Graham Young - St. Albansin myrkyttäjä
Lähetetty: Ti Helmi 19, 2008 11:31 am
Graham on taas nuori, joka päätyi tappamaan - toisin kuin aiheideni kohteet yleensä, hän ei käyttänyt siihen asetta, vaan jotain paljon erikoisempaa - talliumia. Vuosien saatossa hän myrkytti hengiltä kolme ihmistä, ennen kuin kuoli sydänkohtaukseen brittiläisessä vankilassa vuonna 1990.
Graham Frederick Young syntyi Neasdenissä (Britanniassa) 7. syyskuuta 1947. Jo hyvin nuorella iällä hänellä oli selviä merkkejä kiinnostuksesta myrkkyihin ja niiden vaikutukseen ihmiskehossa. Vuonna 1961, Grahamin ollessa 14-vuotias, hän aloitti myrkkyjen koetestaamisen perheenjäseniinsä. Hän käytti kokeissaan semmoisia annostuksia, että pystyi saamaan jokaisen jäsenen vakavasti sairaaksi. Hän osti pieniä määriä aineita kerrallaan, väittäen joka kerta että ne tulivat hänen koulussaan tehtäviin tiedeprojekteihin.
Vuonna 1962 Molly, Grahamin äitipuoli, kuoli viimein myrkkyyn. Graham oli tähän mennessä systemaattisesti myrkyttänyt myös isäänsä, siskoaan ja koulukaveriaan. Hänen tätinsä Winnie, joka tiesi Grahamin kiinnostuksesta kemiaan ja myrkkyihin, alkoi tulemaan epäluuloiseksi. Graham olisi itseasiassa jopa saattanut päästä pälkähästä, jos kukaan ei olisi huomannut hänen kiinnostustaan myrkkyihin, sillä hän säännöllisesti kärsi samoista oireista kuin muutkin perheenjäsenet, lähinnä siksi, että hän oli unohtanut mihin ruokiin oli myrkkyä ripotellut. Hänet lähetettiin psykiatrille, joka oli tarpeeksi vakuuttunut suositellakseen poliisien kutsumista. Young pidätettiin 23. toukokuuta 1962. Hän tunnusti yrittäneensä murhata isänsä, siskonsa ja ystävänsä. Hänen äitipuolensa jäänteitä ei voitu analysoida, sillä hänet oli tuhkattu.
Graham lähtettiin 15 vuodeksi Broadmoorin sairaalaan, paikkaan, joka oli tarkoitettu henkisesti epätasapainoisille rikollisille. Graham oli paikan nuorin vanki ja usein ylpeilikin sillä.
Hänet vapautettiin 9 vuotta myöhemmin, lääkärien mielestä "täysin terveenä". Vankeusvuosinaan Graham oli kuitenkin opiskellut lääketiedettä, parantaen tietoaan myrkkyjen vaikutuksesta ihmiskehossa ja oli jopa käyttänyt sekä muita sairaalassa olevia, että henkilökuntaa koekaniineina.
Vapauduttuaan sairaalasta vuonna 1971 hän työskenteli valokuvatarvikeliikkeessä Bovingdonissa, Hertfordshiressa, ei kovinkaan kaukana Hemel Hempsteadissa asuvan siskonsa kotoa. Hänen uudet työtoverinsa saivat tietää hänen olleen Broadmoorissa, mutta heille ei koskaan kerrottu hänen taustastaan myrkyttäjänä.
Pian sen jälkeen kun hän aloitti työt, hänen esimiehensä, Bob Egle, sairastui vakavasti ja kuoli. Youngin tehtävä studiolla oli yleensä keittää teetä, ja tätä hyväksikäyttäen Young ripotteli teehen aina sopivin väliajoin mm. talliumia. Pian koko henkilökunta alkoikin oirehtimaan oudon viruksen voimasta, jolle annettiin lempinimeksi "Bovingdonin pöpö". Kaikki sairastumiset ja oireet, jotka joskus veivät muutamia jopa sairaalaan, luokiteltiin myöhemmin Grahamin ja hänen keittämänsä teen syyksi.
Graham myrkytti noin 70 ihmistä seuraavien kuukausien aikana, mutta ei ketään kuolettavasti. Eglen seuraaja sairastui pian aloitettuaan työnsä ja päätti lopettaa. Tuo päätös luultavasti pelasti hänen henkensä. Muutama kuukausi sen jälkeen kun Egle oli kuollut, toinen Grahamin työkaveri, Fred Biggs, sairastui ja toimitettiin sairaalaan London National Hospitaliin. Oli liian myöhäistä pelastaa häntä ja kärsittyään useita viikkoja sairaudesta hänestä tuli Grahamin kolmas ja viimeinen uhri.
Tässä vaiheessa tutkimusten aloittaminen kuolinsyyn ja sairauden taustalta oli pakko aloittaa. Graham kysyi työpaikkalääkäriltään oliko ruumiissa havaittu merkkejä tallium-myrkytyksestä. Hän oli myös kertonut yhdelle työkaverilleen, että hänen harrastuksensa oli opiskella myrkyllisiä aineita. Grahamin työkaveri meni poliisin luokse, joka heti tutki Grahamin taustat ja selvitti hänen nuoruutensa myrkyttäjänä.
Graham pidätettiin jälleen, tällä kertaa Sheernessissä, Kentissä, marraskuun 21., 1971. Poliisi löysi talliumia hänen taskustaan, sekä talliumia ja aconitineä (?) hänen asunnostaan. He myös löysivät Grahamin pitämän yksityiskohtaisen oirepäiväkirjan, johon hän oli merkinnyt oireet, myrkyt ja oliko hän päättänyt antaa jokaisen myrkytetyn ihmisen elää vai kuolla.
Tällä kertaa oikeudenkäynnissä St Albansissa, joka alkoi 19. 6. 1972 ja kesti 10 päivää, Graham väitti olevansa syytön ja selitti päiväkirjan olevan enemmänkin fantasiaa, joka liittyi novelliin jonka hän kirjoittaisi tulevaisuudessa. Todisteiden valossa Graham todettiin kuitenkin syylliseksi ja lähetettiin elinkautiseen. Häntä usein kutsuttiin myös teekuppimyrkyttäjäksi, vaikka hän itse halusi tulla muistetuksi maailman myrkyttäjänä.
Vankilassa ollessaan hän ystävystyi sarjamurhaaja ja Moorsin murhaaja Ian Bradyn kanssa, johon häntä yhdisti molempien kiinnostus natsisaksaa kohtaan. Vuonna 2001 julkaistussa kirjassaan Brady kirjoittaa, että "oli vaikeaa saada empatiaa Graham Youngilta."
Graham kuoli sellissään Parkhursin vankilassa 42-vuotiaana vuonna 1990. Hänen kuolinsyykseen mainittiin sydänkohtaus, mutta huhuttiin myös, että Grahamin kuolemalla oli jotain tekemistä muiden vankilan asukkien kanssa.
Grahamista tehtiin vuonna 1994 elokuva Young Poisoners Handbook, jonka pääosiin Grahamiksi valittiin Hugh O'Connor.
Graham Frederick Young syntyi Neasdenissä (Britanniassa) 7. syyskuuta 1947. Jo hyvin nuorella iällä hänellä oli selviä merkkejä kiinnostuksesta myrkkyihin ja niiden vaikutukseen ihmiskehossa. Vuonna 1961, Grahamin ollessa 14-vuotias, hän aloitti myrkkyjen koetestaamisen perheenjäseniinsä. Hän käytti kokeissaan semmoisia annostuksia, että pystyi saamaan jokaisen jäsenen vakavasti sairaaksi. Hän osti pieniä määriä aineita kerrallaan, väittäen joka kerta että ne tulivat hänen koulussaan tehtäviin tiedeprojekteihin.
Vuonna 1962 Molly, Grahamin äitipuoli, kuoli viimein myrkkyyn. Graham oli tähän mennessä systemaattisesti myrkyttänyt myös isäänsä, siskoaan ja koulukaveriaan. Hänen tätinsä Winnie, joka tiesi Grahamin kiinnostuksesta kemiaan ja myrkkyihin, alkoi tulemaan epäluuloiseksi. Graham olisi itseasiassa jopa saattanut päästä pälkähästä, jos kukaan ei olisi huomannut hänen kiinnostustaan myrkkyihin, sillä hän säännöllisesti kärsi samoista oireista kuin muutkin perheenjäsenet, lähinnä siksi, että hän oli unohtanut mihin ruokiin oli myrkkyä ripotellut. Hänet lähetettiin psykiatrille, joka oli tarpeeksi vakuuttunut suositellakseen poliisien kutsumista. Young pidätettiin 23. toukokuuta 1962. Hän tunnusti yrittäneensä murhata isänsä, siskonsa ja ystävänsä. Hänen äitipuolensa jäänteitä ei voitu analysoida, sillä hänet oli tuhkattu.
Graham lähtettiin 15 vuodeksi Broadmoorin sairaalaan, paikkaan, joka oli tarkoitettu henkisesti epätasapainoisille rikollisille. Graham oli paikan nuorin vanki ja usein ylpeilikin sillä.
Hänet vapautettiin 9 vuotta myöhemmin, lääkärien mielestä "täysin terveenä". Vankeusvuosinaan Graham oli kuitenkin opiskellut lääketiedettä, parantaen tietoaan myrkkyjen vaikutuksesta ihmiskehossa ja oli jopa käyttänyt sekä muita sairaalassa olevia, että henkilökuntaa koekaniineina.
Vapauduttuaan sairaalasta vuonna 1971 hän työskenteli valokuvatarvikeliikkeessä Bovingdonissa, Hertfordshiressa, ei kovinkaan kaukana Hemel Hempsteadissa asuvan siskonsa kotoa. Hänen uudet työtoverinsa saivat tietää hänen olleen Broadmoorissa, mutta heille ei koskaan kerrottu hänen taustastaan myrkyttäjänä.
Pian sen jälkeen kun hän aloitti työt, hänen esimiehensä, Bob Egle, sairastui vakavasti ja kuoli. Youngin tehtävä studiolla oli yleensä keittää teetä, ja tätä hyväksikäyttäen Young ripotteli teehen aina sopivin väliajoin mm. talliumia. Pian koko henkilökunta alkoikin oirehtimaan oudon viruksen voimasta, jolle annettiin lempinimeksi "Bovingdonin pöpö". Kaikki sairastumiset ja oireet, jotka joskus veivät muutamia jopa sairaalaan, luokiteltiin myöhemmin Grahamin ja hänen keittämänsä teen syyksi.
Graham myrkytti noin 70 ihmistä seuraavien kuukausien aikana, mutta ei ketään kuolettavasti. Eglen seuraaja sairastui pian aloitettuaan työnsä ja päätti lopettaa. Tuo päätös luultavasti pelasti hänen henkensä. Muutama kuukausi sen jälkeen kun Egle oli kuollut, toinen Grahamin työkaveri, Fred Biggs, sairastui ja toimitettiin sairaalaan London National Hospitaliin. Oli liian myöhäistä pelastaa häntä ja kärsittyään useita viikkoja sairaudesta hänestä tuli Grahamin kolmas ja viimeinen uhri.
Tässä vaiheessa tutkimusten aloittaminen kuolinsyyn ja sairauden taustalta oli pakko aloittaa. Graham kysyi työpaikkalääkäriltään oliko ruumiissa havaittu merkkejä tallium-myrkytyksestä. Hän oli myös kertonut yhdelle työkaverilleen, että hänen harrastuksensa oli opiskella myrkyllisiä aineita. Grahamin työkaveri meni poliisin luokse, joka heti tutki Grahamin taustat ja selvitti hänen nuoruutensa myrkyttäjänä.
Graham pidätettiin jälleen, tällä kertaa Sheernessissä, Kentissä, marraskuun 21., 1971. Poliisi löysi talliumia hänen taskustaan, sekä talliumia ja aconitineä (?) hänen asunnostaan. He myös löysivät Grahamin pitämän yksityiskohtaisen oirepäiväkirjan, johon hän oli merkinnyt oireet, myrkyt ja oliko hän päättänyt antaa jokaisen myrkytetyn ihmisen elää vai kuolla.
Tällä kertaa oikeudenkäynnissä St Albansissa, joka alkoi 19. 6. 1972 ja kesti 10 päivää, Graham väitti olevansa syytön ja selitti päiväkirjan olevan enemmänkin fantasiaa, joka liittyi novelliin jonka hän kirjoittaisi tulevaisuudessa. Todisteiden valossa Graham todettiin kuitenkin syylliseksi ja lähetettiin elinkautiseen. Häntä usein kutsuttiin myös teekuppimyrkyttäjäksi, vaikka hän itse halusi tulla muistetuksi maailman myrkyttäjänä.
Vankilassa ollessaan hän ystävystyi sarjamurhaaja ja Moorsin murhaaja Ian Bradyn kanssa, johon häntä yhdisti molempien kiinnostus natsisaksaa kohtaan. Vuonna 2001 julkaistussa kirjassaan Brady kirjoittaa, että "oli vaikeaa saada empatiaa Graham Youngilta."
Graham kuoli sellissään Parkhursin vankilassa 42-vuotiaana vuonna 1990. Hänen kuolinsyykseen mainittiin sydänkohtaus, mutta huhuttiin myös, että Grahamin kuolemalla oli jotain tekemistä muiden vankilan asukkien kanssa.
Grahamista tehtiin vuonna 1994 elokuva Young Poisoners Handbook, jonka pääosiin Grahamiksi valittiin Hugh O'Connor.
