Mielialalääkkeet

[maija turjukka]

Eipä ole minulla kokemusta (onneksi) näistä, sen sijaan vaikka kuinka monella ystävälläni näyttäisi olevan. Yksi kysymys herää; mitä ovat nämä "vaihtoehtoiset" lääkkeet tyyliin Mäkikuisma tai kiinalaiset yrtit tms. Onko kellän kokemusta näistä? Kuinka ovat toimineet ja mikä on mielipide vaihtoehtolääkityksen suhteesta viralliseen?

Kiinalaisista yrteistä mulla ei ole mitään mielikuvaa, mutta noista mäkikuismista (ja muistakin luontaistuotteista) tämän verran: Ns. perusterve aikuinen voi käyttää lyhyitä aikoja itsehoidossakin, mutta pitkäaikaiskäyttöön en suosittelisi heillekään. Eihän niistä suurempaa haittaakaan pitäisi olla (ainakaan jos käytetään ainoana valmisteena), mutta ne tieteelliset näytöt tehosta useimmiten puuttuvat.

Eviran uusi julkaisu "Onko tämä humpuukia" kertoo asiasta lisää...

"Onkohan tämä humpuukia? selvittää muun muassa lääkkeiden ja elintarvikkeiden eroja. Se selventää myös, mitä elintarvikkeiden vaikutuksista saa tai ei saa kertoa.
Esimerkiksi ravintolisänä myytäviä vitamiinivalmisteita ei voi markkinoida vitamiinien puutosoireiden estämiseen, koska kyseessä ei ole lääke.

Humpuukivalmisteiden ja niiden mainonnan valvominen on vaikeaa. Siksi kuluttajien on syytä oppia itse tunnistamaan tuotteita ja varomaan humpuukia. Erityistä varovaisuutta kannattaa vaalia etenkin silloin, kun tuotteen mainonnassa mainitaan vaikutuksista, jotka tuntuvat liiankin hyviltä.

Onkohan tämä humpuukia? –esite on saatavilla maksutta nettisivuilla www.evira.fi (YLE ei vastaa ulkopuolisten sivujen sisällöstä) tai sen voi tilata puhelimitse 020 7725104."

-kyllä äiti tietää.... ja apteekki auttaa-

[Mariella]

Ärsyttää ajatella, että moni uskoo mieliala- / masennuslääkkeen (SSRI) olevan sellanen happyhappyjoyjoy -lääke, vaikka sen tarkoitus on nostaa sille normaalille tasolle. Antaa voimaa nousta sängystä ylös, mennä töihin, maksaa laskut, mennä suihkuun.. Elää normaalisti. Masennus on sairaus siinä missä esim. sokeritauti: hoitamattomana tekee normaalin elämän mahdottomaksi. Okei, kärjistetty väite, mutta idea varmaan selkisi.

Rauhoittavat ovat sitten asia erikseen, ja niistä sitä happyhappyjoyjoyta haetaan. Normaaleilla mielialalääkkeillä ei ole mitään ns. viihdekäyttöarvoa, kun taas esim. täälläkin mainituilla Xanor, Diapam ja jopa Atarax:illa on. Ja ihminen, joka ei kärsi masennuksesta, siis sellaisesta oikeasta masennuksesta, saa kyllä kivan viikonlopun yllä mainituilla kemikaaleilla muutaman bissen kanssa. Siitäköhän se yleinen paheksunta saa alkunsa..? Voi olla. Vai onko se siitä, että ihminen joka syö mielialalääkettä, leimataan heikoksi, joka ei omin voimin pysty käsittelemään omaa elämäänsä ja "pakenee" ongelmia lääkkeellä. No, näin saattaa olla jos tapana on että kun vähän harmittaa tai hermostuttaa, otetaan pari pamia ja puoli pulloa viiniä. Mutta kuten edellä on todettu, olen täysin samaa mieltä, että mielialalääkkeitä ei kukaan ota huviksensa. Ja joillain ihmisillä on luontainen serotonin taso niin alhainen, että lääkkeen kanssa olo on normaalitasolla, ilman lääkettä miinuksella.

Ja riippuvuudesta.. Psyykkinen riippuvuus voi syntyä hyvin helposti mihin vaan. Fyysinen on todettu ja varoitettu esim. benzoissa (xanor, diapam, tenox, alprox..) ja jos verrataan riippuvuutta esim. alkoholiriippuvuuteen, niin "juopoksi" on matkaa jos haetaan sellaista riippuvuutta että täristään lattialla ja puoli sukua saa pitää kiinni ettei tule lähdettyä viinakauppaan, mutta kuinka helposti sitä tottuu siihen että illalla töiden jälkeen ottaa yhden oluen tai lasin punkkua.. Jos tätä harrastaa pari kolmekin kuukautta, niin on ihmeissään kun se tapa yhtäkkiä pitääkin lopettaa. Mitäs sitä sitten tekee..? Henkinen riippuvuus. Sehän voi syntyä vaikka masturboimiseen tai suklaan syömiseen. Ei tosin samalla tasolla, mutta ihminen nyt vaan on sellainen, että tiedostaa jonkun asian helpottavan oloansa, ja hätääntyy jos se pitääkin yhtäkkiä lopettaa - pelkää ettei enää osaa olla ilman tätä turvallista tapaa.

Ei sekoiteta masennuslääkettä rauhottaviin nappeihin, eikä sekoiteta fyysistä riippuvuutta psyykkiseen, eikä sekoiteta "onnellisuuden" tavoittelua normaalin elämäntilanteen tavoitteluun, eikä sekoiteta lääkkeen syömistä tai masennusta heikkouteen. Sairastua voi kuka tahansa, niin masennukseen kuin mihin tahansa muuhunkin sairauteen johon tarvitaan lääkitys että homma pelaa.

[maija turjukka]

^Täydet pisteet tuosta viimeisestä kirjoittamastasi kappaleesta. Hieno yhteenveto siitä, miten näistä masennuksista ja niitten lääkityksistä pitäisi ajatella
Masennuksesta kärsivällä vaan usein menee liian kauan aikaa siihen hoitoon hakeutumiseen, kun epämääräisiä oireita ei osata ottaa vakavasti ja sitten (hoidon viivästyessä) hoitomotivaation löytyminen on kovan työn takana...

[rimma]

Niin tuskin kukaan alkaa syödä lääkkeitä huvikseen. Tai jos alkaa niin saa huomata pian ettei se ihan niin toimi. Jos on ns. terve ja haluaa vauhtia elämään niin ennemmin amfetamiinikin sitä antaa kun masennuslääkkeet.
Itse olen kokenut masennuslääkkeistä niin fyysisiä kun psyykkisiä oireita ne lopettaessani. Esimerkkinä kamala hikoilu ja pään sisällä ajatus että joku seuraa.
Se on vaikea homma kun ihmisillä kasvaa tarve masennuslääkkeiden ja muiden lääkkeiden käyttöön niin väärinkäytökset kasvaa samalla.
Itselleni meni todella pitkään hyväksyä sairaus ja nimenomaan että se ei ole minun vika. Sairaudelle voi itse tehdä paljon mutta ensin joutuu useasti lääkkeillä korjaamaan olo sen verta hyväksi että jaksaa tehdä muutoksen elämässä.
Ihmisillä on useasti käsitys että masentunut paranee kun ottaa niskasta itseään kiinni ja että kaikki vaivat voi lääkkeen siaan korjata asenteen muutoksella.
Masennus on vaikea sairaus kun se ei ole yksioikoista koskaan. Lisänä voi olla muita diagnooseja ja lääkkeet taas ei vaikuta samoin kun jollain tosiella samaan vaivaan.

Olen elämässä aika paljon kokenut pahaa ja toivonkin että nyt kun masennus alkaa olla hallinnassa niin lisää paskaa ei satais niskaan. Välillä oikeen raivostuttaa kun kaverit puhuu miten ei jäänyt tässä kuussa varaa ostaa uusia farkkuja joka on isoin ongelma sen hetkisessä elämässä
En silti halua kerätä sääliä ja niin pitkään kun mulla on tämä asenne enkä luovu taistelusta niin uskon pärjääväni lääkkeiden tuella.

[Sasse75]

Ja tässä käytetään Googlaustaitoja ja todetaan että "Suomalaisista masennus- ja mielialalääkkeitä syö noin 4 prosenttia."'

Lähde: Tukiasema.net

On se yllättävää mitä kaikkea ihminen voi tehdä erilaisilla taidoilla!

En usko että tuo 4% pitää paikkansa. Tosiaan noita tuntuu popsivan nykyään yksi ja toinen. Itse en ole vielä tähän päivään mennessä tarvinnut, enkä usko että tulen tarvitsemaankaan.

[Mariella]

Masennuksesta kärsivällä vaan usein menee liian kauan aikaa siihen hoitoon hakeutumiseen, kun epämääräisiä oireita ei osata ottaa vakavasti ja sitten (hoidon viivästyessä) hoitomotivaation löytyminen on kovan työn takana...

Ja monesti se saattaa olla itsellensäkin kova pala myöntää että nyt tarvitaan jeesiä oikeasti. Vaikka tuossa vaahtosin että ei pidä ajatella masennusta heikkoutena, niin monesti masentunut henkilö jopa itse ajattelee sen niin. Lannistuu, kun ei saakaan "otettua niskasta kiinni" ja joutuu turvautumaan lääkkeeseen ja sitä on hemmetin vaikea myöntää itsellensä. Siinä varmaan on ainakin yksi syy miksi hoitoon hakeutuminen kestää ja sairaus etenee.

Toisaalta, niin kauan kun itse vielä tiedostaa että "nyt menee vitun huonosti", niin sillon menee vielä hyvin ja ainakin todellisuudentaju on tallella Aina jotain positiivista...

[Aariel]

Masennuksesta kärsivällä vaan usein menee liian kauan aikaa siihen hoitoon hakeutumiseen, kun epämääräisiä oireita ei osata ottaa vakavasti ja sitten (hoidon viivästyessä) hoitomotivaation löytyminen on kovan työn takana...

Ja monesti se saattaa olla itsellensäkin kova pala myöntää että nyt tarvitaan jeesiä oikeasti. Vaikka tuossa vaahtosin että ei pidä ajatella masennusta heikkoutena, niin monesti masentunut henkilö jopa itse ajattelee sen niin. Lannistuu, kun ei saakaan "otettua niskasta kiinni" ja joutuu turvautumaan lääkkeeseen ja sitä on hemmetin vaikea myöntää itsellensä. Siinä varmaan on ainakin yksi syy miksi hoitoon hakeutuminen kestää ja sairaus etenee.

Totta joka sana.
Ja ne, jotka eivät näistä asioista tiedä mitään, juurikin pitävät masennuslääkkeiden syömistä heikkoutena. On niin monenlaisia ihmiskohtaloita ja ihminen voi masentua ilman tiedostettua syytäkin. Silti masennus on vieläkin iso tabu osalle. Ohjeistetaan vain, että "ota itseäsi niskasta kiinni". Se ei todellakaan ole masentuneelle ihmiselle noin yksinkertaista. Siihen ei vain kykene. Kyse ei ole saamattomuudesta tai laiskuudesta, kuten usein ajatellaan. Olen törmännyt niin moneen käsitykseen ja luuloon masennuksesta ja masennuslääkkeistä... Jos heitän jotain yleisimpiä luuloja, niin juuri tämä: Luullaan, että syön jotain onnellisuuspillereitä, olen siis täydellisen onnellinen enkä tunne surua ja en ole siis masentunut. Toinen: Sekoitetaan masennuslääkkeet rauhoittaviin eli olen pilleristi. Ja myös rauhoittavien kohdalla on se, että luullaan niitä todellakin täysin sekopäiden lääkkeiksi; kuola ja vaahto valuu suupielistä, kuulet ääniä päässäsi jne.
Itse en ole hävennyt pitkiin aikoihin myöntää, että syön masennuslääkkeitä. Tosin, en sitä kirkossakaan kuuluta. Mutta ei kaikki muutenkaan tiedä mun yksityisasioista, joten miksi kertoisinkaan puolitutuille syöväni noita kaamean hirveitä onnellisuuspillereitä

[MissHolmes]

Itse olen aikoinaan syönyt jonkin ikaa masennuslääkeitä ja kokemukseni niistä ovat huonot. Minusta tuli kaikeen tyytyväinen ponneton nukke.

Monelle myöskin jää tavaksi syödä lääkkeitä. Ystäväni on popsinut serotoniininappeja toistakymmentä vuotta ja on itsekkin sitä mieltä, että pitäisi koittaa miltä tuntuu olla ilman.

Selvää on kai kuitenkin se, että jonkin näköisen ''luonteen flegmaattisuuden'' vahva masennuslääkitys aina tuo tullessaan.

Olen samaa mieltä siitä, että netistä voi äkkiä saada tietyiltä palstoilta käsityksen, että puolet suomalaisista syö nappia kaamosmasennukseen.

Syykin on aika selkeä: masentuneen ihmisen sosiaalinen ympyrä usein kapenee hyvin pieneksi ja netti on oiva keino olla edes hieman tekemisissä ulkomaailman kanssa.
Netissä masentunut ihminen voi anonyyminä myös helpommin keskustella asioista.


Vetäähän nämä palstat masentuneiden lisäksi muitakin ''psyykelääke''-ryhmiä puoleensa.
Tätäkin palstaa välillä lukiessa, tulee olo, että vähintään puolet suomalaisista on skitsoja ja toinen puoli psykopaatteja

[cicero]

tuo 4% kuulostaa aika pieneltä. Kun ajatellaan että niitä tarjotaan aika helposti myös pienten lasten äideille. Varmaan joka toinen tuntemani äiti-ihminen on niitä popsinut jossain vaiheessa viimeisen 10-vuoden aikana ja aika pitkään. Myös nuorille niitä on tarjottu aika runsaanlaisesti ja joillekin niistä on syntynyt riippuvuussuhde, tunnen itse ainakin pari tapausta...kllä eron huomaa esim. äiti-ihmisestä joka noita napsii...sellaisia räsynukkeja niistä näyttää tulevan

[Mariella]

Selvää on kai kuitenkin se, että jonkin näköisen ''luonteen flegmaattisuuden'' vahva masennuslääkitys aina tuo tullessaan.

Kyllä niitä on niin paljon, että pitäisi löytyä yksilölle sopiva lääke. Jos se tekee onnelliseksi, hyperaktiiviseksi, flegmaattiseksi tai tunteettomaksi zombieksi, on kyseessä sellainen lääke tai sellainen annos joka ei tälle nimenomaiselle henkilölle sovi. Sen tarkoitushan on kuitenkin yrittää pitää olotilaa normaalina. Ei yli eikä alle. Jos olo menee jompaan kumpaan suuntaan, on lääke tai annos väärä.

Ja ne, jotka eivät näistä asioista tiedä mitään, juurikin pitävät masennuslääkkeiden syömistä heikkoutena.

Ja todella moni ei tiedä asioista mitään, vaan ajattelee juuri näin, ennen kuin on sen itse kokenut. Ei vaan yksinkertaisesti käsitä mistä on kysymys.

[cicero]

Selvää on kai kuitenkin se, että jonkin näköisen ''luonteen flegmaattisuuden'' vahva masennuslääkitys aina tuo tullessaan.

Kyllä niitä on niin paljon, että pitäisi löytyä yksilölle sopiva lääke. Jos se tekee onnelliseksi, hyperaktiiviseksi, flegmaattiseksi tai tunteettomaksi zombieksi, on kyseessä sellainen lääke tai sellainen annos joka ei tälle nimenomaiselle henkilölle sovi. Sen tarkoitushan on kuitenkin yrittää pitää olotilaa normaalina. Ei yli eikä alle. Jos olo menee jompaan kumpaan suuntaan, on lääke tai annos väärä.

niinhän se on mutta kuka jaksaa valittaa kun monelle sellainen turruttava olo on ihan ookoo tai sitä ei edes huomaa? Mun käsitykseni mukaan kaikki ne joille masennuslääkkeitä tyrkytetään eivät edes tarvitse niitä vaan lähinnä sitä että joku kuuntelisi ja olisi läsnä arjessa...mutta sellaiseen palveluun ei taida löytyä resusseja..tulee pillerit halvemmiksi...

[Aariel]

Ja ne, jotka eivät näistä asioista tiedä mitään, juurikin pitävät masennuslääkkeiden syömistä heikkoutena.

Ja todella moni ei tiedä asioista mitään, vaan ajattelee juuri näin, ennen kuin on sen itse kokenut. Ei vaan yksinkertaisesti käsitä mistä on kysymys.

Siksi olisikin hyvä, että aiheesta vaikka kirjotettaisiin lehdissä enemmän. Tuotaisiin tietoa julkisuuteen, että ennakkoluulot ja -käsitykset vähenisivät.
Tässä kyllä selkeästi huomaa iäkin merkityksen. Vanhemmat ihmiset usein eivät todellakaan tajua mistä on kysymys, vaan elävät niiden harhaluulojensa ympärillä.

[esmes-]

en häpeile mielipidelääkkeiden syömistä, en kuulutakaan mutta jos asiasta tulee puhetta niin tuon julki omat kantani ja kokemukseni. usein kun on esmesmerkkinä kertonut itse niin joku muukin uskaltaa mainita ja tajuaa ettei välttämättä saakaan heti hullun leimaa otsaansa vaikka "paljastuu" ja että asiasta voi keskustella.

tilastoista: oon ymmärtäny että yli puolet 80-luvulla ja sen jälkeen syntyneistä syö jossakin elämänsä vaiheessa mielialaan vaikuttavia lääkkeitä. vanhempi väestö törmää näihin lääkkeisiin todennäköisesti vasta jossakin vanhusten hoitolaitoksessa. pointti on että lähes jokainen niitä joskus joutuu syömään ja vähemmistö alkaa olla niitä jotka pärjää ilman. ja käyttäjistäkin varmaan vain puolet syövät lääkettä oikeasta syystä..
mutta kuka sitten on sanomaan kelle lääkkeitä ei pitäisi määrätä? se mikä mulle kroonisesti masentuneena on "kevyttä vitutusta", voi jonkun normi-ihmisen mielestä ollakin katastrofi ja maailmanloppu josta ei nousta ilman apuja (ja tietysti myös päinvastoin).
mielestäni ensin pitäisi aina kokeilla jotakin terapiaa, lääkehoitoa sen tukena korkeintaan.
mulla ei se iänikuinen asioiden vatvominenkaan auttanu vaikka monella eri psykoterapeutilla ja psykologilla kävin sohvaa painamassa. lopulta tulin siihen johtopäätökseen että paras psykologini olen minä itse. SSRI-lääkitys hoitaa kemiallisen epätasapainon; itsetutkiskelulla ja kavereiden kanssa pohtimalla hoidan vatvomiset.

edit: mikähän kaaos tästä kehkeytyy ku adhd-lääkkeet on kuulemma apteekeista loppunu eikä lisää tuoda suomeen ennen vappua
monilla vangeillahan on mm. todettu adhd, että keskittymisvaikeudet ajais ihmisiä rikollisiksi. näkyykö tää lääkkeiden loppuminen jossain rikostilastoissa tms?

[Aariel]

edit: mikähän kaaos tästä kehkeytyy ku adhd-lääkkeet on kuulemma apteekeista loppunu eikä lisää tuoda suomeen ennen vappua
monilla vangeillahan on mm. todettu adhd, että keskittymisvaikeudet ajais ihmisiä rikollisiksi. näkyykö tää lääkkeiden loppuminen jossain rikostilastoissa tms?

Mitääh? Miten tuo voi olla mahdollista? On monia, jotka oikeasti tarvitsevat lääkkeensä. Miten noin on voinut päästä käymään?
Tuskin tuo mitenkään missään rikostilastoissa näkyy, adhd-lääkkeethän on usein amfetamiinipohjaisia ja sitähän saa tuolta kaduilta. Ja uskon, että nämä rikolliset ei ihan oikeilla annoksilla tätä lääkettä vetele ja osa varmaan suoraan myy lääkkeensä, joten se siitä...

[esmes-]

http://www.mtv3.fi/uutiset/txt/kotimaa. ... /04/632093
http://elisa.net/uutiset/kotimaa/?id=40026060