MURHA.INFO

Tapaus, josta ei tuon ajan lehdessä paljon otsikoita revitelty...

PPK 1995

Tappo Helsingissä ns. "Kurvissa”
Rikosylikonstaapeli Pentti Hirvonen

Perjantaina, tammikuun 21. päivän aamuna 1994 meni edellisen illan ryypiskelyn takia kovaa krapulaa poteva nuorehko mies tyttöystävänsä kanssa tämän äidin, Sörnäisissä Vilhonvuorenkujan varrella sijaitsevaan asuntoon siinä mielessä, että saisi krapularyypyt.
Asunnon omistaja oli 64-vuotias Eeva-niminen nainen, joka tammikuussa 1979 oli tappanut leipäveitsellä Helsingin Malmilla silloisen miesystävänsä. Eeva tuomittiin oikeudessa tuolloin taposta, vaikka hän ei missään vaiheessa ollut tunnustanut tekoa.
Edellisenä iltana ja kuluneen yön aikana oli Eevan asunnossa vietetty jälleen ryyppyjuhlia, johon olivat ottaneet osaa Eevan nykyinen miesystävä, Eevan poika ja kolme muuta "Kurvin” kundia.
Ensin oli nautittu ”valtion” viinat ja sen jälkeen oli juotu korvikeaineita, etupäässä ”lahaa”, joka on litteässä pullossa olevaa Eau de Colognea.
Osa ryyppyvieraista oli yön aikana poistunut asunnosta, mutta osa oli jäänyt sammuneena makaamaan asuntoon.
Yksi heistä oli 65-vuotias Eki.
Kun Eevan vävykokelas oli mainitun päivän aamuna tullut tavoittelemaan krapularyyppyjä, hän oli löytänyt Ekin olohuoneen nurkasta makaamasta ja todennut hänet kuolleeksi herättely-yritysten jälkeen.
Kukaan muu asunnossa olleista ei humalansa takia ollut tiennyt Ekin kuolemasta mitään.
Kun vävykokelas oli tehnyt havainnoistaan poliisille ilmoituksen, lähetettiin vuorossa olleet kokeneet poliisimiehet tapahtumapaikalle. He tunnistivat heti Eevan tämän entisyyden perusteella ja kun alustavissa puhutteluissa kukaan paikalla olleista ei tiennyt mitään siitä, mitä asunnossa oli yöllä tapahtunut ja kuka Ekin oli tappanut, otettiin tutkinnallista syistä koko joukko kiinni ja pidätettiin rikospoliisiin.
Kostea illanvietto
Ensimmäisissä kuulusteluissa kaikki pidätetyt kertoivat yhtäpitävästi ryypiskelystä ja illanvietosta, mutta kukaan ei edelleenkään tiennyt mitään siitä, miten ja miksi Ekille oli käynyt näin huonosti.
Parhaillaan oli Suomessa presidentinvaalin vaalikampanjat käynnissä ja siitä aiheesta oli tämäkin porukka keskustellut välillä kiivaastikin.
Vaikka kaikki olivat ns. työväenluokkaa, heidän joukossaan oli kuitenkin yksi Suomen Keskustan ehdokkaan, Paavo Väyrysenkin, kannattaja.
Keskustelun aikana olivat nyrkit heiluneet, mutta vielä silloin ei kukaan ollut saanut sen pahempia vammoja.
Juomien loputtua Eeva oli sammunut miesystävänsä kanssa olohuoneen vuoteelle, Eki oli sammunut heidän vuoteensa päädyn ja ikkunan väliin lattialle, Eevan poika ja eräs neljäs mies olivat sammuneet olohuoneen lattialle oven suuhun.
Arviolta puolen yön tienoilla Eevan entinen, noin 60-vuotias aviomies oli koputellut ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevan asunnon ikkunaan niin, että Eeva oli herännyt. Eeva oli tuntenut tietenkin entisen miehensä ja kun hän oli näyttänyt mukanaan ollutta Magyar Feher Bor -valkoviinipulloa, oli sisäänpääsy ollut varmaa.
Eikka, Eevan entinen mies, oli tunnettu väkivaltaisesta käyttäytymisestään muutamien vuosien takaa.
Hän oli käyttänyt kavereitaan uhkaillessaan mm. ampuma-asetta, mutta nyt hänet oli kuitenkin päästetty asuntoon.
Kaikki muut sammuneet paitsi Eki olivat osallistuneet viinipullon tyhjentämiseen, joka ei viiteen
henkeen ollut tietenkään vienyt kovinkaan paljon aikaa. Viinin nautiskelun aikana Eikka oli katsellut lattialla sammuneena maannutta Ekiä, mutta ei ollut vielä siinä vaiheessa tehnyt mitään.
Naisia hakemassa
Selvitettäessä Eikan tapahtumapäivän aikaisempia toimia, kävi selville, että hänellä oli Kokotti-niminen hyvä kaveri. He olivat ryypiskelleet usein yhdessä.
Eikalla oli hänen naapuritalossaan asuva tyttöystävä, joka ei käyttänyt alkoholia ollenkaan. Hän oli invalidi, mutta huolehti siitä huolimatta Eikan hyvinvoinnista.
Tapahtumapäivän aamuna Kokotti oli houkutellut Eikan kaupungille ryypiskelemään.
Kokotilla oli ollut nainen mielessä, mutta ilman viinan voimaa hän ei ollut tohtinut mennä mielessään olleen naisen asunnolle.
Kokotti oli kertonut naisesta Eikalle ja Eikka oli lähtenyt mukaan unohtaen oman naisystävänsä kokonaan.
Muutamien oluiden jälkeen miehet olivat sitten menneet ko. naisen asunnolle, missä oli sattumalta ollut eräs toinenkin nainen. Miehillä oli ollut 3 valkoviinipulloa tuomisinaan. Kokotti oli käyttäytynyt hyvin asiallisesti, mutta ilmeisesti enemmän juovuksissa ollut Eikka oli aloittanut heti räyhäkästi esittelemällä itsensä ”nussi-Eikaksi”. Sen päälle hän oli nauranut leveästi, ja paljastanut samalla huonot hampaansa.
Se oli heti herättänyt naisissa inhon tunteita. Kun Eikka oli lisäksi puhunut muita ”höpöjä”, oli asunnon omistaja sanonut ”älä länkytä siinä, vaan lähde vetämään täältä”
Eikka oli kuulemma suuttunut, mutta oli poistunut kuitenkin meteliä nostamatta naisen asunnosta.
Eikka oli siis jäänyt ilman naista ja oli jo myöhäinen ilta tai yö. Mitkä lienevätkin Eikan ajatukset pohjimmiltaan olleetkaan, mutta joka tapauksessa hän oli lähtenyt kävelemään ”Kurvin” suuntaan, entisen naisensa, Eevan, asuntoa kohti. Mukanaan hänellä oli ollut yksi pullo Magyar Feher Boria.
Kuulusteluissa Eikka ei aluksi ”muistanut”, mihin ja kenen luokse hän oli mennyt. Hän kertoi vain, että oli kävellyt pitkän aikaa ja kauaksi ja nähnyt matkalla suuria taloja. Aamulla hän oli kuitenkin herännyt naisystävänsä asunnosta.
Niin kuin yleensä, kuulustelujen jatkuessa ihmiset muistavat enemmän ja enemmän asioita, tai kertovat muuten vähän kerrallaan avoimemmin tapahtumista. Niin kävi nytkin.
Eikka nimittäin kertoi sitten, että hän oli kävellyt Eevan asunnolle ja ”kopistanut” olohuoneen ikkunaan, jolloin Eeva oli päästänyt hänet sisälle. Heillä oli kuulemma hyvät välit. Eevan nykyisistä miesystävistä Eikka sanoi, että ”eiväthän ne minulle kuulu”. Eikan tuoma viinipullo oli siis tyhjennetty porukalla nopeasti ja Eikka oli katsellut siinä samalla lattialla maannutta Ekiä.
Eki
Ekin elämä olisi sinänsä ollut yhden romaanin arvoinen. Hän oli viettänyt koko elämänsä ns. ”lintsillä” ja vailla ulospäin näkyviä huolia perheestään tai yhteiskunnallisista velvollisuuksista.
Häntä oli puukotettu hengenvaarallisesti ja hänen ylitseen oli ajettu raitiovaunulla. Ihmeen kaupalla niistä kaikista hän oli selvinnyt hengissä iltaan, tammikuun 20. päivään 1994 saakka.
Kun Eikka oli katsellut Ekiä, hän oli samalla kysellyt: ”Kuka se tuo on?”
Rikospaikkatutkimusten aikana todettiin, että Ekin housujen sepalus oli auki ja Ekin penis oli osittain näkyvissä. Kaikki kuulustellut kiistivät havainneensa sitä, eikä myöskään Eikka tunnustanut koskeneensa Ekin sepaluksen seutuun. Tutkijoille tuli kuitenkin sellainen ajatus, että lieneekö Eevalla ja Ekillä ollut jotakin ”sellaista mielessä”, ja kun Eikka oli jäänyt Kokotin kanssa ilman naista ja oli nyt entisen naisensa asunnossa nähnyt miehen sepalus auki, mustasukkaisuuden tunne oli herännyt.
Ekiä katsellessaan Eikka oli nimittäin yhtäkkiä hypännyt pystyyn. Ensin hän oli hakannut Ekiä nyrkeillä päähän ja ylävartaloon. Sen jälkeen hän oli potkinut Ekiä päähän ja ylävartaloon, ja kaiken lopuksi hypännyt kaksin jaloin Ekin vatsan päälle.
Syntyneistä jäljistä päätellen Eki ei ollut liikkunut pahoinpitelyn aikana yhtään. Hän oli saanut siinä niin pahat vammat, että ei ollut enää kyennyt edes suutansa avaamaan ja lisäksi hän oli ollut kovasti juovuksissakin, joten näytti siltä, että käsittely oli ollut hyvin kovakouraista.
Kaikki asunnossa olleet olivat pahoinpitelyn kestäessä olleet samassa huoneessa. He olivat varmasti nähneet tapahtumat, mutta vasta useiden kuulustelujen jälkeen he alkoivat kertoa totuutta. Ihmettelimme, että ”murha-Eeva” oli se, joka alkoi ensimmäisenä kertoa tapahtumasta totta.

Kuka muistaa, kuka ei...
Asunnossa olleet miehet eivät ensimmäisissä kuu lusteluissa tienneet Eikan asunnossa käymisestä mitään. He pelkäsivät Eikkaa Eikan entisen maineen takia. Lisäksi Eikka oli lähtiessään varoittanut kaikkia, että "muistakaa, minä en ole tässä asunnossa käynytkään".
Kun Eeva oli saatu kuulusteluissa avautumaan ja kertomaan totuus, alkoivat pikkuhiljaa muutkin kertoa totuutta tapahtumasta. He tosiaan kertoivat syyksi aikaisempaan käytökseensä sen, että he pelkäsivät Eikkaa.
Tutkijoille ei selvinnyt, olivatko Eeva ja Eki olleet seksiaikeissa, vai kuka oli avannut Ekin sepaluksen.
Mutta Ekin poika kertoi kuulustelussa, että joskus isä oli maininnut, että hänellä oli "Kurvissa" eräs Eeva-niminen nainen, jonka luona hän oli viettänyt paljon aikaa.
"Onhan niitä miehisiä tarpeita minullakin", Eki oli sanonut. Tutkijoita askarrutti tapahtuma-asunnossa se, että vaikka näytti varmalta, että uhri ei ollut liikkunut, niin siitä huolimatta asunnossa oli eri paikoissa verijälkiä.
Niidenkään tutkimatta jättämiseen ei henkirikostapauksessa ollut varaa. Siksi niistä kaikista otettiin näytteet laboratoriota varten.
Myös Eevan pojan vaatteet olivat aika paljon veressä. Itse hän ei missään vaiheessa pystynyt selvittämään verisyyttään.
Kuulustelujen lopussa Eeva muisti, että olohuoneen seinältä oli joitakin päiviä aikaisemmin pudonnut taulu, jonka lasi oli mennyt rikki. Hänen poikansa oli kävellyt lasinsirujen päällä ja saanut siitä vammoja jalkapohjiinsa.
Tutkimuksissa oli myöhemmin löydettykin lasinsiruja lattialta, ja kun laboratoriolausunnot oli saatu, voitiin pojan verisyys selittää tällä tavalla. Tutkimukset vain veivät paljon aikaa ja tulivat maksamaan melkoisesti.

”Enhän minä nyt sellaista...”
Kun muiden pidätettyjen syyttömyys Ekin kuolemaan selvisi, päästettiin heidät heti vapaaksi.
Jäljelle jäi Eikka, joka oli saatava kiinni.
Jo ennen sitä tiiviisti etsitty Eikka oli löydetty omasta asunnostaan, jonne hän oli juuri vähän ennen kiinniottamista tullut. Koska tiesimme Eikan väkivaltaiseksi henkilöksi, hänen kiinniottamiseensa varauduttiin riittävällä voimalla, mutta ehkäpä juuri siksi hän ei tehnyt vastarintaa.
Hän ihmetteli aluksi kovasti, mitä varten poliisi otti hänet kiinni.
Viimein Eikkakin tunnusti kaunistellen tekonsa.
Hän muisti menneensä Eevan asunnolle valkoviinipullon kanssa ja tunnusti suuttuneensa lattialla maanneelle miehelle.
Eikka kertoi, että noin viisi vuotta sitten hän oli tavannut Ekin jossakin asuntolassa, jossa Eki oli tehnyt paljon "vilunkia". Hän oli mm. uhkaillut asuntolan muita asukkaita ja oli varastanut joidenkin pikkuomaisuutta. Nyt hän oli tunnistanut Ekin samaksi mieheksi ja oli raivostunut. Lisäksi hänelle oli tullut ajatus, että "lienee se syönyt Eevan ruokiakin ja siitä minä en pidä”.
Eikka kiisti koskeneensa Ekin sepalukseen ja penikseen ja ilmoitti, että ”enhän minä nyt toisen värkkeihin kajoa”.
Missään vaiheessa Eikka ei tunnustanut koko totuutta asiasta, vaikka päätutkijalle jäikin sellainen käsitys Eikan kanssa tuntikausia keskusteltuaan, että kyllä hän asiat kuitenkin muisti.
Ekin ruumiinavauksessa oikeuslääkäri totesi pään alueella ja vartalolla lukuisat mustelmat ja avohaavat. Varsinainen kuolinsyy oli kuitenkin ohutsuolen suoliliepeen yksi suuri - ja yksi pieni repeämä ja paksunsuolen suoliliepeen repeämä. Niistä vammoista vatsaonteloon oli valunut noin litra verta. Ne yhdessä olivat olleet oikeuslääkärin mielestä peruskuolinsyynä. Välittömänä kuolinsyynä oli ollut verenvuotoshokki.

Syyllisyys vahvistetaan
Eikan asunto tutkittiin kiinnioton jälkeen perusteellisesti, jolloin löytyivät muun muassa tekohetkellä hänen päällään olleet vaatteet, mutta ne oli pesty ja jo kuivuneetkin. Jalkineetkin löytyivät, mutta monta päivää jatkuneet vesisateet olivat huuhtoneet ne puhtaaksi.
DNA-tutkimuksissa emme siis saaneet Eikan syyllisyyden tueksi lisänäyttöä, mutta Eevan asuntoon jääneestä viinipullosta saimme Eikan sormenjäljen. Sormenjälki, Eikan osittainen tunnustus ja tapahtumahetkellä läsnä olleiden todistajalausunnot riittivät alioikeuden mielestä näytöksi Eikan syyllisyydestä.
Lisäksi saimme Eikan kiinni monista valheista.
Esimerkiksi Eikka oli tapahtuman jälkeisenä päivänä kertonut eräälle tuttavalleen olleensa tapahtumayönä Vallilassa erään tuttavansa seurassa ja joutuneensa siellä tappeluun. Tappelussa hän oli kertonut saaneensa vamman käteensä, josta todistajana kuultu, tarkkasilmäinen mieshenkilö oli uteliaisuuttaan Eikalta kysellyt.
Kaikki Vallilassa asuvat Eikan tuttavat kuulusteltiin, mutta kukaan ei ollut nähnyt Eikkaa siellä moneen viikkoon.
Poliisi kirjasi esitutkintapöytäkirjaan rikosnimikkeeksi tapon, josta myös virallinen syyttäjä Eikkaa syytti.
Alioikeus tuomitsi hänet kuitenkin pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta.
Virallinen syyttäjä on valittanut tuomiosta hovioikeuteen ja sen käsittelyä odottaessaan Eikka saa kulkea vapaalla jalalla.
Asianomistajapuoli ei ole valittanut seuraavaan oikeusasteeseen. He eivät varmaankaan tunne Ekin kuolemaa kovin suurena menetyksenä.

IL 17.2.1994