MURHA.INFO

Elvi Rauha Maija Saarniston ruumis löydettiin merestä kellumasta Pienen Verkkosaaren kohdalta Vanhankaupunginlahdelta torstaina aamupäivällä 26.9.1963.

Miten hän sinne päätyi?

Kuolemansa oli ollut väkivaltainen.

Poliisi peräänkuulutti tapauksesta jotain tietäviä.

Tuntomerkkejä saatiinkin: "Mies, joka hymyilee ivallisesti". "Mies, jonka leveä suu on koko ajan ivallisessa hymyssä". "Mies, jolla on huonosti prässätty vaaleansininen puku". "Mies, joka on noin 30-35-vuotias ja vaikuttaa maalaismaiselta".

Hänet oli nähty Elvi Saarniston seurassa keskiviikkona 25.9. vielä noin kello 23 jälkeen ja heidän oli nähty poistuneen yhdessä Rautatientorin Mikonkadun puoleiselta penkiltä. Nyt pitäisi löytää tämä mies, sillä hänellä voisi olla ratkaisevaa tietoa Saarniston viime hetkistä.

Saarniston elämää pengottaessa kävi ilmi, että hän syntynyt vuonna 1920, pituus 158 cm, hoikka ja vasemmassa silmässään proteesi. Kotoisin Vaasasta ja muuttanut Helsinkiin kymmenisen vuotta sitten. Tehnyt ravintola-apulaisen työtä. Viimeiset vuodet hän oli ollut asunnottomana ja vailla ansiotuloja.

Mies tavoitettiin - en tiedä mistä - ja samoin tavoitettiin kolmas ja neljäskin henkilö. Vyyhti alkoi selvitä. Saarnisto oli kuitenkin tavattu - yhytetty - Hämeentien ja Vilhovuorenkadun risteyksessä.

Nelikko - kaksi miestä ja kaksi naista: Saarnisto, ivallisen hymyn mies Suorsa, 29, kanssaan seurusteleva Ahonen (ent Lehto, ent Tissari, os. Peusala), 38 ja Mykkänen, 27 - olivat matkanneet Verkkosaaren laiturille ja edelleen siellä kelluvaan moottoriveneeseen. Veneen omisti Mykkänen.

Veneessä nautittiin alkkoholia; Vaakunaviinaa sekä konjakkia. Juttu luisti jonkin aikaa, kunnes...

Surmaamiseen johtanut riita oli saanut alkunsa kun Saarniston oli havaittu kopeloivan Suorsan takin taskuja. Tästä kiivastuneena Suorsa löi Saarnistoa kasvoihin ja siinä samassa riitaan yhtyi Ahonen, puolustaen kiivaasti Suorsaa. Mykkänen otti rauhallisemmin, osallistuen kuitenkin silloin tällöin Saarniston lyömiseen.
- Saarnistoa höykytettiin lyömällä sekä potkimalla ja nöyryyttämällä painaen hänet veneen pohjalle jaloilla siellä pitäen.

Lopulta Suorsa ja Ahonen vetivät Saarniston ulos veneestä tarkoituksenaan nostaa hänet yli laidan meren puolelle. Mykkänen rauhoitteli, että jos sittenkin mantereen puolelle, ettei naisrukka vaan hukkuisi... Suorsa ja Ahonen neuvosta viis veisaten skippasivat vielä elossa olevan Saarniston mereen ja pitivät hänen päätään niin kauan veden alla, että tämä hengitti lopulta vettä ja hukkui.
- Saarnisto jätettiin mereen kellumaan. Hänellä ei ollut enää mitään hätää.

Saarniston tavarat - mitä niitä hänellä oli - viskattiin mereen. Alkoi kuumeinen pähkäily. No mitäs nyt tehdään? Tästähän voi jäädä kiinni....
- Suorsa ja Ahonen poistuivat veneestä yöllä kolmen aikoihin.

Ahonen ja Mykkänen tavoitettiin lähes saman tien ja nimellä "Tampere" tunnettu Suorsa pakoili pidempään.

Ahonen syytti kaikesta Mykkästä ja itkua vääntäen kielsi olleensa veneessä. Suorsa tunnusti sekä oman osuutensa että Ahosen osuuden. Mykkänen kielsi johdonmukaisesti osallistuneensa uhrin mereen heittämisen.

Joulukuun 17. päivä 1963 annostetiin tuomiot: 38-vuotias rakennusapulainen Maire Annikki Ahonen sai rikoksenuusijana tehdystä tahallisesta taposta 11 vuoden kuritushuonetuomion. 29-vuotias muurari Teuvo Kalervo (Kalevi) Suorsa 9 vuotta kuritushuonetta.
- 27-vuotiasta Pentti Kalervo Mykkästä vastaan nostettu syyte hylättiin.

Raastuvanoikeuden päätös meni hovioikeuden tarkasteltavaksi. 10.3.1964 annettiin päätös; raastuvanoikeuden tuomio pitää.

Ahonen sai valitusluvan Korkeimpaan oikeuteen, joka määräsi tämän mielentilatutkimukseen. Sen päätös ei tiedossa.
- Ahonen oli Saarniston tavoin hänkin asunnoton, sillä hänelle oli tiedotus lehdessä pariinkin otteeseen; 31.12.1961 "Rouva Maire Annikki Ahonen, ent. Lehto, teille on tiedotus...", 6.1.1962; "...teille on oman etunne mukainen tiedotus..."

Saarnisto palasi kotikonnuilleen arkussa. Hänet haudattiin Vaasan vanhalle hautausmaalle.

Maire Ahonen suoritti tuomionsa - ei kaiketi kovinkaan montaa naista tuohon aikaan taposta istunut - ja kuoli 64-vuotiaana vuonna 1989. Haudattiin Honkanummelle.

Pentti Mykkänen - tuomiotta tästä jutusta selvinnyt - kuoli vuonna 2005, 69-vuotiaana.

Teuvo Suorsa - tuo ivallisen hymyn mies huonosti prässättyine pukuineen - syntynyt 7.4.1934, on todennäköisesti hän, joka on haudattu Oulun hautausmaalle. Kuollut 8.3.2006. Toinen nimi Kalevi - kuten HS 27.10.1963 mainitseekin. Ei siis Kalervo, kuten on tuomiouutisessa.

Lähteenä mm. HS 28.9., 27.10., 27.11.,18.12.1963 ja 11.3.1964.

Teuvo Suorsa oli kotoisin Oulusta.

Suorsa... Suorsa... Tuttu nimi... Me muistamme Kouvolan keskustassa lokakuussa 2019 tehdyn julman verityön
- Siitä lähti päättymätöntä suorittamaan vuonna 1993 syntynyt Tauno Antero Suorsa. Kotoisin pohjoisesta.

Tämä tapahtui Raahessa 2020: Antero Kosti Antti Suorsa tuomittiin törkeästä pahoinpitelystä kolmen vuoden ja neljän kuukauden mittaiseen ehdottomaan vankeuteen.

Tämä Oulun Hiirosessa: ...vuonna 1983 syntyneen Ossi Suorsan elinkautisiin vankeusrangaistuksiin marraskuussa 2022 tehdystä murhasta...

EDIT: Lisätty Verkkosaaren kartta tuomiosta kertovan jutun yhteyteen. Verkkosaari on Sörnäisissä, Kulosaaren sillan yläpuolella.

Tarkoitukseni ei ole saivarrella, mutta tässä on kartta vuodelta 1963, jossa näkyy millaisia, olivat Iso Verkkosaari ja Pieni verkkosaari juuri tuolloin. Aiemminhan ne olivat olleet oikeita saaria, mutta rantoja täytettäessä ne sulautuivat osaksi rantaviivaa kuten monet muutkin Helsingin saaret. Nimet ovat vain jääneet jäljelle kertomaan niiden menneisyydestä.
Haudattu Vaasaan:

HS 27.10.1963
Tekijöistä: AHONEN, MAIRE ANNIKKI
1925 - 1989
Helsingin seurakuntayhtymä, Honkanummen hautausmaa
Syntymävuosi 1925
Kuolinvuosi 1989

Niih, mikä oli tämän Maire Ahosen (ex ja ent jotain muuta) aikaisempi tuomio/tuomiot kun hänet tuomittiin rikoksenuusijana?

Helsingin alueen saarista ovat tosiaan monet jo kadonneet kaupungin laajentumisen myötä. Lisäsin tuon kuvan myöhemmin tuomiouutisen yhteyteen ja siinä samalla piti kerrata näitä yhdistämisiä. Unehtui. Hyvä kun tuli puheeksi.

Silminnäkijän oletus miesepäillyn "maalaismaisuudesta" piti hyvin paikkansa. Oulun suunnalta oli kehveli tullut rehvastelemaan, mutta olemus sen kertoi; juntti mikä juntti!

Entä lisänimensä "Tampere"? Mistä se on tullut. Kehui olevansa Tampereelta? Entä miksi hän oli toimeton muurari? Tuohon maailmanaikaan kuka vaan sai töitä, varsinkin rakennusalalla oli huutava työvoimapula - osaavista ihmisistä.

Nykyään ei ole työvoimapulaa - siitä vaan puhutaan.

Tämä rouva Ahonen näyttää olleen hakusessa muillakin.

HS 31.12.1961
No, tämähän olikin jo kerrottu Dr. Lecterin toimesta.

Yllätyksekseni löysin tämän jutun ensimmäisestä julkaistusta "Pohjolan Poliisi Kertoo"-sarjan kirjasta.

PPK 1971

Murha moottoriveneessä
Komisario Väinö Rantio

Viina on viisasten juoma, sitä tulisi käyttää taiten.
Kun ”henki on päällä”, neuvo unohtuu, viisaus vaikenee ja itsekritiikki nukahtaa.
Yhden yöniloista voi jäädä suuhun elinikäinen karvas maku.
Hiukset vedenpinnalla
Eräänä synkän harmaana myöhäissyksyn aamuna Helsingin Verkkosaaren rantaan ajoi kuorma-auto, josta tullut autonapumies käveli joutuessaan hetken rannalla auton kuljettajan toimittaessa asiaansa läheisessä varastossa.
Mainittu ranta oli siihen aikaan vielä kaikenlaisen rojun peitossa ja rakentamaton.
Irtolaisainekset viihtyivät siellä hyvin, mutta kunnon kansalaiset kiersivät sen kaukaa. Epämääräisin tuntein katseli ilmeisesti autonapumieskin rantaa ja tuskinpa hän piti kovinkaan luonnottomana sitä, että hänen silmiinsä osui muutaman kymmenen metrin päässä rannasta veden pinnalla kellumassa naisen tukka. Kuitenkin hän piti mahdollisena, että tukan alla saattoi veden pinnan alla olla nainenkin ja sen vuoksi hän ilmoitti asiasta poliisille.

Vainaja
Paikalle saapuneet rikospoliisin miehet suhtautuivat aluksi tapaukseen kuten "vesiruumiiseen” yleensä ja hinasivat vedessä pystysuorassa asennossa kelluvan naisen rannalta lainaamallaan veneellä maihin.
Mutta kun naisen kasvojen todettiin olevan tuoreessa veressä ja turvoksissa ilmeisen pahoinpitelyn jäljiltä, tilanne muuttui nopeasti.
Paikalle kutsuttiin murharyhmän komisario ja jälkiasiantuntija. Koska naisessa oli jo toissijaisia kuolemanmerkkejä, hänet siirrettiin Oikeuslääketieteen laitokseen, jossa oikeuslääkäri suoritti ruumiin ulkoisen tarkastuksen ja suoritti tutkimuksen myös mahdollisesta seksuaalirikoksesta.
Lääkäri arvioi kuoleman tapahtuneen puolenyön molemmin puolin noin 4—5 tunnin marginaalilla.
Koska vainajan henkilöllisyydestä ei ollut tietoa, otettiin hänestä sormenjäljet, jotka kiidätettiin Keskusrikospoliisiin.
Vainajan sormessa olevassa sormuksessa oli naisen etunimi ja päivämäärä.
Jo puolen tunnin kuluttua naisen sormenjäljet löytyivät kokoelmasta. Kyseessä oli irtolaisnainen.

Motiivi
Huoltopoliisin henkilökunta tunsi naisen hyvin ja heiltä saatiin myöhemmin motiivin kannalta tärkeäksi muodostuva tieto.
Naisella oli tapana anastaa ”asiakkaaltaan” rahaa ja lahjoittaa tälle samalla sukupuolitauti.
:
:
Pahoinpitely vammojen syy-yhteys kuolemaan jäi vielä avoimeksi suoritettavien lisätutkimusten vuoksi.

:
:
Rikospaikka löytyy
Rannalla oli myös jonkin verran sekä tavallisia että moottoriveneitä tilapäislaitureissa. Suoritettaessa näissä toisessa toisensa jälkeen perusteellisia tarkastuksia havaittiin eräässä osittain katetussa keskimoottoriveneessä vähäisiä verijälkiä ja sen ohjaamossa olevassa penkissä naisen hiuksia, jotka visusti otettiin talteen. Penkin alla olevantukilistan ja penkin välistä sinne taitettuna työnnettynä löydettiin 10 markan seteli.
Tutkijat olivat varmoja siitä, että rikospaikka oli löydetty. Aikaisemmin huoltopoliisilta saatujen naista koskevien tietojen ja nyt moottoriveneestä tehtyjen löydösten perusteella muodostui tutkijoille se käsitys, että nainen oli ollut moottoriveneessä ilmeisesti ”asiakkaansa” kanssa ja tapansa mukaan anastanut tältä 10 markan setelin.
Asiakas lienee kuitenkin huomannut anastuksen ja ryhtynyt kosto toimiin taikka ottamaan rahaansa väkivalloin pois, jolloin nainen oli piilottanut rahan penkin listan alle, mutta joutunut sitten pahoinpitelyn jälkeen työnnetyksi mereen.
Tämä teoria osoittautui sittemmin suurin piirtein oikeaksi, mutta sitä ennen oli löydettävä pahoinpitelyn ja surmatyön suorittaja.
Se muodostui erittäin vaikeaksi.
Moottoriveneen omistaja löytyi helposti, mutta hänellä oli varma alibi.
Seurasi tiukka tutkimus siitä, ketkä hänen sukulais- ja tuttavapiiristään olivat saaneet luvan käyttää venettä taikka voineet sitä luvatta käyttää. Omistajan veljenpoika, joka oli toisinaan käynyt veneessä juopottelemassa, oli kuulusteltavana useita kertoja ja häneltä tiukattiin tarkkaa selvitystä siitä, keiden kanssa hän oli venettä käyttänyt taikka ketkä hänen tiedossaan olevat henkilöt olivat saattaneet tapahtumayönä sitä käyttää.
Luetteloon tuli monta henkilöä, jotka kaikki kuulusteltiin tarkoin, mutta ilman tulosta. Veljenpoika jätti kuitenkin mainitsematta juuri sen ainoan tärkeän henkilön, joka sittemmin todettiin olleen yhtenä veneessä surmayönä. Siitä salaamisesta veljenpoika myöhemmin oikeudenkäynnissä tuomittiin rangaistukseen perättömästä lausumasta esitutkinnassa. Samoin kävi eräälle naiselle, jonka nimi esiintyi veljenpojan luettelossa ja joka kuulustelussa kielsi tietävänsä mitään tapahtumasta, vaikka syyllinen henkilö jo silloin oli hänelle kertonut siitä.
Näistä tärkeistä seikoista rikostutkijat eivät kuitenkaan siinä vaiheessa tienneet mitään, vaikka ”vainu” erikoisesti veljenpojan kohdalla sanoi, että se mies ei ollut kertonut totuutta. Oli kuitenkin otettava vakavasti huomioon, että veneeseen oli pääsy kenellä hyvänsä ja että varsin todennäköisesti tuollaisen tilapäisen toimituksen paikaksi valitaankin esimerkiksi moottorivene, jonne sattuu olemaan vapaa pääsy. Mutta sittenkin tuntui, että mieluimmin naisen veneeseen vieneellä henkilöllä taikka sitten naisella itsellään täytyi olla ennestään jonkinlainen tieto veneestä. Viimeksi mainittu teoria osoittautui myöhemmin oikeaksi.

:
:

Oulun poika
Asiassa kummitteli itsepintaisesti myös "Tampereen poika", joka oli liikkunut Verkkosaaren tienoilla tapahtuma-aikoihin ja jota eräät rannan asukkaat joidenkin huhujen perusteella pitivät sopivana ehdokkaana surmatyön suorittajaksi.
Siinä mahdollisesti sekoitettiin "Oulun poika" "Tampereen poikaan", sillä "Oulun pojalla” oli yksi jutun pääosista.
Oli kulunut jo monta kallista päivää ja tutkijoiden mieleen alkoi hiljaa hiipiä epämiellyttävä ajatus siitä, että lähteeköhän juttu lainkaan selviämään. Tunne lienee tuttu useimmalle henkirikoksia vuosikausia tutkineelle rikostutkijalle.
Tämäkin juttu sitten selvisi, mutta koska jutun henkilöt kuitenkin vielä elävät ja kun tämä teksti saattaa joutua jonkun asianomaisen käsiin, eivät tutkijat katso voivansa paljastaa seikkoja, jotka johtivat rikoksen selviämiseen, sillä kosto elää rikollisten keskuudessa vuosienkin jälkeen.

Juhlat moottoriveneessä
Tutkimuksissa saatiin selville, että "Oulun poika” oli kesken omakotitalon rakentamisen lähtenyt etelään hankkimaan eräitä tarveaineita mukanaan melkoinen summa rahaa.
Tampereella hän oli sortunut juopotteluun, joka jatkui Helsingissä ja siinä hupeni koko summa.
Sen jälkeen ei ollut tuntunut mukavalta palata kotiin.
Niinpä hän jäi Helsinkiin ja joutui varsin epämääräisiin tuttavuuksiin. Rikosyönä hän oli tavannut ennestään jo tuntemansa miehen, jonka jalka oli kipsissä luunmurtuman vuoksi. Kun viinaakin oli, ”iskettiin” pari kevyttä naista ja mentiin alussa mainitulle moottoriveneelle, jonka kipsijalkainen tiesi tarkoitukseen sopivaksi oltuaan siellä ennenkin edellä mainitun veljenpojan kanssa.
Veneessä nautittiin runsaasti alkoholia. Eräässä vaiheessa toinen nainen tapansa mukaan anasti toiselta miehistä kympin, mutta se huomattiin.
Muut suuttuivat ankarasti ja naista hakattiin yhteisesti. Kipsijalkainen ei kuitenkaan ottanut siihen osaa.
Naisen ollessa nurin penkin vierellä hän ilmeisesti oli piilottanut rahan penkin listan alle.
Nyt keksittiin, että pannaan nainen yli laidan.
Päätös pantiin heti myös täytäntöön.
”Oulun poika” ja toinen nainen kantoivat jo mahdollisesti siinä vaiheessa tajuttomana olleen ja kenties kuolleeksikin luullun naisen ulos ohjaamosta ja saman tien yli laidan. Toinen nainen piti uhria vielä tukasta kiinni kauan veden alla varmistuakseen siitä, että henki lähti.
Sitten hän laski kätensä irti olettaen uhrin painuvan pohjaan. Oli sysipimeä syysyö eikä hän voinut nähdä, että uhri jäikin kellumaan seisovaan asentoon. Tuskinpa hän osasi ottaa sellaista mahdollisuutta huomioonkaan, vaikka hukkuneen kelluminen veden pin nalla ei olekaan aivan harvinaista.
Jos uhri todella olisi painunut pohjaan normaalisti ja kenties löytynyt vasta seuraavana keväänä jäiden lähdettyä, voidaan vain kuvitella, mitä vaikeuksia rikoksen selvittämisessä silloin olisi ollut.

Itku yhden yön ilosta
Oikeus tuomitsi naisen rikoksenuusijana 12 vuodeksi kuritushuoneeseen. ”Oulun pojalla” sen sijaan oli ennestään puhtaat paperit, joten hän sai ”vain” 10 vuoden tuomion. Hänen omakotitalonsa rakennuspuuhat siirtyivät kauas tulevaisuuteen.
Surmatyön varsinaisesti suorittanut nainen väitti oikeudessa, että kipsijalkainen oli yllyttänyt toisia heittämään naisen yli laidan ja neuvonut senkin, miltä puolelta upottaminen piti suorittaa.
Kipsijalkainen kielsi kuitenkin osallistuneensa ja ”Oulun poika” vahvisti tämän. Kipsijalkaista ei tuomittu rangaistukseen.
Rikoksen selvittyä tutkijoiden oli lohdullista todeta, että alun alkaen seurattiin oikeata johtolankaa.
Syyllinen löytyi niiden joukosta, jotka tiesivät veneen olemassaolon ja käyttömahdollisuudet.
Jos edellä mainitut veljenpoika ja naishenkilö eivät olisi salanneet tärkeitä seikkoja heitä kuulusteltaessa, rikos olisi selvinnyt 3—4 päivässä.
:

Cut. Pykälä 21.
-NILS-