MURHA.INFO

Törmäsin samaan tapaukseen useammassakin eri "kirjastoni" teoksessa. Tässä sikäli mikäli kiireisenä liikemiehenä ja jääkiekkoa seuraavana kerkeän, tulen tänne postaamaan tämän tarinan palapelin eri osasia lukuisista eri teoksista. Tarkoitus olisi saada eheä kokonaisuus palojensa summasta. Tapaus on sikäli mielenkiintoinen, että ansaitsee tulla ikuistetuksi myös suomeksi.

En postaa tätä "Selvittämättömiin", koska murhat selvitettin, tavalla jos toisella.

Pilkon, suomennan ja lyhennän lähdeteoksia mieleni mukaan. Aloitan pienellä peruspohjustuksella ja lisää on tulossa runsaasti lähiaikoina, sen mukaan minkä ehdin postata. Valitan jo etukäteen mahdollisia monenkin päivän taukoja. Ensi lukemalta tämä vaikuttaisi "selvältä tapaukselta", mutta omituisia käänteitä ja väänteitä löytyy ihmeellisen paljon.
----------------------------------------------------------------------------------

Lähde: "The new murderers' who's who" - J.H.H. Gaute & Robin Odell


Christie, John Reginald Halliday

Vuonna 1949 Christie, 55, asui vaimonsa kanssa katutasolla asunnossa Lontoon Notting Hillissä osoitteessa 10 Rillington Place. Ylimmässä kerroksessa asui kuorma-auton kuljettaja Timothy John Evans, 24, vaimonsa ja pikkuisen tyttärensä kanssa.

30. marraskuuta 1949 Evans marssi Walesissa poliisiasemalle ja ilmoitti löytäneensä vaimonsa kotoaan hengettömänä. Ruumiin hän oli kertomansa mukaan pistänyt läheisen kadun viemäriin yöllä. Myöhemmissä tutkimuksissa kuitenkin löydettiin vaimon ja tyttären ruumiit piilotettuna takapihalta kuristettuina. Evans muutti kertomustansa. Hän tunnusti tehneensä surmat ja kaikki näytti selvältä. Vaimon uusi ei-toivottu raskaus olisi saanut miehen pois tolpiltansa.

Evans muutti kuitenkin vielä kerran tarinaansa. Nyt syyllinen olikin alakerrassa asuva lääkäri, Christie. Lääkäri kielsi osuutensa Old Baileyn oikeudenkäynnissä ja Evans tuomittiin kuolemaan hirttämällä. Teloitus pantiin käytäntöön 9. maaliskuuta 1950.

Maaliskuun 24. 1953 uusi asukas osoitteessa Christien entisessä kämpässä osoitteessa 10 Rillington Place teki karmaisevan löydön. Suuren kaapin paperipeitteen takaa keittiöstä löytyi kolmen naisen ruumiit. Neljäs löytyi olohuoneen lattialaudoituksen alta. Takapihan puutarhasta löytyi vielä kaksi lisää. Kaikki uhrit olivat noin kaksikymppisiä naisia.

Christie tunnusti surmanneensa nämä kaikki naiset, eri kuulustelujen edetessä. Yksi uhreista oli hänen vaimonsa, loput prostituoituja. Kaikki uhrit oli surmattu kuristamalla.

Christie joutui samaiseen Old Baileyn tuomioistuimeen ja tunnusti tehneensä surmatyöt. Tekotapa noudatteli samaa kaikissa. Ensiksi muutama drinkki, jonka jälkeen uhri huumattiin kaasulla ja kuristettiin. Tämän jälkeen raiskaus. Oikeudenkäynnissä hän myönsi surmanneensa myös Evansin vaimon, mutta kiisti lapsen surman. Christie tuomittiin kuolemaan ja hirtettiin 15. heinäkuuta 1953.

Tapaus johti skandaaliin ja suuriin oikeuspolittiisiin kiistoihin Englannissa. Oliko Evans hirtetty syyttömänä?

"Oliko Evans hirtetty syyttömänä?"
Niinkin voi käydä, mutta miksi hän meni sekoilemaan tunnustuksen kanssa, avittiko poliisi tunnustuksen pampulla?

otus kirjoitti:"Oliko Evans hirtetty syyttömänä?"
Niinkin voi käydä, mutta miksi hän meni sekoilemaan tunnustuksen kanssa, avittiko poliisi tunnustuksen pampulla?

Kärsivällisyyttä. Tämä on vasta alkua. Lisää tulossa paljon. Nyt juoksen suihkun läpi töihin!

Go Go Jerry Maguire!

90-luvulla suomennettiin Englantilaisen oikeuslääkärin muistelmat.
En muista kirjoittajan enkä kirjan nimeä, mutta kertoi m.m. tutkineensa, haudasta ylös kaivetun rva Evansin ruumiin ja verranneen Cristien uhreihin. Päätyen siihen ettei Evans ollut Cristien surmaama.
Kirja on Keith Simpsonin :" Oikeuslääkäri muistelee"

MEG kirjoitti:90-luvulla suomennettiin Englantilaisen oikeuslääkärin muistelmat.
En muista kirjoittajan enkä kirjan nimeä, mutta kertoi m.m. tutkineensa, haudasta ylös kaivetun rva Evansin ruumiin ja verranneen Cristien uhreihin. Päätyen siihen ettei Evans ollut Cristien surmaama.
Kirja on Keith Simpsonin :" Oikeuslääkäri muistelee"

Hei, nyt spoilasit!

VoDKa kirjoitti:
Hei, nyt spoilasit!

no niinpä! Voisiko ylläpito poistaa spoilauksen?

Eipä tuo vielä mitään spoilaa. Palapeli on iso ja varsinaisesta ratkaisusta on monta versiota. Laitan loppuun sitten enemmän noita. Nyt tähän Evansista kirjoitettu osuus samasta kirjasta.

--------------------------------------------------------------------
Lähde: "The new murderers' who's who" - J.H.H. Gaute & Robin Odell

Evans, Timothy John

24-vuotias autonkuljettaja kertoi Walesin poliisille löytäneensä vaimonsa kuolleena sen jälkeen, kun Christie oli yrittänyt suorittaa hänelle laittoman abortin 8. marraskuuta 1949. Hän oli kertomansa mukaan piilottanut ruumiin viemäriin. Hänen vaimonsa ja tyttärensä ruumiit löydettiin kuitenkin asuinrakennuksen takapihan pesuhuoneesta kuristettuina. Sittemmin Evans kertoi Christien surmanneen vaimonsa, mutta myöhemmin taas tunnusti itse tehneensä surmatyön. Oikeudenkäynnissä hän uudelleen syytti surmasta Christietä, joka kiisti tämän valheena. Evans tuomittiin kuolemaan ja hirtettiin 9. maaliskuuta 1950.

Kolme vuotta myöhemmin Christie oli itse syytettyjen penkillä vaimonsa murhasta. Tämän lisäksi hän tunnusti 6 muuta henkirikosta, mukaanluettuna Evansin vaimon surma. Lapsen tappamisen hän kuitenkin kiisti.

Paljastukset käynnistivät tutkimukset uudelleen. Oliko Evans oikeusmurhan uhri? Toisaalta taas todettiin, että Christie yritti kenties lisätä omaa murhataakkaansa, saadakseen "hullun paperit" ja välttääkseen kuolemantuomion. Christie itse kommentoi asiaa sanomalla: "enempi parempi". Virallisen uudelleentutkimuksen kanta päätyi yhä siihen, että Evans oli syyllinen.

Tähän alkuun postaan hieman päällekkäisiä alustuksia eri opuksista. Niistä hahmottuu kokonaiskuva selkeämmin. Tuonnempana laitan "erikoisempia" näkemyksiä tähän, kuten mm. Evansin hirttäneen teloittajan muistelmia!

Mielestäni parhaiten tiivistää koko homman vanha herra Colin Wilson, ja ajattelinkin säästää tämän pitkän yksityiskohtaisen kertomuksen loppusilaukseksi.

-----------------------------------------------

Lähde "The Chronicle of Crime - Martin Fido"

1950 - Autokuski tekee mahdottoman tunnustuksen murhasta

Irlannin poliisi Merthyr Tydfilissä oli sangen kummissaan, kun sisään asteli 24-vuotias Timothy John Evans ja tunnusti hävittäneensä vaimonsa ruumiin talonsa ulkopuoliseen viemäriin. Evans oli pieni mies ja tuon viemäriaukon luukun avaamiseen tarvittiin erikoisavain, sekä kolmen voimakkaan poliisimiehen voimat kannen nostoon. Etsinnöissä sieltä ei ketään löytynyt.

Osoitteen 10 Rillington Place tutkinnassa löydettiin kuitenkin vaimon ja tyttären, Berylin ja Geraldinen kuristetut ruumiit pesutuvasta. Kun Evansille tuotiin kuulustelussa näytille hänen solmionsa, jota oli käytetty Geraldinen surmaamiseen, hän tunnusti.

Helmikuussa 1950 oikeudenkäynnissä hän perui tunnustuksensa ja syytti vaimonsa kuolemasta alakerran naapuriaan John Christieta. Kuolema olisi sattunut laittoman abortin teon yhteydessä.

Christie oli toiminut sota-aikana väliaikaisissa poliisivoimissa kotirintamalla. Hän oli myös ensimmäisen maailmansodan veteraani, joka oli saanut vammoja sinappikaasusta. Hänen todistuksensa oikeudessa sai suurta painoarvoa. Christie esiintyi vakuuttavasti oikeudessa. Hän oli mies, joka ei olisi halunnut mustamaalata naapuriansa. Hän ei tietenkään olisi voinut suorittaa tuota aborttia, sillä ei hänellä ollut siihen minkäänlaista koulutusta. Evansin väitteet olivat vain törkeää mustamaalausta keski-ikäistä maataan palvellutta jo hieman sairastelevaa miestä kohtaan.

Evansin väitteet eivät häntä pelastaneet, vaan tämä hieman yksinkertainen autonkuljettaja joutui hirtetyksi.

Oliko Evansin vaimolle sitten tehty aborttia vai ei? Kyllähän sen täytyi näkyä ruumiinavauksessa.

Toinen kysymys: millaisella aikataululla Christie oli tappanut uhrinsa, ennen vai jälkeen Evansin perheen murhia?

ABC kirjoitti:Oliko Evansin vaimolle sitten tehty aborttia vai ei? Kyllähän sen täytyi näkyä ruumiinavauksessa.

Toinen kysymys: millaisella aikataululla Christie oli tappanut uhrinsa, ennen vai jälkeen Evansin perheen murhia?

Heh, mä itsekin kokoan tätä vasta yhteen. Eräänlaisessa nurinkurisessa järjestyksessä. Ensin aineisto heppoisemmasta päästä tänne ja sitten raskaampaa tykistöä.

Vastaan nyt ulkomuistista jotain.

Kyllä tuo taisi raskaana olla. Oliko sitten aborttia suoritettu vai nou? Koitan tonkia selville.

Aikataulusta. Tähän tulee selvennystä pikkuhiljaa, mutta nyt muistista vääntäisin, että olisi ollut pari aikaisemmin (jotka olivat puutarhassa jemmassa ja jo pelkkiä luita), mutta nuo talosta löydetyt ruumiit tapahtuivat jälkeenpäin. Onnettomien yhteensattumien summana Christie joutui lähtemään kämpästään ns. "kesken kaiken". Häätö tuli, eikä kerinnyt päivässä peittämään jälkiään.

Lähde "The Chronicle of Crime - Martin Fido"

1953 - Ruumiita nekrofiili-Christien keittiössä

Jamaikalainen Beresford Brown koki elämänsä yllätyksen, kun hän repi alkovia peittäneen tapetin irti. Kuollutta rottaa muistuttavan hajun alkuperäkin selvisi. Keittiön peitetystä kaapista löytyi kolmen kuristetun uhrin ruumiit.

Poliisi aloitti välittömästi edellisen asukkaan, 55-vuotiaan John Reginald Halliday Christien jahdin. Epäilyksiä ei suinkaan hälventänyt, kun eteishuoneen lattian alta löytyi rouva Christien ruumis! Takapihalta löytyi vielä kaksi luurankoa lisää.

Putney Bridgen poliisi löysi etsityn, ja pian tämä Christie tunnustikin tehneensä naisten surmatyöt. Hän oli tarjonnut uhreille Friar's Balsamin inhalaattoria, joka suolsikin pahaa-aavistamattomaan uhriin talouskaasua. Tiedoton "potilas" kuristettiin ja tämän jälkeen käytettiin seksuaalisesti hyväksi.

Christie oli nekrofiili, joka ei kyennyt normaaliin seksuaaliseen käyttäytymiseen. Hänen tapoihinsa kuului myös häpykarvojen keräys vanhaan tupakkarasiaan.

Mikä pahinta, Christie tunnusti tappaneensa yläkerran naapurinsa, Beryl Evansin, vuonna 1949. Tästä rikoksesta oltiin jo ennätetty hirttää hieman jälkeenjäänyt autonkuljettaja Timothy John Evans.

Myös John Christie koki hirttotuomion. Timothy Evansin tapaus tuli kuitenkin avata uudelleen tutkittavaksi.

Colin Wilson on kertonut tapauksesta kahdessa suuressa opuksessaan. Ensimmäinen kannattaa laittaa tähän nyt. Jälkimmäisen säästän loppuun.
---------------------------------

Colin Wilson - The Mammoth book of murder. The history of how and why mankind is driven to kill.

Yksi selvimmistä esimerkeistä "pään laittamisesta pensaaseen" on John Reginald Halliday Christien tapaus. Hän teki 8 seksuaalimurhaa Lontoon Notting Hillillä välillä 1940 -53.

Christie rakasti olla auktoriteetti. Toisen maailmansodan aikana hän toimi kotirintaman poliisijoukoissa ja sai ilkeydestään ja pahansuopaisuudestaan kuuluisuutta. Hän raportoi pienetkin puutteet tummennusverhoissa.

Ensimmäiset neljä uhriaan hän tappoi kymmenen vuoden sisällä, 1940 -50, vaimonsa ollessa matkoilla sukulaisiaan tapaamassa. Vuonna -52 hän murhasi vaimonsa ja piilotti ruumiin lattian alle. Tämän jälkeen hän nopeassa tahdissa surmasi kolme naista lisää muutaman kuukauden sisällä. Metodina oli suostutella uhri hengittämään "parantavaa kaasua", mutta terveydenhoidon sijaan tuli tajuttomuus, jonka aikana Christie raiskasi potilaan. Murha kuristamalla oli sitten jälkiajatus, jonka tarkoitus on estää jo tapahtuneen rikoksen seuraukset.

Christien tapauksessa mielenkiintoinen juonne on hänen moraalinsa romahtaminen. Ensimmäiset kaksi uhria olivat huolellisesti piilotetut ja haudatut takapihan puutarhaan, eikä Christietä kohtaan koskaan ollut mitään epäilyjä. Kolmas uhdi oli yläkerran naapurin vaimon, Beryl Evans. Christie oli kertonut hänen miehelleen olevansa taitava aborttilääkäri. Timothy Evans vei vaimonsa hänen "vastaanotolleen" ja läksi itse töihin. Kaikki vaikuttaa siltä, että surmatyö ei ollut etukäteen aiottu - epäilykset olisivat tietysti kohdistuneet Christieen. Potilaan alastomuus on kuitenkin ollut liikaa ja Christie on kiihottuneena pahoinpidellyt Berylin tajuttomaksi. Sitten kuristanut ja raiskannut hänet. Myöhemmin hän tappoi 14-kuukautta vanhan Geraldinen. Kun Timothy saapui kotiin, onnistui Christie pelotteluillaan niin hyvin, että tämä yksinkertainen mies (Evansin älykkyysosamäärä oli alhainen) meni lopulta tunnustamaan vaimonsa murhan, vaikkei siihen ollut syyllistynyt. Evans hirtettiin vuonna 1950. Monia vuosia myöhemmin, kansan vaatimuksesta, hänen nimensä puhdistettiin.

Beryl murhattiin 1949, rouva Christie joulukuussa 1952. Vaimonsa murhan jälkeen Christien näyttää menettäneensä itsensä hallinnan, aivan kuin olisi ajatellut pitää "suuren orgian" ennen kiinni jäämistään. Tammikuussa Rita-niminen prostituoitu astui sisään osoitteeseen 10 Rillington Place. Hänet huumattiin, kuristettiin ja raiskattiin. Ruumis työnnettiin keittiön kaapin perille.

Noin kymmenen päivää myöhemmin Christie kuristi ja raiskasi toisen prostituoidun, Kathleen Maloneyn. Hän jätti ruumiin koko yöksi tuolille ja meni yläkertaan nukkumaan. Seuraavana aamuna kääri sen huopaan ja tunki myös komeron perukoihin edellisen seuraksi.

Siistinä pysynyt asunto muuttui sotkuiseksi ja likaiseksi. Christiellä ei ollut työtä, eikä hän liikauttanut eväänsäkään sen etsimiseksi. Viimeisimmän uhrinsa tapauksessa hän ei vaivautunut juuri mihinkään jälkiensä peittelyyn. Hän tapasi tytön nimeltä Hectorina McIennan ja tämän sulhasen, Baker -nimisen kuorma-auton kuljettajan. He viettivät kolme yötä Christien asunnolla yhdessä, nukkuen tuoleilla tai lattialla. Neljäntenä päivänä he kaikki olivat ulkona. Christie pyysi Hectorinaa juttusilleen asuntoonsa. Tyttö kertoi töihin menevälle miehelle suuntansa ja niin kaksi lähti taloa kohti, yksi työmaata kohti. Perillä Hectorinalle kävi kuten muille. Kuristaminen, raiskaus ja kaappi! Myöhemmin Baker etsi naistansa. Christie kertoi, ettei aamun jälkeen ollut häntä nähnyt. Yhdessä he etsivät lähitienoilta turhaan, kunnes päättivät uurastuksen teekupposen äärelle keittiöön. Vain muutaman askeleen päässä kaapissa oli samanaikaisesti etsityn tyttöystävän ruumis!

Viikkoa myöhemmin Christie alivuokrasi asuntonsa toiselle pariskunnalle. Hän laskutti 7 puntaa 13 shillinkiä ennakkovuokraa ja haahuili omille matkoilleen jättäen ruumiit kaappiin. Ennen poistumistaan hän oli tosin tapetoinut kaapin "piiloon".

Kiinteistön omistaja kuuli uusista vuokralaisista ja heitti heidät ulos talostaan. Hän alkoi tutkia paikkoja tunnetuin seurauksin. Christie hiihteli Lontoota samaan aikaa ristiin rastiin päämäärättömästi. Hän ei ajanut partaansa ja oli epäsiisti peseytymätön mies. Mitä hänelle oikein tapahtui? Olisi helppo ajatella hänen vain "heittäneen lössiksi" kaiken. Kuitenkin hän jopa karkumatkallaan oli suostutellut kahvilassa erästä raskaana olevaa tyttöä tulemaan "vastaanotolleen"...

Lienee kuitenkin selvää, että tietyn pisteen jälken Christie tajusi olevansa eksyksissä. Ensimmäisten murhiensa aikaan - Ruth Fuerst ja Muriel Eady - hän suunnitteli kaiken tarkoin. Uhrit kutsuttiin kylään vaimon poissa ollessa. Heidät murhattiin ja haudattiin takapihalle, eivätkä epäilykset näistä koskaan kohdistuneet Christieen. Tunnustuksessaan hän kertoo ajatuksistaan: "Olin raiskannut ja tappanut hänet.... yhä kerran koin tämän jälkeen tuon rauhallisen ja hiljaisen tunteen. En katunut ollenkaan." Kaikki oli tarkoituksenmukaista, kuin kettu joka nappaa kanan. Beryl Evansin murha taas oli vähemmän suunniteltu. Evansin oikeudenkäynnin aikana Christietä kuvattiin sanoilla: "rehellisen ja arvokkaan tuntuinen". Viimeiset murhat taas olivat suunnittelemattomia. Jos hän olisi haudannut kaikki uhrinsa takapihalle ja jatkanut töissä käymistä normaalisti, hän olisi aivan hyvin saattanut jatkaa toimiaan rauhassa ties kuinka kauan. Ketään uhreista ei isommin kaivattu tai etsitty. Vain hänen vaimonsa sisko hieman kyseli, mutta Christie selitti vaimollaan reuman olevan niin pahan, ettei kynäkään pysy kädessä.

Lähde: The Hangman's Tale - Memoirs of a public executioner - Syd Dernley with David Newman
---------------------------------
Vapaasti lyhennettynä yy kaa koo...

Syytön mies - osa 1

Maalle jolla on käytössään kuolemantuomio, on varsinainen painajainen huomata tuomitun olleen syytön. Varsinkin jos tämä on jo ehditty teloittaa. Monen mielestä tämänkaltaisesta tapauksesta oli kyse kun Albert Pierrepoint ja minä hirtimme 25-vuotiaan autonkuljettajan Timothy John Evansin.

Vähintäänkin oli aihetta olettaa tuomion olleen hataralla pohjalla. Itse asiassa Evans on ainoa kuolemaantuomittu, joka on armahdettu teloituksensa jälkeen Isossa Britanniassa.

Kukaan ei olisi voinut kuvitellakaan uskomattomia tapahtumien käänteitä, jotka saivat alkunsa Evansin marssittua eräänä lokakuisena iltapäivänä Merthyr Tydifin poliisiasemalle Walesissa. Evans itse oli syntynyt Walesissa, mutta hän oli asunut Lontoossa 11-vuotiaasta lähtien. Hän oli naimisissa lontoolaisen Berylin, 20, kanssa ja heillä oli 14-kuukautta vanha pieni tyttölapsi. Perhe asusteli osoitteessa 10 Rillington Place.

Evans kertoi kuulustelijoille hävittäneensä vaimonsa ruumiin viemäriin ja ettei kyennyt omatunnontuskiensa vuoksi nukkumaan öisin. Tämän johdosta hän oli päättänyt tunnustaa. Seuraavien päivien kuulusteluissa hän kertoi useita erilaisia versioita tapahtumien kulusta.

Ensiksi hän kertoi kuinka oli tutustunut kahvilassa tuntemattomaan mieheen ja ajautunut keskusteluun vaimonsa ei-toivotusta raskaudesta. Tällä tuntemattomalla oli sattunut löytymään juuri asiaan sopiva ratkaisu, sillä hänellä oli mukanaan pullo nestemäistä ainetta, joka oli juuri tarkoitettu raskauden keskeytykseen. Evans otti lahjan vastaan, vaikkei ollut oikein sinut tämän ajatuksen kanssa. Tämä pullo oli sitten jäänyt takin taskuun, mistä vaimo oli ilmeisesti sen omin nokkinensa löytänyt, juonut ja kuollut. Iltapäivällä töistä palatessaan Evans oli löytänyt vaimonsa ruumiin ja olikin hankalan paikan edessä. Mitä nyt tehdä? Loppujen lopuksi hän oli päätynyt ratkaisuun hävittää vaimonsa ruumis yön tunteina. Kun katu oli autio, Evans raahasi vaimonsa ruumiin viemärin lipeille, nosti kannen ja dumppasi siippansa siitä sisään pää edellä. Seuraavana päivänä hän irtisanoi työnsä, myi huonekalunsa ja lähti Lontoosta päätyen tätinsä luokse Walesiin pariksi viikoksi.

jatkuu...

.




Sori että mölisen tähän väliin mutta aiheesta löytyy loistava elokuva Richard Fleisherin "10 Rillington Place" vuodelta 1971! Elokuvassa tuo murhaaja on todella niljakas pirulainen. Sympaattista, vähälahjaista ja hieman yksinkertaista Evansia esittää elokuvanäyttelijöiden eliittiin kuuluva John Hurt parhaimmillaan. Kammottava tarina. Kannattaa katsoa jos tulee vastaan. Myös ihan tyylikkäästi toteutettu.



Tuli mieleen tuosta Evansin tunnustuksesta. Ehkä mies oli kiintynyt vaimoonsa, eikä tämän kuoleman jälkeen tuntenut mitään suurempaa tarvetta jatkaa elämäänsä. Murhan tunnustaminen avasi kuitenkin mahdollisuuden poistua näyttämöltä pyövelin suotuisalla avustuksella. Ehkä Evansia alkoi kuitenkin harmittaa todellisen murhaajan vapaana oleminen ja sitten perui tunnustuksensa. Järjettömän hyvä tuuri murhaajalla tässäkin tapauksessa.



Vielä tuli mieleen eräs yksityiskohta tästä tapauksesta. Aikoinaan joutuivat Englannissa muuttamaan tuon kadun nimen toiseksi. Ihmiset olivat niin raivoissaan tapahtuneesta. Tämmöstä.



Kiitos JR:lle jälleen kerran loistavasta artikkelista! Synkkää asiaa!






.