Kimmo Raiskio, Pudasjärvi - murhasi ja raiskasi 1978, hakkasi ja raiskasi 1984
Lähetetty: Ti Heinä 09, 2024 1:09 pm
Pohjois-Pohjanmaalla, Iijoen keskijuoksulla sijaitseva Pudasjärvi tunnetaan paitsi Syötteen matkailualueesta ja kansallispuistosta, mutta myös väkivaltaisuudestaan.
Me muistamme mielipuolisen juhannusmurhan vuodelta 2010 sekä ahdistavan henkirikos-, tuhopoltto ja kaappaustragedian vuodelta 2019.
Nyt kuitenkin mennään vuoteen 1978 ja edetään vuoteen 1985 saakka. Heille jotka hakevat hetkessä elävää pinnallista someviihdettä, tällä viestillä ei ole mitään annettavaa.
Elettiin marraskuuta 1978. 19-vuotias eläkeläinen Kimmo Raiskio oli perse auki ja häntä panetti. Jotain pitäisi tehdä kummankin asiantilan korjaamiseksi. Niinpä hän käveli vanhustentalolle, jossa hänen ajatusmaailmansa mukaan oli saatavilla apua kumpaankin tarpeeseen.
Uhriksi valikoitui yli 60-vuotias nainen. Raiskaaminen jäi jostain syystä yritykseksi, mutta törkeä ryöstö onnistui. Vierailunsa lopuksi Raiskio puukotti naisen hengiltä. Huhua, että olisi myös kuristanut.
Joulukuun lopulla annettiin tuomio:
Eräässä lehtiuutisessa kerrotaan surmatyön tehdyn vuonna 1977 ja mm. Iltalehdessä kerrotaan, että vuonna 1979, mutta etenkin jälkimmäinen on virheellinen tieto.
Oli miten oli, niin jo puolessatoista kuukaudessa tuli selväksi, että 19-vuotias eläkeläinen - syntynyt siis todnäk vuonna 1958 - oli päästään osittain vialla. Varttihullu. Liekö tuo päävamma ollut syynä pääsyyn eläkkeelle?
Sen sijaan että olisi mätkäisty elinkautinen, tekohan oli murha, niin annettiinkin vuosituomio. Eihän sitä nyt muka-mielisairasta voi vankilassa pitää edes sitä 10 vuotta mikä olisi ikäisensä ek tuolloinkin vähintään ollut. (Oliko siis näin vuonna 1978?)
- Elettiinhän aikaa jolloin vasemmistohumanismi jylläsi virkamiehistössä ja rikollisista huolehdittiin paremmin kuin heidän uhreistaan.
Raiskio istui murhasta noin 6 vuotta! Hän vapautui Pelson varavankilasta 29.12.1984. Mikäs oli 25-vuotiaan eläkeläisen ollessa. Muut maksoivat hänen elämänsä. Pudasjärvellä hän oli kuitenkin jo merkitty mies. Sellainen vähemmän pidetty.
Vapauduttuaan Raiskio suuntasi Ouluun. Ryypiskeli ja oli yön matkustajakodissa. Aamulla 30.12. hän matkusti linjuriautolla Pudasjärvelle. Raiskio nautti Oulusta ostamiaan viinaksia ja ehti viedä tapaamaltaan mieheltä lompakon rahoineen päivineen. Raiskio suuntasi baariin. Nyt hänellä oli rahaa. Puuttui enää rakkautta.
Baarissa hän käyttäytyi sen verran levottomasti, että henkilökunta pyysi poistumaan.
Raiskio suuntasi erääseen kerrostaloon ja pääsi sisälle kahden siskoksen asuttamaan huoneistoon. Toinen naisista oli tuolloin poissa ja paikalla oli vain hänen lapsuudesta saakka kuuromykkä 64-vuotias siskonsa Eevi.
Raiskio ryhtyi riehumaan asunnossa. Hän hakkasi Eeviä astalolla päähän, potki ja löi nyrkein vartaloon. Lopulta hän raiskasi Eevin. (Erään lehtitiedon mukaan asunnossa oli tuolloin kaksi naista ja Raiskio pahoinpiteli molemmat, mutta raiskatun uhrin sisko oli oikeudessa kertomansa mukaan tuolloin poissa kotoaan).
Poistuessaan Raiskio otti mukaansa koruja, hajuvesipullon, runsaasti talletuksia sisältävät pankkikirjat ja käteistä rahaa noin 3700 markkaa. Yskänlääkkeet Raiskio joi.
Nyt oli millä mällätä - ja ehkä se tyydytys minkä hän sai avuttoman ihmisen hakkamisesta ja raiskaamisesta antoi potkua päivään.
Raiskio matkusti linjurilla Kuusamoon. Poliisilla oli kuitenkin jo tieto rikoksesta ja mahdollisesta epäillystä ja tämän sijainnista. Kuusamossa olikin virkavalta vastassa ja reilu yhden vuorokauden vapaus oli sitten siinä.
Korut Raiskio oli kertomansa mukaan vetänyt vessasta alas. Muu anastettu omaisuus saatiin takaisin.
Uhrilla oli lukuisia vammoja; kolme kylkiluuta oli murtunut, päässä ruhjevammoja, toinen silmä muurautunut umpeen, sukuelimessä ruhjevammoja ja immenkalvo oli repeytynyt.
Pudasjärven kihlakunnanoikeus kävi puimaan tapausta talvella 1985. Puolustuksen vaatimuksen mukaisesti Raiskio passitettiin mielentilatutkimukseen.
En löytänyt tietoa miten tässä lopulta kävi. Tuliko taas ja jälleen täyttä ymmärrystä vaille olevan alennettu tuomio, vai ymmärrettiinkö antaa pisin mahdollinen rangaistus minkä tälläisestä törkyilystä voi antaa?
Lähteinä jokin rikoslehti, HS 31.12.1978 ja Iltalehti 2.1.1985.
Me muistamme mielipuolisen juhannusmurhan vuodelta 2010 sekä ahdistavan henkirikos-, tuhopoltto ja kaappaustragedian vuodelta 2019.
Nyt kuitenkin mennään vuoteen 1978 ja edetään vuoteen 1985 saakka. Heille jotka hakevat hetkessä elävää pinnallista someviihdettä, tällä viestillä ei ole mitään annettavaa.
Elettiin marraskuuta 1978. 19-vuotias eläkeläinen Kimmo Raiskio oli perse auki ja häntä panetti. Jotain pitäisi tehdä kummankin asiantilan korjaamiseksi. Niinpä hän käveli vanhustentalolle, jossa hänen ajatusmaailmansa mukaan oli saatavilla apua kumpaankin tarpeeseen.
Uhriksi valikoitui yli 60-vuotias nainen. Raiskaaminen jäi jostain syystä yritykseksi, mutta törkeä ryöstö onnistui. Vierailunsa lopuksi Raiskio puukotti naisen hengiltä. Huhua, että olisi myös kuristanut.
Joulukuun lopulla annettiin tuomio:
Eräässä lehtiuutisessa kerrotaan surmatyön tehdyn vuonna 1977 ja mm. Iltalehdessä kerrotaan, että vuonna 1979, mutta etenkin jälkimmäinen on virheellinen tieto.
Oli miten oli, niin jo puolessatoista kuukaudessa tuli selväksi, että 19-vuotias eläkeläinen - syntynyt siis todnäk vuonna 1958 - oli päästään osittain vialla. Varttihullu. Liekö tuo päävamma ollut syynä pääsyyn eläkkeelle?
Sen sijaan että olisi mätkäisty elinkautinen, tekohan oli murha, niin annettiinkin vuosituomio. Eihän sitä nyt muka-mielisairasta voi vankilassa pitää edes sitä 10 vuotta mikä olisi ikäisensä ek tuolloinkin vähintään ollut. (Oliko siis näin vuonna 1978?)
- Elettiinhän aikaa jolloin vasemmistohumanismi jylläsi virkamiehistössä ja rikollisista huolehdittiin paremmin kuin heidän uhreistaan.
Raiskio istui murhasta noin 6 vuotta! Hän vapautui Pelson varavankilasta 29.12.1984. Mikäs oli 25-vuotiaan eläkeläisen ollessa. Muut maksoivat hänen elämänsä. Pudasjärvellä hän oli kuitenkin jo merkitty mies. Sellainen vähemmän pidetty.
Vapauduttuaan Raiskio suuntasi Ouluun. Ryypiskeli ja oli yön matkustajakodissa. Aamulla 30.12. hän matkusti linjuriautolla Pudasjärvelle. Raiskio nautti Oulusta ostamiaan viinaksia ja ehti viedä tapaamaltaan mieheltä lompakon rahoineen päivineen. Raiskio suuntasi baariin. Nyt hänellä oli rahaa. Puuttui enää rakkautta.
Baarissa hän käyttäytyi sen verran levottomasti, että henkilökunta pyysi poistumaan.
Raiskio suuntasi erääseen kerrostaloon ja pääsi sisälle kahden siskoksen asuttamaan huoneistoon. Toinen naisista oli tuolloin poissa ja paikalla oli vain hänen lapsuudesta saakka kuuromykkä 64-vuotias siskonsa Eevi.
Raiskio ryhtyi riehumaan asunnossa. Hän hakkasi Eeviä astalolla päähän, potki ja löi nyrkein vartaloon. Lopulta hän raiskasi Eevin. (Erään lehtitiedon mukaan asunnossa oli tuolloin kaksi naista ja Raiskio pahoinpiteli molemmat, mutta raiskatun uhrin sisko oli oikeudessa kertomansa mukaan tuolloin poissa kotoaan).
Poistuessaan Raiskio otti mukaansa koruja, hajuvesipullon, runsaasti talletuksia sisältävät pankkikirjat ja käteistä rahaa noin 3700 markkaa. Yskänlääkkeet Raiskio joi.
Nyt oli millä mällätä - ja ehkä se tyydytys minkä hän sai avuttoman ihmisen hakkamisesta ja raiskaamisesta antoi potkua päivään.
Raiskio matkusti linjurilla Kuusamoon. Poliisilla oli kuitenkin jo tieto rikoksesta ja mahdollisesta epäillystä ja tämän sijainnista. Kuusamossa olikin virkavalta vastassa ja reilu yhden vuorokauden vapaus oli sitten siinä.
Korut Raiskio oli kertomansa mukaan vetänyt vessasta alas. Muu anastettu omaisuus saatiin takaisin.
Uhrilla oli lukuisia vammoja; kolme kylkiluuta oli murtunut, päässä ruhjevammoja, toinen silmä muurautunut umpeen, sukuelimessä ruhjevammoja ja immenkalvo oli repeytynyt.
Pudasjärven kihlakunnanoikeus kävi puimaan tapausta talvella 1985. Puolustuksen vaatimuksen mukaisesti Raiskio passitettiin mielentilatutkimukseen.
En löytänyt tietoa miten tässä lopulta kävi. Tuliko taas ja jälleen täyttä ymmärrystä vaille olevan alennettu tuomio, vai ymmärrettiinkö antaa pisin mahdollinen rangaistus minkä tälläisestä törkyilystä voi antaa?
Lähteinä jokin rikoslehti, HS 31.12.1978 ja Iltalehti 2.1.1985.