MURHA.INFO

Suomessa itsemurhaa pidettiin rangaistavana rikoksena vuoteen 1889 asti. Kun tämä poistui, itsemurhien määrä alkoi nousta tasaisesti. Raju yleistyminen tapahtui 1920-luvulla, jolloin luku nousi 15 itsemurhanneeseen 100 000 asukasta kohti.

Pikakelauksena vuosikymmeniä eteenpäin: Itsemurhien huippuvuosi Suomessa oli vuosi 1990.

Tällä hetkellä ollaan palattu sadan vuoden takaisiin määriin, eli 1920-luvun tasolle.

Allaolevat itsemurha-artikkelinäytteet ovat juuri tuolta 1920-luvulta.

Toukokuu 1929. Kirvesmies oli telonut itsensä siihen kuntoon, ettei alkuun päästy selvyyteen, oliko tässä kyseessää murha vai itsemurha.
Syyskuu 1929. Entisen munkin itsemurha lysolia nauttimalla. Syyskuu 1929. Rakennusvalvoja heittäytyy kuorma-auton alle.

Marraskuu 1929. Neiti Åbergin brovninki. Marraskuu 1929. Maalari yrittää tappaa vaimonsa ja tekee itsemurhan. Heinäkuu 1925. Työmies Suurosen mysteeri.

En tosiaankaan aiheen historiaa tunne, mutta mietiskelin että mikähän on ollut aikoinaan rangaistus jolla itsemurhan tekijää on rankaistu, mahtoiko selvitä sakoilla, raipaniskuilla, vai oliko rangaistuksena hirttotuomio...?

Hehe, huumori sikseen... Rangaistus oli tietty toteaminen, että tässä oli itsemurha, ja sen julkisuus, joka itsessään oli suuri sosiaalinen häpeä. "Mitä minusta kerrotaan kuolemani jälkeen...?" Koska itsemurhat lisääntyivät heti 1889 lakimuutoksen jälkeen, on selvä peli, että tällaisella yhteiskunnan "rangaistuksella" oli joku merkitys aikalaisille.

Ennen Wanhaan merkittävä rangaistus itsemurhasta oli se ettei päässyt kirkkomaalle haudattavaksi. Tästä käytiin oikeutta tapauskohtaisesti, ja vaikka itsemurhan tehneet olivat periaatteessa aina rajatut pois kirkkomaan mullista, monesti oikeudenkäynnissä löydettiin lievennyksiä, ja koska tällöin juttu piti tuomita "syytetyn" hyväksi, hän pääsi ihan siunatulle maalle haudan lepoon.
Itsemurhien lisääntymiselle tuon em. lakimuutoksen jälkeen on saattanut vaikuttaa sekin että vähänkin epäselvät tapaukset, esim. hukuttautumiset, on ennen saatettu todeta onnettomuuksiksi juuri tuon rangaistavuuden välttämiseksi.

Mainittakoon vielä, että lopullisesti Suomen lain edessä itsemurhan tehneistä tuli muiden vainajien kanssa tasavertaisia v. 1910, jolloin poistettiin asetus itsemurhaajien pakollisesta hiljaisesta
hautauksesta (=hautajaisissa sai olla läsnä vain lähimmät omaiset ja kirkonmenot erittäin riisutut).

Unkarilainen, vuosia sitten tutkiessani kirjastossa wanhoja rikostapauksia, otin kameralla kuvakaappauksia myös vanhoista itsemurhatapauksista. Imatrankoski oli aivan ykkösiä. Sinne tultiin hukuttautumaan myös maamme rajojen ulkopuolelta.

Etelä- Savo julkaisi jossain vaiheessa- joko 1920- tai 1930-luvulla - tilaston Imatraan hukkuneiden/hukuttautuneiden määristä. Tiedot ovat joko toisella tietokoneellani, tai sitten ne löytyvät varmuuskopioituna ulkoiselta kiintolevyltä.

On se ainakin teoriassa mahdollista, että joskus saisin aikaiseksi yhteenvedon wanhoista itsemurhatapauksista- muistakin, kuin Imatraan hukuttautuneista. Ongelmana tässä on se, olen ajatellut lopettaa kirjoitteluni Minfoon viimeistään kuluvan vuoden loppuun mennessä. Vaikka kivaa on ollutkin, niin aika on rajoitettu.

Sinua ehkä kiinnostaisi lukea tämä:
https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123 ... sAllowed=y

paccasucco kirjoitti: La Huhti 25, 2020 7:03 pm On se ainakin teoriassa mahdollista, että joskus saisin aikaiseksi yhteenvedon wanhoista itsemurhatapauksista- muistakin, kuin Imatraan hukuttautuneista. Ongelmana tässä on se, olen ajatellut lopettaa kirjoitteluni Minfoon viimeistään kuluvan vuoden loppuun mennessä. Vaikka kivaa on ollutkin, niin aika on rajoitettu.

Rakas paccasucco, samoja minfoexit- suunnitelmia on ollut minullakin viimeiset pari vuotta. En ole onnistunut, koska ilmeisesti liha on heikko. Samoin sielu. Kaikkea hyvää sinulle.

L'amourha kirjoitti: Ma Huhti 13, 2020 7:25 pm Ennen Wanhaan merkittävä rangaistus itsemurhasta oli se ettei päässyt kirkkomaalle haudattavaksi.

Kiitos tästä tiedosta. Törmäsin paikallishistoriaa tutkiessani kirkonmieheen, joka poltti kirkon. Vankilatuomiosta en löytänyt tietoa, mutta kirkkomaahan miestä ei haudattu.

Kiitos, Paccasucolle linkistä. Siellähän oli kelpo gradu siitä, miten 1800-luvun loppuvuosien itsemurhia peilattiin lehdistössä.

Pari nostoa gradusta: Kuten Suomen väestöjakaumasta arvata saattoikin, niin suurin osa itsemurhan tehneistä kuului maaseudun ja kaupunkien rivityöväkeen. He saivat keskimäärin moralistisen kohtelun lehdistössä: "Kun kysyy syytä näihin itsemurhiin, niin saapi melkein aina wastaukseksi: 'wiinan uhreja'."

Mitä korkeammalla itsensä surmannut oli sosiaalisessa arvohierarkiassa,sitä hellämielisemmin hänen tekemisiään ruodittiin sanomalehdessä. Naiset saivat saman hellämielisen kohtelun riippumatta sosiaalisesta asemasta.

Toki sivistyneistöllä oli oma tuskansa. Eräskin luutnantti oli ampunut itsensä palvelijansa revolverilla. Lehdistössä ruodittiin, oliko tämä upseerin arvolle sopivaa ampua itsensä alempiarvoisen aseella?

Imatrankoski näytti tosiaan olevan Suomen "Golden Gate" -silta. Sanomalehtiä syytettiin Imatralla koskeen hukuttautuneiden määrän rajusta lisääntymisestä. Lukijat kokivat, että sanomalehdet houkuttelivat paikalle itsemurhasta hukuttautumalla kiinnostuneita ja reporttereita pyöri vahtimassa Imatrankosken maisemissa.