MURHA.INFO

Rottweiler tappoi 10-vuotiaan pojan
Julkaistu 17.03.2008 09:32 (päivitetty 11:33)

Kymmenvuotias poika on kuollut rottweilerin hyökättyä hänen kimppuunsa Elimäellä. Kouvolan poliisin mukaan onnettomuus tapahtui eilen kello 13:n aikoihin, kun täysikasvuinen uroskoira kävi talon pihalla perheen pojan kimppuun.

Poika menehtyi saamiinsa vammoihin tapahtumapaikalla. Tapahtumalla ei ole silminnäkijöitä. Talossa oli myös toinen täyskasvuinen rottweiler.

Rikosylikonstaapeli Mikko K iuru Kouvolan poliisista kertoo, että kuolemansyyn selvittämistä jatketaan.

- Kaikki tiedot ovat lähtökohtaisesti salaisia, kun kyseessä on kuolemansyytä koskeva tutkimus, Kiuru sanoo.

Hän kertoo, että perhe on saanut kriisiapua, mikä on normaali käytäntö traagisissa onnettomuuksissa.

Eläinlääkäri Mikko Vesanen Kouvolan seudun kansanterveystyön kuntayhtymästä ei kommentoi millään tavalla Elimäellä tapahtunutta onnettomuutta. Vesanen oli päivystävänä eläinlääkärinä eilen, jolloin pojan kuolemaan johtanut onnettomuus tapahtui.

Eläinlääkäri lopetti molemmat koirat. Poliisin mukaan ne eivät aiemmin ole käyttäytyneet aggressiivisesti ihmisiä kohtaan.

(MTV3-STT)


http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtm ... /03/624414

Perin ikävä uutinen

Odottelen taas järjetöntä median mylläkkää siitä, että kaikki Rotweilerit ja vahvempi rotuiset koirat on hävitettävä Suomesta tämän takia.. Ainakin Saksassa,Englannissa ja Ranskassa vastaaviin toimiin on aiemmin ryhdytty..

liekö poika jotenkin provonnut koiraa? tai joku muu ärsyttänyt sitä sen verran että on päässä napsahtanut? käsittääkseni aika harvinaista että koira kilahtaisi ilman syytä, että useinmiten löytyy joku laukaiseva tekijä kun vähän miettii..

Laitan heti alkuun tilaston ennenkuin lähtee käsistä.

Miami Dade County Animal Control: 992 bites

1. Terrier: 108
2. Labrador mix: 95
3. Shepherd mix: 90
4. Mixed breed: 81
5. German shepherd: 53
6. Chow mix: 50
7. Boxer: 39
8. Rottweiler: 33
9. Pit bull: 32
10 American bulldog: 30

Tappajakoiria ei ole olemassa. Siihen tämä kuitenkin kohta menee.

Pitit, staffit, rotikat, dobberit yms. on erittäin hienoja koiria.

kasvatus ?

otus kirjoitti:Edellä mainitsemani kasvatus koskee juurikin kaikkia osapuolia..

Ja minä en kohdistanutkaan syytöksiäni sinuun.

Joku kuitenkin sanoo pian, että nuo on niitä egoiluun tarkoitettuja tappajakoiria.

Tiedän kyllä joitakin, joille kyseiset rodut ovat osittain sitä egoilua. Mutta jos miettii noita normaalin perheen jäseninä, niin kasvatuksella on suuri rooli, mitä monet eivät ymmärrä. Eli tässä voisi ihan oikeasti ajatella rajoituksia tai luvanvaraisuutta tietyille roduille.

Lisäksi monelta tahtoo unohtua se että vaikka nuo koulutettaisiin kuinka hyvin, niin niillä on vain yksi isäntä. Ja kun isäntä ei ole paikalla, voi tuo käytös muuttua. Koira voi välillä kokeilla että kukas se minun käskijä nyt olikaan vai löytyykö sellaista..?

Totuus
Totuus koirien puremalla aiheuttamista vammoista ja kuolemista on hyvin lyhyt ja väritön, joten se harvoin kiinnostaa ketään. Koirat eivät ole merkittävä uhka nyky-yhteiskunnalle vaan muodostavat häviävän pienen marginaalin tapaturmista.

Vertailun vuoksi voidaan mainita, että pelkästään Suomessa sattuu vuosittan noin miljoona tapaturmaa, joista yli 2 700 johtaa ihmisen kuolemaan (Suomen Tilastokeskus, 2000). Eläinten aiheuttamista tapaturmista voisi mainita, että pelkästään Turun keskussairaalassa hoidetaan vuosittain noin 20 vakavaa vammaa, jotka ovat aiheutuneet ratsastusharrastuksen parissa. Koko maan luku on huomattavasti suurempi. Yhdysvalloissa kuolee ja rampautuu rullaportaiden huollon laiminlyöntien takia yli 300 kertaa enemmän ihmisiä kuin koirien takia. Väkivaltatilastot ovat oma lukunsa, Suomessa kuolee vuosittain n. 30 - 70 naista (siis, melkein joka viikko!) avo- tai aviopuolisoidensa väkivaltaisuuden takia.
Silti kesän 2000 uutiskynnyksen ylittää tapaturma, jossa irrallaan olevat koirat surmaavat lapsen - Saksassa.

Myytin luomiseen kuuluu se, että mainitaan vain turmaan aiheuttaneita koiria referoidaan taistelukoirina, eikä ei kerrota muista Saksassa vuosittain sattuneista koirien aiheuttamista tragedioista. Totuus on se, että koirarodut eivät juurikaan eroa puremisalttiuden perusteella toisistaan. Huomiotavaa on, että edes kaikki koirarodut yhteensä eivät muodosta kuin marginaalisen tapaturmamäärän.

Jos tutkitaan rotukohtaisesti kirjattuja tilastoja huomataan, että jopa rodun yleisyyteen suhteutettuna yleisimmät purijat ja vakavimmat vammat aiheuttavat aivan tavalliset ja yleisesti lemmikkinä pidetyt rodut - tämä ei tarkoita, että nämä rodut olisivat vaarallisia. Tyypillisin ja yleisin koiran purema on sellainen, jossa perheen oma lemmikki puree perheenjäsenta tai kylässä olevaa vierasta.
Jos samaan tilastoon otetaan mukaan toinen lemmikki, kissa, niin huomataan sen menevän aiheutettujen vammojen vakavuudessa ykköseksi ohi kaikkien koirarotujen. Tämä ei kuitenkaan ylitä uutiskynnystä.

USA:n virallinen eläimien luonnetestaus-instanssi, The American Canine Temperament Testing Association, sai syksyllä 2000 päätökseen pitkään kestäneet luonnetestaukset amerikanpitbullterrierin ja amerikanstaffordshirenterrierin kohdalta. Koko kattava koeohjelma aloitettiin saman vuoden alussa. Lopputulos on se, että huolimatta huonosta maineestaan median keskuudessa ja huonosta onnestaan joutua väärien ihmisten käsiin, amerikanpitbullterrieri ja amerikanstaffordshirenterrieri omaavat edelleen sen saman uskollisuuden ja hyvän ihmisrakkaan luonteen, mikä on näille roduille se kaikkein ominaisin luonteenpiirre.

The American Canine Temperament Testing Association totesi virallisessa lausunnossaan, että amerikanpitbullterrieri ja amerikanstaffordshirenterrieri ovat molemmat mitä suurimmassa määrin erittäin väärin ymmärretty rotu. Tiukoissa ja tarkoissa luonnetesteissä The American Canine Temperament Testing Association tuli siihen vääjäämättömään lopputulokseen, että koko amerikanpitbullterrieri-rotu läpäisee tiukimmankin luonnetestauksen 95 prosenttisesti. Vertailun vuoksi vielä kerrottakoon, että muut 135 rotua läpäisevät samat testit vain 75 prosenttisesti.

Koko maailman hämmästykseksi The American Canine Temperament Testing Association vielä julkisti, että nämä luonnetestit läpäistyään on nyt puhdas fakta, että koko amerikanpitbullterrieri-rotu on maailman neljänneksi parhain koira, kun mitataan luonnetta, tottelevaisuutta, koiran sopeutumista ihmis-yhteisöön, koiran suhtautumista muihin koiriin ja eläimiin ja ylipäätään koiran sosiaalisuutta.

(1990-luvun alussa tehtiin vastaavanlaisia testejä Yhdysvallosissa eri viranomaisten ja eläinlkääkäreiden toimesta. Kaikki saivat saivat saman lopputuloksen kuin yllä mainittu. Lopullisista raporteista on tarvittaessa saatavilla kopiot SATHY ry.:stä.)

http://pitbullyhdistys.fi/mediamyytti.html#totuus

Samalla linjalla otuksen kanssa olen, että tässäkin tapauksessa kasvatukselliset tekijät saattavat olla puuttellisia sekä koiran että pojan kohdalla. En syytä ketään, sillä lapset toimivat usein arvaamattomasti. Olen itse katsellut vierestä muka-kokeneiden koirankasvattajavanhempien vesseleiden käytöstä koirapuistoissa ja täytyy sanoa, että ihmetystä herättää. Lapset käyvät läpsimässä ventovieraita, suurikokoisia koiria päähän, koskettelevat koiria selkäpuolelta (siis niin, ettei koira huomaa lähestyvää lasta) tai kiipeävät agilityesteen päälle syömään karkkia. Ja sitten vanhemmat kiljuvat toisille koiranomistajille, joiden koirat käyvät tietysti repimässä lasta telineeltä alas. Nyrkkisääntönä pitäisin sitä, että esimerkiksi kolmivuotiasta ei ole mitään järkeä päästää kiljuen juoksentelemaan sinne, missä suurikokoisia koiria on vapaana.

Tappajakoiria ei ole, mutta joltain koirilta on vaikeampaa kouluttaa tiettyjä ominaispiirteitä pois. Esimerkiksi puolisudelta on vaikea lähteä karsimaan metsästysviettiä. Päässä voi napsahtaa, kun taapero konttaa hieman rivakammin karkuun, eikä se ole kenenkään vika.

En ymmärrä, minkä takia tässä tapauksessa toinenkin koira piti lopettaa?

Kalsaripatu kirjoitti:Tiedän kyllä joitakin, joille kyseiset rodut ovat osittain sitä egoilua. Mutta jos miettii noita normaalin perheen jäseninä, niin kasvatuksella on suuri rooli, mitä monet eivät ymmärrä. Eli tässä voisi ihan oikeasti ajatella rajoituksia tai luvanvaraisuutta tietyille roduille.

Lisäksi monelta tahtoo unohtua se että vaikka nuo koulutettaisiin kuinka hyvin, niin niillä on vain yksi isäntä. Ja kun isäntä ei ole paikalla, voi tuo käytös muuttua. Koira voi välillä kokeilla että kukas se minun käskijä nyt olikaan vai löytyykö sellaista..?

No joo,mutta silloin koira on väärin kasvatettu, jos se kokee olevansa yhtään ihmisperheenjäsentä ylempänä arvoasteikossa.

Rotukohtaisen omistus säätelyn koen mahdottomaksi..

esmes- kirjoitti:liekö poika jotenkin provonnut koiraa? tai joku muu ärsyttänyt sitä sen verran että on päässä napsahtanut? käsittääkseni aika harvinaista että koira kilahtaisi ilman syytä, että useinmiten löytyy joku laukaiseva tekijä kun vähän miettii..

Tuota noin, näissä tapauksissa usein "syy vieritetään" lapsen kontolle. Mutta voin sanoa, ettei koira aina tarvitse härnäämistä/kiusaamista tms. provoa. Oman lapseni päälle kävi koira ja viiden aikuisen silminnäkijän kertoman perusteella lapsi seisoi vain paikoillaan. Koira oli alkanut hyppiin lasta vasten, lapsi kaatui... siinä vaiheessa alkoi käsivarsien (lapsi suojasi kasvojaan) tikkaus... lopulta sitten se tapporavistus.

Joo, lapsi tikattiin ja tikit paranivat aikanaan. No, sieluun jääneet kokemukset eivät niin vaan parantuneetkaan. Sain tehdä vuosien työn saadakseni lapseni jotakuinkin pärjäämään ulkona tms. paikassa, missä koiran saattoi nähdä.

Niin, ja nykyään meiltä löytyy koiria, etten suinkaan ole koirien vihaaja.

Ja tämä uutistapaus, todella järkyttävää! Osanotot perheelle!

Sen takia lopetettiin molemmat, koska tapahtumalla ei ole silminnäkijöitä. Ei voitu todistaa varmuudella, kumpi koirista aloitti raatelun ja osallistuivatko molemmat siihen..

otus kirjoitti:Sen takia lopetettiin molemmat, koska tapahtumalla ei ole silminnäkijöitä. Ei voitu todistaa varmuudella, kumpi koirista aloitti raatelun..

Katsos vaan, niinpä tietenkin

En ymmärrä, minkä takia tässä tapauksessa toinenkin koira piti lopettaa?

Ilmeisesti ei tiedetty kumpi koirista kävi lapsen kimppuun, joten asian selvittämisen sijaan kumpikin sitten lopetettiin.

edit: otus ehti jo

Tausta:
Lapset uhreina
17.3.2008 9:14
Lue myös
Koirat tappoivat 10-vuotiaan pojan Elimäellä
Syyskuussa 2006 viisikuinen tyttövauva joutui uhriksi Englannin Leicesterissä kahden rottweilerin hyökättyä hänen kimppuunsa. Murhenäytelmä tapahtui pubissa, josta lapsen vanhemmat huolehtivat sen isännän ollessa matkoilla. Vahteina käytetyt koirat kuuluivat isännälle.

Helmikuussa 1999 kolme rottweileria raateli kuoliaaksi isänsä luona vierailemassa olleen kuusivuotiaan tytön Brysselin lähellä Belgiassa. Tyttö oli leikkimässä puutarhassa, kun rottweilerit hyökkäsivät hänen kimppuunsa.

Samassa kuussa viiden kuukauden ikäinen tyttövauva kuoli perheen rottweilerin aiheuttamiin puremavammoihin Saksassa. Äiti oli jättänyt lapsen hetkeksi rattaisiin, kun koira kävi lapsen kimppuun.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2008031 ... 3_uu.shtml

Huh,huh.., Hetihän se myllytys alkoi..

otus kirjoitti: Huh,huh.., Hetihän se myllytys alkoi..

Niinpä Toivotaan että saadaan äkkiä jotain asiantuntijalausuntoa ennen kuin kukkahattutädit ehtivät.

edit: Ja vielä lisäys tuohon kantaani lapsi+koira -yhdistelmästä: Mielestäni kaikista viisainta on se, että jos vanhemmat ovat koiraihmisiä, lapsi pääsee tutustumaan koiriin syntymästään lähtien (eli että perheessä on koira silloin kun lapsi syntyy). Jos koiraa sitten on hommaamassa niin, että lapsi ei ole ollut koirien kanssa aikaisemmin tekemisissä, tulisi lapsen ja koiran kokoeron olla niin suuri, että lapsi pärjää koiralle silloin, jos koira käy tosissaan päälle.

Meillä on tilanne se, että pärjäisin suuremmalle koirallemme juuri ja juuri, jos se kävisi päälleni. Jos poika olisi kymmenisen senttiä kookkaampi johonkin suuntaan ja painoa löytyisi kymmenen kiloa lisää, jäisin ihan kevyesti kakkoseksi, ellen omaisi näinkin hyvää tietoutta ja kokemusta koirista. Kun koira käy päälle, täytyy tietää täydellisesti, mitkä eleet tai teot sen mahdollisesti saivat hyökkäämään, jotta koiran saa rauhoittumaan. Voimaa kun ei aina välttämättä ole koiran taltuttamiseksi.