PPK 1982
Rahat ja henki
Komisario Kalevi Pietikäinen
Moni meistä on lukenut sarjakuvista tai ainakin kuullut sanonnan rahat tai henki, mutta onkohan kukaan ajatellut paljonko rahaa pitää tuollaisessa tilanteessa olla, jotta henki säilyisi.
Tämän kertomuksen uhrilla sitä oli ehkä muutama tuhatmarkkanen, mutta se ei riittänyt, häneltä meni rahojen lisäksi myös henki.
Ruumislöytö
Perjantaina, 21 päivänä joulukuuta 1979 kello 14.05 ilmoitti tuntematon mieshenkilö puhelimitse Rauman rikospoliisille, että hän oli hetkistä aikaisemmin löytänyt Raumalla Nummenkatu 8:ssa sijaitsevan asumattoman asuinrakennuksen WC:stä miehen ruumiin.
Välittömästi ilmoituksen saatuaan poliisit menivät mainittuun osoitteeseen, jossa oli kaksi asuinrakennusta. Näistä toinen, pihan perällä oleva kaksikerroksinen rakennus oli asumaton. Tässä rakennuksessa siis piti tuon ilmoitetun ruumiin olla. Poliisien mentyä tämän rakennuksen toiseen kerrokseen he totesivat, että siellä olevan WC:n ovi oli auki. Sisällä WC:ssä oli noin 30-vuotiaan miehen ruumis. Miehellä oli yllään tumma puku, jonka taskut oli käännetty nurin, ja kaulassaan tumma solmio.
Sen sijaan mieheltä puuttuivat kengät, joita ei läheisyydessäkään näkynyt.
Miehen pään ja yläruumiin ympäri oli laitettu muovinen pukupussi ja sen päällä punainen kirjava pussilakana.
Täysin jäätynyt vainaja oli istuvassa asennossa lattialla siten, että hänen jalkansa olivat WC-istuimen päällä.
Mies oli otettu hengiltä todennäköisesti puukolla, koska hänen kaulassaan, kasvoissaan ja rinnassaan oli useita pistoja viiltohaavoja.
Kaikesta päätellen surmaaminen oli tapahtunut muualla ja sen jälkeen ruumis oli kannettu löytöpaikkaan.
Muovista pukupussia ja pussilakanaa oli käytetty kantovälineenä ja samalla estämään mahdollinen veren tippuminen kuljetuksen aikana. WC:n lattialla ei ollut havaittavissa verijälkiä.
Lumitilanteesta päätellen ruumis oli täytynyt kuljettaa kysymyksessä olevaan paikkaan ennen 17. 12.1979, jolloin viimeksi satoi lunta. Asumattomaan rakennukseen ja sieltä pois johtivat vain yhdet jalanjäljet, jotka olivat tuoreet ja ne olivat todennäköisesti poliisille ilmoituksen tehneen miehen jättämät.
- Nummenkatu 8 pihamaa. Vasemmalla Rantalaisen asuntoon johtava porras, takana asumaton rakennus, mistä uhri löytyi..jpg (229.41 KiB) Katsottu 912 kertaa
Tutkimusaluetta laajennetaan
Ilmoitettuaan asiasta keskusrikospoliisin lääninosastolle, josta lähti tutkijoita välittömästi paikallispoliisin avuksi, Rauman rikospoliisin tutkijat ryhtyivät suorittamaan Nummenkatu 8:ssa asuvien henkilöiden puhuttelua.
Vaikka he kävivät yhtä asuntoa lukuun ottamatta jokaisessa asunnossa kukaan asukkaista ei tiennyt mitään asiaan liittyvää.
Tuo yksi asunto, jonne tutkijat eivät päässeet sisälle, kuului koneasentaja Ossi Väkevälle, ja siinä asui asunnon haltijan vankilassa ollessa hänen naisystävänsä baarimyyjä Anja Rantalainen.
Saatujen tietojen mukaan Rantalainen oli oppilaana Laitilan kurssikeskuksessa. Tutkijoiden otettua välittömästi yhteyden sinne he saivat tietää Rantalaisen matkustaneen Lahteen.
Koska ruumiin löytöpaikalla suoritetuissa tutkimuksissa todettiin surmatyön tapahtuneen muualla tuli tutkijoiden mieleen sellainen ajatus, että surmatyö oli saatettu tehdä vaikkapa Rantalaisen asunnossa, josta on lyhyt matka kantaa ruumis viereiseen rakennukseen.
Tämän asian tutkijat päättivät tarkistaa siitäkin syystä, että jo noin viikkoa aikaisemmin Rauman rikospoliisille tulleen nimettömän ilmiannon mukaan Nummenkatu 8:ssa oli tapahtunut jotain poliisille kuuluvaa. Tuolloisessa ilmiannossa ei tosin mainittu mitään Rantalaisesta eikä myöskään kerrottu tapauksen yksityiskohtia.
Sen sijaan siinä tuotiin esille Isopoikkikatu 21:ssa asuvan maalari Kalevi Suojaston nimi. Poliisit olivat käyneet tämän ilmiannon saatuaan Nummenkatu 8:ssa, mutta eivät todenneet siellä mitään erikoista.
Muistettuaan tuon aikaisemman ilmiannon tutkijat lähtivät tapaamaan Suojastoa tarkistaakseen olisiko hänellä jotain osuutta nyt ilmi tulleeseen henkirikokseen. Suojasto ei kuitenkaan ollut kotona. Saatujen tietojen mukaan hän oli matkustanut ompelija Kristiina Kiviruusun kanssa Mikkeliin, josta Kiviruusu on kotoisin. Kiviruusu oli kuulutettu avioliittoon Suojaston kanssa, ja hän oli viime aikoina asunut Suojaston kanssa samassa asunnossa Raumalla.
- Asumattoman rakennuksen WC stä . . ..jpg (151.88 KiB) Katsottu 912 kertaa
- . . . löytyi surmatun miehen ruumis.jpg (135.99 KiB) Katsottu 912 kertaa
Vihje
Ennen kuin tutkijat ehtivät murtautua Anja Rantalaisen asuntoon he saivat kuulla raumalaisen maalarin Tero Mäen olleen Rantalaisen seurassa eräässä ravintolassa edellisen viikon torstaina, eli 13.12.1979. Siltä varalta, että Mäki tietäisi jotain asiaa valaisevaa haettiin hänet poliisilaitokselle kuulusteltavaksi.
Tero Mäki kertoi olleensa torstaina 13.12.1979 ryyppäämässä eräässä raumalaisessa ravintolassa. Sieltä noin kello 17.00 aikaan poistuttuaan hän oli mennyt Nummenkatu 8:ssa asuvan tuttavansa Anja Rantalaisen asunnolle tarkoituksella pyytää tätä mukaansa ravintolaan. Asunnossaan yksinään ollut Rantalainen olikin ollut halukas lähtemään Mäen mukaan ja niin he olivat menneet samaan ravintolaan, josta Mäki oli noin tuntia aikaisemmin poistunut. Jonkin aikaa tässä ravintolassa alkoholia nautittuaan he olivat päättäneet lähteä toiseen ravintolaan.
Siellä he istuttuaan aluksi kaksistaan eräässä pöydässä siirtyivät sitten toiseen pöytään, jossa istui Mäen muistaman mukaan ainakin kaksi raumalaista miestä, jotka hän ulkomuodolta tunsi.
Nauttimastaan alkoholimäärästä Mäki kertoi humaltuneensa niin paljon, ettei hän tarkoin muistanut sen illan myöhempiä tapahtumia.
Mäki muisteli poistuneensa ravintolasta noin kello 21.00 aikoihin ja menneensä Rantalaisen kanssa tämän asunnolle, jonne heidän mukanaan oli tullut myös ravintolassa ollut tuntematon noin 30-vuotias mies.
Tämä mies oli pukeutunut tummaan pukuun ja hänellä oli tumma solmio. Hänen vaatetuksensa oli siis samanlainen kuin Nummenkatu 8:sta myöhemmin löydetyllä vainajalla. Oliko kysymyksessä sama henkilö, sitä Mäki ei kuitenkaan osannut sanoa. Joka tapauksessa he ryhtyivät kolmisin nauttimaan alkoholia, mutta tarjosiko sitä Rantalainen vai tuo tuntematon mies, sitä hän ei tiennyt.
Johonkin aikaan yöllä Rantalaisen asuntoon oli tullut Kalevi Suojasto ja hänen seurassaan tuntematon, noin 30-vuotias huomattavasti häntä suurempi mies. Tämä tuntematon mies oli vaaleatukkainen ja hänellä oli leukaparta. Miehellä oli yllään sininen villapusero.
Välittömästi näiden miesten tultua paikalle tuntematon mies oli iskenyt asunnon sohvalla istunutta Mäkeä nyrkillä poskeen ja heti sen jälkeen ottanut taskustaan pistoolin ja hyökännyt se kädessään kohti sitä miestä, joka oli tullut asuntoon Mäen ja Rantalaisen mukana. Siinä vaiheessa Mäki oli poistunut juosten asunnosta ja mennyt erään tuttavansa luokse niin kiireesti, että päällystakki ja villapusero jäivät Rantalaisen asuntoon.
Hakiessaan niitä sieltä 19.12.1979 ei hänellä ja yksinään asunnossaan olleella Rantalaisella ollut ollut puhetta 13-14.12.1979 välisen yön tapahtumista. Mäki oli hakenut vaatteitaan jo aikaisemminkin, mutta ei ollut silloin päässyt asuntoon sisälle.
Surmapaikka
Anja Rantalaista ei tavattu. Koska oli syytä epäillä surmatyön tapahtuneen hänen asunnossaan, tutkijat murtautuivat sinne. Päästyään sisälle olo- ja makuuhuoneen sekä keittiön ja eteisen käsittävään asuntoon he totesivat, että asuntoa oli yritetty siivota, joskin huonoin tuloksin.
Paikkatutkimuksessa löytyi verijälkiä jokaisesta huoneesta, eteisen lattialta seinän vierestä ja lattiapäällysteen saumoihin valuneena, eteisen ja keittiön kynnyksen saumoista ja keittiön lattiapäällysteen saumoista sekä olohuoneen lattiapäällysteestä maton alta. Lisäksi vähäisiä verijälkiä löytyi myös makuuhuoneen lattiapäällysteestä.
Näytteet verijäljistä sekä asunnosta talteen otetut muut näytteet ja esineet lähetettiin tutkittaviksi ja lausunnon saantia varten keskusrikospoliisin kriminaalilaboratorioon ja tuntomerkkitoimistoon.
Rantalaisen asunnossa suorittamansa perusteellisen rikospaikkatutkimuksen perusteella tutkijat tulivat täysin vakuuttuneiksi siitä, että surmatyö oli tapahtunut juuri täällä. Ainoa seikka mikä heitä jäi askarruttamaan, oli se, että surmatyöhön soveltuvaa asetta ei asunnosta löytynyt. Ehkä Rantalainen oli asuntoa siivotessaan hävittänyt surma-aseen ja kuljettanut sieltä pois muitakin esineitä. Näiden etsintään he päättivät paneutua myöhemmin, ellei Rantalainen aikanaan suostuisi ilmoittamaan niiden olinpaikkaa.
Kaksi pidätystä
Siinä vaiheessa, kun ensimmäiset epäilyt syntyivät Rantalaisen asunnosta mahdollisena tekopaikkana, otettiin yhteys Mikkelin poliisilaitokseen ja pyydettiin pidättämään Kalevi Suojasto ja hänen morsiamensa Kristiina Kiviruusu, mikäli heidät Mikkelistä tavataan. Samoin tieto ruumiin löytymisestä lähetettiin Lahden poliisilaitokselle pyynnöin pidättää Lahteen matkustanut Anja Rantalainen.
Muutaman tunnin kuluttua Mikkelin poliisilaitokselta ilmoitettiinkin, että Suojasto ja Kiviruusu olivat siellä pidätettyinä. Tämän tiedon saatuaan tutkijat lähtivät välittömästi hakemaan heidät Raumalle, jossa heitä seuraavana päivänä kuulusteltiin syyllisiksi epäiltynä Nummenkatu 8:ssa tapahtuneeseen henkirikokseen.
Kristiina Kiviruusu ei tiedä asiasta mitään
Suoritetussa kuulustelussa ompelija Kristiina Kiviruusu kertoi syntyneensä vuonna 1950 Juvalla ja asuvansa Raumalla Isopoikkikatu 21:ssa, olevansa eronnut ja kuulutettu avioliittoon 23.11.1979 Kalevi Suojaston kanssa sekä olevansa työtön ja siitä syystä vailla ansiotuloja. Oman ilmoituksensa mukaan hänet oli tuomittu yli 10 vuotta sitten osallisuudesta varkausrikoksiin noin neljäksi kuukaudeksi vankeuteen.
Raumalla, todennäköisesti 13-14.12.1979 välisenä yönä tapahtuneesta henkirikoksesta Kiviruusu ei tiennyt mitään. Hän ei kertomansa mukaan ollut nähnyt Raumalla ollessaan minkäänlaista pahoinpitelyä, saati sitten henkirikosta eikä hänen sulhasensakaan, jonka hän on tuntenut noin kaksi kuukautta, ollut hänelle sellaisista koskaan puhunut.
Kiviruusu kertoi olleensa Suojaston kanssa erittäin tiiviisti yhdessä. Ainoastaan sen ajan, joka oli kulunut koiran ulkoiluttamiseen, Suojasto oli liikkunut yksinään. Sitä paitsi tarkoitettuna yönä he olivat ryypiskelleet kotonaan yhdessä, joten Suojasto ei ollut voinut olla tuona yönä poissa kotoa.
Edellä olevan lisäksi Kiviruusu kertoi, kun sitä nimenomaan kysyttiin, ettei hän tuntenut ketään Anja Rantalainen nimistä henkilöä ja ettei hän ollut koskaan käynyt Nummenkatu 8:ssa.
Tutkijoilla ei ollut tarvittavaa näyttöä Kiviruusun osallisuudesta kysymyksessä olevaan henkirikokseen tai edes siitä, tiesikö hän jotain siitä ja koska Kalevi Suojastonkin osuus oli vielä epäilysten varassa, tutkijat vapauttivat pidätettynä olleen Kiviruusun kuulustelun jälkeen.
Tietääkö Kalevi Suojasto?
Maalari Kalevi Suojasto kertoi syntyneensä vuonna 1956 Loimaalla ja asuvansa Raumalla Isopoikkikatu 21:ssa morsiamensa Kristiina Kiviruusun kanssa, olevansa naimaton, varaton ja vailla ansiotuloja sekä saavansa Rauman kaupungin sosiaalihuollosta huoltoavustusta, jonka turvin hän on tullut toimeen.
Aikaisemmista elämänvaiheistaan Suojasto kertoi, että hän on vuodesta 1971 lähtien ollut joka vuosi vankilassa ja sovittanut tuona aikana rangaistuksia yhteensä noin viisi vuotta.
Ensimmäisen rangaistuksen hän sai vuonna 1971 taposta ja sen jälkeen useista omaisuusrikoksista.
Viimeksi hän pääsi ehdonalaiseen vapauteen Turun keskusvankilasta marraskuussa 1979.
Välittömästi vankilasta päästyään hän tapasi Raumalla Mikkelistä kotoisin olevan Kristiina Kiviruusun, jonka kanssa hän on siitä lähtien seurustellut.
Heillä on tarkoitus m ennä lähiaikoina avioliittoon.
Heidät on kuulutettu 23.11.1979.
Nummenkatu 8:ssa tapahtuneen henkirikoksen aikana Suojasto vastasi olleensa Raumalla ja pyysi merkitsemään pöytäkirjaan, ettei hän ollut syyllistynyt siellä kenenkään surmaamiseen. Tämän enempää hän ei halunnut asiasta keskustella.
Tutkijoilla oli kuitenkin syytä epäillä Suojaston tietävän asiasta ja ehkä syyllistyneenkin siihen, jonka vuoksi hänet pidettiin edelleen pidätettynä.
Rehvasteli miestapollaan
Tutkimuksia jatkettaessa tutkijat puhuttelivat Raumalla kymmeniä henkilöitä. Heidän joukossaan oli myös liettäjä Heikki Harjanne, jolle sekä Suojasto että Rantalainen olivat puhuneet tapahtuneesta henkirikoksesta.
Anja Rantalainen oli soittanut hänelle kotiin14.12.1979 illalla ja kutsunut hänet erääseen raumalaiseen ravintolaan.
Puhelinkeskustelun aikana Rantalainen oli sanonut, että hänellä oli jotain hyvin vakavaa asiaa.
Harjanteen mentyä ravintolaan hän oli tavannut siellä ennestään tuntemansa Kalevi Suojaston ja Anja Rantalaisen. Heidän istuessaan kolmistaan samassa pöydässä Suojasto oli alkanut rehvastella sillä, että hän oli tappanut miehen puukolla Vellamossa eli Nummenkatu 8:ssa. Ruumis oli viety viereisen puutalon yläkertaan. Rantalainenkin oli puhunut jotain tappamisesta, mutta Harjanne ei muistanut sitä tarkemmin humalansa takia. Harjanteelle jäi Suojaston ja Rantalaisen puheista kuitenkin sellainen käsitys, että nämä olivat olleet yhdessä teon tapahtuessa.
Tutkimuksia myös Laitilassa
Kuten jo aikaisemmin on mainittu, Anja Rantalainen oli oppilaana Laitilan kurssikeskuksessa. Vaikka hän saadun tiedon mukaan olikin poistunut sieltä, päättivät tutkijat matkustaa sinne siinä toivossa, että löytäisivät Rantalaisen sinne mahdollisesti viemän surma-aseen ja ehkä muitakin tapahtumaan liittyviä esineitä.
Puhuteltuaan kurssikeskuksen oppilaita saivat tutkijat kuulla rikoksen selvittämisen kannalta erittäin tärkeitä tietoja. Rantalainen oli puhunut ainakin parille kurssikaverilleen, Olavi Aarniolle ja Ismo Merilälle puukotuksesta, johon hän kertomansa mukaan oli syyllistynyt Raumalla sijaitsevassa asunnossaan. Näiden henkilöiden puhuttelun yhteydessä kävi myös selville, että Rantalainen oli kuljettanut erilaisia esineitä 13.12.1979 jälkeen asunnolleen kurssikeskukseen.
Jatkuvaa juopottelua ja lupauksia
Anja Rantalaisen kanssa samalla metallialan kurssilla oleva oppilas Olavi Aarnio kertoi tutustuneensa lähemmin Rantalaiseen noin neljä viikkoa sitten, josta lähtien Rantalainen oli myös yöpynyt hänen luonaan kurssikeskuksen oppilasasuntolassa, koska Rantalaisella ei ollut asuntolassa omaa asuntoa.
Seurusteluaikana Aarnio oli todennut Rantalaisen käyttävän runsaasti alkoholia ja sen lisäksi myös joitakin lääkeaineita.
Torstain 13.12.1979 ja sitä seuranneiden päivien tapahtumista Aarnio kertoi Rantalaisen matkustaneen 13.12.1979 Raumalle hoitamaan asioitaan.
Kun hän ei ollut tullut takaisin kurssikeskukseen seuraavan päivän iltaan mennessä oli Aarnio lähtenyt hakemaan häntä Raumalta aikoen matkalla käydä tapaamassa Pursikatu 3:ssa asuvaa tätiään.
Rauman linja-autoasemalla hän oli tavannut Rantalaisen, joka oli ollut vahvasti humalassa ja vaikuttanut muutenkin sekavalta. Aarnio arveli hänen ottaneen jälleen jotain tabletteja alkoholin ohella.
Sekavuudestaan huolimatta Rantalainen oli ehdottanut menoa johonkin kapakkaan. He olivatkin menneet erääseen ravintolaan ja ryypiskelleet siellä noin tunnin ajan. Aarnion lähtiessä sen jälkeen tätinsä luokse Rantalainen oli edelleen jäänyt ravintolaan. Myöhemmin illalla Rantalainen oli soittanut Aarnion tädin asunnolle ja pyytänyt Aarniota lähtemään mukaansa Laitilaan. Aarnio oli suostunut pyyntöön ja Rantalainen oli hakenut hänet Pursikatu 3:sta. He olivat menneet suoraan Laitilan kurssikeskukseen erään Rantalaisen tuttavan kuljettamassa autossa. Rantalaisella oli ollut tuolloin mukanaan isokokoinen kassi täynnä vaatteita.
Edellä kerrottua perjantaita seurannut viikonvaihde oli Aarnion kertoman mukaan ollut sellainen, ettei hän muistanut kaikkia tapahtumia vahvan humalatilansa takia. Hän oli "sammunutkin” muutaman kerran tuon viikonvaihteen aikana jatkuvan juopottelun vuoksi.
Tiistaina 18.12.1979 iltayöstä Aarnio ja Rantalainen olivat käyneet erään kurssikaverinsa kuljettamassa autossa Raumalla.
Siellä Rantalainen, joka oli jälleen vahvasti humalassa, oli kertonut haluavansa antaa kaikki ylimääräiset tavaransa Aarniolle ja pyytänyt siitä syystä ajamaan asunnolleen Nummenkatu 8:aan.
Oltuaan kymmenkunta minuuttia poissa autosta Rantalainen oli tullut takaisin mukanaan huopakäärö, jonka hän oli heittänyt auton tavaratilaan.
Sen jälkeen hän oli pyytänyt ajamaan takaisin Laitilaan. Kurssikeskuksen pihassa Aarnio oli tiedustellut mitä huopakäärö sisälsi, johon Rantalainen oli vastannut siinä olevan likaisia mattoja. Hän oli pyytänyt Aarniota heittämään käärön pihassa olevaan jäteastiaan. Aarnio oli sen sitten heittänytkin sinne.
Seuraavana päivänä Rantalainen oli pessyt asunnon WC:ssä Raumalta tuomiaan vaatteita, joiden joukossa Aarnion muistaman mukaan olivat olleet ainakin leninki, villapusero ja m iesten housut sekä joitakin muita vaatteita.
Joko samana tai seuraavana päivänä Aarnio oli huomannut asuntonsa keittiön pöydällä isokokoisen Lapinleuku-puukon ja kapeateräisen leipäveitsen. Aarnio oli tiedustellut, miksi Rantalainen oli tuonut nämä teräaseet hänen asuntoonsa, johon tämä oli vastannut antavansa ne ja vielä paljon enemmänkin tavaroitaan Aarniolle.
Samoihin aikoihin Aarnio oli havainnut asuntonsa pöydällä pistoolin lippaan, jonka vuoksi hän oli kysynyt Rantalaiselta, oliko tällä myös pistooli.
Rantalainen oli vastannut tähän myöntävästi ja selittänyt saattavansa tarvita asetta jossakin tilanteessa viitaten samalla avomieheensä, jonka hän kertoi olevan vankilassa.
Torstaina 20.12.1979 Aarnion asunnossa oli taas ryypiskelty. Rantalainen oli nyt kertonut erään miehen hyökänneen hänen kimppuunsa Raumalla, jolloin hän oli lyönyt miestä veitsellä. Missään vaiheessa hän ei ollut viitannut niihin teräaseisiin, jotka hän oli tuonut Aarnion asuntoon eikä myöskään kertonut tarkemmin tapauksen yksityiskohtia. Aarnio oli pitänyt Rantalaisen kertomusta humalaisen keksimänä rehvasteluna, sillä hän ei osannut ensinkään ajatella tai uskoa, että Rantalainen pystyisi lyömään ketään veitsellä.
Seuraavan päivän aamuna Aarnio ja Rantalainen olivat poistuneet Laitilan kurssikeskuksesta, Aarnion matkustaessa kotiinsa Tammelaan ja Rantalaisen Lahteen.
”Nautin, kun veri roiskui miehestä”
Laitilan kurssikeskuksen oppilas Ismo Merilä kertoi olleensa sunnuntaina 16.12.1979 iltapäivällä Rantalaisen ja Aarnion kanssa viimeksi mainitun oppilasasuntolassa, jossa he olivat nauttineet niin runsaasti alkoholia, että Aarnio oli "sammunut” välillä muutaman kerran.
Ryypiskeltäessä Rantalainen oli kertonut muun muassa, että hän oli Raumalla asunnossaan surmannut erään miehen puukolla.
Mies oli tullut ostamaan häneltä viinaa ja alkanut samalla "lääppiä” häntä, josta hän ei ollut pitänyt.
Ensimmäisen "lääppimisen” jälkeen Rantalainen oli varannut viereensä veitsen tarkoituksella lyödä sillä miestä, mikäli tämä vielä yrittäisi häntä lähennellä.
Seuraavan lähentely-yrityksen yhteydessä Rantalainen oli sitten lyönyt miestä vieressään olleella aseella.
Tätä kertoessaan Rantalainen oli maininnut oikein nauttineensa siitä, kun veri rouskui miehestä.
Miehen kuoltua saamiinsa iskuihin Rantalainen oli kuljettanut ruumiin pois asunnostaan jossakin pussissa.
Hän ei ollut maininnut mitään siitä, oliko hänen asunnossaan silloin ollut ketään muita henkilöitä.
Merilä ei ollut uskonut juttua todeksi, vaan oli ajatellut Rantalaisen puhuvan perättömiä pillereiden ja alkoholin vaikutuksen alaisena.
Jossakin vaiheessa saman sunnuntaipäivän iltana Merilä ja Rantalainen olivat lähteneet erään kurssikaverinsa kuljettamassa autossa Raumalle Aarnion jäädessä asuntoonsa nukkumaan tietämättä heidän lähdöstään mitään. Ryypiskeltyään eräässä ravintolassa jonkin aikaa he olivat päättäneet palata takaisin Laitilaan.
Ennen lähtöä Raumalta he olivat Rantalaisen pyynnöstä ajaneet tämän asunnon kautta.
Rantalaisen haettua asunnostaan matkatelevision ja muovikassin, jossa oli ollut ainakin miesten housut ja kengät, he olivat lähteneet paluumatkalle Laitilan kurssikeskukseen. Siellä Rantalainen oli antanut asunnostaan hakemansa farmarihousut ja mustat puolikengät Merilälle ja vienyt television Aarnion asuntoon.
Mainitut housut Rantalainen oli luvannut tuoda Merilälle ja ainakin pari viikkoa aikaisemmin, mutta hänen antamistaan kengistä ei heillä sen sijaan ollut aikaisemmin ollut mitään puhetta.
Jonain päivänä tämän sunnuntain jälkeen Rantalainen oli näyttänyt Merilälle Aarnion asunnossa Lapinleuku-puukkoa ja teräosastaan vääräksi taipunutta leipäveistä. Rantalainen oli myös kertonut lyöneensä asunnossaan surmaamaansa miestä ensin Lapinleukulla ja sen jälkeen ainakin 20 kertaa leipäveitsellä.
Rantalainen oli arvellut leipäveitsen terän ottaneen kiinni johonkin luuhun, koska sen terä oli vääntynyt.
Nähtyään vielä Aarnion asunnossa 20.12.1979 käydessään asunnon WC:ssä kuivumassa olleet vaaleansiniset miesten housut, joiden lahkeissa oli pesusta huolimatta havaittavissa veritahroja, oli Merilä tullut siihen tulokseen, että Rantalainen oli sittenkin saattanut puhua totta kertoessaan surmanneensa miehen Raumalla asunnossaan.
Tämä epäilys vahvistui vielä seuraavana päivänä Anja Rantalaisen poistuessa kurssikeskuksesta. Rantalainen oli nimittäin silloin sanonut Merilälle häntä hyvästellessään, ettei varmaan enää tämän jälkeen nähdäkään.
Rantalaisen Olavi Aarniolle antamat Lapinleuku-puukko, leipäveitsi ja miesten vaaleansiniset housut sekä hänen Ismo Merilälle antamansa mustat puolikengät takavarikoitiin ja toimitettiin keskusrikospoliisin kriminaalilaboratorioon tutkittavaksi. Sinne toimitettiin myös kurssikeskuksen jäteastiasta löydetyt veriset matot.
Uhri tunnistetaan
Nummenkatu 21:sta 21.12.1979 löydetty tuntematon vainaja tunnistettiin häneltä otettujen sormenjälkien perusteella täydellä varmuudella vuonna 1949 syntyneeksi entiseksi merimieheksi Ilkka Koivikoksi.
Rauman kaupungista kotoisin oleva Lepistö oli ollut hyvin yksinäinen mies. Hänen lähimmät elossa olevat omaisensa olivat kuusi sisarpuolta ja kaksi velipuolta. Heidänkään kanssaan Lepistö ei ollut ollut lähemmässä kanssakäymisessä.
Ilkka Koivikolla ei ollut ollut Raumalla vakinaista asuntoa, mutta siellä hän kuitenkin oli oleskellut vankilasta vuoden 1979 lopulla vapauduttuaan. Viimeksi hänen tiedettiin olleen muutamia öitä erään liikemiehen luona ja poistuneensa joko 10. tai 11.12.1979. Parin kolmen päivän kuluttua hänet surmattiin.
Suoritetussa oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa Ilkka Lepistön kaulassa, kasvoissa, rintakehässä ja ylävatsan alueella todettiin kaikkiaan yli 20 teräaseen aiheuttamaa pisto- ja viiltohaavaa, joista suurin osa oli pinnallisia ja siten kuoleman kannalta merkityksettömiä. Vain neljä pistohaavaa oli sellaisia, että niistä jokainen yksinäänkin olisi aiheuttanut Lepistön kuoleman.
Näistä kaksi ensimmäistä pistoa olivat katkaisseet pään valtimon ja sisemmän kaulalaskimon, kolmas lävistänyt sydänpussin ja — lihaksen sekä neljäs lävistänyt kylkiluun ja aiheuttanut siten repeämän keuhkokudokseen.
Ruumiinavauksen yhteydessä otetussa verinäytteessä todettiin alkoholia, 2,54 ‰. Sen perusteella voidaan sanoa Lepistön olleen kuolinhetkellään keskivahvassa, vahvaa humalatilaa lähentelevässä tilassa.
Anja Rantalainen pidätetään
Hieman yli kaksi vuorokautta sen jälkeen, kun Ilkka Lepistö oli löydetty surmattuna, pidätettiin Lahteen matkustanut Anja Rantalainen, jonka epäiltiin osallistuneen Lepistön surmaamiseen.
Aikaisemminhan oli samasta syystä pidätetty Kalevi Suojasto ja Kristiina Kiviruusu, joista viimeksi mainittu vapautettiin vajaan vuorokauden kestäneen pidätysajan jälkeen.
Tutkijat hakivat Rantalaisen Lahdesta Raumalle.
Suoritetussa kuulustelussa baarimyyjä Anja Rantalainen kertoi syntyneensä vuonna 1952 Orimattilassa ja asuvansa Raumalla Nummenkatu 8:ssa.
Aikaisemmista elämänvaiheistaan hän kertoi asuneensa 17 ikävuoteensa saakka vanhempiensa luona aluksi Orimattilassa ja myöhemmin Lahdessa, jossa hän oli käynyt viisi luokkaa oppikoulua kohtalaista paremmin tuloksin.
Koulunsa päätettyään hän oli solminut avioliiton, joka oli päättynyt eroon seitsemän vuoden kuluttua. Avioliitossa ollessaan hän oli tottunut käyttämään alkoholia, koska hänen miehensä käytti sitä runsaasti. Alkoholin liiallinen käyttö ja avioliiton hajoaminen olivat johtaneet hänet sitten rikoksen teille. Ensimmäisen tuomion hän sai vuonna 1977 omaisuusrikoksista.
Päästyään vankilasta kesäkuussa 1979 hän oli matkustanut Raumalle ja pääsi myyjäksi erääseen baariin.
Hänen tuttavapiirinsä Raumalla koostui lähinnä sellaisista henkilöistä, jotka olivat olleet vankilassa.
Joulukuun 13–14 päivien välisen yön 1979 tapahtumista Rantalainen kertoi kuulustelussa erittäin totuudenmukaiselta vaikuttavan kertomuksen. Hänen kuvaamanaan tapahtuvat olivat seuraavanlaiset.
Rantalainen kertoi tulleensa asunnolleen 13.12.1979 kello 17.00 aikoihin linja-autossa Laitilan kurssikeskuksesta, jossa hän on ollut oppilaana 05.11.1979 lähtien.
Noin tunti tämän jälkeen tuli hänen luokseen Tero Mäki, joka pyysi häntä mukaansa kaljalle. He lähtivätkin sitten välittömästi
erääseen ravintolaan, jossa jonkin aikaa istuttuaan siirtyivät toiseen ravintolaan. Siellä heidän pöytäänsä tuli illan kuluessa eräs Jussiksi kutsuttu mies, jonka hän sai myöhemmin tietää olevan oikealta nimeltään Ilkka Lepistö. Noin puolen yön vaiheilla Lepistö tilasi taksin ja tiedusteli häneltä, haluaisiko tämä lähteä samassa autossa kotiinsa. Hän suostui tähän, vaikka hänen tarkoituksenaan ei sinä iltana ollutkaan ottaa miesseuraa ravintolasta mukaansa.
Matkalla Lepistö haki jostakin kaksi pulloa pöytäviinaa, jota he menivät sitten nauttimaan hänen asuntoonsa. Kun he olivat nauttineet lähes puolet Lepistön hankkimasta viinamäärästä tuli asuntoon edellä mainittu Tero Mäki, jonka jälkeen he jatkoivat ryypiskelyä kolmisin siihen saakka, kunnes jonkin ajan kuluttua paikalle tulivat Rantalaisen tuntemat Kalevi Suojasto ja Kari Vickström.
Melkein välittömästi viimeksi mainittujen miesten tulon jälkeen hän havaitsi Mäen poistuneen asunnosta. Minkäänlaista lyömistä tai muuta pahoinpitelyä hän ei ollut huomannut. Sellaista saattoi tosin hänen huomaamattaankin tapahtua, sillä hän oli silloin jo niin paljon humalassa ja väsynyt, että hän siirtyi makuuhuoneeseen aikoen mennä nukkumaan.
Hänen pannessaan yöpukua päälleen tuli Lepistö makuuhuoneeseen ja heitti hänet pitkälleen vuoteeseen. Tästä suuttuneena Rantalainen alkoi lyödä Lepistöä nyrkeillään. Päästyään irti Lepistön otteesta hän meni keittiöön, jonne Lepistö tuli hänen perässään ja tarttui jälleen häneen kiinni. Hän hermostui tällaisesta lähentelystä ja sieppasi tiskipöydältä isokokoisen Lapinleuku-puukon ja iski sillä Lepistöä useita kertoja. Lepistön kaaduttua keittiön ja eteisen väliselle kynnykselle hän jatkoi lyömistään, kunnes paikalle tulivat olohuoneessa istuneet Suojasto ja Vickström.
Sen jälkeen hän meni olohuoneen puolelle rauhoittumaan. Nautittuaan viinaa ja toivuttuaan kiihtymyksestään hän meni takaisin keittiöön ja havaitsi pöydällä verisen, terästään hieman vääräksi taipuneen leipäveitsen. Tästä hän päätteli, että joko Suojasto tai Vickström oli myös lyönyt lattialla makaavaa Lepistöä.
Todettuaan Lepistön kuolleen saamiinsa iskuihin hän ehdotti Suojastolle ja Vickströmille, että Lepistön ruumis vietäisiin väliaikaisesti kätköön naapurirakennukseen, joka oli asumaton ja jonka ovet olivat avoinna. Haettuaan makuuhuoneen kaapista pussilakanan ja muovipussin hän laittoi ruumiin Suojaston ja Vickströmin avustamana muovipussiin käärittynä pussilakanan sisään, jonka jälkeen he kantoivat sen naapurirakennuksen toisessa kerroksessa olevaan WC:hen.
Tämän jälkeen Suojasto ja Vickström poistuivat ja hän alkoi vielä ennen nukkumaan menoaan siivota asuntoaan, jossa oli runsaasti verta.
Herättyään seuraavana aamuna hän haki alkoholiliikkeestä kaksi pulloa pöytäviinaa ja pullon Aperitaa, joita hän sitten nautti yksinään asunnossaan koko sen päivän.
Noin viikon kuluttua tuosta tapahtumasta hän matkusti Lahteen, jossa hänet 23.12.1979 pidätettiin syylliseksi epäiltynä Lepistön surmaamisesta.
Kuulustelun jälkeen hänet pidettiin edelleen pidätettynä.
Kari Vickström pidätetään
Kuultuaan Anja Rantalaisen kertomuksen tutkijat totesivat, että vain Kari Vickström oli vielä kuulustelematta, josta syystä he hakivat hänet poliisilaitokselle.
Ilkka Lepistön surmaamiseen syylliseksi epäiltynä kuulusteltu sekatyömies Kari Vickström kertoi syntyneensä vuonna 1952 Nummella ja asuvansa vaimonsa Tuulikin kanssa Raumalla osoitteessa Meriraumantie 13 B 7.
Aikaisemmista elämänvaiheistaan Vickström kertoi asuneensa vanhempiensa luona siihen saakka, kunnes hän 14-vuotiaana joutui koulukotiin.
Oltuaan siellä parisen vuotta hänet tuomittiin omaisuusrikoksista vankeusrangaistukseen. Sen jälkeen hän on ollut samantapaisista rikoksista vankilassa seitsemänä viimeksi kuluneena vuonna joka vuosi. Vuonna 1978 solmimansa avioliiton jälkeenkin hän on vielä ollut sovittamassa hänelle ennen avioliittoa tuomittua rangaistusta päästen vankilasta ehdonalaiseen vapauteen 10.2.1979.
Vickströmin kertomus Rantalaisen asunnossa tapahtuneesta surmatyöstä oli hyvin epämääräinen.
Hän mainitsi juopotelleensa 13.12.1979 aluksi yksinään ja sitten kello 16.00 jälkeen tuttavansa Kalevi Suojaston asunnossa, missä juopotteluun ottivat osaa Suojaston lisäksi muutamat muut paikalla olleet Vickströmille tuntemattomat miehet.
Johonkin aikaan illasta hän kertoi lähteneensä Suojaston kanssa erääseen ravintolaan jatkamaan ryypiskelyä. Poistuessaan sieltä myöhään illalla tai yöllä hän oli vahvasti humalassa. Tästä johtuen hän ei tarkoin muista sen jälkeisiä tapahtumia.
Jossakin vaiheessa hän totesi olevansa Anja Rantalaisen asunnossa, jonne hän oli mennyt Suojaston kanssa todennäköisesti hakemaan viinaa, koska Rantalaisella sitä yleensä oli. Siellä hän joutui erään miehen kanssa käsirysyyn, jonka aikana hänellä saattoi olla kädessään pistooli, jota hän yleensä näytteli ”uhotessaan” juovuspäissään.
Juopoteltuaan käsirysyn jälkeen ainakin Suojaston ja Rantalaisen kanssa Vickström "sammui” olohuoneen sohvalle, josta hänen Suojaston ja Rantalaisen paikalle hakema vaimonsa herätti hänet johonkin aikaan yöstä. Poistuessaan vaimonsa kanssa Rantalaisen asunnosta hän havaitsi asunnon lattialla tai seinässä verijälkiä, mutta ruumista hän ei siellä nähnyt Tämän enempää hän ei muistanut kysymyksessä olevan yön tapahtumista. Tutkijat eivät kuitenkaan uskoneet siihen, että hän olisi näin tietämätön Anja Rantalaisen asunnossa tapahtuneesta henkirikoksesta. He pidättivät Vickströmin jatkotutkimuksia varten syylliseksi epäiltynä Ilkka Lepistön surmaamiseen.
Näin olikin sitten kaikki ne henkilöt pidätetty, joita voitiin epäillä syylliseksi Lepistön surmaamiseen.
Kari Vickströmin vaimo
Koska Kari Vickströmin kuulustelussa kävi selville, että myös hänen vaimonsa Tuulikki oli käynyt tapahtumayönä Anja Rantalaisen asunnossa päättivät tutkijat kuulustella myös häntä ennen kuin ryhtyivät kuulustelemaan pidätettyinä olevia Kalevi Suojastoa, Anja Rantalaista ja Kari Vickströmiä toistamiseen.
Todistajana kuullun vaiheompelija Tuulikki Vickströmin kertomuksesta kävi aluksi selville, että hänen miehensä Kari Vickström oli lähtenyt torstaina 13.12.1979 noin kello 16.00 aikoihin hieman humalassa ollen ”omille teilleen”.
Seuraavana yönä noin kello 24.00 Tuulikki Vickström kertoi heränneensä ovisummerin soittoon. Päästettyään soittajan portaikkoon ja avattuaan asuntonsa oven hän oli tunnistanut ulkopuolella olevat Anja Rantalaisen ja Kalevi Suojaston. He kertoivat Karin ”sammuneen” Vellamoon ja että he eivät saa häntä hereille. Tuttaviensa vaatimuksesta Tuulikki Vickström ajoi sitten autollaan heidän kanssaan Vellamoon eli Nummenkatu 8:aan ja menivät Rantalaisen asuntoon. Siellä hänen miehensä makasi tosiaankin ” sammuneena” olohuoneen sohvalla. Saatuaan tämän hereille he olivat poistuneet välittömästi asunnosta ja ajaneet kotiinsa.
Anja Rantalaisen asunnossa käydessään Tuulikki Vickström kertoi olleensa hyvin vihainen ja sen vuoksi kiihdyksissään, jonka vuoksi hän ei ollut katsellut siellä tarkemmin ympärilleen. Sen hän kyllä havaitsi, että Suojasto ja Rantalainen olivat humalassa ja että olohuoneen pöydällä oli viinapulloja ja laseja aivan kuin siellä olisi ryypiskelty pitkään. Sen sijaan hän ei huomannut siellä verta sen paremmin asunnossa kuin Suojaston tai Rantalaisen vaatteissakaan.
Tuulikki Vickström kertoi tunteneensa Ilkka Lepistön ja tietävänsä tämän kuolleen. Hän ei kuitenkaan uskonut m miehensä olevan mitenkään osallinen Lepistön kuolemaan, sillä siinä tapauksessa hän olisi varmasti huomannut miehessään joitain jälkiä. Vellamossa sattuneista tapahtumista Kari ei ole puhunut hänelle mitään.
Kertomusten tarkistaminen
Tutkijoiden kuulusteltua todistajien lisäksi jokaista Ilkka Lepistön surmaamiseen syylliseksi epäiltyä henkilöä kävi selville, että ainakaan viimeksi mainittujen kertomukset eivät voineet olla kaikki totuudenmukaisia. Heitä ryhdyttiin kuulustelemaan uudelleen.
Kuulusteltuaan jokaista edellä mainitun henkirikoksen johdosta pidätettynä olevaa neljä kertaa muutamien päivien väliajoin tutkijoiden epäilys heidän kertomustensa paikkansapitävyydestä osoittautui oikeaksi. Jokainen heistä muutti ensimmäisessä kuulustelussa antamaansa kertomusta. Eniten sitä muutti Anja Rantalainen, jonka kertomus muuttui aivan toisenlaiseksi, ja vähiten Kalevi Suojasto, joka vielä viimeisessä kuulustelussaankin kertoi, ettei hän tiennyt mitään Ilkka Lepistön surmaamisesta.
Kalevi Suojasto
Uudelleen kuulusteltuna Suojasto mainitsi aluksi, ettei hänellä ollut mitään lisättävää aikaisempaan kertomukseensa.
Hän kiisti olleensa 13-14.12.1979 välisenä yönä Nummenkatu 8:ssa sijaitsevassa Rantalaisen asunnossa sen paremmin yksinään kuin tuntemansa Kari Vickströmin kanssa. Kysymykseen ketkä henkilöt voivat sen todistaa Suojasto vastasi, että kai se sitten raastuvassa selviää.
Kari Vickströmin Suojasto kertoi nähneensä viimeksi sinä tiistaipäivänä, jolloin hän kävi morsiamensa kanssa sosiaalihuollossa nostamassa tämän huoltoavustuksen. Sosiaalihuollosta saadun tiedon mukaan Kristiina Kiviruusu oli saanut avustusta torstaina 29.12.1979, maanantaina 3.12.1979 ja tiistaina 11.12.1979. Näin ollen Suojasto ja Vickström olisivat tavanneet toisensa Suojaston kertoman mukaan viimeksi 11.12.1979.
Näytettäessä Suojastolle Anja Rantalaisen valokuvaa hän oletti tuntevansa kuvan esittämän naisen, mutta ei maininnut tämän nimeä.
Hän kiisti tuon kuvan esittämän naisen antaneen hänelle mitään vaate-esineitä.
Kun Suojastoelta kysyttiin, oliko häneltä jäänyt kenkiä jonnekin hän kertoi heittäneensä yhdet kengät pois Turussa kohta vankilasta vapauduttuaan. Toiset hän kertoi jättäneensä Raumalla erään ravintolan pyörätelineeseen, koska ne olivat hänen jalkoihinsa sopimattomat. Viimeksi mainitun tapauksen ajankohtaa hän ei muistanut.
Kalevi Suojasto kertoi tuntevansa raumalaisen Ilkka Lepistön ja nähneensä hänet viimeksi eräässä ravintolassa Raumalla, mutta milloin tämä oli tapahtunut, sitä hän ei muistanut. Hän kiisti jyrkästi osallistuneensa Lepistön surmaamiseen ja lisäsi, ettei hän tiennyt kuka teon olisi voinut tehdä. Oikean kätensä nimettömässä sormessa olevan haavan hän kertoi tulleen kotonaan särkyneestä lasista. Haavaan oli Rauman sairaalassa ommeltu kolme tikkiä, jotka hän itse oli poistanut matkalla Mikkeliin.
Kari Vickström
Myös Vickströmiä kuulusteltiin vielä neljä kertaa.
Näissä kuulusteluissa muutti Vickström ensimmäistä kertomustaan samoin kuin osittain seuraaviakin kertomuksiaan päätyen lopuksi oleellisilta osin tässä selostettuun kertomukseen.
Hänen tultuaan 13-14.12.1979 välisenä yönä Suojaston kanssa Anja Rantalaisen asuntoon he ryhtyivät ryypiskelemään siellä olevien henkilöiden kanssa. Jonkin ajan kuluttua hänen ja hänen tuntemansa Ilkka Lepistön kesken syntyi käsirysy, jonka aikana hän saattoi myös lyödä Lepistöä nyrkillään. Hänellä oli ehkä pistoolikin kädessään, mutta sitä hän ei käyttänyt edes lyöntiaseena.
Mistä tämä käsirysy alkoi ei hän osaa selittää muuten kuin, että hänellä oli tapana humalassa ollessaan kovasti uhota ja rähistä eikä siihen tarvinnut olla mitään erikoista syytä.
Muiden kuin Lepistön kanssa hänellä ei tuona yönä ollut minkäänlaista riitaa. Mainitsemansa pistoolin hän kertoi hävittäneensä myöhemmin.
Lepistön kanssa käymänsä käsirysyn jälkeen hän ryypiskeli tämän kanssa olohuoneen sohvalla, johon hän Lepistön lähdettyä jonnekin kävi pitkälleen. Siinä maatessaan hän näki Suojaston ja Rantalaisen lyövän joillakin teräaseilla eteisen lattialla makaavaa Lepistöä.
Lyöntien lisäksi Suojasto myös potki Lepistöä ja haukkui tätä vasikoimisesta. Missään vaiheessa hän ei kuullut, että Koivikolta olisi vaadittu rahaa.
Suojaston ja Rantalaisen ollessa Lepistön kimpussa hän nukahti sohvalle ja heräsi vaimonsa Tuulikin herättämänä.
Poistuessaan välittömästi sen jälkeen vaimonsa kanssa asunnosta hän näki olohuoneen ja eteisen välisen kynnyksen kohdalla lattialla isokokoisen puukon ja terästään vääntyneen leipäveitsen, jotka molemmat olivat kokonaan veressä. Lepistöä hän ei silloin nähnyt missään.
Seuraavana päivänä hän sai vaimoltaan kuulla, että Suojasto ja Rantalainen olivat käyneet edellisenä yönä heidän asunnollaan. Rantalainen oli silloin kertonut lyöneensä Lepistöä kolme kertaa puukolla, johon Suojasto oli lisännyt ruumiin kuuluvan hänelle ja että hänellä, Kari Vickströmilla, ei ollut mitään tekemistä asian kanssa. Tämän jälkeen he olivat pyytäneet Tuulikkia hakemaan hänet pois Rantalaisen asunnosta, koska he eivät olleet saaneet häntä hereille.
Vaimoltaan hän sai myös kuulla, että Suojasto oli tullut yöllä heidän kanssaan samassa autossa Rantalaisen luota asunnolleen. Itse hän ei sitä humalatilastaan johtuen lainkaan muista.
Suojaston käydessä seuraavana sunnuntaina Vickströmin asunnossa hänellä oli jaloissaan piikkikärkiset kengät. Hän sanoi, että ne olivat Lepistön kengät. Puhumatta asiasta enempää Suojasto sanoi luottavansa häneen, Kariin. Lopuksi Vickström vakuutti, ettei hän ollut millään tavoin osallistunut Lepistön surmaamiseen ja ettei hän ollut edes nähnyt tämän ruumista, saati sitten ollut sitä kantamassa jonnekin.
Anja Rantalainen
Kuten muistetaan, Rantalainen kertoi ensimmäisessä kuulustelussaan, että hän surmasi yksinään 13-14.12.1979 välisenä yönä asunnossaan Ilkka Lepistön ja kantoi sen jälkeen ruumiin Suojaston ja Vickströmin avustamana viereiseen rakennukseen.
Vielä seuraavassakin kuulustelussaan hän kertoi samalla tavoin, kunnes sitten viimeisimmissä kuulusteluissaan muutti kertomuksensa surmaamisen osalta täysin toisenlaiseksi. Tällöin hän antoi tapauksesta seuraavanlaisen kuvauksen.
Hänen ryypiskelyssään asunnossaan olleiden Tero Mäen ja Ilkka Lepistön kanssa sinne tulivat Kalevi Suojasto ja Kari Vickström, jotka molemmat ryhtyivät heti pahoinpitelemään Lepistöä nyrkeillä.
Vickströmilla oli kädessään pitkäpiippuinen pistooli, mutta sillä hän ei ainakaan hänen nähtensä lyönyt Lepistöä.
Heti kahinan alkuvaiheessa Mäki poistui asunnosta, eikä kumpikaan viimeksi sinne tulleista miehistä pahoinpidellyt häntä. Mäen lähtö asunnosta tapahtui niin nopeasti, että häneltä jäivät sinne takki ja villapaita, jotka hän kävi noutamassa noin viikkoa myöhemmin.
Kahinasta kehittyi melkoinen mylläkkä, jonka aikana Suojasto vaati useaan otteeseen Koivikolta rahaa lyöden häntä aina välillä.
Hän yritti parhaansa mukaan huudoillaan estellä Suojastoa ja Vickströmiä lyömästä Lepistöä, mutta ei uskaltanut mennä heidän väliinsä, koska pelkäsi Vickströmin kädessä olevaa asetta. Lepistö yritti mennä miehiä pakoon toisiin huoneisiin, mutta nämä olivat koko ajan hänen kimpussaan pahoinpidellen häntä edelleen nyrkeillään lyöden.
Miesten ollessa asunnon keittiössä hän kuuli Suojaston jälleen kerran vaativan Koivikolta rahaa, jolloin hän myös näki tämän antavan Suojastolle tukun seteleitä. Niiden määrästä hänellä ei ole mitään tietoa. Rahan antaminen ei millään tavoin rauhoittanut tilannetta, vaan Suojasto vaati Koivikolta lisää rahaa ja jatkoi hänen pahoinpitelyään.
Jonkin ajan kuluttua hän totesi Lepistön makaavan selällään lattialla keittiön ja eteisen välisellä ovella, jossa Suojasto löi häntä useita kertoja puukolla. Hän oletti Suojaston käyttäneen lyömiseen myös leipäveistä, koska se oli Lepistön vieressä lattialla kuten puukkokin. Molemmat teräaseet olivat peräisin hänen asunnostaan ja niitä säilytettiin keittiön tiskipöydällä olevassa kuivatustelineessä.
Lyöntien välillä Suojasto katsoi vieläkö Lepistö oli hengissä ja totesi: ”Vielä korahtelee”, jonka jälkeen hän löi vielä Lepistöä, kunnes tämä menehtyi lyönteihin.
Tapahtuman aikana Vickström seisoi Suojaston ja Lepistön lähettyvillä, mutta hän ei havainnut missään vaiheessa tämän kädessä puukkoa tai veistä eikä niin ollen nähnyt myöskään tämän lyövän niillä Lepistöä. Joko tapahtuman loppuvaiheessa tai kohta sen jälkeen Vickström meni pitkälleen olohuoneen sohvalle, johon hän nukahti.
Surmateon jälkeen Suojasto vaihtoi yllään olleet vereentyneet housut hänen antamiinsa housuihin, jotka olivat asunnon omistajan Ossi Väkevän.
Samoin hän otti pois jaloistaan veressä olevat kengät, jotka hän pyysi hävittämään.
Mitkä kengät Suojasto laittoi tämän jälkeen jalkoihinsa ei hän osannut varmuudella sanoa, mutta hän oletti niiden kuuluvan Koivikolle, koska tällä ei tapahtuman jälkeen ollut kenkiä jaloissaan.
Puhdistettuaan Suojaston käteensä saaman haavan ja laitettuaan siihen laastarin hän otti Suojaston kanssa muutaman ryypyn, jonka jälkeen he poistuivat asunnosta. Lepistön ruumis jäi silloin eteisen lattialle ja Vickström nukkumaan olohuoneen sohvalle.
Sitten hän ja Suojasto menivät ensin kävellen Suojaston asunnolle, missä tämän morsian Kristiina Kiviruusu makasi "sammuneena” ja soittivat sieltä taksin, jolla jatkoivat matkaansa Vickströmin asunnolle. Sinne meno johtui siitä, että he eivät saaneet hänen asunnossaan nukkuvaa Kari Vickströmiä millään hereille. Pyydettyään Vickströmin vaimon mukaansa he palasivat tämän kuljettamassa autossa takaisin.
Tilanne oli ennallaan eli, että Vickström nukkui sikeästi olohuoneen sohvalla ja Lepistön ruumis oli eteisen lattialla.
Palattuaan asunnolleen hän kietoi Suojaston avustamana Lepistön ruumiin muovipussiin, jonka jälkeen he laittoivat sen vielä pussilakanan sisään. Tänä aikana Tuulikki Vickström herätteli miestään ja saikin hänet hereille siinä vaiheessa, kun ruumis oli jo pussilakanan sisällä.
Vickströmin herättyä tämä ja Suojasto lähtivät kantamaan ruumista pois asunnosta. Se oli kuitenkin niin raskas, että hän ryhtyi auttamaan heitä sen kantamisessa. He kantoivat ruumiin Nummenkatu 8:ssa sijaitsevan asumattoman rakennuksen toiseen kerrokseen, jossa olevaan WC:hen he jättivät sen.
Tuulikki Vickström ei osallistunut ruumiin kantamiseen. Hän oli mennyt autoonsa jo siinä vaiheessa, kun ruumista ryhdyttiin kantamaan pois asunnosta.
Sen jälkeen, kun ruumis oli viety pois Vickströmit ja Suojasto poistuivat paikalta Tuulikki Vickströmin kuljettamassa autossa. Hän puolestaan palasi siivoamaan likaantunutta asuntoaan.
Siivotessaan hän totesi, että Koivikosta oli vuotanut verta erittäin runsaasti eteisen ja keittiön lattialle ja että sitä oli myös muissa huoneissa. Olohuoneen lattialta hän löysi pistoolin lippaan, joka hänen muistamansa mukaan oli tyhjä. Olettaen lippaan pudonneen Vickströmin aseesta hän otti sen haltuunsa ja piilotti sen Lahdessa erään ravintolan vahtimestarin pöydän alla olevaan lokeroon siinä vaiheessa, kun hänet pidätettiin tuosta ravintolasta syylliseksi epäiltynä Ilkka Lepistön surmaamiseen.
Myöhemmin poliisit hakivat lippaan hänen ilmoittamastaan paikasta.
Joitakin päiviä tapahtuman jälkeen hän vei asunnostaan Laitilan kurssikeskukseen Suojaston veriset housut ja kengät, surmavälineinä käytetyt Lapinleuku-puukon ja leipäveitsen sekä asuntonsa keittiön ja eteisen veriset matot. Lisäksi hän vei sinne muutakin omaisuuttaan, joista vain verinen olohuoneen pöytäliina liittyi jollakin tavoin tapahtuneeseen rikokseen. Pöytäliinaan tuli verta Suojaston pyyhkiessä siihen teon yhteydessä vammautunutta kättään.
Edellä mainituista esineistä hän antoi housut, puukon ja leipäveitsen ne ensin verestä puhdistettuaan Olavi Aarniolle, jonka luona hän kurssikeskuksessa asusti. Suojaston jaloissa surmatyön aikana olleet kengät hän luovutti eräälle toiselle kurssikaverilleen. Veriset matot hän heitti kurssikeskuksen jäteastiaan.
Ensimmäisissä kuulusteluissa Rantalainen kertoi itse surmanneensa Lepistön. Se johtui siitä, että tapaus sattui hänen asunnossaan eikä hän halunnut heti paljastaa muiden osuutta asiaan. Näistä syistä hän sitten kertoi sekä tapauksen tutkijoille että myös tuttavilleen itse suorittaneensa teon.
Tosiasiassa hän ei osallistunut millään tavoin Lepistön surmaamiseen. Hänen osuudekseen jäi vain auttaminen Lepistön ruumiin kantamisessa paikkaan, josta se myöhemmin löydettiin, väitti hän.
Rantalainen vakuutti vielä viimeisessä kuulustelussaan, ettei hän vienyt Lepistöä asunnolleen sen paremmin Suojaston kuin Vickströmin tai kenenkään muunkaan pyynnöstä, joten hän ei ollut toiminut minkäänlaisena houkutuslintuna. Lisäksi hän vakuutti, ettei Suojasto antanut hänelle Koivikolta ryöstämistään rahoista penniäkään.
Lepistön rahavaroista Aaltosella ei ollut varmaa tietoa, mutta hän oletti Koivikolla olleen rahaa, koska tämä oli jossakin vaiheessa tapahtumaa edeltäneenä iltana kertonut matkustavansa Lissaboniin.
Tätä olettamusta tukee jutun tutkijoiden saama tieto, jonka mukaan Lepistö oli myynyt 13.12.1979 jollekin tuntemattomalle henkilölle eräästä liikkeestä 3.12.1979 ostamansa 6.580 markan hintaisen nahkaisen sohvakaluston. Paljonko hän oli siitä myydessään saanut ei ole tiedossa, mutta voidaan hyvinkin olettaa hänen saaneen siitä useita tuhansia markkoja. Nämä rahat saattoivat olla Lepistön mukana Rantalaisen asunnossa tapahtuneen surmatyön aikana. Eräs todistajana kuulusteltu tarjoilija kertoi, että Koivikolla oli lompakossaan ollut runsaasti rahaa hänen maksaessaan 13.12.1979 illalla ravintolalaskuaan.
Todistaja Tuulikki Vickström
Edellä selostettujen kertomusten perusteella tutkijat totesivat, että suostumuksensa mukaan todistajana kuulusteltu Tuulikki Vickström ei ehkä ollutkaan puhunut asioista täysin totuudenmukaisesti. He kutsuivat hänet uudelleen kuulusteltavaksi.
Tuulikki Vickström muutti nyt kertomustaan siitä lähtien, kun Suojasto ja Rantalainen olivat tulleet hänen asunnolleen kysymyksessä olevana yönä.
Hänen kertomuksensa kuului nyt näin.
Mainittujen henkilöiden tultua noin kello 02.00 aikoihin yöllä hänen asunnolleen ja pyydettyä häntä hakemaan Kari Vickström pois Rantalaisen asunnosta, jossa tämä nukkui "sammuneena”, hän kieltäytyi sitä tekemästä. Tällöin Suojasto sanoi, että asunnon ovi oli lukossa ja että jos Kari herää siellä yksinään hän saattaa saada shokin ja hypätä alas ikkunasta.
Suojaston ja Rantalaisen vaatimuksesta hän lähtikin lopulta heidän kanssaan autollaan Nummenkatu 8:aan, jonne päästyään hän arveli Rantalaisen asunnossa tapahtuneen jotakin ja pyysi siitä syystä Suojastoa ja Aaltosta tuomaan Karin ulos.
Nämä sanoivat kuitenkin, etteivät he saa Karia millään hereille. Sitten hän meni heidän kanssaan sisälle asuntoon. Siellä hän näki hänelle tuntemattoman miehen makaavan selällään eteisen lattialla.
Katsottuaan miestä tarkemmin hän totesi tämän rinnassa laajan verijäljen. Hän arveli miehen kuolleeksi.
Tämän todettuaan hän meni olohuoneen sohvalla nukkuvan miehensä luokse ja katsoi tämän käsiä ja vaatteita. Hän ei huomannut niissä verta, josta hän päätteli, ettei ainakaan hänen m miehensä ollut osallinen tai syyllinen eteisen lattialla makaavan miehen kuolemaan. Otettuaan haltuunsa miehensä vyöllä olleen pistoolin hän ryhtyi herättämään miestään. Herättelyn aikana Suojasto ja Rantalainen kerskuivat sillä, mitä asunnossa oli tapahtunut, mutta eivät kertoneet tapahtuman yksityiskohtia.
Samassa yhteydessä Rantalainen näytti hänelle keittiöstä hakemiaan kahta puukkoa, jotka molemmat olivat kuivuneen veren peitossa.
Saatuaan miehensä hereille hän poistui tämän kanssa asunnosta, jonne Suojasto ja Rantalainen jäivät, kuten ruumiskin. Näin ollen hänen miehensä, jota hän joutui asunnosta poistuessaan tukemaan, ei ole voinut olla kantamassa ruumista asunnosta minnekään. Kotimatkalla hän antoi miehelleen häneltä asunnossa ottamansa pistoolin, jonka nykyistä olinpaikkaa hän ei tiedä. Rantalaisen asunnossa sattuneista tapahtumista he eivät puhuneet mitään.
Vasta muutamien päivien kuluttua, asian oltua jo sanomalehdissäkin, Kari kertoi luulevansa Kalevi Suojaston surmanneen Ilkka Lepistön Rantalaisen asunnossa. Samalla hän valitteli sitä, ettei hän muistanut tarkoin mitä Rantalaisen asunnossa oli tapahtunut.
Kysyttäessä Tuulikki Vickströmilta olivatko Rantalainen ja Suojasto hänen asunnossaan yöllä käydessään puhuneet mitään puukotuksesta tai ruumiista hän vastasi kieltävästi ja kertoi näiden vain pyytäneen häntä hakemaan Rantalaisen asunnossa nukkuvan miehensä kotiin. Tämän lisäksi Tuulikki Vickström mainitsi, että ennen kuin hän oli lähtenyt asunnostaan Rantalaisen ja Suojaston mukaan hän oli itsekseen ihmetellyt Suojaston yllä olleita housuja, jotka olivat huomattavasti liian lyhyet ja muutenkin tälle täysin sopimattomat.
Ensimmäisen erilaisen kertomuksensa Tuulikki Vickström kertoi johtuneen kahdesta eri syystä.
Toinen syy oli se, että hänen miehensä oli kieltänyt häntä puhumasta mitään Nummenkatu 8:ssa käynnistä ja toinen, että hän pelkäsi joutuvansa syytteeseen, koska hän ei ollut ilmoittanut Rantalaisen asunnossa tapahtuneesta todennäköisestä rikoksesta poliisille.
Pidätetyt vangitaan
Saatuaan tutkimukset päätökseen sekä kaikki pyytämänsä asiantuntijalausunnot ja muut tarpeelliset asiapaperit haltuunsa tutkijat katsoivat pidätettyinä olevien maalari Kalevi Suojaston, sekatyömies Kari Vickströmin ja baarimyyjä Anja Rantalaisen osallistuneen eri tavoin entisen merimiehen Ilkka Lepistön surmaamiseen, josta syystä he julistivat kaikki 7.1.1980 vangituiksi ja passittivat heidät poikkeuksellisesti eri vankiloihin odottamaan asian oikeuskäsittelyä.
Asian käsittely eri oikeusasteissa
Asian ollessa ensimmäisen kerran esillä Rauman raastuvanoikeudessa 17.1.1980 vaati virallinen syyttäjä Kalevi Suojastolle rangaistusta törkeästä ryöstöstä ja murhasta, Kari Vickströmille törkeästä ryöstöstä, avunannosta murhaan ja ampuma-aseen luvattomasta hallussapidosta sekä Anja Rantalaiselle törkeästä ryöstöstä ja avunannosta murhaan.
Näiden syytteiden lisäksi virallinen syyttäjä vaati Kalevi Suojastolle rangaistusta 3-23.11.1979 tapahtuneesta ampuma-aseen ja -tarpeiden luvattomasta hallussapidosta sekä yksin teoin 23.11.1979 tehdyistä ampuma-aseen varomattomasta käsittelystä ja ruumiinvamman tuottamuksesta. Näistä rikoksista oli suoritettu erillinen poliisitutkinta. Sen mukaan Suojasto oli käsitellyt luvattomasti hallussaan pitämäänsä panostettua pistoolia niin varomattomasti, että se oli lauennut luodin osuessa Suojaston morsiamen reiteen.
Käsiteltyään asiaa kaikkiaan seitsemän kertaa raastuvanoikeus tuomitsi 27.3.1980 antamallaan päätöksellä
Kalevi Suojaston — hyläten syytteet törkeästä ryöstöstä ja murhasta — yksin teoin tehdyistä tappelusta, ryöstöntapaisesta kiristämisestä, taposta ja ryöstöstä 10 vuodeksi 6 kuukaudeksi, ampu a-aseen ja -tarpeiden luvattomasta hallussapidosta 2 kuukaudeksi sekä yksin teoin tehdyistä ampuma-aseen varomattomasta käsittelystä ja ruumiinvamman tuottamuksesta 4 kuukaudeksi eli tuomiot yhdistettyinä 10 vuodeksi 8 kuukaudeksi vankeuteen. Samalla raastuvanoikeus julisti 3.11.1979 alkaneen Suojaston ehdonalaisen vapauden menetetyksi.
Turun hovioikeus, jonne sekä virallinen syyttäjä että syytetyt valittivat, suoritti asiassa suullisen käsittelyn ja antoi sen jälkeen 7.11.1980 päätöksen, jolla se muutti Suojaston saamaa tuomiota siten, että tuomitsi hänet yksin teoin tehtyjen tappelun, ryöstöntapaisen kiristämisen, tapon ja ryöstön sijasta yhdellä teolla tehdyistä tappelusta ja taposta 10 vuodeksi vankeuteen sekä näpistämisestä 30 päiväsakkoon. Muilta osin raastuvanoikeuden päätös jäi voimaan. Hovioikeuden päätöksen mukaan Suojasto tuomittiin vankeusrangaistukset yhdistettyinä 10 vuodeksi 2 kuukaudeksi vankeuteen.
Kari Vickströmin raastuvanoikeus tuomitsi — hyläten syytteet törkeästä ryöstöstä ja avunannosta murhaan — yksin teoin tehdyistä tappelusta ja ryöstöntapaisesta kiristämisestä 4 vuodeksi sekä ampuma-aseen luvattomasta hallussapidosta 2 kuukaudeksi eli tuomiot yhdistettyinä 4 vuodeksi 20 päiväksi vankeuteen. Samalla hänen 10.2.1979 alkanut ehdonalainen vapautensa julistettiin menetetyksi.
Hovioikeus puolestaan katsoi, ettei Vickström ollut syyllistynyt yhdellä teolla tehtyihin tappeluun ja ryöstöntapaiseen kiristämiseen, vaan ainoastaan tappeluun, josta se tuomitsi Vickströmin 2 vuodeksi vankeuteen, jättäen muilta osin raastuvanoikeuden päätöksen pysyväksi. Vickströmille tuomitut vankeusrangaistukset yhdistettyinä hovioikeus tuomitsi hänet 2 vuodeksi 20 päiväksi vankeuteen.
Anja Kaarina Rantalaista, (
os. Hartikainen) vastaan esitetyt syytteet törkeästä ryöstöstä ja avunannosta murhaan raastuvanoikeus hylkäsi ja tuomitsi hänet yksin teoin tehdyistä tappelusta ja törkeästä pahoinpitelystä 4 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen.
Hovioikeus ei yhtynyt raastuvanoikeuden päätökseen, vaan tuomitsi Rantalaisen vain rikoksen suosimisesta 11 kuukaudeksi vankeuteen.