12- ja 15-vuotiaat tytöt viettivät yön aikuisten miesten kanssa, oikeus hylkäsi syytteet – näin rikosoikeuden professori kommentoi
Rikosoikeuden professori
Matti Tolvasen mielestä oikeus on perustellut tuomion hyvin.
Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden alkuviikosta antama seksuaalirikostuomio on herättänyt keskustelua Iltalehden lukijoissa.
Aikuinen mieskolmikko vei Espoossa ravintolassa tapaamansa 12- ja 15-vuotiaat tytöt asuntoon, yöpyi tyttöjen kanssa samassa sängyssä, suuteli heitä ja käytti heidän kanssaan huumeita. Tytöt olivat hatkassa nuorisokodista ja tapahtumat alkoivat paljastua heidän palattuaan sinne.
Kovin syyte koski törkeää lapsenraiskausta, jossa 29-vuotias mies väitetysti huumasi 12-vuotiaan amfetamiinilla ja Rivatrilillä ja teki väkivaltaa anaaliyhdynnällä. 39- ja 31-vuotiaita miehiä syytettiin vanhemman tytön törkeästä hyväksikäytöstä vuorotellen sukupuoliyhdynnällä.
Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus hylkäsi kaikki syytteet. Oikeuden mielestä asianomistajien kertomukset eivät olleet kaikilta osin yhteneväiset, kertomuksissa oli ristiriitaisuuksia ja etenkin nuoremman asianomistajan kertomus oli rikosprosessin aikana muuttunut. Voit lukea tuomiosta tarkemmin tästä jutusta.
Iltalehti kysyi rikosoikeuden professori Matti Tolvaselta, mitä mieltä hän on käräjäoikeuden tuomiosta ja minkälaisella näytöllä oikeuden ratkaisu olisi voinut olla erilainen. Hän perehtyi tuomioon Iltalehden pyynnöstä.
Tolvanen ei ota kantaa syytettyjen syyllisyyteen, vaan arvioi asiaa siitä näkökulmasta, millaisella näytöllä miehet olisi voitu tuomita, jos he olisivat syyllisiä.
Tolvanen pitää käräjäoikeuden päätöstä hyvin perusteltuna. Hän sanoo asetelman olevan hyvin tyypillinen seksuaalirikostapauksissa: on asianomistajien kertomukset ja sitten syytettyjen kertomukset, jotka ovat varsin kaukana toisistaan.
Tekninen näyttö puuttui
Tolvasen mukaan näytön kannalta suurin pulma kyseisessä tapauksessa on se, että asiassa ei esitetty kunnollista teknistä näyttöä tapahtuneesta. Oikeus oli todennut, että vastaajien olisi täytynyt vähintäänkin pitää mahdollisena, että asianomistajat saattavat olla alle 16-vuotiaita. Tolvasen mukaan syyttäjä olisi näin ollen ollut vahvoilla ainakin hyväksikäyttösyytteiden osalta, jos esimerkiksi lääkärinlausunnolla olisi pystytty näyttämään, että yhdyntä on tapahtunut.
Tuomiosta ilmenee, että 12-vuotias kieltäytyi tapahtuman jälkeen lääkärissä seksuaalirikosten uhreille tehtävistä tutkimuksista, mikä saattoi johtua ahdistuneisuudesta.
Toinen Tolvasen mielestä merkittävä seikka on se, että kahden asianomistajan eli 12- ja 15-vuotiaiden tyttöjen kertomukset eivät olleet kaikilta osin yhteneväiset. Jos asianomistajat olisivat kertoneet tapahtumista johdonmukaisesti ja yhdenmukaisesti, oikeus olisi mahdollisesti voinut arvioida heidän kertomustensa luotettavuutta toisin.
– Se olisi nostanut tuomitsemisen todennäköisyyttä merkittävästi.
Tolvanen sanoo, että lääkärinlausunto teknisenä näyttönä olisi luultavasti riittänyt tuomioon, vaikka asianomistajien kertomuksissa olisikin ollut joitain ristiriitaisuuksia.
– Eiväthän tämänikäisten kertomukset yleensä ole täysin johdonmukaisia, ei 12-vuotiaalta voi sellaista odottaakaan.
Tolvanen kuitenkin sanoo, että välillä oikeuskäytännössä annetaan liikaakin painoarvoa sille, onko asianosaisen tai todistajan kertomus säilynyt koko rikosprosessin ajan täysin samanlaisena.
– Ajatellaan, että ihminen heti osaa kertoa kaiken asian kannalta olennaisen. Ei se etenkään tämänikäisten (alle 16-vuotiaiden) kohdalla välttämättä pidä paikkansa.
”Varteenotettava epäily”
Tolvanen huomauttaa, että oikeudenkin mielestä oli myös mahdollista, että tytöt puhuvat totta. Oikeuden mielestä asiassa jäi kuitenkin varteenotettava epäily siitä, että asianomistajien kertomukset tai heidän muistikuvansa tapahtumista eivät olisikaan totuudenmukaisia. Husin lasten ja nuorten oikeuspsykologian yksikön lausunnossa ei täysin yksiselitteisesti pystytty sulkemaan valehtelun mahdollisuutta pois, vaikka lausunnossa valehtelua ei pidetty todennäköisenä.
– Lähtökohta eli se, että tämänikäiset tytöt ovat olleet aikuisten miesten asunnossa, on kyseenalainen ja herättää kieltämättä epäilyksiä. Näyttökynnys on kuitenkin varsin korkea, ja nyt syyllisyydestä jäi oikeuden mielestä varteenotettava epäily, Tolvanen sanoo.
– Sekin on vakavaa, jos joku tuomittaisiin vakavasta rikoksesta eikä olisikaan syyllinen. Tätä tuomioistuin joutuu punnitsemaan.
Tolvasen mukaan tapaus alleviivaa sitä, että jos joku kokee joutuneensa seksuaalirikoksen uhriksi, asiasta täytyisi heti ilmoittaa poliisille ja mennä lääkäriin tutkimuksiin, vaikka se tuntuisikin epämiellyttävältä.
– Monessa seksuaalirikostapauksessa aikuisetkin asianomistajat saattavat monta päivää miettiä, mennäkö lääkäriin vai eikö mennä, ja siinä valitettavasti menetetään usein näytön kannalta ratkaisevat päivät.
Esimerkiksi lapsiin kohdistuvissa teoissa kertomuskin on toisaalta joissain tapauksissa yksin riittänyt tuomion, jos lapsen kertomus on ollut johdonmukainen ja lastenpsykiatrilta on ollut lausunto, jonka mukaan kertomuksen oikeellisuutta ei ole syytä epäillä.
Iltalehti tavoitti torstaina aamupäivällä jutun syyttäjän
Thomas Bergin. Hän ei vielä osannut sanoa, aikooko valittaa tuomiosta, koska ei ollut vielä ehtinyt perehtyä käräjäoikeuden perusteluihin.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/9fac ... 69e11514c2