MURHA.INFO

PPK 2002

Nuoripari kolmoismurhaajan uhriksi
Hans Strindlund, chef för Söderortspolisens väldsgrupp, Stockholm.

Tämän kirjoituksen tarkoitus on näyttää väkivallanhirveät kasvot. Se on kirjoitettu rikoksen uhrin näkö kulmasta, lähinnä kolmesta syystä. Meidän koko oikeuskoneistomme on keskittynyt rikoksentekijään, ja uhri jätetään useimmiten aivan syrjään.
Toinen syy on se, että Tukholman käräjäoikeuden pääkäsittelyssä ei koskaan onnistuttu vahvistamaan, mitä oikeastaan tapahtui.
Syytetty kaksoismurhaaja sai yksin, ilman vastalauseita, antaa versionsa hirveästä vappuyöstä nuorenparin asunnossa Skarpnäckissä Tukholman ulkopuolella.
Kolmas syy on se, että en voi koskaan unohtaa nuorenparin julmaa ja raakaa kohtaloa.
Jopa heidän pieni koiransa joutui murhaajan verenjanon uhriksi.

Vappuaatto on useimmille mukava ja nautinnollinen ilta. Kevät teki tuloaan nykyaikaisessa Skarpnäckin esikaupungissa.
Järven rannalle oli sytytetty vappu tuli. Ilotulitusraketteja ammuttiin kaikkien ihastukseksi.
Hanna oli saanut lähteä vähän aikaisemmin töistä vakuutusyhtiö Ansvarista.
Daniel oli päivällä tavannut pikkusiskonsa Annikan ja Mikaelan. Hän todella rakasti neljää nuorempaa sisarustaan ja oli usein heidän luonaan. Hänellä oli juuri nyt melko paljon aikaa, koska hän oli monen muun 22-vuotiaan nuorenmiehen tavoin työttömänä. Ihminen, jota hän todella rakasti, oli Hanna.
He olivat olleet yhdessä varhaisesta teini-iästä lähtien. Elämä oli aivan ihanaa nyt, kun he olivat voineet muuttaa yhteiseen asuntoon. Hanna oli niin kaunis pitkine vaaleine hiuksineen ja vaaleansinisine pirteine silmineen.
Vappuaatto vietettäisiin viihtyisästi kotona. Eräs toinen pariskunta ja muutama Danielin kaveri tulisivat käymään...
Aikaisemmin iltapäivällä he olivat tavanneet toisensa perheen sisaren asunnossa Bagarmossenissa ja syöneet mukavan perhepäivällisen.
Hanna ja Daniel rakastivat toisiaan ja elämää!

Julma taistelija
Matija Sovdat heräsi myöhään päivällä 30. huhtikuuta huoneessaan Bagarmossenin Svartägatanilla.
”Meni vähän liian pitkäksi eilen ...olinko taas mukana tappelussa? En muista! Ei ole hyvä sekoittaa rohypnolia viinan kanssa, mutta opettajakorkeakoulun opiskelijankin täytyy saada vähän irrotella...
Sitä paitsi voin juhlia sitä, että sain hyvät arvosanat harjoittelujaksostani Rinkebyn koulussa. Mutta mitä helvettiä, nythän on vappuaatto. Nyt pitää juhlia. Se on selvä, vaikka tuntuukin yhä ankealta, että Lena teki lopun. Se oli todella minun suuri rakkauteni. Miksei minulla saanut olla suhdetta upean tytön kanssa?
Menen järven rantaan katsomaan kokkoa ja etsimään, josko sieltä löytyisi joku kaveri. Ei, se kuulostaa rasittavalta. Soitan joillekin kavereille. He eivät uskalla kieltäytyä kuskaamasta minua. Hehän tietävät, että olen kovassa kunnossa ja thainyrkkeilyn ohjaaja.
Tuntuu herkulliselta olla taistelijan maineessa. Helvetin armoton taistelija! Hah, hah.”

Epätoivoinen puhelu
Tukholman poliisin johtokeskukseen tuli 3. toukokuuta kello 14.52, hätänumeron 112 kautta puhelu epätoivoiselta, järkyttyneeltä ja lähes hysteeriseltä naiselta. Hän sai sanotuksi, että jotakin kauheata oli tapahtunut ja että asunnossa oli paljon verta. Hän jatkoi, että kyseessä oleva asunto oli Skarpnäckin Flyghamnsgatanilla.
Paikalle lähetettiin välittömästi poliisiauto 2040, jossa olivat komisario Bo Axelmalm ja konstaapeli Roger Larsson.
Poliisille soitti Hannan 24-vuotias sisko Kristina, joka oli toistuvasti, vastausta saamatta, yrittänyt tavoittaa Hannaa ja tämän avopuolisoa Danielia puhelimitse 1. toukokuuta lähtien.
Kun kukaan ei 3. toukokuuta vieläkään vastannut, Kristina perheineen oli huolestunut. Iltapäivällä Kristina ajoi sisarensa luhtitalossa sijaitsevaan asuntoon. Hän näki, että Danielin punainen mokkatakki riippui porraskäytävän kaiteella.
Kummallista, hän ehti ajatella. Huoneiston ovi oli lukitsematta. Tuntui epämiellyttävältä, kun hän avasi oven varovasti.
Kristinaa kohdannut näky oli sellainen, mitä kenenkään sisaren ei pitäisi joutua näkemään.
Koko eteisen lattia oli veren peitossa. Veriroiskeita oli pitkin seiniä ja ovia. Verisellä lattialla lojui valkoinen keittiöharja. Punainen muoviämpäri oli otettu esille. Ilmeisesti joku oli yrittänyt siivota verta pois lattialta onnistumatta siinä kovinkaan hyvin. Valkoinen lattiamoppi nojasi seinää vasten. Olohuoneen suunnassa ei näkynyt verta. Vallitsi suuri epäjärjestys.
Kristina näki muun muassa, että jukkapalmu oli kiskottu ylös ruukusta ja heitetty olohuoneen toiselle puolelle.
Videolaitteen johdot roikkuivat paljaina hyllystä. Myös Playstation oli poissa.
Kaikki oli veristä ja pelottavan hiljaista. Kristina tunsi vaistomaisesti, niin kuin vain sisar voi tuntea, että jotakin hirveää oli tapahtunut hänen rakkaalle pikkusiskolleen. Hän joutui paniikkiin ja ryntäsi ulos asunnosta lähimpään naapuriin, soitti poliisille, soitti isälleen, soitti äidilleen ja pystyi soittamaan myös veljelleen.
Perheen pahin päivä ja aika oli alkanut. Sietämättömyyden rajoille menevä tuskan aika.
Jälkeenpäin voimme kiittää jotakin suurempaa mahtia, joka ohjasi Kristinaa suojaan. Hän välttyi löytämästä Hannan ja Danielin ruumiita, jotka olivat kylpyhuoneessa toistensa päälle heitettyinä veressä kylpevään ristiin. Petomainen murhaaja.

Useita murhavälineitä
Huoneistosta löydettiin teknisen tutkimuksen yhteydessä viisi veren tahrimaa työkalua, joita oli käytetty tappamiseen. Siellä oli kaksi veistä, vasara, kumi nuija sekä suuri sorkkarauta, joka roikkui verisenä WC-istuimen yläpuolella.
Hannan yläruumis oli alaston, ja hänen pikkuhousunsa oli vedetty alas. Hänen kauniissa tytönkasvoissaan oli syviä veitsenviiltoja.
Hänen päällään makasi veren tahrima Daniel, jonka yläruumis oli murhaajan jäljiltä irvokkaaseen asentoon vääntyneenä. Myös hänen yläruumiinsa oli paljas. Hänellä oli yllään vaaleansiniset Adidas-verryttelyhousut sekä valkoiset putkisukat.
Sukanpohjat olivat veriset. Se merkitsee, että Daniel oli yrittänyt paeta tappajaansa.
Vaatehuoneen lattialla oli neliömetrin suuruinen, kokonaan kuivunut, tummanpunainen, paksu veritahra, ikään kuin joku olisi maannut siellä runsaasti verta vuotaen.
Olohuoneessa oli runsaasti verta ja veritahroja. Jopa asunnon katossa oli veritahroja. Yhdessä verilammikossa oli selkäreppu ja rikkoutunut kirjahyllyn lasiovi. Verisiä laahausjälkiä oli runsaasti.
Olohuoneen kirjahyllyn vieressä makasi mustavalkoinen Cavalier King Charles spanieli. Se oli tapettu veitsellä ja oli yltä päältä veressä.
Teknisen tutkinnan pöytäkirjasta voidaan lukea: "Koiran luota vinosti kynnyksen yli kylpyhuoneen oven suuntaan johti verinen laahausjälki."
Yritys suojella koiraa
Eteisen lattialla, kynnykseltä kylpyhuoneelle johtavan laahausjäljen katkaisi toinen verinen laahausjälki suuren verilammikon ja kynnyksen välissä. Kynnyksen kohdalla jälki oheni, mutta jatkui eteisen lattialla vinoon samansuuntaisesti ensiksi mainitun laahausjäljen kanssa ja päättyi koiran luona olevaan vereen. Molemmat jäljet näyttivät siltä, kuin lattialla olisi vedetty perässä pitkiä, veren tahraamia hiuksia.
Löytö viittaa siihen, että Hanna yritti suojata koiraa murhaajalta.
Keskellä olohuoneen lattiaa oli siniseksi maalattu työkalulaatikko. Laatikko oli pohjaa lukuun ottamatta kauttaaltaan veren tahrima. Parkettilattialla oli myös tummansininen makuupussi. Siihen rikoksentekijä oli pakannut seitsemät farmarihousut, neljä naisten villapaitaa, lippalakin, vyön, muun muassa asunnon oveen sopivia avaimia, Sony korvalappustereot, kameran, kultaisen kaula- ja ranneketjun, videolaitteen, CD-levyjä, TV-pelin, kuulakärkikynän ja kolme tupakantumppia sisältäneen tuhkakupin.
Se tosiasia, että murhaaja oli pakannut mukaan avaimet, viittaa siihen, että hänellä oli tarkoitus tulla takaisin.
Se, että myös kolme tupakantumppia oli otettu talteen, osoittaa murhaajan olleen hyvin laskelmoiva ja tietoinen siitä, mitä teki. Hän ryhtyi tietoisesti toimenpiteisiin, joilla hän pystyi vaikeuttamaan poliisin rikostutkintaa, esimerkiksi DNA-analyysia.
Makuuhuoneen ovi oli selällään ja kynnyksellä oli kokoon käärityt veriset farmarihousut, joiden merkki oli Levis, koko W36/34. Niiden takapuolella oli useita repeämiä.
Housujen koko ei täsmännyt Danielin käyttämiin housuihin. Oli syytä uskoa housujen kuuluneen murhaajalle. Valtion Rikosteknisessä laboratoriossa suoritetussa teknisessä tutkinnassa todistettiin housujen haaroissa olevan siemennestettä.
Toisessa etutaskussa oli kertakäyttösytytin, jonka päällä oli vähäpukeisen vaaleaverikön kuva ja teksti "Easyriders". Murhaaja oli todennäköisesti tupakoitsija.
Jos Kristina olisi mennyt makuuhuoneeseen, hän olisi nähnyt, että parisänky oli siirretty pois seinän vierestä. Sängyllä olivat Hannan valkoiset vapaa-ajan housut, ja hänen ruskea mokkatakkinsa oli toisen tyynyn päällä. Rullaverhot oli vedetty alas kuin ennen nukkumaan menoa.
Parisängyn jalkopäässä oli musta kangaslaukku.
Sen sisällä oli ohut naisten paita, mittanauha sekä avaimia. Laukun pohjalla oli kaksi kultasormusta. Toisessa oli merkintä "Daniel 1.1.93".
Sängyn laidalla lojui muutamia vaatekappaleita ja keltainen huopa. Sängyn alla lattialla oli eteisen puhelimen kierrejohto. Johdon liittimien muodonmuutos paljasti, että se oli repäisty irti puhelimen kuulokkeesta.
Puhelimen johtoa koskeva löytö antoi aiheen miettiä, oliko puhelimen kuulokkeesta kamppailtu.
Hannan mokkatakin löytyminen sängyn päältä johtaa pohtimaan, oliko murhaajalla aikomus viedä hänet mukanaan asunnosta elävänä.
Myös makuuhuoneessa todettiin verijälkiä useissa paikoissa, muun muassa valokatkaisimessa. Lattialta löytyneen taulun alapinnalla oli veripisaroita. Ma kuuhuoneessa olleessa pienessä nahkasohvassa oli hajanaisia veripisaroita.
Seinällä, jota vasten sänky oli ollut, oli muutamia ympyrän muotoisia veritahroja 160 senttimetrin korkeudella lattiasta sekä myös veristen hiusten jättämiä jälkiä.
Oven ja parisängyn välissä lattialla oli veripisaroita ja verisiä kengänjälkiä. Sängyn vuodevaateissa oli veripisaroita ja veristen kenkien jälkiä.
Laboratoriokokeissa pystyttiin myöhemmin totea maan, että veri oli peräisin Hannasta.
Löytö osoittaa, että murhaaja ja Hanna olivat todennäköisesti olleet yhtä aikaa makuuhuoneessa.
Verta kaikkialla
Asiantuntijalausunnosta käy ilmi, että Hannan verta oli otettu talteen 15 eri paikasta huoneistossa.
Sitä oli muun muassa huoneiston ulko-oven sisäpinnassa.
Se osoittaa, että hän on yrittänyt paeta pelastautuakseen julman ja häikäilemättömän murhaajan kynsistä. Danielin verta oli otettu talteen kahdeksasta eri paikasta kaksi huonetta ja keittiön käsittävästä asunnosta.

Danielin ruumiinavauspöytäkirja sisältää yli 90 kohtaa, jossa oikeuslääkäri dokumentoi murhaajan aiheuttamia vammoja ruumiissa. Kuolinsyytodistus vahvistaa välittömän kuolinsyyn. "Ulkoinen verenvuoto. Lukuisia haavoja eri puolilla ruumista. Toissijainen kuolinsyy on kallonmurtuma ja aivojen ruhjevamma".
Danielin käsissä ja sormissa voitiin todeta myös viiltohaavoja, jotka olivat tulleet hänen yrittäessään puolustaa itseään veitsellä varustautuneelta hyökkääjältä.
Daniel sai elää 23 vuotta.

Hannan ruumiinavauspöytäkirja sisältää lähes 100 kohtaa, missä oikeuslääkäri dokumentoi murhaajan aiheuttamia vammoja hänen ruumiissaan. Todistuskuolinsyystä vahvistaa välittömäksi kuolinsyyksi:
"Veren vetäminen hengitysteiden sisään. Avomurtumia kasvojen ja kallon luissa."
Ruumiinavaukset suoritti ylilääkäri Kari Ormstad ja avustava ylilääkäri Thore Karlsson.
Ruumiinavauspöytäkirjasta käy selville, että murhaaja on lyönyt Hannan päähän vähintään kolme iskua esimerkiksi vasaralla.
Kaksi alaleuan murtumaa ovat peräisin tylpällä esineellä, mahdollisesti jollakin työkalulla tehdystä väkivallasta.
Hänen vasemmassa silmässään oli teräväreunainen 2,5 senttimetrin syvyinen haava. Hannan jokaisen kynnen alla todettiin olevan veristä likaa, mikä osoittaa hänen yrittäneen puolustaa itseään raakaa murhaajaa vastaan.
Hanna sai juuri täyttää 21 vuotta.

Hirveä kauhu ja tuska
Pelkkä ajatus siitä, mitä asunnossa on voinut tapahtua, tuottaa kaameita jääkylmiä väristyksiä. Mitä hirvittävää pelkoa ja tuskaa nämä kaksi nuorta ihmistä saivatkaan kärsiä! Millainen ihmishirviö on saattanut tehdä tämän?
Söderortin poliisin väkivaltaryhmän tutkijoilla oli edessään erittäin vaikea ja hermoille käyvä työtehtävä.
Oli raskasta nähdä läheltä kaikki se tuska, epätoivo ja suru, jota uhrien perheet joutuivat kärsimään. Rikospoliisien pitää kuitenkin pystyä hoitamaan tutkinta järkevästi ja ammattitaitoisesti. Meidän päätehtävämme oli huolehtia Hannan ja Danielin eduista.
Meidän koulutettu ryhmämme ja työskentelytapamme pantaisiin kovalle koetukselle. Tehtiin päätös
Söderortin poliisin niin sanotusta 48 tunnin suunnitelmasta. Tätä suunnitelmaa käytettiin erikoisen vakavaluonteisten rikosten yhteydessä.
Tutkijat alkoivat kerätä mahdollisimman paljon tosiasiatietoja niin kutsutussa sisäänajovaiheessa.
Uhrien kartoitus aloitettiin.
Työn aikana rikostekniset tutkijat Gunnar Lundkvist ja Jan-Erik Nilsson ottivat huoneistosta talteen joukon löytöjä, muun muassa kengän ja käsien jälkiä. Sen tyyppiset löydöt antavat toivoa tutkintatyölle jatkossa.
Melko pian tehtiin arvio, jonka mukaan kyseessä oli yksi rikoksentekijä. Rikoksen tekoajan arvioitiin olevan 30. huhtikuuta ja 1. toukokuuta välillä.
Asuntoa tutkittaessa huomattiin, että rikoksen tekijä oli ilmeisesti ottanut huoneistosta mukaansa esineitä. Edelleen oli olemassa merkkejä siitä, että tekijä oli yrittänyt tai suunnitellut anastaa huoneistosta lisää esineitä.
Esineitä oli kerätty yhteen ja pakattu makuupussiin ja laukkuun. Tämä merkitsi sitä, että rikoksentekijällä oli ollut tarkoitus ottaa tavarat mukaansa, mutta hän oli jostakin syystä muuttanut mieltänsä.
Kaksoismurhan tutkinta oli käynnissä täydellä voimalla. Teknikot tekivät työtä täysillä. Tiedusteluosasto oli mukana kokonaisuudessaan. Tutkijaryhmä työskenteli tarkasti ja määrätietoisesti.
Tutkijat käyttivät perinteistä kuulustelutekniikkaa, mutta sovelsivat myös kognitiivista kuulustelutekniikkaa, kun se arvioitiin sopivaksi. Kuva alkoi hitaasti hahmottua.

Tärkeä tieto
Nuorenparin tuttavapiirissä suoritetut kuulustelut antoivat tärkeätä tietoa. Toukokuun 3. päivän iltana tuli vihje, jonka tutkinnanjohto arvioi huippukiinnostavaksi. Vihjettä käsiteltiin monella eri tavalla.
Päivän aikana oli kuulustelussa tullut esiin, että Daniel oli sopinut erään miehen kanssa tapaamisesta Bergholmin koululla vappuiltana. Todistajatiedot väittivät, että tällä miehellä oli yllään lippalakki ja farmarihousut, joiden takapuolella "repeämiä”.
Pala palalta pystyttiin tiedustelutyön mielenkiinto suuntaamaan Bagarmossenissa asuvaan 23-vuotiaaseen mieheen.
Tutkijat saivat melko nopeasti nimen henkilölle, joka saattaisi olla tutkinnan kannalta kiinnostava.
Rikospaikan lähellä, ovelta ovelle tapahtuneen tiedustelun yhteydessä, poliisi sai yhteyttä erääseen suunniltaan olleeseen naapuriin.
Hän kertoi heränneensä 1. toukokuuta kello 05.30 aikaan koiran haukuntaan ja naisen kirkuvaan huutoon. Ääni oli kestänyt koko sen ajan, joka häneltä kesti herätä, nousta ylös sängystä, pukeutua ja mennä ulos asunnosta.
Koiran haukunta hiljeni muutaman minuutin kuluttua, mutta naisen huuto jatkui edelleen naapurin yrittäessä paikallistaa, mistä ääni kuului.
Naapuri arvioi äänen kestäneen viidestä viiteentoista minuuttia. Hän onnistui paikallistamaan naisen huudon asuntoon, jossa Hanna ja Daniel asuivat, ja alkoi huolestuneena kävellä heidän huoneistoaan kohti.
Hän pysähtyi huoneiston ulkopuolelle ja näki liikettä keittiön ikkunassa. Naapuri sai nähdä, että paljas käsi - murhaajan käsi - käänsi sälekaihtimen kiinni. Sen jälkeen asunnon sisälle ei voinut nähdä.
Naapuri käveli takaisin asuntoonsa nyt, kun oli hiljaista.
Tutkijat työskentelivät hellittämättä eteenpäin 23- vuotiaasta miehestä saadun vihjeen avulla.

Alustava kuulustelu
Aamulla 6. toukokuuta 23-vuotias mies noudettiin kuulusteluun Söderortin poliisiasemalle.
Kuulustelu oli niin sanotusti alustava. Hänen henkilöllisyytensä pystyttiin nyt varmistamaan. Hänen nimensä oli Matija Vladimir Sovdat, ja hän oli syntynyt ja kasvanut Bagarmossenissa.
Sovdat kertoi ylpeästi, että hän oli tällä hetkellä opiskelemassa opettajaksi opettajakorkeakoulussa Tukholmassa ja opinnot sujuivat hyvin. Hän myönsi tuntevansa Hannan ja Danielin sekä kertoi käyneensä heidän kotonaan kaksi kertaa. Lähinnä hän oli Danielin tuttu. Heillä oli tapana pelata TV-pelejä.
Hänen mielestään molemmat olivat mukavia ja ystävällisiä.
Kysymykseen, milloin hän oli viimeksi nähnyt heitä, Sovdat vastasi, että hän ei ollut nähnyt tai tavannut heitä kahden viimeisen viikon aikana. Hän väitti, että hän ei ollut Skarpnäckissä koko pyhien aikana, vaan oli oleskellut pääasiassa kotona asunnossaan koko ajan.
Hän kertoi, että hän ei myöskään ollut puhelimitse yhteydessä Danielin tai Hannan kanssa pyhien aikana.
Tästä hetkestä lähtien tutkijat tiesivät, että mies valehteli. Tuttavapiirin kuulustelut ja Telialle tehdyt tiedustelut vesittivät hänen kertomukseensa välittömästi.
Kuulustelun jälkeen rikostarkastaja Martin Stein otti yhteyttä syyttäjäviranomaiseen. Siihen mennessä tutkinnassa esiin tulleiden asioiden esittelyn jälkeen syyttäjä Agneta Hilding-Qvarnström päätti, että Sovdat pidätettäisiin epäiltynä Danielin ja Hannan kaksoismurhasta.
Tutkijoille oli nyt tärkeätä hankkia ja taltioida runsaasti todistusaineistoa.
Miehen asunnolle tehtiin välittömästi kotietsintä.
Siellä tehtiin joukko kiinnostavia löytöjä. Yksi Panasonic-videolaite otettiin takavarikkoon. Tarkastus osoitti, että Daniel oli vuokrannut videot Thornilta!
Vapunaattoiltana Hannan ja Danielin luona vierailleiden henkilöiden kuulusteluissa varmistettiin, että videolaite oli silloin ollut asunnossa. Rikospaikalla oli nyt jäljellä vain pelkät liitosjohdot.
Yhdistäminen rikospaikkaan
Nyt tutkijat pystyivät yhdistämään Sovdatin rikospaikkaan. Kun valtion rikostekninen laboratorio ilmoitti, että Sovdatin luota kotietsinnässä löydetyn lippalakin lipasta löytyi verijälki, tapahtui ratkaiseva läpimurto. DNA-testin avulla verijälki pystyttiin liittämään Danieliin.
Samassa yhteydessä, kun Sovdat tuotiin Söderortin poliisiasemalle, hänen kenkänsä otettiin takavarikkoon. Kenkien tutkimuksessa tuli esiin, että pohjan jättämät jäljet olivat hyvin yhdenmukaiset asunnossa olleiden, veristen jalkineenjälkien kanssa.
Edelleen kengissä oli jäänteitä verestä. Valtion rikos tekninen laboratorio, SKL, pystyi vahvistamaan, että
veri oli lähtöisin Hannasta.
Sovdat oli aikaisemmin kuulustelussa kertonut, että kengät ja lippalakki olivat hänen, eikä hän ollut lainannut niitä kenellekään.
Sillä tavalla Matija Sovdat oli ehdottomasti sidottu rikospaikkaan.
Tutkinnanjohto päätti, että Sovdatia kuulusteltaisiin säännöllisesti. Hän oli tähän asti kaikissa kuulusteluissa päättäväisesti kiistänyt murhanneensa Hannan ja Danielin. Hän mainitsi pitävänsä heistä molemmista. Erityisesti Hannasta. Hän selitti hymyillen, että hänen mielestään Danielilla oli melkein liian hieno tyttö...
Hän käyttäytyi itsevarmasti ja leikkisästi. Hän ei vaikuttanut olevan lainkaan huolestunut kuulustelijoiden edessä, hän oli puhelias ja antoi hyvin harkittuja vastauksia. Hän oli asenteensa mukaan suurenmoinen. Kuulustelijat pelasivat tietoisesti hänen "Suurenmoinen minä" -asenteellaan.
Söderortin poliisin väkivaltaryhmän tutkijat ovat käyttäneet vuoden ajan videokuulustelutekniikkaa kuulustellessaan aikuisia tärkeissä ja vaikeissa asioissa. Sovdatin kanssa tekniikka toimi erinomaisesti.
Näytti siltä, että hän nautti päähenkilön osastaan.
Kun Sovdatin kenkiä koskevat tulokset olivat tulleet Valtion rikosteknisestä laboratoriosta, SKL:sta päätettiin hänen asuntoonsa tehdä uusi kotietsintä.
Takavarikkoon otettiin useita kenkiä, jotka lähetettiin SKL:oon tutkittaviksi.

Erikoinen kuulustelutekniikka
Kuulustelut jatkuivat, ja hitaasti mutta varmasti kuulustelijat Thomas Forsberg ja Ivan Persson ajoivat Sovdatin nurkkaan.
Hänelle annettiin pala palalta tosiasioita, jotka olivat tutkijoiden tiedossa.
Kuulustelutyössä kuulustelijoita vaihdettiin, kuitenkin se kuulustelija, joka oli viimeksi puhutellut häntä, oli aina läsnä seuraavan kuulustelijan kanssa.
Tällä tavalla tutkijat pystyivät löytämään kaksi kuulustelijaa, jotka toimivat parhaiten Sovdatin kanssa.
He osoittautuivat olevan kaksi nuorinta kuulustelijaa, Stefan Eurenius ja Anders Jämteby.

Hän oli yksin murhannut Hannan ja Danielin
Sovdat kertoi lähes välinpitämättömästi ja näennäisen asiallisesti, kuinka hän oli riistänyt Hannan ja Danielin hengen. Hän sanoi tulleensa vuokrakiinteistölle 1. toukokuuta joskus viiden aikaan aamulla ja murhanneensa heidät melkein välittömästi.
Hän kertoi, että hän oli polttanut rohypnolia ja että hänellä on ainoastaan katkonaisia muistikuvia tapahtumien kulusta.
Kuulustelukertomusta on kirjoitettu 33 sivua ja se on hirveätä luettavaa. Seuraavassa on lyhyesti murhaajan antama kuvaus tapahtumien kulusta.
Kun hän kerran aikaisemmin oli tavannut Danielin, tämä oli kertonut suunnittelevansa vakuutuspetosta ja halusi Sovdatin auttavan häntä siinä. Sovda tin väitteen mukaan suunnitelmana oli lavastaa Danielin asuntoon murtovarkaus ja varastaa muun muassa televisio.
Varkaudesta olisi ilmoitettu vakuutusyhtiölle ja he olisivat jakaneet tuoton. (Sovdatin antaman tiedon totuudenmukaisuutta tämän vakuutuspetoksen suhteen ei ole pystytty selvittämään). Joka tapauksessa Sovdat väittää, että hän lähti Danielin luokse keskellä yötä toteuttamaan vakuutuspetosta.
Daniel oli juuri herännyt, kun hän avasi oven. Danielia ei kiinnostanut yhtään koko vakuutuspetos.
Sovdat kertoi, että hän oli halunnut toteuttaa vakuutuspetoksen ja saadakseen Danielin vakuuttumaan asiasta Sovdat oli hakenut keittiöstä leipäveitsen.
Sovdat osoitti veitsellä Danielia ja työnsi tämän eteisen vaatehuoneeseen. Daniel oli ollut peloissaan ja huusi:
- Ota mitä haluat.
Sovdat jatkoi vaatehuoneessa Danielin uhkailemista veitsellä.

Rikoksentekijän kertomus
Sovdatin kertomus tuli yhä hämmästyttävämmäksi.
- Näin yhtäkkiä, kuinka Daniel katsoi olkapääni yli. Käännyin ja näin Hannan ryntäävän minua kohti vasara kädessään. Löin Danielia veitsellä kolme kertaa ylävartaloon.
Näin, kuinka hänen suustaan tuli verta. Käännyin ja sain otteen Hannasta ja vedin hänet olohuoneeseen. Hanna huusi ja painoin käteni hänen suunsa eteen saadakseni hänet hiljenemään. Hän sai kiinni ovenpielestä ja löin häntä sen vuoksi kyynärpäälläni kasvoihin.
- Kaaduimme lattialle ja istuin hänen päälleen hajareisin ja pidin kättäni hänen suunsa päällä. Hanna puri minua käteen, minkä vuoksi otin vasaran ja löin häntä kaksi kertaa päähän.
Murhaaja väittää, että hänellä oli tämän jälkeen muistikatkos. Hän sanoo, ettei muista mitään, ennen kuin hän näki haukkuvan koiran. Silloin hän "heräsi tajuihinsa” ja kertoo siitä seuraavasti:
- Näin Hannan makaavan olohuoneen lattialla veitsi pistettynä silmään, oikeaan silmään. Sen jälkeen otin koiran kiinni ja leikkasin siltä kurkun auki.
Muistan, että otin tavaroita ja että laskin keittiön säleverhon alas. Sen jälkeen minulla on valitettavasti aukkoja muistissani.

Ei pidä paikkaansa!
Haluaisin mielelläni uskoa Sovdatin kertomukseen motiivista ja tapahtumien kulusta murhahuoneistossa. Uskon kuitenkin, että tapahtumat ovat todellisuudessa edenneet huomattavasti raaemmalla tavalla.
Voidaan todeta, että Matija Sovdatin kuulusteluissa antamat tiedot tapahtumista huoneistossa ovat monelta oleelliselta osaltaan ristiriidassa tutkinnassa tehtyjen havaintojen ja tutkimustulosten kanssa.
Hannan ja Danielin ruumiinavauksessa todetut vammat eivät täsmää Sovdatin kertomuksen kanssa.
Heillä molemmilla oli huomattavasti enemmän ruhjeita ja pistohaavoja.
Danielilla oli esimerkiksi vertavuotavia haavoja, jotka olivat peräisin voimakkaista iskuista sorkkaraudalla.
Hänen molempiin polvilumpioihinsa oli isketty veitsellä sellaisella voimalla, että iskut olivat tunkeutuneet niiden lävitse.
Hänen käsissään oli torjuntavammoja, lisäksi hänen niskassaan ja kasvoissaan oli haavoja.
Murhaajan kertomus siitä, että Hanna olisi purrut häntä käteen, on todistettavasti totuudenvastainen.
Sovdatille suoritettiin 6. toukokuuta 1998 oikeuslääketieteellinen katsastus. Sen yhteydessä ei tehty havaintoja, jotka olisivat tukeneet hänen väitettään puremisesta.
Edes murhaajan antama tieto, jonka mukaan hän olisi nostanut koiran ylös ja leikannut siltä kaulan, ei ole oikea.
Uppsalassa, Valtion eläinlääketieteellisessä laitoksessa suoritetussa pienen koiran ruumiinavauksessa todettiin jotakin aivan muuta.
Lausunnossa sanotaan: "Yhteenvetona voidaan sanoa olleen ulkoisen väkivallan merkkejä.
Kaulan alueella oli useita suhteellisen pinnallisia viiltohaavoja ja rintakehän vasemmalla puolella kaksi syvää viiltohaavaa.
Jälkimmäisten arvioitiin olleen kuolettavia, sillä ne olivat lävistäneet rinnan ja aiheuttaneet vakavia vammoja rintaontelon elimille.”
Erään kuulustelun yhteydessä pidetyn tauon aikana Sovdat lausui itsestään:
- Hitto vieköön, murhasinko Hannan ja Danielin siksi, että olin kateellinen heidän hienolle suhteelleen? Oma suhteenihan loppui...

Päätöskuulustelu
Matija Sovdatin viimeinen kuulustelu suoritettiin 18. syyskuuta. Silloin hänelle kerrottiin, että hänen murhahuoneistoon jättämistään farmarihousuista oli löydetty siemennestettä.
Rikoslaboratoriossa, SKL:ssa, suoritetun tutkimuksen jälkeen jäljet voitiin yhdistää Sovdatiin.
Hän ei anna mitään selitystä siitä, miten siemennestetahra oli syntynyt, mutta ei myöskään viittaa mihinkään muuhun tapahtumaan.
Se oli ensimmäinen kerta, kun olin näkevinäni Sovdatissa häpeämisen merkkejä.
Ei voida sulkea pois sitä, että murhaaja oli tuntenut seksuaalista himoa ja kiihottunut murhaamisesta niin, että se olisi johtanut siemennestetahran syntymiseen!

Vielä yksi murha
Skarpnäckin kaksoismurhan tutkinnan yhteydessä Matija Sovdat pystyttiin sitomaan vielä yhteen murhaan. Eräästä hänen rikoslaboratorioon lähetetystä kenkäparistaan, löydettiin verta, joka osoittautui olevan peräisin raa’asti asunnossaan murhatulta,
70- vuotiaalta mieheltä. Tämä oli tapahtunut Bagarmossenissa vuonna 1996.
Tukholman rikospoliisi oli tutkinut murhaa, mutta rikokseen ei pystytty sitomaan tekijää.
Nyt Sovdat myönsi kuulustelussa olevansa myös tämän murhan tekijä!
Hän antoi hyvin yksityiskohtaisen kertomuksen siitä, kuinka vanhan, yksinäisen miehen murha oli tapahtunut.
He eivät olleet koskaan aikaisemmin tavanneet.
Uhri oli kuristettu omalla vyöllään, viillelty veitsellä ja hänen sydämensä seutuville oli lyöty vasaran avulla ruuvitaltta.
Sovdatin kertomus täsmäsi täysin rikospaikalla tehtyihin havaintoihin ja löytöihin, ja siten hänet voitiin katsoa olevan sidottu murhaan.
Myös tässä murhassa Sovdat oli toiminut erittäin julmasti ja käyttänyt runsaasti väkivaltaa. Skarpnäckin kaksoismurhaan verrattuna tekotavassa on suuria yhtäläisyyksiä.
Bagarmossenin murhatapauksen tutkinnan aikana on suomalaispariskunta ja eräs nuori mies istunut kaksi kertaa tutkintavankeudessa murhasta epäiltyinä. Tuntuu hyvältä voida puhdistaa nämä henkilöt epäilyistä.
Onko omallatunnolla enemmän murhia?
Söderortin poliisin väkivaltaryhmän tutkijat olivat työskennelleet Skarpnäckin kaksoismurhan tutkinnassa hellittämättä lähes viisi kuukautta ja tarvitsivat vaihtoa. Kaikkien mielessä oli kuitenkin keskeinen kysymys:

Oliko tällä miehellä vielä muita murhia omallatunnollaan?
Me näimme tutkintamateriaalissa melko paljon kiinnostavia käänteitä, jotka antoivat aihetta epäillä tätä. Meidän oli nimittäin vaikeata uskoa, että 70- vuotiaan miehen kylmäverinen murha olisi ollut murhaajan debyytti.
Luonnollisesti yritimme kuulusteluiden yhteydessä kysyä useammista törkeistä väkivaltarikoksista.
Hän kiisti joka tapauksessa useammat murhat, mutta kertoi muutamista pahoinpitelytapauksista.
Samalla hän mainitsi jossakin vaiheessa:
- Minähän pääsen vapaaksi, enkä halua maksaa suuria vahingonkorvauksia.
Pyysimme apua Kungsholmenin poliisitalon sisältä. Toivomuksemme oli, että asetettaisiin uusi työryhmä selvittämään, oliko tämä nuori mies syyllistynyt useampiin raakoihin väkivallantekoihin.
Läänin rikospoliisin, LKP, päällikkö nimitti komisario Sven Malmroosin johtamaan uutta työryhmää. Se ei kuitenkaan koskaan onnistunut löytämään lisää törkeitä väkivaltarikoksia, jotka olisi voitu kytkeä Matija Sovdatiin.
Siinä yhteydessä, kun Matija Sovdat oli myöntänyt olevansa syyllinen näihin kolmeen murhaan, hän selitti päättäväisesti, että hän haluaa vankilarangaistuksen. Hän näki itsensä kiven sisässä ja puhui jo siitä. että hän olisi kova kaveri vankilaympäristössä.
Hän ei missään tapauksessa halunnut tulla "merkityksi” ja istua jossakin ”hullujen huoneella”.
Hänen suhtautumisensa osoittautui kuitenkin muuttuneen, ehkä varsinkin professori Sven Äke Christianssonin kanssa käydyn perusteellisen keskustelun jälkeen. Olimme kääntyneet tutkinnan aikana Christianssonin puoleen.
Vangitsemisajan toisen puoliskon aikana Sovdat viestitti selvästi, että hän haluaa tulla tuomituksi psykiatriseen hoitoon.

Oikeuspsykiatrinen tutkimus
Tukholman käräjäoikeus päätti ennen pääkäsittelyä, että Matija Sovdatille tehtäisiin oikeuspsykiatrinen tutkimus. Tätä varten hänet kuljetettiin tutkintaa varten oikeuspsykiatriselle laitokselle Göteborgiin.
Sieltä annetun lausunnon mukaan Matije Sovdat ei ollut tutkimusajankohtana tai rikosten tekoaikana
psyykkisesti niin sairas, että hän välttäisi vankilarangaistuksen.
Sovdatin asianajaja Jan Karlsson valitti lausunnosta. Valituksen johdosta tehtiin uusi oikeuspsykiatrinen tutkimus. Tällä kertaa Sovdat vietiin Uumajaan tutkittavaksi.
Sieltä annetusta lausunnosta ilmeni, että Matije Sovdat oli tutkimusaikana ja rikosten tekoaikana psyykkisesti niin sairas, että häntä ei pitäisi tuomita vankilaan, vaan suljettuun psykiatriseen hoitoon.
Tukholman käräjäoikeus tuomitsi kaksi päivää kestäneen oikeudenkäynnin jälkeen Matija Sovdatin suljettuun psykiatriseen hoitoon, johon liittyi erityinen kotiuttamistarkastus.
Tällä hetkellä hän on potilaana eräässä tunnetussa psykiatrisessa sairaalassa Keski-Ruotsissa.

Loppukesällä 1999 Sovdat nähtiin torilla kaupungin keskustassa kävelemässä yhdessä nuoren naispuolisen hoitajansa kanssa...
Kun otan huomioon hänen harhaanjohtavan, käyttäytymistapansa, minun täytyy myöntää olevani huolissani siitä, että hänet tullaan kotiuttamaan sairaalasta suhteellisen lyhyen hoitoajan jälkeen.
Luoja paratkoon, jos olen oikeassa!

Omaisten tiedottaminen
Skarpnäckin kaksoismurhan tutkinnassa käytettiin Söderortin poliisin mallia huolehtia uhrien omaisista.
Vakavan rikoksen tutkinnan yhteydessä omaisilla on voimakas halu ja tarve saada poliisilta tietoa.
On aina yhtä ikävää joutua ilmoittamaan, että emme voi kertoa mitään esitutkinnasta vaitiolovelvollisuuden vuoksi. Niin kävi tässäkin tapauksessa.
Toimintatapamme mukaan valitsemme perheen keskuudesta yhdyshenkilön ja hänelle osastomme puolesta vasta puolen. Tällä tavalla muu tutkintaryhmä saa työrauhan.
Tutkinnan kannalta on tärkeätä, että saamme koko ajan informaatiota perheeltä, jotta voimme vertailla muita sisään tulevia tietoja. Aloitusvaiheessa meidän pitää ilmoittaa, että emme valitettavasti voi tiedottaa mitään tutkinnan tuloksista.
Samalla ilmoitamme, että jokainen perheenjäsen tullaan kutsumaan poliisin luokse tutkinnan loppuvaiheessa ja silloin heille annetaan tapahtuneesta mahdollisimman täydellinen kuvaus.
Kokemus on osoittanut, että lähes kaikki uhrien omaiset voivat hyväksyä sellaisen sopimuksen.
Tämä käytäntö koskee aikaa ennen kuin jätämme valmiin esitutkinnan syyttäjäviranomaiselle.
Syyttäjä haluaa aina käyttää muutaman päivän materiaalin lukemiseen ja haastehakemuksen kirjoittamiseen.
Kun syyte jätetään käräjäoikeudelle, asiasta tulee julkinen ja samalla esitutkintapöytäkirja tulee avoimeksi tiedotusvälineille.
Sinä aikana, kun syyttäjä kirjoittaa haastehakemusta, pidämme huolen, että jokainen niin haluava uhrin perheenjäsen saa tulla poliisin luo katsomaan ja ottamaan kantaa esitutkintaan. Muutamat seikat tosin ovat edelleen salassapidon suojassa.
Luonnollisesti tarkastetaan se, että kukaan perheenjäsenistä ei ole asiassa todistajana.
Västbergan poliisitalon 7. kerroksen kokoushuoneeseen tuli Hannan suvusta 16 henkilöä tapaamaan minua ja muita tutkijoita. Poliisijohdon edustaja toivotti heidät tervetulleiksi. Myös Hannan 83-vuotias isoäiti oli läsnä. Hänen kasvoillaan oli hyvin surullinen ilme.
Tapaaminen kesti kolme tuntia. En unohda sitä koskaan. Huoneessa oli suunnattoman voimakkaan tuskan, surun, turhautuneisuuden, nöyryytyksen, vihan, mutta myös lämmön tunne. Yritimme antaa omaisille asiallista tietoa siitä, mitä oli tapahtunut selittämällä tosiasioita esitutkintapöytäkirjasta.
Voin vakuuttaa, että ne olivat myös meille poliiseille arvokkaita tunteja.
Seuraavana päivänä saapui Danielin perheen jäseniä. Myös he viipyivät useita tunteja. Kun he olivat lähdössä, he kertoivat, että vaikka tapahtuma olikin ollut hirvittävä, tuntui kuitenkin hyvältä saada tavata rikospoliisi tällä tavalla.
On parempi saada tietää tosiasiat, olivatpa tapahtumat kuinka julmia tahansa.
Yhteiskunnassamme väkivallan uhrit joutuvat kantamaan hirveitä taakkoja. He ansaitsevat kaiken saatavilla olevan tuen.