Olinko eka kirjoitti: ↑Ma Touko 01, 2023 6:16 pm
Pistetäänpä linkki kun näytti olevan myös IS nettiversiossa:
Jallu, 30, koki vappuyönä karmivan kuoleman – tämä vaietusta murhasta tiedetään nyt
”Raivon vallassa” toiminut surmaaja riisti hiljaisen poikamiehen hengen lähes päivälleen 44 vuotta sitten. Työkaveri meni omilla avaimillaan sisään asuntoon ja kohtasi hirveän näyn.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009546836.html
16:30
Jallu, 30, koki vappuyönä karmivan kuoleman – tämä vaietusta murhasta tiedetään nyt
”Raivon vallassa” toiminut surmaaja riisti hiljaisen poikamiehen hengen lähes päivälleen 44 vuotta sitten. Työkaveri meni omilla avaimillaan sisään asuntoon ja kohtasi hirveän näyn.
Keskusrikospoliisi selvittää yhä, mitä kolmekymppiselle Jarmo Kettuselle tapahtui kotonaan Oulussa vappuyönä 1979.
TOUKOKUUN ensimmäisellä viikolla oululaisfirman työntekijät tajusivat, että jokin on pielessä. Elementtiasentaja Jallusta, 30, ei ollut näkynyt vilaustakaan vappurientojen jälkeen.
Kajaanilaislähtöinen poikamies asui yksinään Oulun keskustan liepeillä Heinäpäässä. Perheetön, keikkatöillä tienestinsä ansainnut mies oli tuttu kasvo alueen baareissa.
Edellisestä visiitistä lähikuppilaan oli kuitenkin kulunut jo päiviä.
Viimeisen kerran Jarmo Veikko Tapio Kettunen nähtiin puoli kymmenen aikaan vappuaaton iltana. Kuluneisiin sinisiin James-farkkuihin ja vaaleanruskeaan villapuseroon sonnustautunut mies pyrki tupakkaostoksille kantapaikkaansa Tullibaariin.
Kuppila sulki paraikaa oviaan, joten mies suuntasi kotiinsa koleassa ja sateisessa vappusäässä. Etäisyys Tullibaarista Kirkkokadulla sijaitsevalle asunnolle oli vaivaiset kolmesataa metriä.
Matka ei ollut illan riennoissa juopuneelle nuorelle miehelle pitkä, mutta sitäkin kohtalokkaampi.
Jarmo Kettunen nähtiin viimeisen kerran elossa Tullibaarissa. Kuppila sijaitsi vain kivenheiton päässä poikamiehen asunnosta.
Kettunen päätyi poliisin kuviin viisi vuotta ennen surmaansa. Häntä epäiltiin alkoholiin liittyvästä rikoksesta. Sittemmin Kettunen kasvatti viikset.
SURMAAJA sai tuntuvan etumatkan.
Vasta päiviä myöhemmin, lauantaina 5. toukokuuta 1979, huolestunut työkaveri päätti poiketa Kettusen kämpillä.
Ehkä elementtiasentajan poissaolot saisivat luontevan selityksen.
Kukaan ei tullut avaamaan, mutta työkaveri pääsi sisälle. Kettunen oli jaellut asuntonsa avaimia tutuilleen.
Vuodesta 2004 saakka murhatutkintaa on luotsannut rikosylikomisario Ari Soronen keskusrikospoliisin Oulun yksiköstä. Veriteosta taltioidun esitutkintamateriaalin pohjalta hänen mieleensä on piirtynyt kuva hiljaisesta miehestä, jolla ei tiettävästi ollut elämässään suurempia ongelmia, kuten vihamiehiä tai velkoja.
– Ei mikään suupaltti tai porukan keskipiste. Käsittääkseni hänellä oli omat kaveriporukkansa, mutta ehkä hän oli myös vähän yksinäinen. Poikamies, jolla oli aikaa istuskella baareissa ja mennä töiden perässä.
Kuka hänet halusi hengiltä ja miksi?
Työkaveri löysi Kettusen surmattuna Kirkkokadun asunnosta. Poliisi aloitti tutkinnan välittömästi, mutta se ei ole tähän päivään mennessä tuottanut tulosta.
POLIISILLA on käytännössä pari vaihtoehtoa sille, mitä Kettuselle kävi, kun hän vappuiltana kulki baarista kotiinsa, surmanloukkuunsa.
Joko mies tapasi reitin varrella jonkun, tutun tai tuntemattoman ihmisen, jonka hän vei kotiinsa Heinäpäähän. Mahdollista on myös, että Kettunen laski surmaajan asuntoonsa vasta hieman myöhemmin vappuyön tunteina.
Naapureiden havainnoista ei ollut paljon apua.
Heidän mukaansa Kettusen asunnosta kantautui vielä puolen yön maissa tavanomaisia elämisen ääniä. Kukaan ei ollut kiinnittänyt huomiota poikkeukselliseen metakkaan, tappelun tai kamppailun ääniin.
Juuri noina hetkinä nuori mies kuitenkin pääsi hengestään.
TARKISTUSKÄYNNILLE lähtenyttä huolestunutta työkaveria odotti järkyttävä näky.
– Se ei ollut mikään siisti kämppä, tutkinnanjohtaja Soronen sanoo.
Jarmo Kettusen ruumis lojui sekasortoon päätyneen poikamiesasunnon lattialla neljättä päivää. Rikospaikalla oli käyty jonkinlainen kamppailu.
Reilu viikko verityön jälkeen Helsingin Sanomat uutisoi, että surma oli tehty ”niin raa’alla tavalla, ettei sille juuri löydy vertaa”.
Lehti julisti myös, että Kettunen olisi joutunut seksuaalisen väkivallan uhriksi ja että teon takana on ”sukupuolisesti pahasti poikkeava henkilö, joka voi olla yhtä hyvin mies kuin nainen”.
POLIISI uskoo murhaajan olevan mies. Sellainen, jonka hyökkäykseltä hentorakenteisen 160-senttisen Kettusen on ollut mahdoton suojautua.
Kettunen kuoli tylppään väkivaltaan, ei siis esimerkiksi ampumiseen tai puukotukseen.
Surmaväline oli jokin astalo.
– Käsityksemme mukaan tekoväline on poliisin hallussa. En ota kantaa, mikä tämä esine on, mutta oletuksemme mukaan se on kuulunut Kettusen asunnon tavaroihin, tutkinnanjohtaja sanoo.
Keskeneräisen tutkinnan vuoksi Soronen joutuu pitämään monet täsmätiedot itsellään. Hänen mukaansa tekotavassa on kuitenkin runsaasti yksityiskohtia, jotka ilmentävät raakuutta rikoslain tarkoittamalla tavalla.
– Tapahtumakokonaisuuteen liittyy tietynlaista raivoa. Näyttää, että tekijä on ollut raivon vallassa.
AIKALAISLEHDET väittävät Kettusen joutuneen myös seksuaalisen väkivallan uhriksi asunnossaan. Soronen ei vahvista väitettä, mutta poliisi pitää mahdollisena, että veriteon motiivi saattoi liittyä seksuaalisuuteen.
– Tätä asiaa ei ole pystytty sulkemaan pois.
Varteenotettava vaihtoehto on myös, ettei Kettusen surmaajalla ollut minkäänlaista ennalta suunniteltua motiivia. Se saattoi Sorosen arvion mukaan syntyä vasta paikan päällä.
Vain surmaaja tietää, mitä poikamiesasunnon seinien sisällä myöhään vappuyönä tapahtui.
Kettusen kohtalosta on takavuosina kirjoitettu melko vähän lehtien sivuilla. Sen sijaan nettikeskustelupalstoilla väitteet henkirikoksen karmivista yksityiskohdista ovat eläneet omaa elämäänsä vielä lähimenneisyydessäkin.
Tapahtumakokonaisuuteen liittyy tietynlaista raivoa. Näyttää, että tekijä on ollut raivon vallassa.
Eri alustoille kynäiltyjen huhujen mukaan murha olisi sisältänyt silpomista, paloittelua ja jopa ruumiinosien keittämistä.
Soronen suitsii väitteistä villimmät.
– Sen voin sanoa, ettei siellä mitään ihmisruumiin osia ole paloiteltu tai keitelty. Mutta kuten todettu, teossa on poikkeavuutta ja raakoina pidettäviä yksityiskohtia.
MINKÄLAISESSA porukassa Jarmo Kettunen sitten vietti elämänsä viimeistä vappua? Oliko murhaaja kenties mukana illanvietossa? Tunsiko tekijä uhrinsa?
Kokonaiskuva vappuillan tapahtumista on selväpiirteisesti virkavallan tiedossa. Sorosen mukaan kaikkia Kettusen kanssa iltaa viettäneitä ihmisiä on kuultu, ja osalta on otettu myös dna-näyte.
Kun ratkomaton rikos parikymmentä vuotta sitten siirtyi Sorosen työpöydälle, poliisi ilmoitti pian olevansa läpimurron äärellä.
Tutkinta otti toivotun harppauksen eteenpäin. Vuosien 2006–2007 tietämillä Kirkkokadun asunnosta otetuista näytteistä saatiin nimittäin eristettyä dna:ta.
Se ei ollut mahdollista vielä toukokuisena lauantaina 1979, kun rikospaikkatutkinta poikamiehen kodissa käynnistyi. Dna-näytteitä ryhdyttiin hyödyntämään Suomessa rikostutkinnassa vasta 1990-luvun alussa.
Soronen ei paljasta, mistä rikospaikan materiaalista dna-saatiin taltioitua.
Tekstiilikuiduista tai siemennesteestä se ei kuitenkaan ollut peräisin.
SUURIA toiveita herättänyt dna-löytö ei kuulunut Jarmo Kettuselle, vaan jollekin toiselle ihmiselle. Poliisi varmistui asiasta, kun näytettä verrattiin Kettusen veljen perintötekijöihin.
Sittemmin poliisi on verrannut näytettä myös pariinkymmeneen muuhun, potentiaalisesti tapaukseen liittyvän ihmisen dna:han.
Täysosuma loistaa yhä poissaolollaan. Poliisi ei tiedä, kuka asuntoon jätti jälkensä.
– Sille henkilölle ei ole nimeä.
OMA lukunsa Kettusen murhajutussa ovat puhutukset ja kuulustelut, joita poliisi on tehnyt yli 900. Kuultavien valtavaan joukkoon lukeutuu surmatulle tuttuja ja tuntemattomampia ihmisiä, lähisukulaisia, työtovereita ja vihjeenantajia.
Merenrantakaupungissa kun oltiin, poliisi kävi tutkimustyön alussa läpi myös laivojen ja satamien työntekijöitä ja matkustajia.
Vaikka 70-lukulaisten rikostutkijoiden keinot olivatkin nykypäivää rajallisemmat, Sorosen mielestä murhatutkinta hoidettiin säntillisesti ja kattavasti.
Pimeän henkirikoksen selvittämiseksi valjastettiin runsaasti työvoimaa, ja tiedot dokumentoitiin tarkasti edelleen käytössä oleviin mappikasoihin.
Tuoreimmat kuulustelut ovat peräisin viime vuodelta, mutta nekään eivät ole siivittäneet poliisia läpimurtoon.
VUOSIKYMMENTEN väliintulo kiilaa virkavaltaa yhä kauemmas totuuden ääreltä. Surmasta on kulunut 44 vuotta.
Se tarkoittaa, että lukuisat avainhenkilöt ovat jo manan mailla.
– Sehän tässä alkaa rasittamaan. Monia eri henkilöitä on kuollut matkan varrelta. Enää ei pääse kyselemään ja varmistamaan asioita, jotka ovat vasta myöhemmin tulleet poliisin tietoon. Se haittaa etenemistä.
Varsinaista pääepäiltyä jutussa ei Sorosen mukaan ole ollut.
– Toki tietyt nimet ovat korostuneet vihjeissä, mutta ne on pystytty sulkemaan pois tutkinnassa.
Kettusen murhasta ei ole myöskään piirtynyt yhteyttä muihin maakuntakaupungin aikalaisrikoksiin.
JARMO KETTUNEN viettäisi elokuun loppupuolella 75:ttä syntymäpäiväänsä.
Elementtiasentajan elämä jäi puolitiehen kesken vappujuhlinnan, mutta hänen henkensä riistäjä voi vielä hyvinkin olla keskuudessamme.
Rikosylikomisario Soronen uskoo, ettei surmaaja ole varjellut synkkää salaisuuttaan loputtomiin, vaan keventänyt taakkaansa.
– Pidän todennäköisenä, että hän on varmasti kertonut teostaan jollekin.
Murha lukeutuu rikoksista raskaimpiin. Sen syyteoikeus ei vanhene koskaan.
Jarmo Kettusen kohtaloon liittyviä tietoja voi edelleen lähettää poliisille sähköpostiosoitteeseen
[email protected].
Artikkeli perustuu poliisin haastatteluun sekä Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien lehtiartikkeleihin vuosilta 1979–2013.