Tavallinen tarina: Humalainen mustasukkainen ampui haulikolla Hauholla 2003 kuvittelemansa kilpakosijan
Lähetetty: Pe Syys 06, 2024 1:25 pm
PPK 2006
Haulikolla asiat selviksi?
Juha-Pekka Taskinen, ylikonstaapeli, Valkeakoski.
Aurinko paistaa, laulavat ja ulkona tuoksuu keväälle. Pienessä hämäläisessä kunnassa sijaitsevassa rivitalonpätkässä ollaan heräämässä. Siellä ei välttämättä jokaisessa asunnossa tuoksu keväälle, siellä haisee vanha viina.
Yhdessä asunnossa ei ole ketään kotona. Sen asukki Reino Nyman on sellaisessa paikassa, jonne ei varmasti linnun laulu kuulu, eivätkä sinne tunkeudu myöskään muut kevään merkit. Ainoat äänet kuuluvat siitä, kun muut putkaan joutuneet hakkaavat ovia päästäkseen pois ankeasta majapaikastaan.
Putkaan Reino Nyman oli joutunut edellä mainitun rivitalon pihasta, josta poliisit olivat hänet yöllä hakeneet.
Reino oli häirinnyt seinänaapurina asuvan Raija Niemisen rauhaa kiertelemällä pihamaalla ja kurkkimalla asuntoon sisään.
Myös ovia Reino oli kolistellut eikä ollut uskonut Raijan ja hänen luonaan vieraana olleen Kari Koivusen pyyntöä lopettaa häirintä.
Lopulta Niemisen ja muiden asunnossa olleiden mitta oli tullut täyteen ja paikalle oli kutsuttu virkavalta.
Lähtö oli tullut läheiseen isompaan kaupunkiin, missä tämänkin kunnan juopuneet ja häiriköt säilöttiin tarpeen niin vaatiessa.
Reino Nyman oli ainakin ihastunut, ellei sitten vallan rakastunut seinänaapuriinsa Raijaan.
Heillä oli ollut jossakin vaiheessa orastava suhde, joka oli loppunut yhtä pian kuin oli alkanutkin.
Reinolle oli jäänyt kuitenkin palava halu olla Raija Niemisen kanssa enemmän tekemisissä, mutta vastakaikua eivät hänen rakkaudenosoituksensa saaneet.
Reino kuitenkin tarkkaili päivittäin Raijan tekemisiä ja menemisiä, mikä oli varmasti raskasta molemmille osapuolille.
Järjen ääni sammuu
Raijan ystäväpiiriin kuului myös samassa rivitalossa asuva Kari Koivunen.
Reino tunsi saaneensa Karista kilpakosijan ja oli lähes varma mielessään, että Karilla ja Raijalla on suhde.
Tämä asia kalvoi varmasti Reinon mieltä ja lisäsi alkoholin käyttöä ja masennusta. Alkoholin lisäksi Reinon mustasukkaisuus alkoi saada vaarallisia piirteitä. Humalaisessa mielessään hän punoi monenlaisia juonia asian selvittämiseksi ja Raijan saamiseksi itselleen.
Asiaa ei varmaan parantanut se seikka, että usein Raijan apuna oli juuri Kari, kun Reinoa ajettiin pois Raijan asunnolta.
Maatessaan putkan kylmällä lattialla Reino varmasti mietti synkkiä ajatuksia ja mitä kaikkea Kari ja Raija saattoivat tehdä yhdessä hänen
olleessaan putkassa eikä vahtimassa pariskuntaa.
Tuliko Reinon mieleen suunnitelma Karin eliminoimisesta putkassa vai laukaisiko ruutitynnyrin jokin sana tai lause, joka lausuttiin rivitalon pihassa seuraavana päivänä, kun Reino oli päässyt aamulla putkasta?
Päästyään putkasta oli Reino parannellut oloaan ainakin keskikaljan voimalla. Mukana paranteluporukassa oli Reinon lisäksi Raija Nieminen, Kari Koivunen ja muutamia vierailevia tähtiä. Porukan istuessa Louhikontie 41 pihamaalla ja särpiessä kaljaa, hävisi Reino yllättäen omaan asuntoonsa ja palasi hetken päästä kädessään kaksipiippuinen haulikko.
Reino oli vain lausunut:
- Nyt Kari tämä leikki loppuu.
Sitten hän oli tyhjentänyt molemmat piipulliset haulikosta vain muutaman metrin päästä Karin kasvojen alaosaan ja kurkkuun.
Kari menehtyi välittömästi laukauksiin ja jäi selälleen makaamaan rivitalon pihalle.
Muut paikalla olleet jäivät kauhistelemaan tapausta sokissa, mutta naapurissa asunnossaan ollut Heikki Heinonen syöksyi laukaukset kuultuaan pihalle. Hän totesi nopeasti tilanteen ja näki Reinon seisomassa oman asuntonsa lähellä ja touhuilevan haulikon kanssa. Hänelle jäi kuva, että Reino oli ampumassa itseään. Heinonen ryntäsi kiinni Reinoon ja sai painin jälkeen aseen pois häneltä. Tämän jälkeen Reino meni ripeästi asuntoonsa ja Heinonen perässä. Heinonen havaitsi Reinon kädessä uuden aseen ja taas syntyi paini Reinon ja Heinosen välillä. Jälleen voitolle jäi Heinonen ja samalla hän esti Reinon tappamasta itseään. Paikalle tulleet ambulanssimiehet ottivat Reino Nymanin haltuunsa siihen asti, kun paikalle saapui poliisi. Kilpakosinta oli saanut viimeisen niitin. Toinen mies kuolleena ja toinen raudoissa. Varsin tyypillinen tilanne siellä, missä alkoholi ja mustasukkaisuus pääsevät voitolle järjen käytöstä.
Rivitalo Hauholla
Kyllä maalla on mukavaa, lauletaan laulussa. Varmasti onkin, mutta mukavuus häviää, kun mukaan kuvaan tulevat työttömyys, alkoholi ja kaiken kukkuraksi mustasukkaisuus.
Louhikontie 41 sijaitsevassa rivitalossa on kahdeksan erillistä asuntoa.
Asunnossa numero kaksi asui 44-vuotias metsuri Kari Koivunen, asunnossa neljä 58-vuotias rakennusmies Reino Nyman ja asunnossa viisi 39-vuotias perhepäivähoitaja Raija Nieminen.
Koivunen ja Nyman olivat asuneet rivitalossa jo pidempään, mutta Raija Nieminen oli muuttanut nykyiseen asuntoonsa noin vuosi takaperin.
Hän oli tutustunut Reino Nymaniin, koska oli tarvinnut silloin tällöin miehistä apua kotiaskareissa.
Reino oli mielellään autellut Raijaa ja näin heille oli kehittynyt jonkinlainen suhde, kuten molemmat asian ilmaisivat.
Suhde ei ollut kuitenkaan jatkunut pitkään, koska Reino oli osoittautunut mustasukkaiseksi ja liian omistushaluiseksi.
Reino oli alkanut kyttäillä Raijan tekemisiä ja huomautella tälle muista miehistä. Raija katkaisi suhteen, mutta Reino ei ollut sitä asiaa täysin mieltänyt vaan jatkoi Raijan kyttäämistä ja vahtimista täysipäiväisesti.
Koska hyvin usealla rivitalossa asuvalla oli tapana maistella silloin tällöin miestä väkevämpää, viettivät he yhdessä aina silloin tällöin kaljailtoja. Näissä tapaamisissa tuli usein myös puheeksi Reinon mustasukkaisuus Raijasta.
Monesti siitä myös irvisteltiin Reinolle, joka ei siitä tietenkään kovasti ihastunut.
Humaltunutta Reinoa ei tahtonut saada Raija luota lähtemään olleenkaan pois. Aluksi hän lähti, kun ääntä hieman korotettiin, mutta viime aikoina poistaminen muuttui aina vain hankalammaksi.
Useaan otteeseen apuna poistamisessa oli naapuri Kari Koivunen.
Kun Reino oli poistettu asunnosta, hän jäi yleensä Raijan oven taakse soittelemaan ovikelloa ja kolkuttelemaan. Hän koetti kurkkia myös ikkunoista sisään ja saada näin selvyyttä, mitä asunnossa tehtiin.
Entisestä auttavaisesta naapurista oli tullut Raijalle painajainen ja häirikkö. Raijan hakiessa apua ja turvaa naapurin miehestä, Kari Koivusesta tästä tuli kilpakosija Reinolle. Kolmiodraama oli valmis.
Vaikka elo ja olo sujuivat päällepäin välillä hyvinkin normaalisti, oli hieman reppanan Reinon mieli synkistymässä ja mustasukkaiset ajatukset saivat vallan miehen humalaisessa päässä.
Lauantain 19. huhtikuuta ja sunnuntain 20. päivä 2003 välisenä yönä Reino oli viety poliisin toimesta pahnoille, koska hän oli ollut erittäin hankala ja kiukkuinen kaikille Raijan asunnossa olleille muun muassa Karille.
Putkasta päästyään Reino palasi rivitalolle ja iltapäivällä kello 18.05 kesken oluenjuonnin, ampui Karin rivitalon pihalle omalla haulikollaan. Reino oli tehnyt ratkaisunsa, hänen ei enää tarvitsisi olla mustasukkainen Karille.
Paikalle tilatun sairasauton miehistöllä ei ollut mitään tekemistä. Tekemiset kuuluivat poliisille ja ruumisauton kuljettajalle.
Poliisit suorittivat tarvittavat tutkimukset, veivät Reino Nymanin poliisin suojiin ja Kari Koivunen sai kyydin mustalla autolla kylmiöön odottamaan ruumiinavausta. Pihamaalle jäi järkyttynyt joukko seisomaan ja ihmettelemään pahaa maailmaa.
Poliisi paikalle
Kauniina sunnuntaisena aamuna suuntasi poliisipartio matkansa maaseudun rauhaan.
Partiossa oli mukana kaksi ylikonstaapelia Veikko Aalto ja Reijo Mäkilä.
Miehet päättivät antaa palvelujaan maaseudulle, koska oli todennäköisesti odotettavissa rauhallinen pyhäpäivä. He ajelivat alueellaan ristiin rastiin valvomassa yleistä järjestystä ja turvallisuutta, kuten poliisin toimenkuvaan kuuluu.
Heidän työvuoronsa alkoi olla lopullaan, kun radiosta kuului ilmoitus ammuskelusta erään rivitalon pihassa.
Miehet huomasivat, että he ovat tapahtumapaikalta vain noin viiden minuutin matkan päässä ja ilmoittivat ottavansa tehtävän vastaan.
Tapahtumapaikka oli miehille tuttu, mutta ammuskelu pihalla oli kyllä uutta tässä osoitteessa.
Matkalla tapahtuma paikalle he veikkailivat ampujaa ja yleensäkin tapahtumien kulkua. Siinä yhteydessä mainittiin nimi Reino Nyman, jonka poliisi tunsi metsämiehenä.
Poliisien päästyä rivitalon pihaan heitä kohtasi surkea näky. Pihalla makasi mies, jonka kurkku oli auki ja pään alaosa oli ammuttu tohjoksi.
Poliisit tunnistivat ammutun talossa asuvaksi Kari Koivuseksi.
Muut paikalla olijat osoittivat ampujaksi juuri Reino Nymanin, joka otettiin saman tien poliisin huostaan. Reino ei uhonnut millään lailla tapahtuman jälkeen, vaan oli hyvin pelästynyt ja nöyrä.
Hän pyyteli moneen kertaan anteeksi tekoaan ja aneli poliiseilta apua ja ymmärtämystä teolleen.
Nyman oli poliisien mielestä jotenkin pois tolaltaan ja vaikutti hyvin reppanalta.
Poliisimiehet eristivät paikan, ottivat valokuvia ja tilasivat paikalle tekniikan. Nymanin he veivät säilöön kuulusteluja varten. Nymanille suoritettu Alcometer-puhalluskoe näytti kello 18.15 aikaan 2,5 millimoolin tulosta, eli mies oli melkoisessa tuiskeessa teon tehdessään.
Poliisimiehet tunsivat Nymanin varsin hyvin. Hänet tunnettiin kylällä hiljaisena, auttavaisena ja ystävällisenä miehenä. Hänen metsämiehen taitojaan pidettiin hyvinä, ja hän oli monen metsämiehen suosima metsästyskaveri. Mies oli kotoisin samasta kylästä, jossa nyt asui.
Nymanille oli aina maistunut alkoholi, mutta viime aikoina sen käyttö oli lisääntynyt selvästi.
Tästä johtuen hänet oli jouduttu kyyditsemään muutamia kertoja poliisien pahnoille selviämään.
Jokin muutos miehessä tapahtui myös silloin, kun naapuriin muutti Raija Nieminen.
Tiedettiin yleisesti, että Reino ihaili Raijaa suunnattomasti ja useasti häntä siitä myös kiusattiin.
Kiusaaminen on ollut varmasti varsin harmitonta, mutta Reino on ottanut sen tosissaan ja se on ollut hänelle kova paikka.
Koivusen Karin tuleminen kuvioihin mukaan sekoitti Reinon pasmat lopullisesti ja mustasukkaisuus vei voiton Reinon ajatuksissa.
Nämä kaikki yhdessä tekivät rauhallisesta miehestä tappajan.
Kuulustelut
Kari Koivusen poikien kuulustelut:
Kari Koivusella on kaksi poikaa, Tuomo, joka oli tapahtuma-aikaan 15-vuotias ja Heikki, jolle ikää oli kertynyt 17 vuotta.
Tuomo oli ollut päivällä aikaisemmin rivitaloilla, mutta ei enää tapahtuma-aikaan.
Pojat olivat kuitenkin käyneet säännöllisesti isällään ja tunsivat hyvin myös Reino Nymanin.
Tuomo kertoo kuulustelijalle seuraavaa: ”Tässä tapahtumassa kuollut Kari Koivunen on isäni.
Sen perusteella mitä olen kuullut, tekijä on Reino Nyman.
Mielestäni hän on harkinnut tekoaan. Olin isäni luona käymässä aikaisemmin tapahtumapäivänä ja käyn isäni luona muutenkin melkein päivittäin.
Tapasin Reinon ampumista edeltävänä päivänä, jolloin hän mielestäni oli sekaisin ja hän puhui sekavia.
En itse koskaan kuullut Reinon uhanneen tappaa isääni mutta tiedän, että hän on uhannut väkivallalla isääni.
Hän tiesi jäävänsä voimiltaan toiseksi, vaikka aina välillä uhosikin pieksevänsä isän.
Reino oli aivan selvästi mustasukkainen isälleni naapurissa asuvasta Raija Niemisestä. Aina humalassa ollessaan Reino
rupesi selittämään miten hän rakastaa tätä äitiä, niin kuin hän Raijaa nimitti.
Mustasukkaisuus kiihtyi entisestään, kun isäni kävi lomareissulla Espanjassa yhdessä Raijan kanssa.
Tämän jälkeen isäni ja Raija kävivät joskus kahdestaan kävelyllä, jolloin Reino luuli heidän touhuavan yhdessä ties mitä.
En ollut paikalla tapahtuma-aikaan ja olen kuullut ampumisesta poliisilta. Kuten olen kertonut, mielestäni Reino on syyllistynyt tapahtumassa murhaan, sillä perusteella, että Reino on mustasukkaisuuden vuoksi suunnitellut tekoa etukäteen.
Toinen poika, Heikki kertoi seuraavaa: tapauksessa surmansa saanut Kari Koivunen on isäni.
Tiedän myös tapauksessa epäiltynä olevan Reino Nymanin ja tunnen hänet jo pidemmältä ajalta.
Mielestäni Reino on aina ollut jollain tavalla ressukka. Hän on tehnyt ampumisen tahallaan.
Tiedän hänet hyväksi ampujaksi, eikä hän mielestäni ole voinut vahingossa ampua isääni.
Reino oli mustasukkainen henkilö ja olen tästä itsekin hänelle joskus sanonut. Reino oli mustasukkainen muun muassa isälläni olleesta moottoripyörästä, joka oli herättänyt Raijan mielenkiinnon.
Pikkuhiljaa tilanne on mennyt pahempaan suuntaan ja mustasukkaisuus vain lisääntynyt.
Reinoa on kiusattu tästä mustasukkaisuudesta aina välillä. Hän koki, että isäni on tullut hänen ja Raijan rakkauden väliin.
Olen sitä mieltä, että Reino on harkinnut tekoaan sen takia, että on ollut mustasukkainen. Reino on ajatellut poistavansa isäni näistä kuvioista ajattelematta asiaa sen enempää.
Olen sitä mieltä, että Reino on odottanut vain oikeaa hetkeä tehdäkseen tekonsa.
Paikalla olleen Kaija Salosen kuulustelu
Asun samalla paikkakunnalla kuin Kari Koivunen, joka oli hyvä ystäväni. Olen tuntenut tässä asiassa puheena olevan Reino Nymanin jo lapsesta asti. Reino ja Kari asuivat samassa pihapiirissä. Jo muutaman viime vuoden ajan Reino on humalapäissään valitellut huonouttaan ja itkeskellyt.
Reino oli kovasti kiinnostunut viime kesänä samaan taloon muuttaneesta Raijasta. Oikeastaan rakastuminen saattaisi kuvata parhaiten Reinon tunteita. Raijan tunteista Reinoa kohtaan en tiedä.
Viettäessämme yhdessä aikaa Raija pyysi monesti Reinoa poistumaan asunnostaan, mutta Reino ei välttämättä totellut, joten Kari joutui auttamaan Raijaa toimenpiteen loppuun saattamisessa.
Reino poistettiin Raijan asunnosta varmasti noin kymmenen kertaa. Reino alkoi jossakin vaiheessa sanoa, että Kari poistaa hänet Raijan luota, jotta pääsee itse sinne. Tämä ei kuitenkaan mielestäni pitänyt paikkaansa, vaan Kari ja Raija olivat vain kavereita. Reino oli tarkka muistakin miehistä, joiden kanssa Raija oli tekemisissä.
Oikeastaan Reino muuttui tällaiseksi viimeisen puolen vuoden aikana.
Tapahtumaa edeltävänä iltana olimme porukalla lenkillä. Mukana oli myös Reino. Hän innostui esittelemään haulikon patruunoita, joita kaiveli taskustaan. Kari otti patruunat pois Reinolta ja laittoi ne Reinon asekaappiin takaisin ja otti samalla kaapin avaimen haltuunsa. Hän lupasi Reinolle palauttaa avaimen, kunhan tämä on selvä.
Tänä samana iltana Raijalla oli kylässä hänen sisarensa Katri, joka tuli minulle illalla kertomaan, että Reinolla eivät ole asiat oikein reilassa.
Olimme samaisena iltana paikallisessa ravintolassa, jonne emme huolineet Reinoa mukaan hänen omituisen käytöksensä vuoksi. Palattuamme Raijan asunnolle Reino alkoi kierrellä sen ulkopuolella ja kytätä ikkunoista sisään. Mitään varsinaista riitaa meillä ei ollut Reinon kanssa, mutta tämä oli sen verran häiriöksi, että päätimme kutsua paikalle poliisit, jotta saisimme olla rauhassa.
Poliisien ottaessa Reinon kiinni tämä huusi Raijalle: ’Auta äiti Reino rukkaa.’ Reinolla oli omituinen tapa kutsua Raijaa
äidikseen. Meille ei ole selvinnyt, miksi Reino nimitteli Raijaa tällaisella nimellä.
Aamulla heräilimme siihen, kun Reino taas kolkutteli ovia ja ikkunoita. Hän oli päässyt putkasta pois varhain ja oli taas samassa puuhassa, josta oli joutunut yöllä putkaan.
Jossakin vaiheessa Reino oli kuitenkin mennyt omaan asuntoonsa, ja tilanne oli rauhoittunut siltä osin.
Iltapäivällä istuimme porukalla Raijan rappusilla ja nautimme kevyesti olutta. Minun lisäkseni siinä olivat Raija, Katri, Kari, Reino, Raijan tytär Hanna ja tämän poikakaveri Jani.
Reino oli mielestäni koko ajan humalassa. Mitään riitaa rappusilla ei esiintynyt, vaan siinä vietettiin leppoisaa sunnuntaipäivää.
Aikamme paikalla istuttuamme Reino alkoi taas vahtia Raijaa. Hän sanoi jossakin vaiheessa Raijalle: Taas katsoit Karia pidempään silmiin kuin minua.’
Muistan Reinon poistuneen tämän jälkeen asuntoonsa ja ajattelin hänen menneen hakemaan lisää
kaljaa. Palatessaan Reinon kädessä oli ase. Hän tuli
rappuset alas melkein viereemme. En tarkkaan muista, olimmeko silloin istumassa vai seisaallaan. Paikalla olivat sillä hetkellä minä, Raija ja Kari. Nähdessäni aseen Reinon kädessä minulle tuli heti sellainen olo, että hän aikoo käyttää asetta meitä vastaan. Reino on kokenut metsämies ja tietää, että
aseella ei saa leikkiä. Tullessaan viereemme hän sanoi: ’Nyt Kari tämä leikki loppui’, tai jotakin sinne
päin.
Ryntäsin Reinoon ja aseeseen kiinni ja yritin vääntää asetta pois Reinon kädestä. Muistelen Reinon sanoneen: ’Sinä menet tästä kauemmaksi.’ En muista, onko hän työntänyt minua sivuun, mutta en mielestäni ollut aseessa kiinni, kun se laukesi.
Kaikki tapahtui hyvin nopeasti. Kari oli suurin piirtein kolmen metrin päässä Reinosta, kun ase laukesi.
En osaa sanoa, montako laukausta aseesta lähti. Itse olin noin metrin päässä Karista, kun laukaus tai laukaukset osuivat Kariin.
Kari kaatui niille sijoilleen. Koetin puhua jotain Karille ja koitin hänen valtimoaan. Käsitin kuitenkin hänen kuollee välittömästi paikalle tuli samassa rivitalossa asuva metsämies Heikki Heinonen, joka otti aseen pois Reinolta.
Tämän jälkeen asiat ovat hieman hämärän peitossa ja olenkin varmaan mennyt jonkinlaiseen sokkiin tapauksen vuoksi.
En osaa sanoa, miksi Reino yhtäkkiä lähti asetta hakemaan. Mitään erityistä ei mielestäni rappusilla tapahtunut.
Aseen hakeminen tuli täydellisenä yllätyksenä varmaan meille kaikille. Aikaisemmin päivällä Reinolla oli ollut taas näitä patruunoita taskussaan, jotka oli antanut Karille.
Tietääkseni Reinolla on kotonaan neljä asetta. Yksi ase on Sauer-merkkinen ja sillä hän lopetti kissani.
Minä en aseita tunne, mutta ase, jolla hän Karia ampui, oli pitkä. En osaa sanoa tarkemmin, mikä ase oli kyseessä.
Tapauksen jälkeen huomasin käsivarressani mustelman. Minulla on sellainen mielikuva, että se on tullut silloin, kun Reino työnsi minua pois, kun yritin kääntää aseen piippua poispäin meistä.
En osaa sanoa, kuinka ase oli Reinon kädessä hänen tullessaan rappusille, myöskään mitään latausliikkeitä en muista nähneeni.
Muuta fyysistä vammaa minulle ei tapauksen yhteydessä tullut kuin tämä mustelma, mutta henkisten kärsimysten vuoksi jouduin olemaan sairaalassa kaksi päivää ja olen edelleen sairauslomalla järkytyksen vuoksi.
Reino Nyman kertoo kuulustelussa
”0limme eilen päivällä (20. huhtikuuta 2003) asuintaloni pihalla, ja paikalla oli naapureitani.
Minun lisäkseni ryhmään kuuluivat Raija Nieminen, Kari Koivunen, Kaija Salonen, Raijan tytär ja tämän poikakaveri.
Istuimme Raijan rappusilla ja joimme kaljaa. Riitaa meillä ei ollut koko aikana. Juttelimme ja naureskelimme kaikessa rauhassa. Jossakin vaiheessa Salosen Kaija sanoi: ’Hae se Sauer, tapan itseni.’
Kaija oli sen sanoessaan humalassa, enkä osaa sanoa, mitä hän tällä tarkoitti. Paikalla olivat silloin vielä Kari ja Kaija. Melko pian tämän jälkeen menin sisälle asuntooni, josta otin luvallisen haulikkoni. En muista, oliko ottamani haulikko Sauer-merkkinen, mutta joka tapauksessa tulin pihalle tämän aseen kanssa. En muista, latasinko haulikon vai oliko se jo ladattuna, kun tulin pihamaalle. Yleensä kyllä säilytän aseet lataamattomina asekaapissa. Tullessani ulos minulla oli toisessa kädessä tämä haulikko ja toisessa kaljapullo. Menin takaisin rappusten luokse, jossa porukat istuivat. Laitoin ensin kädessäni olleen kaljapullon rappusille ja olin seisaaltani, kun myös Kari ja Kaija nousivat seisomaan ja alkoivat sitten ottaa asetta minulta pois.
Pidin aseesta kiinni kaksin käsin. En muista tarkalleen, kuinka Kari ja Kaija yrittivät ottaa aseesta kiinni.
Joka tapauksessa ase laukesi sitten tämän kahinan aikana. En osaa sanoa, mihin kohtaan Karia tämä laukaus on osunut.
Heti laukauksen jälkeen menin sokkiin ja aloin itkeä. Pian paikalle tuli naapurista Heikki Heinonen, joka otti minulta pois aseen. Olin pihalla niin kauan, kunnes ambulanssi tuli paikalle.
En muista yrittäneeni mennä Raijan asuntoon ampumisen jälkeen. En myöskään muista käyneeni omassa asunnossani ampumisen jälkeen.
Muistan vain kuulleeni yhden laukauksen. En ole uhonnut tappavani ketään.
Patruunoita olen esitellyt, mutta vain omassa asunnossani Karille. Olen Raija Niemisen ystävä, aikaisemmin meillä on ollut suhde,
mutta ei enää. Minulla ja Koivusen Karilla oli aina hyvät välit. Meille ei koskaan ollut mitään riitaa.
Kerran Kari on kyllä ajanut minut pois Raijan luota. Tämä tilanne oli sellainen, että olin humalassa enkä lähtenyt pois Raijan pyynnöstä, jolloin Raija pyysi Karia apuun. Tämä tapahtui muutama kuukausi sitten.
Mitään muuta riitaa minulla ja Karilla ei ole ollut, ei aiemmin eikä eilenkään.
Minun näkemykseni tästä asiasta on se, että olen eilen hakenut haulikon, kun Kaija on sitä humalassa pyytänyt.
Tullessani sitten aseen kanssa pihalle, ovat Kari ja Kaija alkaneet ottaa sitä minulta pois, jolloin se on jostain syystä lauennut.
Näkemykseni mukaan tapaus on vahinko.
Nymanin uudelleen kuulustelu
Kuulustelussa tarkennettiin muutamia asioita. Nyman kertoo käyttäneensä kyseessä olevaa haulikkoa lintujen metsästykseen.
”0len ampunut sillä muutamia satoja laukauksia, mutta koskaan se ei ole ampunut niin sanottua kaksoislaukausta, eli että molemmat piiput tyhjenisivät samanaikaisesti.
Kuten olen kertonut, säilytän aseita ja patruunoita lukitussa kaapissa, jonka avaimet ennen tapahtumaa olivat Karilla.
Aseen sain kaapista kuitenkin vetämällä oven auki, jolloin lukitus antoi periksi.
Minulla on tästä tapauksesta hämärä muistikuva, mutta aseen lataamista en muista.
Muistan edellisenä päivänä katselleeni yhdessä Karin kanssa patruunoita, mutta en pysty sanomaan, olenko ladannut aseen silloin.
Ampumisesta muistan sen verran, että tarkoitukseni oli mennä istumaan rappusille muiden viereen, mutta Kaija tuli minua kohti ja kävi kiinni aseeseen.
Muistan tönäisseeni Kaijaa irti aseesta vasemmalla kädelläni ja ase oli oikeassa kädessä.
Muistan myös sen, kun ase meinasi lentää kädestäni lauetessaan.
Ase laukesi, kun horjahdin Kaijaa pois työntäessäni. En osaa sanoa, miksi otin aseen mukaani.
Muistan menneeni hakemaan vain kaljaa. En muista myöskään sanoneeni mitään Karille, kun tulin haulikon kanssa pihalle.
Minulla ei ole Karia kohtaan mitään kaunaa. Muistan laukauksen jälkeen Karin kaatuneen maahan. En ole tahallani vetänyt liipaisimesta enkä tähdännyt Karia kohti.”
Vielä Reino kertoi kysyttäessä, että oli mennyt sisälle hakemaan vain kaljaa, mutta saanut sisällä ”väläyksen” ottaa myös haulikon mukaan.
”Voi olla, että minulla oli tarkoitus pelleillä, että tapan itseni ja katson mitä muut siitä sanovat.”
Raija Niemisen kuulustelu
”0len muuttanut viime kesäkuussa nykyiseen asun tooni Louhikontielle. Talo on rivitalo. Asuntoni viereisessä asunnossa asui Reino Nyman. En tuntenut Reinoa entuudestaan, mutta tutustuin häneen, koska tarvitsin aina silloin tällöin pientä apua kotiaskareissa.
Vuoden tuttavuudestamme kehittyi jonkinlainen suhde.
Reino oli kuitenkin hyvin mustasukkainen luonne ja hän alkoi heti kohta vahtia menojani ja tekemisiäni. Katkaisin suhteen hyvin nopeasti, mutta sitä Reino ei kuitenkaan hyväksynyt.
Viime aikoina en enää ottanut häntä kylään edes selvin päin, koska hänestä ei päässyt eroon.
Useamman kerran jouduin pyytämään toista naapuriani Kari Koivusta apuun.
Ensimmäisillä kerroilla poistaminen sujui melko vaivattomasti, mutta muuttui pikkuhiljaa hankalammaksi.
Viimeksi jouduimme poistamaan Reinon meiltä viime perjantaina. Reino oli silloinkin sitä mieltä, että minulla ja Karilla on suhde.
Reino oli minusta mustasukkainen kaikille miehille, myös Karille. Reino on jo pidemmän aikaa myös käynyt tirkistelemässä asuntoni ikkunoista, ja muun muassa tyttäreni pelästyi erään kerran pahasti hänen tirkistellessään pimeässä ikkunan takana.
Ampumisiltapäivänä olin istumassa asuntoni rappusilla yksin. Kun Reino huomasi minun istuvan pihalla, hän tuli viereeni istumaan.
Totesin hänen ole van hieman selvempi kuin pitkään aikaan ja rupesin juttelemaan tästä meidän välisestämme suhteesta.
Kerroin hänelle, että olemme vain naapureita ja kavereita, ei enempää. Hetken päästä rappusille tulivat myös siskoni ja Koivusen Kari. Jonkin ajan päästä paikalle tulivat myös Salosen Kaija ja tyttäreni sekä hänen poikaystävänsä. Karilla ja Kaijalla oli mukana olutta, jolloin Reinokin kävi hakemassa oluen. Huomasin hänestä, että juotuaan sen hän oli taas päissään.
Tämän jälkeen Reino tuli aivan viereeni ja sanoi: Tapanko minä sinut vai tapatko sinä minut?’
Hän sanoi sen aivan kuiskaamalla, joten tuskin muut edes kuulivat hänen sanojaan. Koskaan aikaisemmin en ollut kuullut Reinon uhkaavan ketään, ainoastaan hän oli uhannut kuulleni tappaa itsensä.
Hetken päästä tyttäreni ja hänen poikakaverinsa lähtivät sisään ja rapuille jäivät kanssani Reino, Kari ja Kaija. Juttelimme ihan yleisiä asioita. Reino lähti siitä mitään sanomatta asuntoonsa. Kari istui selin Reinon asuntoon nähden ja Kaija oli meidän välissämme.
Kun näin Reinon tulevan ulos, hänellä oli kädessään jokin pitkä ase. Nähdessäni tämän pakenin saman tien asuntooni sisään. Sanoin lähtiessäni:
'Nyt sillä on ase.’
Tullessaan rappuja alas Reino sanoi: ’Nyt Kari tämä leikki loppuu.’
Kun oli päässyt omaan asuntooni, kuulin laukauksen. Tämän jälkeen kuulin vielä Kaijan sanovan:
Tänne et tule.’
Ilmeisesti Kaija esti silloin Reinoa tulemasta minun asuntooni. Lisäksi Kaija huusi pihalla: ‘Soittakaa apua.’ En itse nähnyt Reinoa ovellani. Sisään päästyäni menin vessaan soittamaan apua.
Minulle jäi tapahtumista sellainen kuva, että hakiessaan aseen Reino tarkoitti tappaa Karin.
Kari auttoi minua poistamaan Reinon asunnoltani useamman kerran.
En osaa sanoa, mistä tämä lopullinen ratkaisu Reinon päässä syntyi. Saattaa olla, että siihen on riittänyt väärä katse tai jokin ele, koska Reino vartioi minua niin tiukasti. Tiedän, että Reino oli pääsiäisen pyhät juonut aika paljon.
Sen takia hän ei ollut syönyt eikä nukkunut kunnolla. Olen järkyttynyt tapauksesta syvästi enkä tiedä, kuinka saan elämän taas raiteilleen tapauksen jälkeen.”
Raija Niemisen siskon kuulustelu
”Menin lauantaina 19. huhtikuuta 2003 siskoni luo Louhikontielle. Olen käynyt siellä aiemminkin ja tunnen myös Raijan naapureita. Hänen seinänaapurinaan on asunut Reino Nyman.
Reino oli alkuun hyvin avulias ja olinkin hyvilläni siskoni puolesta, että hänellä on noin reipas naapuri.
Jossain vaiheessa huomasin Raijan ja Reinon välien kylmentyneen.
Raija ei enää jaksanut olla Reinon vahdittavana. Hän otti jopa ovikellonkin pois päältä, jottei Reino päässyt häntä häiritsemään.
Tuolloin 19. huhtikuuta 2003 iltapäivällä lähdimme kävelylle yhdessä. Meitä oli minun lisäksi siskoni ja naapurin Kari sekä väkisin mukaan tuppautunut Reino, joka oli humalassa.
Matkan varrella Reino kaivoi taskustaan haulikon patruunoita. Muut lenkillä olleet näkivät ne. Kari sanoi Reinolle: ’Saatanan poika lopeta tollaset jutut.’
Illalla menimme paikalliseen ravintolaan, mutta Reino ei tullut mukaamme. Tultuamme ravintolasta oli Reino meitä humalaisena vastassa ja alkoi heti häiriköidä ja kysellä lähinnä Raijan menoista. Tilanne kärjistyi yöllä niin, että tilasimme Reinolle poliisin kyydin, jolla hänet vietiin putkaan rauhoittumaan.
Seuraavana päivänä istuimme pihassa porukalla.
Mukana oli jälleen Reino ja hän hoki kaiken aikaa, että on hyvä ihminen, ettei tahdo kenellekään mitään pahaa. Lisäksi hän toisteli rakastavansa Raijaa.
Olimme kaikki jo aivan täynnä tätä itsesäälistä ruikutusta. Mielestäni Reino oli aivan muissa maailmoissa. Lisäksi hän jälleen esitteli meille haulikon patruunoita.
Kyllästyin ja lähdin sisälle asuntoon, jonne tulivat myös Raijan tytär ja hänen poikakaverinsa.
Olimme olleet sisällä muutaman minuutin ja olimme menossa uudelleen ulos, kun kuulimme jonkun huutavan, että Reinolla on pyssy ja samassa kuului laukaus. Huusin nuorille, että päät alas. Menimme
sisällä piiloon komeroihin. Raijan tytär mietti hädissään äitinsä tilannetta.
Ulkoa kuului huuto: ’Karia on ammuttu, Kari on kuollut.’
Olimme vaatehuoneessa piilossa, kunnes poliisit tulivat paikalle.
En ymmärrä, mikä laukaisi Reinossa sen, että hän haki aseen ja ampui Karin. Ainoa mitä hänelle sanottiin rappusilla hänen höpöttäessään
itsesäälisiä juttujaan oli, että ole hiljaa välillä.
Raija Niemisen tytär kertoo
Raijan kanssa samassa asunnossa asuu hänen tyttärensä, joka oli tapahtuma-aikaan 17-vuotias.
Hänellä oli seuraavanlainen näkemys Reinosta ja tapauksesta yleensä.
”Muutin äitini Raijan kanssa nykyiseen osoitteeseen kesäkuussa 2002. Naapurissamme asui jo tuolloin Reino Nyman -niminen mies.
Heti alusta alkaen Nyman kertoili kaikille avoimesti rakastavansa äitiäni.
Hän kertoi rakastuneensa äitiini ensi silmäyksellä. Äitini ei taas ollut Nymanista mitenkään kiinnostunut.
Nyman poikkesi meillä joskus viikonloppuisin, jolloin äitini joutui muistuttamaan Nymania siitä, että he ovat vain ystäviä.
Tästä huolimatta Nyman oli erittäin mustasukkainen äidistä. Jos meillä sattui poikkeamaan joku mies, vaikka hakemaan lastaan päivähoidosta, Nyman kyseli, kuka mies oli kyseessä ja millä asioilla.
Erityisesti viimeisen kuukauden aikana Nyman vahti äitiäni kaiken aikaa. Hän saattoi soitella kymmenen minuutin välein ja kysellä mitä äiti teki. Nyman oli siis äidistä mustasukkainen kaikille miehille, erityisesti naapurissa asuvalle Kari Koivuselle.
Äitini liikkui jonkin verran Karin kanssa ja se otti koville Nymanilla. Minunkin kuulteni Nyman sanoi joskus Karille: ’Raija on minun. Rakastan häntä. Sinulla ei ole mitään syytä koskea häneen.’
Nymanin käytös oli omituista. Kerran kun olimme poikakaverini kanssa kahden kotona, Nyman huusi omassa asunnossaan yksinään: ’Rakastan sinua Raija.’
Sunnuntaina 20. huhtikuuta 2003 tulimme joskus 16.00 aikoihin kotiin poikaystäväni kanssa. Tuolloin meidän rappusillamme istuivat äitini, äidin sisko, Kaija Salonen, sekä Reino ja Kari.
Kaikki muut paitsi äitini nauttivat olutta. Kukaan ei kuitenkaan ollut erityisen vahvassa humalassa.
Pihalla tuli puhetta siitä, että joku mies oli tanssittanut äitiäni ravintolassa. Joku mainitsi vielä, että he olivat tanssineet oikein hyvin yhteen.
Nyman suuttui tästä ja sanoi, että kiusaatte häntä tällä asialla. Samassa yhteydessä Nyman otti taskustaan haulikon patruunoita ja alkoi pyöritellä niitä käsissään. Kari pyysi Reinoa antamaan patruunat pois, mutta tämä ei suostunut. Myöhemmin Reino antoi patruunat minulle ja minä annoin ne Karille.
Porukan istuessa pihassa Nyman kävi minun nähteni omassa asunnossaan kaksi kertaa kello 16–18.
Mielestäni kukaan ei sanonut Reinolle mitään ratkaisevaa’, siinä vain juteltiin kaikenlaista.
Sen muistan, kun Reino sanoi äidilleni, että ampuuko Raija hänet vai ampuuko hän Raijan vai ampuuko hän kaikki.
Äiti käski lopettaa moiset puheet turhina. Tämän jälkeen Nyman kertoi äidilleni, että taitaakin lopettaa itsensä.
Menin hetkisen kuluttua sisään kotiimme poikakaverini ja äidin siskon kanssa.
Pari minuuttia tästä näin Nymanin tulevan asuntonsa suunnasta meidän portaitamme kohti. Nymanilla oli kädessään haulikko,
jonka piippu osoitti ylöspäin. Samassa äitini ryntäsi sisään huutaen: ’Nyt se ampuu, matalaksi ja pois ikkunoista.’
Jäimme poikakaverini kanssa eteiseen ja äitini soitti poliisille. Samassa ulkoa kuului laukaus. Hetken kuluttua näin Nymanin pyrkivän ase kädessään meille sisään. Eteisessä ollut Kaija Salonen esteli Nymania tulemasta ja onnistuikin siinä.
Sen jälkeisistä tapahtumista en tiedä, sillä piilouduimme vaatehuoneeseen kaiken varalta.
Myöhemmin sain kuulla äidiltäni, että kun Nyman oli tullut portaitaan alas haulikko kädessään, hän oli sanonut: ’Nyt Kari... ’
Mielestäni Nyman meni henkisesti huonompaan suuntaan kaiken aikaa talvesta lähtien.
Syynä tähän oli kova ryyppääminen. Selvin päin hän oli luonteeltaan kiltti. Haluan vielä mainita sen, että edellisenä yönä Reino oli huutanut äitini ikkunan takana: Rakastan Raijaa.’
Tuolloin sisällä ollut Kari Koivunen oli vastannut leikillään: ’Niin minäkin rakastan.”’
Naapuri Heikki Heinosen kuulustelu
0len tuntenut tässä tapauksessa osallisena olevan Reino Nymanin jo pitkän aikaa. Olemme käyneet yhdessä muun muassa kalassa ja metsällä.
Tiedän Reinon käyttävän alkoholia melko paljon, mutta hän on aivan itse rauhallisuus. Olen itsekin nauttinut Reinon kanssa alkoholia, ja meille ei ole tullut koskaan mitään riitaa. Viime aikoina Reino puhui minulle rahahuolistaan ja sain myös sen käsityksen, että häntä painoi välirikko Raijan kanssa.
Koskaan en ole kuullut Reinon uhkaavan ketään. Joskus hän kuitenkin mainitsi tappavansa itsensä.
Nyt tapahtumapäivänä olin asunnossani, kun kuulin sinne laukauksen. Minulle tuli heti mieleen, että Reino on ampunut itsensä.
En edes tiedä onko rivitalossa muilla aseita. Mennessäni ulos kuulin naisen huutoa, mutta en saanut sanoista selvää.
Tullessani pihamaalle näin Reinon seisomassa kädessään haulikko. Reino oli oman asuntonsa edessä.
Kari makasi maassa ja Kaija oli kyyristyneenä Karin päällä.
Heti minut nähtyään Reino laittoi aseen perän maata vasten ja minulle tuli kuva, että hän aikoo ampua itsensä. Menin Reinon luokse ja yritin ottaa aseen pois häneltä. Reino pani voimakkaasti hanttiin, mutta lopulta onnistuin riistämään aseen häneltä. Heti saman tien Reino ryntäsi asuntoonsa ja minä perässä. Reino oli kuitenkin kerinnyt ottaa jo toisen aseen käteensä ja taas meille syntyi pieni paini aseesta. Tätä painia kesti hiukan kauemmin kuin pihalla, mutta sain taas lopulta aseen haltuuni.
Tämän jälkeen Reino rauhoittui, ja pihalle tulleet sairasauton miehet ottivat Reinon haltuunsa.
Tilanteen rauhoituttua vein molemmat aseet asekaapille, jossa näytin aseet myöhemmin poliisille.
Minulle on jäänyt tapauksesta sellainen kuva, että Reinoa painoi tämä mustasukkaisuus eli hän oli mustasukkainen naapuristaan Raijasta. Reino oli myös juonut viisi päivää putkeen eikä ollut muistanut syödä ja nukkua kunnolla.
Lopputulos
Jos Reino ei tarkoittanut tosissaan ampua naapuriaan Karia, laukaus tai laukaukset ovat olleet melkoinen sattuma.
Laukaukset olivat osuneet alahuulesta alaspäin kaulaan, johon syntyi valtava repeämä. Kaularanka oli koko tasoltaan pirstaleisesti murtunut, samoin selkäydin.
Hauliparvi oli kaularangan tasossa hiukan oikealle painottuneena. Avonaista haavaa tarkasteltaessa siinä näyttää olevan melko kohtisuorassa suunnassa kaksi haavakanavaa, joista toisen tuloaukko sijoittuu leuan alle ja toisen kaulan yläpuoliskoon.
Paine on aiheuttanut leukaluun murtuman sekä kallon pohjassa pieniä murtumalinjoja.
Oikea kaulavaltimo on revennyt ja aiheuttanut runsaan verenvuodon tälle alueelle kaulan seudussa. Kuolinsyynä on kaularangan ja kaulaytimen murskavamma.
Suomeksi sanottuna Kari Koivunen oli kuollut, ennen kuin kaatui maahan asti.
Aivan vesiselvä ei Kari Koivunakaan ollut kuollessaan. Hänen verenalkoholikseen saatiin 2,6 promillea. Edellisen illan ryyppääminen ja päivällä jatkunut parantelu oli nostanut promillet kohtuullisen korkealle.
Miksi näin?
Reino Nyman oli oman kylän poikia. Hän oli pidetty ja arvostettu metsämies. Hänet tunnettiin kilttinä ja rauhallisena miehenä.
Jotain kuitenkin puuttui Reinon elämästä.
Kun tarkastellaan tapausta kuulustelu kertomusten perusteella, ei ole vaikea tehdä johtopäätöstä, että Reinolta puuttui nainen ja ehkä siihen liittyen perhe.
Hän ei löytänyt paikkaansa yhteiskunnassa siten kuin ehkä olisi halunnut.
Alkoholi oli tullut jossain vaiheessa Reinon elämään ja ruvennut viemään miestä aina vain huonompaan suuntaan.
Valoa Reinon elämään antoi naapuriin muuttanut Raija-niminen nainen.
Reino rakastui Raijaan tulisesti, mutta ei pystynyt pitämään Raijasta kiinni. Reinon ongelmaksi muodostui mustasukkainen ja omistushaluinen luonne. Raija pelästyi miestä, joka takertui häneen kuin iilimato, ja otti etäisyyttä tähän.
Reino ei päässyt Raijasta irti; mustasukkaisuus kalvoi häntä päivittäin.
Tuskaansa hän yritti lieventää käyttämällä alkoholia yhä enemmän. Kierre oli valmis. Alkoholismi ruokki mustasukkaisuutta ja mustasukkaisuus lisäsi alkoholismia.
Reino löysi mustasukkaisuudelleen kohteen lopulta samasta pihapiiristä, Kari Koivusen, jota hän piti lopulta pahimpana uhkana hänen ja Raijan rakkaudelle. Reinon joutuminen putkaan Raijan asunnon ulkopuolelta ja se, että Kari jäi asuntoon, saattoi laukaista miehessä viimeisen pisaran. Pitkään jatkunut ryyppääminen, mustasukkaisuus, unettomuus ja syömättömyys mursivat miehen lopullisesti, ja hän päätyi tekemään tämän peruuttamattoman teon.
Useat tiesivät tilanteen Reinon osalta. Lähipiirissä olevat hyvinkin tarkkaan. Merkit olivat ilmassa, mutta miksi kukaan ei tehnyt mitään?
On tietysti vaikea puuttua ihmisten asioihin ennen kuin tapahtuu jotain peruuttamatonta. Reinon ongelmat tiedettiin, ehkä niitä vähäteltiin. Ystävällinen ja kooltaankin varsin vaatimaton mies ei tuntunut uhkaavalta.
Ehkä häntä hiukan kiusattiinkin mustasukkaisuudesta. Tilanteen pahenemiseen olisi pitänyt reagoida.
Haulikon patruunoiden jatkuva näytteleminen kertoi jostakin tarpeesta, ehkä lähestyvästä väkivallanteosta.
On tietenkin helppo olla jälkiviisas, mutta lopputulos tässä tapauksessa oli kuitenkin mahdollisimman huono.
Kari Koivunen kuoli, Reino Nyman joutui tiilenpäitä lukemaan, rivitaloon jäi paha mieli ja ahdistus.
Tuomio
Reino Nyman tuomittiin vankilaan taposta. Tätä tuomiota hän kärsii parhaillaan. Reino pääsee tuomiostaan puolella, koska on vankilassa ensikertalainen.
Miten elämä jatkuu vankilan jälkeen? Palaako Reino entiseen elämäntyyliinsä, juopottelemaan vai elääkö hän lopun elämänsä vaikkapa metsällä kulkien ja siitä nauttien? Aika näyttää.
Tämän tositarinan henkilöiden ja paikan nimet on muutettu.
No. tapauksen uutisoinnista tiedämme, että tapahtumat sijoittuvat Hauholle ja melko todennäköisesti mainittu ”Louhikkotie” on Kivikkotie.
Olisi tietysti mukava saada tapahtumien osallisille oikeat nimet. Tapahtuneesta on kuitenkin kulunut jo yli 20 vuotta, joten aika todennäköisesti syyllinenkin on jo edesmennyt, ainakin jos ei muuttanut elämäntapojaan.
Juttu löytyy myös kartasta "Suomen synkimmät kaupungit: Hauho"
Haulikolla asiat selviksi?
Juha-Pekka Taskinen, ylikonstaapeli, Valkeakoski.
Aurinko paistaa, laulavat ja ulkona tuoksuu keväälle. Pienessä hämäläisessä kunnassa sijaitsevassa rivitalonpätkässä ollaan heräämässä. Siellä ei välttämättä jokaisessa asunnossa tuoksu keväälle, siellä haisee vanha viina.
Yhdessä asunnossa ei ole ketään kotona. Sen asukki Reino Nyman on sellaisessa paikassa, jonne ei varmasti linnun laulu kuulu, eivätkä sinne tunkeudu myöskään muut kevään merkit. Ainoat äänet kuuluvat siitä, kun muut putkaan joutuneet hakkaavat ovia päästäkseen pois ankeasta majapaikastaan.
Putkaan Reino Nyman oli joutunut edellä mainitun rivitalon pihasta, josta poliisit olivat hänet yöllä hakeneet.
Reino oli häirinnyt seinänaapurina asuvan Raija Niemisen rauhaa kiertelemällä pihamaalla ja kurkkimalla asuntoon sisään.
Myös ovia Reino oli kolistellut eikä ollut uskonut Raijan ja hänen luonaan vieraana olleen Kari Koivusen pyyntöä lopettaa häirintä.
Lopulta Niemisen ja muiden asunnossa olleiden mitta oli tullut täyteen ja paikalle oli kutsuttu virkavalta.
Lähtö oli tullut läheiseen isompaan kaupunkiin, missä tämänkin kunnan juopuneet ja häiriköt säilöttiin tarpeen niin vaatiessa.
Reino Nyman oli ainakin ihastunut, ellei sitten vallan rakastunut seinänaapuriinsa Raijaan.
Heillä oli ollut jossakin vaiheessa orastava suhde, joka oli loppunut yhtä pian kuin oli alkanutkin.
Reinolle oli jäänyt kuitenkin palava halu olla Raija Niemisen kanssa enemmän tekemisissä, mutta vastakaikua eivät hänen rakkaudenosoituksensa saaneet.
Reino kuitenkin tarkkaili päivittäin Raijan tekemisiä ja menemisiä, mikä oli varmasti raskasta molemmille osapuolille.
Järjen ääni sammuu
Raijan ystäväpiiriin kuului myös samassa rivitalossa asuva Kari Koivunen.
Reino tunsi saaneensa Karista kilpakosijan ja oli lähes varma mielessään, että Karilla ja Raijalla on suhde.
Tämä asia kalvoi varmasti Reinon mieltä ja lisäsi alkoholin käyttöä ja masennusta. Alkoholin lisäksi Reinon mustasukkaisuus alkoi saada vaarallisia piirteitä. Humalaisessa mielessään hän punoi monenlaisia juonia asian selvittämiseksi ja Raijan saamiseksi itselleen.
Asiaa ei varmaan parantanut se seikka, että usein Raijan apuna oli juuri Kari, kun Reinoa ajettiin pois Raijan asunnolta.
Maatessaan putkan kylmällä lattialla Reino varmasti mietti synkkiä ajatuksia ja mitä kaikkea Kari ja Raija saattoivat tehdä yhdessä hänen
olleessaan putkassa eikä vahtimassa pariskuntaa.
Tuliko Reinon mieleen suunnitelma Karin eliminoimisesta putkassa vai laukaisiko ruutitynnyrin jokin sana tai lause, joka lausuttiin rivitalon pihassa seuraavana päivänä, kun Reino oli päässyt aamulla putkasta?
Päästyään putkasta oli Reino parannellut oloaan ainakin keskikaljan voimalla. Mukana paranteluporukassa oli Reinon lisäksi Raija Nieminen, Kari Koivunen ja muutamia vierailevia tähtiä. Porukan istuessa Louhikontie 41 pihamaalla ja särpiessä kaljaa, hävisi Reino yllättäen omaan asuntoonsa ja palasi hetken päästä kädessään kaksipiippuinen haulikko.
Reino oli vain lausunut:
- Nyt Kari tämä leikki loppuu.
Sitten hän oli tyhjentänyt molemmat piipulliset haulikosta vain muutaman metrin päästä Karin kasvojen alaosaan ja kurkkuun.
Kari menehtyi välittömästi laukauksiin ja jäi selälleen makaamaan rivitalon pihalle.
Muut paikalla olleet jäivät kauhistelemaan tapausta sokissa, mutta naapurissa asunnossaan ollut Heikki Heinonen syöksyi laukaukset kuultuaan pihalle. Hän totesi nopeasti tilanteen ja näki Reinon seisomassa oman asuntonsa lähellä ja touhuilevan haulikon kanssa. Hänelle jäi kuva, että Reino oli ampumassa itseään. Heinonen ryntäsi kiinni Reinoon ja sai painin jälkeen aseen pois häneltä. Tämän jälkeen Reino meni ripeästi asuntoonsa ja Heinonen perässä. Heinonen havaitsi Reinon kädessä uuden aseen ja taas syntyi paini Reinon ja Heinosen välillä. Jälleen voitolle jäi Heinonen ja samalla hän esti Reinon tappamasta itseään. Paikalle tulleet ambulanssimiehet ottivat Reino Nymanin haltuunsa siihen asti, kun paikalle saapui poliisi. Kilpakosinta oli saanut viimeisen niitin. Toinen mies kuolleena ja toinen raudoissa. Varsin tyypillinen tilanne siellä, missä alkoholi ja mustasukkaisuus pääsevät voitolle järjen käytöstä.
Rivitalo Hauholla
Kyllä maalla on mukavaa, lauletaan laulussa. Varmasti onkin, mutta mukavuus häviää, kun mukaan kuvaan tulevat työttömyys, alkoholi ja kaiken kukkuraksi mustasukkaisuus.
Louhikontie 41 sijaitsevassa rivitalossa on kahdeksan erillistä asuntoa.
Asunnossa numero kaksi asui 44-vuotias metsuri Kari Koivunen, asunnossa neljä 58-vuotias rakennusmies Reino Nyman ja asunnossa viisi 39-vuotias perhepäivähoitaja Raija Nieminen.
Koivunen ja Nyman olivat asuneet rivitalossa jo pidempään, mutta Raija Nieminen oli muuttanut nykyiseen asuntoonsa noin vuosi takaperin.
Hän oli tutustunut Reino Nymaniin, koska oli tarvinnut silloin tällöin miehistä apua kotiaskareissa.
Reino oli mielellään autellut Raijaa ja näin heille oli kehittynyt jonkinlainen suhde, kuten molemmat asian ilmaisivat.
Suhde ei ollut kuitenkaan jatkunut pitkään, koska Reino oli osoittautunut mustasukkaiseksi ja liian omistushaluiseksi.
Reino oli alkanut kyttäillä Raijan tekemisiä ja huomautella tälle muista miehistä. Raija katkaisi suhteen, mutta Reino ei ollut sitä asiaa täysin mieltänyt vaan jatkoi Raijan kyttäämistä ja vahtimista täysipäiväisesti.
Koska hyvin usealla rivitalossa asuvalla oli tapana maistella silloin tällöin miestä väkevämpää, viettivät he yhdessä aina silloin tällöin kaljailtoja. Näissä tapaamisissa tuli usein myös puheeksi Reinon mustasukkaisuus Raijasta.
Monesti siitä myös irvisteltiin Reinolle, joka ei siitä tietenkään kovasti ihastunut.
Humaltunutta Reinoa ei tahtonut saada Raija luota lähtemään olleenkaan pois. Aluksi hän lähti, kun ääntä hieman korotettiin, mutta viime aikoina poistaminen muuttui aina vain hankalammaksi.
Useaan otteeseen apuna poistamisessa oli naapuri Kari Koivunen.
Kun Reino oli poistettu asunnosta, hän jäi yleensä Raijan oven taakse soittelemaan ovikelloa ja kolkuttelemaan. Hän koetti kurkkia myös ikkunoista sisään ja saada näin selvyyttä, mitä asunnossa tehtiin.
Entisestä auttavaisesta naapurista oli tullut Raijalle painajainen ja häirikkö. Raijan hakiessa apua ja turvaa naapurin miehestä, Kari Koivusesta tästä tuli kilpakosija Reinolle. Kolmiodraama oli valmis.
Vaikka elo ja olo sujuivat päällepäin välillä hyvinkin normaalisti, oli hieman reppanan Reinon mieli synkistymässä ja mustasukkaiset ajatukset saivat vallan miehen humalaisessa päässä.
Lauantain 19. huhtikuuta ja sunnuntain 20. päivä 2003 välisenä yönä Reino oli viety poliisin toimesta pahnoille, koska hän oli ollut erittäin hankala ja kiukkuinen kaikille Raijan asunnossa olleille muun muassa Karille.
Putkasta päästyään Reino palasi rivitalolle ja iltapäivällä kello 18.05 kesken oluenjuonnin, ampui Karin rivitalon pihalle omalla haulikollaan. Reino oli tehnyt ratkaisunsa, hänen ei enää tarvitsisi olla mustasukkainen Karille.
Paikalle tilatun sairasauton miehistöllä ei ollut mitään tekemistä. Tekemiset kuuluivat poliisille ja ruumisauton kuljettajalle.
Poliisit suorittivat tarvittavat tutkimukset, veivät Reino Nymanin poliisin suojiin ja Kari Koivunen sai kyydin mustalla autolla kylmiöön odottamaan ruumiinavausta. Pihamaalle jäi järkyttynyt joukko seisomaan ja ihmettelemään pahaa maailmaa.
Poliisi paikalle
Kauniina sunnuntaisena aamuna suuntasi poliisipartio matkansa maaseudun rauhaan.
Partiossa oli mukana kaksi ylikonstaapelia Veikko Aalto ja Reijo Mäkilä.
Miehet päättivät antaa palvelujaan maaseudulle, koska oli todennäköisesti odotettavissa rauhallinen pyhäpäivä. He ajelivat alueellaan ristiin rastiin valvomassa yleistä järjestystä ja turvallisuutta, kuten poliisin toimenkuvaan kuuluu.
Heidän työvuoronsa alkoi olla lopullaan, kun radiosta kuului ilmoitus ammuskelusta erään rivitalon pihassa.
Miehet huomasivat, että he ovat tapahtumapaikalta vain noin viiden minuutin matkan päässä ja ilmoittivat ottavansa tehtävän vastaan.
Tapahtumapaikka oli miehille tuttu, mutta ammuskelu pihalla oli kyllä uutta tässä osoitteessa.
Matkalla tapahtuma paikalle he veikkailivat ampujaa ja yleensäkin tapahtumien kulkua. Siinä yhteydessä mainittiin nimi Reino Nyman, jonka poliisi tunsi metsämiehenä.
Poliisien päästyä rivitalon pihaan heitä kohtasi surkea näky. Pihalla makasi mies, jonka kurkku oli auki ja pään alaosa oli ammuttu tohjoksi.
Poliisit tunnistivat ammutun talossa asuvaksi Kari Koivuseksi.
Muut paikalla olijat osoittivat ampujaksi juuri Reino Nymanin, joka otettiin saman tien poliisin huostaan. Reino ei uhonnut millään lailla tapahtuman jälkeen, vaan oli hyvin pelästynyt ja nöyrä.
Hän pyyteli moneen kertaan anteeksi tekoaan ja aneli poliiseilta apua ja ymmärtämystä teolleen.
Nyman oli poliisien mielestä jotenkin pois tolaltaan ja vaikutti hyvin reppanalta.
Poliisimiehet eristivät paikan, ottivat valokuvia ja tilasivat paikalle tekniikan. Nymanin he veivät säilöön kuulusteluja varten. Nymanille suoritettu Alcometer-puhalluskoe näytti kello 18.15 aikaan 2,5 millimoolin tulosta, eli mies oli melkoisessa tuiskeessa teon tehdessään.
Poliisimiehet tunsivat Nymanin varsin hyvin. Hänet tunnettiin kylällä hiljaisena, auttavaisena ja ystävällisenä miehenä. Hänen metsämiehen taitojaan pidettiin hyvinä, ja hän oli monen metsämiehen suosima metsästyskaveri. Mies oli kotoisin samasta kylästä, jossa nyt asui.
Nymanille oli aina maistunut alkoholi, mutta viime aikoina sen käyttö oli lisääntynyt selvästi.
Tästä johtuen hänet oli jouduttu kyyditsemään muutamia kertoja poliisien pahnoille selviämään.
Jokin muutos miehessä tapahtui myös silloin, kun naapuriin muutti Raija Nieminen.
Tiedettiin yleisesti, että Reino ihaili Raijaa suunnattomasti ja useasti häntä siitä myös kiusattiin.
Kiusaaminen on ollut varmasti varsin harmitonta, mutta Reino on ottanut sen tosissaan ja se on ollut hänelle kova paikka.
Koivusen Karin tuleminen kuvioihin mukaan sekoitti Reinon pasmat lopullisesti ja mustasukkaisuus vei voiton Reinon ajatuksissa.
Nämä kaikki yhdessä tekivät rauhallisesta miehestä tappajan.
Kuulustelut
Kari Koivusen poikien kuulustelut:
Kari Koivusella on kaksi poikaa, Tuomo, joka oli tapahtuma-aikaan 15-vuotias ja Heikki, jolle ikää oli kertynyt 17 vuotta.
Tuomo oli ollut päivällä aikaisemmin rivitaloilla, mutta ei enää tapahtuma-aikaan.
Pojat olivat kuitenkin käyneet säännöllisesti isällään ja tunsivat hyvin myös Reino Nymanin.
Tuomo kertoo kuulustelijalle seuraavaa: ”Tässä tapahtumassa kuollut Kari Koivunen on isäni.
Sen perusteella mitä olen kuullut, tekijä on Reino Nyman.
Mielestäni hän on harkinnut tekoaan. Olin isäni luona käymässä aikaisemmin tapahtumapäivänä ja käyn isäni luona muutenkin melkein päivittäin.
Tapasin Reinon ampumista edeltävänä päivänä, jolloin hän mielestäni oli sekaisin ja hän puhui sekavia.
En itse koskaan kuullut Reinon uhanneen tappaa isääni mutta tiedän, että hän on uhannut väkivallalla isääni.
Hän tiesi jäävänsä voimiltaan toiseksi, vaikka aina välillä uhosikin pieksevänsä isän.
Reino oli aivan selvästi mustasukkainen isälleni naapurissa asuvasta Raija Niemisestä. Aina humalassa ollessaan Reino
rupesi selittämään miten hän rakastaa tätä äitiä, niin kuin hän Raijaa nimitti.
Mustasukkaisuus kiihtyi entisestään, kun isäni kävi lomareissulla Espanjassa yhdessä Raijan kanssa.
Tämän jälkeen isäni ja Raija kävivät joskus kahdestaan kävelyllä, jolloin Reino luuli heidän touhuavan yhdessä ties mitä.
En ollut paikalla tapahtuma-aikaan ja olen kuullut ampumisesta poliisilta. Kuten olen kertonut, mielestäni Reino on syyllistynyt tapahtumassa murhaan, sillä perusteella, että Reino on mustasukkaisuuden vuoksi suunnitellut tekoa etukäteen.
Toinen poika, Heikki kertoi seuraavaa: tapauksessa surmansa saanut Kari Koivunen on isäni.
Tiedän myös tapauksessa epäiltynä olevan Reino Nymanin ja tunnen hänet jo pidemmältä ajalta.
Mielestäni Reino on aina ollut jollain tavalla ressukka. Hän on tehnyt ampumisen tahallaan.
Tiedän hänet hyväksi ampujaksi, eikä hän mielestäni ole voinut vahingossa ampua isääni.
Reino oli mustasukkainen henkilö ja olen tästä itsekin hänelle joskus sanonut. Reino oli mustasukkainen muun muassa isälläni olleesta moottoripyörästä, joka oli herättänyt Raijan mielenkiinnon.
Pikkuhiljaa tilanne on mennyt pahempaan suuntaan ja mustasukkaisuus vain lisääntynyt.
Reinoa on kiusattu tästä mustasukkaisuudesta aina välillä. Hän koki, että isäni on tullut hänen ja Raijan rakkauden väliin.
Olen sitä mieltä, että Reino on harkinnut tekoaan sen takia, että on ollut mustasukkainen. Reino on ajatellut poistavansa isäni näistä kuvioista ajattelematta asiaa sen enempää.
Olen sitä mieltä, että Reino on odottanut vain oikeaa hetkeä tehdäkseen tekonsa.
Paikalla olleen Kaija Salosen kuulustelu
Asun samalla paikkakunnalla kuin Kari Koivunen, joka oli hyvä ystäväni. Olen tuntenut tässä asiassa puheena olevan Reino Nymanin jo lapsesta asti. Reino ja Kari asuivat samassa pihapiirissä. Jo muutaman viime vuoden ajan Reino on humalapäissään valitellut huonouttaan ja itkeskellyt.
Reino oli kovasti kiinnostunut viime kesänä samaan taloon muuttaneesta Raijasta. Oikeastaan rakastuminen saattaisi kuvata parhaiten Reinon tunteita. Raijan tunteista Reinoa kohtaan en tiedä.
Viettäessämme yhdessä aikaa Raija pyysi monesti Reinoa poistumaan asunnostaan, mutta Reino ei välttämättä totellut, joten Kari joutui auttamaan Raijaa toimenpiteen loppuun saattamisessa.
Reino poistettiin Raijan asunnosta varmasti noin kymmenen kertaa. Reino alkoi jossakin vaiheessa sanoa, että Kari poistaa hänet Raijan luota, jotta pääsee itse sinne. Tämä ei kuitenkaan mielestäni pitänyt paikkaansa, vaan Kari ja Raija olivat vain kavereita. Reino oli tarkka muistakin miehistä, joiden kanssa Raija oli tekemisissä.
Oikeastaan Reino muuttui tällaiseksi viimeisen puolen vuoden aikana.
Tapahtumaa edeltävänä iltana olimme porukalla lenkillä. Mukana oli myös Reino. Hän innostui esittelemään haulikon patruunoita, joita kaiveli taskustaan. Kari otti patruunat pois Reinolta ja laittoi ne Reinon asekaappiin takaisin ja otti samalla kaapin avaimen haltuunsa. Hän lupasi Reinolle palauttaa avaimen, kunhan tämä on selvä.
Tänä samana iltana Raijalla oli kylässä hänen sisarensa Katri, joka tuli minulle illalla kertomaan, että Reinolla eivät ole asiat oikein reilassa.
Olimme samaisena iltana paikallisessa ravintolassa, jonne emme huolineet Reinoa mukaan hänen omituisen käytöksensä vuoksi. Palattuamme Raijan asunnolle Reino alkoi kierrellä sen ulkopuolella ja kytätä ikkunoista sisään. Mitään varsinaista riitaa meillä ei ollut Reinon kanssa, mutta tämä oli sen verran häiriöksi, että päätimme kutsua paikalle poliisit, jotta saisimme olla rauhassa.
Poliisien ottaessa Reinon kiinni tämä huusi Raijalle: ’Auta äiti Reino rukkaa.’ Reinolla oli omituinen tapa kutsua Raijaa
äidikseen. Meille ei ole selvinnyt, miksi Reino nimitteli Raijaa tällaisella nimellä.
Aamulla heräilimme siihen, kun Reino taas kolkutteli ovia ja ikkunoita. Hän oli päässyt putkasta pois varhain ja oli taas samassa puuhassa, josta oli joutunut yöllä putkaan.
Jossakin vaiheessa Reino oli kuitenkin mennyt omaan asuntoonsa, ja tilanne oli rauhoittunut siltä osin.
Iltapäivällä istuimme porukalla Raijan rappusilla ja nautimme kevyesti olutta. Minun lisäkseni siinä olivat Raija, Katri, Kari, Reino, Raijan tytär Hanna ja tämän poikakaveri Jani.
Reino oli mielestäni koko ajan humalassa. Mitään riitaa rappusilla ei esiintynyt, vaan siinä vietettiin leppoisaa sunnuntaipäivää.
Aikamme paikalla istuttuamme Reino alkoi taas vahtia Raijaa. Hän sanoi jossakin vaiheessa Raijalle: Taas katsoit Karia pidempään silmiin kuin minua.’
Muistan Reinon poistuneen tämän jälkeen asuntoonsa ja ajattelin hänen menneen hakemaan lisää
kaljaa. Palatessaan Reinon kädessä oli ase. Hän tuli
rappuset alas melkein viereemme. En tarkkaan muista, olimmeko silloin istumassa vai seisaallaan. Paikalla olivat sillä hetkellä minä, Raija ja Kari. Nähdessäni aseen Reinon kädessä minulle tuli heti sellainen olo, että hän aikoo käyttää asetta meitä vastaan. Reino on kokenut metsämies ja tietää, että
aseella ei saa leikkiä. Tullessaan viereemme hän sanoi: ’Nyt Kari tämä leikki loppui’, tai jotakin sinne
päin.
Ryntäsin Reinoon ja aseeseen kiinni ja yritin vääntää asetta pois Reinon kädestä. Muistelen Reinon sanoneen: ’Sinä menet tästä kauemmaksi.’ En muista, onko hän työntänyt minua sivuun, mutta en mielestäni ollut aseessa kiinni, kun se laukesi.
Kaikki tapahtui hyvin nopeasti. Kari oli suurin piirtein kolmen metrin päässä Reinosta, kun ase laukesi.
En osaa sanoa, montako laukausta aseesta lähti. Itse olin noin metrin päässä Karista, kun laukaus tai laukaukset osuivat Kariin.
Kari kaatui niille sijoilleen. Koetin puhua jotain Karille ja koitin hänen valtimoaan. Käsitin kuitenkin hänen kuollee välittömästi paikalle tuli samassa rivitalossa asuva metsämies Heikki Heinonen, joka otti aseen pois Reinolta.
Tämän jälkeen asiat ovat hieman hämärän peitossa ja olenkin varmaan mennyt jonkinlaiseen sokkiin tapauksen vuoksi.
En osaa sanoa, miksi Reino yhtäkkiä lähti asetta hakemaan. Mitään erityistä ei mielestäni rappusilla tapahtunut.
Aseen hakeminen tuli täydellisenä yllätyksenä varmaan meille kaikille. Aikaisemmin päivällä Reinolla oli ollut taas näitä patruunoita taskussaan, jotka oli antanut Karille.
Tietääkseni Reinolla on kotonaan neljä asetta. Yksi ase on Sauer-merkkinen ja sillä hän lopetti kissani.
Minä en aseita tunne, mutta ase, jolla hän Karia ampui, oli pitkä. En osaa sanoa tarkemmin, mikä ase oli kyseessä.
Tapauksen jälkeen huomasin käsivarressani mustelman. Minulla on sellainen mielikuva, että se on tullut silloin, kun Reino työnsi minua pois, kun yritin kääntää aseen piippua poispäin meistä.
En osaa sanoa, kuinka ase oli Reinon kädessä hänen tullessaan rappusille, myöskään mitään latausliikkeitä en muista nähneeni.
Muuta fyysistä vammaa minulle ei tapauksen yhteydessä tullut kuin tämä mustelma, mutta henkisten kärsimysten vuoksi jouduin olemaan sairaalassa kaksi päivää ja olen edelleen sairauslomalla järkytyksen vuoksi.
Reino Nyman kertoo kuulustelussa
”0limme eilen päivällä (20. huhtikuuta 2003) asuintaloni pihalla, ja paikalla oli naapureitani.
Minun lisäkseni ryhmään kuuluivat Raija Nieminen, Kari Koivunen, Kaija Salonen, Raijan tytär ja tämän poikakaveri.
Istuimme Raijan rappusilla ja joimme kaljaa. Riitaa meillä ei ollut koko aikana. Juttelimme ja naureskelimme kaikessa rauhassa. Jossakin vaiheessa Salosen Kaija sanoi: ’Hae se Sauer, tapan itseni.’
Kaija oli sen sanoessaan humalassa, enkä osaa sanoa, mitä hän tällä tarkoitti. Paikalla olivat silloin vielä Kari ja Kaija. Melko pian tämän jälkeen menin sisälle asuntooni, josta otin luvallisen haulikkoni. En muista, oliko ottamani haulikko Sauer-merkkinen, mutta joka tapauksessa tulin pihalle tämän aseen kanssa. En muista, latasinko haulikon vai oliko se jo ladattuna, kun tulin pihamaalle. Yleensä kyllä säilytän aseet lataamattomina asekaapissa. Tullessani ulos minulla oli toisessa kädessä tämä haulikko ja toisessa kaljapullo. Menin takaisin rappusten luokse, jossa porukat istuivat. Laitoin ensin kädessäni olleen kaljapullon rappusille ja olin seisaaltani, kun myös Kari ja Kaija nousivat seisomaan ja alkoivat sitten ottaa asetta minulta pois.
Pidin aseesta kiinni kaksin käsin. En muista tarkalleen, kuinka Kari ja Kaija yrittivät ottaa aseesta kiinni.
Joka tapauksessa ase laukesi sitten tämän kahinan aikana. En osaa sanoa, mihin kohtaan Karia tämä laukaus on osunut.
Heti laukauksen jälkeen menin sokkiin ja aloin itkeä. Pian paikalle tuli naapurista Heikki Heinonen, joka otti minulta pois aseen. Olin pihalla niin kauan, kunnes ambulanssi tuli paikalle.
En muista yrittäneeni mennä Raijan asuntoon ampumisen jälkeen. En myöskään muista käyneeni omassa asunnossani ampumisen jälkeen.
Muistan vain kuulleeni yhden laukauksen. En ole uhonnut tappavani ketään.
Patruunoita olen esitellyt, mutta vain omassa asunnossani Karille. Olen Raija Niemisen ystävä, aikaisemmin meillä on ollut suhde,
mutta ei enää. Minulla ja Koivusen Karilla oli aina hyvät välit. Meille ei koskaan ollut mitään riitaa.
Kerran Kari on kyllä ajanut minut pois Raijan luota. Tämä tilanne oli sellainen, että olin humalassa enkä lähtenyt pois Raijan pyynnöstä, jolloin Raija pyysi Karia apuun. Tämä tapahtui muutama kuukausi sitten.
Mitään muuta riitaa minulla ja Karilla ei ole ollut, ei aiemmin eikä eilenkään.
Minun näkemykseni tästä asiasta on se, että olen eilen hakenut haulikon, kun Kaija on sitä humalassa pyytänyt.
Tullessani sitten aseen kanssa pihalle, ovat Kari ja Kaija alkaneet ottaa sitä minulta pois, jolloin se on jostain syystä lauennut.
Näkemykseni mukaan tapaus on vahinko.
Nymanin uudelleen kuulustelu
Kuulustelussa tarkennettiin muutamia asioita. Nyman kertoo käyttäneensä kyseessä olevaa haulikkoa lintujen metsästykseen.
”0len ampunut sillä muutamia satoja laukauksia, mutta koskaan se ei ole ampunut niin sanottua kaksoislaukausta, eli että molemmat piiput tyhjenisivät samanaikaisesti.
Kuten olen kertonut, säilytän aseita ja patruunoita lukitussa kaapissa, jonka avaimet ennen tapahtumaa olivat Karilla.
Aseen sain kaapista kuitenkin vetämällä oven auki, jolloin lukitus antoi periksi.
Minulla on tästä tapauksesta hämärä muistikuva, mutta aseen lataamista en muista.
Muistan edellisenä päivänä katselleeni yhdessä Karin kanssa patruunoita, mutta en pysty sanomaan, olenko ladannut aseen silloin.
Ampumisesta muistan sen verran, että tarkoitukseni oli mennä istumaan rappusille muiden viereen, mutta Kaija tuli minua kohti ja kävi kiinni aseeseen.
Muistan tönäisseeni Kaijaa irti aseesta vasemmalla kädelläni ja ase oli oikeassa kädessä.
Muistan myös sen, kun ase meinasi lentää kädestäni lauetessaan.
Ase laukesi, kun horjahdin Kaijaa pois työntäessäni. En osaa sanoa, miksi otin aseen mukaani.
Muistan menneeni hakemaan vain kaljaa. En muista myöskään sanoneeni mitään Karille, kun tulin haulikon kanssa pihalle.
Minulla ei ole Karia kohtaan mitään kaunaa. Muistan laukauksen jälkeen Karin kaatuneen maahan. En ole tahallani vetänyt liipaisimesta enkä tähdännyt Karia kohti.”
Vielä Reino kertoi kysyttäessä, että oli mennyt sisälle hakemaan vain kaljaa, mutta saanut sisällä ”väläyksen” ottaa myös haulikon mukaan.
”Voi olla, että minulla oli tarkoitus pelleillä, että tapan itseni ja katson mitä muut siitä sanovat.”
Raija Niemisen kuulustelu
”0len muuttanut viime kesäkuussa nykyiseen asun tooni Louhikontielle. Talo on rivitalo. Asuntoni viereisessä asunnossa asui Reino Nyman. En tuntenut Reinoa entuudestaan, mutta tutustuin häneen, koska tarvitsin aina silloin tällöin pientä apua kotiaskareissa.
Vuoden tuttavuudestamme kehittyi jonkinlainen suhde.
Reino oli kuitenkin hyvin mustasukkainen luonne ja hän alkoi heti kohta vahtia menojani ja tekemisiäni. Katkaisin suhteen hyvin nopeasti, mutta sitä Reino ei kuitenkaan hyväksynyt.
Viime aikoina en enää ottanut häntä kylään edes selvin päin, koska hänestä ei päässyt eroon.
Useamman kerran jouduin pyytämään toista naapuriani Kari Koivusta apuun.
Ensimmäisillä kerroilla poistaminen sujui melko vaivattomasti, mutta muuttui pikkuhiljaa hankalammaksi.
Viimeksi jouduimme poistamaan Reinon meiltä viime perjantaina. Reino oli silloinkin sitä mieltä, että minulla ja Karilla on suhde.
Reino oli minusta mustasukkainen kaikille miehille, myös Karille. Reino on jo pidemmän aikaa myös käynyt tirkistelemässä asuntoni ikkunoista, ja muun muassa tyttäreni pelästyi erään kerran pahasti hänen tirkistellessään pimeässä ikkunan takana.
Ampumisiltapäivänä olin istumassa asuntoni rappusilla yksin. Kun Reino huomasi minun istuvan pihalla, hän tuli viereeni istumaan.
Totesin hänen ole van hieman selvempi kuin pitkään aikaan ja rupesin juttelemaan tästä meidän välisestämme suhteesta.
Kerroin hänelle, että olemme vain naapureita ja kavereita, ei enempää. Hetken päästä rappusille tulivat myös siskoni ja Koivusen Kari. Jonkin ajan päästä paikalle tulivat myös Salosen Kaija ja tyttäreni sekä hänen poikaystävänsä. Karilla ja Kaijalla oli mukana olutta, jolloin Reinokin kävi hakemassa oluen. Huomasin hänestä, että juotuaan sen hän oli taas päissään.
Tämän jälkeen Reino tuli aivan viereeni ja sanoi: Tapanko minä sinut vai tapatko sinä minut?’
Hän sanoi sen aivan kuiskaamalla, joten tuskin muut edes kuulivat hänen sanojaan. Koskaan aikaisemmin en ollut kuullut Reinon uhkaavan ketään, ainoastaan hän oli uhannut kuulleni tappaa itsensä.
Hetken päästä tyttäreni ja hänen poikakaverinsa lähtivät sisään ja rapuille jäivät kanssani Reino, Kari ja Kaija. Juttelimme ihan yleisiä asioita. Reino lähti siitä mitään sanomatta asuntoonsa. Kari istui selin Reinon asuntoon nähden ja Kaija oli meidän välissämme.
Kun näin Reinon tulevan ulos, hänellä oli kädessään jokin pitkä ase. Nähdessäni tämän pakenin saman tien asuntooni sisään. Sanoin lähtiessäni:
'Nyt sillä on ase.’
Tullessaan rappuja alas Reino sanoi: ’Nyt Kari tämä leikki loppuu.’
Kun oli päässyt omaan asuntooni, kuulin laukauksen. Tämän jälkeen kuulin vielä Kaijan sanovan:
Tänne et tule.’
Ilmeisesti Kaija esti silloin Reinoa tulemasta minun asuntooni. Lisäksi Kaija huusi pihalla: ‘Soittakaa apua.’ En itse nähnyt Reinoa ovellani. Sisään päästyäni menin vessaan soittamaan apua.
Minulle jäi tapahtumista sellainen kuva, että hakiessaan aseen Reino tarkoitti tappaa Karin.
Kari auttoi minua poistamaan Reinon asunnoltani useamman kerran.
En osaa sanoa, mistä tämä lopullinen ratkaisu Reinon päässä syntyi. Saattaa olla, että siihen on riittänyt väärä katse tai jokin ele, koska Reino vartioi minua niin tiukasti. Tiedän, että Reino oli pääsiäisen pyhät juonut aika paljon.
Sen takia hän ei ollut syönyt eikä nukkunut kunnolla. Olen järkyttynyt tapauksesta syvästi enkä tiedä, kuinka saan elämän taas raiteilleen tapauksen jälkeen.”
Raija Niemisen siskon kuulustelu
”Menin lauantaina 19. huhtikuuta 2003 siskoni luo Louhikontielle. Olen käynyt siellä aiemminkin ja tunnen myös Raijan naapureita. Hänen seinänaapurinaan on asunut Reino Nyman.
Reino oli alkuun hyvin avulias ja olinkin hyvilläni siskoni puolesta, että hänellä on noin reipas naapuri.
Jossain vaiheessa huomasin Raijan ja Reinon välien kylmentyneen.
Raija ei enää jaksanut olla Reinon vahdittavana. Hän otti jopa ovikellonkin pois päältä, jottei Reino päässyt häntä häiritsemään.
Tuolloin 19. huhtikuuta 2003 iltapäivällä lähdimme kävelylle yhdessä. Meitä oli minun lisäksi siskoni ja naapurin Kari sekä väkisin mukaan tuppautunut Reino, joka oli humalassa.
Matkan varrella Reino kaivoi taskustaan haulikon patruunoita. Muut lenkillä olleet näkivät ne. Kari sanoi Reinolle: ’Saatanan poika lopeta tollaset jutut.’
Illalla menimme paikalliseen ravintolaan, mutta Reino ei tullut mukaamme. Tultuamme ravintolasta oli Reino meitä humalaisena vastassa ja alkoi heti häiriköidä ja kysellä lähinnä Raijan menoista. Tilanne kärjistyi yöllä niin, että tilasimme Reinolle poliisin kyydin, jolla hänet vietiin putkaan rauhoittumaan.
Seuraavana päivänä istuimme pihassa porukalla.
Mukana oli jälleen Reino ja hän hoki kaiken aikaa, että on hyvä ihminen, ettei tahdo kenellekään mitään pahaa. Lisäksi hän toisteli rakastavansa Raijaa.
Olimme kaikki jo aivan täynnä tätä itsesäälistä ruikutusta. Mielestäni Reino oli aivan muissa maailmoissa. Lisäksi hän jälleen esitteli meille haulikon patruunoita.
Kyllästyin ja lähdin sisälle asuntoon, jonne tulivat myös Raijan tytär ja hänen poikakaverinsa.
Olimme olleet sisällä muutaman minuutin ja olimme menossa uudelleen ulos, kun kuulimme jonkun huutavan, että Reinolla on pyssy ja samassa kuului laukaus. Huusin nuorille, että päät alas. Menimme
sisällä piiloon komeroihin. Raijan tytär mietti hädissään äitinsä tilannetta.
Ulkoa kuului huuto: ’Karia on ammuttu, Kari on kuollut.’
Olimme vaatehuoneessa piilossa, kunnes poliisit tulivat paikalle.
En ymmärrä, mikä laukaisi Reinossa sen, että hän haki aseen ja ampui Karin. Ainoa mitä hänelle sanottiin rappusilla hänen höpöttäessään
itsesäälisiä juttujaan oli, että ole hiljaa välillä.
Raija Niemisen tytär kertoo
Raijan kanssa samassa asunnossa asuu hänen tyttärensä, joka oli tapahtuma-aikaan 17-vuotias.
Hänellä oli seuraavanlainen näkemys Reinosta ja tapauksesta yleensä.
”Muutin äitini Raijan kanssa nykyiseen osoitteeseen kesäkuussa 2002. Naapurissamme asui jo tuolloin Reino Nyman -niminen mies.
Heti alusta alkaen Nyman kertoili kaikille avoimesti rakastavansa äitiäni.
Hän kertoi rakastuneensa äitiini ensi silmäyksellä. Äitini ei taas ollut Nymanista mitenkään kiinnostunut.
Nyman poikkesi meillä joskus viikonloppuisin, jolloin äitini joutui muistuttamaan Nymania siitä, että he ovat vain ystäviä.
Tästä huolimatta Nyman oli erittäin mustasukkainen äidistä. Jos meillä sattui poikkeamaan joku mies, vaikka hakemaan lastaan päivähoidosta, Nyman kyseli, kuka mies oli kyseessä ja millä asioilla.
Erityisesti viimeisen kuukauden aikana Nyman vahti äitiäni kaiken aikaa. Hän saattoi soitella kymmenen minuutin välein ja kysellä mitä äiti teki. Nyman oli siis äidistä mustasukkainen kaikille miehille, erityisesti naapurissa asuvalle Kari Koivuselle.
Äitini liikkui jonkin verran Karin kanssa ja se otti koville Nymanilla. Minunkin kuulteni Nyman sanoi joskus Karille: ’Raija on minun. Rakastan häntä. Sinulla ei ole mitään syytä koskea häneen.’
Nymanin käytös oli omituista. Kerran kun olimme poikakaverini kanssa kahden kotona, Nyman huusi omassa asunnossaan yksinään: ’Rakastan sinua Raija.’
Sunnuntaina 20. huhtikuuta 2003 tulimme joskus 16.00 aikoihin kotiin poikaystäväni kanssa. Tuolloin meidän rappusillamme istuivat äitini, äidin sisko, Kaija Salonen, sekä Reino ja Kari.
Kaikki muut paitsi äitini nauttivat olutta. Kukaan ei kuitenkaan ollut erityisen vahvassa humalassa.
Pihalla tuli puhetta siitä, että joku mies oli tanssittanut äitiäni ravintolassa. Joku mainitsi vielä, että he olivat tanssineet oikein hyvin yhteen.
Nyman suuttui tästä ja sanoi, että kiusaatte häntä tällä asialla. Samassa yhteydessä Nyman otti taskustaan haulikon patruunoita ja alkoi pyöritellä niitä käsissään. Kari pyysi Reinoa antamaan patruunat pois, mutta tämä ei suostunut. Myöhemmin Reino antoi patruunat minulle ja minä annoin ne Karille.
Porukan istuessa pihassa Nyman kävi minun nähteni omassa asunnossaan kaksi kertaa kello 16–18.
Mielestäni kukaan ei sanonut Reinolle mitään ratkaisevaa’, siinä vain juteltiin kaikenlaista.
Sen muistan, kun Reino sanoi äidilleni, että ampuuko Raija hänet vai ampuuko hän Raijan vai ampuuko hän kaikki.
Äiti käski lopettaa moiset puheet turhina. Tämän jälkeen Nyman kertoi äidilleni, että taitaakin lopettaa itsensä.
Menin hetkisen kuluttua sisään kotiimme poikakaverini ja äidin siskon kanssa.
Pari minuuttia tästä näin Nymanin tulevan asuntonsa suunnasta meidän portaitamme kohti. Nymanilla oli kädessään haulikko,
jonka piippu osoitti ylöspäin. Samassa äitini ryntäsi sisään huutaen: ’Nyt se ampuu, matalaksi ja pois ikkunoista.’
Jäimme poikakaverini kanssa eteiseen ja äitini soitti poliisille. Samassa ulkoa kuului laukaus. Hetken kuluttua näin Nymanin pyrkivän ase kädessään meille sisään. Eteisessä ollut Kaija Salonen esteli Nymania tulemasta ja onnistuikin siinä.
Sen jälkeisistä tapahtumista en tiedä, sillä piilouduimme vaatehuoneeseen kaiken varalta.
Myöhemmin sain kuulla äidiltäni, että kun Nyman oli tullut portaitaan alas haulikko kädessään, hän oli sanonut: ’Nyt Kari... ’
Mielestäni Nyman meni henkisesti huonompaan suuntaan kaiken aikaa talvesta lähtien.
Syynä tähän oli kova ryyppääminen. Selvin päin hän oli luonteeltaan kiltti. Haluan vielä mainita sen, että edellisenä yönä Reino oli huutanut äitini ikkunan takana: Rakastan Raijaa.’
Tuolloin sisällä ollut Kari Koivunen oli vastannut leikillään: ’Niin minäkin rakastan.”’
Naapuri Heikki Heinosen kuulustelu
0len tuntenut tässä tapauksessa osallisena olevan Reino Nymanin jo pitkän aikaa. Olemme käyneet yhdessä muun muassa kalassa ja metsällä.
Tiedän Reinon käyttävän alkoholia melko paljon, mutta hän on aivan itse rauhallisuus. Olen itsekin nauttinut Reinon kanssa alkoholia, ja meille ei ole tullut koskaan mitään riitaa. Viime aikoina Reino puhui minulle rahahuolistaan ja sain myös sen käsityksen, että häntä painoi välirikko Raijan kanssa.
Koskaan en ole kuullut Reinon uhkaavan ketään. Joskus hän kuitenkin mainitsi tappavansa itsensä.
Nyt tapahtumapäivänä olin asunnossani, kun kuulin sinne laukauksen. Minulle tuli heti mieleen, että Reino on ampunut itsensä.
En edes tiedä onko rivitalossa muilla aseita. Mennessäni ulos kuulin naisen huutoa, mutta en saanut sanoista selvää.
Tullessani pihamaalle näin Reinon seisomassa kädessään haulikko. Reino oli oman asuntonsa edessä.
Kari makasi maassa ja Kaija oli kyyristyneenä Karin päällä.
Heti minut nähtyään Reino laittoi aseen perän maata vasten ja minulle tuli kuva, että hän aikoo ampua itsensä. Menin Reinon luokse ja yritin ottaa aseen pois häneltä. Reino pani voimakkaasti hanttiin, mutta lopulta onnistuin riistämään aseen häneltä. Heti saman tien Reino ryntäsi asuntoonsa ja minä perässä. Reino oli kuitenkin kerinnyt ottaa jo toisen aseen käteensä ja taas meille syntyi pieni paini aseesta. Tätä painia kesti hiukan kauemmin kuin pihalla, mutta sain taas lopulta aseen haltuuni.
Tämän jälkeen Reino rauhoittui, ja pihalle tulleet sairasauton miehet ottivat Reinon haltuunsa.
Tilanteen rauhoituttua vein molemmat aseet asekaapille, jossa näytin aseet myöhemmin poliisille.
Minulle on jäänyt tapauksesta sellainen kuva, että Reinoa painoi tämä mustasukkaisuus eli hän oli mustasukkainen naapuristaan Raijasta. Reino oli myös juonut viisi päivää putkeen eikä ollut muistanut syödä ja nukkua kunnolla.
Lopputulos
Jos Reino ei tarkoittanut tosissaan ampua naapuriaan Karia, laukaus tai laukaukset ovat olleet melkoinen sattuma.
Laukaukset olivat osuneet alahuulesta alaspäin kaulaan, johon syntyi valtava repeämä. Kaularanka oli koko tasoltaan pirstaleisesti murtunut, samoin selkäydin.
Hauliparvi oli kaularangan tasossa hiukan oikealle painottuneena. Avonaista haavaa tarkasteltaessa siinä näyttää olevan melko kohtisuorassa suunnassa kaksi haavakanavaa, joista toisen tuloaukko sijoittuu leuan alle ja toisen kaulan yläpuoliskoon.
Paine on aiheuttanut leukaluun murtuman sekä kallon pohjassa pieniä murtumalinjoja.
Oikea kaulavaltimo on revennyt ja aiheuttanut runsaan verenvuodon tälle alueelle kaulan seudussa. Kuolinsyynä on kaularangan ja kaulaytimen murskavamma.
Suomeksi sanottuna Kari Koivunen oli kuollut, ennen kuin kaatui maahan asti.
Aivan vesiselvä ei Kari Koivunakaan ollut kuollessaan. Hänen verenalkoholikseen saatiin 2,6 promillea. Edellisen illan ryyppääminen ja päivällä jatkunut parantelu oli nostanut promillet kohtuullisen korkealle.
Miksi näin?
Reino Nyman oli oman kylän poikia. Hän oli pidetty ja arvostettu metsämies. Hänet tunnettiin kilttinä ja rauhallisena miehenä.
Jotain kuitenkin puuttui Reinon elämästä.
Kun tarkastellaan tapausta kuulustelu kertomusten perusteella, ei ole vaikea tehdä johtopäätöstä, että Reinolta puuttui nainen ja ehkä siihen liittyen perhe.
Hän ei löytänyt paikkaansa yhteiskunnassa siten kuin ehkä olisi halunnut.
Alkoholi oli tullut jossain vaiheessa Reinon elämään ja ruvennut viemään miestä aina vain huonompaan suuntaan.
Valoa Reinon elämään antoi naapuriin muuttanut Raija-niminen nainen.
Reino rakastui Raijaan tulisesti, mutta ei pystynyt pitämään Raijasta kiinni. Reinon ongelmaksi muodostui mustasukkainen ja omistushaluinen luonne. Raija pelästyi miestä, joka takertui häneen kuin iilimato, ja otti etäisyyttä tähän.
Reino ei päässyt Raijasta irti; mustasukkaisuus kalvoi häntä päivittäin.
Tuskaansa hän yritti lieventää käyttämällä alkoholia yhä enemmän. Kierre oli valmis. Alkoholismi ruokki mustasukkaisuutta ja mustasukkaisuus lisäsi alkoholismia.
Reino löysi mustasukkaisuudelleen kohteen lopulta samasta pihapiiristä, Kari Koivusen, jota hän piti lopulta pahimpana uhkana hänen ja Raijan rakkaudelle. Reinon joutuminen putkaan Raijan asunnon ulkopuolelta ja se, että Kari jäi asuntoon, saattoi laukaista miehessä viimeisen pisaran. Pitkään jatkunut ryyppääminen, mustasukkaisuus, unettomuus ja syömättömyys mursivat miehen lopullisesti, ja hän päätyi tekemään tämän peruuttamattoman teon.
Useat tiesivät tilanteen Reinon osalta. Lähipiirissä olevat hyvinkin tarkkaan. Merkit olivat ilmassa, mutta miksi kukaan ei tehnyt mitään?
On tietysti vaikea puuttua ihmisten asioihin ennen kuin tapahtuu jotain peruuttamatonta. Reinon ongelmat tiedettiin, ehkä niitä vähäteltiin. Ystävällinen ja kooltaankin varsin vaatimaton mies ei tuntunut uhkaavalta.
Ehkä häntä hiukan kiusattiinkin mustasukkaisuudesta. Tilanteen pahenemiseen olisi pitänyt reagoida.
Haulikon patruunoiden jatkuva näytteleminen kertoi jostakin tarpeesta, ehkä lähestyvästä väkivallanteosta.
On tietenkin helppo olla jälkiviisas, mutta lopputulos tässä tapauksessa oli kuitenkin mahdollisimman huono.
Kari Koivunen kuoli, Reino Nyman joutui tiilenpäitä lukemaan, rivitaloon jäi paha mieli ja ahdistus.
Tuomio
Reino Nyman tuomittiin vankilaan taposta. Tätä tuomiota hän kärsii parhaillaan. Reino pääsee tuomiostaan puolella, koska on vankilassa ensikertalainen.
Miten elämä jatkuu vankilan jälkeen? Palaako Reino entiseen elämäntyyliinsä, juopottelemaan vai elääkö hän lopun elämänsä vaikkapa metsällä kulkien ja siitä nauttien? Aika näyttää.
Tämän tositarinan henkilöiden ja paikan nimet on muutettu.
No. tapauksen uutisoinnista tiedämme, että tapahtumat sijoittuvat Hauholle ja melko todennäköisesti mainittu ”Louhikkotie” on Kivikkotie.
Olisi tietysti mukava saada tapahtumien osallisille oikeat nimet. Tapahtuneesta on kuitenkin kulunut jo yli 20 vuotta, joten aika todennäköisesti syyllinenkin on jo edesmennyt, ainakin jos ei muuttanut elämäntapojaan.
Juttu löytyy myös kartasta "Suomen synkimmät kaupungit: Hauho"