MURHA.INFO

Viikon sisällä tuomioistuimissa käsiteltiin kolmea henkirikosta tai sen yritystä, kaikkia suljetuin ovin. Onko poikkeuksesta tullut sääntö, kysyy oikeustoimittaja Susanna Reinboth.

SYYTTÄJÄ vaati 91-vuotiaalle hyvinkääläiselle miehelle rangaistusta vasaralla tapahtuneesta vaimon murhasta.
Porvoossa Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa äidille luettiin syyte 5-vuotiaan lapsensa tapon yrityksestä.
Taksikuski sai syytteen naispuolisen taksinkuljettajan törkeästä raiskauksesta ja taposta Asikkalassa.
Maaliskuussa vain yhden viikon aikana tuomioistuimet alkoivat käsitellä kolmea henkirikosta tai sen yritystä.
Näillä kolmella tapauksella on yksi yhdistävä tekijä: yleisöllä ei ollut mitään asiaa istuntosaliin seuraamaan käsittelyä.
Tämä on poikkeuksellista, sillä oikeudenkäynnit ovat korostetun julkisia. Erityisesti tämä koskee rikosasioita, sillä niissä viranomaiset voivat puuttua merkittävästi yksilön perusoikeuksiin. Tuomioistuin voi esimerkiksi viedä jonkun vapauden vuosiksi. Tällaista julkisen vallan käyttöä pitää voida valvoa.

NÄISSÄ kolmessa tapauksessa tuomioistuimet perustelivat salaamista muun muassa osallisten yksityiselämän ja terveystietojen suojaamisella.
Yksityiselämän ja terveystietojen suoja onkin yksi peruste rajoittaa oikeudenkäynnin julkisuutta. Mikä tahansa yksityiselämään liittyvä seikka ei kuitenkaan tee istuntoa salaiseksi, vaan seikan täytyy olla arkaluonteinen.
Edes tämä ei lain mukaan riitä tietojen salaamiseen. Jos arkaluonteiset seikat liittyvät olennaisesti syytteessä tarkoitettuun tekoon tai sen rikosoikeudelliseen arviointiin, ne ovat julkisia.
Tällöin tuomioistuin voi tehdä erillisen päätöksen yksittäisten tietojen tai jopa koko jutun salaamisesta. Näin tehdäänkin usein esimerkiksi seksuaalirikosjutuissa. Silloin halutaan suojella arkaluonteisen rikoksen uhria. Julkista on tällöinkin aina tiedot syytetystä ja jutun lopputuloksesta.
Myös henkirikosrikosjutussa tulee yleensä ilmi yksityiselämään liittyviä seikkoja. Usein ne liittyvät motiiviin eli siihen, miksi rikos on tapahtunut.
Erityisen paljon yksityiselämään liittyvää tietoa tulee ilmi perheen sisäisissä väkivallanteoissa. Jos käräjäsalin ovet sulkeutuisivat aina, kun jotain yksityiselämään liittyvää tulee ilmi, yli puolet naisiin kohdistuvista henkirikoksista käsiteltäisiin salaisina. Naisen surmaaja on useimmiten entinen tai nykyinen kumppani.
Lainsäätäjä ei selkeästikään ole tarkoittanut, että lakia tulkitaan näin. Jos olisi, se näkyisi lain valmisteluun liittyvistä asiakirjoista.

TÄTÄ on korostanut myös oikeusasiamies Petri Jääskeläinen. Hän antoi vuonna 2009 päätöksen, joka koski miehen tekemän parisuhdesurman salaista käsittelyä Tampereella.
Salaamista oli pyytänyt syytteessä oleva mies. Myös pariskunnan lasten mielestä julkisuudesta aiheutuisi heille suurta haittaa ja mielipahaa, ja se myös loukkaisi heidän äitinsä muistoa. Käräjäoikeus päätti salata kaikki asiakirjat sekä istua jutun suljetuin ovin.
Oikeusasiamies antoi pyyhkeitä salaamisesta.

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000009483225.html

Vai on oikeusasiamies Petri Jääskeläinen antanut tuomioistuimelle oikein pyyhkeitä salaamisesta. Minkähän värisiä pyyhkeitä? Ruskeita kenties? Olisivat silloin Jääskeläisen puljun käsien pesun jäljiltä.

Jutussa on viitattu myös Ulvilan tapauksen yhteydessä tehtyihin salaamisiin tuomioistuimessa. Kumma juttu, että oikeusasiamies ei ole vielä tähän päivään mennessä hoksannut selvittää, menikö siinä salaushommelissa kaikki oikein. Tai ehkä ei niinkään kummaa. "Jukka S. Lahden/Anneli Auerin/Jens Kukan tapausratkaisun" salauspäätösten selvittelyssähän olisi paljastunut, että Suomessa maantapa on se, että täällä ei valvojia valvota.

Salausten päämäärä on armoton kusetus. Mikäli asiat olisivat avoimia voisi joskus vahingossa käydä niin, että oikeus voittaisi.

Sen kyllä ymmärtää, että jotkut asiat käsitellään salaisena, mutta tämä muodissa oleva oikeudenkäyntien (lähes) täydellinen pimittäminen on aivan erikoisen omituista.

Mutta mennääs oikeudenkäyntiä aiemmas. Poliisin toimiin ja edetään sieltä oikeuskäsittelyyn.

Hyvänä esimerkkinä toimii Kontulan vanhussurma. Iäkäs mies hakttiin kuoliaaksi lokakuussa 2022. Todennäköisesti ensimmäiset uutiset julkisuuteen annettiin helmikuussa 2023 vasta käräjäoikeuden tuomion jälkeen. Koko tapaus salattiin siihen saakka! Miksi?
- Tai voihan sen kysyä niinkin, että miksi pitää kertoa meedialle, että joku on tapettu ja että mitä viddua se kenellekään kuuluu kuinka asiankäsittely etenee. Kerrotaan sitten kun kun juttu on nuijittu päätökseen. Edellä mainitut eivät kuitenkaan sovi avoimeen yhteiskuntaan.

Ketjussa jo kirjoitinkin notta...

Doctor Lecter kirjoitti: Ke Helmi 22, 2023 10:16 am

Villeri kirjoitti: Ke Helmi 22, 2023 7:52 am Olikohan tässä nyt ensiuutisoinnit viime syksyn äärimmäisen raukkamaisesta henkirikoksesta?

Outoa jos ja kun mahdollisesti näin on. Syyt salaamiselle? Vastaavista teoista uutisoidaan lähes aina - tosin yhä harvemmin - tuoreeltaan. Tästä ei ollenkaan. Poliisin toiminta herättää kysymyksiä:
a) tekijän tausta; afrikkalaisuus; suojellaanko tekijää sen vuoksi että hän on ns. mamu? Jos, niin onko mamuus jatkossakin seikka mikä vähentää henkirikosten julkisuutta? Entä jos henkirikoksen uhri on mamu, niin onko tällöin poliisin julkisuuteen tulo kynnys matalamalla, kuin jos mamu olisi tekijä?
b) uhrien taustat; vähempiarvoisia ihmisiä, joiden kohdalla ajatellaan, että joo, se että nää hakattiin tuskin kiinnostaa mediaa, joten ollaan hys hys, niin eivät rasita kysymyksillään
c) rasismi; 1) oliko tekojen taustalla mamun suomalaisiin kohdistama rasismi? Emme voi tietää kun emme tiedä uhrien taustoja ja virallisesti sellaista ei ole. Täällä joku skoone tms,. esitti arvelun, että kuoliaaksi hakattu olisi kuittaillut tekijälle jotain rasistista. Surkuhupaisaa miten heti koemme (jotkut kokevat) vian olevan uhrissa "se huus jotain neekerille". Ikävää, että jotkut elävät yhä niin umpiossa, että katsovat tämänkin tapauksen olevan niin, että hyvä ja sorrettu musta hakkasi pahan valkoisen sian. 2) haluttiin suojella mamua, sillä jos ja kun media saa tietää, että epäilty tekijä on afrikkalainen, niin kansa polarisoituu somessa; alkaa tekijän puolustelu ja uhrien syyttely että, "no miksi olitte tuolloin ulkona" ja alkaa tekijän syyttely, että "monikulttuurinhan piti olla rikkaus, että onks tää nyt sitä rikkautta"
d) esitutkinta vaarantuu, jos media saa tietää; No joo, totta, vaan tässä tapauksessa ei kerrottu mitään vaikka esitutkinta oli tehty ja tapaus siirtynyt syyttäjälle
e) tuomio annettiin jo tammikuussa, mutta vapaa, riippumaton ja vastuullinen media kertoi siitä (sai tiedon siitä?) vasta helmikuun puolen välin jälkeen. Pimitettiinkö tuomion julkituloa? Jos, niin miksi? Esim. vuonna 2020 tehdyistä henkirikoksista oli 5 tai 6 sellaisia, mistä ei lainkaan tullut tietoa julkisuuteen
- Poliisi sekä oikeuslaitos valitsevat jostain syystä joidenkin tapausten kohdalla mykkyyden, kuurouden ja sokeuden. Miksi?
- Oikeuslaitoshan on sellainen instituutti, jonka päätösten arvostelu on jo lähtökohtaisesti syntiä. Me muistamme Jussi Halla-ahon (ps) saaman tuomion KKO:sta ja kun hän arvosteli sitä julkisesti, niin seurauksena oli valllltava pöyristyminen; "kuin se kehtaa", "moukka", "röyhkeä rasisti".

...

Tiedot oikeudenkäynnistä
Oikeudenkäynnistä ovat aina julkisia seuraavat tiedot:

1) Mikä tuomioistuin asiaa käsittelee,
2) millaisesta asiasta on kysymys (asian laatu),
3) millaisia vaiheita asian käsittelyssä on ollut,
4) suullisen käsittelyn ajankohta ja käsittelypaikka sekä
5) asianosaisen yksilöimiseksi tarpeelliset tiedot.
Tuomioistuin voi kuitenkin määrätä salassa pidettäväksi asianomistajan henkilöllisyyden rikosasiassa, joka koskee erityisen arkaluonteista hänen yksityiselämäänsä liittyvää seikkaa. Esimerkkinä tällaisesta asiasta voidaan mainita seksuaalirikosasiat. Myös turvapaikanhakijan henkilöllisyys voidaan tietyin edellytyksin määrätä pidettäväksi salassa.

oikeus.fi

...
Palaan Kontula-ketjun lainaukseeni:

Sen jälkeen kun kriminologi ja oikeustieteen tohtori Martti Lehti, 58, kuoli keväällä 2021, niin tiedonsaanti henkirikoksista vähentyi. Lahti oli sinnikäs tilastomies, joka etsi, löysi ja toi julki tapauksia, niiden syitä ja tuomioita.

Hän vastasi alusta alkaen Suomen henkirikollisuuden seurantajärjestelmän ylläpidosta ja raportoinnista. Työ jatkui, kun tutkimuslaitos muuntui Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutiksi 2015.
...
Lehti kehitti tutkijan rooliaan laajaksi tietopalvelutehtäväksi, antaen valtavasti tilastotietoa tiedotusvälineiden käyttöön. Kyse ei ollut vain numeroista. Tutkijana hän osasi myös tulkita tietoja kriminologiaan nojaten.

Helsingin Sanomat
15.5.2021

Myös poliisin tiedottamislinja on jostain syystä tiukentunut:

Oikeustoimittajat ry on myöntänyt vuoden 2022 Sumuverho-palkinnon Helsingin poliisilaitoksen viestinnälle. Yhdistys myöntää palkinnon salailukulttuurin edistämisestä.

YLE
8.12.2022

Reilu vuosi sitten edesmennyt Jarkko Sipilä penäsi myös ahkeraan oikeuslaitoksen ja poliisin avoimmuutta. Nyt kun Sipilä ja Lehti ovat kuolleet, niin onko niin, että HS:n Reinboth on ainoa rikostoimittaja, joka kysyy oikeuslaitoksen ja poliisin toiminnan avoimmuuden perään?

Saako seuraavan Sumuverho-palkinnon Suomen oikeuslaitos?

MTV3:n uutiset pyysi Sellon ampujan taustatietoja maahanmuuttovirastosta heti tuoreeltaan tammikuussa 2010.

Maahanmuuttovirasto torjui pyynnön ja lopulta asia saatiin selväksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa kesäkuussa 2013, kolme ja puoli vuotta myöhemmin.

KHO määräsi kansalaisuuspäätöksen julkiseksi, mutta salasi viisi ihmistä murhanneen Ibrahim Shkupollin turvapaikka- ja oleskelulupa-asiakirjat, koska niiden julkistaminen voisi mahdollisesti aiheuttaa vaaraa Shkupollin Suomessa oleville läheisille.

mtvuutiset.fi
13.08.2013 10:32

Kolmas salaaja on Maahanmuuttovirasto ja koska turvapaikanhakija on pyhistä pyhin ihminen (ts. enemmän kuin muut), niin sen varjolla kansalaisten tasavertainen kohtelu on toissijainen asia. Pääasia on kummallinen kuvittelu, että Shkupollin läheiset eivät vaarannu. Eivät missään olosuhteissa!

Ja niin salataan myös lähes kaikki väkisinmakaamiset, vaikka tulisi yli 2 vuotta ehdotonta, koska halutaan suojella tuomittua.

Näillä salaamisilla on pari harkittua funktiota. Saada Ranta-ahojen kaltaiset jutut loppumaan, jossa joudutaan tuomitsemaan vaikutusvaltaisia, koska yleinen kiinnostus on liian suurta. Sitten toisena on se, että kun joku laiha läski valmistuu oikeustieteellisestä päässä kuohuu ajatukset helpoista rahoista ja helposta sisätyöstä. Mikäli asiat olisivat julkisia olisi aina vaara ansaitusta ikävästä pienemmästä, tai suuremmasta julkisuudesta.

Ranta-ahon juttu kuvaa erittäin hyvin Suomen todellisuutta. Ensin oli äärimmäinen vastustus siihen, että äärieliitin edustaja olisi tuomittu. Lehdistö raivon vimmalla puolusti kovien huumeiden heillekin välittäjää. Ainoastaan asia massiivinen julkisuus, ja se että oli tahoja, joiden mielestä lehdistön informaationmuokkaus ei ollut ok estivät Niko Ranta-ahon vapauttamisen "syyttömänä". Tarinassa oli mukana yhtenä palikkana ostettu asianajelijanaikkonen, joka välitti asiakkaansa yhteydenpitokiellosta huolimatta tämän viestejä ympäriinsä. Yrityksen, jossa hän oli/kai on osakkaana nimikin juontaa juurensa malliin massit ulos tampioilta. Tämä naikkonen ei tuomiota saanut. Näin koska heti kun julkisuus loppui siirryttiin takaisin moodiin tuota ei voi tuomita, koska se on meitä eliitin edustajia.

Suomi on iso teatteri, jossa äärieliittimme esittää olevansa hyviä, koska sillä saa rahaa ja valtaa.