MURHA.INFO

Sielunveljeni nimimerkki Hank Voight tarvitsee perehdytystä suomalaiseen kulttuuriin, joten avataksemme näköaloja, tulee vasta kyllä tai ei kysymykseen: Oletko koskaan lyönyt ketään?

Treeneissä, kavereitten kanssa treenatessa, sekä kadulla!
Ja kyllä olen saanut itsekkin pataan!
Joskus enemmänkin!

Tottakai. Toivottavasti vähemmissä määrin.

Rotteni kirjoitti: Ke Tammi 10, 2024 11:33 pm Treeneissä, kavereitten kanssa treenatessa, sekä kadulla!
Ja kyllä olen saanut itsekkin pataan!
Joskus enemmänkin!

Turpaan saaminen kuuluu kuvioon. Tuttu juttu. Joka muuta väittää - valehtelee.

Kyllä, en ollut silloin ylpeä niistä kerroista, enkä ole vieläkään.

Kerran hakattiin minut ja toisella kertaa olin baarissa lyönyt puoli tuttua ilman syytä ja se löi takas no mustalla silmällä selvittiin

Nuorempana kyllä, on tullut lyötyä, mutta ei ilman syytä, itseäni tai kaveria puolustaakseni.
Turpaankin on joskus tullut, karkuun en ikinä juossut.

Viimeiset parikymmentä vuotta onkin sitten mennyt seesteisesti nuhteettomana kansalaisena.

^Pentuiässä tuli niitä nyrkkihommia joskus harrastettua, tappelin usein mm. sisarusteni ja naapurin poikien kanssa. Aikuisena olen lyönyt vain yhden kerran, ja silloinkin löin tarkoituksella ohi.

Minua on yritetty lyödä monta kertaa, taustalla on aina ollut jonkun daamin mustasukkainen mies. Välikohtaukset ovat pääsääntöisesti tapahtuneet ravintoloissa tai niiden edustalla.

Tappouhkauksiltakaan en ole ihan kokonaan onnistunut välttymään. Mieleenpainuvin kokemus on ollut se, kun tapasin eräässä jo kauan sitten toimintansa lopettaneessa itäsuomalaisessa tanssiravintolassa Yrjö Sikiö-nimisen herrasmiehen. Ykä lähti naisystävänsä kanssa käymään baaritiskin puolella. Sillä välin join molempien pöydälle jättämät drinkit. Tunnin kuluttua murhanhimoiselta vaikuttanut Yrjö Sikiö tuli suureksi yllätyksekseni takaisin, huomasi asian ja sanoi hyvin kiihtyneessä mielentilassa: on sitä kuule miehiä tapettu pienemmästäkin syystä!

Kiusallinen välikohtaus päättyi kuitenkin omalta kannaltani poikkeuksellisen onnellisesti. Sovimme asioista ja korvasin hänelle juomista menetyt rahat.

Yrjö Sikiö ei ollut ihan kuka tahansa persaukinen kapakkauhoaja, vaan hänellä oli myös katetta sanoilleen. Myöhemmin sain selville, että hän oli joskus toiminut mm. Tarmo Uusivirran valmentajana.

https://www.iltalehti.fi/kamppailulajit ... cc31a4af64

Naapurin vaimoa olen lyöny.

Niitä on semmosiaki naisia mitä saa lyödä.

Kuus kertaa olen ollu vankilassa,neljässä eri kivitalossa ja yhdessä avovankilassa,koskaan en ole vankilassa nähny väkivaltaa.Kerran kuulin sukevalla metalliverstaalla ku jotaki rääkättiin hyllyjen takana.Huumehommia.Menin siksi aikaa kahvihuoneeseen ootteleen että saavat asiansa selvitettyä. En nähny uhria,en tiedä kuka oli,kun porukalla alakerran miehet tuli sinne yläkerran piiloon,arvasin ilmeistä jeti,että on parempi etten jää siihen ihmetteleen joten oliki kahvitunti mulla just sillon.Siellä yläkerrassa missä tehdään metallikaappeja ym.kun ei paljon pamppuja näy,käyvät välissä ohimennen vaan ja kymmenet vangit voi vapaasti kulkea ylä-alakerran väliä sinänsä.
Muuten on vankilassa ollu ihan mukavaa aina,mutta ei sitä tahtomattaan halua joutua tilanteeseen,että aletaan kuulustelemaan kuka,missä ja mitä.Ja missä jonku sormi on?
Vituttaa semmonen,että työpaikalle tullaan tappeleen ja täysin osattomatki joutuu sitten kärsimään näiden pilleriveikkojen tekosistaan. Ampua pitäs.

Kuka valehtelee äänestyksessä? Tai sitten hänellä ei ole veljeä.
Kuka ei ole broidin kanssa junnuna vähän mittaillut voimia, jos siis semmoinen on? Tai leikkitappelu kaverin kanssa?

Tuli kyllä muidenkin kanssa vaihdettua muutamia iskuja pahimmissa teiniuhoissa mutta silloin löin aina takaisin (ihan kun sillä olisi väliä). Kun tarpeeksi provosoi niin aina löytyi joku joka aloitti. Varmasti onnistuu nykyään vielä helpommin.

Wildchild79 kirjoitti: Su Tammi 14, 2024 9:55 am Kuka valehtelee äänestyksessä? Tai sitten hänellä ei ole veljeä.
Kuka ei ole broidin kanssa junnuna vähän mittaillut voimia, jos siis semmoinen on? Tai leikkitappelu kaverin kanssa?

Tuli kyllä muidenkin kanssa vaihdettua muutamia iskuja pahimmissa teiniuhoissa mutta silloin löin aina takaisin (ihan kun sillä olisi väliä). Kun tarpeeksi provosoi niin aina löytyi joku joka aloitti. Varmasti onnistuu nykyään vielä helpommin.

Veljeeni lyönyt ikinä, toivottavasti ei tarvitsekkaan!
Muute kyllä nyrkki heilunut, ja jos tarvetta, heiluu myös tulevaisuudessa. Jos joku Veljeeni käy kinni tms.

Rotteni kirjoitti: Ma Tammi 15, 2024 12:52 am
Veljeeni lyönyt ikinä, toivottavasti ei tarvitsekkaan!
Muute kyllä nyrkki heilunut, ja jos tarvetta, heiluu myös tulevaisuudessa. Jos joku Veljeeni käy kinni tms.

Hyvä niin. Ja samaa mieltä myös loppuosasta.

Nykyään onneksi ei tarvitse pelätä että broidi tulisi yhteiseen huoneeseemme viiden minsan välein vittuilemaan ja kyselemään eilisestä erinäköisestä mimmistä kun oon juuri pääsemässä panohommiin ensimmäisiä kertoja. Tosin jos broidi nyt kävisi kiusallaan vaimoani tuuppaamassa niin saattaisi mennä tunteisiin.

Eiköhän joka mies ole jossain elämänsä vaiheessa joutunut lyömään. Se ei itseasiassa hirveästi kerro, jos puskista lataa hirveän heijari svingin toisen leukaperiin.
Paljon enemmän kertoo miehestä se, kun kädet alkaa loppumaan, ja omaan koteloon kolisee iskuja.., silloin sitä joko : jäätyy, menee kilpikonnaan, alkaa itkemään (tällaisenkin tilanteen nähnyt kolmikymppiseltä mieheltä - toki raskaansarjan nyrkkeilijä Oliver McCall muistaakseni nimeltään, teki saman jossain isossa matsissa, oli vitun hyvä ollut sitä ennen, joku hermoromahdus kai), tai yrittää parhaansa tapella takaisin. Siinä ne vaihtoehdot, leuka rintaan ja eteenpäin, vai kannattaako viedä maahan?
Sellainen tilanne tulee joka miehelle eteen, että sama mitä tekee, ei riitä pystyssä, ei maassa. Kunniallista on tappion jälkeen pyrkiä kättelemään ( ellei liian kuuma tilanne sellaiseen, kuten monesti kyllä on kadulla), ja myöntää toiselle "olit parempi". Eikä itse jälkeenpäin missään tapauksessa ala lässyttää, että "hakkaan sen vielä", tms.., parempi hyväksyä tappio.
Joskus tietysti se ei mahdollista, silloin otettava toiset keinot käyttöön, jos itse ollut täysin syytön tappeluun, ja toinen vaan halusi hankkia "kannuksia pelikentille". Silloin on tietysti kostettava, vähin äänin ja tehokkaasti, ei merkitystä vaikka tarvitsee pari kaveria mukaan, jos toinen vielä paisuu jutulla. Silloin ei tarvitse olla reilua peliä, vaan "tarkoitus pyhittää keinot", jos oma kunnia yritetään loata.
Eivät koskaan mukavia tilanteita, toivottavasti ei kadulla joudu koskaan enää sellaiseen, ei ole hyvä juttu voittaako vai häviääkö. Voiton hinta voi olla pitkä vankeustuomio, jos toinen suorilta hallilta kaatuu raivon asfalttiin. Siihen on moni kuollut, eikä siitä selviä päänsilityksellä. Siksi en käy radallakaan enää reilu nelikymppisenä, joskus parin kaverin kanssa muutaman lonkun, mutta ei yöelämässä. Ei tule tilanteita, tapella voi vaikka salilla, missä kuitenkin säännöt ja ymmärrys mitä tehdään.