Tällaista on arki tavallisessa koulussa Espoossa: Väkivaltaa on jatkuvasti, ja osa lapsista käy myös aikuisten kimppuun
Jatkuvaa väkivallan uhkaa, vihaisia vanhempia ja hukkaan heitettyjä oppitunteja. Kolme opettajaa kertoo, mitä arki voi olla tavallisessa koulussa.
8:23 | Päivitetty 9:07
KOLME opettajaa kertoo, minkälaista on arki sellaisessa tavallisen koulun tavallisessa luokassa, jolla opiskelee lapsia, jotka olisivat ammattiavun tarpeessa. Oireileva lapsi vaikuttaa koko luokan opetukseen ja arkeen.
Itseensä tai muihin ihmisiin kohdistuvalla väkivallalla oireileva lapsi saattaa jumiutua perusopetuksen ryhmään.
”Aikapommiksikin” kutsuttua tilannetta käsiteltiin Helsingin Sanomissa maanantaina. Artikkelissa tavallista luokkaa opettava aikuinen tuskaili oppilaan kanssa, joka olisi opettajan arvion mukaan tarvinnut sairaalakoulua.
Samankaltaisia kokemuksia oli useilla HS:n kyselyyn vastanneilla opettajilla.
Vastauksissa korostui huoli lapsista: sekä oireilevasta oppilaasta että tämän luokkatovereista, joilla ei ollut turvallista oppimisympäristöä.
RIITTÄMÄTTÖMISTÄ resursseista ja lähikouluoikeuden takaavasta inkluusiosta puhuttiin runsaasti julkisuudessa myös syksyllä 2022.
Jo tuolloin keskusteltiin siitä, miten levotonta ja jopa turvatonta opiskelu on luokissa, joissa lapsilla on erityistarpeita, mutta ei riittävästi aikuisia vastaamassa niihin.
Ensimmäisen luokan opettaja Helsingistä
OPETAN pientä ryhmää, jossa useampi kuin yksi oppilas oireilee väkivallalla.
Yksi ei mielestäni kuuluisi lainkaan yleisopetukseen. Lapsi on väkivaltainen muita lapsia, koulun aikuisia sekä itseään kohtaan. Päiväkodissa ongelmat eivät näkyneet samalla tavalla.
Olen aiemmin työskennellyt vähän isompien lasten kanssa. Yllätyin, miten arkipäiväistä härski kielenkäyttö ja loukkaava puhe on 7-vuotiailla. Pippelipuhetta ja rasistisia nimityksiä kuulee koko ajan.
Helposti yli puolet oppitunnista menee näiden tilanteiden läpikäymiseen.
Tarrat ovat tärkeä työväline. Lapsen kanssa mietitään aamulla tavoitteet päivälle, esimerkiksi ettei lyödä kaveria naulakoilla tai että puhutaan. Päivän päätteeksi onnistumisesta saa tarran.
Se on uskomattoman tärkeä juttu näille lapsille.
Julkinen keskustelu syyllistää koulua, mutta minä peräänkuuluttaisin kotien vastuuta.
Jos laitan Wilmassa viestin kotiin, että koulussa on kiroiltu tai lyöty, niin toivon perheen reagoivan viestiin. Otan välillä vähän holhoavaakin roolia, neuvon esimerkiksi ottamaan puhelimen jäähylle.
Kuitenkin jos lapsella on koulussa ongelmia, suhde vanhempiin saattaa helposti tulehtua.
Lähes kaikkien Helsingin Sanomien kyselyyn vastanneiden mukaan tilanne koululuokissa on pahentunut viime vuosien aikana.
Viidennen luokan opettaja Helsingistä
OLIN määräaikaisena luokanopettajana helsinkiläisessä peruskoulussa. Minulle tarjottiin mahdollisuutta jatkaa saman viidennen luokan kanssa. Kieltäydyin.
Lapset itsessään olivat ihania yksilöitä, mutta luokalle osui myös todella vahvasti oireilevia lapsia. He sotkivat koko luokan arjen.
Väkivalta oli päivittäistä. Tuoleja heiteltiin, tönittiin, miekkailtiin. Lapsi hyökkäsi myös minun kimppuuni. Joskus lapsi satutti itseään.
Yksi lapsi oli paljon poissa, mutta kun hän oli paikalla, suurin osa oppitunneista meni tilanteiden rauhoitteluun tai hänen etsimiseensä hänen karattuaan luokasta.
Asiasta oltiin yhteydessä kaikkiin mahdollisiin tahoihin ja palavereja oli viikoittain. Lastenpsykiatrialle ei päässyt, sairaalakouluun lapsi oli liian hyväkuntoinen.
Mielestäni lapsi ei ollut koulukuntoinen yleisopetukseen, mutta hänelle ei ollut muutakaan paikkaa. Lapsen tueksi ei saanut henkilökohtaista avustajaa.
Nostin kädet pystyyn.
Etenkin opiskeluaikana sijaistin paljon eri kouluissa. Jokaisessa luokassa oli oppilaita, joiden paikka olisi jossain muualla kuin yleisopetuksessa. Tuntui pahalta myös näiden lasten puolesta: heidät pakotettiin kouluun siinä kunnossa.
Tarvittaisiin joku, joka oikeasti auttaisi näitä lapsia. Niin vanhemmilta, lastensuojelulta kuin lastenpsykiatrian puolelta tuli sama viesti: Koulun pitäisi ratkaista nämä ongelmat.
Yläkoulun erityisopettaja Espoosta
KOULUMME sijaitsee alueella, jossa perheissä on paljon työttömyyttä ja mielenterveysongelmia. Huoltajien koulutustaso on alhainen, ja paljon on maahanmuuttajataustaisia perheitä. Ongelmat ovat kasautuneet.
Espoossa kaikenlaiset lapset pyritään mieluiten ohjaamaan lähikouluunsa. Siksi meillä on koulu täynnä oppilaita, joilla on psyykkistä oireilua. Fyysistä väkivaltaa on oppilaiden välillä jatkuvasti. Oppilaat ovat lyöneet myös koulun aikuisia.
Oppitunnista iso osa menee siihen, että selvitellään kuka on lyönyt ketä.
Tilanne on järkyttävä. Pelkästään Espoossa on satoja oppilaita, jotka eivät käy koulua, koska kouluun tuleminen ahdistaa. Koulussa on osalle liikaa ärsykkeitä ja meteliä. Nuorilla on masennusta ja paniikkihäiriöitä.
Iso ongelma ovat huoltajat. Lasten ongelmista syytetään opettajaa. Joskus opettaja leimataan rasistiksi.
Nuorten mukaan kotona on opetettu, ettei opettajaa tarvitse kunnioittaa. Vanhemmat reagoivat aggressiivisesti Wilma-viesteihin.
Myös kodeissa pitäisi sitoutua koulun sääntöihin ja kantaa vastuunsa.
Me koulussa yritämme sammuttaa tulipaloja pedagogisin keinoin. Muita keinoja on vähän.
Ainoat kurinpitotoimet ovat oikeastaan kasvatuskeskustelu tai jälki-istunto, ja sinne nuoret tulevat lähinnä häröilemään. Oppilashuollon resurssit on minimaaliset, aikuisia tarvittaisiin paljon lisää.
Nyt koulu on muusta yhteiskunnasta erillinen saareke, jossa voi esimerkiksi tehdä väkivaltaa ilman samoja seuraamuksia kuin vaikkapa ostoskeskuksessa.
Väkivalta | Tällaista on arki tavallisessa koulussa Espoossa: Väkivaltaa on jatkuvasti, ja osa lapsista käy myös aikuisten kimppuun
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000010363677.html