Re: Raahen Halloween-teinimurha – 19-vuotias syytteessä 17-vuotiaan murhasta
Lähetetty: Ti Helmi 28, 2023 2:31 am
Veikkaan, että kun täällä pohditaan mielenterveyden häiriöitä ja syyntakeettomuutta, niin suurin haaste on siinä, että puuttuu vertailukohdat. Ja puuttuu ymmärrys siitä, että mikä on "terve mieli". Joten puhutaan sekaisin siitä, mikä mielen sairaus a) on, b) mikä sen aiheuttaa ja c) miten se ilmenee. Siis onko sosiaalisten kontaktien väheneminen mielisairauden syy, olemus vai seuraus?
Tässä on sama ongelma kuin Tikkas-ketjussa, että ihmiset heittelevät skitsofreniaa ja psykooseja ympäriinsä aivan kuin mikä tahansa tavallista suurempi "outous" plus murha olisi riittävä kriteeri diagnoosille.
Louis A. Sass on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan nimeltä Madness and Modernism: Insanity in the Light of Modern Art, Literature, and Thought, jossa toisaalta argumentoi, että moderni kulttuuri ja yhteiskunta on olemukseltaan skitsofreeninen ja toisaalta antaa hyvän näkökulman skitsofrenian sisään käyttämällä modernia taidetta ja kirjallisuutta esimerkkinä.
Skitsofreniaa voi kuvailla esimerkiksi niin, että ihmiset tuntuvat jotenkin mekaanisilta, unenomaisilta tai sarjakuvamaisilta. Tämä ei tarkoita, että henkilö aistii tai havaitsee muiden olevan kuin koneita tai kuin unessa tai kuin tussilla piirrettyjä ja siten fyysisesti luulee heitä metallisiksi tai usvaisiksi tai paperisiksi. Vaan sitä, että ihmisistä puuttuu syvyys tunnetasolla ja persoonina. Sairastava henkilö tuntee itsensä jonkinlaiseksi alieniksi, joita toisten tunteet, tekemiset ja ihmisyys ei kosketa mitenkään. Tai se ei jotenkin "pääse läpi" hänen tietoisuuteensa asti. Skitsofrenia, etenkin sen jäsentymätön muoto, on kyvyttömyyttä kokea mitään muiden ihmisten tunteista tai motiiveista tai samaistua niihin tai nähdä niillä merkitystä.
Täällä sanottiin jotain, että epäillyn vanhemmat olisivat tapahtumista päätellen olleet piittaamattomia epäillyn tilanteesta. Skitsofrenian kehittymiseen riittää yksinkertaisesti se, että lapsella ei ole toimivaa tunnesuhdetta vanhempiinsa. Tämän seurauksena tapahtuu niin, että lapsi nimenomaan sen perusteella ja täysin loogisesti kokee, että hänen motiiveillaan ja tunteillaan ei ole tekemistä kenenkään muun motiivien ja tunteiden kanssa. Tai että sen, mikä hänelle merkitsee, erottaa siitä, mikä muille merkitsee, kuin läpitunkematon harso tai tuhannet kilometrit, vaikka fyysisesti olisi kasvotusten jonkun kanssa.
Sairaus ei edellytä hallusinointia tai salaisten viestien näkemistä tai kuulemista. Vaan kyseessä on maailma tai olemassaolo, joka saattaa olla fyysisesti aivan tästä todellisuudesta, mutta merkitykseltään niin tyhjä, että tuollainen murhaajan roolin omaksuminen tuntuu aivan yhtä järkevältä tai todelliselta kuin mikä muu tahansa rooli. Paitsi että ne oikeasti normaalit roolit saattavat edellyttää sellaista yhteistyön tekemistä tai yhteyden kokemista muiden kanssa, joka ei ole enää mahdollisuuksien rajoissa. Tai sellaisen kokemuksen ylläpitämistä omasta motivaatiosta.
Se, että tekijä tunnettiin humoristisena ja puheliaana ei muuta tätä. Niitä näitä jutusteleminen on nimenomaan mahdollista jos se ei edellytä kenenkään toiveiden tai motiivien tai tunteiden ymmärtämistä, niihin samaistumista tai niihin reagoimista. Kevyttä keskustelua voi käydä kuin älyllistä sanapeliä, eikä skitsofrenia sinänsä vaikuta älyyn yhtään, vaan motiivien ja tunnesuhteen puuttumisen.
Luultavasti tekijän kiinnitti tähän maailmaan CS:n pelaaminen. Jos hänellä ei ollut vanhemmilleen mitään identiteettiä, niin pelitiimiin kuuluminen saattoi hyvin olla hänen vahvin ja eniten omakseen kokemansa identiteetti. Jos tämä murha olisi keksitty juttu ja fiktiivisen tekijän olisi päätetty sairastavan nimenomaan skitsofreniaa, niin lehdistössä kerrottu mikrofoniin itkeskely olisi oireena kuin suoraan oppikirjasta.
Tämä on siis eri asia kuin psykoosi, psykopatia, sosiopatia tai narsismi. Eikä skitsofrenia sinänsä tee ketään poikkeuksellisen älykkääksi, luovaksi eikä tehokkaaksi. Täällä foorumilla esiintyy sellaista fantasiointia välillä, että mielen sairaudet tekisivät joistain yli-ihmisiä. Se sen sijaan voi vapauttaa mielikuvituksen siten, että todellisen identiteetin tai minäkuvan puuttuessa on vapaus tai pakko keksiä itselleen edes jotain siihen tilalle.
Ihan hyvä jos uhrin osoitetta ei kerrota täällä. Sen selvittäminen tosin ei ole yhtään vaikeaa jos on pitänyt silmät auki. Mutta jos tiedolla jotain aikoo tehdä, niin pitää olla yhtä sekaisin kuin tämä nykyinenkin tekijä.
Jos tässä on kyse yhtään siitä, mitä veikkailen—ja saattaa hyvin olla, että seuraavassa hetkessä paljastuu, että olen veikannut ihan väärin—niin tällaisen skitsofreenikon kokemus suhteestaan muihin on, että hän on heistä loputtoman etäisyyden päässä. Mutta hän haluaisi kyetä ylittämään sen etäisyyden jollain keinolla. Ja murhan motiivi ei niinkään olisi viha tai kosto tai rangaistus, vaan jonkinlainen logiikka, että jos hän tekisi näistä ihmisistä "ei mitään", niin jollain tavalla heistä tulisi hänelle kohtalotovereita hänen "ei mitään" olemisessaan. Motiivi oli siis jollain tavalla se, että hän idealisoi uhria ja uhrin perhettä.
Skitsofreenikko ei siis omaksu kuvitteellisia identiteettejä tai rooleja huijatakseen ketään tai vaikuttaakseen kehenkään, sillä tavalla kuin psykopaatti tai narsisti saattaisi tehdä, vaan ollakseen jotain sen sijaan, että ei olisi mitään. Se on sellainen olemassaolo, joka tuntuu koko ajan vähän lainatulta tai epätodelliselta. Tässä valossa tekijä ei siis hahmota, että hän teollaan lopetti uhrilta ei vain biologisen olemassaolon, vaan olemassaolon tuntevana ja motivoituvana ja sosiaalisesti olevana yksilönä. Joka selittäisi osan katumuksen puutteesta ja tekijän käytöksen oikeudessa.
Tässä on sama ongelma kuin Tikkas-ketjussa, että ihmiset heittelevät skitsofreniaa ja psykooseja ympäriinsä aivan kuin mikä tahansa tavallista suurempi "outous" plus murha olisi riittävä kriteeri diagnoosille.
Louis A. Sass on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan nimeltä Madness and Modernism: Insanity in the Light of Modern Art, Literature, and Thought, jossa toisaalta argumentoi, että moderni kulttuuri ja yhteiskunta on olemukseltaan skitsofreeninen ja toisaalta antaa hyvän näkökulman skitsofrenian sisään käyttämällä modernia taidetta ja kirjallisuutta esimerkkinä.
Skitsofreniaa voi kuvailla esimerkiksi niin, että ihmiset tuntuvat jotenkin mekaanisilta, unenomaisilta tai sarjakuvamaisilta. Tämä ei tarkoita, että henkilö aistii tai havaitsee muiden olevan kuin koneita tai kuin unessa tai kuin tussilla piirrettyjä ja siten fyysisesti luulee heitä metallisiksi tai usvaisiksi tai paperisiksi. Vaan sitä, että ihmisistä puuttuu syvyys tunnetasolla ja persoonina. Sairastava henkilö tuntee itsensä jonkinlaiseksi alieniksi, joita toisten tunteet, tekemiset ja ihmisyys ei kosketa mitenkään. Tai se ei jotenkin "pääse läpi" hänen tietoisuuteensa asti. Skitsofrenia, etenkin sen jäsentymätön muoto, on kyvyttömyyttä kokea mitään muiden ihmisten tunteista tai motiiveista tai samaistua niihin tai nähdä niillä merkitystä.
Täällä sanottiin jotain, että epäillyn vanhemmat olisivat tapahtumista päätellen olleet piittaamattomia epäillyn tilanteesta. Skitsofrenian kehittymiseen riittää yksinkertaisesti se, että lapsella ei ole toimivaa tunnesuhdetta vanhempiinsa. Tämän seurauksena tapahtuu niin, että lapsi nimenomaan sen perusteella ja täysin loogisesti kokee, että hänen motiiveillaan ja tunteillaan ei ole tekemistä kenenkään muun motiivien ja tunteiden kanssa. Tai että sen, mikä hänelle merkitsee, erottaa siitä, mikä muille merkitsee, kuin läpitunkematon harso tai tuhannet kilometrit, vaikka fyysisesti olisi kasvotusten jonkun kanssa.
Sairaus ei edellytä hallusinointia tai salaisten viestien näkemistä tai kuulemista. Vaan kyseessä on maailma tai olemassaolo, joka saattaa olla fyysisesti aivan tästä todellisuudesta, mutta merkitykseltään niin tyhjä, että tuollainen murhaajan roolin omaksuminen tuntuu aivan yhtä järkevältä tai todelliselta kuin mikä muu tahansa rooli. Paitsi että ne oikeasti normaalit roolit saattavat edellyttää sellaista yhteistyön tekemistä tai yhteyden kokemista muiden kanssa, joka ei ole enää mahdollisuuksien rajoissa. Tai sellaisen kokemuksen ylläpitämistä omasta motivaatiosta.
Se, että tekijä tunnettiin humoristisena ja puheliaana ei muuta tätä. Niitä näitä jutusteleminen on nimenomaan mahdollista jos se ei edellytä kenenkään toiveiden tai motiivien tai tunteiden ymmärtämistä, niihin samaistumista tai niihin reagoimista. Kevyttä keskustelua voi käydä kuin älyllistä sanapeliä, eikä skitsofrenia sinänsä vaikuta älyyn yhtään, vaan motiivien ja tunnesuhteen puuttumisen.
Luultavasti tekijän kiinnitti tähän maailmaan CS:n pelaaminen. Jos hänellä ei ollut vanhemmilleen mitään identiteettiä, niin pelitiimiin kuuluminen saattoi hyvin olla hänen vahvin ja eniten omakseen kokemansa identiteetti. Jos tämä murha olisi keksitty juttu ja fiktiivisen tekijän olisi päätetty sairastavan nimenomaan skitsofreniaa, niin lehdistössä kerrottu mikrofoniin itkeskely olisi oireena kuin suoraan oppikirjasta.
Tämä on siis eri asia kuin psykoosi, psykopatia, sosiopatia tai narsismi. Eikä skitsofrenia sinänsä tee ketään poikkeuksellisen älykkääksi, luovaksi eikä tehokkaaksi. Täällä foorumilla esiintyy sellaista fantasiointia välillä, että mielen sairaudet tekisivät joistain yli-ihmisiä. Se sen sijaan voi vapauttaa mielikuvituksen siten, että todellisen identiteetin tai minäkuvan puuttuessa on vapaus tai pakko keksiä itselleen edes jotain siihen tilalle.
Ihan hyvä jos uhrin osoitetta ei kerrota täällä. Sen selvittäminen tosin ei ole yhtään vaikeaa jos on pitänyt silmät auki. Mutta jos tiedolla jotain aikoo tehdä, niin pitää olla yhtä sekaisin kuin tämä nykyinenkin tekijä.
Jos tässä on kyse yhtään siitä, mitä veikkailen—ja saattaa hyvin olla, että seuraavassa hetkessä paljastuu, että olen veikannut ihan väärin—niin tällaisen skitsofreenikon kokemus suhteestaan muihin on, että hän on heistä loputtoman etäisyyden päässä. Mutta hän haluaisi kyetä ylittämään sen etäisyyden jollain keinolla. Ja murhan motiivi ei niinkään olisi viha tai kosto tai rangaistus, vaan jonkinlainen logiikka, että jos hän tekisi näistä ihmisistä "ei mitään", niin jollain tavalla heistä tulisi hänelle kohtalotovereita hänen "ei mitään" olemisessaan. Motiivi oli siis jollain tavalla se, että hän idealisoi uhria ja uhrin perhettä.
Skitsofreenikko ei siis omaksu kuvitteellisia identiteettejä tai rooleja huijatakseen ketään tai vaikuttaakseen kehenkään, sillä tavalla kuin psykopaatti tai narsisti saattaisi tehdä, vaan ollakseen jotain sen sijaan, että ei olisi mitään. Se on sellainen olemassaolo, joka tuntuu koko ajan vähän lainatulta tai epätodelliselta. Tässä valossa tekijä ei siis hahmota, että hän teollaan lopetti uhrilta ei vain biologisen olemassaolon, vaan olemassaolon tuntevana ja motivoituvana ja sosiaalisesti olevana yksilönä. Joka selittäisi osan katumuksen puutteesta ja tekijän käytöksen oikeudessa.