RL11/6 kirjoitti: ↑Ma Kesä 26, 2023 12:18 pm
Francis Munkki kirjoitti: ↑Ma Kesä 26, 2023 2:01 am
oikeiston ideologia kai menee, että yhteiskunta pitää saada näyttämään siistimmältä ja puhtaammalta kuin se oikeasti on, jotta ihmiset motivoituisivat sen ylläpitämiseen.
Mielenkiintoinen näkökulma.
Minulta meni kokonaan ohi, että viestisi sisällöllä olisi ollut mitään tekemistä minun viestini kanssa. En ole kiinnostunut heittämään kakkaa suuntaan enkä toiseen. Korkeintaan havaitsemaan pääpiirteitä siitä, että mistä lentää minkäkin tyyppistä kakkaa mihinkin suuntaan. Aivan kuin se tarkoittaisi jotain tai aivan kuin sillä olisi jotain merkitystä.
Uskon, että sillä, miten yhteiskuntaa oikeasti hallitaan, ei ole mitään tekemistä "vasemmistoon" ja "oikeistoon" jaon kanssa. Päätökset tehdään sulassa sovussa jossain suljettujen ovien takana. Eivätkä niitä tee siellä vaaleilla valitut puoluejohtajat, ministerit tai poliittisesti nimitetyt virkamiehet. Paitsi sattumalta. Tai jos henkilö on ensin kuulunut kyseisiin piireihin ja lähtenyt tekemään keikkaa poliittisen järjestelmän puolelle. Nämä päätökset esitellään poliittiselle koneistolle "olosuhteina" tai "toimintaympäristön muutoksina". Sen tehtävä on sitten jalkauttaa ne, nahistellen tyhjästä vähän edestakaisin siinä samalla.
"Vasemmiston" ja "oikeiston" välinen vääntö, teatteri ja ripulimyrsky käydään asioista, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Se ei vaikuta siihen, tuleeko hanasta vettä, töpselistä sähköä tai rajan yli karvaisia hunsvotteja huomenna, koska nämä asiat on jo päätetty sitä ennen, sitä varten ja siitä riippumatta. Ripulimyrskyn tarkoitus on toimia vallihautana ja estää tavallisen kansalaisen kontaktit sinne, missä päätökset oikeasti tehdään. Sen on myös tarkoitus estää tavallista kansalaista käsittämästä sitä, mikä asia oikeasti vaikuttaa mihinkin tai on päätetty milläkin perusteella.
Sekulaari yhteiskunta on vuosituhansia jatkuneiden mahtisukujen leikkikenttä. Jotkut sukujen jäsenet vapaa-ajallaan kirjoittelevat kaikenlaisia eettisiä ja poliittisia teorioita, joiden hyödyllisyyttä sitten kokeillaan jossain päin maailmaa. Marx vaikkapa. Monarkioiden, aatelisten ja ruhtinaskuntien aikana osa näiden sukujen jäsenistä esiintyi julkisesti ja omilla nimillään. Nyt heistä on tullut "tavallisia rikkaita" kun valta on kaikenlaisissa lavastetuissa vallankumouksissa siirretty kansallisille ja kansainvälisille poliittisille koneistoille. Hallitsijat eivät ole vaihtuneet. Mutta talouden ja teknologian kehittyessä hallintatavan piti muuttua vähän automaattisempaan suuntaan. Joka samalla bonuksena on tehnyt vallasta vaikeasti nähtävää ja vaikeasti käsitettävää.
Jos tuntuu, että näillä kaikilla lapsellisesti käyttäytyvillä, tunaroivilla, salailevilla ja näsäviisastelevilla vaaleilla valituilla poliitikoilla ei voi olla oikeaa päätösvaltaa, niin se on ihan todellisuuteen perustuva tunne. Mutta kun ihmettelijä ei osaa sanoa, että missä se valta sitten on, niin hän yleensä palaa siihen oletukseen, että ehkä se sittenkin on näillä.
Tämä liittyy tähän tapaukseen siis siten, että Arhinmäki ei ole mikään poikkeama. Voidaan ajatella, että Halla-aho on eduskunnan johtava älykkö siksi, että hänen puheessaan on aristoteelinen logiikka kaikkein parhaiten kohdallaan. Mutta Halla-ahon toiminta-avaruus on sama kuin Arhinmäen, eli hän on esiintyjä teatterissa, jonka sanat eivät vaikuta siihen, mitä tapahtuu. Vaan siihen, miltä yleisöstä tuntuu, kun jotain muualta "olosuhteeksi" tai "toimintaympäristöksi" annettua tapahtuu ja jotain muuta ei tapahdu.
Tietyllä tavalla kaikki nykyiset ja entiset kansanedustajat ovat vain kansankiihtottajia. Eroa on vain sillä, että onko se kiihottuminen voimakasta vai heikkoa, tasaisen lämmintä, kihelmöivää vai ylitse kiehuvaa. Jotkut ovat niin kiihottavia, että ihmiset kiihottuvat täysille kierroksille ja ryntäävät barrikadeille, jotka sijaitsevat nykyään Internetissä. Jotkut ovat kiihottavia samalla tavalla kuin hieno kahvila puistossa. Politiikkaan pätee sama kuin teatteriin, että näytelmän maailma on tarkkaan rajattu muusta todellisuudesta.
Voidakseen lytätä Arhinmäkeä jotkut kuvittelevat, että Suomen poliittinen järjestelmä on jotenkin muilta osin hieno ja kunnianarvoisa. Mutta sitten heidän mielipiteensä tai heidän vastustajansa mielipide jokaisesta muusta sen saman järjestelmän osasta ja toimijasta on samaa tasoa, niin siinä alkaa miettiä, että missä se hienous ja kunnianarvoisuus oikein piilee. Vai onkos se pelkkä lyttäämistä varten keksitty mielikuvituksen tuote?