Vainajat ilman nimeä
Lähetetty: Ke Maalis 26, 2008 2:31 pm
En löytänyt sopivaa osiota tähän juttuun, joten aloitetaan uusi. Artikkeli on kokonaisuudessaan julkaistu Helsingin Sanomissa 19.8.1996 ja sen on kirjoittanut Harri Nykänen. Ohessa on osa ao. artikkelista.
Poliisin rekisterissä 16 vainajaa ilman nimeä ja henkilöhistoriaa. Tuntematon ei pääse haudan lepoon.
Kyläsaaren jätteenpolttohihnalta löytyi kappale ihmisen selkärankaa. Sulkeltajat löysivät Hgin Eteläsatamasta miehen vasemman jalan. Kadulta löytyi päänsä loukannut mies, joka kuoli sairaalassa tajuihinsa tulematta, miehestä ei ole mitään henkilötietoja.
Tapaukset tuottivat poliisille paljon työtä, mutta ne selvitettiin ja vainajat saivat nimen ja historian.
Useimpien henkilöllisyys selviää nopeasti, mutta jotkut sinnittelevät tuntemattomina kuukausia, jopa vuosikymmeniä.
KRP:n etsintäkuultusrekisterissä oli elokuussa -96 16 tunnistamatonta vainajaa. Vanhimmat on rekisteröity 1960-luvulla.
"Vainajalla on oikeus oikeaan nimeen hautakivessä", sanoo rikoskomisario Juha Rautaheimo Helsingin väkivaltatoimistosta.
"Muutama vuosi sitten marraskuussa saimme katoamisilmoituksen suomalaisnaisen kanssa naimisissa olevasta ranskalaismiehestä. Mies oli kadonnut kuin maan nielemänä. Seuraavana vuonna Sysmän poliisi ilmoitti, että heiltä oli löytynyt keskeltä metsää puuta vasten istumassa miehen ruumis. Miestä ei tunnistettu, mutta vaatetus sopi kadonneeseen ranskalaiseen".
"Mies tunnistettiin sittemmin hammasröntgenkuvan perusteella kadonneeksi ranskalaiseksi. Tapaukseen ei liittynyt rikosta".
Tuolle satama-altaasta löytyneelle jalalle löytyi myös omistaja; muu osa ruumiista löytyi noin vuosi jalan löytymisen jälkeen. Samoihin aikoihin ja samassa paikassa oli kadonnut toinenkin mies, joka olisi yhtä hyvin sopinut jalan omistajaksi. Myös hän löytyi myöhemmin kuolleena. Kumpaankaan tapaukseen ei liittynyt rikosta.
Tajuttomana kadulta löytyneellä oli yllään siniset haalarit ja taskussa vain avain. Vainajaa säilytettiin kuukausia pakkasessa oikeustieteen laitoksella. Lopulta hänen kuvansa esitettiin uutisissa ja miehen kaukainen sukulainen tunnisti vainajan. Selvisi, että hän oli vuosia Kanadassa asunut suomalaismies.
Kyläsaaren selkärangankappale oli vaikea tunnistus. Vaikka selkäranka oli tullut polttouunista, pystyttiin sanomaan, että se oli ihmisestä peräisin ja että vainajalla oli ollut skolioosi eli selkärangan vääristymä.
Parin vuoden kuluttua kaksi veljestä tuli tekemään katoamisilmoitusta isästään, jota eivät olleet nähneet vuosiin. Pojat arvelivat isänsä olevan pultsarina Helsingissä. Isän yksi tuntomerkki oli skolioosi.
Rautaheimon mukaan rappioalkoholistien tunnistamiset ovat usein työläimpiä. Heitä ei kukaan kaipaa; usein kuolema on johtunut metsäkojun palosta ja ruumis on tunnistamaton. "Naapurikojun mies saattaa sanoa, että mies oli joku Reiska ja tullut ilmeisesti pohjoisesta".
Aiemmin alkoholistien tunnistamista helpotti se, että juoppoputkaan joutuneilta otettiin sormenjäljet. Tunnistamattomat alkoholistit löytyivät usein juopporekisterin avulla. Sormenjälkien otosta luovuttiin lakiuudistuksen vuoksi jo 1970-luvulla.
---------------------------------
Muistan tuon ranskalaisen mystisen katoamisen; kaikki oli kait ihan kunnossa - päällisin puolin, mies katosi, löytyy paikasta mihin hänellä ja hänen perheellän ei ollut minkäänlaista kiinnekohtaa. Keskeltä metsää. Miksi hän juuri sinne? Miksi hän päätyi tälläiseen ratkaisuun?
Muistaako kukaan tapauksesta enempiä, niin siitä saisi oman osion.
Poliisin rekisterissä 16 vainajaa ilman nimeä ja henkilöhistoriaa. Tuntematon ei pääse haudan lepoon.
Kyläsaaren jätteenpolttohihnalta löytyi kappale ihmisen selkärankaa. Sulkeltajat löysivät Hgin Eteläsatamasta miehen vasemman jalan. Kadulta löytyi päänsä loukannut mies, joka kuoli sairaalassa tajuihinsa tulematta, miehestä ei ole mitään henkilötietoja.
Tapaukset tuottivat poliisille paljon työtä, mutta ne selvitettiin ja vainajat saivat nimen ja historian.
Useimpien henkilöllisyys selviää nopeasti, mutta jotkut sinnittelevät tuntemattomina kuukausia, jopa vuosikymmeniä.
KRP:n etsintäkuultusrekisterissä oli elokuussa -96 16 tunnistamatonta vainajaa. Vanhimmat on rekisteröity 1960-luvulla.
"Vainajalla on oikeus oikeaan nimeen hautakivessä", sanoo rikoskomisario Juha Rautaheimo Helsingin väkivaltatoimistosta.
"Muutama vuosi sitten marraskuussa saimme katoamisilmoituksen suomalaisnaisen kanssa naimisissa olevasta ranskalaismiehestä. Mies oli kadonnut kuin maan nielemänä. Seuraavana vuonna Sysmän poliisi ilmoitti, että heiltä oli löytynyt keskeltä metsää puuta vasten istumassa miehen ruumis. Miestä ei tunnistettu, mutta vaatetus sopi kadonneeseen ranskalaiseen".
"Mies tunnistettiin sittemmin hammasröntgenkuvan perusteella kadonneeksi ranskalaiseksi. Tapaukseen ei liittynyt rikosta".
Tuolle satama-altaasta löytyneelle jalalle löytyi myös omistaja; muu osa ruumiista löytyi noin vuosi jalan löytymisen jälkeen. Samoihin aikoihin ja samassa paikassa oli kadonnut toinenkin mies, joka olisi yhtä hyvin sopinut jalan omistajaksi. Myös hän löytyi myöhemmin kuolleena. Kumpaankaan tapaukseen ei liittynyt rikosta.
Tajuttomana kadulta löytyneellä oli yllään siniset haalarit ja taskussa vain avain. Vainajaa säilytettiin kuukausia pakkasessa oikeustieteen laitoksella. Lopulta hänen kuvansa esitettiin uutisissa ja miehen kaukainen sukulainen tunnisti vainajan. Selvisi, että hän oli vuosia Kanadassa asunut suomalaismies.
Kyläsaaren selkärangankappale oli vaikea tunnistus. Vaikka selkäranka oli tullut polttouunista, pystyttiin sanomaan, että se oli ihmisestä peräisin ja että vainajalla oli ollut skolioosi eli selkärangan vääristymä.
Parin vuoden kuluttua kaksi veljestä tuli tekemään katoamisilmoitusta isästään, jota eivät olleet nähneet vuosiin. Pojat arvelivat isänsä olevan pultsarina Helsingissä. Isän yksi tuntomerkki oli skolioosi.
Rautaheimon mukaan rappioalkoholistien tunnistamiset ovat usein työläimpiä. Heitä ei kukaan kaipaa; usein kuolema on johtunut metsäkojun palosta ja ruumis on tunnistamaton. "Naapurikojun mies saattaa sanoa, että mies oli joku Reiska ja tullut ilmeisesti pohjoisesta".
Aiemmin alkoholistien tunnistamista helpotti se, että juoppoputkaan joutuneilta otettiin sormenjäljet. Tunnistamattomat alkoholistit löytyivät usein juopporekisterin avulla. Sormenjälkien otosta luovuttiin lakiuudistuksen vuoksi jo 1970-luvulla.
---------------------------------
Muistan tuon ranskalaisen mystisen katoamisen; kaikki oli kait ihan kunnossa - päällisin puolin, mies katosi, löytyy paikasta mihin hänellä ja hänen perheellän ei ollut minkäänlaista kiinnekohtaa. Keskeltä metsää. Miksi hän juuri sinne? Miksi hän päätyi tälläiseen ratkaisuun?
Muistaako kukaan tapauksesta enempiä, niin siitä saisi oman osion.