Pentti " Pena " Soininen, tunnustaja hänkin.
Lähetetty: Ti Kesä 03, 2008 1:28 pm
Alibissa No 10 / 84 tälläinen tarina, lyhennelmänä se menee näin :
Tunnustus Kuopion lääninvankilassa.
Viisitoista vuotta sitten istui Kuopion lääninvankilan katiskaverstaalla joukko vankeja. Puheeksi tuli kuuluisimmat verityöt, Kyllikki Saari, Tulilahti, Bodomjärvi.
- ” Minä sen Bodomjärven tein ! ” paukautti Pentti ” Pena ” Soininen, 24 vuotias erilaisiin omaisuus- ja väkivaltarikoksiin syyllistynyt todellinen ” laitosmies ”
-
- ” Valehtelet! ”
-
- Enkä valehtele, Pentti ” Pena ” Soininen vastasi.
Sen enempää Pena ei sillä kertaa puhunut, joten juttu meni huulenheiton laskuun. Muutamaa päivää myöhemmin hän palasi asiaan kahden kesken erään vankitoverinsa kanssa. Tämä on valmis valaehtoisesti kertomaan keskustelun sisällön.
- Minä olin silloin siellä Bodominjärven rannalla, olin hatkassa, Pena selitti kaverilleen.
Rikoksen tekoaikana Pena oli juuri täyttänyt viisitoista vuotta. Rikosoikeudellisesti Pena ei siis ollut vielä vastuuikäinen. Vuodet koulukodissa olivat muokanneet hänestä täysiverisen rikollisen. Nuorisovankilan portit avautuivat heti iän sen sallittua.
Pena palasi usein tunnustukseensa, suuremmin hän ei asiaa julistanut katiskaverstaan jälkeen.
- Kytät kuulusteli siitä jutusta.
Bodominjärven rannalla Pena kumminkin väitti olleensa. Hän tunsi tarkasti paikat ja kertoi vakuuttavasti yön tapahtumista.
- Minulla ei ollut telttaa, ei ruokaa eikä rahaa. Vitutti katsoa niiden mekastusta siellä….Niillä oli telttaa ja vielä naisetkin. Silloin mulla pamahti päässä.
Siinä se on: ” Silloin mulla pamahti päässä. ”
Rikokseen tarvitaan kyky, mahdollisuus ja motiivi. Kaksi Penalla väittämänsä mukaan oli, kolmas edellytys on hulluus.
Luonteeltaan Pena oli psykopaatti joka saattoi toimia käsittämättömän arvoituksellisesti, varsinkin viinan ja lääkkeiden vaikutuksen alaisena.
Helluntaina – 60 hän oli takaa-ajettu, likainen ja nälissään. Telttailijoilla oli ruokaa, heiltä saattoi saada rahaa ja oli siellä kaksi naistakin…
Olavi Kivilahden tuntomerkkeihin Pena sopii sikäli, että hänellä oli usein vaalea takki ja tummat housut. Hänen ihonsa oli vaalea, kasvot kapeahkot ja niissä oli murrosiän jälkeenkin finnejä.
Iältään Pena oli Kivilahden kuvaamaa nuorempi, mutta tämä saattoi arvioida väärin oudon kulkijan, etäisyyttä oli sentään 50 metriä.
Myöhemmin Penan rikosrekisteri paksuuntui tuntuvasti, varkauksia, pahoinpitelyjä, ryöstöjä.
Päivänsä hän päätti Toijalan asemalla hirttäytyen vankikuljetuksen tauolla, hieman aiemmin oli kioskimies hukuttautunut järveen. Mitään viestiä hän ei tiettävästi jättänyt.
Jokin Penaa painoi, arvioi entinen vankitoveri Matti L. Joensuusta.
Tunnustus Kuopion lääninvankilassa.
Viisitoista vuotta sitten istui Kuopion lääninvankilan katiskaverstaalla joukko vankeja. Puheeksi tuli kuuluisimmat verityöt, Kyllikki Saari, Tulilahti, Bodomjärvi.
- ” Minä sen Bodomjärven tein ! ” paukautti Pentti ” Pena ” Soininen, 24 vuotias erilaisiin omaisuus- ja väkivaltarikoksiin syyllistynyt todellinen ” laitosmies ”
-
- ” Valehtelet! ”
-
- Enkä valehtele, Pentti ” Pena ” Soininen vastasi.
Sen enempää Pena ei sillä kertaa puhunut, joten juttu meni huulenheiton laskuun. Muutamaa päivää myöhemmin hän palasi asiaan kahden kesken erään vankitoverinsa kanssa. Tämä on valmis valaehtoisesti kertomaan keskustelun sisällön.
- Minä olin silloin siellä Bodominjärven rannalla, olin hatkassa, Pena selitti kaverilleen.
Rikoksen tekoaikana Pena oli juuri täyttänyt viisitoista vuotta. Rikosoikeudellisesti Pena ei siis ollut vielä vastuuikäinen. Vuodet koulukodissa olivat muokanneet hänestä täysiverisen rikollisen. Nuorisovankilan portit avautuivat heti iän sen sallittua.
Pena palasi usein tunnustukseensa, suuremmin hän ei asiaa julistanut katiskaverstaan jälkeen.
- Kytät kuulusteli siitä jutusta.
Bodominjärven rannalla Pena kumminkin väitti olleensa. Hän tunsi tarkasti paikat ja kertoi vakuuttavasti yön tapahtumista.
- Minulla ei ollut telttaa, ei ruokaa eikä rahaa. Vitutti katsoa niiden mekastusta siellä….Niillä oli telttaa ja vielä naisetkin. Silloin mulla pamahti päässä.
Siinä se on: ” Silloin mulla pamahti päässä. ”
Rikokseen tarvitaan kyky, mahdollisuus ja motiivi. Kaksi Penalla väittämänsä mukaan oli, kolmas edellytys on hulluus.
Luonteeltaan Pena oli psykopaatti joka saattoi toimia käsittämättömän arvoituksellisesti, varsinkin viinan ja lääkkeiden vaikutuksen alaisena.
Helluntaina – 60 hän oli takaa-ajettu, likainen ja nälissään. Telttailijoilla oli ruokaa, heiltä saattoi saada rahaa ja oli siellä kaksi naistakin…
Olavi Kivilahden tuntomerkkeihin Pena sopii sikäli, että hänellä oli usein vaalea takki ja tummat housut. Hänen ihonsa oli vaalea, kasvot kapeahkot ja niissä oli murrosiän jälkeenkin finnejä.
Iältään Pena oli Kivilahden kuvaamaa nuorempi, mutta tämä saattoi arvioida väärin oudon kulkijan, etäisyyttä oli sentään 50 metriä.
Myöhemmin Penan rikosrekisteri paksuuntui tuntuvasti, varkauksia, pahoinpitelyjä, ryöstöjä.
Päivänsä hän päätti Toijalan asemalla hirttäytyen vankikuljetuksen tauolla, hieman aiemmin oli kioskimies hukuttautunut järveen. Mitään viestiä hän ei tiettävästi jättänyt.
Jokin Penaa painoi, arvioi entinen vankitoveri Matti L. Joensuusta.
