MURHA.INFO

PPK 1983

Lingonbackan ”kenttäoikeus”
Komisario Erkki Katila

Seuraava artikkeli kertoo ihmisen kuolemaan johtaneesta tapahtumasarjasta, jonka todellisenasiainkulun selville saaminen kävi lähes ylivoimaiseksi. Ensiksikin juttuun sekaantuneiden syyllisiksi epäiltyjen henkilöiden joukosta ei löytynyt ainoatakaan ”rehellistä rikollista”, joka olisi halunnut auttaa poliisia tutkimuksissa ja toiseksi todistajatkin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta olivat samaa maata, useimpien vahva humalatila myös auttoi muistamattomuutta.
Ehkä kuitenkin kohtalokkainta jutun täydellisen selviämisen kannalta oli se, että sen laajamittaisempi tutkinta käynnistettiin vasta kymmenenpäivän kuluttua tapahtumasta, jolloin jutun tutkimukset siirrettiin keskusrikospoliisin suoritettavaksi. Tänä aikana olivat kuitenkin monet asiat ehtineet entisestäänkin sotkeutua ja osittain unohtuakin.

Kolari
Sunnuntaina, lokakuun 25 päivänä 1981 noin kello10.00 aikaan pari Vantaan nimismiespiirin konstaapelia oli toimittamassa normaalia partiointia, kun he sattumalta joutuivat paikalle, missä oli ajettu kolari, Volkswagen-merkkinen henkilöauto oli suistunut ojaan.
Auton ympärillä pyöri kolme miestä, jotka kaikki näyttivät olevan humalassa.
Kutsumme miehiä nimillä Eero, Arto ja Roope.
Paikalla ei selvinnyt kuka miehistä oli ajanut autoa. Siksi heidät kaikki päätettiin viedä poliisiasemalle asian selvittämiseksi.
Miehet olivat kuitenkin niin ärhäkkäitä, että kun heitä oli kolme kahta poliisimiestä vastaan, heille täytyi panna käsiraudat. Tästä he kimpaantuivat lisää.
Poliisiasemalle saavuttua päivystäjä määräsi miehet vietäväksi välittömästi verikokeeseen.
Miesten saattajineen odotellessa oikeuslääketieteen laitoksella tutkimusten suorittamista alkoi Eero rehennellä. ”Jos minä haluan, niin pystyn järjestämään hyvin huonot oltavat”, hän kerskaili.
Hän kehui lisäksi ”ennenkin lusineensa” ja olevansa ”kova jätkä”.
Kun poliisimiehet tiedustelivat, uhkailiko Eero heitä, hän sanoi, ettei hän mitään uhkaile, mutta lisäsi, että ”kun eräs kaveri vei minulta 13 000 markkaa rahaa, niin on tällä hetkellä huonossa kunnossa”.
Toisen konstaapelin tiedustellessa, että minkä niminen kaveri se oli huonossa kunnossa Eero vastasi, että Vesku. Konstaapeli sanoi tähän, että onpa hyvä tietää vastaisen varalle todeten, että ”pannaanpa mieleen, tässähän alkavat selvitä isommatkin asiat”.
Eero hätkähti ja painui pitkäksi aikaa ihan mykäksi.
Tässä vaiheessa poliisit eivät kuitenkaan vielä tienneet, että muuan Vesku todellakin oli huonossa kunnossa”, niin huonossa, että hän saamansa ”opetuksen seurauksena” tajuihinsa tulematta kuoli viisi päivää myöhemmin.
Tähän johtanut tapahtumasarja alkoi, kun Eero Ilmari Nikunen toukokuun 31 päivänä 1981 teki rikosilmoituksen, jonka mukaan Vesku oli anastanut hänen lompakkonsa, jossa oli ollut rahaa yli 10 000 markkaa ja erilaisia asiakirjoja. Rikos jäi tuolloin selvittämättä.
Sairaskuljetus
Lokakuun 25 päivänä 1981, siis samana päivänä kuin edellä kerrottu kolarikin tapahtui, tässä Matiksi kutsumamme mies tilasi ambulanssin klo 15.15 ilmoittaen, että Vantaalla Sotungin kylässä Lingonbackan tilalla tarvittiin sairasautoa.
Sairasauto saapui ja vei tilalta Meilahden sairaalaan verissään olevan miehen. Mies oli Vesku.
Sairaalaan tuotaessa potilaan ruumiinlämpö oli 29,5 astetta, hänellä oli kasvoissaan kolme haavaa ja korvan takana parin päivän ikäinen haava, joka ommeltiin, mutta joka aukesi ja vuosi verta.
Potilas oli tajuton. Kello oli tällöin n. 16.00.Kello 17.30 aikaan potilaan ruumiinlämpö oli saatu kohoamaan 36 asteeseen, mutta potilas oli edelleenkin tajuton. Lääkäri kehotti viranomaisia ottamaan yhteyttä potilaan omaisiin.
Vesku kuoli Meilahden sairaalassa tajuihinsa tulematta lokakuun 30 päivänä 1981.
Vainajan oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa todettiin seikkoja, joiden perusteella hänen voitiin päätellä joutuneen pahoinpitelyn uhriksi ja kuolleen siitä saamiinsa vammoihin.
Tapahtumain kulku
Mitkä tapahtumat olivat johtaneet siihen, että Vesku oli joutunut Lingonbackaan, joka tiettävästi oli hänelle täysin outo paikka?
Miksi ja miten hän oli saanut niin pahoja vammoja, että hänet oli toimitettava sairaalahoitoon, joka ei enää auttanut?
Näihin kysymyksiin vastausta poliisi halusi lähinnä neljältä mieheltä: Matilta, joka tilasi ambulanssin sekä Eerolta, Artolta ja Roopelta, jotka olivat ajaneet kolarin kyseisenä aamuna ja joiden oli todettu lähteneen tuolle matkalleen Lingonbackasta.
Heidän ja useiden todistajien kuulusteluista kerättyjä tietoja kokoamalla ja yhteen sovittelemalla poliisi on luonnostellut tapahtumain ketjun, joka mitä todennäköisimmin on seuraava:
Lauantaina, lokakuun 24 päivänä 1981 klo 20.00–22.00 välisenä aikana urakoitsija Eero tapasi Helsingissä Helsinginkadulla kaivinkoneenkuljettaja Veskun, jonka Eero epäili aikaisemmin samana vuonna anastaneen hänen lompakkonsa. Vesku ei ollut kuulusteluissa myöntänyt anastusta ja juttu oli jäänyt selvittämättä.
Eero oli tuolloin liikkeellä autollaan, jota kuljetti hänen vaimonsa Kerttu. Autossa olivat mukana
myös autonasentaja Artoja mukaan haettu eläkeläinen Roope, joka lähti jäljittämään Veskua.
Kun Eero huomasi Veskun kadulla ja näki tämän seurassa kaksi muuta miestä, hän kävi eräästä puhelinkopista soittamassa Mattille, jota pyysi saapumaan paikalle ”taustatueksi”.
Hieman myöhemmin seurue, jonka auto nyt oli pysäköitynä kadun vierellä, näki Veskun kävelevän Viipurinkadulla.
Eero lähti autosta ulos ja tavoitti Veskun ja iski tätä niin, että hän lensi kadun varressa pysäköitynä olleen auton konepellille.
Vesku lähti pakoon ja Eero perässä. Vesku onnistui pääsemään erääseen ravintolaan sisälle, mutta kun Eerokin meni sinne alkaen kiskoa Veskua ulos ravintolan vahtimestari pani molemmat miehet ulos ravintolasta. Vesku ehti kuitenkin sanoa tulleensa pakoon.
Ravintolan ulkopuolella miehet pitelivät toisistaan kiinni, mutta rauhoittuivat Matin saapuessa paikalle. Eeron ja Matin välissä kävellen Vesku johdateltiin nyt Eeron autolle ja kaikki astuivat autoon.
Autoon päästyä Eero sanoi Veskulle, että ”nyt lähdetään selvittämään se lompakkovarkaus”. Vesku halusi mentävän hänen asunnolleen ja lupasi tarjota siellä viinaakin, mutta Eero halusi mentäväksi hänen asunnolleen Maunulaan ja niin tapahtui.
Roope lähetettiin kuitenkin seurueesta pois, sillä— kuten Eero sanoi — juttu ei koskenut häntä.
Tunnustusasiakirja
Eeron asunnossa Eero, Matti ja Vesku jäivät keittiöön istumaan Arton mennessä olohuoneeseen, sillä hän oletti Veskun ojentamisen alkavan heti. Eero ”kävi kuumana”, mutta tapella ei sentään alettu.
Eero otti heti puheeksi lompakkovarkauden ja Vesku myönsi syyllistyneensä siihen. Eero vaati nyt, että tehdään asiakirja, jossa Vesku myöntää asian.
Eero laati jonkinlaisen paperin, mutta kun se Matin mielestä oli tökerö, hän laati paremman.
Koko ajan nautittiin samalla alkoholia. Arto humaltui illan mittaan niin, että menetti muistinsa.
Arto kuitenkin todisti tunnustusasiakirjan oikeaksi.
Tämän jälkeen Matti, Artoja Vesku poistuivat Eeron asunnosta ja menivät taksilla Lingonbackaan, missä ryypiskelyä jatkettiin.

Koulutettiin
Aamulla seuraavana päivänä n. klo 8.30 Eero tuli koiransa ja Roopen kanssa Lingonbackaan, missä paikalla olivat Matti, tilan vuokranneista veljeksistä toinen ja talon renki.
Eero näki taloon tullessaan Veskun talon ulkokäymälän lattialla kontallaan pää käymälän istuinreiässä.
Pian tämän jälkeen Matti toi Veskun kantamalla taloon sisälle. Roope kuuli Matin sanovan: ”Vesku ei taida enää varastaa, sai sellaisen koulutuksen.” Myös Eero muisti Matin todenneen, että tuli koulutetuksi Veskua, jotta oppii varastamaan.
Kello tuli 15.00 iltapäivällä, mutta Vesku ei tuntunut virkoavan, hänen hengityksensäkin oli käynyt oudoksi. Matti soitti ambulanssin ja Vesku vietiin sairaalaan. Sieltä hän ei enää palannut.

Lingonbacka
Kornettbostället Myrbacka oli valtion omistama sotilastila. Sen päärakennus, joka käsitti vain tuvan ja pari kamaria rakennettiin vuonna 1734.
Rakennus, joka varsinaisen käyttötarkoituksensa päätyttyä toimi lähinnä työväen asuntona, paloi 1968. Lingonbacka oli Myrbackan ulkotila. Ennen jakoaan toisen maailmansodan jälkeen Myrbacka oli erittäin suuri tila. Vuonna 1945 se jaettiin, osansa saivat karjalaiseen siirtoväkeen kuuluvat henkilöt sekä silloinen vuokraaja.
Samalla Lingonbacka erotettiin itsenäiseksi tilaksi ja sille rakennettiin suuret tallirakennukset.
Kantatila Myrbacka on edelleenkin uusine päärakennuksineen komea tila.
Nykyisin Lingonbackan omistaa Vantaan kaupunki, joka on vuokrannut sen kahdelle veljekselle, jotka kasvattavat tilalla hevosia ja pitävät siellä vieraita hevosia hoidossa.
Tilan voi sanoa nähneen parempiakin päiviä.
Tilalla asustavat toinen tilan vuokranneista veljeksistä ja talon renki, jotka ainakin tämän jutun tapahtuma-aikoihin olivat lähes koko ajan humalassa. Kuulusteluissa Matti puolestaan kertoi, että siksi Lingonbackassa tuli käydyksi, koska ”se oli paikka, jonne humalaiset saattoivat mennä”.

Vesku
Mikä mies oli tämän tarinan uhri, Vesku? Vesku oli kuollessaan 32-vuotias. Hän oli kotoisin maaseudulta. Hänellä oli takanaan epäonnistunut avioliitto, eivätkä hänen entinen vaimonsa taikka sisarensa taikka veljensä tienneet Veskun elämästä paljoakaan. Äitinsä Vesku oli tavannut elokuussa 1981, mutta ei ollut kertonut tällekään, missä hän asui taikka kenen palveluksessa hän oli.
Muuan todistaja oli tuntenut Veskun useita vuosia. Kesällä 1981 hän oli ollut ilman asuntoa ja saanut luvan tuoda tavaransa todistajan luo. Veskun tavarat käsittivät vain jonkin verran vaatteita.
Todistajan käsityksen mukaan Vesku ei käynyt ravintoloissa, joi viinansa pullon suusta, milloin missäkin ja käytti viinaa, silloin kun sitä oli.
Todistajan mielestä Vesku ei kuitenkaan ollut varsinaisesti juoppo. Kesällä Veskulla oli ollut paljon rahaa, vaikkei hän ollut ollut missään työssäkään.
Keväällä 1981 Vesku oli ollut Eeron palveluksessa kaivinkoneenkuljettajana, mutta häipynyt omille teilleen väitetyn lompakkovarkauden jälkeen.
Erään toisen todistajan kertoman mukaan Veskulla ei ollut ystäviä. Todistajan käsityksen mukaan Vesku viihtyi siellä, missä oli viinaa, kaikki omat rahansa joi, eikä varmaan kaihtanut mitään rahan saamiseksi viinaan. Ravintoloissa Vesku kävi joskus, mutta enimmäkseen kai joi pullon suusta kavereiden kanssa kulmilla.
Kaiken kaikkiaan kukaan ei tiennyt Veskusta ihmisenä paljoakaan.

Pelkäsi
Kuulusteluissa kävi kuitenkin ilmi se, että Vesku pelkäsi.
Tavatessaan veljensä kesällä 1981 isänsä hautajaisten yhteydessä Vesku oli kertonut veljelleen matkalla Oulusta Hämeenlinnaan, että oli
kamalan ikävää mennä Helsinkiin, kun oli tappouhkaus päällä” ja että ”se on kauhea paikka, kun tullaan vastakkain”.
Kenen kanssa vastakkain tuloa Vesku pelkäsi, sitä hän ei kertonut, vaikka veli yrittikin vaivihkaa sitä udella. Vesku sanoi vain, että jos hänelle jotain sattuisi, ei näistä saisi puhua kenellekään.
Muuan naishenkilö, jonka luona Vesku silloin tällöin pistäytyi ja joskus sai luvan yöpyäkin, kertoi, että Veskua käytiin silloin tällöin kyselemässä. Eero oli käynyt kerran ja useitakin kertoja jotkut muut miehet, jotka olivat sanoneet olleensa Eeron lähettämiä.

Eeron kertomus
Lauantaina, lokakuun 24 päivänä 1981 Eero oli ryypiskellyt Arton kanssa asunnossaan. Sitten hän oli päättänyt lähteä kaupungille sopimaan eräästä lumenluontiurakasta, mutta ”hieman maistettuaan” oli pyytänyt vaimoaan kuljettajaksi.
Aikaisemmin illalla Eeron ja Roopen kesken oli puhelimitse sovittu tapaamisesta. Roope asui asuntolassa, josta vuokra piti maksaa sunnuntaina, mutta hänellä ei ollut rahaa. Eero oli luvannut antaa Roopelle rahaa, tämähän oli Eerolla töissä.
Roopea käytiin tapaamassa ja hänet otettiin autoon mukaan, Roope luuli, että mentäisiin ravintolaan, niin kuin oli tehty joskus ennenkin.
Helsinginkadulla Eero oli yhtäkkiä autostaan nähnyt Veskun parin muun miehen seurassa. Eero pyysi vaimoaan kääntämään auton ja Roopea lähtemään seuraamaan, minne Vesku menisi. Itse hän meni puhelinkoppiin soittamaan Mattille, jota hän pyysi tulemaan taksilla paikalle taustatueksi”, sillä hän oli päättänyt ottaa lompakon anastuksen Veskun kanssa puheeksi. Eero lupasi maksaa Matin taksin.
Eero ja Matti tapasivat toisensa ravintola Tenhon edustalla ja he lähtivät etsimään Roopea.
Mutta sitten he huomasivatkin Veskun Porvoon kadulla. Eeron vaimo ajoi Viipurinkadulle ja Eero ja Matti jäivät pois autosta lähtien Veskun perään.
Matin, joka ei aikaisemmin tuntenut Veskua, tarkoitus oli mennä hänen luokseen juttelemaan niin kuin olisi halukas ostamaan viinaa.
Näin tapahtuikin ja Matti ja Vesku lähtivät kävelemään Eeroa kohti. Eero oli jo niin kuumana, että Veskun ja hänen välilleen syntyi käsirysy.
Eero kiisti kuitenkin iskeneensä Veskua niin, että tämä olisi lentänyt jonkin auton konepellille.
Mutta Vesku horjahti erään auton konepellille juostessaan pakoon ja väistäessään iskuja. Konepellillä makaavaa Veskua Eero sanoi iskeneensä pari kertaa vartaloon.
Vesku pääsi kuitenkin pakoon ja juoksi läheiseen ravintolaan, mutta Eero säntäsi sinne perässä.
Ravintolan vahtimestarit tulivat paikalle kyselemään asiaa ja Eero selitti Veskun anastaneen hänen lompakkonsa ja että se asia selvitettäisiin nyt.
Samassa Matti saapuikin paikalle. Veskun kanssa sovittiin siitä, että mentäisiin Eeron asunnolle sopimaan asia ja Vesku lähti vapaaehtoisesti sanoen, että joskushan se asia olisi selvitettävä.
Eeron asunnolla Vesku myönsi anastuksen ja Eero laati jonkinlaisen asiakirjan siitä. Mutta Matin mielestä asiakirja oli tökerö ja hän laati uuden.
Asiakirjan mukaan Vesku myönsi anastuksen ja sitoutui maksamaan anastamansa summan takaisin työllään. Vesku tuntui olevan tyytyväinen, koska sai tällä tavalla työpaikankin.
Tämän jälkeen juotiin. Arto oli tällä välin istuskellut olohuoneen puolella, mutta tuli pyydettäessä todistamaan tunnustusasiakirjan allekirjoituksen oikeaksi.
Noin puolen yön aikaan Matti, Arto ja Vesku poistuivat. Sitä ennen heille oli tilattu taksi. Eero ei tiennyt, minne miehet menivät, mutta arveli Veskun lähteneen omille teilleen ja Arton ja Matin puolestaan yhdessä jonnekin.
Seuraavana aamuna Matti soitti Eerolle kello 07.00 tienoissa. Matti valitti huonoa oloaan ja kertoi olevansa Lingonbackassa ja Veskunkin olevan siellä. Matti kyseli, olisiko Eerolla viinaa ja Eero lupasi mennä Lingonbackaan viinojen kanssa.
Roope saapui aamulla Eeron luokse ja kävi ulkoiluttamassa Eeron koiran. Nautittuaan jonkin verran alkoholia Eero lähti koiransa ja Roopen kanssa ajamaan Lingonbackaan.
Miesten saapuessa Lingonbackaan Matti seisoi portailla vastassa. Matti selitti Veskun juoneen viinaa kuin mies ja sammuneen vessaan. Samalla hän viittasi vessan suuntaan. Eero näki Veskun ulkovessan lattialla kontallaan ikään kuin oksentamassa. Vessaan näki hyvin, sillä joko sen ovi oli auki, taikka siinä ei ollut lainkaan ovea.
Eero sanoi Mattille, että siellähän tulee kylmä, josta syystä Matti meni hakemaan Veskua ja osittain talutti, osittain kantoi hänet sisälle. Matti asetti Veskun lattialle ja Eero luuli hänen sammuneen viinasta.
Heti tultuaan sisälle Eero näki lattialla pöydän vieressä lautasen kokoisen verilammikon, jota Eeron koira meni nuuskimaan.
Matti naureskeli ja kertoi Veskun hieman kompuroineen, mutta Eero uskoi, että Lingonbackassa oli yön aikana tapeltu.
Sitten nautittiin Eeron tuomia viinaksia. Paikalla olivat myös toinen vuokramiehistä, talon renki ja Arto ja tietenkin Eeron mukana tullut Roope.
Jossakin ryypiskelyn vaiheessa Matti sanoi, että ”tuli vähän koulutettua” ja että ”oppiihan varastelemaan”. Eero ymmärsi Matin tarkoittavan Veskua. Koko ajan Vesku makasi liikkumattomana lattialla.
Sitten Eero lähti ajamaan autollaan Roopen ja Arton kanssa aikaisemmin kerrotuin seuraamuksin.
Kun asiaa Eerolta useaankin otteeseen tiedusteltiin hän ehdottomasti, kiisti osallisuutensa minkäänlaisen Veskun mahdolliseen pahoinpitelyyn ja kehottaneensa Mattia tekemään mitään Veskulle.
Kun Eerolta tiedusteltiin, mitä hän oli tarkoittanut puheillaan häntä verikokeeseen saattamassa olleille konstaapeleille, että ”jos minä haluan voin järjestää hyvin huonot oltavat” ja että ”kun eräs kaveri vei minulta 13 000 markkaa rahaa, niin on tällä hetkellä huonossa kunnossa” mainiten vielä konstaapelin sitä kysyessä, että hän tarkoitti Veskua Eero sanoi, ettei hän sellaisia puheita muista ollenkaan. Jos hän on niin sanonut niin sen on täytynyt johtua Matin kehuskelusta siitä, että hän oli kouluttanut Veskua niin, ettei varmaan enää varastaisi. Matin puheiden on täytynyt iskostua hänen mieleensä, itseään hän ei ole voinut tarkoittaa.
Edellä oleva kertomus on kokooma Eeron kuulusteluista. Aivan aluksi kertomus ei ollut tämän näköinen.

Matin kuulustelut
Hän oli tullut kaupunkiin Eeron pyynnöstä juuri niin kuin Eero oli kertonutkin. Matti kiisti kuitenkin tietäneensä, miksi hänet oli pyydetty ryypiskelyauto-retkelle mukaan. Hän kuvitteli, että mentäisiin johonkin ravintolaan. Eeron vaimo ajoikin sitten jonkin ravintolan luoja silloin Eero huomasi kadulla kävelevän miehen ja sanoi, että ”tossahan toikin perkele”.
Tämän jälkeiset tapahtumat seurasivat toisiaan Matin kertomuksessa jotakuinkin samalla tavalla kuin Eerokin oli kertonut, kuitenkin sillä erotuksella, että Eero oli Veskun kiinni saadessaan iskenyt häntä useita kertoja yhden iskun ollessa niin kova, että Vesku lensi lähellä olevan auton konepellille.
Tunnustusasiakirjan laatimisen jälkeen oli nautittu vielä viinaksia ja Eeron vaimon jo hieman kehoteltua miehiä poistumaan hän, Artoja Vesku — jonka siis Matti tänä iltana tapasi ensimmäisen kerran — lähtivät yhdessä pois ja ajoivat taksilla Lingonbackaan juoden matkan aikana Eeron heille mukaan antamaa Sorbusta. Lingonbackaan saavuttiin kello 01 aikaan yöllä.
Paikalla olivat vuokramies Bror ja hänen renkinsä, jotka molemmat olivat juovuksissa. Matti jatkoi miesten kanssa ryyppäämistä ja kertoi sitten lähteneensä taksilla kotiin Veskun jäädessä torkkumaan yhteen ja rengin toiseen tuoliin ja Arton paneutuessa nukkumaan sohvalle ja Brorin puolestaan toiselle sohvalle.
Aamulla Matti kertoi palanneensa taksilla Lingonbackaan kello 07.30–08.00 aikoihin. Kaikki yöllä taloon jääneet olivat edelleen paikoillaan Veskua lukuun ottamatta.
Matti ei muistanut kysyikö hän Veskua vai tuliko se muuten puheeksi, mutta hän oli lähtenyt rengin kanssa ulos katsomaan.
Vesku makasi vatsallaan kovasti täristen polulla lähellä ulkovessaa. Matti kertoi kantaneensa Veskun sisälle yhdessä viimeksi taloon tulleen vuokramies Ollen kanssa Matin ajatellessa, että Vesku oli sammunut.
Vesku asetettiin lattialle makaamaan. Vesku ei puhunut mitään, örisi hieman ja yritti nousta istumaankin. Arto yritti nostaa häntä, mutta humalaisena ei jaksanut ja kaatui Veskun kanssa nurkassa olleen tiilikasan päälle. Tällöin Matti huomasi Veskun nenän tienoilta vuotavan verta.
Tämän jälkeen Matti sanoi soittaneensa Eerolle pyytäen tätä tuomaan Sorbusta janoisille miehille.
Eero olikin tullut, mutta Matti poistui töilleen ehkä yhden ryypyn nautittuaan. Tullessaan takaisin Eero oli seuransa kanssa poistunut ja Vesku makasi samassa paikassa.
Sitten Matti oli käynyt Brorin ja Ollen kanssa syömässä eräällä huoltamolla ja heidän palatessaan sieltä Veskun hengitys oli muuttunut korisevaksi, minkä vuoksi Matti oli kutsunut ambulanssin.
Matti kiisti milloinkaan pahoinpidelleensä Veskua taikka sanoneensa mitään siihen viittaavaakaan, että ”tuli koulutetuksi”, taikka että ”Vesku ei taida enää varastaa, sai sellaisen koulutuksen”.
Tästä Matin kertomus ei enää paljon muuttunut. Hän pysyi väitteessään, että hän ei ollut yötä Lingonbackassa, koska hänellä oli periaate, että ”yöksi kotiin, vaikka aamu tulisi” ja koska hän ”ei halunnut jäädä tällaiseen murjuun nukkumaan humalaisten kanssa”.
Kun Mattilta kysyttiin, muistiko hän soittaneen Lingonbackasta aamulla lokakuun 25 päivänä 1981 Eeron asunnolle hän muisti soittaneensa kaksi kertaa ja Eeron vaimon vastanneen kummallakin kerralla. Siitä mitä hän oli Eeron vaimon kanssa puhunut hän muisti vain sen, että Eeron piti mennä Lingonbackaan viemään viinaa.

Arton kertomus
Ensimmäisessä kuulustelussa Arto kertoi lokakuun 24 päivän alkuillan tapahtumista kuten Eerokin. Kun oli palattu takaisin Eeron asuntoon Veskun kanssa Arto kertoi juoneensa paljon ja sammuneensa asuntoon ennen puolta yötä.
Seuraava muistikuva Artolla oli vasta seuraavasta päivästä, jolloin hän yhtäkkiä totesi olevansa Vantaan poliisissa.
Seuraavissa kuulusteluissa Arto kertoi ensin istuneensa Eeron asunnossa olohuoneen puolella, koska arveli Veskun ojentamisen alkavan välittömästi keittiössä. Kun sieltä oli alkanut kuulua kirjoituskoneen ääntä, hän oli siirtynyt keittiöön ja nauttinut muiden kanssa alkoholia ja humaltunut niin täysin, ettei muista asunnosta lähtöä eikä sitä, miksi oli ajettu Lingonbackaan.
Jossakin vaiheessa Arto totesi olevansa Lingonbackan tallissa ja jossakin toisessa vaiheessa istuvansa huoneessa pöydän ääressä. Vesku oli tuolloin maannut lattialla ja Arto oli mennyt tönimään häntä herättääkseen hänet ryypylle.
Hieman Vesku oli Arton avustuksella kohottautunut, muttei siitä ollut tullut mitään. Seuraava muistikuva olikin sitten jo Tikkurilan poliisiasemalta.
Myöhemmin Arton mieleen muistui sekin, että Veskulla ei lattialla maatessaan ollut ollut edellisenä päivänä yllään ollutta takkia ja että hänen villapaitansa oli noussut sen verran ylös, että Veskun selkä oli ehkä 20 sentin korkeudelta paljaana.

Roope
Roope oli eläkkeellä, mutta oli ollut kesästä 1981 alkaen Eeron töissä.
Ensimmäisessä kuulustelussa Roope ei kertonut mitään edellä kerrotuista tapahtumista, joissa hänkin oli ollut mukana.
Kertomansa mukaan Eero oli luvannut kuljettaa hänet autollaan sunnuntaina, lokakuun 25 päivänä 1981 työpaikkaan Östersundomiin 27 kilometrin päähän Helsingistä. Roope oli lähtenyt asuntolastaan aamulla kello 06 aikaan kävellen Eeron asunnolle, minne oli saapunut kello 07.
Ensiksi Roope ulkoilutti Eeron koiran, sitten juotiin kahvit ja seuraavan tunnin aikana nautittiin yhdessä kolmannes Koskenkorvan viinaa. Kello 08 aikaan lähdettiin ajamaan ja sitten jossakin auto suistui ojaan.
Seuraavissa kuulusteluissa Roopen mieleen muistuivat kuitenkin lauantai-illankin tapahtumat Veskun etsimisineen aina siihen saakka, jolloin Eero, Arto, Matti ja Vesku lähtivät Eeron vaimon kuljettamalla autolla Eeron asunnolle. Erityisesti Veskun ja Eeron tapaamisesta Roope kertoi, että hän näki Eeron iskevän Veskua nyrkeillään päähän ja lyönneistä Vesku lensi lähellä olleen punaisen henkilöauton konepellille, josta hän pyörähti maahan ja läksi juoksemaan pakoon. Eero ja Matti lähtivät juoksemaan Veskun perässä ja Eero sai hänet kiinni aikaisemmin kerrotun ravintolan luona, mistä miehet palasivat takaisin autolle, jolla muut Roopea lukuun ottamatta ajoivat pois. Tuolloin Roope lähti omille teilleen Eeron käskystä.
Seuraavan aamunkin tapahtumat muotoutuivat siten, että ensin käytiin Lingonbackassa ja vasta sitten ajettiin kolari.
Lingonbackaan tulemisesta Roope kertoi:
Eero ajoi maaseudulle, missä he menivät Roopelle tuntemattomaan taloon. Siellä olivat Matti, Arto ja pari tuntematonta miestä. Eero tarjosi miehille ryypyn ja sitten Matti ja Eero menivät ulos.
Ehkä viiden-kymmenen minuutin kuluttua miehet palasivat ja tällöin Matti kantoi niskasta ja takamuksista kiinni pitäen sisälle miehen, jonka villapaita oli vedetty pään yli.
Lähinnä miehen housuista Roope tunsi miehen Veskuksi. Matti kävi sohvalle istumaan ja sanoi: ”Vesku ei taida enää varastaa, se sai sellaisen koulutuksen.”
Huoneessa olleet kaksi tuntematonta miestäkin vakuuttelivat, että varmasti ei enää varasta.
Roope toisti nämä Matin sanat myöhemmissäkin kuulusteluissa. Samalla hän kertoi, että jossakin vaiheessa tolkuttomassa humalassa ollut Arto oli ottanut Veskua tukasta kiinni ja hakannut tämän kasvoja lattiaan. Roope oli mennyt väliin ja sanonut, että etkö näe, että kyseessä on tajuton.
Eerokin suuttui ja yritti Arton kimppuun, mutta Roope meni väliin jälleen ja sanoi, että lyö vaikka minua.
Roope väitti, ettei hän missään vaiheessa nähnyt lattialla verta.

Eeron vaimon kertomus
Eeron vaimon, Kertun, kertomus kulki myös aluksi oikoteitä, mutta ajan mittaan hän täydensi kertomustaan.
Muiden kuulusteltujen tapaan Kerttukin kertoi lokakuun 24 päivän tapahtumista, ajelusta Kalliossa, Veskun löytymisestä ja sopimuksen teosta Eeron asunnolla Maunulassa. Eeron tullessa makuuhuoneeseen puolen yön tienoilla ja sammuessa vuoteeseensa muut asunnossa olleet miehet Matti, Artoja Vesku lähtivät taksilla jonnekin.
Seuraavana aamuna kello 05.00 aikaan puhelin soi, mutta Kerttu ei siihen vastannut. Hän oletti Eeron vastanneen. Puhelin soi jälleen kello 08.30 aikaan sunnuntaiaamuna Eeron ja Roopen jo lähdettyä.
Soittaja oli Matti, joka kyseli, olivatko miehet jo lähteneet. Kertun vastattua Matti kertoi, että ”Vesku on sidottu rautalangalla ja roikkuu tuolla WC:ssä pää alaspäin ja haistelee paskaa”.
Kerttu kehotti Mattia päästämään Veskun pois, veri menee päähän ja on kylmäkin. Matti vastasi, että ei ole välineitä. Kerttu kysyi, että miksi Matti tuollaista oli tehnyt ja Matti vastasi, että eihän siinä mitään ja nauroi.
Kello 15.00 aikaan Matti soitti jälleen ja sanoi, että Vesku on niin huonossa kunnossa, että täytyy soittaa ambulanssi. Kerttu kysyi, mikä Veskua vaivasi ja Matti kertoi hänen nukkuneen WC:ssä puolialasti ja kaatuilleen ja että hänen henkensä vain vähän pihisee. Päälle Matti nauroi.
Lokakuun viimeisenä päivänä lauantaina Matti soitti aamulla 04.00 aikaan ja Kertun moittiessa häntä soittoajankohdasta Matti vain vastasi, että kyllä hän sai soittaa. Sitten Matti kysyi, oliko Kerttu kuullut, että Vesku oli kuollut ja nauroi taas.
Tiedusteltaessa Kerttu kertoi, että Eero oli aikonut käyttää Veskua vastaan jotakuta lompakon varkauden jälkeen, mutta hänen käsityksensä mukaan ei Mattia. Eero oli kyllä uhkaillut näyttävänsä Veskulle.

Mitä Veskulle tapahtui?
Kaikkien asiassa kuulusteltujen kertomukset pitivät jotakuinkin yhtä aina siihen saakka, kun Matti, Arto ja Vesku lähtivät yöllä taksilla Lingonbackaan, kuitenkin niin, että kun Eero kertoo lyöneensä Veskua pari kertaa vartaloon, niin Roope ja Matti kertovat nähneensä Veskun Eeron iskujen voimasta lentäneen lähellä olleen auton konepellille ja pudonneen siitä maahan.
Matti kertoo poistuneensa Lingonbackasta yöllä ja palanneensa sinne takaisin aamulla aikaisin.
Joka tapauksessa hän on siellä Eeron ja Roopen tullessa 07-08 aikaan. Sitä ennen Matti soittaa Eeron vaimolle ja kertoo Veskun roikkuvan ulkovessassa sidottuna ja haistelevan paskaa. Mattilla tuntuu olevan hauskaa, hän nauraa.
Lingonbackaan saapuessaan Eero näkee Veskun makaavan ulkovessassa kontallaan, jonka jälkeen Matti kantaa hänet sisälle ja panee lattialle makaamaan. Lattialla on verta. Matti kehuskelee Eerolle opettaneensa Veskua varastamaan.
Ajettuaan kolarin ja odotellessaan verikokeeseen pääsyä Eero rehentelee poliisimiehille voivansa, jos niin haluaa, järjestää huonot oltavat ja että ”kun eräs kaveri vei minulta 13 000 markkaa rahaa, niin on tällä hetkellä huonossa kunnossa”. Sanoo kysyttäessä, että mies on Vesku.
Eero siis tiesi Veskun huonon kunnon jo sunnuntaina, lokakuun 25 päivänä aamupäivällä.
Matti kuitenkin kertoo ymmärtäneensä Veskun tilan vakavaksi vasta iltapäivällä palattuaan töiltään taloon ja huomattuaan Veskun hengityksen muuttuneen oudoksi. Talossa olleet vuokramies ja renki ovat miesten
saapuessa humalassa ja nauttivat lisää viinaa ja sammuvat. Vesku istuu seurueen mukana. Aamulla heidän herätessään Vesku makaa lattialla heidän käsityksensä mukaan ”sammuneena”. He eivät huomaa verta lattialla, ennen kuin Vesku nostetaan lattialta ambulanssiin.
Roope näkee Matin kantavan Veskun ulkoa sisälle ja kuulee myös Matin kehuskelevan Veskulle antamastaan opetuksesta.
Vuokramies Olle, joka ei asu Lingonbackassa, tulee sinne kello 09.30 aikaan. Tuntematon mies— Vesku — makaa lattialla kyljellään. Lattialla on verta, miehen oikeasta silmäkulmasta ja vasemman korvan takaa vuotaa verta. Miehellä ei ole jalkineita ja toisesta jalasta puuttuu sukka. Ollen käytyä talleilla ja palatessa takaisin taloon noin tunnin kuluttua tuntematon mies istuu portailla ja sopertelee jotain. Olle auttaa hänet sisälle ja panee hänet takaisin lattialle makaamaan. Olle luulee, että mies on sammumistilassa viinasta.
Erään kuulustellun mukaan Matti on käsitellyt” Veskua yön aikana.
Iltapäivällä Matti soittaa entiselle vaimolleen tiedustellen ambulanssin puhelinnumeroa ja kertoo, että eräs jätkä täällä kuolee.
Vaimo ei kysy syytä, olettaa, että hevonen on potkaissut.
Kello 15.15 Vesku viedään sairaalaan, hänen ruumiinlämpönsä on 29.5°. Hänellä on korvan takana parin päivän vanha haava, joka ommellaan, mutta joka aukeaa ja vuotaa verta. Ruumiinavauksessa todetaan, että hänellä on korvan takana kuoleman aiheuttanut ruhjevamma.
Tapahtumapäivän aamuna sään lämpötila kello 08.00 on ±0°C.

Oikeuden päätös
Jos oli jutun tutkiminen ollut vaivalloista ei sen käsittely oikeudessakaan sujunut mutkitta.
Syyttäjää vaihdettiin parikin kertaa, juttua käsiteltiin useaan kertaan, mutta totuuden selville saamisessa oli erittäin suuria vaikeuksia.
Kukaan syyllisiksi epäillyistä ei myöntänyt rikosta. Eero kiisti Matin tavoin kaiken osuutensa asiaan loppuun saakka. Arto vetosi humalaansa, hän ei muistanut juuri mitään.
Oikeus kuitenkin katsoi heidät kaikki syyllisiksi tapahtumasarjaan, joka johti Veskun kuolemaan.
Eero Ilmari Nikunen tuomittiin jatketusta rikoksesta, joka käsitti pahoinpitelyn, vapauden riistämisen ja pakottamisen sekä yksin teoin tehdyt heitteillepanon ja kuolemantuottamuksen viideksi vuodeksi vankeuteen. Rattijuoppoudesta hän sai lisäksi seitsemänkuukautta vankeutta.
Matti Johannes Laurila tuomittiin jatketusta rikoksesta, joka käsitti vapauden riistämisen ja pakottamisen sekä yksin teoin tehdyt heitteillepanon ja törkeän kuolemantuottamuksen viideksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen.
Arton syyksi katsottiin avunanto pakottamiseen ja yksin teoin tehty heitteillepano ja kuolemantuottamus, joista rangaistusseuraamus oli vuoden ehdollinen vankeustuomio.
Kaikki kolme joutuivat lisäksi yhteisvastuullisesti eräisiin korvauksiin sekä maksamaan elatusapua Veskun alaikäiselle pojalle.
Eero ja Matti passitettiin heti vankilaan sovittamaan rangaistuksiaan.
Siitä tuli kaikille osapuolille kallis lompakko.