Asentajaa ahdisti; tappoi potilastoverinsa 1979 – ja molemmat lapsensa 1996
Lähetetty: Ke Elo 10, 2022 10:39 pm
Me muistamme Espoo Matinkylän perhesurman vuodelta 1996. Isä tappoi lapsensa ja soitti sitten rauhallisena poliisit katsomaan mitä tuli tehtyä.
Miehellä oli ns. entisyyttä, jota ei – kuten ei lapsiensa surmaamistakaan - ole täällä käsitelty.
Päihteitä, hoitoa, ruumis sekä melkein ruumis
Tapauksien pahis, vuonna 1957 syntynyt mies, sittemmin sähköasentajan ammattinimikettä käyttänyt mies lähti reissulle. Matka tosin rajoittui tiettävästi vain Pohjoismaihin. Tukholmaan ja Köpikseen. Asentaja pääsi nauttimaan sosiaalisesta vapaudesta ja kaikesta muustakin mitä Suomessa pyrittiin kaikin tavoin rajoittamaan, mm. päihteiden käyttö oli vapaata sekä halpaa. Niiku eurooppalaista. Mies käytti heroiinia, kokaiinia, hasista ja lsd:tä sekä elätti itseään myymällä ao. tuotteita.
Mutta kuten tiedettyä – vaikka ei myönnettyä – niin viinaksien ja huumeiden runsas käyttö aiheuttaa ongelmia. En tiedä, mutta tuskin 1970-luvulla oli käyttäjäkuntaa nimetty sosiaalisen statuksen ja käytön määrän perusteella viihde- ja ongelmakäyttäjiksi, kuten nyt. Että kumpaa hän sitten oli.
Asentajamme palasi Suomeen monta kokemusta rikkaampana ja maailmaa nähneenä miehenä, jolta irtosi varmasti paljon hyviä juttuja leirinuotiolla.
Kaikki ei kuitenkaan ollut hyvin, vaan alkoi ns. isopyörä heittämään. Joulukuussa 1978 mies hakeutui hoitoon ongelmiensa vuoksi. Hoitopaikaksi valikoitui Helsingissä sijaitseva Hesperian psykiatrinen sairaala.
Torstaina 4. tammikuuta asentaja kävi potilastoverinsa kimppuun ja kuristi tämän. Session päätteeksi hän piilotti uhrin tämän sänkyyn, ettei henkilökunta vaan huomaisi yhtään mitään.
Seuraavana aamuna kello 06:30 kuului tuosta kolmen potilaan huoneesta tappelun ääniä. Henkilökunnan kiirehtiessä paikalle voitiin todeta, että asentaja oli elossa olevan potilaan kimpussa. Kuristaminen oli jo melko pitkälle viedyssä vaiheessa. Miehet saatiin kuitenkin ähellettyä erilleen ja uhrille saatiin parasta mahdollista apua. Samalla selvisi miksi yksi potilas ei herännyt tappelun ääniin.
Asentaja pidätettiin, mutta siirrettiin melko pian takaisin sairaalaan.
- Hän ei ollut aiemmin ilmaissut itseään väkivaltaisesti, joten sijoittamisensa kolmen hengen huoneeseen katsottiin olevan ihan jees.
Aamulla kuristettu mies, vuonna 1946 syntynyt myyjä, ei kuitenkaan kuollut, mutta vammansa vaativat sairaalahoitoa. Läheltä piti.
Torstaina kuristettu oli 38-vuotias eläkeläinen, vuonna 1945 syntynyt Timo Olavi Pykilä. Hänet on haudattu Helsinkiin, Malmin hautausmaalle.
- Perheessä on ollut paljon surua, sillä Pykilän vanhemmilla oli neljä lasta ja kaikki he kuolivat jo vuosikymmeniä ennen vanhempiaan, jotka saateltiin hautaan vuonna 2005.
Hoitoon, vapauteen ja avioliiton kahleisiin
Asentaja sai syytteen murhasta ja murhan yrityksestä. Hänen katsottiin kuitenkin olleen mielisairas ja näin ollen vailla vastuuta.
HS 12.10.1979: Hesperian kuristajalle ei rangaistusta murhasta
Hoitoa jatkettiin useita vuosia, kunnes miehen katsottiin olevan kykenevä elämään järjestäytyneessä yhteiskunnassa.
- Asentajan asianajan mukaan kyse oli taposta ja tapon yrityksestä ja tiettävästi hän valitti hoviin.
Tiedä sitten menikö kaikki siviilissä ihan hyvin, mutta 1980-luvulla asentajamme tapasi naisen. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja pari lipui avioliiton satamaan.
Perhe joka hajosi
Aviopari harrasti tietysti myös seksiä, jonka seurauksena heistä tuli vanhemmat. Ihan oikea perhe. Poika syntyi vuonna 1988 ja tyttö 1992.
He eivät saaneet elää pitkään. Eivät voineet valita isäänsä - joka tappoi heidät julmasti äidin ollessa töissä. Päivä oli tuolloin sunnuntai 24. maaliskuuta ja vuosi 1996. Surmatyöt tehtiin teräaseella aamupäivän aikana perheen kotona Espoon Matinkylässä.
Äiti ehti saapua kotiin vailla tietoa lastensa kohtalosta. ”En ikinä unohda sitä reaktiotaan, tuskan huutoa ja shokkia”, kertoi paikalla ollut rikoskomisario.
Isä - tai siis nyt entinen isä - ei osannut sanoa syytä teolleen. ”Menin autoon puhuttelemaan perheen isää. Hän oli jollain tavoin tolkuissaan, mutta en tiedä tajusiko hän mitä oli tehnyt”, kertoi samainen poliisimies.
Isä toimitettiin Turun vankimielisairaalaan.
Toukokuussa 1996 syyttäjä esitti asentajalle kaksi murhasyytettä. ”Teot kohdistuivat lapsiin. Mielestäni ankarimman rikoksen tunnusmerkit täyttyvät tässä tapauksessa”.
Käsittely pidettiin salaisena uhrin omaisten pyynnöstä. Oikeudessa mies oli paikalla. "Rauhallinen, mutta sairaan oloinen. Silmät kirjaimellisesti seisoivat syytetyn päässä", kirjoitti tapausta seurannut toimittaja.
Syytteen luvun ja ensimmäisen käsittelyn jälkeen asentaja passitettiin mielentilatutkimukseen ja sen odotettiin valmistuvan syys- lokakuussa 1996.
Mtt:n valmistuttua tapaus käsiteltiin. Mies todettiin syyntakeettomaksi. Taas kerran. Hänet passitettiin suljettuun mielisairaalaan.
- Toivottavasti elämänsä loppuun saakka. Jos hän vielä elää, niin ikää on nyt 65 vuotta.
Entä oliko miehen nuoruudessaan käyttämillä huumausaineilla osuutta tekoihinsa?
- Ei tietenkään, sanovat käytön puolustelijat.
- Tietysti on, sanovat käytön vastustajat.
Olisiko totuus jossain siellä välissä?
Miehellä oli ns. entisyyttä, jota ei – kuten ei lapsiensa surmaamistakaan - ole täällä käsitelty.
Päihteitä, hoitoa, ruumis sekä melkein ruumis
Tapauksien pahis, vuonna 1957 syntynyt mies, sittemmin sähköasentajan ammattinimikettä käyttänyt mies lähti reissulle. Matka tosin rajoittui tiettävästi vain Pohjoismaihin. Tukholmaan ja Köpikseen. Asentaja pääsi nauttimaan sosiaalisesta vapaudesta ja kaikesta muustakin mitä Suomessa pyrittiin kaikin tavoin rajoittamaan, mm. päihteiden käyttö oli vapaata sekä halpaa. Niiku eurooppalaista. Mies käytti heroiinia, kokaiinia, hasista ja lsd:tä sekä elätti itseään myymällä ao. tuotteita.
Mutta kuten tiedettyä – vaikka ei myönnettyä – niin viinaksien ja huumeiden runsas käyttö aiheuttaa ongelmia. En tiedä, mutta tuskin 1970-luvulla oli käyttäjäkuntaa nimetty sosiaalisen statuksen ja käytön määrän perusteella viihde- ja ongelmakäyttäjiksi, kuten nyt. Että kumpaa hän sitten oli.
Asentajamme palasi Suomeen monta kokemusta rikkaampana ja maailmaa nähneenä miehenä, jolta irtosi varmasti paljon hyviä juttuja leirinuotiolla.
Kaikki ei kuitenkaan ollut hyvin, vaan alkoi ns. isopyörä heittämään. Joulukuussa 1978 mies hakeutui hoitoon ongelmiensa vuoksi. Hoitopaikaksi valikoitui Helsingissä sijaitseva Hesperian psykiatrinen sairaala.
Torstaina 4. tammikuuta asentaja kävi potilastoverinsa kimppuun ja kuristi tämän. Session päätteeksi hän piilotti uhrin tämän sänkyyn, ettei henkilökunta vaan huomaisi yhtään mitään.
Seuraavana aamuna kello 06:30 kuului tuosta kolmen potilaan huoneesta tappelun ääniä. Henkilökunnan kiirehtiessä paikalle voitiin todeta, että asentaja oli elossa olevan potilaan kimpussa. Kuristaminen oli jo melko pitkälle viedyssä vaiheessa. Miehet saatiin kuitenkin ähellettyä erilleen ja uhrille saatiin parasta mahdollista apua. Samalla selvisi miksi yksi potilas ei herännyt tappelun ääniin.
- Ylempi otsikko Helsingin Sanomat 6.1.1979. Alempi uusi Suomi 22.2.1979. Kuten päivämääristä voi havaita, niin ennen vanhaan asioita käsiteltiin joutuisasti.
- Hesperiassa_1979.jpg (84.93 KiB) Katsottu 2538 kertaa
- Hän ei ollut aiemmin ilmaissut itseään väkivaltaisesti, joten sijoittamisensa kolmen hengen huoneeseen katsottiin olevan ihan jees.
Aamulla kuristettu mies, vuonna 1946 syntynyt myyjä, ei kuitenkaan kuollut, mutta vammansa vaativat sairaalahoitoa. Läheltä piti.
Torstaina kuristettu oli 38-vuotias eläkeläinen, vuonna 1945 syntynyt Timo Olavi Pykilä. Hänet on haudattu Helsinkiin, Malmin hautausmaalle.
- Perheessä on ollut paljon surua, sillä Pykilän vanhemmilla oli neljä lasta ja kaikki he kuolivat jo vuosikymmeniä ennen vanhempiaan, jotka saateltiin hautaan vuonna 2005.
Hoitoon, vapauteen ja avioliiton kahleisiin
Asentaja sai syytteen murhasta ja murhan yrityksestä. Hänen katsottiin kuitenkin olleen mielisairas ja näin ollen vailla vastuuta.
HS 12.10.1979: Hesperian kuristajalle ei rangaistusta murhasta
Hoitoa jatkettiin useita vuosia, kunnes miehen katsottiin olevan kykenevä elämään järjestäytyneessä yhteiskunnassa.
- Asentajan asianajan mukaan kyse oli taposta ja tapon yrityksestä ja tiettävästi hän valitti hoviin.
Tiedä sitten menikö kaikki siviilissä ihan hyvin, mutta 1980-luvulla asentajamme tapasi naisen. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja pari lipui avioliiton satamaan.
Perhe joka hajosi
Aviopari harrasti tietysti myös seksiä, jonka seurauksena heistä tuli vanhemmat. Ihan oikea perhe. Poika syntyi vuonna 1988 ja tyttö 1992.
He eivät saaneet elää pitkään. Eivät voineet valita isäänsä - joka tappoi heidät julmasti äidin ollessa töissä. Päivä oli tuolloin sunnuntai 24. maaliskuuta ja vuosi 1996. Surmatyöt tehtiin teräaseella aamupäivän aikana perheen kotona Espoon Matinkylässä.
- Iltalehti 26.3.1996.
- Matinkylä_surmat.jpg (86.64 KiB) Katsottu 2538 kertaa
Isä - tai siis nyt entinen isä - ei osannut sanoa syytä teolleen. ”Menin autoon puhuttelemaan perheen isää. Hän oli jollain tavoin tolkuissaan, mutta en tiedä tajusiko hän mitä oli tehnyt”, kertoi samainen poliisimies.
- Iltalehti 4.5.1996.
- Matinkylä_IL_1996.jpg (126.33 KiB) Katsottu 2538 kertaa
Toukokuussa 1996 syyttäjä esitti asentajalle kaksi murhasyytettä. ”Teot kohdistuivat lapsiin. Mielestäni ankarimman rikoksen tunnusmerkit täyttyvät tässä tapauksessa”.
Käsittely pidettiin salaisena uhrin omaisten pyynnöstä. Oikeudessa mies oli paikalla. "Rauhallinen, mutta sairaan oloinen. Silmät kirjaimellisesti seisoivat syytetyn päässä", kirjoitti tapausta seurannut toimittaja.
Syytteen luvun ja ensimmäisen käsittelyn jälkeen asentaja passitettiin mielentilatutkimukseen ja sen odotettiin valmistuvan syys- lokakuussa 1996.
Mtt:n valmistuttua tapaus käsiteltiin. Mies todettiin syyntakeettomaksi. Taas kerran. Hänet passitettiin suljettuun mielisairaalaan.
- Toivottavasti elämänsä loppuun saakka. Jos hän vielä elää, niin ikää on nyt 65 vuotta.
Entä oliko miehen nuoruudessaan käyttämillä huumausaineilla osuutta tekoihinsa?
- Ei tietenkään, sanovat käytön puolustelijat.
- Tietysti on, sanovat käytön vastustajat.
Olisiko totuus jossain siellä välissä?