko Anna kuollut ennen palon sytyttämistä.
Tätä oikeus katsoi törkeäksi menettelyksi, ja Veikon menettelyä pidettiin kokonaisuudessakin arvostellen törkeänä.
Kauhajoen käräjäoikeus määräsi 1. kesäkuuta 1999 Veikolle tuomiolauselmassaan yhteisenä vankeusrangaistuksena viisi vuotta vankeutta.
Vangittuna Veikko oli ollut jo edellisestä syyskuusta lähtien.
Tuomioon sisältyi seitsemän muutakin rikosta, muun muassa luvaton alkoholijuoman valmistaminen, rattijuopumus ja ajo-oikeudetta ajo.
Lisäksi Veikko määrättiin maksamaan useita korvauksia niin valtiolle kuin Annan läheisille yhteensä noin 30000 markkaa
Valitus hovioikeuteen
Kaikki osapuolet valittivat tuomiosta. Veikko väitti edelleenkin olevansa syytön Annan kuolemaan.
Annan omaiset vaativat edelleen Veikolle tuomiota murhasta tai taposta.
Valitus kannatti, sillä hovioikeus otti tapahtuneeseen jyrkemmän ja selvemmän kannan.
Lisäksi joitakin asioita oli täsmennetty ja saatu lisävaloa käräjäoikeuden tuomion langettamisen jälkeen.
Veikko oli käytetty mielentilatutkimuksissa, ja hänen oli todettu olleen tekohetkellä täydessä sielun ja ruumiin voimissa.
Hovioikeus katsoi Veikon olevan vastuussa Annan kuolemasta.
Hovioikeus totesi, että Anna oli ollut hengissä palon syttyessä ja hän oli kuollut palon seurauksena saamiinsa vammoihin. Siitä, miten Anna päätyi autoon, ei ollut näyttöä. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että Veikko oli sytyttänyt auton palamaan tietoisena siitä, että Anna oli autossa.
Veikon oli pitänyt ymmärtää, että kuolema oli joka tapauksessa väistämätön seuraus auton polttamisesta.
Tämän vuoksi hovioikeus katsoi Veikon tahallaan surmanneen Annan.
Vaasan hovioikeus antoi 16. joulukuuta 1999 Veikolle tuomion taposta käräjäoikeuden antaman pahoinpitelyn ja törkeän vammantuottamuksen sijaan.
Tapon ei näytetty tapahtuneen sellaisissa olosuhteissa, että kyseessä olisi ollut murha.
Yhteisen vankeusrangaistuksen pituudeksi määrättiin yhdeksän vuotta ja kuusi kuukautta entisen viiden vuoden tuomion sijaan.
Jos poliisin luontainen epäilys ei olisi herännyt, vakava henkirikos olisi voinut jäädä selvittämättä ja tapahtuneesta poliisin rekistereihin kirjattu niin sanottu sekalaisilmoitus ainoaksi ilmoitukseksi rikosilmoituksen sijaan.
Tapauksen palonsyyn selvittäminen oli tutkijoiden mukaan erityisen haasteellista, eikä se olisi ollut mahdollista ilman tiivistä yhteistyötä poliisin, krp:n rikosteknisen laboratorion, palokunnan, lääkäreiden, hätäkeskuksen ja vakuutusyhtiön kesken.
Tämä palonsyyn selvittäminen oli erityisen hyvä taidonnäyte teknisen tutkinnan mahdollisuuksista hyvin epäselvältä näyttäneessä palossa.
Tapauksen tutkintaa käytetäänkin usein opetusmateriaalina muun muassa palonsyyn tutkinnan kursseilla poliisikoulutuksessa.