MURHA.INFO

Nykyinen Kinogrilli Oulussa tunnetaan edelleen myös vähemmän mairittelevilla nimillä Puukkogrilli, Murhagrilli ja Tappogrilli.
70-luvun loppupuoliskolla joku marokkolainen(?) maahanmuuttaja puukotti kuoliaaksi suomalaisen vaimonsa. Kaappasi vissiin surma-aseen kioskin luukulta.
Tietääkö joku enemmän tästä tapahtumasta, joka vielä nykyäänkin vaikuttaa grillin lempinimeen?

Kuulemani mukaan surmatyön syynä oli vaimon haluama avioero johon mies ei suostunut. Olen kuullut myös grillistä käytettävän nimeä Dogengrilli lie vittaako miehen nimeen.

Jansson kirjoitti:Olen kuullut myös grillistä käytettävän nimeä Dogengrilli lie vittaako miehen nimeen.

Itse olen kuullut Dokuningrilliksi sanottavan.

Tekijän nimi oli Jawaharlal Dookun, kotoisin Mauritiukselta.

Tänään jutusta aloitettu uusi keskustelu: http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=5080 joka lukittaneen.

No perskutarallaa ja minä laitoin hakusanoja jos jonkinlaisia mutta en löytänyt vaikka jotain 70-luvun nakkikioskijuttua muistelin jo täällä olleen.

Lisätään siis tuohon uuteen aloitukseen kirjoitettu: Olikos peräti niin, että tämä naisystävä oli jopa vihitty vaimonsa? Utuisesti muistan otsikot Dookunin rouvan murhasta (huom murha!) ja hommaa hoiti jommankumman tahon puolelta tyyris asianajaja.

EDIT: vaimo se siis oli. Ei naisystävä, kuten toisessa aloituksessa arvuuteltiin.

Tästä olisi hyvä saada lisää tietoa. Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Elettiin sentään "vasta" 70-lukua ja ulkomaan elävät olivat harvinainen näky.

Minulla on tästä tapauksesta kertova lehtijuttu vuodelta 1975 (Apu 28.2.1975).

Jutussa ei itse teosta mainita muuta kuin että 42-vuotias Jawaheer Lall Dookun surmasi veitsellä 36-vuotiaan vaimonsa Anna-Maijan helmikuun alussa 1975 Oulussa. Dookunit asuivat Mauritiuksella mutta Anna-Maija oli matkustanut tammikuussa lasten kanssa Ouluun, toisen tiedon mukaan sukulaisiaan tapaamaan ja toisen tiedon mukaan ihan jäädäkseen tänne pysyvästi. Mies tuli sitten perässä ja tappoi.
Mainitaan että yhtenä motiivina tekoon on arvailtu Jawaheerin mustasukkaisuutta siitä, että Anna-Maija oli päässyt perheen tekstiilitehtaan johtoon ja työntekijät olisivat kunnioittaneet häntä enemmän kuin Jawaheeria.

Muuten tuossa jutussa tuttavapariskunta vain muistelee millaista elämää Dookunit viettivät Mauritiuksella yms. Voin vaikka valokuvata sen ja laittaa nettiin jos kiinnostaa.

minttusuklaa kirjoitti:Muuten tuossa jutussa tuttavapariskunta vain muistelee millaista elämää Dookunit viettivät Mauritiuksella yms. Voin vaikka valokuvata sen ja laittaa nettiin jos kiinnostaa.

Kiinnostaa kyllä. Tänne vaan. Lisäksi jostain tieto Mr. Dookunin tuomiosta sekä siitä päättyikö sen ennen aikojansa ts. siirto Mauritiukselle tms.

Korkein oikeus vahvisti vaimonsa surmanneen tuomion

Korkein oikeus on vahvistanut Vaasan hovioikeuden päätöksen, jolla mauritiuslainen tehtaanjohtaja Jawaheer Lal Dookun tuomittiin vaimonsa surmaamisesta 6 vuodeksi vankeuteen. Surmatyö tapahtui Oulussa helmikuussa 1975.

Tuomio tuli täyttä ymmärrystä vailla tehdystä taposta. Saman tuomion oli jo langettanut Oulun raastuvanoikeus.

Helsingin Sanomat 23.10.1976

Täyttä ymmärrystä vailla ollut tehtaan johtaja

Minttusuklaa voisi lähetellä niitä Apu-lehden juttuja, niin saisi tämä case lisää syvyyttä.

Tässä nyt vihdoinkin se lehtijuttu:

http://www.aijaa.com/v.php?i=2822433.jpg

http://www.aijaa.com/v.php?i=2822446.jpg

http://www.aijaa.com/v.php?i=2822461.jpg

http://www.aijaa.com/v.php?i=2822482.jpg

Minttusuklaalle suuri kiitos noista Apu-lehden sivuista.

Mietityttamaan jai tuo mustasukkaisuus, etta olisiko siita motiiviksi. Anna-Maijahan oli kuitenkin kaunis nainen ja Suomessa ulkomaalaiset harvinaisia. Kenties nakkijonossa jotakin perisuomalaista lappaa miehen ihonvarista ja vahan muuta karhamaa ja vaimo ehkes yhtynyt nakkijonon vieraiden mielipiteisiin?

Jäikö lapset Suomeen?

Kiitokset minttusuklaalle artikkelista! Tuo tapaus onkin aina ollut hieman hämärän peitossa. Mitenhän Dookunin elämäntaival on mahtanut jatkua tuomion istumisen jälkeen (googlella en ainakaan äkkiseltään löytänyt mitään erityistä)? Luulisi hänen palanneen Mauritiukselle lapsineen, miten lie tehtaan käynyt ilman voimakasta johtajaa, jollainen Anna-Maija on ilmeisesti ollut.

Motiivi jäänee arvailujen varaan, mutta itse veikkaisin miehen lähteneen hakemaan perhettään kotiin, hyvällä tai pahalla, eikä avioero ollut vaihtoehto.

kaia kirjoitti:Jäikö lapset Suomeen?

Hieman yritin googlettaa. Vanhin eli poika Arvind näyttää kouluttautuneen pitkälle Englannissa (kuten isänsäkin) ja menestyneen mukavasti. Jawa itsekin on ollut vielä toimelias ja saaneen nimityksen 2002 jonkin yrityksen johtoon.

http://ipaper.ipapercms.dk/AfricanShare ... 8/?Page=11

Miten on selitellyt surman parhain päin lapsilleen, onkin jo toinen kysymys...

90-luvun puolivälissä Oulu-lehdessä oli Oulun lääninvankilan johtajan haastattelu, jossa tämä kertoi Dookunista. Johtajan kertoman mukaan tehtailija Dookun oli loppuun asti vakuuttanut syyttömyyttään väitettyyn vaimonsa tappoon.

Sattuuhan oikeislaitoksella toisinaan harhalaukauksia, ja jos muutakaan epäiltyä ei ollut, eipä siinä Oulun raastuvanoikeudella oikein ollut muutakaan mahdollisuutta kuin panna Mauritiuksen mies istumaan. Mutta mikähän mahtaa olla totuus..?

Pikaruokapaikkaa, jonka lähistöllä rouva Dookun sai surmansa, kutsuttiin pitkään Dookunin kopiksi, mutta näyttää siltä, että tuo nimi on jo päässyt unohtumaan.

Alex kirjoitti:90-luvun puolivälissä Oulu-lehdessä oli Oulun lääninvankilan johtajan haastattelu, jossa tämä kertoi Dookunista. Johtajan kertoman mukaan tehtailija Dookun oli loppuun asti vakuuttanut syyttömyyttään väitettyyn vaimonsa tappoon.

Minkäköhän laatuista tuo syyttömyyden vakuuttelu oli ollut? Oliko ihan "en se minä ollut, en varmana" vai sitä rikollisten klassista "Olin olosuhteiden uhri, vaimo ei jättänyt yksinkertaisesti muuta vaihtoehtoa kuin tappaa hänet, en siis ole ihan oikeesti syyllinen"