Jeff Davis 8 - sarjamurhaaja vai jotain aivan muuta?
Lähetetty: Ti Loka 24, 2023 8:42 pm
Kun Ethan Brown näki True Detective -sarjan ensimmäisen kauden trailerin, hän ymmärsi tilaisuutensa koittaneen. Hän oli jo vuosia työskennellyt Louisianassa tapahtuneita murhia koskevan artikkelin kimpussa, ja hän oivalsi, että jos sarja (joka sijoittui niinikään Louisianaan, ja vaikutti sisältävän hyvin samantapaisia aineksia kuin hänen tutkimansa murhat) olisi menestys, se auttaisi taatusti herättämään kiinnostusta myös hänen juttuunsa. 31.1. 2014 Brown julkaisi artikkelinsa Mediumissa otsikolla ”Kuka tappoi Jeff Davisin Kahdeksikon - tosielämän True Detective -tapaus”.
New Orleansissa asunut yksityisetsivä-kirjailija Brown kiinnostui Jeff Davisin Kahdeksikosta (Jeff Davis 8”) jo vuonna 2010 luettuaan tapausta käsittelevän New York Timesin jutun. Siinä ihmeteltiin, kuinka Jefferson Davisin piirikunnassa sijaitsevan Jenningsin kaupungin poliisi ei ollut onnistunut löytämään syyllistä kanavista ja lammista kuolleina löydettyjen kahdeksan naisen murhiin - etenkin, kun kaupungissa oli vain 10 000 asukasta. Seuraavana vuonna Brown päätti lähteä jututtamaan paikallisia itse, ja vietti Jenningsissä viikon.
Oltuaan kaupungissa muutaman päivän hän tapasi huumekauppiaan ja pikkurikollisen nimeltä David Deshotel. Deshotel tunnettiin lempinimellä Länkisääri, sillä hän käveli nilkuttaen saatuaan ampumavamman jalkaansa. Hän oli seurustellut kahden murhauhrin kanssa. Brown kuvasi kokemuksiaan seuraavasti: ”Tapasin Deshotelin auringonlaskun aikaan ja kun seuraavana aamuna heräsin, sain kuulla että hänet oli tapettu muutamaa tuntia aiemmin”.
”Länkisääri” Deshotel oli ammuttu kotonaan. Kun Brown ajoi paikan päälle, hän hämmästyi huomatessaan että poliisi ei ollut tehnyt mitään eristääkseen rikospaikan. Ihmisiä kulki edestakaisin, talosta sisään ja ulos. Jotkut veivät talosta tavaroita kenenkään estämättä. Brown oli suorastaan järkyttynyt. Kyseessähän oli murha, ja vieläpä sellaisen miehen murha, jolla saattoi olla tietoa Kahdeksikon tapauksesta. Brown puhui vielä samana päivänä muutaman entisen poliisin kanssa. ”Tervetuloa Jenningsiin”, he sanoivat. ”Olemme varmoja ettet ole ikinä eläissäsi nähnyt mitään vastaavaa”.
Seuraavien kahden vuoden aikana Brown kävi monta kertaa Jefferson Davisin piirikunnassa. Hän jututti seksityöntekijöitä, jotka olivat tunteneet uhrit. Hän jututti huumekauppiaita ja entisiä poliiseja. Hän jututti todistajia, jotka olivat tehneet yhteistyötä eri virastojen edustajista kootun, murhien selvittämiseksi perustetun työryhmän jäsenten kanssa. Brownille selvisi, että monet hänen puhuttamistaan ihmisistä olivat käyneet Boudreaux Innissä, jo suljetussa motellissa, joka oli ollut Jenningsin seksityöntekijöiden, heidän asiakkaidensa ja paikallisten diilerien kokoontumispaikka.
Brownille selvisi monta muutakin seikkaa. Esimerkiksi se, että vaikka Jeff Davisin Kahdeksikon kuolinsyyt vaihtelivat (kahden kurkku oli viilletty auki, muut oli todennäköisesti tukehdutettu), heillä oli todella paljon yhteistä. Kaikki olivat asuneet South Jenningsissä, kaupungin ns. köyhässä osassa. Kaikki olivat tunteneet toisensa. Kaikki elivät köyhyydessä. Kaikilla oli rikosrekisteri, joka sisälsi huumeidenkäyttöä ja pikkurikoksia. Naiset olivat usein täydentäneet tienestejään myymällä seksiä - myös Boudreaux Innissä. Ja jokainen heistä, Brown sai tietää, oli kertonut poliisille tietoja huumekaupasta Jenningsissä.
Poliisin virallisen kannan mukaan sarjamurhaaja oli tappanut naiset, mutta Brown sai kuulla asioita, jotka osoittivat aivan muuhun suuntaan. Kuului syytöksiä, joiden mukaan poliisit olivat harrastaneet seksiä murhatuiksi joutuneiden naisten kanssa. Viimeisenä murhatun Necole Guilloryn äiti Barbara väitti Brownille, että hänen tyttärensä oli kertonut poliisien tappaneen naiset. Tapauksen ratkaisemiseksi koottu työryhmä vaikutti suoranaiselta eturistiriitojen kouluesimerkiltä. Todisteita oli sorkittu tai niitä oli kadonnut kokonaan - mukaanlukien auto, jossa yhden uhrin kurkku oli viilletty. Kun vankilan sairaanhoitaja ja eräs poliisi yrittivät puuttua havaitsemiinsa epäkohtiin, heidät irtisanottiin. Ja mikä tärkeintä: Melkein kaikki, tai kenties jopa jokainen uhri, oli ollut todistajana aiemmassa murhassa. Naiset, jotka kertoivat tietonsa murhista, päätyivät itse murhatuiksi.
Brownin aavistus, tai toivomus, osui oikeaan. True Detectiven suosion myötä myös hänen juttunsa sai paljon julkisuutta. Se poiki hänelle jopa sopimuksen kirjan kirjoittamisesta. Kaikki palaute ei kuitenkaan ollut positiivista, sillä myös uhkailu alkoi välittömästi. Eräs Brownin kontakteista Jenningsissä kertoi kuulleensa useamman ihmisen sanovan, että Brown ei saisi ikinä julkaistua kirjaansa. Myös piirikunnan seriffi otti kantaa asiaan. Hän tuomitsi artikkelin ja kutsui Brownia fiktiivisten tarinoiden sepittäjäksi.
Entä Boudreaux Inn, paikallinen ilotalo ja huumeluola? Monet olivat vihjailleet sen omistajien olevan ihmisiä, jotka olivat mukana politiikassa. Tutkittuaan valtavan määrän julkisia asiakirjoja kirjaansa varten Brown sai lopulta selville, että eräs sen omistajista oli mies nimeltä Martin P. Guillory (ei sukua Necole Guillorylle). Guillory oli louisianalaisen kongressin jäsenen, republikaani Charles Boustanyn, edustaja. Brown löysi useita todistajia, jotka kertoivat Boustanyn käyneen monta kertaa Boudreaux Innissä ja ostaneen seksiä ainakin kolmelta myöhemmin murhatulta naiselta.
Uhkauksista huolimatta Brownin teos ”Murder in the bayou: Who killed the women known as the Jeff Davis 8”? julkaistiin vuonna 2016. Vaikka Brown ei väittänytkään kongressiedustaja Boustanyllä olleen mitään tekemistä murhien kanssa, tämä haastoi hänet sekä kirjan julkaisijan oikeuteen, vain luopuakseen jutusta myöhemmin.
Jeff Davisin Kahdeksikon tapaus on edelleen selvittämättä. Ethan Brown ilmaisi vuonna 2017 julkaistussa haastattelussa turhautumistaan siihen, että asian tutkiminen ei vaikuttanut kiinnostavan mediaa ollenkaan huolimatta siitä, mitä hän oli omissa tutkimuksissaan saanut selville.
*
Lisätietoa:
https://www.rollingstone.com/culture/cu ... ou-113264/
https://psmag.com/news/murder-in-the-bayou
New Orleansissa asunut yksityisetsivä-kirjailija Brown kiinnostui Jeff Davisin Kahdeksikosta (Jeff Davis 8”) jo vuonna 2010 luettuaan tapausta käsittelevän New York Timesin jutun. Siinä ihmeteltiin, kuinka Jefferson Davisin piirikunnassa sijaitsevan Jenningsin kaupungin poliisi ei ollut onnistunut löytämään syyllistä kanavista ja lammista kuolleina löydettyjen kahdeksan naisen murhiin - etenkin, kun kaupungissa oli vain 10 000 asukasta. Seuraavana vuonna Brown päätti lähteä jututtamaan paikallisia itse, ja vietti Jenningsissä viikon.
Oltuaan kaupungissa muutaman päivän hän tapasi huumekauppiaan ja pikkurikollisen nimeltä David Deshotel. Deshotel tunnettiin lempinimellä Länkisääri, sillä hän käveli nilkuttaen saatuaan ampumavamman jalkaansa. Hän oli seurustellut kahden murhauhrin kanssa. Brown kuvasi kokemuksiaan seuraavasti: ”Tapasin Deshotelin auringonlaskun aikaan ja kun seuraavana aamuna heräsin, sain kuulla että hänet oli tapettu muutamaa tuntia aiemmin”.
”Länkisääri” Deshotel oli ammuttu kotonaan. Kun Brown ajoi paikan päälle, hän hämmästyi huomatessaan että poliisi ei ollut tehnyt mitään eristääkseen rikospaikan. Ihmisiä kulki edestakaisin, talosta sisään ja ulos. Jotkut veivät talosta tavaroita kenenkään estämättä. Brown oli suorastaan järkyttynyt. Kyseessähän oli murha, ja vieläpä sellaisen miehen murha, jolla saattoi olla tietoa Kahdeksikon tapauksesta. Brown puhui vielä samana päivänä muutaman entisen poliisin kanssa. ”Tervetuloa Jenningsiin”, he sanoivat. ”Olemme varmoja ettet ole ikinä eläissäsi nähnyt mitään vastaavaa”.
Seuraavien kahden vuoden aikana Brown kävi monta kertaa Jefferson Davisin piirikunnassa. Hän jututti seksityöntekijöitä, jotka olivat tunteneet uhrit. Hän jututti huumekauppiaita ja entisiä poliiseja. Hän jututti todistajia, jotka olivat tehneet yhteistyötä eri virastojen edustajista kootun, murhien selvittämiseksi perustetun työryhmän jäsenten kanssa. Brownille selvisi, että monet hänen puhuttamistaan ihmisistä olivat käyneet Boudreaux Innissä, jo suljetussa motellissa, joka oli ollut Jenningsin seksityöntekijöiden, heidän asiakkaidensa ja paikallisten diilerien kokoontumispaikka.
Brownille selvisi monta muutakin seikkaa. Esimerkiksi se, että vaikka Jeff Davisin Kahdeksikon kuolinsyyt vaihtelivat (kahden kurkku oli viilletty auki, muut oli todennäköisesti tukehdutettu), heillä oli todella paljon yhteistä. Kaikki olivat asuneet South Jenningsissä, kaupungin ns. köyhässä osassa. Kaikki olivat tunteneet toisensa. Kaikki elivät köyhyydessä. Kaikilla oli rikosrekisteri, joka sisälsi huumeidenkäyttöä ja pikkurikoksia. Naiset olivat usein täydentäneet tienestejään myymällä seksiä - myös Boudreaux Innissä. Ja jokainen heistä, Brown sai tietää, oli kertonut poliisille tietoja huumekaupasta Jenningsissä.
Poliisin virallisen kannan mukaan sarjamurhaaja oli tappanut naiset, mutta Brown sai kuulla asioita, jotka osoittivat aivan muuhun suuntaan. Kuului syytöksiä, joiden mukaan poliisit olivat harrastaneet seksiä murhatuiksi joutuneiden naisten kanssa. Viimeisenä murhatun Necole Guilloryn äiti Barbara väitti Brownille, että hänen tyttärensä oli kertonut poliisien tappaneen naiset. Tapauksen ratkaisemiseksi koottu työryhmä vaikutti suoranaiselta eturistiriitojen kouluesimerkiltä. Todisteita oli sorkittu tai niitä oli kadonnut kokonaan - mukaanlukien auto, jossa yhden uhrin kurkku oli viilletty. Kun vankilan sairaanhoitaja ja eräs poliisi yrittivät puuttua havaitsemiinsa epäkohtiin, heidät irtisanottiin. Ja mikä tärkeintä: Melkein kaikki, tai kenties jopa jokainen uhri, oli ollut todistajana aiemmassa murhassa. Naiset, jotka kertoivat tietonsa murhista, päätyivät itse murhatuiksi.
Brownin aavistus, tai toivomus, osui oikeaan. True Detectiven suosion myötä myös hänen juttunsa sai paljon julkisuutta. Se poiki hänelle jopa sopimuksen kirjan kirjoittamisesta. Kaikki palaute ei kuitenkaan ollut positiivista, sillä myös uhkailu alkoi välittömästi. Eräs Brownin kontakteista Jenningsissä kertoi kuulleensa useamman ihmisen sanovan, että Brown ei saisi ikinä julkaistua kirjaansa. Myös piirikunnan seriffi otti kantaa asiaan. Hän tuomitsi artikkelin ja kutsui Brownia fiktiivisten tarinoiden sepittäjäksi.
Entä Boudreaux Inn, paikallinen ilotalo ja huumeluola? Monet olivat vihjailleet sen omistajien olevan ihmisiä, jotka olivat mukana politiikassa. Tutkittuaan valtavan määrän julkisia asiakirjoja kirjaansa varten Brown sai lopulta selville, että eräs sen omistajista oli mies nimeltä Martin P. Guillory (ei sukua Necole Guillorylle). Guillory oli louisianalaisen kongressin jäsenen, republikaani Charles Boustanyn, edustaja. Brown löysi useita todistajia, jotka kertoivat Boustanyn käyneen monta kertaa Boudreaux Innissä ja ostaneen seksiä ainakin kolmelta myöhemmin murhatulta naiselta.
Uhkauksista huolimatta Brownin teos ”Murder in the bayou: Who killed the women known as the Jeff Davis 8”? julkaistiin vuonna 2016. Vaikka Brown ei väittänytkään kongressiedustaja Boustanyllä olleen mitään tekemistä murhien kanssa, tämä haastoi hänet sekä kirjan julkaisijan oikeuteen, vain luopuakseen jutusta myöhemmin.
Jeff Davisin Kahdeksikon tapaus on edelleen selvittämättä. Ethan Brown ilmaisi vuonna 2017 julkaistussa haastattelussa turhautumistaan siihen, että asian tutkiminen ei vaikuttanut kiinnostavan mediaa ollenkaan huolimatta siitä, mitä hän oli omissa tutkimuksissaan saanut selville.
*
Lisätietoa:
https://www.rollingstone.com/culture/cu ... ou-113264/
https://psmag.com/news/murder-in-the-bayou