Kusetus "mielenterveysongelmien lisääntymisestä" ja sen aiheuttamat turvallisuusuhat
Lähetetty: Pe Maalis 31, 2023 7:09 am
Nyt on taas viime aikoina ollut oikein kunnolla mediassa esillä tämä väite "nuorten mielenterveysongelmien räjähdysmäisestä lisääntymisestä". Yhdessäkään mediajulkaisussa ei olla kuitenkaan kerrottu asiasta niin kuin se oikeasti on, eli että keskeisimpänä taustatekijänä tässä ilmiössä on psyykenlääkkeitä valmistavien yritysten harjoittama kohderyhmämarkkinointi.
Nyt tämän viikon keskiviikkona, Ylen Pyöreä pöytä -ohjelmassa( https://areena.yle.fi/podcastit/1-65213013 ) väitettiin, että mielenterveysongelmien lisääntyminen on alkanut vuonna 2012. Tämä on jo aikamoista hybridihistorian luomista, kun todellisuudessa jo vuonna 2007 oli täysi vouhotus päällä "nuorten jatkuvasti kasvavista mielenterveysongelmista" ja jo 1997 puhuttiin "naisten räjähdysmäisesti kasvaneista mielenterveysongelmista".
Vanhan liiton psykoterapeuttien mukaan mielenterveysongelmien kasvu Suomessa kulminoituu vuoteen 1994, jolloin julkaistiin diagnosointioppaat DSM-IV ja ICD-10. Näissä olennaista oli se, että ne oltiin kyhätty kasaan lääkefirmojen ehdoilla ja tästä syystä niissä oltiin täysin epäammattimaisesti ja ainoastaan lääkkeiden myynnin tarkoituksessa laskettu merkittävästi masennuksen diagnosointikriteereiden rimaa. Eräs tällä foorumillakin aikoinaan kirjoittanut tuntemani ja myös kriminaalipuoleen erikoistunut psykoterapeutti kertoi, kuinka uusien oppaiden aikana voidaan diagnosoida henkilölle masennus käytännössä sillä perusteella, että hän on ollut kaksi viikkoa allapäin läheisensä kuoleman johdosta. Tällaisessa tilanteessa on kuitenkin siis kyse ihmisen normaalista reaktiosta, ei patologisesta mielenterveyden ongelmasta.
Kun diagnosoinnissa tapahtuu tällainen muutos, niin on selvää, että mielenterveysongelmien, etenkin masennuksen diagnoosien määrä kasvaa. Tämä johtaa sitten lisääntyvään lääkkeiden käyttöön ja mahdollisesti sivuoireena myös lisääntyvään terapian tarpeeseen.
Diagnosointikriteerien muuttuminen ei ollut kuitenkaan ainoa tekijä, vaan suurinpiirtein samaan aikaan, kun kriteerit muuttuivat, lääkefirmat kohdistivat Suomeen psyykenlääkkeiden kohderyhmämarkkinointikamppanjan.
Kohderyhmämarkkinointi tällä alalla oli muualla maailmassa jo vanha juttu ja sitä oli esiintynyt 60-luvulta lähtien. Ranskassa oltiin jo 80-luvulla käyty oikeudenkäyntejä, joiden tuloksena psyykenlääkkeiden kohderyhmämarkkinointi kiellettiin Ranskassa. Ranskassa ei olekaan sittemmin tapahtunut niin merkittävää mielenterveysdiagnoosien määrän kasvua.
Ranskassa käydyissä oikeudenkäynneissä todettiin, että lääkkeitä oltiin ensin myyty naisille osana naisellisuutta, mikä oli kamppanjan alkuvaiheessa nostanut etenkin naisten masennusdiagnoosien määrää ja lääkkeiden käyttöä räjähdysmäisesti ja tämän jälkeen oltiin siirrytty lääkkeiden markkinoimiseen lapsille siten, että vanhempia ohjattiin tarkkailemaan lapsiaan ja lopulta kohderyhmäksi oltiin otettu miehet, mihin liittyi voimakasta velvollistamista ja syyllistämistä ja vetoamista miesten neuroottisiin pelkoihin siihen tyyliin, että "ellette te nyt syö näitä lääkkeitä, niin tapatte perheenne".
Suomessa kaava on mennyt juuri niin kuin Ranskassa käydyissä oikeudenkäynneissä todettiin sen menneen. Suomessa syntyi nopeasti vuodesta 1994 lähtien voimakas piikki naisten mielenterveysongelmien, etenkin masennuksen, diagnooseissa. Vuonna 1997 media heräsi "nasten räjähdysmäisesti kasvaneisiin mielenterveysongelmiin". Tämä aihe oli jatkuvasti otsikoissa 2000-luvun alkuvuosiin saakka ja sitä yritettiin toistuvasti selitellä esim. "työolojen raskaudella" ja "naisen markka on 50 penniä" -tyylisillä sepustuksilla.
Vuosituhannen alussa uudeksi kohderyhmäksi otettiin nuoret, etenkin teini-ikäiset ja nuoret aikuiset ja noin 2005 media havahtui "nuorten mielenterveysongelmien räjähdysmäiseen kasvuun". Kun aloitin uudessa koulussa noihin aikoihin, tuli koulun mielenterveyshoidosta vastannut psykiatri-opiskelija, nuori nainen, kertomaan luokalle, kuinka "nuorten mielenterveysongelmat ovat nykyään todella yleisiä" ja, että "nykyään jo vähän jokaisella on paniikkihäiriö ja siihen on lääkkeet tarjolla". Jälkeenpäin pohdittuna tämä tuntui omituiselta myyntipuheelta, sillä paniikkihäiriö ei ole mikään irrallinen häiriö, mikä voi olla ilman muita mielenterveyden häiriöitä. Paniikkihäiriö kulkee useimmiten käsikädessä epävakaan persoonallisuushäiriön, tai esim. narsistisen persoonallisuushäiriön kanssa. Lisäksi sitä on paljon liittyen esim. skitsofreniaan.
Samoihin aikoihin tuli mediassa otsikoihin "paniikkihäiriön lisääntyminen nuorilla". Jossain vaiheessa huomattiin, että 15% nuorista syö paniikkihäiriöön käytettäviä lääkkeitä. Näistä diagnooseista arviolta 75% oli vääriä, eli näillä potilailla ei oikeasti ollut paniikkihäiriötä, vaan taustalla oli muu oireiden aiheuttaja, tai sitten oireita ei edes ollut ollut, vaan ne olivat lääkärin kuvittelemia.
Merkittävä käänne huonompaan suuntaan tapahtui Jokelan koulusurmien ja kesällä 2008 tapahtuneen Emilia Niemisen Keravalla, koripallokentällä tapahtuneen puukotuksen, sekä Kauhajoen koulusurmien jälkeen. Tämän jälkeen terveydenhuollossa käynnistyi "uhkatekijöiden" metsästys.
Nämä veriteot yhdistettiin "nuorten jatkuvasti kasvaviin mielenterveysongelmiin", eikä kyse ollut tämän jälkeen enää siitä, että potilas itse hakeutuisi hoitoon mielenterveysongelmien takia, vaan nyt lääkärit metsästivät "mielenterveysongelmaisia". Nuoret alkoivat tämän jälkeen saada systemaattisesti psyykenlääkkeitä hoidoksi fyysisiin vaivoihin. Oli kyse sitten keuhkokuumeesta, tai vatsakivusta, niin lääkäri piti tilannetta äärimmäisen vakavana ja kehoitti alkamaan välittömästi psyykenlääkkeiden syömisen.
Vuonna 2011 Suomessa tapahtui kolme perhesurmaa muutaman kuukauden aikana ja tämän jälkeen mediassa nousivat esiin "miesten kasvaneet mielenterveysongelmat perhesurmien takana". Nyt päästiinkin siihen vaiheeseen, että miesten tuli nyt syödä psyykenlääkkeitä, etteivät he tapa perhettään.
Tilanne hoidettiin niin pahasti päin helvettiä, että vääränlainen mediahuomio laukaisi Suomessa perhesurmien kopiomurha-aallon.
Vuonna 2012 tapahtui Varkaudessa pyöräilijätytön puukotus, jossa päihdeongelmainen noin 40-vuotias mies puukotti 17-vuotiaan tytön sen takia, että hän oli iltapäivälehdistä lukenut vuosien ajan, että "nyt kaikki nuoret tappavat päästäkseen hoitoon".
Minä haluaisin tässä korostaa sitä, että jatkuva jauhaminen mielenterveysongelmien lisääntymisestä ja tämän kasvun yhdistämisestä veritekoihin, on yksi suurimmista, ellei aikamme suurin turvallisuusuhka, koska se tuottaa jatkuvia kopiomurhia. Lisäksi tällainen jauhanta sataa ainoastaan ulkomaalaisten lääkeparonien laariin.
Eihän se nyt saatana pidä paikkaansa, että 1920-luvulla ei olisi ollut juurikaan mielenterveysongelmia. Tämmöisissä puheissa, että "ei niitä ennen ollut", kosiskellaan jotain satavuotiaita ihmisiä, jotka tulee sitten ottamaan naapurin Erkiltä Massey Fergusonin pois, että 1920-luvulla ei ollut mielenterveysongelmia, kun silloin ei ollut traktoreita ja kaikki tehtiin käsin. Juu, traktorit on se suurin syy perhesurmiin ja muut aku ankan parhaat.
Poliittinen oikeisto tietysti tukee näitä lääkeparoneita ja vasemmisto valehtelee mielenterveysongelmat joksikin markkinatalousyhteiskunnan syyksi.
Suomessa täytyisi saada aikaan todella iso selvitys näistä mielenterveydellisistä diagnooseista ja mielenterveysasian popularisoimisesta, sekä näiden seurauksista ihmisten terveydelle ja kansantaloudelle. Ei se voi olla niin, että nuorille markkinoidaan mielenterveysongelmia ja lääkkeitä ja sitten ruuhkannutetaan mielenterveyspalvelut.
Mielestäni ongelmaa voitaisiin lähteä ratkomaan esim. teloittamalla kaikki sellaiset ihmiset, jotka ovat joskus elämänsä aikana uskoneet, että mielenterveysongelmat ovat oikeasti lisääntyneet, tai tuoneet tätä satua esiin jossain mediakanavilla.
Samoin esim. jatkuva "syrjäytyneiden" näkeminen pitäisi olla kuolemanrangaistuksen arvoinen aivopieru.
Nyt tämän viikon keskiviikkona, Ylen Pyöreä pöytä -ohjelmassa( https://areena.yle.fi/podcastit/1-65213013 ) väitettiin, että mielenterveysongelmien lisääntyminen on alkanut vuonna 2012. Tämä on jo aikamoista hybridihistorian luomista, kun todellisuudessa jo vuonna 2007 oli täysi vouhotus päällä "nuorten jatkuvasti kasvavista mielenterveysongelmista" ja jo 1997 puhuttiin "naisten räjähdysmäisesti kasvaneista mielenterveysongelmista".
Vanhan liiton psykoterapeuttien mukaan mielenterveysongelmien kasvu Suomessa kulminoituu vuoteen 1994, jolloin julkaistiin diagnosointioppaat DSM-IV ja ICD-10. Näissä olennaista oli se, että ne oltiin kyhätty kasaan lääkefirmojen ehdoilla ja tästä syystä niissä oltiin täysin epäammattimaisesti ja ainoastaan lääkkeiden myynnin tarkoituksessa laskettu merkittävästi masennuksen diagnosointikriteereiden rimaa. Eräs tällä foorumillakin aikoinaan kirjoittanut tuntemani ja myös kriminaalipuoleen erikoistunut psykoterapeutti kertoi, kuinka uusien oppaiden aikana voidaan diagnosoida henkilölle masennus käytännössä sillä perusteella, että hän on ollut kaksi viikkoa allapäin läheisensä kuoleman johdosta. Tällaisessa tilanteessa on kuitenkin siis kyse ihmisen normaalista reaktiosta, ei patologisesta mielenterveyden ongelmasta.
Kun diagnosoinnissa tapahtuu tällainen muutos, niin on selvää, että mielenterveysongelmien, etenkin masennuksen diagnoosien määrä kasvaa. Tämä johtaa sitten lisääntyvään lääkkeiden käyttöön ja mahdollisesti sivuoireena myös lisääntyvään terapian tarpeeseen.
Diagnosointikriteerien muuttuminen ei ollut kuitenkaan ainoa tekijä, vaan suurinpiirtein samaan aikaan, kun kriteerit muuttuivat, lääkefirmat kohdistivat Suomeen psyykenlääkkeiden kohderyhmämarkkinointikamppanjan.
Kohderyhmämarkkinointi tällä alalla oli muualla maailmassa jo vanha juttu ja sitä oli esiintynyt 60-luvulta lähtien. Ranskassa oltiin jo 80-luvulla käyty oikeudenkäyntejä, joiden tuloksena psyykenlääkkeiden kohderyhmämarkkinointi kiellettiin Ranskassa. Ranskassa ei olekaan sittemmin tapahtunut niin merkittävää mielenterveysdiagnoosien määrän kasvua.
Ranskassa käydyissä oikeudenkäynneissä todettiin, että lääkkeitä oltiin ensin myyty naisille osana naisellisuutta, mikä oli kamppanjan alkuvaiheessa nostanut etenkin naisten masennusdiagnoosien määrää ja lääkkeiden käyttöä räjähdysmäisesti ja tämän jälkeen oltiin siirrytty lääkkeiden markkinoimiseen lapsille siten, että vanhempia ohjattiin tarkkailemaan lapsiaan ja lopulta kohderyhmäksi oltiin otettu miehet, mihin liittyi voimakasta velvollistamista ja syyllistämistä ja vetoamista miesten neuroottisiin pelkoihin siihen tyyliin, että "ellette te nyt syö näitä lääkkeitä, niin tapatte perheenne".
Suomessa kaava on mennyt juuri niin kuin Ranskassa käydyissä oikeudenkäynneissä todettiin sen menneen. Suomessa syntyi nopeasti vuodesta 1994 lähtien voimakas piikki naisten mielenterveysongelmien, etenkin masennuksen, diagnooseissa. Vuonna 1997 media heräsi "nasten räjähdysmäisesti kasvaneisiin mielenterveysongelmiin". Tämä aihe oli jatkuvasti otsikoissa 2000-luvun alkuvuosiin saakka ja sitä yritettiin toistuvasti selitellä esim. "työolojen raskaudella" ja "naisen markka on 50 penniä" -tyylisillä sepustuksilla.
Vuosituhannen alussa uudeksi kohderyhmäksi otettiin nuoret, etenkin teini-ikäiset ja nuoret aikuiset ja noin 2005 media havahtui "nuorten mielenterveysongelmien räjähdysmäiseen kasvuun". Kun aloitin uudessa koulussa noihin aikoihin, tuli koulun mielenterveyshoidosta vastannut psykiatri-opiskelija, nuori nainen, kertomaan luokalle, kuinka "nuorten mielenterveysongelmat ovat nykyään todella yleisiä" ja, että "nykyään jo vähän jokaisella on paniikkihäiriö ja siihen on lääkkeet tarjolla". Jälkeenpäin pohdittuna tämä tuntui omituiselta myyntipuheelta, sillä paniikkihäiriö ei ole mikään irrallinen häiriö, mikä voi olla ilman muita mielenterveyden häiriöitä. Paniikkihäiriö kulkee useimmiten käsikädessä epävakaan persoonallisuushäiriön, tai esim. narsistisen persoonallisuushäiriön kanssa. Lisäksi sitä on paljon liittyen esim. skitsofreniaan.
Samoihin aikoihin tuli mediassa otsikoihin "paniikkihäiriön lisääntyminen nuorilla". Jossain vaiheessa huomattiin, että 15% nuorista syö paniikkihäiriöön käytettäviä lääkkeitä. Näistä diagnooseista arviolta 75% oli vääriä, eli näillä potilailla ei oikeasti ollut paniikkihäiriötä, vaan taustalla oli muu oireiden aiheuttaja, tai sitten oireita ei edes ollut ollut, vaan ne olivat lääkärin kuvittelemia.
Merkittävä käänne huonompaan suuntaan tapahtui Jokelan koulusurmien ja kesällä 2008 tapahtuneen Emilia Niemisen Keravalla, koripallokentällä tapahtuneen puukotuksen, sekä Kauhajoen koulusurmien jälkeen. Tämän jälkeen terveydenhuollossa käynnistyi "uhkatekijöiden" metsästys.
Nämä veriteot yhdistettiin "nuorten jatkuvasti kasvaviin mielenterveysongelmiin", eikä kyse ollut tämän jälkeen enää siitä, että potilas itse hakeutuisi hoitoon mielenterveysongelmien takia, vaan nyt lääkärit metsästivät "mielenterveysongelmaisia". Nuoret alkoivat tämän jälkeen saada systemaattisesti psyykenlääkkeitä hoidoksi fyysisiin vaivoihin. Oli kyse sitten keuhkokuumeesta, tai vatsakivusta, niin lääkäri piti tilannetta äärimmäisen vakavana ja kehoitti alkamaan välittömästi psyykenlääkkeiden syömisen.
Vuonna 2011 Suomessa tapahtui kolme perhesurmaa muutaman kuukauden aikana ja tämän jälkeen mediassa nousivat esiin "miesten kasvaneet mielenterveysongelmat perhesurmien takana". Nyt päästiinkin siihen vaiheeseen, että miesten tuli nyt syödä psyykenlääkkeitä, etteivät he tapa perhettään.
Tilanne hoidettiin niin pahasti päin helvettiä, että vääränlainen mediahuomio laukaisi Suomessa perhesurmien kopiomurha-aallon.
Vuonna 2012 tapahtui Varkaudessa pyöräilijätytön puukotus, jossa päihdeongelmainen noin 40-vuotias mies puukotti 17-vuotiaan tytön sen takia, että hän oli iltapäivälehdistä lukenut vuosien ajan, että "nyt kaikki nuoret tappavat päästäkseen hoitoon".
Minä haluaisin tässä korostaa sitä, että jatkuva jauhaminen mielenterveysongelmien lisääntymisestä ja tämän kasvun yhdistämisestä veritekoihin, on yksi suurimmista, ellei aikamme suurin turvallisuusuhka, koska se tuottaa jatkuvia kopiomurhia. Lisäksi tällainen jauhanta sataa ainoastaan ulkomaalaisten lääkeparonien laariin.
Eihän se nyt saatana pidä paikkaansa, että 1920-luvulla ei olisi ollut juurikaan mielenterveysongelmia. Tämmöisissä puheissa, että "ei niitä ennen ollut", kosiskellaan jotain satavuotiaita ihmisiä, jotka tulee sitten ottamaan naapurin Erkiltä Massey Fergusonin pois, että 1920-luvulla ei ollut mielenterveysongelmia, kun silloin ei ollut traktoreita ja kaikki tehtiin käsin. Juu, traktorit on se suurin syy perhesurmiin ja muut aku ankan parhaat.
Poliittinen oikeisto tietysti tukee näitä lääkeparoneita ja vasemmisto valehtelee mielenterveysongelmat joksikin markkinatalousyhteiskunnan syyksi.
Suomessa täytyisi saada aikaan todella iso selvitys näistä mielenterveydellisistä diagnooseista ja mielenterveysasian popularisoimisesta, sekä näiden seurauksista ihmisten terveydelle ja kansantaloudelle. Ei se voi olla niin, että nuorille markkinoidaan mielenterveysongelmia ja lääkkeitä ja sitten ruuhkannutetaan mielenterveyspalvelut.
Mielestäni ongelmaa voitaisiin lähteä ratkomaan esim. teloittamalla kaikki sellaiset ihmiset, jotka ovat joskus elämänsä aikana uskoneet, että mielenterveysongelmat ovat oikeasti lisääntyneet, tai tuoneet tätä satua esiin jossain mediakanavilla.
Samoin esim. jatkuva "syrjäytyneiden" näkeminen pitäisi olla kuolemanrangaistuksen arvoinen aivopieru.