MURHA.INFO

PPK 2008

Kymijoen murha
Sari Melkko, rikosylikonstaapeli, KRP, Kouvola.

Virolainen Kaido Kiik oli sekaantunut Suomessa huumausainebisnekseen. Kaido ei välttynyt kiusaukselta ”syödä kuormasta” ja käyttää myytäväksi saamaansa huumetta itse. Sen Kaido tekikin ja käytti kaiken lisäksi myymistään huumeista saamansa rahat makeaan elämiseen. Vaan koitti väistämättä päivä, jolloin oli Kaidon velanmaksun aika hänen ylämiehilleen. Hintana oli Kaidon elämä. Seuraavassa kerrotaan Kaidon ja tämän virolaisystävien tekemisistä Suomessa, huumausainekaupasta sekä erityisesti Kaidon viimeisen elinpäivän tapahtumista.

Puolenpäivän jälkeen 28. toukokuuta 1998 oli kaksi anjalankoskelaispoikaa soutelemassa Kymijoella heti Anjalankosken keskustaajaman Myllykosken läheisyydessä sijaitsevan paperitehtaan yläpuolella. Päivä oli jo kesäisen aurinkoinen. Äkkiä pojat havaitsivat jotakin poikkeavaa Ummeljoen puoleisen väylän hyytöpuomissa. Lähemmäs mentyään tekivät pojat karmaisevan löydön: hyytöpuomiin oli takertunut ruumis! Paikalle hälytetyt poliisit totesivat pitkälle edenneessä mätänemistilassa olleella vainajalla olevan yllään kevyet sisävaatteet ja kävelykengät, joiden nauhat olivat auki. Heti ulkoisesti vainajaa tutkiessaan poliisit pystyivät päättelemään, että löydetty miespuolinen vainaja oli joutunut ilmeisen henki rikoksen uhriksi. Vainajan ranteet oli teipattu ilmastointiteipillä hyvin tiukasti yhteen selän taakse. Vainajan nilkoissa oli samaa ilmastointiteippiä niin ikään tiukkaan sidottuna, mutta teipit olivat syystä tai toisesta poikki. Vainajassa pystyttiin myös havaitsemaan pahoinpitelystä aiheutuneita vammoja.
Tuntematon vainaja
Tehtyjen havaintojen ja alkutietojen perusteella kirjattiin asiasta Kouvolan kihlakunnan poliisilaitoksella rikosilmoitus, jossa nimikkeenä oli murha. Heti vainajan löytymistä seuranneena päivänä siirrettiin murhan tutkintavastuu keskusrikospoliisin Kouvolan yksikölle.
Aktiiviseen tutkintaan osallistui luonnollisesti poliiseja niin keskusrikospoliisin kuin paikallispoliisinkin puolelta.
Vainajasta tai hänen yllään olleesta vaatetuksesta ei löytynyt mitään sellaista tietoa, joka olisi antanut edes viitteitä hänen henkilöllisyydestään. Vainajan tuntomerkkeihin sopivasta henkilöstäkään ei ollut tehty Suomessa poliisille katoamisilmoitusta.
Kymijoki virtaa vuolaana ja joen virtaus on vapaana aina vainajan löytöpaikalta Myllykosken taajaman tuntumassa sijaitsevalta Myllykosken paperitehtaalta jokea ylöspäin Kuusankosken puolella Keltin sillan luona sijaitsevalle voimalaitoksen padolle saakka.
Vainajan löytöpaikan ympäristössä ja laajalti Kymijoen rannoilla Keltin sillalle saakka suoritettiin laajat etsinnät jalan, veneellä ja ilmateitse. Ei kuitenkaan löydetty mitään viitteitä uhrin henkilöllisyyteen tai mahdolliseen paikkaan, jossa uhri olisi Kymijokeen joutunut. Myöskään tutkintaa eteenpäin vieviä sivullisten tekemiä havaintoja tai vihjeitä ei tutkinnan alkuvaiheessa saatu. Vainajan yllä olleesta vaatetuksesta tehtiin rekonstruktiokuvat mallinuken yllä ja median kautta koetettiin kuvien avulla saada mahdollista tietoa tuntemattoman uhrin henkilöllisyydestä. Turhaan. Sormenjälkitutkimuksenkaan avulla ei alkuun saatu mitään apua tämän henkirikoksen uhriksi joutuneen miehen henkilöllisyydestä. Miehen sormenjälkiä ei ollut rekisteröity Suomessa eikä muissakaan Pohjoismaissa. Tutkinnassa päätettiin tehdä jatkotutkimuksia ja -tiedusteluja Pohjoismaiden lisäksi myös Viroon ja Venäjälle.

Ruumiinavauksessa todettua
Uhrille suoritetussa oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa ja siihen liittyneissä lisätutkimuksissa todettiin, että uhri oli ollut elossa veteen joutuessaan. Kuolinsyyksi varmistui hukkuminen. Suuren verenkierron elinten runsaat pii-levälöydökset viittasivat pitkään jatkuneeseen verenkiertoon ja siten pitkään kuolinkamppailuun. Vainajan perus- ja välittömäksi kuolinsyyksi kuolintodistukseen merkittiin hukkuminen sekä kuolemaan myötävaikuttaneeksi tekijäksi amfetamiinin käyttö. Kuolema luokiteltiin esitietojen ja ruumiin- avauslöydösten perusteella henkirikokseksi. Ruumiinavauksen yhteydessä todettiin uhrissa useita tylpän ulkoisen väkivallan aiheuttamia vammoja sukuelinten seudussa. Nämä todetut vammat eivät sinänsä olleet olleet hengenvaarallisia. Vammat olivat saattaneet syntyä esimerkiksi potkujen tai voimakkaiden iskujen seurauksena. Lisäksi uhrin molemmissa kämmenissä todettiin mustelmia, joiden voitiin sijaintiensa perusteella arvella olevan torjuntavammoja. Ruumiinavauksessa havaittuun kallonsisäiseen, kovan aivokalvon alaiseen, vähäiseen verenvuotoon ei liittynyt ulkoisen väkivallan aiheuttamaa vammaa pääkamarassa. Näin ollen ei saatu varmuutta siitä, että uhrin päähän olisi kohdistunut väkivaltaa kuten iskua, lyöntiä tai vaikka potkua. On mahdollista, että vähäinen verenvuoto kovan aivokalvon alaisesti ilman iskujälkeä pääkamarassa voisi syntyä esimerkiksi veteen pudotessa, mutta muukin syntymekanismi on mahdollinen. Ruumiinavauksen yhteydessä uhrilta muun muassa otetusta peräsuolinäytteestä keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion tutkimuksessa voitiin osoittaa ihmisen siemennesteelle ominaisia valkuaisaineita. Näytteistä ei kuitenkaan voitu osoittaa DNA- juosteita. Kuolemanjälkeisten muutosten perusteella arvioitiin, että uhrin kuolinaika olisi ollut neljästä kahdeksaan viikkoa ennen heti vainajan löytöpäivänä suoritettua ruumiinavausta.

Uhrin henkilöllisyys selviää
Valoa epätietoisuuden pimeyteen saatiin 26. kesä kuuta 1998, kun Viron Keskusrikospoliisilta tuli alustava tieto, että sormenjälkivertailun perusteella vainaja oli mahdollisesti Viron kansalainen, nimeltään Kaido Kiik. Ja varmuus siihen, että tuntemattoman, henki rikoksen uhriksi joutuneen miehen identiteetti oli vihdoin selvinnyt, saatiin 30. kesäkuuta 1998. Uhri varmistui Tallinnassa asuneeksi Kaido Kiikiksi, joka oli rekisteröity Virossa 20. maaliskuuta 1995
Suomen Keskusrikospoliisi ryhtyi Suomessa suoritetun esitutkinnan lisäksi selvittämään Kaidon kohtaloon liittyneitä asioita Virossa yhteistyössä virolaisten viranomaisten, lähinnä Viron keskusrikospoliisin kanssa. Tuossa vaiheessa kansainvälinen viranomaisyhteistyö edes Suomen ja Viron välillä ei ollut vielä niin kehittynyttä kuin mitä se on nykyisellään, vaan tuolloin oltiin ainoastaan nykytason alkulähteillä. Linjauksia yhteistyössä vasta haettiin, mikä luonnollisesti osaltaan vaikutti tutkinnan sujuvuuteen heikentävästi. Viron rajaviranomaisten tiedossa oli, että Kaido Kiik oli viimeisen kerran lähtenyt 16. huhtikuuta 1998 Virosta Suomeen. Suomessa ei ollut mitään virallisia tietoja tai merkintöjä liittyen Kaidon mahdolliseen asumiseen Suomessa. Viranomaistiedostoissa oli vain yksi merkintä Kaidon Suomessa olemiseen liittyen: hän oli saanut 7. lokakuuta 1997 Helsingissä näpistyksestä sakon eli rangaistusvaatimusilmoituksen, johon hän oli antanut Tallinnassa sijaitsevan asuntonsa osoitteen sekä äitinsä nimissä olleen puhelinnumeron

Kaido Kiikin nimiin otetut matkapuhelinliittymät
Esitutkinnassa selvisi, että 28. huhtikuuta 1998 oli Helsingissä eräässä liikkeessä avattu kaksi GSM- matkapuhelinliittymää, joiden käyttäjäksi ja laskun maksajaksi oli merkitty Kaido Kiik -niminen eräässä Helsingin Kivikon kaupunginosan osoitteessa asuva henkilö. Molempien liittymien omistajaksi oli merkitty suomalainen Espoossa asunut Pekka-niminen henkilö. Liittymistä toisella, liittymällä A, pystyttiin vain vastaanottamaan puheluita. Siihen oli myös otettu vastaajapalvelu. Toisella liittymistä, liittymällä B, pystyttiin soittamaan normaalisti puheluita. Liittymä B oli otettu salaiseksi. Molemmat liittymät A ja B suljettiin 07. heinä kuuta 1998 maksamattomien laskujen takia. Tuossa vaiheessa laskujen yhteissumma oli yli 4000 markkaa. Virosta saadun tiedon mukaan liittymään B oli soitettu Kaido Kiikin Tallinnan osoitteessa olevasta kotipuhelinnumerosta. Näin voitiin olla varmoja, että liittymät A ja B olivat nimenomaan henkirikoksen uhriksi joutuneen Kaido Kiikin nimiin otettuja.
Etsintä Kivikon asuntoon
Tutkittaessa selvisi Kaido Kiikin Kivikon osoitteessa sijaitsevasta asunnosta, että tässä Helsingin kaupungin vuokraamassa kerrostalohuoneistossa asui viranomaistietojen perusteella Vasili-niminen vironvenäläinen. Asuntoon oli saadun tiedon mukaan jo pitempään tullut postia myös Kaido Kiik -nimellä. Kyseiseen asuntoon suoritettiin 6. elokuuta 1998 poliisin toimesta kotietsintä siellä mahdollisesti ole vien henkilöiden tavoittamiseksi sekä mahdollisen rikospaikan tutkimiseksi. Asunnosta tavattiin kaksi miestä, toinen oli Vasilin isän asuntoon tilapäisesti majoittamaksi osoittautunut venäläismies ja toinen oli virolainen Alvin, jotka molemmat otettiin kiinni kuulusteluja varten. Sittemmin Alvin pidätettiin ja vangittiin. Vielä kotietsintäpäivänä otettiin myös asunnossa virallisten tietojen mukaan asunut Vasili kiinni toisesta osoitteesta Kivikossa.

Kaidon asuinkumppanit Suomessa
Esitutkinnassa selvisi, että Alvin Lind oli asunut Kaidon kanssa Kivikon asunnossa. Miehet olivat saadun tiedon mukaan muuttaneet kyseiseen asuntoon marras kuussa 1997. Edelleen kävi ilmi, että samaisessa asunnossa oli Kaidon ja Alvinin kanssa asunut myös virolainen Marko Matinpoika Mehik. Hän oli tosin muuttanut asuntoon hieman myöhemmin. Marko vangittiin 11. elokuuta 1998 poissaolevana ja hänet otettiin kiinni Virossa kaksi päivää myöhemmin. Markon liikkumisesta suoritetuissa tiedusteluissa selvisi, että hän oli poistunut viimeisen kerran Suomesta Viroon laivalla Kaidon ruumiin löytöpäivän iltana 28. toukokuuta 1998.
Marko oli vienyt tällöin mukanaan Viroon käytössään Suomessa olleen vihreän BMW-merkkisen henkilöauton, joka oli rekisteröity Viroon. Viron oikeusviranomaisilta pyydettiin Markon luovuttamista Suomeen. Marko luovutettiinkin Suomeen 11. marraskuuta 1998. Saadun tiedon mukaan tämä oli ensimmäinen kerta, jolloin Viro luovutti rikos asiassa oman maansa kansalaisen ulkomaalle.

Vilkasta puhelinliikennettä
Tutkinnassa ilmeni muun muassa, että Vasili oli hankkinut marraskuussa 1997 Kaidon ja Alvinin käyttöön suomalaisen matkapuhelinliittymän, joka oli ollut käytössä aina 19. maaliskuuta 1998 saakka.
Kaidon, Alvinin ja Markon käytössä oli ollut myös muita eri henkilöiden hankkimia suomalaisia matkapuhelinliittymiä, kuten virolaisen Lenan nimissään Markolle hankkima liittymä. Käytössään olleilla puhelinliittymillä olivat miehet olleet varsin vilkkaasti yhteyksissä eri henkilöiden kanssa. Itse asiassa juuri televalvontatietojen perusteella pystyttiin Kaido Kiikin murhan tutkinnassa selvittämään tosiseikkoja, jotka muutoin olisivat jääneet selvittämättä tai edes tietoon tulematta.

Kysymyksiä
Tuntemattoman, 28. toukokuuta 1998 surmattuna löydetyn vainajan henkilöllisyys oli siis selvinnyt, samoin kuolinsyy. Edelleen oli esitutkinnassa saatu selvyyttä siitä henkilöpiiristä, jonka kanssa uhri oli viimeisinä aikoina ennen kuolemaansa ollut Suomessa tekemisissä. Myös uhrin tekemisistä saatiin tietoja, ja sitä kautta tukea entisestään vahvistuville motiiviepäilyille. Varsin todennäköiseltä alkoi vaikuttaa, että Kaido Kiik oli menettänyt henkensä tavalla tai toisella huumausaineisiin liittyvän syyn vuoksi. Mutta milloin tarkalleen ottaen Kaido oli murhattu, missä pahoinpitely ja itse surmatyö oli tehty, ketkä murhaan olivat syyllistyneet - ja miksi? Näille kysymyksille haettiin kuumeisesti vastauksia. Oli kuin tutkijat olisivat koonneet palapeliä, jonka palat piti ensin etsiä kivien ja kantojen alta - ja jonka kaikkia paloja ei itse asiassa koskaan edes löydetty.

Kaido Kiikin kuolinpäivä
Ruumiinavauksen tehneen oikeuslääkärin mukaan kuolemanjälkeisten muutosten perusteella voitiin siis arvioida kuolinajan olleen neljästä kahdeksaan viikkoa ennen vainajan löytymistä ja hänelle suoritettua tutkimusta.
Esitutkinnassa selville saatujen seikkojen mukaan Kaido Kiik oli todistettavasti ollut elossa 28. huhtikuuta 1998. Tällöinhän Kaido oli hankkinut käyttöönsä kaksi matkapuhelinliittymää Helsingissä.
Lisäksi tutkinnassa oli tullut tietoon, että Kaido oli nähty saman päivän iltana eräässä helsinkiläisessä ravintolassa. Suoritettujen kuulustelujen mukaan Kaido oli ollut elossa vielä 29. huhtikuuta kello 15.30 aikaan, jolloin hän oli soittanut Lukas-nimiselle tuttavalleen Viroon. Televalvontatietojen perusteella Kaido oli tuolloin ollut Anjalankoskella. Kaidon kanssa Kivikossa asunut Alvin kertoi kuulustelussaan, että Kaido olisi ollut elossa vielä 30. huhtikuuta juuri Kivikon asunnolla. Marko puolestaan väitti kuulustelussaan Kaidon olleen elossa vielä toukokuun alkupuolella. Alvinin ja Markon kuulustelukertomuksissa oli selkeitä ristiriitaisuuksia eikä heidän kertomuksiaan tältä osin voitu esitutkinnassa varmentaa. Ei Alvin eikä Markokaan pystynyt kuulusteluissaan nimeämään ketään muuta henkilöä, joka olisi nähnyt Kaidon vielä 30. huhtikuuta tai sen jälkeen, eikä tällaista henkilöä muutoinkaan esitutkinnassa löytynyt.
Voitiin siis pitää hyvin todennäköisenä sitä, että Kaido Kiik murhattiin 29. huhtikuuta 1998, jolloin hän esitutkinnassa saatujen tietojen perusteella oli ollut kaiken lisäksi juuri Anjalankoskella.
Ilmatieteen laitoksen tietojen mukaan 29. huhtikuuta 1998 oli Anjalankosken/Anjalan mittauspisteessä lämpötila kello 15.00 ollut +23,0 astetta ja kello 21.00 aikaan +15,1 astetta, sadetta ei tuona päivänä tullut lainkaan.
Kaidon, Alvinin ja Markon liikkumisista
Esitutkinnassa osoittautuivat siis televalvontatiedot äärimmäisen tärkeiksi ja ennen kaikkea varmoiksi tiedonlähteiksi. Televalvontatietojen perusteella saatiin tieto siitä, että Lenan Markon käyttöön hankkima matkapuhelinliittymä oli ollut ainakin kahteen eri kertaan eli 24. huhtikuuta ja 29. huhtikuuta 1998 Anjalankoskella. Lisäksi tämä liittymä oli ollut huhtikuun 22. ja 23. päivien välisenä yönä Kouvolan lähellä Elimäellä Korian linkin alueella. Linkkitietojen perusteella nämä Anjalankosken käynnit sijoittuivat Myllykoskella sijaitsevien tuki asemien vaikutusalueille. Televalvonta- ja kuulustelutietojen perusteella voitiin todeta, että Kaido, Alvin ja Marko olivat liikkuneet ainakin huhtikuun 1998 loppupuolella Kouvolan seudulla ja nimenomaan Anjalankosken kaupungin keskustaajaman Myllykosken välittömässä läheisyydessä. Ja näiden Myllykoskella käyntien syynä oli mitä ilmeisimmin huumausainekauppa: Alvinilta kysyttiin kuulustelussa, tiesikö hän, oliko Kaido Kiik liikkunut kevään 1998 aikana muun muassa Anjalankoski-Kouvola-Lahti-alueella.
Alvin vastasi seuraavaa: ”Kiik kävi aika usein tuttunsa kesämökillä, joka sijaitsee ilmeisesti jossakin Anjalankosken lähellä - paikkaa en tarkemmin tiedä - jossakin paperitehtaan
lähellä. Huumebisnes hoidettiin sieltä. Marko on ollut mukana silloin tällöin ja mukana on ollut muitakin Kaidon tuttuja, jotka harrastivat tuota liiketoimintaa Kaidon kanssa - viisi tai kuusi henkilöä.”

Yhteys Kouvolaan
Kaidon, Alvinin ja Markon todettiin olleen ennen Kaidon murhaa tekemisissä Kouvolassa asuneen vironvenäläisen Michailin kanssa. Alvin ja Marko olivat Michailin kanssa tekemisissä Kaidon murhan jälkeenkin. Syyksi miesten keskinäiseen yhteydenpitoon todettiin huumausaineet.
Michail kertoi kuulustelussaan ostaneensa kevään 1998 aikana useaan otteeseen Alvinilta ja Markolta amfetamiinia, jota Michail oli ottanut miehiltä vastaan Helsingissä sekä Kouvolassa.
Edelleen Michail kertoi ostaneensa Alvinilta kesän 1998 aikana amfetamiinia ja ecstasy-tabletteja.
Michail kertoi kuulustelussaan tapaamisestaan Kouvolassa erään keskustassa sijainneen huoltoaseman pihalla, jonne Alvin ja Marko olivat tulleet käyttämällään BMW:llä. Auton takapenkillä oli istunut mies, joka Michailille oli myöhemmin paljastunut Kaidoiksi.
Tämä tapaaminen oli Michailin mukaan tapahtunut 14. huhtikuuta 1998 tai pian sen jälkeen.
Alvin oli auton ulkopuolella kysynyt, mihin voisi laittaa miehen kiinni. Michail oli kieltänyt tietävänsä mitään sellaista paikkaa. Alvin ei ollut selittänyt, kuinka pitkäksi ajaksi tai mistä syystä Kaido olisi pitänyt laittaa kiinni. Michail tajusi kertomansa mukaan Alvinin tarkoittaneen jotakin kellaria, jonne Kaidon olisi voinut sulkea. Tapaamisen aikaan Kaido oli istunut vapaana auton takapenkillä eikä häntä ollut sidottu. Marko oli ollut BMW:n kuskina. Michail oli maksanut Alvinille miesten tuoman amfetamiinipaketin, ja asia eli puhe kiinnipitopaikasta oli jäänyt tuolloin siihen.
Michail kertoi myös Alvinin sanoneen hänelle huhtikuun puolenvälin aikoihin, että Kaidon kanssa ei kannattanut olla. Kaido oli kuulemma pirulainen, minkä Michail oli ymmärtänyt tarkoittavan sitä, että Kaido oli oikein huono ihminen.
Edelleen Michail kertoi kuulustelussaan, että erään toisen Kouvolassa sattuneen tapaamisen yhteydessä oli Alvin kysynyt Kouvolassa paikkaa, jossa voisi paistaa makkaraa tai sashlikia. Tällä kerralla Michail oli käynyt näyttämässä sellaisen paikan Alvinille ja Markolle.
Paikka oli lyhyen matkan päässä Kouvolan keskustasta Kotkan suuntaan Kymijoen rannassa.
Joen rannassa käynnin jälkeen ei Michail kertomansa mukaan enää ollut tapaamisia Alvinin ja Markon kanssa Kouvolassa. Sitä ei Michail kuitenkaan osannut sanoa, tapahtuiko joen rannassa käynti ennen vai jälkeen sitä tapaamista, jolloin Kaido oli istunut BMW:n takapenkillä.

Michailin häät
Michail sattui menemään naimisiin erään venäläisnaisen kanssa juuri 29. huhtikuuta 1998 päivällä Kouvolan maistraatissa.
Michailin morsian oli saapunut ennen vihkimistä Kouvolaan junalla Lahdesta, jonne myös palasi heti vihkimistilaisuuden jälkeen niin ikään junalla. Morsian ei jäänyt yhdessä tuoreen aviomiehensä Michailin kanssa juhlistamaan Kouvolaan naimisiinmenoaan, kuten Michail kertomansa mukaan teki muutaman venäläisen ystävänsä kanssa, joiden kera hän oli tullutkin Helsingistä Kouvolaan henkilöautolla. Illan aikana hääseurue palasi Lahden kautta Helsinkiin. Esitutkinnassa selvisi, että hääpäivänsä aikana Kouvolassa ja lähiseudulla liikkunut Michail oli ollut käytössään olleella matkapuhelinliittymällä yhteydessä Kaidon, Alvinin ja Markon käytössä olleeseen puhelinliittymään.

Huhtikuun 29. kello 15.30–21.50
Televalvontatietojen mukaan Lenan hankkima puhelinliittymä oli 29. huhtikuuta 1998 kello 15.30–21.50 Myllykoskella sijaitsevien tukiasemien vaikutusalueella. Tuona aikana Lenan liittymästä soitettiin yksi puhelu Lukasin virolaiseen puhelinliittymään ja kaksi puhelua Michailin liittymään, sekä siihen vastaanotettiin yksi puhelu Alvinin virolaisen naispuolisen ystävän suomalaisesta matkapuhelinliittymästä, yksi puhelu Lukasin virolaisen ystävän liittymästä, kaksi puhelua Elimäen Korialla sijaitsevalta Esso-huoltoasemalta, kaksi puhelua Iitin Kausalassa sijaitsevalta Matkakeidas-huoltoasemalta, yksi puhelu Michailin liittymästä sekä kaksi teleoperaattorille rekisteröitymätöntä, mahdollisesti ulkomailta tullutta puhelua. Esitutkinnassa näiden puhelu- sekä kuulustelutietojen perusteella selvisi, että Lenan hankkimaa liittymää olivat tuon 29. huhtikuuta 1998 iltapäivän aikana käyttäneet ainakin Kaido ja Alvin.

Puhelut huoltoasemilta eri liittymiin
Esitutkinnassa saatiin selville, että Marko oli 29. huhtikuuta soittanut kello 17.37–17.48 välillä Elimäen Korialla sijaitsevalta Esso-huoltoasemalta kolme puhelua virolaisiin puhelinliittymiin sekä yhden Lenan hankkimaan puhelinliittymään, joka oli tuolloin siis Kaidoilla ja Alvinilla. Edelleen kello 19.04 ja 21.13 aikaan oli Marko soittanut samaiseen Lenan hankkimaan liittymään Iitin Kausalassa, Lahden ja Kouvolan välisen maantien varressa sijaitsevalta Matkakeidas-huoltoasemalta. Ja vielä kello 21.38 ja 21.50 oli Marko soittanut samaiselta Korialla sijaitsevalta Esso-huoltoasemalta ensin virolaiseen liittymään ja sitten Lenan hankkimaan liittymään.

Michailin yhteydenpito Alvinin kanssa
Michail kertoi kuulustelussaan, että ollessaan hääseurueensa kera paluumatkalla Kouvolasta Lahden kautta Helsinkiin, Marko oli tullut BMW:llä häntä vastaan Kouvolasta Lahteen johtavalla mäkisellä ja kapealla tieosuudella. Michail oli kertomansa mukaan soittanut heti Alvinin ja Markon puhelimeen, siis Lenan hankkimaan liittymään. Alvin oli vastannut. Kun Michail oli kysynyt, mihin Marko oli ollut menossa. Alvin oli sanonut, että hänellä tai heillä on joku kaveri Kouvolassa. Tapaus olisi Michailin mukaan sattunut joskus kello 16–18.
Televalvontatiedoista ilmeni, että Michailin matkapuhelimesta oli siis oltu 29. huhtikuuta 1998 yhteydessä Lenan hankkimaan liittymään kolme kertaa ajankohtana, jolloin Lenan hankkima liittymä oli ollut Myllykosken alueella. Soitoista vain kello 21.03 tapahtunut oli sellainen vastaanotettu puhelu, jolloin soittajan eli Michailin liittymä oli ollut Uusikylä-linkin alueella. Tämä sopi alueellisesti paikaksi, jossa Marko oli tullut autollaan Michailin seurueen autoa vastaan. Michail kertoi, että soitot hänen ja Kaidon, Alvinin ja Markon käytössä olleen Lenan hankkiman liittymän välillä liittyivät siihen, että Alvin olisi pyytä nyt häntä maksamaan takaisin muutaman päivän vanhan velkansa. Michail kertoi maksaneensa Alvinille velkansa vielä 29. huhtikuuta illalla Helsingissä. Televalvontatietojen mukaan tapaaminen 29.–30. huhtikuuta on mahdollista, koska heidän hallussaan olevien puhelinliittymien välillä oli soittoja kyseisenä yönä ja molemmat liittymät olivat olleet Helsingin keskustassa.
Michail kertoi Alvinin antaneen hänelle kuusikappaletta 10 markan pelimerkkejä Helsinki Clubille. Ajankohdasta Michail ei ollut varma, mutta hän muisti Alvinin antaneen tuolloin uuden matkapuhelinnumeronsa hänelle. Näiden pelimerkkien epäiltiin olleen Kaidon, koska hänen oli kolmikosta ainoana kerrottu olleen peluri.
Viimeinen soittotapahtuma Lenan hankkimassa liittymässä oli 29. ja 30. huhtikuuta 1998 välisenä yönä kello 01.14 liittymän ollessa Kivikonlaidan linkissä Helsingissä. Soitto tuli Michailin liittymästä. Tämän jälkeen ei Lenan Markolle hankkimasta liittymästä ollut tapahtumia, vaikka Lena katkaisi liittymän vasta 06. toukokuuta 1998. Ensimmäinen soitto 28. huhtikuuta 1998 Kaidon hankkimasta liittymästä B oli samalta yöltä 30. huhtikuuta 1998 kello 01.36 Michailin liittymään. Mainittakoon, että Kaidon hankkimassa liittymässä A oli ainoastaan yksi teletapahtuma eli 25. toukokuuta 1998, jolloin liittymä A oli vastaanottanut teksti viestin liittymästä B, joka oli tuolloin Alvinin käytössä.

Alvinin ja Markon tekemisiä
Alvin kertoi vangitsemisoikeudenkäynnissään saaneensa 30. huhtikuuta 1998 Kaidoilta Helsingissä Kivikon asunnolla haltuunsa toisen 28. huhtikuuta 1998 avatuista puhelinliittymistä, jolloin oli kertomansa mukaan myös nähnyt Kaidon viimeisen kerran.
Alvin ja Marko olivat menneet Turkuun 30. huhtikuuta ja yöpyneet Naantalin kylpylässä seuraavan yön. Miehet olivat palanneet 1. toukokuuta iltapäivällä Helsinkiin Kivikon asunnolle. Sen ovella oli ollut paperilappu, jossa oli kehotettu soittamaan virolaiseen matkapuhelinnumeroon. Lukas kertoi kuulustelussa olleensa odottamassa Kaidoa Kivikossa 1. toukokuuta 1998 päivällä, kun Alvin ja Marko olivat tulleet paikalle. Lukasin kysyttyä Kaidoista oli Alvin kertonut Kaidon olevan mahdollisesti Tampereen suunnalla ja että Kaido oli vienyt heidänkin rahansa ja ottanut omat vaatteensa mukaan. Lukas oli kertonut Kaidon olevan hänelle velkaa. Lukasin tiedustellessa Alvinilta, olisiko mahdollista, että Alvin ja Marko selvittäisivät missä Kaido oli, oli Alvin sanonut, ettei hän noin vain laittaisi tuttavaansa likoon, mutta palkkiota vastaan hän voisi asiaa selvittää.
Lukas kertoi käyneensä tuolloin sisällä Kivikon asunnossa ja todenneensa, että makuuhuoneen kaappi, jossa hänen aiemmin asunnolla käydessään oli ollut Kaidon tavaroita, oli nyt tyhjä.

Kaidon velat ja vaikeudet
Monessa kuulustelussa tuli ilmi, että Kaido oli velkaa useille eri ihmisille:
• Eräälle todistajana kuulustellulle Kaido oli velkaa yli 22000 markkaa.
• Toinen todistajana kuulusteltu kertoi miesystävänsä kuulleen ystäviltään, että Kaidon katoaminen liittyi huumeisiin. Edelleen hän kertoi toisen henkilön kertoneen jonkin aikaa Kaidon ruumiin löytymisen jälkeen, että Kaido oli ollut velkaa jollekulle henkilölle 80000 markkaa.
• Eräs todistaja kertoi Kaidon sanoneen hänelle olevansa kusessa velkojensa takia.
• Rikoksesta epäiltynä kuultu Lukas kertoi niin sanotuista kanttipäistä, jotka olivat olleet Kaidoa vastassa Tallinnan satamassa. Kyse oli ollut Kaidon veloista. Lukas kertoi lainanneensa Kaidolle 29. maaliskuuta 1998 Tallinnassa noin 10000 markkaa tuon velan maksamiseen.
• Rikoksesta epäiltynä kuultu Vasili kertoi, että Alvin olisi kertonut hänelle pari viikkoa Kaidon katoamisen jälkeen, että Kaido oli huijannut joltakulta 100000 markkaa ja oli sen jälkeen häipynyt jonnekin.
• Marko kertoi Kaidon kertoneen hänelle veloistaan.
• Alvin kertoi Kaidoilla olleen ongelmia. Alvin kertoi Kaidon käyttäneen huumausaineita ja sanoneen, ettei pysty maksamaan velkojaan niin nopeasti, ja voi olla, että hän ei maksa ollenkaan rahoja, vaan pitää ne itsellään. Lisäksi Alvin kertoi Kivikon asunnolle tulleesta miehestä, joka oli kertonut Kaidon pimittäneen kaksi kiloa amfetamiinia ja olevan velkaa. Mies oli Alvinin mukaan sanonut, että koska Alvin oli Kaidon ystävä, oli Alvinin joko etsittävä Kaido tai maksettava tämän velat.

Alvinin versiot Kaidon katoamisesta
Eri henkilöiden kuulusteluissa saatiin tietää Alvinin kertoneen näille erilaisia versioita Kaidon katoamisesta:
• Alvin oli 1. toukokuuta 1998 kertonut Kaidon etsineen jotakin pientä mökkiä Tampereen suunnalla ja Kaidon mahdollisesti olevan sillä suunnalla. Myöhemmin Alvin oli kertonut Kaidon lentäneen ulkomaille, olevan Tallinnassa ja niin edelleen.
• Alvin oli kertonut toukokuussa, että Kaido lainasi jostakin rahaa ja katosi.
• Alvin oli kesällä todennut Kaidon olevan Tallinnassa linnassa. Myöhemmin kesällä Alvin oli todennut Kaidon olevan Espanjassa.
• Alvin oli kertonut alkuun, ettei tiennyt missä Kaido oli, mutta myöhemmin Alvin oli kertonut Kaidon olevan Virossa vankilassa tai mahdollisesti Tallinnassa.
• Alvin oli pari viikkoa Kaidon katoamisen jälkeen kertonut, että Kaido oli huijannut joltakin rahaa 100000 markkaa ja sen jälkeen häipynyt jonnekin. Alvin lupasi useaan otteeseen, että hän selvittää asian ensin, tekemättä sitä kuitenkaan loppujen lopuksi missään aiheessa.

Oikeusasteiden päätökset
Kouvolan käräjäoikeus käsitteli rikosasiaa ja katsoi selvitetyksi, että Alvin ja Marko olivat 29. huhtikuuta 1998 Anjalankoskella yksissä tuumin tarkemmin selvittämättä jääneessä paikassa, ensin tahallaan, pahoinpidelleet Kaidon sekä sen jälkeen todennäköisesti pitämällä Kaidon päätä pitkän aikaa veden alla hukuttaneet hänet Kymijokeen.
Edelleen tuomion perusteluissa todettiin, että löydettäessä vainajan ranteet olivat olleet teipatut ilmastointiteipillä tiukasti yhteen selän taakse. Myös vainajan jalat olivat olleet tiukasti yhteen sidottuina samanlaisella ilmastointiteipillä, mutta teipit olivat löydettäessä olleet poikki, mikä viittasi siihen, että Kaido oli pakotettu kävelemään veteen.
Kaido oli ollut elossa veteen joutuessaan ja peruskuolinsyy oli ollut hukkuminen. Suuren verenkierron elinten runsaat pii-levälöydökset viittasivat pitkään jatkuneeseen verenkiertoon ja siten pitkään kuolinkamppailuun, joka oli ollut henkisestikin tuskallinen.
Näin ollen käräjäoikeus katsoi, että teko oli tehty vakaasti harkiten sekä erityisen raa’alla ja julmalla tavalla ja oli kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Helmikuun 5. päivänä 1999 annetussa käräjäoikeuden tuomiossa Alvin Lind tuomittiin murhasta, törkeästä huumausainerikoksesta sekä ampuma-aserikoksesta elinkautiseen vankeuteen, samoin kuin Marko Matinpoika Mehik, jonka syyksi luettiin murha ja törkeä huumausainerikos.

Kouvolan hovioikeus muutti 24. kesäkuuta 1999 antamallaan tuomiolla käräjäoikeuden ratkaisua siten, että Markon saama tuomio murhasta hylättiin ja vain törkeästä huumausainerikoksesta annettu tuomio jäi voimaan. Alvinin osalta ei käräjäoikeuden tuomiota muutettu, vaan hänen muun muassa murhasta saamansa tuomio jäi voimaan.

Käteisiin jääneet palaset
Vaikea palapeli saatiin siis kootuksi, mutta kuitenkin vain osittain. Vaille vastausta jääneet kysymykset kuin kateissa olevina palapelin paloina jäivät askarruttamaan tutkijoiden mieltä: missä Kaido oli sidottu, missä hänet pahoinpideltiin ja miten, entä missä hänet hukutettiin Kymijoen kylmään veteen?
Ja tärkeimpinä kysymyksinä jäivät elämään, ketkä kaikki olivat vastuussa Kaidon julmasta kohtalosta ja miksi loppujen lopuksi Kaido joutui kohtalonsa kokemaan.