MURHA.INFO

Elettiin maanantaita 10.4.1995, pääsiäislomat olivat juuri alkaneet Saksassa ja moni suuntasi tiensä lomille. Müncheniläinen Sonja Engelbrecht oli täyttänyt muutama päivä aiemmin 19 vuotta ja juhlistanut synttäreitään pitkän kaavan mukaan useampana iltana. Hän oli maanantaina jo väsynyt, mutta suostui kuitenkin lähtemään illanviettoon ystävänsä Robert S:n, 17, kanssa. Saksassa alkoholin nauttimisen alaikäraja on 16 vuotta, joten Robertkin oli kapakkaiässä ja täyttäisi joka tapauksessa 18 myöhemmin samana vuonna. Sonja puki ylleen nyörisaappaat, mustat, tiukat nahkahousut ja mustan nahkatakin. Nahkahousut hän oli ostanut syntymäpäivärahoillaan, takki oli lahja isoäidiltä.

Sonja ja Robert tapasivat Münchenin päärautatieasemalla yhdeksän jälkeen illalla ja menivät yhdessä Vollmond-baariin, jossa istuivat iltaa vielä alaikäisten (14-15-v.) tuttaviensa Julianin ja Josefin kanssa. Arviolta puolilta öin he siirtyivät jatkamaan iltaa Julianin kotiin, joka oli niin sanotusti käty, eli vanhemmat olivat poissa. Ystävykset Julian ja Josef halusivat päästä nukkumaan, joten Robert ja Sonja poistuivat asunnosta aamukahden jälkeen. He kävelivät Stieglmaierplatzille, jonne saapuivat puoli kolmen aikaan. Sonja halusi soittaa sisarensa hakemaan hänet kotiin, Robert antoi Sonjalle puhelinkorttinsa (tuohon aikaan oli puhelinkoppeja, jotka toimivat etukäteen arvoladatuilla puhelinkorteilla). Kun Sonja meni soittamaan, Robertin raitiovaunu tuli pysäkille ja Robert hyppäsi siihen. Tämän jälkeen Sonjasta ei tehty havaintoja yli 25 vuoteen. Minne kaunis, pitkä ja hoikka, vaalea nuori nainen oli kadonnut?

Löytö metsästä 2020

Kesällä 2020 metsätyömies löysi n. 100 km päästä Münchenistä, vaikeakulkuisesta maastosta ihmisen reisiluun. Samalta metsäsaarekkeelta oli aikaisemmin löydetty yli 15 vuotta kadoksissa olleen, oletetusti huumepiireihin sekaantuneen pariskunnan luita, joten ensin reisiluun oletettiin kuuluneen heille. Marraskuussa 2021 DNA-testi valmistui ja osoitti reisiluun kuuluneen yli 25 vuotta aiemmin kadonneelle Sonjalle. Poliisi ja etsintäpartiot menivät tutkimaan metsää, mutta koirat eivät saaneet jäätyneestä maasta vainua. Etsinnät lykättiin maaliskuulle 2022. Oli joka tapauksessa selvää, että Sonja oli kuollut. Kevään etsinnöissä löydettiin n. 200 metrin päästä reisiluusta Sonjan leukaluu, jossa olivat yhä kiinni hampaat. Hampaista saadaan nykytekniikalla selville, minkä ikäisenä ihminen on kuollut. Sonja oli saanut surmansa todennäköisesti pian katoamisen jälkeen, ehkä jo samana yönä. Poliisi teki alueelta myös muita löytöjä, mutta ei ole paljastanut niitä. Huomiota herätti se, että maasto on niin vaikeakulkuista, jyrkkää ja upottavaa, että leukaluu haettiin köysillä laskeutumalla. Tekijä on mahdollisesti heittänyt Sonjan autotien päästä tasanteelta alas. Ruumista ei ollut nykytiedon mukaan haudattu, mutta aika oli tehnyt tehtävänsä, eikä tätäkään voitu alustavissa tutkimuksissa sanoa täysin varmaksi. Sonja olisi ehkä jäänyt kokonaan löytämättä, ellei jokin metsän eläin olisi kuljettanut reisiluuta paikkaan, jossa metsätyömies kävi.

Teorioita

Sonjan vanhemmat epäilivät Robertia tyttärensä katoamisesta. Heidän mielestään ei ollut uskottavaa, että Sonja halusi soittaa sisarensa hakemaan tämän Münchenin keskustasta. Mikäli Sonja halusi kyydin kotiin, hän soitti aina isälleen, ei kotoa jo muuttaneelle siskolleen. Sisko oli myös vaihtanut vastikään asuntoa ja puhelinnumeroa, eikä Sonjan uskottu muistavan sitä ulkoa. Sisko myös kertoi, ettei puhelin soinut hänen kotonaan tuona yönä – kuten ei vanhempienkaan luona. Sen sijaan Sonjan olisi ollut järkevää hypätä samaan raitiovaunuun kuin Robert, mennä sillä päärautatieasemalle ja hypätä yöbussiin, joka olisi vienyt hänet kotiin. Vanhemmat olivat myös ihmeissään siitä, että Robert kertoi jättäneensä Sonjan yksin Münchenin yöhön.

Tätä teoriaa vastaan puhuu se, että sen enempää Robertilla, Julianilla kuin Josefillakaan ei ollut ajokorttia, eikä autoa. Mitä he muka olisivat tehneet Sonjalle tai mihin hävittäneet hänen ruumiinsa? Nyt kun tiedämme, että Sonja oli kuljetettu elävänä tai kuolleena 100 km päähän metsään, on hyvin epätodennäköistä, että pojat olisivat olleet syypäitä Sonjan kohtaloon.

Poliisin lähtökohta tutkimuksille oli toisenlainen. Aluksi he eivät ottaneet katoamisilmoitusta vastaan, sillä 19-vuotias saa lähteä teille tietymättömille niin halutessaan. Tutkinnan aloittamista hidasti myös se, että Robert lähti seuraavana päivänä parin viikon lomalle ja koska hänellä, sen enempää kuin Sonjalla, ei ollut kännykkää, oletettiin Sonjan lähteneen ystävänsä kanssa reissuun. Vasta Robertin palattua selvisi, että Sonja oli jäänyt yksin puhelinkoppiin aamuyöllä 11.4.1995.

Kun poliisille selvisi, että Sonja on todella kadonnut, perusoletus oli, että hän oli noussut tutun tai tuntemattoman kuljettamaan autoon. Sonja oli joko joutunut seksuaalimurhan (todennäköisesti) tai ihmiskaupan (epätodennäköisesti) uhriksi. Mahdollista kytköstä kahteen muuhun Münchenistä kadonneeseen naiseen, kanadalaiseen Kristin Harderiin ja saksalaiseen Bettina Trabhardtiin tutkittiin, mutta poliisi sulki sarjamurhaajateorian pois. Kristinin jalka löydettiin Münchenin ulkopuolelta metsästä, mutta poliisi on pitänyt vahvana epäiltynä miestä, jonka kanssa hän vietti viimeisen iltansa. Pelkät aihetodisteet eivät vain ole riittäneet oikeuteen saakka.

Sonjan vanhemmat eivät uskoneet, että tämä olisi liftannut kenenkään kyytiin, vaikka Sonjan kaverit kertoivat myöhemmin, että hän toimi näin ainakin pari kertaa elämänsä aikana. Saiko Sonjan väsymys hänet toivomaan kyytiä ja hän nousi väärään autoon? Luulöytöjen jälkeen tämä teoria on entistä vahvempi. Mutta millainen henkilö sai hänet nousemaan autoon? Ja onko sarjamurhaajateoria sittenkään täysin tuulesta temmattu?

Lähteitä:

http://sonja-engelbrecht.de/

https://www.focus.de/politik/deutschlan ... 05562.html

https://www.abendzeitung-muenchen.de/mu ... art-825704

Lisään että tuo paikka oli siis Kipfenberg ja metsäsaareke oli kahden moottoritieliittymän välissä. Paikalta löytyi myös Sonjan sormuksia ja ilmeisesti enemmänkin luita. Tästä tulee mieleen, että suomalaisiakin kadonneita voi löytyä...Sonja katosi aiemmin kuin Raisa Räisänen, nyt joku mainitakseni.

Entinen tutkinnanjohtaja Udo Nagel: Vanhemmat uskoivat Sonjan joutuneen haaremiin

Teimme kaikkemme, kysyimme kaikilta selvittääksemme tapauksen, jutun entinen tutkinnanjohtaja Udo Nagel (70) kertoo. Sonja Engelbrecht (19) katosi jäljettömiin 1995. Se pysyi arvoituksena vuosikausia!

Läpimurto saatiin nyt: etsintäpartio ja murharyhmä tutkivat metsäalueen Kipfenbergissä (Baijeri). Kesällä 2020 sieltä löytyi ihmisen reisiluu, joka varmistui DNA-testillä Sonja Engelbrechtille kuuluneeksi.

Nagel oli aikanaan Munchenin murharyhmän johtaja (suom. huom. siis oikea Richard Voss, eli Kettu). Hän muisteli BILD-lehdelle Engelbrechtin perheen kohtaloa. Nämä uskoivat loppuun saakka tyttärensä olevan elossa.

Nousiko Sonja vieraaseen autoon?

Huhtikuun 10. ja 11. välisenä yönä 1995 Sonja Engelbrechtin jäljet päättyivät Münchenin Stiglmaierplatzille. Hänen paras kaverinsa oli noussut kapakkakäynnin jälkeen raitiovaunuun, Sonja halusi soittaa puhelinkopista isosiskolleen. Puhelin ei kuitenkaan soinut.

Nagel: „Olimme jo tuolloin vakuuttuneita, että Sonja nousi johonkin autoon joko vapaaehtoisesti tai pakotettuna. Sonja oli huomiotaherättävä, kaunis tyttö, mutta kukaan ei nähnyt häntä raitiovaunussa.“

Sonjan vanhemmat tarttuivat loppuun saakka jokaiseen oljenkorteen, että heidän tyttärensä olisi yhä elossa. „Vanhemmat uskoivat, että Sonja on voitu kaapata. Ilmeisesti joku arabi olisi vienyt hänet haaremiinsa. Suljimme sen mahdollisuuden kuitenkin pois.“

Uutta tuulta juttu sai alle, kun 2006 Natascha Kampusch onnistui pakenemaan sieppaajaltaan vuosikausien vankeuden jälkeen Itävallassa.

Nagel: „En ollut enää tuolloin Münchenissä. Pohdittiin kyllä, olisiko Sonja Engelbrechtille voinut tapahtua vastaavaa. Mutta sellainen tapaus kuin Kampusch, siitähän tulee mieleen jokaiselle, ettei tuollaista edes voi käydä. Tapahtumankulkua mietittiin, mutta vaihtoehto suljettiin pois. Autoteoria oli todennäköisin.“

Ratkeaako tapaus viimein 26 vuoden jälkeen?

https://m.bild.de/regional/muenchen/mue ... oogle.com/

Kiitokset nm. Irvikissalle ketjun avaamisesta ja sen suomentamisesta.
Tässä on kyllä jonkin verran eri mahdollisuuksia, eniten ihmetyttää tuo että mikä oli syy tällä kaverilla, Robert S:llä, hypätä raitiovaunuun sanomatta sanaakaan Sonjalle. Itse ainakin sain sen käsityksen ettei se puhelinkoppi olisi ollut niin kaukana etteikö Sonja olisi kuullut jos Robert olisi huutanut että raitsikka tulee, hän hyppää siihen.

Raitiovaunulinja meni ymmärtääkseni samalla tavalla kuin esimerkiksi Helsingissä Mannerheimintiellä, eli ajoratojen välissä. Puhelinkoppi oli jalkakäytävän vieressä, eli kun näki raitiovaunun tulevan, siihen ehti oikein hyvin. Inkan pointti on tosi hyvä, Robertin käytös on outoa ja siinä on vielä se yksityiskohta, että hän oli raitiovaunussa kertomansa mukaan kysynyt kellonaikaa brittituristeilta, jotka vastasivat, että kello on ihan liikaa sinulle. Sitten Robert kysyi aikaa raitiovaununkuljettajalta, joka sanoi 02.28. Kuljettaja tavoitettiin, mutta hänellä ei ole muistikuvaa, että kukaan olisi puhutellut häntä. Kelloja on myös hyvin näkyvillä aukiolla ja vain kahden pysäkin päässä olevalla päärautatieasemalla.

Olisiko Robertin ja Sonjan välillä tapahtunut kävelymatkan aikana jotakin, jonka Robert halusi salata? Riita, tappelu, ahdistelu - tai oliko Sonja niin huonossa kunnossa, ettei Robert halua kertoa jättäneensä tätä yksin? Tai riitelivätkö he ja Sonja sanoi soittavansa siskonsa hakemaan hänet? Robert olisi heittänyt puhelinkorttinsa Sonjalle? Tämä on sikälikin mielenkiintoista, että Sonjan todennäköiselle autoon nousemiselle pitäisi saada selitys. Hän oli müncheniläinen nuori nainen, joka kävi yöelämässä ja oli varmasti tietoinen, ettei päärautatieaseman lähellä kannata liftata. Ensinnäkään ei voi tietää, mihin suuntaan autoilijat menevät ja toisekseen liikkeellä on huumediilereitä, prostituoitujen asiakkaita ym. hämärää väkeä noilla seuduin. Nyt kun mietin, voisi olla hyvin niin, että Robert on vaikka lyönyt Sonjaa ja tämän häivyttyä, joku on tullut "auttamaan" tytön pystyyn ja luvannut viedä kotiin pahat mielessään. Siinä olisi helppo selitys, miksi Sonja nousi johonkin autoon. Mutta mutta...viimeistään nyt kun Robert ei ole enää 17-vuotias poika vaan 45-vuotias keski-ikäinen mies, hänen luulisi avaavan suunsa ja kertovan, mitä tapahtui, jos vanha kertomus ei ollut ihan totta.

Robert lähti seuraavana päivänä reissuun, joten ilmeisesti hän siksi halusi lähteä kotiin, olisko ollut peräti yön viimeinen ratikkavuoro.

Niin se on totta, että poliisi on uskonut Robertin kertomusta alusta alkaen ja Sonjan vanhemmat ovat olleet epäileviä hänen suhteensa. Etenkin kun hän jätti Sonjan yksin Münchenin yöhön.

Minulla ei ole sellaista mielikuvaa, että München olisi erityisen vaarallinen miljoonakaupungiksi. Baijerin vauraus ja siisteys näkyy siellä ja ehkä vielä enemmän tuohon aikaan, mutta ei missään pidä olla sinisilmäinenkään. Voi olla ettei siinä ole sen kummempaa kuin, että joku pysähtyi Sonjan viereen autolla, tarjosi kyytiä kotiin ja tyttö teki pahan virhearvioinnin. Todennäköisesti mitään ei olisi sattunut, mutta tällä kertaa sattui.

Edelleen tulee Raisa mieleen. Erosi kavereistaan, jäi yksin yöhön ja katosi. Saksan poliisi oli alusta asti varma, että Sonja nousi johonkin autoon ja oli mitä ilmeisimmin oikeassa.

inka kirjoitti: Ke Elo 24, 2022 8:03 am Kiitokset nm. Irvikissalle ketjun avaamisesta ja sen suomentamisesta.
Tässä on kyllä jonkin verran eri mahdollisuuksia, eniten ihmetyttää tuo että mikä oli syy tällä kaverilla, Robert S:llä, hypätä raitiovaunuun sanomatta sanaakaan Sonjalle. Itse ainakin sain sen käsityksen ettei se puhelinkoppi olisi ollut niin kaukana etteikö Sonja olisi kuullut jos Robert olisi huutanut että raitsikka tulee, hän hyppää siihen.

Minulle taas jäi sellainen mielikuva, että Sonja ja Robert ovat tienneet Robertin raitiovaunun tulevan ja Sonjalla on ollut tiedossa että R nousee sen kyytiin. Sonjallahan oli aikomuksena soittaa siskonsa hakemaan HÄNET joten Robertin on ollut järkevää mennä ratikalla varsinkin jos vuoro on ollut viimeinen. Mutta jostain syystä Sonja ei ole saanut siskoaan kiinni.

En ole lukenut tästä muuten kuin tästä ketjusta, mutta sen perusteella oma mielikuvani on jostain syystä tuollainen.

Sisko taisi sanoa, ettei hänelle ollut soitettu.

Sonja

Kiitos Irvikissa, tuli ihan vanhat ajat mieleen lukiessa näin hyvän alustuksen.

Poliisi on kertonut uusia tietoja viime viikolla Saksan "poliisi-tv:ssä". Sonjan ruumis oli alaston, joten oletus seksuaalimurhasta on vahvistunut. Ruumis oli kääritty peittoon, ja paketoitu jätesäkkeihin ja pressuun teipillä. Nämä olivat käytettyjä, niistä löytyi maalijäämiä. Peitosta saatiin dna, mutta ei tiedetä, onko se tekijän. Poliisi pyysi yleisön apua peiton tunnistamisessa ja sai yleisön avulla tietoonsa, miltä peitto on näyttänyt ennen kuin se mätäni nykyiseen tilaansa metsässä. Peittoa valmistanut firma on lopettanut toimintansa. Peitto saattaa olla 70- tai 80-luvulta ja nyt kysytään, muistaako joku nähneensä peiton jollakulla, joka voisi olla tekijä tai tämän lähipiiriä. Vihjeitä on tullut, tekijäehdokkaitakin on nimetty. Mahdollinen yhteys voi olla Freiburgissa kaksi vuotta Sonjaa myöhemmin seksuaalimurhan uhriksi joutuneeseen nuoreen naiseen, nimittäin rakennusmessut, jotka olivat murhien aikaan tapahtumapaikkakunnilla. Poliisi myös vihjasi, että tekijä on käynyt ruumiin kätköpaikalla pari kertaa, mutta ei kertonut, mihin tämä perustui. Toivottavasti tämä ratkeaa.