MURHA.INFO

Rikosetsivä Uuno Lähteen murhasta ei ilmeisesti ole alustusta olemassa. On aika korjata sekin puute. Ennen väkivaltaista kuoleemaansa etsivä Lähde ehti kirjoittaa tupakka-askin kanteen murhaajan nimen. Alibi-lehti 10/ 1980:

Hieno löytö tuo Alibin artikkeli. Tosin on pakko ihmetellä, miksi jutun kirjoittanut Seppo Porvali ei ollut vaivautunut menemään raastuvanoikeuteen/hovioikeuteen kysymään tapauksen asiakirjoja ja lukemaan sieltä tuomion. Nykyisinkin ko. lehdessä on välillä näitä vanhoja rikostapauksia, joista kuitenkin tuomio jätetään kertomatta kirjoittamalla epämääräiseen tyyliin "syytetty tuomittiin vuosiksi vankeuteen".

Helsingin Sanomat 6.7.1935: Henry Antell sai Turun hovioikeudessa elinkautisen kuritushuonetuomion, aivan kuten Helsingin raastuvanoikeudessakin. Murhan lisäksi hän oli syyllistynyt jatkettuun virkamiehenä virantoimituksessa tehtyyn petokseen, virallisen asiakirjan väärentämiseen, virkamiehenä hänen käytettävissä olleen asiakirjan hävittämiseen, neljään eri jatkettuun varkauteen, kuuteen eri ensikertaiseen varkauteen sekä näpistelyyn.

Harald Lönnström puolestaan määrättiin hovioikeudessa heti laskettavaksi vapauteen.

Aizerbaidzan kirjoitti: Tosin on pakko ihmetellä, miksi jutun kirjoittanut Seppo Porvali ei ollut vaivautunut menemään raastuvanoikeuteen/hovioikeuteen kysymään tapauksen asiakirjoja ja lukemaan sieltä tuomion. Nykyisinkin ko. lehdessä on välillä näitä vanhoja rikostapauksia, joista kuitenkin tuomio jätetään kertomatta kirjoittamalla epämääräiseen tyyliin "syytetty tuomittiin vuosiksi vankeuteen".

^Samaa asiaa olen itsekin monta kertaa ihmetellyt.
Löysin lehtiarkistojen kätköistä "Rikospoliisin mukana"- lehden 2/1970. Artkkelin oli kirjoittanut tunnettu Helsingin Sanomien rikostoimittaja Armas "Kuha" Kauhanen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Armas_Kauhanen
Mainitussa lehdessä on kuva "legendaarisesta tupakka-askin kannesta". Kotimaisen rikoshistorian siipien havinaa..

Etsivä Uuno Lähteen murhasta löytyy paljon tietoja digitaalisen kansalliskirjaston arkistojen avauduttua 1930-lukua koskeviksi. Esim. Uuno Lähteen ikimuistoisesta hautajaistilaisuudesta löytyy seikkaperäinen kuvaus mm. vanhasta Suomen Poliisilehdestä.

Seura-lehden numerosta 20/ 1935 lyötyi idyllinen perhekuva:

Ajat muuttuvat, mutta joskus sykli palaa entiseen. 1934 pyörävarkaus oli tutkinnan arvoinen rikos. Pyöriä vietiin massoittain Baltian maihin. Poliisi surmattiin rikosvyyhtiä tutkiessaan. Vuonna 1970 rikostoimittaja ihmettelee jo, kuinka aikoinaan pyöriä on varastettu ja näkee aikansa ilmiönä autovarkaudet.

Olemme ilmeisesti palanneet pyörävarkauksien aikaan, ja varastetun tavaran suunta on ulkomaille. Ehkä etsivä Lähteen kohtalosta viisastuneena poliisi kuitenkin paskat nakkaa muutamien satasten tai tonnien omaisuusrikoksien tutkinnalle...

Kuinka paljon 30-luvulla mahtoi poliisissa olla korruptiota kieltolain jäljiltä? Oman aikansa Aarniot murhasivat entisen virkaveljensä. Poliisit taas juhlivat melkoista lipeämistään pahoinpitelytuomioista salakapakassa, jonka he toisena hetkenä olisivat ratsanneet muina miehinä.

Oliko Lähde nuoruutensa takia turhan virkaintoinen lähtiessään yksin kiinniottotilanteeseen, missä tiesi joutuvansa kahta henkilöä vastaan, vai oliko resurssipula todella niin suuri? Viestivälineitähän ei luonnollisesti tuohon aikaan ollut käytössä, joten mahdollisuudet verekseltään kiinni ottamiseen olisivat heikenneet melkoisesti jos matka olisi kulkenut kamarin kautta.

Näissä 30-luvun tapauksissa on huomionarvoista myös käsiaseiden runsas läsnäolo.

Kiitokset taas vanhojen tapausten esille tuomisesta!