Jane Toppan, "kuoleman enkeli"
Lähetetty: La Kesä 28, 2008 4:05 am
Jane Toppan, oikealta nimeltään Honora Kelley, syntyi Bostonissa 1857. Hän jäi pienenä äidistään orvoksi, ja köyhä, alkoholisti isä kasvatti hänet ja muut lapset yksin. Isä sai väkivaltaisia raivokohtauksia, joten jopa naapurit kutsuivat häntä Kelley the Crack'iksi.
Vuonna 1863 Kelley laittoi Honoran ja hänen vanhemman sisarensa tyttöjen kasvatuskotiin ja häipyi. Alle kahdessa vuodessa Honora pääsi palvelijaksi Ms. Abner Toppanille. Vaikka Honoraa ei koskaan virallisesti adoptoitu, hän otti tuolloin nimen Jane Toppan. Toisaalta hän oli perheenjäsen, toisaalta taas palvelija, jota ojennettiin alentuvasti.
Ulospäin "Jolly Jane" oli aina iloinen ja ulospäinsuuntautunut. Monet hänet tunteneet sanoivat kuitenkin, että hänellä oli ilkeä tapa levittää perättömiä juoruja, ja että hän nautti kadehtimiensa ihmisten saattamisesta vaikeuksiin. Myöhemmin selvisi myös, että hän jo tuolloin oli pyromaani sanan varsinaisessa merkityksessä, eli hän sai seksuaalista nautintoa tulipalojen sytyttelemisestä.
Jane kävi sairaanhoitajakoulun ja menestyi siellä erinomaisesti, vaikuttaen monet lääkäreistäkin pätevyydellään ja miellyttävyydellään. Salaisesti hän kuitenkin teki kokeita potilaillaan, annostellen näille erilaisia myrkkyjä. Loppujen lopuksi hän päätyi atropiinin ja morfiinin yhdistelmään kaikkein käyttökelpoisimpana.
On epäselvää, montako ihmistä hän tarkalleen surmasi noiden sairaanhoitajavuosien aikana, mutta luultavasti ainakin tusinan. Hän tunnusti myöhemmin, että ihmisten tappaminen tuotti hänelle "äärimmäistä iloa". Hänen mielihyvänsä kulminoitui, kun hän kiipesi potilaidensa viereen sänkyyn näiden viimeisten kuolinkouristusten ajaksi.
Opiston jälkeen Jane jatkoi uraansa yksityisenä sairaanhoitajattarena. Hän oli mukavana ihmisenä hyvin suosittu Cambridgen parhaiden perheiden keskuudessa - ja tappio noiden 10 vuoden aikana jopa sata ihmistä. Uhrien joukossa olivat hänen paras ystävänsä Myra Conners, sekä kasvattisisar Elizabeth.
Kuten sarjamurhaajilla usein käy, Jolly Janen murhanhimo kiihtyi lopulta sellaisiin mittoihin, että epäilykset heräsivät. Kesällä 1901, kun hän oli viettämässä kesää vanhan ystävän Alden Davisin kesämökillä, hän kuuden viikona aikana murhasi Davisin itsensä, tämän vaimon, sekä kaksi aikuista, naimisissaolevaa tytärtä.
Pidätettynä ollessaan hänen paljastuksensa psykiatreille olivat uskomattoman kuuloisia: hän kertoi tekojensa olevan "vastustamattomien seksuaalisten impulssien" ajamia. Hän sai eroottista mielihyvää pidellessään myrkytykseen kuolevia ihmisiä sylissään. Mielihalut olivat vähitellen kasvaneet, kunnes tänä nimenomaisena kesänä hän "oli antanut periksi".
Tuomioistuin tuomitsi hänet "moraalisesti mielipuolisena" (senaikainen termi psykopatialle) loppuiäkseen mielisairaalaan. Heti oikeudenkäynnin päätyttyä hän tunnusti 31 murhaa lisää.
Hän eli mielisairaalassa vielä 36 vuotta, ja kuoli 1938. Tarina kertoo, että hän toisinaan, viekas hymy huulillaan sanoi yhdelle sairaanhoitajattarista: "Hae morfiini, kultaseni, niin menemme osastolle. Sinulla ja minulla tulee olemaan todella hauskaa nähdessämme heidän kuolevan".
Vuonna 1863 Kelley laittoi Honoran ja hänen vanhemman sisarensa tyttöjen kasvatuskotiin ja häipyi. Alle kahdessa vuodessa Honora pääsi palvelijaksi Ms. Abner Toppanille. Vaikka Honoraa ei koskaan virallisesti adoptoitu, hän otti tuolloin nimen Jane Toppan. Toisaalta hän oli perheenjäsen, toisaalta taas palvelija, jota ojennettiin alentuvasti.
Ulospäin "Jolly Jane" oli aina iloinen ja ulospäinsuuntautunut. Monet hänet tunteneet sanoivat kuitenkin, että hänellä oli ilkeä tapa levittää perättömiä juoruja, ja että hän nautti kadehtimiensa ihmisten saattamisesta vaikeuksiin. Myöhemmin selvisi myös, että hän jo tuolloin oli pyromaani sanan varsinaisessa merkityksessä, eli hän sai seksuaalista nautintoa tulipalojen sytyttelemisestä.
Jane kävi sairaanhoitajakoulun ja menestyi siellä erinomaisesti, vaikuttaen monet lääkäreistäkin pätevyydellään ja miellyttävyydellään. Salaisesti hän kuitenkin teki kokeita potilaillaan, annostellen näille erilaisia myrkkyjä. Loppujen lopuksi hän päätyi atropiinin ja morfiinin yhdistelmään kaikkein käyttökelpoisimpana.
On epäselvää, montako ihmistä hän tarkalleen surmasi noiden sairaanhoitajavuosien aikana, mutta luultavasti ainakin tusinan. Hän tunnusti myöhemmin, että ihmisten tappaminen tuotti hänelle "äärimmäistä iloa". Hänen mielihyvänsä kulminoitui, kun hän kiipesi potilaidensa viereen sänkyyn näiden viimeisten kuolinkouristusten ajaksi.
Opiston jälkeen Jane jatkoi uraansa yksityisenä sairaanhoitajattarena. Hän oli mukavana ihmisenä hyvin suosittu Cambridgen parhaiden perheiden keskuudessa - ja tappio noiden 10 vuoden aikana jopa sata ihmistä. Uhrien joukossa olivat hänen paras ystävänsä Myra Conners, sekä kasvattisisar Elizabeth.
Kuten sarjamurhaajilla usein käy, Jolly Janen murhanhimo kiihtyi lopulta sellaisiin mittoihin, että epäilykset heräsivät. Kesällä 1901, kun hän oli viettämässä kesää vanhan ystävän Alden Davisin kesämökillä, hän kuuden viikona aikana murhasi Davisin itsensä, tämän vaimon, sekä kaksi aikuista, naimisissaolevaa tytärtä.
Pidätettynä ollessaan hänen paljastuksensa psykiatreille olivat uskomattoman kuuloisia: hän kertoi tekojensa olevan "vastustamattomien seksuaalisten impulssien" ajamia. Hän sai eroottista mielihyvää pidellessään myrkytykseen kuolevia ihmisiä sylissään. Mielihalut olivat vähitellen kasvaneet, kunnes tänä nimenomaisena kesänä hän "oli antanut periksi".
Tuomioistuin tuomitsi hänet "moraalisesti mielipuolisena" (senaikainen termi psykopatialle) loppuiäkseen mielisairaalaan. Heti oikeudenkäynnin päätyttyä hän tunnusti 31 murhaa lisää.
Hän eli mielisairaalassa vielä 36 vuotta, ja kuoli 1938. Tarina kertoo, että hän toisinaan, viekas hymy huulillaan sanoi yhdelle sairaanhoitajattarista: "Hae morfiini, kultaseni, niin menemme osastolle. Sinulla ja minulla tulee olemaan todella hauskaa nähdessämme heidän kuolevan".