MURHA.INFO

Vaittisen Tauno

Tauno Vaittinen oli vast'ikään käynyt reissulla Moskovassa. Nyt hän katseli kotonaan TV:tä ja otti silloin tällöin naukut konjakkiputelista. Eleltiin helmikuun alkupäiviä ja päivä oli jo ehtinyt iltaan. Viriili eläkeläismies vei juuri pulloa ääntä kohden ottaakseen taas napanderit. Silloin lankapuhelin pirahti.
Luurin toisessa päässä kyseli alakerrasta käsin vuokralaisrouva, (57), tuliaisia reissulta.
-Niitähän piisaa... yksi pullo Koskisen korvalääkettä ja kolme hyvälaatuista konjakkia, Vaittinen vastasi ylpeänä. Ja niin nainen sai kutsun yläkertaan juominkeja tuhoamaan.

Pian maistiaisia otettiin yksissä tuumin jo korkatusta konjakkipullosta tekemällä paukut. Ja toiset... ja kolmannet...
Sitten Vaittinen (82), ehdotti, että eiköhän mentäisi hieman tuonne sänkykamarin puolelle. Alakerran rouva oli oitis suostuvainen ja niin hipsuteltiin makuukammariin, jossa riisuunnuttiin sekä asetuttiin makuulle. Vaittinen oli tässä vaiheessa täysin pahaa- aavistamaton siitä, mitä pian tulisi tapahtumaan. Aivan yhtä vähän tulevaa osasi ennustaa alakerrassa majaa pitävä vuokralaisnainen...

Välittömästi molempien päästyä pahnoille vaakakenoon alkoi alakerrasta kantautua kovaa mekkalaa. Vaittinen lähti kalsareissa ottamaan selvää metelin alkuperästä.

Vain hetkeä aiemmin toisaalla

Esa ja Marko olivat nautiskelleet olusia suoraan pulloista hörppimällä niin uutterasti, että viimeisen ruskean, lasisen pullon pohja alkoi vääjäämättä häämöttää edessä. Tämän uhkaavan tilanteen takia Esa Saikkosella muistui yht'äkkiä mieleen eräs asia. He olivat kortteeranneet kerran tovin aikaa äitimuorin kanssa Keravalla alivuokralaisena osoitteessa Viikalankuja 7. Juuri tästä Esalla välkähti päähän tapa ansaita -ellei jopa kirkasta- lisää olutpullosia, kun kerran viimeistä oltiin parahillaan viemässä...

Pian kahdet oluenhuuruiset askeleet kuljettivat Esaa ja rakennusmies Marko Hiltulaa kohti ennalta suunniteltua määränpäätä. Heidän seurassaan oli aiemmin kaljoja litkiessään viihtynyt myös toveri, joka oli kuitenkin jäänyt asuntoonsa parin likan kanssa. Joskus aiemmin kulmilla tavatut tyttöset olivat tulleet visiitille vain tovia aiemmin.

Kellon viisarit lähentelivät puolta yötä Esan ja Markon tepsutellessa alivuokranantajan tukikohtaa päin. Esan vyöllä koreili Rambopuukko, jonka paksun ja leveän terän selkämyksessä kulki sahalaitainen kuvio. Markon vyötä somisti samanlainen veitsi, ja sen terä oli kirkas, kun taas Esan musta, tai toisinpäin.

Takaisin Vaittisen asunnolle

Eläkeläismies Taunon päästyä asuntonsa keittiöön häntä vastassa oli pari nuorelta näyttävää miestä - Marko, tuttujen kesken Make (20), ja Esa (19) olivat saapuneet perille.
Esa oli houkutellut Maken mukaansa, eikä tätä oikeastaan ollut tarvinnut edes houkutella. Oli riittänyt, että Esa oli sanonut alivuokralaisasunnon omistajalla olevan huhujen mukaan rahaa kuin roskaa! Esa oli myös sanonut tunteneensa paikat, eikä hän ollut puhunut lööperiä. Hän oli lisännyt, että miehellä on viinaa, jota voisi sitäkin yksissä tuumin varastaa. Jos mies heittäytyisi hankalaksi, otettaisiin väkisin...

Vaittiselta tivattiin ensi töikseen, missä rahat ja viinat olivat! Höysteeksi mukaan lisättiin, että joko antaa ne, tai tulee turpiin! Vastauksia kysymyksiin ei kuitenkaan jääty odottelemaan vaan Vaittista mätkittiin suoraa päätä kasvoille ja potkuja sateli kaupan päälle ympäri kehoa. Taunon kaatuessa lattialle potkuja tuli edelleen toisen nuoren jaloista käsin. Silloin Taunon seuralaisena ollut nainen huomasi poikien vyöllä olevat puukot. Matkan varrelta Make oli poiminut kätöseen myös kepin. Kaiken varalta lyömäaseeksi.

Naisen istuessa sängyn reunalla nuoria peläten, toinen tuli yllättäen hänen viereensä ja sanoi naivansa häntä. Sen jälkeisistä tapahtumista nainen muistaa enää lähinnä suunnattoman pelon ja nuorten miesten riehumisen.
Nämä tonkivat kaapit, heittelivät tavaroita lattialle, paiskoivat tuoleja ja tätä kaikkea säästettiin koko ajan kiroilemalla ahkerasti.
Nainen muistaa että toinen poika vaati häntä hyväilemään jäykistynyttä elintään. Sukupuoliyhdynnästä hän ei ole varma, hän ei muista.
Otsaansa hän oli jossain vaiheessa saanut 1-2 cm haavan. Sen synty on hänelle hämärän peitossa.

Saalista tuli

Lähes tunnin Vaittisen papan luona riehuttuaan pojat olivat saaneet tarpeekseen. He olivat noukkineet mukaansa tarpeellisimmat tavarat ja poistuneet yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin.
Saalista ynnättiin matkalla Hiltulan majapaikkaa kohti. Oli kirves, oli radionauhuri, kolmen kilon sokeripussista puhumattakaan. Saikkosen sormesta löytyi kultainen sormus. Lisäksi löytyi taskukelloa, taskulamppua, Neuvostoliiton ruplia... eikä tässä kaikki saalis, purkillien lääkkeitäkin oli päässyt mukaan.

Hiltula päätti välittömästi testata uuden kirveen tehoa ja huitoi parin auton ikkunat säpäleiksi. Myös pari postiloovaa, Keravan kaupunginjohtajan auton takavalot ja juuri anastettu radionauhuri saivat kirveestä.

jatkuu joskus kuvien kera...

Teksti omin sanoin, lähde Alibi no:5 /1988.

... jatkoa

Muut odottivat

Poikain palattua reissulta kolmas kaveri ja tytöt odottivat yhä asunnolla. Kolmatta poikaakin Esa oli yllyttänyt mukaan, mutta tämä oli sanonut lopettaneensa varastelun eikä lähtenyt mukaan tälläkään kertaa.
Ensi sanoikseen Saikkonen rehvasteli palattuaan, että mies taisi tulla tapetuksi.
Likat säikähtivät ja lähtivät oitis koteihinsa.
Silloin Esa ja Make huomasivat toisen veitsen kadonneen ja molempien olevan yltä päältä veressä. Nyt oli vuoro säestää noitumalla surkeaa saalista ja sitä, että heidän sormenjäljet olivat jääneet Vaittisen taaton asunnolle.

Seuraaksi poikasia odotti poliisi, ja vaikka Vaittisen kavaljeeri ei poikia tuntenut, ei poliiseilla ollut vaikeuksia selvittää, keitä Tauno Vaittisen asunnolla oli käynyt.
Pojat tunnustivat kilvan. Oma osuuskin kerrottiin auliisti eikä toisen piikkiin yritettykään pistää.

Marko Hiltula kertoi kuulustelussa, että puukotettuaan miestä, ymmärsi tämän kuolevan. Mitä hän tuolla hetkellä ajatteli, sitä hän ei osannut sanoa. Ehkä hän ajatteli, että jäähän tästä kuitenkin kiinni.
Hän ei vaivannut päätään miettimällä asiaa. Ei tuolloin, eikä myöhemminkään. Hän ei katunut. Ei tuolloin, eikä myöhemminkään.

Kuulustelun loppupuolella Hiltula tuumi, että Vaittinen olisi kuollut ilman Rambopuukon iskua sydämeenkin, niin kovasti he olivat tätä pahoinpidelleet.
Naista hän kertoi lyöneensä, koska tämä huusi, ja lopettaneensa kun nainen lopetti huutamisen.
- Nainen ei huutanut edes sukupuoliyhdynnän aikana. Mielestäni hän antoi suosiolla ja oli itsekin touhussa mukana, joten en usko väkisinmaanneeni häntä. Jälkeenpäin ajateltuna harmittaa, että nainen tuli jätettyä henkiin, sillä hän on varmaan vasikoinut meidät.
Makelle ei ole merkitystä, onko hän syyllistynyt tahalliseen henkirikokseen. Tälläkään hetkellä kun hän ei välitä siitä, mitä uhrille kävi.

Poikien CV:t aiemmalta ajalta

Esa:
Pakkaaja Esa Saikkonen oli kartuttanut ansioluetteloaan aiemmin muun muassa rötöstelemällä ahkerasti. Keravan nuorisovankilassa häntä oli säilötty tämän vuoksi 1v 2kk ajan. Siellä hän oli viihtynyt aina marraskuulle 1987 asti, jolloin oli löntystellyt sieltä vapauteen.
Saikkonen liene ollut kätevä pakkaamaan saaliin ammattinsa puolesta. Tätä tarina ei meille kerro, mutta se kertoo, että tepasteltuaan vapauteen oli tämä viihtynyt kavereiden nurkissa ahkerasti ryypäten...

Pitkäkestoista nesteytystä oli rahoittanut Keravan sosiaalihuolto. Sossun markat eivät riittäneet alkuunkaan, joten lisärahoitusta oli hankittu kavereilta vippaamalla.
Kun sekä markat että kaljat oli juotu, jäi jäljelle kolme edelleen janoista kaveria.
Niinpä he päättivät lähteä päivälenkille.
Kolmisin he reippailivat paikalliseen kauppaan, johon Hiltula oli kotvaa ennen avannut tilin. Takaajina toimivat tietysti ketkäs muutkaan kuin Esa ja kaverus kolmikosta. Työpaikkatiedoiksi oli tietysti myös kauppiaalle ilmoitettu väärät tiedot.
Piikkiin ostettiin ensi alkuun reilu tusina kaljapulloja ja palan painikkeeksi vähän ruokaa. Pian oli kuitenkin enää pelkät hylsyt käsissä ja aika lähteä jälleen päiväkävelylle. Tällä kertaa irtopullot jätettiin rauhaan ja tili karttui olutkoreilla; yksi mallaskori mieheen.

Korit hupenivat vikkelästi ja varasto alkoi uhkaavasti huveta. Lisää tarvittiin taas, totta kai. Niinpä kolmet määrätietoiset askeleet tepsuttelivat jälleen tuttua kauppaa kohti. Tällä kertaa kauppias kuitenkin ilmoitti, että luottoa ei tilillä enää ollut ja pojat jäivät kuivin suin.

Make:
Hiltula ei ollut jäänyt "pekkaa pahemmaksi" : saldona oli varkauksia ja törkeitä pahoinpitelyjä. Kesän ollessa kauneimmillaan 1987, oli kakun maku Keravan vankilassa alkanut kyllästyttää siinä määrin, että hän oli päättänyt karata. Kävi kuitenkin niin onnellisesti, että hän jäi kiinni välittömästi.

Kun Make yhdessä Esan ja toisen kaveruksen kanssa lähti kaupasta tyhjin käsin, he kekkuloivat kohti asuntoa, josta myöhemmin tulivat lähtemään visiitille Vaittisen luo. Tuolloin Maken päässä takoi ajatus, että juomavarannot ovat käymässä vähiin.
Samoin oli käymässä vähiin aika Vaittisen tiimassa...

Juuri ennen h-hetkeä ja sen aikana

Ulko-oven oli Vaittisen ukki laittanut lukkoon. Pojat saivat oven auki sisäpuolelta rikkomalla lasin. Sen jälkeen loikattiin eteiseen ja siitä suoraan yläkertaan.
Ensimmäinen verkkokalvot tavoittanut näky oli Vaittinen kalsareissa makuuhuoneen ovella ja naisvieras nousemassa istumaan pedin laidalle.
Esa muistelee, että Make alkoi "hakata ukkoa" välittömästi. Etukäteen oli sovittu, että lyödään heti ulko-ovella, kun tämä tulee avaamaan.
Vaittinen pakeni olohuoneeseen ja Make syöksyi perässä. Esa meni etsimään viinaa ja rahaa keittiöön. Alaston vanha nainen ilmestyi kynnykselle. Hänet Esa tönäisi kovakouraisesti sänkyyn ja käski olemaan hiljaa.

Olohuoneeseen päästyään Saikkonen näki Vaittisen makaavan maassa liikkumattomana ja Maken seisovan vieressä hajareisin kalikka kädessään. Vaittinen ei vastannut Esan tivaamisiin, missä rahat ovat. Esa ajatteli Maken lyöneen hänet tajuttomaksi.
Hän meni jatkamaan kaappien penkomista ja palattuaan olohuoneeseen, näki Maken olevan sukupuoliyhteydessä vanhan alastoman naisen kanssa.

Saikkonen ravisteli lattialla makaavaa miestä ja sai tämän istumaan. -Saatanan ukko, missä rahat? Missä rahat!
- Saat satasen, mumisi Vaittinen sekavana.
Esa käski hakea rahat. Vaittinen hyppäsi vaatehuoneeseen ja salpasi oven niin, ettei Esa saanut sitä auki. Esa luovutti ja palasi keittiöön penkomaan laihoin tuloksin.
Olohuoneeseesta kuului tappelun ääniä ja Esa loikki katsomaan. Tauno oli tullut vaatehuoneesta jakari kädessään. Sillä hän oli alkanut takoa sukupuoliyhteydessä olevaa Makea päähän.
Esa poimi keittiöstä jakkaran ja heitti sen Vaittisen päähän. Silloin jakoavain putosi Vaittisen kädestä ja tilanne rauhoittui siksi aikaa, että Make sai vedettyä housut jalkaansa.
Vaittinen tarjosi uudelleen satalappusta. Esa käski karjuen häntä hakea satamarkkasen ja nopeasti!
Kun Vaittinen pyysi odottamaan satkun hakiaakseen, Saikkonen kamppasi ikämiehen lattialle ja ja vaati saada tietää missä rahat olivat. Vaittinen ei sitä kertonut, jolloin Esa hermostui ja suuntasi kaksi potkua suoraan päähän tehden tästä tajuttoman. Tällä hetkellä vuoteesta vapautettu nainen hoiperteli paikalle pyytäen tupakkaa. Koska tämäkään ei ymmärtänyt rahoista mitään, läimäytti Esa hänelle korvapuustin.

Vaittinen ryömi kohti sänkyä. Make tuli huoneeseen ja rikkoi puhelimen. Sitten hän tiedusteli Esalta oliko tämä saanut rahaa. Tuskissaan Vaittinen hoki lattialla kirmurrellen: Satanen, satanen... saatte sata...

Raiskauksen lomassa Make oli hukannut puukkonsa, joten Esa lainasi omaansa. Raivoissaan hän polvistui Vaittisen viereen ja painoi voimalla puukon rintaan kahvaa myöten.

Myöhemmin

Esan sanoin myöhemmin Alibille: ei hyvin mene. Lähdettiin vain hakemaan viinaa ja rahaa. Ei siinä näin pitänyt käydä.

Kuvassa Marko Hiltula oikeuden istunnossa. Syytteet: ryöstömurha ja raiskaus. Raiskauksen kiisti juristi, jonka mukaan: "Huomioonottaen päämieheni ja naisen suuren ikäeron, ei tämä todennäköisesti ole kokenut kauhunhetkiä yhdynnässä. "

Teksti omin sanoin, lähde Alibi no 5/1988.
Kuvat Alibi -lehti 5/1988.

Yhden kuvan kokoa kohtuullistettu
-NILS-

Juristi kiisti raiskauksen mutta myönsi kuitenkin yhdynnän. Miten ihmeessä ikä vaikuttaisi tuossa, etteikö nainen olisi kokenut kauhunhetkiä, etenkin kun raiskaaja pahoinpiteli hengettömäksi hetkeä aiemmin tämän edessä miehen!

Onko jolla kulla tietoa Hiltulan elämän kuvioista myöhemmiltä vuosilta? Esimerkiksi missä päin asustellut jne. Miehessä on nimittäin sen verran psykopaattisia taipumuksia, että 110% varmuudella on esimerkiksi seksuaalirikoksia ja jatkanut.

Hyvin mielenkiintoinen, mutta taas ja jälleen tyypillinen tapaus, jossa viinan, tai ylipäätään alkkoholin himo meneee kaiken muun edelle ja kaverin kanssa tyhmyys tiivistyi murheelliseen lopputulemaan.

Tämä Keravan henkirikos tehtiin 4. helmikuuta omakotitalossa, Kurkelan kaupunginosassa (tieto HS 6.2.1988)

Tekijät tuossa edellä jo mainittiin, mutta kerran vielä: 20-vuotias varastomies Marko Ilmari Hiltula ja 19-vuotias pakkaaja Esa Uolevi Saikkonen.

Uhri oli kuollessaan 81-vuotias ja naisystävänsä/tuttavansa 57-vuotias.

Tuusulan kihlakunnanoikeus tuomitsi marraskuussa 1988 kumpaisellekin hönölle 9 vuotta vankeutta. Vaikka oikeuden mielestä teko oli erittäin raaka ja täytti murhan tunnusmerkistön ja tuomioon sisältyy murhan lisäksi ryöstö sekä pienempiä rikoksia, niin pieneen tuomioon vaikutti se, että molemmat ressukat olivat täyttä ymmärrystä vaille. Nyt he selvisiävät (oletettavasti) 4,5 vuoden (tai 6 vuoden) istumisella, kun sillä (mukamas) vialla päässä oli noin 9 vuotta tuomiota alentava vaikutus.
- Epäselväksi jäi auttoiko pieni tuomio siihen, että se vika päässä parani, vai millä tämä kummallinen tuomion alentaminen perusteltiin?

Raiskauksesta ei kait sitten tuomiota annettu. Ehkä tuo mainittu juristin härski vetoomus vaikutti asiaan...?

Mutta elettiinhän aikaa, jolloin vasemmiston rakentama hyysäämis- ja ymmärtämispolitiikka oli levittänyt syöpäsolunsa jokaiseen ministeriöön ja lähes kaikkiin virkamiehiin. Jopa silloinen presidentti vapautti monimurhaajia 10 vuoden istumisen jälkeen.

Mut mut, Saikkonen - ainakin hän - lähti taimitarhaan Keravalle, vaan ei siellä viihtynyt.

18.3.1989 kello 16 hän karkasi vankilasta toisen vangin kanssa. Saikkosesta kerrottiin, että hän saattaa olla vaarallinen.
- Karkaamisessa oli auttanut lomalla ollut vanki tyttöystävänsä kanssa.

Karkurit tavoitettiin jo kello 20 aikoihin Helsingistä.

Lähteenä HS arkisto

Kuten jo ennalta hieman ounastelinkin, kiintoisaa lisätietoa tuli tapaukseen Doctor Lecterin ehtymättömistä tiedonhakulähteistä. Kiitokset valaisevasta lisäkatsauksesta.

Tekoon liene yksi osasyy ollut myös kuningas alkkoholin krooninen nautiskelu etukäteen. Tästä kertoo ehkäpä kirveen välitön testiinpääsy, Vaittisen papan luona pitkäkestoisesta riehumisesta puhumattakaan.

Olen antanut itseni käsittää tutkimustietojen pohjilta, että kuka tahansa ei alkkoholinkaan vaikutuksen alaisena tee tuollaisia seksuaalisia tekoja, kuten teki Make alias Marko Hiltula. Pidän selviönä, että Vaittisella tehty teko ei ollut viimeinen kerta, josko sitten ensimmäinenkään. Vaikka ei raiskauksen syyte todennäköisesti läpi mennytkään käräjillä, selviöhän on että raiskauksesta kyse oli kuitenkin.

Kylli kirjoitti Testit ja kyselyt osiossa, Vanhuksen surma Keravalla 80-luvun lopulla? -ketjussa: "Esan muistan pellavapäisenä, aran oloisena pikkupoikana 70-luvun lopulta. Kotioloissa oli kai pikkuisen toivomisen varaa. Isoveljestään kuulin, että oli kännissä ajanut autollaan raskaana olevan naisen päälle. Lapsi kuoli. HUOM! Muistelen näin." (Lainausta lyhennetty)

Samassa ketjussa EuroJR on maininnut, että Esa oli tehnyt itsemurhan vankilassa ollessaan hirttäytymällä.

Tuo tapahtumapaikka sijaitsee pienellä, syrjäisellä omakotitaloalueella, Imppalanmäellä, jonka erottaa Kurkelasta Tampereen junarata. Keravan vankilaan on matkaa jotain kilometrin suuntaan.

On se kyllä ollut suurta viattomuuden aikaa, kun nuorisorikolliset ovat voineet toistensa takaamina avata lähikauppaan kaljanostotilin! Mutta ne kauppakohtaiset luottotilit olivat tosiaan tuohon aikaan tapana. Kai niillä sai sitten sidottua asiakkaita sen verran hyvin, että kesti myös nuorisorikollisten luottotappiot.

Kulttuurihistoriallisena erillishuomautuksena kerrottakoon, että 1900-luvun taitteessa Imppalanmäellä junia lienee katsellut Sibelius. Hän nimittäin asui noin 100 metrin päässä myöhemmältä rikospaikalta. Tuolta aikakaudelta on peräisin Finlandia, joka on siis saatettu hyvin säveltää samoissa maisemissa. Ja jos vielä vähän jatketaan, niin Finlandian alkua on arveltu sävelkuvaukseksi liikkeelle lähtevästä höyryveturista. Ja jos kyseessä on kuvaus matkaan puuskuttavasta höyryveturista, ja jos Sibelius sävelsi Finlandian Keravan Mattilassa, niin Keravalta pohjoiseen lähtevien höyryveturien looginen katselupaikka Mattilasta nähden olisi ollut juurikin Imppalanmäki!

No niin, vähän karkasi aiheesta, koettakaa kestää.

Kiitos Villeri, lähimiljöön historiikkitieto oli oikein mielenkiinnosta luettavaa.

Osaisiko joku kertoa jotain tuosta Hiltulasta?
Varsin pelottava yhtälö, että poikonen on ollut kiltin ja vaarattoman näköinen babyface, ja luonne on ollut täysin päinvastainen -kuten toki aika monessa muussakin tapauksessa.

Hiltulan Makesta...
Make asui Kaukonpolku 6 E:ssa kuudennessa kerroksessa 80-luvun puolessa välissä. Pihalla asui paljon 1972-78 syntyneitä skidejä, minä mukaan lukien. Make oli vähän meitä vanhempi, mutta usein hän liittyi meidän seuraan. Mä tulin Maken kanssa hyvin juttuun ja en koskaan tuntenut oloani turvattomaksi tai että olisi jotenkin tarvinnut pelätä hänen seurassaan. Ajasta on jo 40 vuotta aikaa ja itse olen ollut tuolloin reilu 10-vuotias nulikka, mutta jotain muistijälkiä ajasta on.
Mun muistikuvan mukaan Make joskus kertoi muuttaneensa Keravalle pohjoisesta, Kemi soittaa jotain kelloa, mutta en ole ihan varma tästä.
Muistelisin hänen kertoneen, että on vaihtanut sukunimeä ja että hänen oma isänsä olisi kuollut ennen etelään muuttoa. Nimenvaihto saattaa liittyä siihen jos äiti oli mennyt uusiin naimisiin... Eli heidän perhe Kaukonpolulla oli äiti, isäpuoli ja Make. Ihan normiperheeltä he vaikuttivat. Jostain muistinsopukoista tulee mieleen, että hän olisi sanonut alkuperäisen sukunimensä olleen Jankkila? Tämä on täysin mutu-muistelua, enkä laittaisi tästä päätäni pantiksi.
Mutta muistoja itse päätähdestä satunnaisessa järjestyksessä:

A-rapussa asui joku vanha sotaveteraani eläkeläisukko, jolla me skidit jostain syystä käytiin joskus hengaamassa. Ei mitään muistikuvia miksi siellä käytiin, mutta kaikin puolin harmitonta oleskelua. Olisko se silloin tällöin pyytänyt meitä poikia hakemaan Hätävara-kioskilta Ilta-lehteä tjs. Make bongasi hänen kirjahyllyllä sellaisen vanhan ajan säästöpossun. Se oli sellainen sinisen läpikuultava, jonka läpi näki että siinä on kolikoita. Yht´äkkiä Make päätti varastaa sen ja juoksi ulos. Me muut kundit katottiin, että mitä helvettiä nyt tapahtui... toivottavasti vanhus ei luullut, että oltiin juonessa mukana.

Kyllä Make joitain pihan kakaroista kiusasi. Yksi juttu oli kun pihalla asunut Ile (RIP, kuoli nuorena synnynnäiseen sydänvikaan) esitteli jotain hienoa piirustustaan ja Make pyysi sen nähtäväksi. Käsiin saatuaan repi sen palasiksi ja Ile lähti itkien kotiin. Vähän ajan päästä Ilen faija tuli pihalle ja Make yritti selittää vahingoksi. Repesi muka kiipeilytelineessä, joka oli sellainen neliönmuotoinen, jossa oli ns. narukatto, jonka päällä silloin tällöin loikoiltiin. Kohta ne juoksi kilpaa ja Make huuteli hädissään äitiään parvekkeelle. Rappuun se juoksi karkuun äijä perässään. En tiedä saiko kiinni ja Make selkäänsä, vai pääsikö karkuun.

Leikittiin paljon siinä Kaukonpolun takana olevassa metsässä, jossa menee Kalevan pururata. Tai silloin se vielä oli pururata, nykyään kai ihan hiekkaa. Ihmeteltiin miksi sen talon, jossa on D & E raput, takana oli invalidimopo, sellainen kolmipyöräinen, missä oli taka-akselilla 2 rengasta, katto päällä ja ohjauskahvalla ohjattiin. Poliisithan siihen jonkun vanhemmat sitten soitti ja eipä tarvinnut kaukaa hakea syyllistä, sen kun meni hissillä kutoseen ja ottivat pojan maijan kyytiin.

Meidän perhe muutti vuonna 86 pois Kaukonpolulta, mutta törmäsin kaveriin vielä kerran ennen tätä murhakeissiä. Olin käyttämässä koiraa iltakusella ja Make käveli vastaan kirves olalla. Väittäisin, että sillä oli joku kaveri seurana, mutta en muista että se olisi ollut Ekku. Vaihdettiin siinä muutama sananen, enkä tällöinkään kokenut häntä mitenkään pelottavaksi, ihmettelin vaan mielessäni, että mitä helvattua se tekee kirveellä. Sen on täytynyt olla tota vuoden 88 talvea. Kumma yhteensattuma toi kirves tämän murhakeissin kanssa, mutta tämä tapaaminen tapahtui aika kaukana tuosta murhapaikasta. He tulivat mua vastaan Maalarintien kanssa samansuuntaisesti kulkevalla hiekkapolulla joka on siellä vieläkin, josta Kurkelaan on jonkinverran matkaa.

Joka tapauksessa kyllä siinä pikkukriminaalin vikaa oli jo tuolloin n.16-17 vuotiaana ja ikävää, että tämä päätyivät tälläiseen tekoon. Olisi kiva kyllä tietää miten hänen elämä jatkui...

Hei tämä on hieman huvittavaa kirjoittaa tätä. Mutta kun luen tätä tekstiä niin oon ihan ihmeissään miksi mun isä (Esa Uolevi Saikkonen) ei ole koskaan kertonu minulle tästä. Hän on yhä elossa asuu yhä Keravalla. Terveisin Esan toinen tytär S. Saikkonen.

Saikkonen_s kirjoitti: Ti Joulu 16, 2025 12:23 am Hei tämä on hieman huvittavaa kirjoittaa tätä. Mutta kun luen tätä tekstiä niin oon ihan ihmeissään miksi mun isä (Esa Uolevi Saikkonen) ei ole koskaan kertonu minulle tästä. Hän on yhä elossa asuu yhä Keravalla. Terveisin Esan toinen tytär S. Saikkonen.

Miksi olisi kertonut, ei kovin kiva historia isukilla. Tuli perhejouluun vähän uutta keskusteltavaa?

Ei sitä kyllä mummon nussimisella normi-ihminen lapsilleen kehuskele.

Onko muita hyviä juttuja teidän faijasta...?

Huutaja Jaana kirjoitti: Ti Joulu 16, 2025 4:47 am Ei sitä kyllä mummon nussimisella normi-ihminen lapsilleen kehuskele.

Onko muita hyviä juttuja teidän faijasta...?

Esa ei ketään raiskannut.Ja lopullisen henkirikoksenki teki toinen.

nilpertti kirjoitti: Ti Joulu 16, 2025 8:46 am

Huutaja Jaana kirjoitti: Ti Joulu 16, 2025 4:47 am Ei sitä kyllä mummon nussimisella normi-ihminen lapsilleen kehuskele.

Onko muita hyviä juttuja teidän faijasta...?

Esa ei ketään raiskannut.Ja lopullisen henkirikoksenki teki toinen.

Sorry, My Bad.

Esa Saikkonen "Messias" löytyy muuten Facesta, lienee sama kaveri.

Hieno heviliivi muuten äijällä: "GO TO HELL FUCKER", "FUCK ME" jne...

Saikkonen_s kirjoitti: Ti Joulu 16, 2025 12:23 am Hei tämä on hieman huvittavaa kirjoittaa tätä. Mutta kun luen tätä tekstiä niin oon ihan ihmeissään miksi mun isä (Esa Uolevi Saikkonen) ei ole koskaan kertonu minulle tästä. Hän on yhä elossa asuu yhä Keravalla. Terveisin Esan toinen tytär S. Saikkonen.

Onko isäs pysyt kaidalla tiellä? Ette ilmeisesti ole väleissä kun tänne kirjoittelet?