MURHA.INFO

Kiinnostavaa kuulla käyttäjien omakohtaisia kokemuksia mielialalääkkeiden käytöstä. Itseäni aihe liikuttaa lähinnä työn puolesta. Oletteko kuulleet koskaan kemiallisesta pahoinpitelystä? Vanhuksille määrätään valtavat määrät eri psyyke/masennus ja mielialalääkkeitä. Paljon päällekkäin, eikä kukaan seuraa tai kyseenalaista minkälaisia vaikutuksia näillä lääkkeillä on. Vanhuksia "tainnutetaan helppohoitoisiksi" sängyssä makaajiksi juurikin näillä aineilla. Tästä syystä olen hyvin kriittisesti suhtautunut mielialalääkityksiin, sekä ollut täysin tyrmistynyt, ettei vanhuksella tarvitse edes olla ns.ongelmaa, mutta rauhottavia kirjoitetaan hoidettavuuden vuoksi. Selvyyden vuoksi korostan, etten ole tuomitsemassa mielialalääkitystä sinänsä, se on varmasti paikallaan ihmisille kutka sitä tarvitsee. Voin sanoa, että miltei kaikkia lääkenimiä mitä olette heittäneet, on minulle tuttuja nimenomaan vanhusten lääkehoidossa. Ja puhutte paljon lääkityksen titraamisesta. Arvatkaa kuinka se tapahtuu vanhuksille? Joko täydellisenä seinään lopettamisena tai radikaalina lääkkeen nostona ilman mitään vähittäistä nostamista. Ja kun joku lääke ei ns.tehoa tai ei tuota toivottua tulosta määrätään eri valmistetta, eikä entisiä oteta pois. Sairasta sanon ma ja äärettömän ahistavaa, kun asialle ei mitään voi

Rokka, mitä tarkoittaa lääkityksen titraaminen?

Joo, kyllä noista ongelmista vanhusten hoidossa ja lääkityksessä on saanut kuulla ja lukea. Välillä joku omaisista huomaa että vanhus syö samaan aikaan lääkkeitä ummetukseen ja ripuliin, korkeaan ja matalaan verenpaineeseen jne. Surkeaa kerrassaan! Eikä parempaa oo näkyvissä.

Tää nyt ei liity noihin mielareihin, mutta aikamoista coktailia lekurit aikanaan syöttivät erään episodin jälkihoitoon. Sellaiset 36 tabua vuorokaudessa ja niistä opiaattipohjaisia oli 14.
Lopulta osui kohdilleen lekuri joka tsekkasi lääkelistan ja sehän meinasi paskantaa housuihinsa, kun tajusi määrät ja koostumukset.
Sano ihan suoraan, perkele nyt tää herra on ollut enemmän kuin lähellä lääkemyrkytystä. Siitä lähdettiin keventämään lääkitystä, mutta ei omasta mielestäni riittävän nopeasti.
Vaan eihän niitä kukaan mun suuhun tunkenut joten lemppasin ne kerralla veks. Alkuun ei ollut ihan helppoa olla, ja se oli aika ymmärrettävää kun olet ollut 3 vuotta sekaisin kuin seinäkello. Vaan eipä jäänyt koukkuun niihinkään.
Kokonaisuudessan tilanne pääsi sellaiseksi koska kukaan lekuri ei katsonut mitä joku toinen oli määrännyt. Tramal on kohtuu mieto lääke oikein annosteltuna, mutta sopii raapasta 3 kertaa 200 tramali vuorokaudessa, tai 8 kertaa 0,4 temcesic vuorokauteen yms kivaa.

Mielialalääkkeiden ulkopuolelle mennään, mutta...

kakkosurpo kirjoitti:Tää nyt ei liity noihin mielareihin, mutta aikamoista coktailia lekurit aikanaan syöttivät erään episodin jälkihoitoon. Sellaiset 36 tabua vuorokaudessa ja niistä opiaattipohjaisia oli 14.
Lopulta osui kohdilleen lekuri joka tsekkasi lääkelistan ja sehän meinasi paskantaa housuihinsa, kun tajusi määrät ja koostumukset.

Kakkosurpo, tuo on pelottavan yleistä... Olin aikoinani työharjoittelussa erään sairaalan osastolla, jonne tuotiin vanhus hoitoon/tutkimuksiin epämääräisten oireiden takia. Tuli käytännössä jonottamaan erikoissairaanhoidon tutkimuksiin, kun ei kotona pärjännyt siihen asti että sinne olisi päässyt (Hki+vanhus+ESH=ei mitään kiirettä...)
No opiskelija tietysti vanhusta vastaanottamaan ja lääkelistoja kirjoittamaan. Hänellä meni mm. Paratabs 1g x 3, Panadol forte x 3, Panacod x 3... Eli pitkäaikainen parasetamolimyrkytys päällä. Harjoittelua ohjannut hoitaja totesi vain, ettei meidän kuulu puuttua lääkityksiin ja suuttui kun mainitsin asiasta osaston lääkärille (joka onneksi oli sijainen eikä tk-osastojen normaali kirjausautomaatti). Eli ongelma oikeasti on se, ettei kukaan koordinoi määrättyjä lääkkeitä, kuin korkeintaan sairaalassa tapahtuvassa pitkäaikaishoidossa. Sama ongelma on myös mt-lääkkeiden kanssa, päällekäisiä lääkkeitä määrätään jatkuvasti poistamatta edellisiä. Niillä saadaan mielenkiintoisia koktaaleita aikaiseksi, oli kyseessä sitten mielialalääkkeet, kipulääkkeet tai vaikkapa ihan perus särkylääkkeet.

olen uusi täällä ja en tiedä mihin osioon tämän tunkisi;)

oli hyvä kirjoitus kyseisestä lääkkeestä joka oli ainakin osa sýynä suomessa oleviin kahteen koulusurmaan

http://www.anttiheikkila.com/blogi/masennuslaakkeet/

Ja höpsön-löpsön. Mr. Know it all, Kirurgi Antti Heikkilä tietää taas kaiken kaikesta. Korvia myöten täynnä koko Heikkilää.

Mitä tulee näihin Suomalaisiin kouluampujiin, niin antisankareista ainakin Auvinen käytti ,jos käytti, pillereitään miten sattui ja milloin sattui, mikä vaikutus sillä sitten on ollut. Toisesta tyypistä en tiedä juuri mitää, en ole ollut niin kovin kiinnostunut ollut näistä kouluampujista (lukuun ottamatta Columbine). Turhan suorikisi nämä mielialalääkearvostelijat joskus mutkat vetävät ja varmaan päinvastoinkin.

Jutussa viitataan toiseen "suosikkiini" Loiriin. Juttuhan on vuoden vanha ja Loiro on myöntänyt laihtumisensa olleen laihdutusleikkauksen ansiota, ei lääkkeen. Tässä asiassa Heikkilä on oikealla asialla, kiitos siitä. Loiron ja lääkefirman toiminta oli todella epäeettistä ja moni diabeetikko oli raivoissaan, he kun alkoivat käyttää lääkettä ja luulivat vihdoin laihtuvansa. Moni lihoi vielä lisää. Tätä temppua minun on herra Loirolle mahdoton antaa anteeksi, olkoot kuinka kansantaiteilija ja "suuri tulkitsija".

Tässä osio, jossa keskustellaan aiheesta.
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=10&t=3516

Olen saanut psykosomaattiseen oireiluuni, masennukseeni ja ahdistuneisuuteeni niin paljon apua SNRI-lääke venlafaksiinista, että minua rasittavat suunnattomasti tämän ”asiantuntija” Antti Heikkilän stoorit. Monenlaisista kroonisista kivuista kärsineenä minua ärsyttää erityisesti tuo ajatus siitä, että masentuneiden mielestä elämän tulisi olla aina hauskaa. Ilmeisesti Heikkilä siis sanoisi minulle, että luulitko että elämän tulisi olla kivutonta? Venlafaksiini on nimittäin vaikuttanut parhaiten juuri kipuun. En ymmärrä, mitä pahaa siinä on, että käytän lääkettä, joka oikeasti parantaa elämänlaatuani.

Niin samaa mieltä Nyytin kanssa. Haluaisin minäkin vähän "keskustella" tuon Mr Know it allin kanssa. Että ihan hauskaa vaan, kun olisi edes siedettävää, muuta en toivo (kipukroonikko olen).

Jenkeissähän SSRI-lääkkeissä on käsittääkseni nykyisin 'black box' eli 'musta laatikko' (vrt. kolmiolääkkeet) pakkauksissa varoituksena lisääntyneestä itsemurhariskistä.

ABC kirjoitti:Jenkeissähän SSRI-lääkkeissä on käsittääkseni nykyisin 'black box' eli 'musta laatikko' (vrt. kolmiolääkkeet) pakkauksissa varoituksena lisääntyneestä itsemurhariskistä.

Kohonnut itsemurha liittyy koskee etenkin nuoria kyttäjiä käytön alussa. Siksi lääkkeen aloitus, etenkin nuorilla, tulisi olla hyvin valvottua. Hiama kyllä hirvittää, kun usein annetaan vaan resepti kouraan ja kotiin.

Hank Voight kirjoitti: ↑Pe Huhti 05, 2024 9:33 pm

Inanna kirjoitti: ↑Pe Huhti 05, 2024 8:53 pm
USA:ssa moniin tapauksiin on liittynyt SSRI-lääkkeet, jotka ovat yleistyneet myös Suomessa rauhoittamaan levottomia lapsia, ADHD jne.

No eikä ole. Tuo on vaan mantra jota muutamat äärikonservatiivit ovat joukkoampumisten jälkilöylyissä jauhaneet, yrittäen vierittää syytä lääkkeille. Ja siinä samalla sitten syytä pois asepolitiikasta.

Tuota yhteyttä SSRI-lääkkeiden ja väkivaltaisuuden välillä on jonkun verran siellä täällä tutkittukin, eikä noiden yhteydelle ole mitään varmuutta.

Eipä voi yleistää, mutta: itse käytin jonkin aikaa nuoruudessa SSRi lääkkeitä ja huh huh. Minusta tuli todella aggressiivinen ja voi kai sanoa holtiton. Vastoin mitään aiempaa hyökkäsin pienimmästäkin riidasta vastapuolen kimppuun. Elin lääkkeiden käyttöajan kuin elokuvassa. Tappelin rajusti, ja olen siis nainen. Onneksi ei milloinkaan osunut mitään kättä pidempää käteen. Ja muuten olen omasta mielestä ihan fiksu, koulutettu, nyttemmin perheellinen nainen. Kaikki poikkeava aggressiivisuus loppui kun lopetin lääkkeet. Oli kyllä pelottava kokeilu.

Siirretty Viertola-ketjusta
-NILS-