MURHA.INFO

Aluksi: Ok, ihan alkuun jokainen varmaan ihmettelee tuota otsikkoa. Pohdin sitä pitkään ja päädyin tuohon, koska tämä kyseinen aihe käsittelee ns. ”vampyyri-” ja ”ihmissusitappajia”, eli omalla tavallaan yliluonnollisia murhaajia. Aihe käsittelee monia eri ihmisiä, jotka ovat jommankumman kategorian alle päässeet ja moni niistä saattaa olla jo jollain tavalla mainittu täällä palstalla (tällöin koetan aina liittää nimeen linkin, jotta itse tekijästä jo oleva keskustelu tapahtuu oikeassa paikassa).

Syy, miksi teen tällaisen kokoelman, on se, että ensinnäkin minulla on aivan liikaa turhaa aikaa ja toiseksi, toivon muiden kokevan tällaisen yhden ison kasatun aihealueen helppolukuisemmaksi kuin tuhat pientä. Koetan tehdä tekstistä myös hieman selkeämpää erilaisin otsikoin ja korostuksin. Toivotan hyviä lukuhetkiä aiheesta kiinnostuneille. Niin ja lähteenä on ollut crimelibrary, ellei toisin mainita.

Vampyyritappajat

Merrian-Wevster sanakirja määrittää sanan vampyyri sellaisena kuin ”henkiinherätetty uskotusti haudasta yöllä nousseen jo aiemmin kuolleen ihmisen ruumis, joka imee nukkuvien ihmisten verta.” Sanan ensimmäisen ilmestymisen jälkeen vuonna 1734, myytti vampyyreistä on kasvanut ja sisältynyt suosittuun kulttuuriin esimerkiksi Bram Stokerin Draculan (1897) ja nykyaikaisemman kirjailijan Anne Ricen kirjojen kautta. Kirjojen henkilöitä on myös herätetty henkiin valkokankaalla, esimerkiksi Anne Ricen Veren vangit (Interview with a Vampire). Kuitenkin, kirjat ja elokuvat ovat olleet fiktiota, kun taas myytit ovat saaneet alkunsa jostain. Kautta aikojen murhaajia on kiehtonut uhriensa veri.

Ensimmäinen vampyyri

Vaikka Erzebeth (joissain lähteissä myös Erzsebeth tai Elizabeth) Bathory ei periaatteessa ole ensimmäinen, hänet on merkitty moniin vampyyrimäisiin rikoksista kertoviin kirjoituksiin ja teksteihin ensimmäisenä. Mainittavaa naisessa on myös se, että useimmat ”vampyyrimäiset” ovat miehiä, mutta Erzebeth on nainen, vieläpä unkarilainen kreivitär. Hän oli myös yksi verenhimoisimmista ”vampyyritappajista” koko historiassa.

Legenda on, historioitsija Raymond T. McNallyn ”Dracula oli nainen” -kirjan mukaan, että Erzebeth löi palvelijatyttöä saaden käteensä verta, alkaen uskoa, että tuo veri sai hänen ihonsa näyttämään nuoremmalta. Säilyttääkseen kauneutensa Erzebeth otti tavakseen kylpeä neitsyiden veressä. Olipa tämä kohta tarinaa totta, Erzebeth tappoi ja kidutti ilman mitään epäilyksiä statuksensa avulla numeroimatonta määrää ihmisiä.

Erzebeth syntyi vuonna 1560 ja kasvoi kohdaten kontrolloimattomia kohtauksia ja raivoja. Aikanaan hän nai sadistisen miehen, joka opetti hänelle hirvittäviä palvelijoiden rankaisutapoja, kuten esimerkiksi hunajan levittäminen alastoman tytön päälle ja tytön jättäminen hyönteisille. Mies näytti Erzebethille myös miten hakata palvelijat henkihieveriin.

Miehen kuoltua 1604 Erzebeth muutti Viennaan. Hän myös jatkoi julmia ja umpimähkäisiä hakkaamisia ja alkoi myös pian kiduttaa ja teurastaa tyttöjä. Hän saattoi iskeä neuloja herkkiin ruumiinosiin, leikata jonkun sormet irti tai hakata häntä, kunnes kasvojen luut olivat murtuneet. Talvella palvelijatyttöjä raahattiin ulos, kasteltiin vedellä ja jätettiin jäätymään kuoliaaksi. Erzebeth ei lopettanut edes sairastuessaan, päinvastoin. Silloin hän kutsui tyttöjä sänkynsä luo, jotta voisi purra heitä.

Erzebeth jäi kiinni vasta, kun hänen verenhimonsa kohdistui nuoreen aatelisnaiseen. Vuonna 1609 tapahtuneen murhan jälkeen Erzebeth koitti lavastaa sen itsemurhaksi, mutta viranomaiset päättivät silti tutkia tapausta. Erzebeth pidätettiin seuraavana vuonna.

Erzebeth joutui kahteen erilliseen oikeudenkäyntiin ja toisen aikana hänen kodistaan löytyi hänen itse käsin kirjoittamansa rekisteri, joka sisälsi yli 650 uhria. Todettuna syylliseksi Erzebeth tuomittiin elinkautiseen pieneen huoneeseen, jossa hän kuoli kolme vuotta myöhemmin. Vasta hänen kuolemansa jälkeen alkoivat huhut veressä kylpemisestä.

Kirjassaan McNally toteaa, että Bram Stoker otti vaikutteita Erzebeth Bathoryn tapauksesta kirjoittaessaan Draculaa, koska novellissa kreivi näyttää nuorentuvan juodessaan nuorten naisten verta.

Kuoleman suudelma

Erzebeth Bathory ei ollut ainoa unkarilainen verenmakuun päässyt. Pari vuosisataa myöhemmin mies, Bela Kiss, löysi oman verenhimonsa.

Tämän miehen pahat aktiviteetit alkoivat vaimon uskottomuudesta. Czinkotassa, Unkarissa, Bela Kissnai kauniin 15 vuotta nuoremman naisen. Nainen kuitenkin kai rakastui naapuriin ja vuonna 1912 he kummatkin katosivat. Kiss sanoi naisen karanneen.

Muitakin naisia katosi lähellä Budapestia ja useat kadonneet kertoivat ennen katoamistaan, että he tapailivat miestä nimeltä Hoffman. Poliisi ei kuitenkaan koskaan löytänyt sellaista henkilöä. Huhut liikkuivat ympäri Kissin kylää, mutta kukaan ei yhdistänyt niitä häneen.

Kun Kiss kutsuttiin asepalvelukseen vuonna 1914, hän meni sotaan eikä koskaan tullut takaisin. Naapurit uskoivat hänen kuolleen haavoihinsa etulinjassa.

Koska Kiss oli ostanut useita metallisia tynnyreitä, kertoen niiden olleen petrolin säilytykseen, armeija takavarikoi seitsemän niistä omiin varastoihinsa. Kun tynnyrit avattiin yksi toisensa jälkeen, todettiin niiden olleen alastomien naisien säiliöitä. Ruumiinavaus näytti, että heidät oli kuristettu, mutta heille oli tehty muutakin, jokaisella oli nimittäin haavoja niskassa ja heistä oli imetty verta.

Tutkimukset osoittivat, että ruumiita oli 17 muussa tynnyrissä (joidenkin raporttien mukaan 19 tai 24 tynnyriä, sisältäen myös Kissin vaimon ja vaimon poikaystävän). Kuitenkin viranomaiset uskoivat Kissin kuolleen, joten tapaus suljettiin.

Kuitenkin myöhemmin selvisi, että Kissin haavoja hoitaneen naisen kuvaus kuolevasta miehestä ei täsmännyt Kissiin. Kissistä ilmestyi myös raportteja Budapestistä ja joka kerta, kun poliisi tutki näköhavainnot, Kiss oli kadonnut. Häntä ei koskaan saatu kiinni.

Dusseldorfin hirviö

Melkein samoihin aikoihin, kun Kiss terrorisoi omalla alueellaan, lähellä Saksaa eräs toinen mies oli kiireinen ansaitakseen lempinimensä.

Nekrofiili, raiskaaja ja tappaja Peter Kürten tähtäsi melkein jokaiseen haavoittuvaiseen ihmiseen. Hänen vienot tapansa viehätti niin naisia kuin lapsiakin ja tunnustuksessaan Kürten väitti, että hän aloitti tekonsa, kun naapuri opetti hänelle miten kiduttaa eläimiä. Hän oppi puukottamaan otuksen hengiltä samalla, kun raiskasi sitä. Kun hän oli yhdeksän, hän lavasti ”onnettomuuden”, jossa kaksi muuta poikaa kuoli. Hän myös suoritti useita pikkurikoksia, joista myös istui. Sitten hän kasvoi julkeammaksi. Richard Monaco ja Bill Burt kertoivat hänen tarinansa ”Dracula syndrooma” –kirjassa.

Vuonna 1913, majatalon lukitusta huoneesta Koln-Mulheimissa Rhine River Valleyssä, löytyi toisesta huoneesta 10-vuotias tyttö murhattuna sängylle. Ilmeni, että tyttöä oli häiritty, kun hän oli unessa ja tytön kaulalta löytyi ruhjevammoja. Lähemmässä tarkistelussa tutkijat huomasivat kaksi viiltoa hänen kurkussaan, yksi pinnallinen ja yksi syvempi. Sängyn vierellä ollut matto oli imenyt paljon verta, mutta sitä oli vain vähän petivaatteissa. Ruhjevammat uhrin genitaaleissa osoittivat pakotetusta penetraatiosta, mutta siemennestettä ei löytynyt. Lisäksi ruumiinavauksessa huomattiin, että tytön ruumiissa oli vähemmän verta kuin olisi pitänyt. Rikospaikalta löytyi myös nenäliina, jossa oli nimikirjaimet (P.K.) ja ne sopivat tytön isään. Isä kuitenkin kielsi omistavansa nenäliinan.

Tytön setää epäiltiin ja hänet pidätettiin, mutta vapautettiin myöhemmin todisteiden puutteessa. Muita epäiltyjä ei ollut ja tapaus jäi ratkaisemattomaksi.

Seuraavat 16 vuotta menivät ohi ilman minkäänlaisia tapauksia, koska Kürten istui vankilassa toisesta rikoksesta. Kun hän palasi kaupunkiin, toinen tyttö, tällä kertaa vain 8-vuotias, löydettiin alastomana ja täytettynä aidan alta. Viikkoa myöhemmin 45-vuotias mekaanikko löydettiin kuolleena tien vierestä, vuotamassa 20:stä puukotushaavasta, joista suurin osa oli hänen (miespuolinen) ohimoillaan.

Meni kuusi viikkoa, kunnes kaksi tyttöä murhattiin markkinoiden läheisyydessä. 5-vuotias oli kuristettu ja hänen kurkkunsa oli leikattu. 14-vuotias oli myös kuristettu ja sitten mestattu. Kummatkin tytöt löytyivät makaamasta parin askeleen päässä toisissaan lähellä kävelypolkua.

Oli myös muita hyökkäyksiä, joiden uhrit selviytyivät, mutta sitten eräänä yönä murrosikäinen tyttö raiskattiin ja hakattiin hengiltä vasaralla. Kuusi viikkoa myöhemmin 5-vuotias lapsi (tyttö) katosi ja myöhemmin paikallinen uutislehti sai kirjeen lapsen tappajalta. Kirjoittaja antoi kartan, jonka avulla lapsen ruumiin luo pääsisi ja poliisit löysivät pian kuristetun, vahingoitetun lapsen. Häntä oli puukotettu 36 kertaa. Kirje myös kertoi toisen kadonneen nuoren naisen ruumiin olinpaikan.

Asukkaat alkoivat uskoa, että heidän läheisyydessään oli saatanallinen hirviö. Kürten ja hänen vaimonsa keskustelivat myös tapauksesta, joten Kürtenin vaimo oli yllättynyt kun poliisi saapui eräänä päivänä kyselemään hänen mieheltään raiskauksen yrityksestä.

Hallussapidon aikana Kürten tunnusti kaiken. Hän selitti, että hän oli tehnyt useita hyökkäyksiä ja 13 murhaa ja yrittäneensä juoda useiden uhriensa verta, koska veri kiinnosti häntä. Hän kertoi kerran purreensa pään irti joutsenelta ja ejakuloinut juodessaan sen verta. Muistellessaan vuoden 1913 majatalon tapausta, Kürten kuvaili kuinka hän murtautui huoneeseen, tukehdutti tytön ja leikkasi hänen kurkkunsa. Hän muisti kuinka veri oli suihkunnut kaaressa hänen päänsä yläpuolelta, joka oli innostanut hänet orgasmiin. Sitten hän oli juonut osan verestä. Hän myönsi, että paikalta löytynyt nenäliina oli hänen.

Kürten myös lisäsi, että oli muita murhia, jotka olivat inspiroineet häntä juomaan verta kurkkuihin tehdyistä haavoista ja pari kertaa hän oli tullut seksuaalisesti innostuneeksi sen jälkeen, kun oli ottanut kirveen vieraalta.

Oikeudenkäynnissä puolustuksen psykiatrit väittivät Kürtenia mielisairaaksi, mutta valamiehistö ei kuunnellut heitä. Kürten tuomittiin yhdeksästä murhasta teloitettavaksi vuonna 1931. Juuri ennen kuolemaansa, jolloin jotkut osoittavat katumusta, Kürten osoitti halua kuulla oman verensä vuotavan terän tultua alas. (Mestaus siis teloitustapana ollut.)

Olin jo unohtanut tuon Bela Kissin tapauksen. Miestähän ei tosiaan saatu koskaan kiinni. Mysteeriksi jäi. Piti kirjoittaman jossain vaiheessa tästä aiheesta, mutta Howler ehti ensin ansiokkaasti.

Bathoryn muistin olleen romanialainen. Olen nyt turhaan kiusannut romanialaisia ystäviäni viittaamalla kolmeen kovaan - Draculaan, Vlad Seivästäjään ja Bathoryyn.

Nopeasti ajatellen tämän otsikon alle voisi lisävä vielä happokylpysurmaajan eli Graigin. Hänen väitteensä veren juonnista kuitenkin tyrmättiin oikeudessa. Yrityksenä taisi tosiaan olla vain tulla julistetuksi seinähulluksi ja säästyä teloitukselta. Näinollen voimme sivuuttaa Graigin "huijarina".

EuroJR kirjoitti:Nopeasti ajatellen tämän otsikon alle voisi lisävä vielä happokylpysurmaajan eli Graigin. Hänen väitteensä veren juonnista kuitenkin tyrmättiin oikeudessa. Yrityksenä taisi tosiaan olla vain tulla julistetuksi seinähulluksi ja säästyä teloitukselta. Näinollen voimme sivuuttaa Graigin "huijarina".

Voihan se olla, että mainitsemasi Graig ilmestyy vielä tekstissä, en tiedä kun en ole täysin ajatuksen kanssa vielä suomentanut kaikkea. Tekstiä tulee vielä aika paljon lisää (pelkästään vampyyritappajista löytyy 35 sivua juttua, en ole edes uskaltanut täysin katsoa paljonko ihmissudet!).

Niin ja mitä Bathoryyn tulee, itsekin olin ihan sitä mieltä, että hän oli romanialainen ja siksi tarkistinkin monesta lähteestä, että olihan se nyt varmasti unkarilainen.

Kelmigalleria

Kautta aikojen, hyökkäyksiä ihmisiä kohtaan on määritelty yliluonnollisten olentojen, ihmissusien tai vampyyrien, tekemiksi, mutta vuonna 1886 saksalainen neurologi Richard von Krafft-Ebing huomasi hyökkäysten pakonomaisuuden ja seksuaalisen esiintymisen. Hän kirjoitti niistä kirjassaan ”Psychopathia Sexualis” ja monet hänen 238 tapauksestaan käsittelee veren väkivaltaista erotiikan laukaisua.

Näyttää siltä, että psykopaatin tai psykootikon mielessä veri on dominanssin kanssa sekoittunut aspekti. Monet seksuaalisesti pakonomaiset murhaajat ovat kuvailleet innostustaan nähdessään uhriensa veren.

Eräs 24-vuotias mies kuvaili miten murhasi 12-vuotiaan tytön, joi hänen verensä, turmeli hänen genitaalinsa ja söi osan tytön sydämestä. Kiinni jäädessään hän tunnusti tapahtumat.

Toinen mies leikkasi haavoja käteensä, jotta hänen vaimonsa voisi juoda verta. Mies teki sen, koska se kiihotti naista suuresti.

Krafft-Ebing kohtasi tutkimuksissaan useita tusinoita niin kutsuttuja vampyyritappajia. Tässä suht lyhyt lista:

- Martin Dumollard, joka tappoi useita tyttöjä Ranskassa vuonna 1861 ja joi heidän vertaan.
- Joseph Vacher, myöskin Ranskassa, vuonna 1897, joi verta tusinan murhaamansa uhrin kaulasta.
- Vincenzo Verzenia tappoi kaksi ihmistä Italiassa juodakseen heidän vertaan.
- Milanissa vuonna 1878 Eusebius Pieydagnelle tappoi kuusi naista, kun teurastajan liikkeen veren haju valtasi hänet. Mies innostui niin, että hän vaani uhrejaan yöllä.
- 15 naista tunnisti argentiinalaisen Florencio Roque Fernandezin mieheksi, joka murtautui naisten makuuhuoneisiin ja joi heidän vertaan.
- Puolassa Stanislay Modzieliewski oli myös tunnistettu uhrinsa toimesta ja mies tunnusti, että veri oli hänestä herkullista.
- Vuonna 1982 toinen puolalainen, Juan Koltrun, sai lempinimen ”Podlaski Vampire” sen jälkeen, kun hän tappoi kaksi seitsemästä raiskausuhristaan ja joi heidän vertaan.
- Santa Cruzissa, Kaliforniassa vuonna 1992 Deborah Finch murhasi Brandon McMichaelsin. Häntä oli puukotettu 27 kertaa ja Deborahin väitettiin juoneen hänen vertaan.
- 40-vuotias Rantao Antonio Cirillo hyökkäsi Milanissa yli 40 naisen kimppuun, kerran kahden kuukauden välein 7 vuoden ajan vuodesta 1970 asti. Hän sitoi naiset, raiskasi heidät ja puri heitä niskaan.
- Vuonna 1985 John Crutchley piti naista vankinaan ottaakseen häneltä verta ja juodakseen sitä. Pidätyksensä jälkeen selvisi, että mies oli juonut muiden verta vuosia.
- Andrei Chikatilo, lempinimeltään ”Forest Strip Vampire”, kutsui itseään ”luonnon erehdykseksi” ja ”hulluksi hirviöksi”, kun hänet pidätettiin yli 50 ihmisen murhasta entisessä Neuvostoliitossa. Hän myönsi syöneensä ruumiinosia ja juoneensa uhriensa verta.
- Marcello de Andrade, 25, tappoi 14 nuorta poikaa Rio de Janierossa vuonna 1991, sodomasisoi heitä ja joi heidän vertaan tullakseen yhtä kauniiksi kuin he. Hänen nuorin uhrinsa oli 6-vuotias.
- Magdalena Solis osallistui verta juovaan seksikulttiin Meksikossa. Hän auttoi uskottelemaan Yerba Buenan kyläisille, että hän oli jumalatar ja suoritti verirituaaleja, joihin sisältyi useita murhia. Kun ihmisuhrit löydettiin kylän ulkopuolelta, poliisit tulivat ja lopettivat kultin toiminnan.

Dracula

Kaikki me tiedämme Bram Stokerin Draculan, joka kertoo kreivi Draculasta ja jossa on myös Lucy, Van Helsing ja Mina Harker. Kuten aiemmin mainittu, kyseinen kirja on täyttä fiktiota, mutta myös oikeassa maailmassa on Dracula. Itse asiassa enemmän kuin yksi murhaaja on nimetty niin.

Richard Trenton Chase ansaitsi lempinimensä Dracula juomalla pikkulintujen, kissojen, koirien ja ihmisten verta. Hän oli harhainen ja uskoi, että juomalla muiden verta hän ehkäisi oman verensä muuttumista pölyksi.

Vampirismi itsepuolustuksena

James Riva väitti kuulleensa vampyyrin äänen huhtikuussa 1980, ennen kuin hän ampui isoäitiään neljästi luodeilla, jotka Riva oli maalannut kultaisiksi. Riva koitti sen jälkeen juoda verta ampumahaavoista saadakseen ikuisen elämän. Lopuksi Riva sytytti isoäitinsä ruumiin tuleen. Carol Page dokumentoi Rivan tarinan ja liitti hänen haastattelunsa kirjaansa ”Verenhimo: Keskusteluja oikeiden vampyyreiden kanssa.” (Bloodlust: Conversations with Real Vampires)

Jollain asteella, Riva väitti, se oli itsepuolustusta, koska hän oli vakuuttunut siitä, että isoäiti joi hänen vertaan kun Riva nukkui. Riva uskoi kaikkien olevan vampyyrejä ja että hänen täytyi myös muuttua vampyyriksi. Salaisuus, kertoi hänen kuvittelemansa ääni, oli tappaa joku ja juoda verta. Sen jälkeen vampyyrit järjestäisivät hänen kunniakseen juhlan.

Riva oli kiinnostunut jo 13-vuotiaasta asti vampyyreistä ja piirsi kuvia väkivaltaisista tapahtumista. Hän alkoi myös syödä verenkaltaista sisältäviä asioita. Hän tappoi eläimiä, mukaan lukien hevosen (hän kertoi), juodakseen niiden verta. Hän myös löi ystäväänsä nenään ja koitti keihästää toisen voidakseen juoda heidän vertaan ja väitti, että oli hyökännyt tuntemattomien kimppuun saadakseen sitä, muttei tahtonut tappaa ketään. Riva myös piti kirvestä makuuhuoneensa oven lähellä ja kertoi kerran psykiatrilleen, että tappaisi isänsä.

Riva myös kertoi psykiatrille äänistä, jotka varoittivat häntä varomaan vampyyrejä. Äänet sanoivat, että hänen täytyi juoda verta. Riva päätti, että hänen isoäitinsä käytti yöllä tuuraa saadakseen hänen vertaan – vaikka isoäiti oli pyörätuolissa. Hän myös uskoi isoäidin myrkyttävän Rivan ruokia. Päivänä, jolloin Riva tappoi isoäitinsä, hän tunsi itse kuolevansa.

Valamiehistö totesi, että Riva oli syyllistynyt toisen asteen murhaan. Riva kertoi lopettaneensa veren juonnin vankilassa, koska hän ei saanut sitä tarpeeksi.

Howler kirjoitti:toinen tyttö, tällä kertaa vain 8-vuotias, löydettiin alastomana ja täytettynä aidan alta.

Täytettynä Olisikohan sinulla, Howler, tästä mitään lisätietoa?

Mielenkiintoisia juttuja. Yllättävän paljon löytyy historiasta "vampyyri-tappajia". Lieneekö useimpien taustalla jonkinlainen usko elinvoiman piilemiseen veressä.

Arvaus: olisikohan tuo täytettynä pieni käännöksellinen lapsus stuffed-sanasta? Lapsen ruumis oli kenties työnnettynä/ahdettuna jonkin (aidan?) alle?

joey kirjoitti:Täytettynä Olisikohan sinulla, Howler, tästä mitään lisätietoa?

Valitettavasti en englanninkielisistä lähteistä löytänyt mitään, mutta jo aiemmin linkittämässäni jutussa on seuraavasti:

wretch kirjoitti:Maaliskuun 9. päivä työmiehet löysivät 8-vuotiaan Rose Ohlingerin rakennustyömaan aidan takaa.Häntä oli puukotettu kolmetoista kertaa.Ruumis oli yritetty polttaa parafiinilla.Myös raiskauksesta löytyi "joitain merkkejä".Kürten oli työntänyt sakset tytön vaginaan.Peter seisoi väkijoukon reunalla kun ruumis oli löydetty ja sai omien sanojensa mukaan orgasmin.

Sama tapaus, sama tyttö, mutta löytöpaikaksi sanotaan eri (aidan takaa - aidan alta). Täyttämisestä ei puhuta, paitsi noista saksista (sekin kai lasketaan jonkinlaiseksi täyttämiseksi?), mutta muuten vähän lisätietoa. Suosittelen lukemaan tuon wretchin mahtavan suomennoksen, jossa on käytetty monia eri lähteitä, jos herra kiinnostaa. (Sen faktat ja oman suomennokseni faktat voivat vaihdella, koska käytössä on ollut eri lähteet)

Renfieldin syndrooma

Psykiatrit tietävät, että on olemassa käytöstä, joka tunnetaan ”kliinisenä vampirismina”. Se on syndrooma, joka sisältää harhan siitä, että ihminen uskoo todella olevansa vampyyri ja tuntee tarvitsevansa verta. Se ei nouse fiktiosta tai filmeistä, vaan eroottisesta viehätyksestä vereen ja ajatuksesta, että se välittää tietynlaisia voimia, vaikkakin varsinainen fantasian ilmentymä saattaa olla fiktion vaikuttama. Se kehittyy fantasioiden kautta, sisältäen seksuaalisen innostuksen.

Psykologi Richard Noll, ”Bizarre Diseases of the Mind” kirjan kirjoittaja, sanoo, että kliiniset tapaukset omaavat paljon samanlaista käytöstä, kuin hahmo Renfield kirjasta Dracula. Renfield on mielisairaalapotilas, joka syö hämähäkkejä ja kärpäsiä, koska hän himoitsee niidenelinvoimaa. Juuri Noll suosittelee, että kliinistä vampyrismiä alettaisiin kutsua Renfieldin syndroomaksi. Huomattuaan, että yleensä ihmiset jotka kärsivät tästä tilasta ovat miehiä, Noll havaitsi sairauksessa tiettyjä vaiheita.

”Ensimmäinen vaihe”, Noll selittää, ”on jokin tapahtuma, joka tapahtuu ennen murrosikää, jolloin lapsi on innostunut seksuaalisella tavalla jostakin tapahtumasta joka sisältää verisen haavan tai muun verisenasian. Murrosiässä tapahtuma sekoittuu seksuaalisiin fantasioihin ja tyypillinen Renfieldin syndroomasta kärsivä aloittaa autovampirismilla. Se tarkoittaa sitä, että ihminen alkaa juoda omaa vertaan ja siirtyy sitten toisiin eläviin olentoihin. Näin tiedämme parin taltioinnin avulla. Sillä on fetissimäisiä ja pakonomaisia osatekijöitä.

”Herrasmies vampyyri”

Eräs, jolla näyttää olleen Renfieldin syndrooma oli Neville Heath, 29-vuotias englantilainen ”herrasmies vampyyri”. 1940-luvun aikana hän oli olevinaan armeijan upseeri houkutellakseen naisia hotellihuoneisiin. 20. kesäkuuta 1946 taksikuski näki Heathin seurassa naisen nimeltään Margery Gardner, 33, joka löytyi murhattuna seuraavana päivänä. Hänet oli tukehdutettu ja piiskattu armottomasti jollain, jossa oli metallinen kärki. Naisen nännit oli purtu irti ja hänet oli raiskattu raa’asti tylpällä esineellä. Naisen ruumis oli veren peitossa, hänen kasvonsa olivat puhtaat, vaikka hänen sieraimissaan oli verta.

Koska Heath oli allekirjoittanut nimensä hotellirekisteriin tuosta huoneesta, poliisit menivät heti kyselemään häneltä asioita, vain huomatakseen miehen jo karanneen.

Heath kirjautui toiseen hotelliin kaupungin meripuolella ja pysytteli siellä kaksi viikkoa, ollen olevinaan sotasankari. Hän tapasi Doreen Marshallin, 21, ja saattoi hänet iltakävelylle 4. heinäkuuta. Tämän jälkeen nainen katosi. Hänen alaston ruumiinsa löytyi joistain puskista viisi päivää myöhemmin. Häntä oli leikelty veitsellä ja seksuaalisesti häväisty.

Kummallista kyllä, Heath meni poliiseiden luo tarjotakseen apuaan. Hän teeskenteli viatonta Doreen Marshallin tapauksessa ja sanoi, ettei hänen nimensä ollut Neville Heath. Poliisit kuitenkin pidättivät hänet, jotta he voisivat tutkia hänen tavaroitaan. He löysivät punotun ruoskan, joka täsmäsi ensimmäisen murhatun naisen vammoihin. Heathilla oli myös hallussaan veren kastelema huivi, joka täsmäsi uhrin veriryhmään. Toinen huivi löytyi hotellihuoneesta ja sen veri täsmäsi Doreen Marshallin veriryhmään.

Tarkemmat tutkimukset miehen armeijatietoihin ja henkilökohtaiseen historiaan osoittivat, että hän oli osallistunut useisiin sadistista käytöstä naisiin kohdistuviin tapahtumiin, vaikka hän oli aina herrasmiesmäinen naiville kihlatulleen.

Pidätettynä ja syytettynä murhasta, Heath halusi turvautua mielisairaus puolustukseen, mutta koska psykiatrit uskoivat hänen olevan sadistinen ja perverssinen, he eivät voineet sanoa Heathin olleen laillisesti mielenvikainen. Syylliseksi todettuna Heath tuomittiin kuolemaan.

Vaikka Heath ei itse asiassa juonut verta uhreistaan (vaikka on spekuloitu että hän nuoli veren Margery Gardnerin kasvoilta), hänen omistuksessaan olleet veren kastelemat huivit ja lisänä hänen rikostensa saalistava ja pakonomainen luonne arvostelevat hänet mahdollisena kliinisenä vampyyrinä.

Fantasian voima

Kiitospäivänä 1996, Roderick Ferrell, 16, Murraysta Kentuckystä johti joukon nuoria Eustisiin, Floridaan, jossa poika tappoi entisen tyttöystävänsä iäkkäät vanhemmat. Ferrell oli asunut Eustinissa vuoden ja palannut sitten Kentuckyyn, jossa hän oli tutustunut fantasia roolipeliin nimeltään Vampire: The Masquerade. Koska hän halusi jotain ”hermostuttavampaa”, hän perusti Vampyyri Klaanin. Kun Heather kutsui häntä loputtomasti ja pyysi apua, poika päätti mennä Floridaan ja tehdä tytöstä osan klaaniaan ottaen tytön sitten mukaansa.

Jossain kohtaa matkaa Ferrell päätti tappaa Wendorfsit (eli Heatherin iäkkäät vanhemmat). Hän paljasti suunnitelmansa yhdelle Heatherin ystävälle ennen saapumistaan Heatherin talolle Eustisissa. Kun hän ja neljä muuta nuorta Kentuckystä menivät hautausmaalle vaihtaakseen verta ja ”sekoittaakseen” Heatherin vampyyriklubiinsa, Ferrell tajusi mitä hänen täytyi tehdä.

Heather pysyi kahden muun tytön luona, kun Ferrell otti Howard Schott Andersonin mukaansa Wendorfien talolle. Sisällä Ferrell nuojii nukkuvan Richard Wendorfin sorkkaraudalla ja sitten puukotti Naoman, Richardin vaimon, kuoliaaksi. Ferrell poltti ”V”:n Richardin rintaan tupakoilla. Sitten hän ja Scott menivät tapaamaan tyttöjä, jotta he voisivat kaikki paeta New Orleansiin.

Yksi tytöistä paljasti heidän olinpaikkansa vanhemmilleen ja poliisi löysi ja pidätti heidät pian. Ferrell väitti, että hän oli voimakas vampyyri ja etteivät poliisit pystyisi pitämään häntä. Hän myös syytti vihollisvampyyrijengiä tapoista.

Vaikka syyttäjät syyttivät Ferrelliä murhasta, Ferrellin äiti, Sondra Gibson asetettiin syytteeseen siitä, että hän oli kirjoittanut seksuaalisesti epäsiveellisiä kirjeitä 14-vuotiaalle pojalle houkutellakseen hänet seksuaaliseen intiaatiorituaaliin. Kirjeissä nainen painotti, kuinka hän halusi olla vampyyri. Nainen pyysi poikaa ”sekoittamaan hänet ja hän tulisi olemaan ikuisuuden pojan morsian ja poika olisi hänen herransa.” Gibson todettiin syylliseksi törkeän rikokseen, laittomaan kauppaan alaikäisen kanssa. (Ihme, ettei tullut mitään muuta tuomiota. Suom. Huom.)

Koska Flodirassa ei ole “vähentynyt kapasiteetti” lakia, puolustus tarjosi tiettyjä väitteitä pienentääkseen tuomiota. Näiden väitteiden joukossa he korostivat, että Ferrell oli mieleltään järkyttynyt ja hänen äitinsä oli antanut Ferrellin osallistua väkivaltaisiin ja itsetuhoisiin roolipeleihin, jotka heikensivät hänen tietoisuuttaan siitä, mikä oli totta tai normaalia. Puolustus väitti, että Ferrell kärsi uskostaan vampirismiin.

Ilmeisesti Ferrell oli sanonut, ettei hänellä ollut sielua ja hänet oli riivattu. Hän oli keksinyt vampyyrisiä rituaaleja, jotka antoivat hänelle adrenaliinisyöksyn. Hän piti toisten uhkailusta ja siitä, että hän pystyi uskottelemaan heille, että hänen vampyyrillinen luontonsa teki hänestä kaikkivoivan. Hän uskoi, että oli oikeasti olemassa vampyyriryhmä ja että koska he olivat valinneet hänet, hänellä oli voima tehdä ihan mitä vain halusi.

Hänelle, roolipelaus vampyyrinä oli sekoittunut todelliseen maailmaan raa’alla tavalla ja hän tajusi pian, että hän ei ollut vain vastuussa psykopaattisista teoistaan vaan joutui myös maksamaan siitä hengellään.



Lopuksi tähän osaan: Näin niin kuin sivuhuomautuksena, harrastajan näkökulmasta, roolipelejä on jo pitkään väitetty vaikka vallan miksi. Esimerkiksi ainakin harrastelijoiden joukossa tunnettu D&D mukamas sai erään nuoren tekemään itsemurhan. (Lisää ko. nuoren äidistä ja itse väittämästä esim. täältä.) Lisäksi roolipelauksen on monessa lähteessä (esim. täällä) väännetty niin, että me roolipelaajat (minä mukaan lukien) olemme mukamas ns. Saatanan keksimien roolipelien vaikutuksen alaisina muuttuneet tai muuttumassa nuorten, älykkäiden ihmisten armeijaksi, joka olisi sitten valmiina käytettäväksi. Että varokaa vaan, we will rule the earth!

Niin ja vielä tuosta ylempänä mainitusta Vampire: The Masquerade:sta… Henk. koht. olen sitäkin pelannut ja se ei eroa ajatuksellisesti millään tavalla mistään muista roolipeleistä, joihin olen törmännyt. Tietysti maailma ja säännöt ovat hieman eri, mutta roolipelin perusidea (vuorovaikutteinen kerronta, jossa osallistujat pyrkivät eläytymään kuvitteellisten hahmojen rooleihin) ei siinäkään ole hävinnyt.

Tietenkin, kuten aina kaikissa fiktiivisissä asioissa, jonkun sairas mieli voi sekoittaa tapahtumat todellisuuteen, käyhän niin elokuvien ja jopa kirjojenkin kanssa. Eri asia vain, voiko tälläistä väitöstä aina uskoa.

EuroJR kirjoitti:
Bathoryn muistin olleen romanialainen. Olen nyt turhaan kiusannut romanialaisia ystäviäni viittaamalla kolmeen kovaan - Draculaan, Vlad Seivästäjään ja Bathoryyn.

Siis KAHTEEN kovaan.

Vlad Seivästäjä = Vlad Tepes= Dracula

Isänsä oli tunnettu nimellä Dracul, siis poika oli Dracula

BK kirjoitti:

EuroJR kirjoitti:
Bathoryn muistin olleen romanialainen. Olen nyt turhaan kiusannut romanialaisia ystäviäni viittaamalla kolmeen kovaan - Draculaan, Vlad Seivästäjään ja Bathoryyn.

Siis KAHTEEN kovaan.

Vlad Seivästäjä = Vlad Tepes= Dracula

Isänsä oli tunnettu nimellä Dracul, siis poika oli Dracula

Niin, mutta myyttisellä Bram Stockerin luomalla Draculalla ei ole mitään tekemistä Seivästäjän kanssa.

joey kirjoitti:

BK kirjoitti:

EuroJR kirjoitti:
Bathoryn muistin olleen romanialainen. Olen nyt turhaan kiusannut romanialaisia ystäviäni viittaamalla kolmeen kovaan - Draculaan, Vlad Seivästäjään ja Bathoryyn.

Siis KAHTEEN kovaan.

Vlad Seivästäjä = Vlad Tepes= Dracula

Isänsä oli tunnettu nimellä Dracul, siis poika oli Dracula

Niin, mutta myyttisellä Bram Stockerin luomalla Draculalla ei ole mitään tekemistä Seivästäjän kanssa.

Itse asiassa on sillä. Muistan lukeneeni jostain, että Stoker otti vaikutteita ja mahdollisesti myös nimen Vlad Tepesiltä, joka tosiaan tunnettiin Draculana, Draculin poikana.

Yleissivistyksessäni on aukkoja, enkä ole lukenut Stokerin opusta, mutta olen lukenut miehestä sen verran, että hän mieltyi sanaan dracul, mikä alunperin tarkoitti romanian kielessä lohikäärmettä (ja dracula on siis käännettynä lohikäärmeen poika). Vlad Draculan saksalaisten vastustajien suissa sana sai kuitenkin väärän merkityksen, ja pian Valakian ruhtinas tunnettiin "paholaisen poikana". Tämä käännös on elänyt sitkeästi jo yli 500 vuotta.

Siinä Coppolan hienon näköisessä, mutta aivan liian siirappisessa, elokuvassahan oli Draculan vaimon itsemurha, mikä ainakin on ideoitu historiasta. Sitä en sitten tiedä, onko romaanissa kyseistä tapahtumaa. Pitäisi kai hakea kirjastosta ja lukea se.

Vladin seivästysorgioista ei kai päästä yksimielisyyteen, ainakaan kun on kyse niiden massiivisuudesta. Väitteitä on, että vastustajat värittivät tarinoita verellä ja suolenpätkillä, mikä ei olisi lainkaan epätavallista. Yhtä kaikki, Romaniassa mies on yhä kansallissankari (vaikka paikalliset rahastavatkin tyhmiä turisteja myyteillä).

Howler kirjoitti: Itse asiassa on sillä. Muistan lukeneeni jostain, että Stoker otti vaikutteita ja mahdollisesti myös nimen Vlad Tepesiltä, joka tosiaan tunnettiin Draculana, Draculin poikana.

Juujuu, mutta se tarinan Dracula ei ole Tepes, Draculan henkilöhistoria on hyvin erilainen. Varmasti saanut vaikutteita Tepesiltä, mutta mikäli mielikuvitus- ja tosimaailman henkilöt on luettavissa tasavertaisiksi, kyseessä on kaksi eri henkilöä.

Kuulostaapa loogiselta

^ Tarpeeksi loogiselta minulle, tajusin mitä tarkoitat

Nyt, lisää suomennosta, olkaa hyvä.

Vampyyrihuijaus

Sarjamurhaaja John George Haigh tiesi monsterimaisen kuvan voiman kauhistuttaakseen ihmisten mieliä ja vielä tänäkin päivänä häneen viitataan murhaajana, joka joi kupillisen uhriensa verta ennen ruumiin hävittämistä. Haigh löytyy melkein jokaiselta ”monernit vampyyrit”-listalta, joka hänen oman näkemyksensä mukaan osoittaa, miten pitkälle hänen legendansa kulkee. Kuitenkin, ei ole olemassa todisteita siitä, että Haighilla olisi ollut tuollainen fetissi.

Kun Haigh pidätettiin Englannissa 1949 kadonneen naisen mahdollisesta murhasta, Haighin ensimmäinen kysymys koski hänen mahdollisuuksiaan päästä pois paikallisesta mielisairaalasta. Pian hän antoi yksityiskohtaisen tunnustuksen, johon sisältyi kuuden ihmisen tappaminen veren juomisen vuoksi. Hän sanoi, että hän houkutteli heidän varastoalueelle ja löi heitä päähän tappaakseen. Sitten hän leikkasi valtimon auki kurkusta ja täytti kupin verellä juodakseen sen: Juodessaan tuoretta verta Haigh tunsi olonsa paremmaksi. Sitten hän hajotti ruumiin isoissa hapolla täytetyissä tynnyreissä. Haighin omien sanojen mukaan hänen täytyi tehdä niin. Hän ei kyennyt estämään itseään.

Kuitenkin, on selviä todisteita siitä, että jokainen rikos tehtiin kun Haigh oli veloissa ja ei ole olemassa todisteita, että Haigh olisi toiminut pakonomaisesti. Itse asiassa 12 psykiatria tutki hänet ja vain yksi totesi, että Haigh kärsi poikkeuksellisesta mielentilasta – itsekeskeisestä vainoharhaisuudesta. Toiset uskoivat, että Haigh esitti kaiken.

Yleisölle oli shokki todeta, että Haigh saattaisi olla mielisairas ja että tuolloin hän saattaisi välttää kuolemantuomion. Haigh oli ennen esittänyt lääkäriä, asianajajaa ja insinööriä silloin, kun siitä oli hyötyä hänen tarkoitusperilleen. Tässä tapauksessa hän oli olevinaan psykoottinen ihminen, joka joi verta.

Se ei kuitenkaan toiminut. Kun Haigh odotti teloitustaan vankilassa, kolme uutta psykiatria tutki hänet ja hekään eivät onnistuneet löytämään todisteita siitä, että Haigh joisi verta pakonomaisesti.


Olemme nyt tutkineet aika paljon ns. vanhan ajan vampyyrejä, joten nyt tutkimme vähän lähempää aikaa. Tai no lähempää ja lähempää, seuraava tapaus on kymmenen vuotta vanha.


Vähän lähemmän historian hyökkäyksiä

San Franciscossa vuonna 1998, Joshua Rudiger, 22, väitti olevansa 2000-vuotias vampyyri ja viilteli haavoittuvaisia kodittomia ihmisiä veitsellä niskaan kaupungissa. Hän haavoitti kolmea miestä ja tappoi naisen, joka nukkui oviaukossa. Erään uhrin tunnistus johti Rudigerin pidätykseen ja tuolloin Rudiger väitti, että hänen täytyi juoda ihmisverta. Kuollut nainen oli kuollut verenhukkaan.

”Saalis on saalis”, Rudiger kertoi tutkijoille.

Rudigerilla oli historiaa mielisairauksista, hän oli vuorotellen väittänyt olevansa vampyyri ja ninjasoturi, ja oli kerran yrittänyt itsemurhaa samuraimiekalla. Tohtori Paul Good, joka todisti Rudigerin tapauksessa, huomasi että Rudiger oli diagnosoitu jo neljän vanhana psykoottiseksi. Rudiger oli siirretty kasvatusperheisiin ja psykiatrisiin sairaaloihin, jossa hän nuoli toisten potilaiden rintakehiä. Ennen kuin Rudiger täytti 18, hän kertoi terapeutille, että hänestä tulisi vampyyri ja että hän joisi veren lähellään olevista ihmisistä.

18-vuotiaana Rudigerin sallittiin lähteä, mutta hän ei selvästikään ollut parantunut. Vuonna 1997, sen jälkeen kun oli hyökännyt ystävänsä kimppuun jousen ja nuolen kanssa, Rudigerilla diagnosoitiin skitsofrenia ja kaksisuuntaisuussairaus.

Vaikka Rudigerin asianajaja totesi ”syytön” vedoten mielenvikaisuuteen kodittoman naisen kuolemasta, Rudiger todettiin syylliseksi toisen asteen murhaan. Huolimatta asianajajan vaatimuksesta lähettää Rudiger psykiatriseen sairaalaan hoitoon, tuomioksi tuli 23 vuotta vankilassa.

2000-luvun roolipelivampyyrit

Vielä viimeaikaisempi tapaus käsittelee kahta mentaalisesti epävakaata nuorta, jotka (yllätys yllätys) myös pelasivat vampyyrejä roolipeleissä ja rohkaisivat toisiaan väkivaltaisuuteen.

Vuoden 2002 alussa pari, joka oli tavannut erään lehden kautta, joutui oikeuden eteen Bochumissa, Saksassa ystävänsä tappamisesta satanistisessa rituaalissa. Manuela Ruda, 23, ja hänen miehensä Daniel, 26, puukottivat Frank Haagenia 66 kertaa, hakkasivat häntä vasaroin, joivat hänen vertaan ja jättivät hänen mätänevän ruumiinsa arkun viereen, jossa Manuela tykkäsi nukkua. Ruumiin mahasta työntyi leikkausveitsi ja rintakehään oli kaiverrettu pentagrammi.

Murhan jälkeen pari ajeli ympäriinsä odottaen Saatanan seuraavaa käskyä ja varustautuivat moottorisahalla, vain ollakseen ”valmiita”. Heidät pidätettiin bensa-asemalla.

Oikeudessa Manuela väitti, että hän oli päässyt vampirismin makuun, kun hän oli kohdannut vampyyrikultit Britanniassa. Hän löysi ”halukkaita luovuttajia” Internetistä ja oppi verenjuonnin ”purujuhlissa”. ”Purujuhlissa” purtiin jokaista ruumiin osaa, paitsi kaulavaltimoa, jonka pureminen oli tiukasti kiellettyä. Sitten Manuela antoi sielunsa Saatanalle, joka oli määrännyt ”uhrauksen” jonain mitä nainen itse kuvaili ”valon ja energian aurana”. Hän ja hänen miehensä myönsivät, että he olivat suorittaneet rikokset, joista heitä syytettiin, mutta he eivät olleet niistä vastuussa. He olivat ainoastaan Saatanan työkaluja ja heidän täytyi ”varmistaa, että uhri kärsi”.

Rikostekninen psykiatri Norbert Leygraf arvioi heidät ja kertoi heidän olevan vakavasti häiriintyneitä ja että he voisivat tappaa uudelleen. Hän suositteli, että pari pidettäisiin suljetussa hoitolaitoksessa.

Säälimättömin vampyyri

Yksi kaikkein pahimmista kliinisistä vampyyritapauksista on Fritz Haarmannin tapaus. Hänet tunnetaan myös Saksan ”Hannoverin vampyyrinä”. Haarmann oli itse asiassa laitostettu eräänä hetkenä myöhään 1800-luvulla, mutta mies pakeni. Lopulta hänestä tuli koditon hylkiö. Sitten Haarmann oppi, miten teurastaa lihaa, jonka jälkeen hän kykeni aloittamaan liiketoimet ja sai kodin. Hänen oma paikkansa suojeli hänen hyökkäyksiään poikia kohtaan.

Hän etsi harhailevia poikia juna-asemalta ja vei heidät kotiinsa. Pian Haarmann yhdisti voimansa hyvännäköisen miespuolisen prostituoidun Grafin kanssa, jolla oli parempi onni. He veivät poikia Haarmannin kotiin, ruokkivat heidän ja tämän jälkeen Haarmann pakotti heidät seksiin. Usein nuo uhrit vain yksinkertaisesti katosivat. Kerran poliisi nappasi Haarmannin itseteosta ja pidätti hänet ahdistelusta. Poliisit eivät osanneet aavistaakaan, että Haarmann oli tappanut toisen pojan ja että tuon pojan pää oli heidän lähellään uutislehtien alla.

Yhdessä Graf ja Haarmann pyydystivät ja tappoivat arviolta 50 nuorta miestä yli 5 vuoden aikana. Heidät pysäytti viimein se, kun joku löysi säkillisen kalloja ja luita Leinen kanaalilta ja kuljetti säkin poliisille. Koska Haarmann asui lähellä kanaalia ja koska hänet oli pidätetty aiemminkin, poliisit tutkivat hänen kotinsa. He löysivät kadonneiden poikien vaatteita ja näkivät veritahrat seinillä. Taas Haarmann pidätettiin ja hän tunnusti.

Kun hän puhui, hän kutsui uhrejaan ”peliksi”. Hän kuvaili miten hän tarttui poikiin, jotka olivat uneliaita ison aterian jäljillä, ja kun hän harjoitti sodomiaa pojilla, he (Haarmann ja Graf) purivat poikien kurkkuja kunnes pää oli melkein irti ruumiista. Kun Haarmann maistoi poikien veren, hän sai orgasmin. Tämän jälkeen hän teurasti poikien ruumiit, söi osan lihoista ja myi loput avoimesti kaupassaan normaalina teurastuslihana. Loput osat hän heitti kanaaliin.

Saatuaan kauhistuttavia todisteita 27 murhaan, tutkijat varmistivat Haarmannin tuomion ja hänet tuomittiin kuolemaan teloituksella. Hetkiä ennen kuin (giljotiinin) terä tippui alas , Haarmann ilmoitti, että nämä olivat hänen häänsä.

Rikostekniset todisteet

Rikosteknilliset hammaslääkärit voivat tutkia, täsmäävätkö puremajäljet ruumiissa epäillyn puremajälkiin. Esimerkiksi Ted Bundy tuomittiin murhasta tällaisten todisteiden avulla, samoin kuin myös Wayne Boden.

Nuori opettaja, Norma Vaillancourt, löytyi murhattuna asunnostaan vuonna 1968 Montrealissa, Kanadassa. Hänet oli kuristettu, raiskattu ja hänen rintojaan oli pureskeltu. Rikos oli sadistien, mutta muita hyviä epäiltyjä ei ollut, kuin naisen monet poikaystävät.

Päivää myöhemmin toinen uhri löydettiin samasta kaupungista samassa kunnossa, ja purujäljet täsmäsivät toisiinsa. Näytti siltä, ettei kumpikaan nainen taistellut vastaan, joten oletettiin, että kumpikin tunsi hyökkääjän ja myös hyväksyi jotain mitä hän halusi tehdä. Se vaikutti samanlaiselta tavalta, kuin vampyyrin uhrille tekemä hypnoottinen transsi ennen ruokailua.

Vuonna 1969, Marielle Archambault kertoi työtovereilleen, että hän oli haltioitunut eräästä miehestä, jonka hän oli hiljattain tavannut. Myös tämä nainen kuoli ja hänen ruumiistaan löytyi myös puremajälkiä. Kuitenkin, hän oli taistellut vastaan.

Lisäksi tuli vielä kaksi muuta uhria, yksi niistä Calgaryssä, ennen kuin vampyyri pysäytettiin vuonna 1971. Poliisit pidättivät jo aiemmin mainitun Wayne Bodenin ja hammaslääkärit tarkistivat, täsmäsivätkö hänen hampaansa uhreista löytyneisiin puremajälkiin. Rikostutkijoilla oli suht helppoa tarkistaa jälkiä, koska niitä oli niin useita.

Oli päivänselvää, että Boden otettiin kiinni. Tuolloin hän viimein tunnusti tappaneensa tämä naiset samalla, kun harrasti heidän kanssaan rajua seksiä. Hän oli kuristanut naiset ja sitten tullut vimmaiseksi tarpeesta purra naisten rintoja. Hän tajusi tehneensä sen vain liian kovaa.

Fiktion vaikuttamia

Allan Menzies, 22, katsoi vampyyrielokuva Queen of the Damnedia (Kadotettujen kuningatar) uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Hän myönsi katsoneensa pakkomielteisesti ”kuningatartaan”, Akashaa, yli 100 kertaa. Hänen fiksaationsa naisesta lisättynä hänen uskoonsa siitä, kuinka tämä julma vampyyri astui pois roolistaan ja astui Menziesin elämään vaihtokauppana miehen sielusta kääntyi lopulta kuolettavaksi. Menziesin vampyyrin inspiroima rikos ja oikeudenkäynti käsiteltiin perin pohjin ”The Scotsman” lehdessä, kuten myös muissa lehdissä ympäri Iso-Britanniaa. Ja tietenkin elokuvakriitikoilla sekä uskonnollisilla kirjoittajilla oli mielipiteitä asiaan. ¨

Niille, jotka eivät tunne Kadotettujen kuningatarta Akashaa, lyhyt selitys: Elokuva perustuu samannimiseen kirjaan, jonka on kirjoittanut Anne Rice. Akasha on säälimätön verenmetsästäjä ilman katumusta. Kirjassa Akasha on muinainen egyptiläinen kuningatar, kaikkien vampyyreiden kantaäit,i joka herää muinaisesta unestaan 1980-luvulla kuultuaan vampyyri Lestatin rokkimusiikkia. Herättyään Kadonneiden kuningatar rankaisee kansaansa tuhoten melkein jokaisen vampyyrin ja siirtyy tämän jälkeen massamurhaamaan ihmisiä, vaatien lisää ja lisää verta. (En kerro tämän enempää, ihan siltä varalta, että joku haluaa kirjan lukea tai leffan katsoa, suosittelen lämpimästi kumpaakin)

Allan Menziesin paras ystävä, Thomas McKendrick toi elokuvan mukanaan eräänä päivänä, ja he katsoivat sen yhdessä. Tämän jälkeen Menzies lainasi sen ja katsoi sitä päivittäin, joskus jopa kolme kertaa päivässä. Akashasta tuli hänelle todellinen, kuten myös muista vampyyreistä, ja Menzies alkoi kutsua itseään ”Leoniksi”.

Menzie uskoi, että Akasha vieraili säännöllisesti hänen luonaan ja teki hänen kanssaan sopimuksen: mies saisi kuolemattomuuden, jos hän tappaisi ihmisiä toimittaakseen heidän sielunsa kuningattarelle. Menzies vietti suurimman osan ajastaan yksin huoneessaan ja hänen isänsä pystyi kuulemaan poikansa puhuvan ja huutavan – vaikka huoneessa ei ollut muita kuin poika itse. Menzies näytti muuttuvan joksikuksi, jota hänen isänsä ei tiennyt. ”Kaikki Allanin puheet”, Thomas Menzies sanoi myöhemmin, ”olivat vampyyreistä, peleistä ja verestä. Ei ollut enää normaaleja keskusteluja.”

Sitten Thomas McKendrick katosi. Hänet nähtiin viimeksi vierailemassa Menziesien kotona 11. joulukuuta 2002. Menziesin isä tuli kotiin tuona päivänä ja huomasi verijälkiä useissa paikoissa ympäri taloa. Se huolestutti häntä, mutta Allan kertoi niiden tulleen siitä, kun hän oli vahingossa haavoittanut itseään tölkillä. Thomas Menzies kertoi poliiseille, että McKendrick oli todellakin tullut käymään 11. joulukuuta, mutta se oli hänen viimeinen havaintonsa hänestä.

Mutta sitten Allan Menzies lähestyi McKendrickin äitiä supermarketissa ja kysyi häneltä, tietääkö hän miten veritahroja voisi poistaa.

Poliisit näkivät hänet mahdollisena epäiltynä McKendrickin katoamiseen, mutta ilman todisteita he eivät voineet tehdä mitään.

Tammikuun 4. päivänä löytyi McKendrickin vaatteita säkistä nummilta, joten kaksi päivää myöhemmin poliisit tutkivat Menziesien kodin. Kun poliisi oli puhutellut Allania, hän otti yliannostuksen huumeita ja päätyi sairaalaan kahdeksi päiväksi.

18. tammikuuta 2003 löytyivät McKendrickin jäänteet matalasta haudasta. Ruumiinavaus osoitti, että häntä oli puukotettu 42 kertaa suurella veitsellä kasvoihin, päähän ja ruumiiseen ja häntä oli nuijittu päähän 6 kertaa (joissain lähteissä sanotaan, että 10) vasaran kaltaisella välineellä. Hyökkäys oli ollut pitkäaikainen ja häntä oli lyöty päähän hyvin voimakkaasti.

Kyselyn jälkeen Menzies myönsi, että hän oli syönyt osan ystävänsä päästä ja juonut hänen vertaan. Hän kertoi allekirjoittaneensa Anna Rice novellin nimellä ”Vamp” ja selitti, että hän oli päättänyt myydä sielunsa syntyäkseen toiseen elämään toisessa muodossa. Vasta oikeudenkäynnissä hän kuvaili tarkasti hirmutekoaan – ja kielsi, että häntä voisi syyttää.

Menziesin oikeudenkäynti ei ollut ihan yksinkertainen, hän syytti alter egoa ja toivoi ettei olisi koskaan tehnyt sitä. Hän myös puolusti itseään ja kertoi, että 11. joulukuuta McKendrick oli sinetöinyt kohtalonsa pilkkaamalla Akashaa. Menziesillä napsahti omien sanojensa mukaan tuolloin. Hän myös kertoi, että ennen tuota tapahtumaa hän oli syönyt raakoja maksoja saadakseen verta. Kun hänen puolustusasianajajansa kysyi häneltä, uskoiko hän olevansa nyt vampyyri ja oliko hän nyt kuolematon, kumpaankin kysymykseen hän vastasi ”Kyllä”. Teon tapahtuessa Akasha oli kuulemma Menziesin seurassa koko ajan, hyväksyen tapahtumat. Menzies ei katunut tekoaan, koska hän uskoi, että hänen täytyi murhata joku. ”Jos et murhaa jotakuta, et voi olla vampyyri”.

Menzies oli kokenut väkivallantekoja jo aiemmin. 14-vuotiaana hän oli puukottanut luokkatoveriaan ja saanut siitä tuomionkin. Hän kertoi olleensa kiusattu ja että hän oli puolustanut itseään. Silti toiset tiesivät hänet sadistiksi. Natsit ja sarjamurhaajat kiehtoivat nuorta Menziesiä. 18-vuotiaasta asti hän oli pakkomielteinen vampyyreistä ja vuonna 2001 hän osoitti intoa walesilaisesta rikoksesta, jossa nuori mies oli tappanut vanhan naisen juodakseen hänen vertaan ja tullakseen vampyyriksi.

Menzies diagnosoitiin psykopaatiksi ja tunteellisesti häiriintyneeksi, muttei mielisairaaksi. Hänet diagnosoinut tohtori myös totesi, että Menzies mahdollisesti teeskenteli pakkomielteensä voimakkuuden saadakseen kevyemmän tuomion.

Vankilasta käsin Menzies lähetti itselleen kirjeitä isänsä taloon, fantasiahahmojen kirjoittamina. Yksi niistä oli ”Vamp” (kirje oli kirjoitettu verellä), ja se oli kirjoitettu Akashalle. Kirjeessä vannottiin, että murhia tapahtuisi lisää. Näillä kirjeillä Menziesin oletettiin vahvistavan esitystään mielisairaudesta.

Joka tapauksessa Menziesin mukaan ”Vamp” todellisuudessa teki. Se ei ollut hän (Menzies), joka oli kirjoittanut novellin sivuille; ”Minä olen päättänyt tulla vampyyriksi. Veri on elämä, olen juonut verta ja se on oleva minun, koska olen nähnyt kauhun.” Se oli hänen alter egonsa ”Vamp”, joka tekstin oli kirjoittanut. Tämän kertomuksen takia puolustuksen psykiatri diagnosoi skitsofrenian. Menziesin harhat olivat hallusinaatioiden tasoa.

Loppujen lopuksi oikeudenkäynti johti siihen, että Menzies sai minimituomion, 18 vuotta vankeutta. Kun häneltä kysyttiin toivoisiko hän pystyvänsä palaamaan ajassa ja olemaan tappamatta ystäväänsä, vastaus oli ”En”.