Tapahtumakuvaus
Lähetetty: Ke Elo 04, 2021 9:30 pm
Keskustelun pohjaksi yksi mahdollinen tapahtumakuvaus, mitä Tähtisentiellä on tapahtunut Jukka S. Lahden kuolinyönä ja miten kohteessa on liikkunut apuvoimia:
Ulvilan murha
Satakunnan hätäkeskukseen tuli perjantaina 1. joulukuuta 2006 kello 02.43 ilmoitus Ulvilan Vanhassakylässä tapahtuneesta henkirikoksesta. Ilmoittajan (perheen äiti Anneli Auer; tuolloin 41 vuotta) mukaan Tähtisentie 54:ssä sijaitsevaan perheen omakotitaloon oli tunkeutunut terassin oven ikkunasta tummiin, vartalonmyötäisiin vaatteisiin pukeutunut, noin 180 senttimetriä pitkä, pyöreäkasvoinen, kasvot osittain peitettynä, tukevahko, 30-40-vuotias mieshenkilö, joka oli puukottanut Anneli Auerin aviomiestä Jukka Lahtea (51 vuotta) kuolettavasti. Tapahtuma-aikana asunnossa olivat myös perheen 2-, 4-, 7- ja 9-vuotiaat lapset. Todistettavasti lapsista oli hereillä ainoastaan vanhin tytär, joka puhui hätäkeskuspäivystäjän kanssa Anneli Auerin lisäksi neljä minuuttia ja parikymmentä sekuntia kestäneen hätäpuhelun aikana.
Hätäpuheluun johtaneet tapahtumat olivat alkaneet talon ulkopuolelta kuuluneista äänistä. Perheen vanhin tytär (9-vuotias) oli herännyt yöllä kovaan kolinaan, kun joku oli paukuttanut heidän talonsa ikkunaa ja vanhemmista jompikumpi oli tytön havaintojen mukaan kiljunut. Lapsi oli luullut pakkasen paukkuvan ja hän oli mennyt katsomaan ja tiedustelemaan äidiltä ja isältä, mikä oli kysymyksessä. Tällöin hän oli nähnyt isän seisovan vuoteen ääressä ja äidin sängyssä kohottamassa peittoa suojakseen. Ulkopuolisia henkilöitä tytär ei ollut havainnut tällöin sisällä asunnossa, mutta lattialla hän oli havainnut paljon rikkoutuneesta ikkunasta lentäneitä lasinsirpaleita. Isä Jukka S. Lahti oli kehottanut tytärtään menemään takaisin huoneeseensa.
Perheen äiti Anneli Auer on kertonut vastaavasti olleensa nukkumassa ja heränneensä kovalta räiskinnältä kuulostavaan meteliin ja välähdyksiin, joita oli ihmetellyt ja joiden oli arvellut johtuvan jostain luonnonilmiöstä, esim. ukkosesta. Hän muistaa miehensä nousseen sängyn vierelle seisomaan, mutta ei ollut huomannut tässä vaiheessa olohuoneen puolella kääntymässä käynyttä tytärtään. Hänellä on mielikuva, että Jukka olisi tokaissut tässä vaiheessa jotain jollekin. Äidin mukaan saattoi olla, että Jukka oli kohdistanut sanansa tyttärelleen tai samoihin aikoihin sisään makuuhuoneeseen tunkeutuneelle tuntemattomalle miehelle.
Kolminkertaisen oven lämpölasin rikkomisessa ei ollut kulunut montaa kymmentä sekuntia ja isokokoisen miehen äkillinen sisääntulo oli yllättänyt täysin kolinaan havahtuneen pariskunnan. Anneli on selvittänyt, että ulkopuolinen tunkeutuja oli hyökännyt heti ikkunasta sisään päästyään Jukan kimppuun. Anneli oli yrittänyt mennä tappelevien miesten väliin, mutta tuolloin mies oli lyönyt Annelia veitsellä rintaan. Anneli oli ymmärtänyt, että nyt oli tosi kyseessä ja vetäytynyt tilanteesta nopeasti pois. Hän muistelee loikanneensa sängyn päädyn kautta makuuhuoneen lattialla olleen pienen puuarkun yli karkuun olohuoneen puolelle. Lyönnin jälkeen Anneli on kertonut juosseensa kohti eteistä, jolloin hän on muistinsa mukaan nähnyt vanhimman tyttärensä mahdollisesti eteisaulassa.
Makuuhuoneesta oli kuulunut Jukan tuskaista ääntelyä ja valitusta sekä tappelun ääniä, ”mäiskintää”, jota Anneli ei ole osannut tarkemmin kuvata. Vielä soittaessaan hätäkeskukseen Anneli on kertonut kuulleensa tappelun äänet ja ”mäiskinnän” selvästi. Anneli on arvioinut aloittaneensa soiton hätäkeskukseen noin minuutin tai kahden kuluttua siitä, kun vieras mies oli tunkeutunut asuntoon ikkunan rikkomisen jälkeen. Pitääkö Annelin aika-arvio paikkansa? Tietysti mietityttää, kuinka kauan aikaa mahtoi todellisuudessa kulua, ennen kuin aviovaimo uskaltautui keittiöön soittamaan hätäkeskukseen.
Anneli on kertonut käyneensä hätäpuhelun aikana tapahtumien edetessä kaksi kertaa makuuhuoneen ja olohuoneen välissä olevalla oviaukolla, jolloin sisään tunkeutunut mies oli lähtenyt molemmilla kerroilla uhkaavasti Annelia kohden ja tämä oli juossut pakoon. Murhaaja ei ollut puhunut missään vaiheessa mitään Annelille eikä Jukalle. Vanhin tytär oli päivystänyt äidin juoksujen aikaan keittiön puhelimessa, jonne äiti oli hänet pyytänyt, koska tytär oli ollut hereillä. Hätäkeskuksessa oli menty hetkeksi pois linjoilta ja äiti oli halunnut käydä katsomassa tilannetta makuuhuoneen puolella, missä aviomies oli huutanut puolisoaan apuun.
Tytär oli itse muistellut käyneensä toistamiseen olohuoneen puolella, ennen kuin hän oli tullut puhelimeen. Hän on kertonut nähneensä isänsä lattialla makaamassa ja lattialla olleen veitsen. Puukottajaa hän ei ollut nähnyt, joten tämä oli saattanut jäädä katveeseen tytön näkökentän ulkopuolelle tai sitten tyttö ei ollut kaoottisessa tilanteessa kiinnittänyt tummaan hahmoon huomiota. Isä ja äiti olivat olleet ne tärkeät henkilöt, jotka olivat vieneet tuossa tilanteessa muutoin lapsen huomion. Kun äiti oli palannut kahdelta juoksukierrokseltaan takaisin puhelimeen keskustelemaan linjoille takaisin tulleen häkevirkailijan kanssa, olivat hätäkeskuspuhelun loppupuolella taustalta kuuluneet erinäiset kamppailun äänet, joiden joukossa oli kuulunut Jukka Lahden ääntä, hiljentyneet. Tämän jälkeen (hätäkeskuspuhelun kestettyä kolme minuuttia 39 sekuntia) Anneli Auer oli kysynyt näköyhteyden päässä, mutta olohuoneen puolella olleelta tyttäreltään: ”Amanda, oliks se viel siel”, johon tytär oli vastannut: ”Ei, se lähti.” Hätäkeskuspuhelun kokonaiskesto oli neljä minuuttia 18 sekuntia, josta perheen vanhin tytär oli puhelimessa kaiken kaikkiaan 59 sekuntia.
Poliisin kokoamista tapahtumatiedoista selviää, että kenttäjohtaja oli soittanut Auerille poliisiautosta matkalla kohteeseen pian hätäpuhelun päättymisen jälkeen. Kenttäjohtajan partio oli saapunut tapahtumapaikalle kello 2.51, jolloin punaiseen t-paitaan pukeutunut Anneli Auer oli ollut vanhimman tyttärensä kanssa partiota vastassa talon ulko-ovella. Perheen äiti oli kertonut poliiseille taloon tunkeutuneen henkilön poistuneen sekä aviomiehensä Jukka Lahden makaavan makuuhuoneen lattialla elottoman näköisenä. Auer oli kertonut vielä poliisimiehille tekijän tuntomerkit ja tapahtumien kulun: Perheen ollessa nukkumassa terassin ulko-oven lasi rikottiin ja aukosta sisään tunkeutunut mieshenkilö hyökkäsi Jukka Lahden kimppuun.
Anneli Auer oli ohjannut poliisipartion makuuhuoneeseen, jossa Jukka Lahti oli maannut vuoteen vieressä lattialla selällään. Vuoteessa ja lattialla oli ollut runsaasti verta. Varsinkin Lahden ylävartalon ja pään alueelta oli vuotanut paljon verta. Jukka Lahden vartalossa oli havaittavissa noin 70 erilaista lyönti- ja pistovammaa. Lisäksi uhrin kasvot olivat vaurioituneet voimakkaiden iskujen johdosta. Lahdessa ei ollut havaittu elonmerkkejä. Makuuhuoneesta terassille johtavan oven kolminkertainen lämpölasi oli rikottu ja makuuhuoneen lattialla oli ollut fileerausveitsi, jonka terä oli vääntynyt. Lahden vammat oli aiheutettu kahdella tekovälineellä. Muun muassa kylpyhuoneen ovessa löytyi kaksi suurehkoa vierekkäistä veripisaroista muodostunutta heilahdusjälkeä, jotka ovat syntyneet verisen lyömäaseen alaspäin suuntautuvasta iskusta vasemmalle alaviistoon. Uhrin läheisyydessä sängyn vieressä oli ollut klapi, jonka toinen pää oli ollut veressä. Toinen klapi oli löytynyt vuoteesta tyynypäästä. Todennäköisesti Jukka Lahti oli yrittänyt puolustautua hyökkääjältä näitä klapeja avuksi käyttäen.
Kenttäjohtajan partio oli suorittanut alustavat puhuttelut ja muut alustavat tutkintatoimet sekä tapahtumapaikan kuvaukset, jonka jälkeen sairaankuljetushenkilöstö oli suorittanut omia toimenpiteitään perheen isän ja äidin auttamiseksi. Valitettavasti perheen isälle apu saapui liian myöhään ja hänet todettiin kuolleeksi. Kodinhoitohuoneeseen johtavassa keittiönpuoleisessa ovenkahvassa havaittiin veritippa ja ovessa veripisara, jotka saattoivat olla peräisin Anneli Auerin käynnistä pesuhuoneen kautta katsomassa ja koskemassa kylpyhuoneen oven raosta lattialla verissään maannutta miestään ennen poliisien paikalle tuloa. Miehensä pulssin havaitseminen pesuhuoneen ovenraon kautta takkahuoneeseen ei ollut kuitenkaan onnistunut, koska ovi ei ollut auennut riittävästi Jukan maatessa kuolleenoloisena sen toisella puolella. Anneli on muistellut pesseensä kädet käytyään Jukan luona pulssinkokeilureissulla. Käsien pesu oli saattanut tapahtua keittiössä, mutta nopeasti surmayönä edenneistä tapahtumista ja kaoottisesta tilanteesta johtuen tämä yksityiskohta on pyyhkiytynyt pois aviovaimon mielestä. Anneli Auerin oikean jalkapöydän päällä oli kaksi niin sanottua alhaisen nopeuden veritippaa, jotka olivat todennäköisesti peräisin hänen vasempaan rintaansa tappajan puukoniskusta tulleesta haavasta. Auer oli tilanteen järkyttävyydestä huolimatta kyennyt säilyttämään rauhallisuutensa ja antamaan suhteellisen loogisen kuvauksen murhayön tapahtumaketjusta.
Paikalle tulleet kolme muuta partiota olivat aloittaneet tuntomerkkeihin sopivan tekijän etsintää. Sosiaaliviranomaiset olivat toimittaneet perheen lapset perhetukiasuntolaan. Paikalle hälytettiin tekniset tutkijat, taktinen tutkija ja koiranohjaaja koirineen sekä myös ylityömiehiä. Päällystön johtovalmiudessa oli Rauman kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario. Myöhemmin Ulvilan murhatutkinnassa 2. tutkinnanjohtajana toiminut rikosylikomisario oli saanut ilmoituksen noin kello neljän aikaan, jonka jälkeen hän oli lähtenyt välittömästi Porin poliisilaitokselle.
Tutkintatoimet olivat olleet kaikilla tahoilla aktiiviset. Tekniset tutkijat olivat työskennelleet rikospaikalla, Anneli Aueria oli puhutettu sairaalassa taktisen tutkijan toimesta, koiranohjaaja oli jäljittänyt rikoksentekijää tapahtumapaikan ympäristössä noin puolentoista tunnin kuluttua tapahtumasta, järjestyspoliisin partiot olivat etsineet tekijää. Koiranohjaaja oli tutkinut surmatalon lähialuetta hyvissä olosuhteissa ja koira oli tehnyt jälkihavainnon naapuritonttien kulmauksessa. Verisestä tekijästä ei kuitenkaan ollut jäänyt jälkikoiran havaittavissa olleita muita jälkiä lähiympäristöön. Väkivallanteon kohteeksi joutunut perhe oli muuttanut Ulvilaan miltei päivälleen neljä vuotta aiemmin. Jukka Lahti oli toiminut henkilöstövalmentajana Luvata Oy:ssä. Luvata Oy:n toimitusjohtajalle tiedotettiin tapahtumasta aamuvarhaisella. Poliisin ensimmäinen tiedote Ulvilan Vanhassakylässä tapahtuneesta henkirikoksesta annettiin ennen kello seitsemää. Satakunnan Radio tiedotti asiasta kello seitsemän aamu-uutisissa, jonka jälkeen tiedotusvälineissä tapahtuman uutisoinnissa alkoi ennennäkemätön julkisuus.
Perjantaina Porin poliisilaitoksella aamupalaveriin olivat osallistuneet kaikki työhön tulleet kummaltakin osastolta sekä ylityömiehiä. Vanhimman tyttären, joka oli tapahtuma-aikaan 9-vuotias, ensimmäinen videopuhuttelu murhayön tapahtumista suoritettiin Satakunnan keskussairaalassa 1. joulukuuta 2006. Tytär ei ollut nähnyt isänsä ja ulkopuolisen henkilön tappelua, vaikka hän oli käynyt katsomassa ainakin kerran hätäpuhelun aikana olohuoneen puolelta tilannetta takkahuoneen suunnalla. Sen sijaan tytär kertoi nähneensä, kun mustaan huppariin pukeutunut henkilö poistui rikotusta ikkunasta. Hätäkeskuspuhelussa ei ollut kuulunut rikkoutuneen lasin päälle astumisesta aiheutunutta ääntä todennäköisesti siitä syystä, että se on peittynyt muiden äänien, kuten vanhimman tyttären selkäpiitä karmivan kirkaisun alle tämän nähdessä vertavuotavan isänsä takkahuoneen lattialla makaamassa.
Tapausta oli käsitelty tiedossa olevan informaation pohjalta yksityiskohtaisesti. Juttuun oli määrätty tutkinnanjohtaja ja asia oli kirjattu normaalin käytössä olevan järjestelmän mukaan tutkintaryhmälle. Tutkinnanjohtaja ja päätutkija olivat kokeneita ja päteviä poliisimiehiä. Rikospaikkatutkintaa tehtiin huolellisesti ja periaatteella "kerralla kuntoon”, koska tekemättä jättämisiä on mahdotonta korjata jälkeenpäin. Syyttäjä oli mukana alusta alkaen. Laajasta julkisuudesta johtuen vihjeitä oli tullut runsaasti ja ne kaikki oli pyritty tarkistamaan. Jukka Lahden menneisyyttä oli selvitetty. Jukka Lahti oli murhaa edeltäneenä aamuna lähtenyt Turkuun ja osallistunut siellä edellisen työnantajansa tilaisuuteen, mikä ei ollut millään tavalla liittynyt Luvata Oy:hyn. Turusta Lahti oli palannut kello 23-24:n aikoihin. Oli pohdittu, mitä päivän aikana oli tapahtunut ja keitä henkilöitä Lahti oli tavannut. Oli mietitty, voisiko Lahden aiemmilla liiketoimilla olla yhteyttä henkirikokseen.
Erikoinen yhteensattuma oli, että myös Lahden opiskelijakaveri oli kadonnut Helsingissä murhaa seuraavana yönä. Opiskelijakaverista viimeinen havainto oli ollut puolen yön aikaan helsinkiläisen ravintolan valvontakamerassa. Myöhemmin keväällä opiskelijakaveri oli löytynyt Helsingistä hukkuneena. Poliisissa ei ollut havaittu, että tapauksilla olisi ollut yhteyttä toisiinsa muutoin kuin poliisille tehdyn vihjeen muodossa. Jukka Lahti oli aloittanut opiskelut Kuopion yliopistossa 1980-luvun lopussa. Muutkin opiskelijakaverit oli selvitetty ja puhuteltu. Tähtisentien varrella asuneita ihmisiä oli puhuteltu tapahtumien selvittelyjen yhteydessä. Useilla ei ole ollut havaintoja tapahtumiin liittyen eivätkä he olleet edes tunteneet perhettä. Anneli Auerilla ei ollut alueen asukkaiden kanssa juuri mitään sosiaalista kanssakäymistä, koska hänen aikansa oli kulunut kuusihenkisen perheen arjen pyörittämiseen. Vähäinen ylimääräinen aika, mitä jäi, kului mm. oman nettifirman kotisivujen päivittämiseen ja sisällön tuottamiseen sivustolle. Jukka Lahti oli asukkaiden kertoman mukaan ollut sosiaalinen ja ystävällinen, mutta ankara lapsilleen, jotka joutuivat muun muassa usein olemaan kotiarestissa.
Tutkinta eteni laajalla rintamalla. Puhuteltiin ja kuulusteltiin ihmisiä sekä vihjeitä tarkistettiin. Terassin lattialta löytyi laajalta alueelta lasinpaloja, joista kauimmaiset usean metrin etäisyydellä ovesta. Puuarkun päällä olleista Lahden ruskeista housuista löytyi tutkimusten edetessä verinen, ilmeisesti varsikengän jälki, kokoa 43, joka oli peräisin murhaajan käyttämistä jalkineista. Rikotun lasin lasielementtien välissä oli Jukan verta, joka on todennäköisesti valunut tekijästä tämän poistuessa huoneistosta ikkuna-aukon alareunalle nousten. Poliisit olivat etsineet toista tekovälinettä ja jäljittäneet tapahtumapaikalle jäljet jättäneitä jalkineita tuloksetta. Alueella ennen murhaa liikkunutta punaista Volvoa oli etsitty. Tutkintaan osallistuneet olivat pitäneet päivittäin tutkinnanjohtajan johdolla palavereita, joissa yhdessä oli käyty lävitse tutkinta-aineistoa. Erityisesti oli pohdittu, mikä oli ollut surmatyön motiivi. Jukka Lahti oli työssään Luvatalla joutunut osallistumaan vaikeiden henkilöstön irtisanomisia ja lomautuksia koskevien asioiden käsittelyyn. Näistä seikoista johtuen Lahdella oli häneen vihamielisesti suhtautuvia henkilöitä. Lahden työ-, asunto- ja kotiolosuhteet olivat erittäin todennäköisesti olleet ulkopuolisen tiedossa tai ainakin helposti selvitettävissä. Voisiko murhan motiivina olla ollut henkilökohtainen katkeruus ja kosto Jukka Lahtea kohtaan?
Keskusrikospoliisin tekniset tutkijat olivat työstäneet rikostekniseen laboratorioon toimitettuja näytteitä. Esimerkiksi verijälkitutkimus käsittelee pääsääntöisesti visuaalisesti tehtäviä havaintoja verijäljistä. Verijäljistä voidaan tapauskohtaisesti päätellä muun muassa seuraavia seikkoja: Tietyn pisaran lentosuunta, tulokulma kohteeseen, matka, jonka veripisara on lentänyt, korkeus, josta veripisara on lähtöisin, mikä on aiheuttanut verenvuodon, lyöntien määrä, henkilöiden ja esineiden suhteellinen sijainti tapahtuma-aikaan, henkilöiden ja esineiden liikkeet verenvuodon aikana ja sen jälkeen ja veripisaroiden leviämiseen tarvittava voima. Hajutunnistukseen toimitettiin hajusiirrännäinen tapahtumapaikalta löydetystä Fiskars-veitsestä. Koira ei tunnistanut hajuyhteyttä Anneli Auerin tai hänen vanhimman tyttärensä ja hajunäytteen välillä, joten on perusteltua olettaa hajunäytteen olevan peräisin tuntemattomasta asuntoon tunkeutuneesta mieshenkilöstä. Oli tehty äänitutkimuksia, kuitu- ja hiukkastutkimuksia, muotojälkitutkimuksia ja DNA-tutkimuksia. Tekijäprofilointiin erikoistuneelta KRP:n asiantuntijalta pyydettiin tekijäanalyysi tiedossa olevien alkutietojen pohjalta. Erikoisena piirteenä tutkinnassa oli asiantuntija-/seurantaryhmän perustaminen tutkinnan alkuvaiheessa. Ryhmään kutsuttiin kokeneita rikostutkijoita ja -tutkinnanjohtajia eri poliisilaitoksista. Mukana oli poliisin lääninjohdon edustaja sekä asiantuntijoita keskusrikospoliisista. Ryhmä ehti kokoontua useita kertoja.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Jukka Lahden surmasi perheen ulkopuolinen henkilö enintään kuuden minuutin ajanjaksona, joka on alkanut ikkunan rikkomisesta ja sisään tunkeutumisesta, sitä seuranneesta kamppailusta ennen hätäpuhelua ja sen aikana sekä poistumisesta huoneistosta. Valtaosa Lahden eri puolille kehoa saamista noin 70 vammasta oli melko pinnallisia, joten Lahti oli ollut osan aikaa ainakin kamppailun alkuvaiheessa puolustuskykyinen. Tämä seikka on vaikuttanut kamppailun kestoon pidentävästi ja sen seurauksena on myös varsinainen verityön tekijä saattanut saada jälkiä omiin kasvoihinsa. Todistajana kuullun oikeuslääkärin mukaan on mahdollista, että Lahden vammat ovat voineet syntyä minuuttien aikana. Johtopäätös siis on, että mahdollinen ulkopuolinen henkilö on voinut olla huoneistossa alle kuuden minuutin ajan.
Tutkinnanjohtaja vaihtuu
Mittavista tutkintatoimista huolimatta Anneli Auerin kuvaamaa murhamiestä ei löytynyt tai ainakaan DNA-tunniste ei täsmännyt epäiltyyn tekijään. Liikeyritys, joka ei halunnut nimeään julkisuuteen, lupasi jo tutkinnan alkuvaiheessa ratkaisuun johtavasta tiedosta merkittävän, useiden tuhansien eurojen palkkion. Samoin Alibi lupasi ratkaisevasta vihjeestä palkkion. Poliisin rikostiedustelun rikollismaailmaan kohdentama tiedustelu ei tuottanut tulosta. Ulkopuolista tekijää ei vaan löytynyt. Kun Ulvilan murhan tutkinta oli kestänyt puolitoista vuotta eikä järkyttävä henkirikos ollut näistä kaikista mittavista tutkimuksista huolimatta selvinnyt, alettiin kesällä 2008 keskustella tutkinnanjohtajan vaihtamisesta. Lukuisia kertoja tilanne oli näyttänyt lupaavalta, mutta aina oli jouduttu palaamaan lähtöruutuun. Jutun päätutkija oli vaihtunut jo aiemmin ja seuraajakin oli eläköitymässä. Kiinniotettuja ja pidätettyjä henkilöitä oli ensimmäisen tutkinnanjohtajan aikana yhteensä viisi henkilöä. Lisäksi porilainen näyttelijä oli vangittuna syytä epäillä perusteella vajaan viikon, jona aikana hänetkin voitiin sulkea tekijäehdokkaiden joukosta.
Puolitoista vuotta tiivistä tutkintaa on raskasta kenelle tahansa. Olisiko toisella tutkinnanjohtajalla ja tutkijalla vielä jotakin uutta näkökulmaa? On ymmärrettävää, että kovin suurta intoa tutkinnanjohtajien keskuudessa ei luonnollisesti ollut. Useampi tutkinnanjohtaja oli ollut tutkinnassa mukana sijaisena. Toinen tutkinnanjohtaja aloitti tutkinnanjohtajana elokuun alussa 2008. Osastonjohtajan tehtävien lisäksi uusi tutkinnanjohtaja toimi puheenjohtajana poliisin hallintorakenneuudistuksen (PORA) rikostorjuntasektorin työryhmässä, jonka tavoitteena oli valmistella esitys Ulvilan murhatutkinnan järjestelyiksi 1. tammikuuta 2009 aloittavassa Satakunnan poliisilaitoksessa. Tiedossa oli varsin työlästä aikaa.
Ulvilan murhatutkinnan kestäessä 1. tutkinnanjohtajalla oli ollut tietoisena strategisena valintana laaja julkisuus, joka oli poikinut aina uusia vihjeitä. Näyttävän uutisoinnin myötä tapauksesta oli kasvanut ehkä valtakunnan seuratuin rikosasia. Laajassa julkisuudessa on myös ongelmallista yksityiskohtaisten ja tärkeiden tutkinnallisten tietojen vuotaminen julkisuuteen. Poliisi oli etsinyt aina tutkinnanjohtajan vaihtumiseen saakka ulkopuolista tekijää, josta oli myös vakuuttavasti tiedottanut. Tutkinnan jälkimmäisessä vaiheessa Anneli Auerin lisäksi ei ollut muita vapautensa menettäneitä henkilöitä, vaikka mikään tosiasiallinen näyttö ei tukenutkaan Annelin syyllisyyttä. Jostain syystä syyskuun puolivälissä vuonna 2009 Anneli Auerille hänen suostumuksellaan KRP:n toimitiloissa Vantaalla suoritettua muistijälkitestiä (entinen valheenpaljastustesti) käytettiin myös osana syyttömän ihmisen syyllistämisessä, vaikka Anneli Auerin vastaukset olivat loogisia ja linjassa hänen alkuperäisten kuulustelujensa kanssa. Muistijälkitestin teki testiin erikoistunut rikosylikonstaapeli ja testi taltioitiin videotallenteelle. Henkilötietojen lisäksi Anneli Auerille esitettiin viisi kysymyssarjaa, joissa kussakin oli viisi kysymystä. Kysymyksiin vastattiin kyllä tai ei. Anneli Auerilta pyydettiin vastausta mm. seuraaviin kysymyksiin: Surmattiinko Jukka Lahti kirveellä (Auerin vastaus: en tiedä), surmasitko sinä Jukka Lahden (vastaus: en), tiedätkö Jukka Lahden surmaajan henkilöllisyyden (vastaus: en) ja tunnetko Jukka Lahden surmaajan (vastaus: en).
Luvatan tutkintalinja oli ollut vahvana alusta alkaen. Makuuhuoneen sängyn tyynyjen puoleisesta päästä talteen otetun klapin kulmasta löydettiin sekoittuneena todennäköisesti kahden eri henkilön DNA:ta. Toinen DNA sopi Jukka Lahdelle, toisen DNA:n haltijaa oli etsitty kuumeisesti. Ensimmäisen tutkinnanjohtajan johtaman tutkinnan aikana oli päädytty ratkaisuun suorittaa Luvata Oy:n ja Tube Oy:n miespuolisille henkilöille DNA-massatestaus. DNA-näytteitä oli otettu yhteensä noin 750 kappaletta. DNA-tutkimukset olivat jatkuneet myös syksyllä 2008. Tutkinnassa oli selvitetty Lahden ja Auerin lasten leikkikaverit, klapin toimittajat ja kaikki mahdollisesti asunnossa vierailleet henkilöt. DNA-tutkimus oli laajentunut KRP:n rikosteknisessä laboratoriossa vuotta aiemmin käyttöön otettuun Y-kromosomitutkimukseen, joka jälleen kerran vaikutti lupaavalta. Y-kromosomityypitystä voidaan käyttää poissuljentaan: jos rikoksesta epäillyllä on erilainen y-kromosomityyppi kuin näytteestä määritetty, voidaan sulkea pois mahdollisuus, että näytteessä oleva miesperäinen DNA olisi peräisin epäillystä. Sukuselvityksiä tehtiin aina 1800-luvun alusta alkaen ja selvitykset ulottuivat Ruotsiin. Varsin mittava ja työläs tutkintalinja ei tuonut ratkaisua. Tuntemattoman DNA:n haltija ei selvinnyt ennen kuin vasta vuonna 2013, jolloin halosta löytyneen DNA:n omistajaksi paljastui muotojälkilaboratorion työntekijä. Jostain syystä kyseisen työntekijän DNA saatiin viivästysten vuoksi eliminaatiorekisteriin vasta vuoden 2013 kesäkuussa, jolloin osuma siis sitten vihdoin saatiin.
Suurin näyttöarvo todisteina lienee yhä edelleen hätäkeskuspuhelulla. Toki Auerin syyttömyyttä tukevat lisäksi lukuisat muut seikat, jotka ovat käyneet selväksi jo tapahtumapaikalla, kuten hänen verettömyytensä, puukosta saatu rintavamma ja toisaalta muiden vammojen puute. Tapahtumapaikalta talteen otetusta veitsestä löydetyt kuidut, jollaisia on löytynyt useista esineistä rajatulta alueelta sekä Lahden kynsien alta ja hänen yllään olleesta t-paidasta, antavat vahvan viitteen siitä, että ulkopuolisella tappajalla on ollut kyseinen veitsi mukanaan ja jostain syystä se on kiireessä jäänyt häneltä murhapaikalle.
Selvittämättömän murhan tutkimuksia tulee jatkaa
Ulvilan murha on ollut ja tulee edelleen olemaan haasteellinen niin poliisille, syyttäjälle kuin oikeuslaitoksellekin. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion tekniset tutkijat ja asiantuntijat ovat tehneet aina 2010-luvun alkupuolell saakka mittavaa työtä lausuntojen kirjoittamisessa Porin poliisille/Satakunnan poliisilaitokselle Ulvilan murhan selvittämiseksi. Oikeusapupyyntöjä on tehty matkan varrella useita Euroopan eri maihin ja aina USA:ta myöten. Esimerkiksi Yhdysvaltojen poliisi FBI on parantanut hätäpuhelunauhoitteen teknistä laatua.
Henkirikoksen ollessa kysymyksessä poliisilla pitäisi olla vain yksi tavoite - rikoksen selvittäminen. Koska poliisilla on vahvaa osaamista, on perusteltua olettaa, että jokainen yksittäinen tapausta tutkimaan valituksi tuleva tutkija suorittaa jatkossa omaan tehtäväalueeseensa kuuluvat tehtävät mahdollisimman hyvin ilman vaarallisia ennakkoasenteita. Faktat ja niiden täsmällinen dokumentointi on ensiarvoisen tärkeää, jotta tutkimukset eivät palaa lähtöruutuun tutkinnan aikana mahdollisesti tapahtuvien henkilövaihdosten myötä.
Tutkinnassa on syytä käyttää ennakkoluulottomasti erilaisia tutkintamenetelmiä ja tarvittaessa myös käytettävissä olevia pakkokeinoja. Tutkinnan tulee olla tiimityötä, jotta vältytään vakavilta puutteilta tiedonkulussa, joita valitettavasti pääsi syntymään alkututkintaa tehneen 1. tutkinnanjohtajan tutkintatiimin ja toisen tutkinnanjohtajan päätutkijoiden välillä. Jälkimmäiseltä tutkintatiimiltä unohtui, että länsimaisen oikeuskäsityksen mukaan vain tuomioistuimella on valta kumota niin sanottu syyttömyysolettama. Eli kaikki ovat syyttömiä, kunnes tuomioistuin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin päätteeksi mahdollisesti toisin päättää.
Tämä Jukka S. Lahden selvittämätön henkirikos aiheuttaa edelleen vilkasta keskustelua ja pohdituttaa laajasti - ei ainoastaan rikosaiheisilla keskustelupalstoilla taikka Ulvilassa ja Satakunnassa - vaan koko valtakunnassa ja jopa ulkomaita myöten. Mahdollisessa vielä edessä olevassa esitutkinnassa toivottavasti valmistellaan avoimin mielin ja järkeä käyttäen olennaista faktoihin perustuvaa materiaalia tulevaa oikeudenkäyntiä varten, jotta syyttäjällä ja puolustuksella on käytettävissään aineisto, johon he voivat näkemyksenä perustaa. Määrätietoisella, peräksi antamattomalla ja erinomaisen hyvällä yhteistoiminnalla on edellytyksiä päästä onnistuneeseen lopputulokseen ja Ulvilan oikea murhaaja mahdollisine taustajoukkoineen on mahdollista saada vielä vastuuseen julmasta ja ajattelemattomasta veriteostaan. Toivottavasti työtä lähdetään tekemään suurella innolla, mutta päästämättä tällä kertaa mielikuvitusta valloilleen. Toivotan onnea matkaan totuuden löytämiseksi Ulvilan murha-asiassa ja lupaan osaltani auttaa parhaani mukaan, jos joku apua sattuu pyytämään.
(Soveltuvin osin tapahtumakuvauksessa lähteenä on käytetty Ulvilan murhasta kertovaa juttua, joka on julkaistu Pohjolan Poliisi kertoo 2011 -kirjassa keväällä 2011)
Ulvilan murha
Satakunnan hätäkeskukseen tuli perjantaina 1. joulukuuta 2006 kello 02.43 ilmoitus Ulvilan Vanhassakylässä tapahtuneesta henkirikoksesta. Ilmoittajan (perheen äiti Anneli Auer; tuolloin 41 vuotta) mukaan Tähtisentie 54:ssä sijaitsevaan perheen omakotitaloon oli tunkeutunut terassin oven ikkunasta tummiin, vartalonmyötäisiin vaatteisiin pukeutunut, noin 180 senttimetriä pitkä, pyöreäkasvoinen, kasvot osittain peitettynä, tukevahko, 30-40-vuotias mieshenkilö, joka oli puukottanut Anneli Auerin aviomiestä Jukka Lahtea (51 vuotta) kuolettavasti. Tapahtuma-aikana asunnossa olivat myös perheen 2-, 4-, 7- ja 9-vuotiaat lapset. Todistettavasti lapsista oli hereillä ainoastaan vanhin tytär, joka puhui hätäkeskuspäivystäjän kanssa Anneli Auerin lisäksi neljä minuuttia ja parikymmentä sekuntia kestäneen hätäpuhelun aikana.
Hätäpuheluun johtaneet tapahtumat olivat alkaneet talon ulkopuolelta kuuluneista äänistä. Perheen vanhin tytär (9-vuotias) oli herännyt yöllä kovaan kolinaan, kun joku oli paukuttanut heidän talonsa ikkunaa ja vanhemmista jompikumpi oli tytön havaintojen mukaan kiljunut. Lapsi oli luullut pakkasen paukkuvan ja hän oli mennyt katsomaan ja tiedustelemaan äidiltä ja isältä, mikä oli kysymyksessä. Tällöin hän oli nähnyt isän seisovan vuoteen ääressä ja äidin sängyssä kohottamassa peittoa suojakseen. Ulkopuolisia henkilöitä tytär ei ollut havainnut tällöin sisällä asunnossa, mutta lattialla hän oli havainnut paljon rikkoutuneesta ikkunasta lentäneitä lasinsirpaleita. Isä Jukka S. Lahti oli kehottanut tytärtään menemään takaisin huoneeseensa.
Perheen äiti Anneli Auer on kertonut vastaavasti olleensa nukkumassa ja heränneensä kovalta räiskinnältä kuulostavaan meteliin ja välähdyksiin, joita oli ihmetellyt ja joiden oli arvellut johtuvan jostain luonnonilmiöstä, esim. ukkosesta. Hän muistaa miehensä nousseen sängyn vierelle seisomaan, mutta ei ollut huomannut tässä vaiheessa olohuoneen puolella kääntymässä käynyttä tytärtään. Hänellä on mielikuva, että Jukka olisi tokaissut tässä vaiheessa jotain jollekin. Äidin mukaan saattoi olla, että Jukka oli kohdistanut sanansa tyttärelleen tai samoihin aikoihin sisään makuuhuoneeseen tunkeutuneelle tuntemattomalle miehelle.
Kolminkertaisen oven lämpölasin rikkomisessa ei ollut kulunut montaa kymmentä sekuntia ja isokokoisen miehen äkillinen sisääntulo oli yllättänyt täysin kolinaan havahtuneen pariskunnan. Anneli on selvittänyt, että ulkopuolinen tunkeutuja oli hyökännyt heti ikkunasta sisään päästyään Jukan kimppuun. Anneli oli yrittänyt mennä tappelevien miesten väliin, mutta tuolloin mies oli lyönyt Annelia veitsellä rintaan. Anneli oli ymmärtänyt, että nyt oli tosi kyseessä ja vetäytynyt tilanteesta nopeasti pois. Hän muistelee loikanneensa sängyn päädyn kautta makuuhuoneen lattialla olleen pienen puuarkun yli karkuun olohuoneen puolelle. Lyönnin jälkeen Anneli on kertonut juosseensa kohti eteistä, jolloin hän on muistinsa mukaan nähnyt vanhimman tyttärensä mahdollisesti eteisaulassa.
Makuuhuoneesta oli kuulunut Jukan tuskaista ääntelyä ja valitusta sekä tappelun ääniä, ”mäiskintää”, jota Anneli ei ole osannut tarkemmin kuvata. Vielä soittaessaan hätäkeskukseen Anneli on kertonut kuulleensa tappelun äänet ja ”mäiskinnän” selvästi. Anneli on arvioinut aloittaneensa soiton hätäkeskukseen noin minuutin tai kahden kuluttua siitä, kun vieras mies oli tunkeutunut asuntoon ikkunan rikkomisen jälkeen. Pitääkö Annelin aika-arvio paikkansa? Tietysti mietityttää, kuinka kauan aikaa mahtoi todellisuudessa kulua, ennen kuin aviovaimo uskaltautui keittiöön soittamaan hätäkeskukseen.
Anneli on kertonut käyneensä hätäpuhelun aikana tapahtumien edetessä kaksi kertaa makuuhuoneen ja olohuoneen välissä olevalla oviaukolla, jolloin sisään tunkeutunut mies oli lähtenyt molemmilla kerroilla uhkaavasti Annelia kohden ja tämä oli juossut pakoon. Murhaaja ei ollut puhunut missään vaiheessa mitään Annelille eikä Jukalle. Vanhin tytär oli päivystänyt äidin juoksujen aikaan keittiön puhelimessa, jonne äiti oli hänet pyytänyt, koska tytär oli ollut hereillä. Hätäkeskuksessa oli menty hetkeksi pois linjoilta ja äiti oli halunnut käydä katsomassa tilannetta makuuhuoneen puolella, missä aviomies oli huutanut puolisoaan apuun.
Tytär oli itse muistellut käyneensä toistamiseen olohuoneen puolella, ennen kuin hän oli tullut puhelimeen. Hän on kertonut nähneensä isänsä lattialla makaamassa ja lattialla olleen veitsen. Puukottajaa hän ei ollut nähnyt, joten tämä oli saattanut jäädä katveeseen tytön näkökentän ulkopuolelle tai sitten tyttö ei ollut kaoottisessa tilanteessa kiinnittänyt tummaan hahmoon huomiota. Isä ja äiti olivat olleet ne tärkeät henkilöt, jotka olivat vieneet tuossa tilanteessa muutoin lapsen huomion. Kun äiti oli palannut kahdelta juoksukierrokseltaan takaisin puhelimeen keskustelemaan linjoille takaisin tulleen häkevirkailijan kanssa, olivat hätäkeskuspuhelun loppupuolella taustalta kuuluneet erinäiset kamppailun äänet, joiden joukossa oli kuulunut Jukka Lahden ääntä, hiljentyneet. Tämän jälkeen (hätäkeskuspuhelun kestettyä kolme minuuttia 39 sekuntia) Anneli Auer oli kysynyt näköyhteyden päässä, mutta olohuoneen puolella olleelta tyttäreltään: ”Amanda, oliks se viel siel”, johon tytär oli vastannut: ”Ei, se lähti.” Hätäkeskuspuhelun kokonaiskesto oli neljä minuuttia 18 sekuntia, josta perheen vanhin tytär oli puhelimessa kaiken kaikkiaan 59 sekuntia.
Poliisin kokoamista tapahtumatiedoista selviää, että kenttäjohtaja oli soittanut Auerille poliisiautosta matkalla kohteeseen pian hätäpuhelun päättymisen jälkeen. Kenttäjohtajan partio oli saapunut tapahtumapaikalle kello 2.51, jolloin punaiseen t-paitaan pukeutunut Anneli Auer oli ollut vanhimman tyttärensä kanssa partiota vastassa talon ulko-ovella. Perheen äiti oli kertonut poliiseille taloon tunkeutuneen henkilön poistuneen sekä aviomiehensä Jukka Lahden makaavan makuuhuoneen lattialla elottoman näköisenä. Auer oli kertonut vielä poliisimiehille tekijän tuntomerkit ja tapahtumien kulun: Perheen ollessa nukkumassa terassin ulko-oven lasi rikottiin ja aukosta sisään tunkeutunut mieshenkilö hyökkäsi Jukka Lahden kimppuun.
Anneli Auer oli ohjannut poliisipartion makuuhuoneeseen, jossa Jukka Lahti oli maannut vuoteen vieressä lattialla selällään. Vuoteessa ja lattialla oli ollut runsaasti verta. Varsinkin Lahden ylävartalon ja pään alueelta oli vuotanut paljon verta. Jukka Lahden vartalossa oli havaittavissa noin 70 erilaista lyönti- ja pistovammaa. Lisäksi uhrin kasvot olivat vaurioituneet voimakkaiden iskujen johdosta. Lahdessa ei ollut havaittu elonmerkkejä. Makuuhuoneesta terassille johtavan oven kolminkertainen lämpölasi oli rikottu ja makuuhuoneen lattialla oli ollut fileerausveitsi, jonka terä oli vääntynyt. Lahden vammat oli aiheutettu kahdella tekovälineellä. Muun muassa kylpyhuoneen ovessa löytyi kaksi suurehkoa vierekkäistä veripisaroista muodostunutta heilahdusjälkeä, jotka ovat syntyneet verisen lyömäaseen alaspäin suuntautuvasta iskusta vasemmalle alaviistoon. Uhrin läheisyydessä sängyn vieressä oli ollut klapi, jonka toinen pää oli ollut veressä. Toinen klapi oli löytynyt vuoteesta tyynypäästä. Todennäköisesti Jukka Lahti oli yrittänyt puolustautua hyökkääjältä näitä klapeja avuksi käyttäen.
Kenttäjohtajan partio oli suorittanut alustavat puhuttelut ja muut alustavat tutkintatoimet sekä tapahtumapaikan kuvaukset, jonka jälkeen sairaankuljetushenkilöstö oli suorittanut omia toimenpiteitään perheen isän ja äidin auttamiseksi. Valitettavasti perheen isälle apu saapui liian myöhään ja hänet todettiin kuolleeksi. Kodinhoitohuoneeseen johtavassa keittiönpuoleisessa ovenkahvassa havaittiin veritippa ja ovessa veripisara, jotka saattoivat olla peräisin Anneli Auerin käynnistä pesuhuoneen kautta katsomassa ja koskemassa kylpyhuoneen oven raosta lattialla verissään maannutta miestään ennen poliisien paikalle tuloa. Miehensä pulssin havaitseminen pesuhuoneen ovenraon kautta takkahuoneeseen ei ollut kuitenkaan onnistunut, koska ovi ei ollut auennut riittävästi Jukan maatessa kuolleenoloisena sen toisella puolella. Anneli on muistellut pesseensä kädet käytyään Jukan luona pulssinkokeilureissulla. Käsien pesu oli saattanut tapahtua keittiössä, mutta nopeasti surmayönä edenneistä tapahtumista ja kaoottisesta tilanteesta johtuen tämä yksityiskohta on pyyhkiytynyt pois aviovaimon mielestä. Anneli Auerin oikean jalkapöydän päällä oli kaksi niin sanottua alhaisen nopeuden veritippaa, jotka olivat todennäköisesti peräisin hänen vasempaan rintaansa tappajan puukoniskusta tulleesta haavasta. Auer oli tilanteen järkyttävyydestä huolimatta kyennyt säilyttämään rauhallisuutensa ja antamaan suhteellisen loogisen kuvauksen murhayön tapahtumaketjusta.
Paikalle tulleet kolme muuta partiota olivat aloittaneet tuntomerkkeihin sopivan tekijän etsintää. Sosiaaliviranomaiset olivat toimittaneet perheen lapset perhetukiasuntolaan. Paikalle hälytettiin tekniset tutkijat, taktinen tutkija ja koiranohjaaja koirineen sekä myös ylityömiehiä. Päällystön johtovalmiudessa oli Rauman kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario. Myöhemmin Ulvilan murhatutkinnassa 2. tutkinnanjohtajana toiminut rikosylikomisario oli saanut ilmoituksen noin kello neljän aikaan, jonka jälkeen hän oli lähtenyt välittömästi Porin poliisilaitokselle.
Tutkintatoimet olivat olleet kaikilla tahoilla aktiiviset. Tekniset tutkijat olivat työskennelleet rikospaikalla, Anneli Aueria oli puhutettu sairaalassa taktisen tutkijan toimesta, koiranohjaaja oli jäljittänyt rikoksentekijää tapahtumapaikan ympäristössä noin puolentoista tunnin kuluttua tapahtumasta, järjestyspoliisin partiot olivat etsineet tekijää. Koiranohjaaja oli tutkinut surmatalon lähialuetta hyvissä olosuhteissa ja koira oli tehnyt jälkihavainnon naapuritonttien kulmauksessa. Verisestä tekijästä ei kuitenkaan ollut jäänyt jälkikoiran havaittavissa olleita muita jälkiä lähiympäristöön. Väkivallanteon kohteeksi joutunut perhe oli muuttanut Ulvilaan miltei päivälleen neljä vuotta aiemmin. Jukka Lahti oli toiminut henkilöstövalmentajana Luvata Oy:ssä. Luvata Oy:n toimitusjohtajalle tiedotettiin tapahtumasta aamuvarhaisella. Poliisin ensimmäinen tiedote Ulvilan Vanhassakylässä tapahtuneesta henkirikoksesta annettiin ennen kello seitsemää. Satakunnan Radio tiedotti asiasta kello seitsemän aamu-uutisissa, jonka jälkeen tiedotusvälineissä tapahtuman uutisoinnissa alkoi ennennäkemätön julkisuus.
Perjantaina Porin poliisilaitoksella aamupalaveriin olivat osallistuneet kaikki työhön tulleet kummaltakin osastolta sekä ylityömiehiä. Vanhimman tyttären, joka oli tapahtuma-aikaan 9-vuotias, ensimmäinen videopuhuttelu murhayön tapahtumista suoritettiin Satakunnan keskussairaalassa 1. joulukuuta 2006. Tytär ei ollut nähnyt isänsä ja ulkopuolisen henkilön tappelua, vaikka hän oli käynyt katsomassa ainakin kerran hätäpuhelun aikana olohuoneen puolelta tilannetta takkahuoneen suunnalla. Sen sijaan tytär kertoi nähneensä, kun mustaan huppariin pukeutunut henkilö poistui rikotusta ikkunasta. Hätäkeskuspuhelussa ei ollut kuulunut rikkoutuneen lasin päälle astumisesta aiheutunutta ääntä todennäköisesti siitä syystä, että se on peittynyt muiden äänien, kuten vanhimman tyttären selkäpiitä karmivan kirkaisun alle tämän nähdessä vertavuotavan isänsä takkahuoneen lattialla makaamassa.
Tapausta oli käsitelty tiedossa olevan informaation pohjalta yksityiskohtaisesti. Juttuun oli määrätty tutkinnanjohtaja ja asia oli kirjattu normaalin käytössä olevan järjestelmän mukaan tutkintaryhmälle. Tutkinnanjohtaja ja päätutkija olivat kokeneita ja päteviä poliisimiehiä. Rikospaikkatutkintaa tehtiin huolellisesti ja periaatteella "kerralla kuntoon”, koska tekemättä jättämisiä on mahdotonta korjata jälkeenpäin. Syyttäjä oli mukana alusta alkaen. Laajasta julkisuudesta johtuen vihjeitä oli tullut runsaasti ja ne kaikki oli pyritty tarkistamaan. Jukka Lahden menneisyyttä oli selvitetty. Jukka Lahti oli murhaa edeltäneenä aamuna lähtenyt Turkuun ja osallistunut siellä edellisen työnantajansa tilaisuuteen, mikä ei ollut millään tavalla liittynyt Luvata Oy:hyn. Turusta Lahti oli palannut kello 23-24:n aikoihin. Oli pohdittu, mitä päivän aikana oli tapahtunut ja keitä henkilöitä Lahti oli tavannut. Oli mietitty, voisiko Lahden aiemmilla liiketoimilla olla yhteyttä henkirikokseen.
Erikoinen yhteensattuma oli, että myös Lahden opiskelijakaveri oli kadonnut Helsingissä murhaa seuraavana yönä. Opiskelijakaverista viimeinen havainto oli ollut puolen yön aikaan helsinkiläisen ravintolan valvontakamerassa. Myöhemmin keväällä opiskelijakaveri oli löytynyt Helsingistä hukkuneena. Poliisissa ei ollut havaittu, että tapauksilla olisi ollut yhteyttä toisiinsa muutoin kuin poliisille tehdyn vihjeen muodossa. Jukka Lahti oli aloittanut opiskelut Kuopion yliopistossa 1980-luvun lopussa. Muutkin opiskelijakaverit oli selvitetty ja puhuteltu. Tähtisentien varrella asuneita ihmisiä oli puhuteltu tapahtumien selvittelyjen yhteydessä. Useilla ei ole ollut havaintoja tapahtumiin liittyen eivätkä he olleet edes tunteneet perhettä. Anneli Auerilla ei ollut alueen asukkaiden kanssa juuri mitään sosiaalista kanssakäymistä, koska hänen aikansa oli kulunut kuusihenkisen perheen arjen pyörittämiseen. Vähäinen ylimääräinen aika, mitä jäi, kului mm. oman nettifirman kotisivujen päivittämiseen ja sisällön tuottamiseen sivustolle. Jukka Lahti oli asukkaiden kertoman mukaan ollut sosiaalinen ja ystävällinen, mutta ankara lapsilleen, jotka joutuivat muun muassa usein olemaan kotiarestissa.
Tutkinta eteni laajalla rintamalla. Puhuteltiin ja kuulusteltiin ihmisiä sekä vihjeitä tarkistettiin. Terassin lattialta löytyi laajalta alueelta lasinpaloja, joista kauimmaiset usean metrin etäisyydellä ovesta. Puuarkun päällä olleista Lahden ruskeista housuista löytyi tutkimusten edetessä verinen, ilmeisesti varsikengän jälki, kokoa 43, joka oli peräisin murhaajan käyttämistä jalkineista. Rikotun lasin lasielementtien välissä oli Jukan verta, joka on todennäköisesti valunut tekijästä tämän poistuessa huoneistosta ikkuna-aukon alareunalle nousten. Poliisit olivat etsineet toista tekovälinettä ja jäljittäneet tapahtumapaikalle jäljet jättäneitä jalkineita tuloksetta. Alueella ennen murhaa liikkunutta punaista Volvoa oli etsitty. Tutkintaan osallistuneet olivat pitäneet päivittäin tutkinnanjohtajan johdolla palavereita, joissa yhdessä oli käyty lävitse tutkinta-aineistoa. Erityisesti oli pohdittu, mikä oli ollut surmatyön motiivi. Jukka Lahti oli työssään Luvatalla joutunut osallistumaan vaikeiden henkilöstön irtisanomisia ja lomautuksia koskevien asioiden käsittelyyn. Näistä seikoista johtuen Lahdella oli häneen vihamielisesti suhtautuvia henkilöitä. Lahden työ-, asunto- ja kotiolosuhteet olivat erittäin todennäköisesti olleet ulkopuolisen tiedossa tai ainakin helposti selvitettävissä. Voisiko murhan motiivina olla ollut henkilökohtainen katkeruus ja kosto Jukka Lahtea kohtaan?
Keskusrikospoliisin tekniset tutkijat olivat työstäneet rikostekniseen laboratorioon toimitettuja näytteitä. Esimerkiksi verijälkitutkimus käsittelee pääsääntöisesti visuaalisesti tehtäviä havaintoja verijäljistä. Verijäljistä voidaan tapauskohtaisesti päätellä muun muassa seuraavia seikkoja: Tietyn pisaran lentosuunta, tulokulma kohteeseen, matka, jonka veripisara on lentänyt, korkeus, josta veripisara on lähtöisin, mikä on aiheuttanut verenvuodon, lyöntien määrä, henkilöiden ja esineiden suhteellinen sijainti tapahtuma-aikaan, henkilöiden ja esineiden liikkeet verenvuodon aikana ja sen jälkeen ja veripisaroiden leviämiseen tarvittava voima. Hajutunnistukseen toimitettiin hajusiirrännäinen tapahtumapaikalta löydetystä Fiskars-veitsestä. Koira ei tunnistanut hajuyhteyttä Anneli Auerin tai hänen vanhimman tyttärensä ja hajunäytteen välillä, joten on perusteltua olettaa hajunäytteen olevan peräisin tuntemattomasta asuntoon tunkeutuneesta mieshenkilöstä. Oli tehty äänitutkimuksia, kuitu- ja hiukkastutkimuksia, muotojälkitutkimuksia ja DNA-tutkimuksia. Tekijäprofilointiin erikoistuneelta KRP:n asiantuntijalta pyydettiin tekijäanalyysi tiedossa olevien alkutietojen pohjalta. Erikoisena piirteenä tutkinnassa oli asiantuntija-/seurantaryhmän perustaminen tutkinnan alkuvaiheessa. Ryhmään kutsuttiin kokeneita rikostutkijoita ja -tutkinnanjohtajia eri poliisilaitoksista. Mukana oli poliisin lääninjohdon edustaja sekä asiantuntijoita keskusrikospoliisista. Ryhmä ehti kokoontua useita kertoja.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Jukka Lahden surmasi perheen ulkopuolinen henkilö enintään kuuden minuutin ajanjaksona, joka on alkanut ikkunan rikkomisesta ja sisään tunkeutumisesta, sitä seuranneesta kamppailusta ennen hätäpuhelua ja sen aikana sekä poistumisesta huoneistosta. Valtaosa Lahden eri puolille kehoa saamista noin 70 vammasta oli melko pinnallisia, joten Lahti oli ollut osan aikaa ainakin kamppailun alkuvaiheessa puolustuskykyinen. Tämä seikka on vaikuttanut kamppailun kestoon pidentävästi ja sen seurauksena on myös varsinainen verityön tekijä saattanut saada jälkiä omiin kasvoihinsa. Todistajana kuullun oikeuslääkärin mukaan on mahdollista, että Lahden vammat ovat voineet syntyä minuuttien aikana. Johtopäätös siis on, että mahdollinen ulkopuolinen henkilö on voinut olla huoneistossa alle kuuden minuutin ajan.
Tutkinnanjohtaja vaihtuu
Mittavista tutkintatoimista huolimatta Anneli Auerin kuvaamaa murhamiestä ei löytynyt tai ainakaan DNA-tunniste ei täsmännyt epäiltyyn tekijään. Liikeyritys, joka ei halunnut nimeään julkisuuteen, lupasi jo tutkinnan alkuvaiheessa ratkaisuun johtavasta tiedosta merkittävän, useiden tuhansien eurojen palkkion. Samoin Alibi lupasi ratkaisevasta vihjeestä palkkion. Poliisin rikostiedustelun rikollismaailmaan kohdentama tiedustelu ei tuottanut tulosta. Ulkopuolista tekijää ei vaan löytynyt. Kun Ulvilan murhan tutkinta oli kestänyt puolitoista vuotta eikä järkyttävä henkirikos ollut näistä kaikista mittavista tutkimuksista huolimatta selvinnyt, alettiin kesällä 2008 keskustella tutkinnanjohtajan vaihtamisesta. Lukuisia kertoja tilanne oli näyttänyt lupaavalta, mutta aina oli jouduttu palaamaan lähtöruutuun. Jutun päätutkija oli vaihtunut jo aiemmin ja seuraajakin oli eläköitymässä. Kiinniotettuja ja pidätettyjä henkilöitä oli ensimmäisen tutkinnanjohtajan aikana yhteensä viisi henkilöä. Lisäksi porilainen näyttelijä oli vangittuna syytä epäillä perusteella vajaan viikon, jona aikana hänetkin voitiin sulkea tekijäehdokkaiden joukosta.
Puolitoista vuotta tiivistä tutkintaa on raskasta kenelle tahansa. Olisiko toisella tutkinnanjohtajalla ja tutkijalla vielä jotakin uutta näkökulmaa? On ymmärrettävää, että kovin suurta intoa tutkinnanjohtajien keskuudessa ei luonnollisesti ollut. Useampi tutkinnanjohtaja oli ollut tutkinnassa mukana sijaisena. Toinen tutkinnanjohtaja aloitti tutkinnanjohtajana elokuun alussa 2008. Osastonjohtajan tehtävien lisäksi uusi tutkinnanjohtaja toimi puheenjohtajana poliisin hallintorakenneuudistuksen (PORA) rikostorjuntasektorin työryhmässä, jonka tavoitteena oli valmistella esitys Ulvilan murhatutkinnan järjestelyiksi 1. tammikuuta 2009 aloittavassa Satakunnan poliisilaitoksessa. Tiedossa oli varsin työlästä aikaa.
Ulvilan murhatutkinnan kestäessä 1. tutkinnanjohtajalla oli ollut tietoisena strategisena valintana laaja julkisuus, joka oli poikinut aina uusia vihjeitä. Näyttävän uutisoinnin myötä tapauksesta oli kasvanut ehkä valtakunnan seuratuin rikosasia. Laajassa julkisuudessa on myös ongelmallista yksityiskohtaisten ja tärkeiden tutkinnallisten tietojen vuotaminen julkisuuteen. Poliisi oli etsinyt aina tutkinnanjohtajan vaihtumiseen saakka ulkopuolista tekijää, josta oli myös vakuuttavasti tiedottanut. Tutkinnan jälkimmäisessä vaiheessa Anneli Auerin lisäksi ei ollut muita vapautensa menettäneitä henkilöitä, vaikka mikään tosiasiallinen näyttö ei tukenutkaan Annelin syyllisyyttä. Jostain syystä syyskuun puolivälissä vuonna 2009 Anneli Auerille hänen suostumuksellaan KRP:n toimitiloissa Vantaalla suoritettua muistijälkitestiä (entinen valheenpaljastustesti) käytettiin myös osana syyttömän ihmisen syyllistämisessä, vaikka Anneli Auerin vastaukset olivat loogisia ja linjassa hänen alkuperäisten kuulustelujensa kanssa. Muistijälkitestin teki testiin erikoistunut rikosylikonstaapeli ja testi taltioitiin videotallenteelle. Henkilötietojen lisäksi Anneli Auerille esitettiin viisi kysymyssarjaa, joissa kussakin oli viisi kysymystä. Kysymyksiin vastattiin kyllä tai ei. Anneli Auerilta pyydettiin vastausta mm. seuraaviin kysymyksiin: Surmattiinko Jukka Lahti kirveellä (Auerin vastaus: en tiedä), surmasitko sinä Jukka Lahden (vastaus: en), tiedätkö Jukka Lahden surmaajan henkilöllisyyden (vastaus: en) ja tunnetko Jukka Lahden surmaajan (vastaus: en).
Luvatan tutkintalinja oli ollut vahvana alusta alkaen. Makuuhuoneen sängyn tyynyjen puoleisesta päästä talteen otetun klapin kulmasta löydettiin sekoittuneena todennäköisesti kahden eri henkilön DNA:ta. Toinen DNA sopi Jukka Lahdelle, toisen DNA:n haltijaa oli etsitty kuumeisesti. Ensimmäisen tutkinnanjohtajan johtaman tutkinnan aikana oli päädytty ratkaisuun suorittaa Luvata Oy:n ja Tube Oy:n miespuolisille henkilöille DNA-massatestaus. DNA-näytteitä oli otettu yhteensä noin 750 kappaletta. DNA-tutkimukset olivat jatkuneet myös syksyllä 2008. Tutkinnassa oli selvitetty Lahden ja Auerin lasten leikkikaverit, klapin toimittajat ja kaikki mahdollisesti asunnossa vierailleet henkilöt. DNA-tutkimus oli laajentunut KRP:n rikosteknisessä laboratoriossa vuotta aiemmin käyttöön otettuun Y-kromosomitutkimukseen, joka jälleen kerran vaikutti lupaavalta. Y-kromosomityypitystä voidaan käyttää poissuljentaan: jos rikoksesta epäillyllä on erilainen y-kromosomityyppi kuin näytteestä määritetty, voidaan sulkea pois mahdollisuus, että näytteessä oleva miesperäinen DNA olisi peräisin epäillystä. Sukuselvityksiä tehtiin aina 1800-luvun alusta alkaen ja selvitykset ulottuivat Ruotsiin. Varsin mittava ja työläs tutkintalinja ei tuonut ratkaisua. Tuntemattoman DNA:n haltija ei selvinnyt ennen kuin vasta vuonna 2013, jolloin halosta löytyneen DNA:n omistajaksi paljastui muotojälkilaboratorion työntekijä. Jostain syystä kyseisen työntekijän DNA saatiin viivästysten vuoksi eliminaatiorekisteriin vasta vuoden 2013 kesäkuussa, jolloin osuma siis sitten vihdoin saatiin.
Suurin näyttöarvo todisteina lienee yhä edelleen hätäkeskuspuhelulla. Toki Auerin syyttömyyttä tukevat lisäksi lukuisat muut seikat, jotka ovat käyneet selväksi jo tapahtumapaikalla, kuten hänen verettömyytensä, puukosta saatu rintavamma ja toisaalta muiden vammojen puute. Tapahtumapaikalta talteen otetusta veitsestä löydetyt kuidut, jollaisia on löytynyt useista esineistä rajatulta alueelta sekä Lahden kynsien alta ja hänen yllään olleesta t-paidasta, antavat vahvan viitteen siitä, että ulkopuolisella tappajalla on ollut kyseinen veitsi mukanaan ja jostain syystä se on kiireessä jäänyt häneltä murhapaikalle.
Selvittämättömän murhan tutkimuksia tulee jatkaa
Ulvilan murha on ollut ja tulee edelleen olemaan haasteellinen niin poliisille, syyttäjälle kuin oikeuslaitoksellekin. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion tekniset tutkijat ja asiantuntijat ovat tehneet aina 2010-luvun alkupuolell saakka mittavaa työtä lausuntojen kirjoittamisessa Porin poliisille/Satakunnan poliisilaitokselle Ulvilan murhan selvittämiseksi. Oikeusapupyyntöjä on tehty matkan varrella useita Euroopan eri maihin ja aina USA:ta myöten. Esimerkiksi Yhdysvaltojen poliisi FBI on parantanut hätäpuhelunauhoitteen teknistä laatua.
Henkirikoksen ollessa kysymyksessä poliisilla pitäisi olla vain yksi tavoite - rikoksen selvittäminen. Koska poliisilla on vahvaa osaamista, on perusteltua olettaa, että jokainen yksittäinen tapausta tutkimaan valituksi tuleva tutkija suorittaa jatkossa omaan tehtäväalueeseensa kuuluvat tehtävät mahdollisimman hyvin ilman vaarallisia ennakkoasenteita. Faktat ja niiden täsmällinen dokumentointi on ensiarvoisen tärkeää, jotta tutkimukset eivät palaa lähtöruutuun tutkinnan aikana mahdollisesti tapahtuvien henkilövaihdosten myötä.
Tutkinnassa on syytä käyttää ennakkoluulottomasti erilaisia tutkintamenetelmiä ja tarvittaessa myös käytettävissä olevia pakkokeinoja. Tutkinnan tulee olla tiimityötä, jotta vältytään vakavilta puutteilta tiedonkulussa, joita valitettavasti pääsi syntymään alkututkintaa tehneen 1. tutkinnanjohtajan tutkintatiimin ja toisen tutkinnanjohtajan päätutkijoiden välillä. Jälkimmäiseltä tutkintatiimiltä unohtui, että länsimaisen oikeuskäsityksen mukaan vain tuomioistuimella on valta kumota niin sanottu syyttömyysolettama. Eli kaikki ovat syyttömiä, kunnes tuomioistuin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin päätteeksi mahdollisesti toisin päättää.
Tämä Jukka S. Lahden selvittämätön henkirikos aiheuttaa edelleen vilkasta keskustelua ja pohdituttaa laajasti - ei ainoastaan rikosaiheisilla keskustelupalstoilla taikka Ulvilassa ja Satakunnassa - vaan koko valtakunnassa ja jopa ulkomaita myöten. Mahdollisessa vielä edessä olevassa esitutkinnassa toivottavasti valmistellaan avoimin mielin ja järkeä käyttäen olennaista faktoihin perustuvaa materiaalia tulevaa oikeudenkäyntiä varten, jotta syyttäjällä ja puolustuksella on käytettävissään aineisto, johon he voivat näkemyksenä perustaa. Määrätietoisella, peräksi antamattomalla ja erinomaisen hyvällä yhteistoiminnalla on edellytyksiä päästä onnistuneeseen lopputulokseen ja Ulvilan oikea murhaaja mahdollisine taustajoukkoineen on mahdollista saada vielä vastuuseen julmasta ja ajattelemattomasta veriteostaan. Toivottavasti työtä lähdetään tekemään suurella innolla, mutta päästämättä tällä kertaa mielikuvitusta valloilleen. Toivotan onnea matkaan totuuden löytämiseksi Ulvilan murha-asiassa ja lupaan osaltani auttaa parhaani mukaan, jos joku apua sattuu pyytämään.
(Soveltuvin osin tapahtumakuvauksessa lähteenä on käytetty Ulvilan murhasta kertovaa juttua, joka on julkaistu Pohjolan Poliisi kertoo 2011 -kirjassa keväällä 2011)