MURHA.INFO

Liian tavallinen tappo uutisoitavaksi? Ehkä Aamulehdestä löytyisi? Vuonna 2007 Valkeakoskella tapahtui toinenkin henkirikos, jota PPK-sarjassa on käsitelty, mutta sen jälki oli huomattavasti siistimpää, mutta siitä toisaalla.

PPK 2010

Verinen aamuyö
Juha-Pekka Taskinen, ylikonstaapeli, Valkeakoski

”Kyllä viinan kanssa aina pärjää”, kuulee usein sanottavan kansankielellä,” mutta kun mukaan kuvaan tulevat huumeet, ollaan hukassa”, keskustelu jatkuu. Kun viina vie miestä eikä mies viinaa, ollaan vaarallisella tiellä. Liian monet ovat pilanneet oman ja toisten elämän liiallisella alkoholinkäytöllä. On tehty harkitsemattomia murhia, tappoja, itsemurhia lukematon ja taas lukematon määrä. Kun mukana ovat vielä huumeet ja lääkkeet, mopo alkaa olla jo lopullisesti karannut käsistä. Valkeakoskella 15. syyskuuta 2007 käytettiin kaikkia näitä huumaavia aineita yhtä aikaa. Samaan asuntoon osui kaksi herraa, jotka kumpikin olivat jo vuosia olleet erilaisten päihdyttävien aineiden kanssa koukussa. Aivan sama, saiko päänsä sekaisin alkoholilla vai jollakin muulla huumaavalla aineella. Elämän kohtaaminen selvin päin ei tuntunut hyvältä. Pahaa maailmaa piti päästä pakoon ottamalla jotakin, jolla pää sekoaa ja taas tuntuu hyvältä. Tällaisessa tilassa oman tekemisen kontrolli häviää ja tilalle astuu hyvinkin usein viha ja paha mieli, vaikka tarkoitusperät aineiden käyttämiseen olisivat aivan toisen suuntaiset. Tositapahtuman nimet on muutettu.

Valkeakosken poliisilaitoksen yövuoro
Tapahtuma-aikaan Valkeakosken poliisilaitoksen partioalue käsitti Valkeakosken, Akaan (Toijala - Viiala), Kylmäkosken ja Urjalan. Alue on varsin laaja ja pääsääntöisesti sitä hoidetaan kahdella partiolla, joskus jopa yhdellä. Silloin tällöin viikonloppuisin henkilöstöä oli sen verran, että saatettiin saada avuksi muutama lisäpartio perjantain ja lauantain välisille öille. Näin kävi myös 14.–15. syykuuta 2007, jolloin neljä partiota aloitteli työvuoroaan Valkeakosken poliisiaseman kahvihuoneessa. Kahden partion, autojen 971 ja 961 työvuoro alkoi kello 19.00 ja päättyi seuraavana aamuna kello 07.00. Kahden painopistepartion työvuoro oli merkattu kello 19.00–03.00. Näillä voimilla siis lähdettiin perjantain ja lauantain välistä yötä hoitamaan. Päivä oli ollut lämmin, joten oli odotettavissa varsin vilkas työpuhde. Partio 961, ylikonstaapeli Jouni Taipale ja vanhempi konstaapeli Riitta Heimo suuntasi Akaan-Kylmäkosken ja Urjalan alueella. Partio 971, ylikonstaapeli Juha-Pekka Taskinen ja vanhempi konstaapeli Juha Salo jäi Valkeakosken alueelle. Kaksi painopistepartiota päätettiin sijoittaa aina sinne, missä tuntui keikkatarvetta olevan.

Normaali alkuilta ja -yö
Hälytyskeskukselta alkoi tippua partioille tehtäviä tasaiseen tahtiin. Illan ja yön hitiksi nousi jälleen kerran tehtävä ”itsetuhoinen henkilö”. Partioille sattui näitä tehtäviä työvuorossa neljä kappaletta.
Kaksi henkilöä oli nauttinut rauhoittavia lääkkeitä ja alkoholia sekaisin ja hiukan ennen nuukahtamistaan tuttuun tapaan lähettänyt jollekulle läheiselle teksti viestin, joka kuului ”en jaksa enää, anteeksi” tai jotakin siihen suuntaan. Yksi nuori tyttö roikkui kahdeksannen kerroksen parvekkeella humalassa ja huusi:
- Mä tapan itseni.
Neljäs itsetuhoinen, huumeisiin jo vuosia sitten sotkeutunut keski-ikäinen mies viilteli itseään käsi varsiin ja halusi näin tulla huomatuksi.
Näistä kaikista tehtävistä selvittiin kuitenkin sillä tavalla onnellisesti, että kaksi itsetuhoista vietiin Tampereen poliisilaitoksen putkaan ja kaksi lähti lääkärin lähetteellä Kangasalan Kaivannon B-mielisairaalaan jatkohoitoon.
Mistä johtuukaan, että ihmiset voivat nykymaailmassa aina vain huonommin ja huonommin?
Oman elämän hallinta menetetään aina vain helpommin ja samalla tukeudutaan toisten apuun, alkoholiin, lääkkeisiin ja huumeisiin ja itse ollaan hetken päästä ai van avuttomia hoitamaan mitään asioita.

Kakkoseksi hälytystehtävissä nousi perinteinen viikonloppuihin sijoittuva tappelukeikka.
Yhdessä tapauksessa perheenisä oli innostunut rentouttamaan itseään alkoholijuomien voimin. Vaimon mielestä mies päihtyi liikaa ja hän huomautti asiasta. Mies raivostui silmittömästi moisesta kohtelusta ja repi rouvaa hiuksista pitkin lattiaa ja kumautti kurmootuksen päätteeksi tämän otsan takan reunaan.
Paikalla näytelmää todisti perheen kolmi- ja viisivuotiaat lapset sekä pikkuinen terrieri. Kun isää vietiin poliisiautoon, hän huusi vaimolleen:
- Saatanan huora, minkä teit! Soitit poliisit. Kato nyt mua viedään.
Vikahan oli tietysti kokonaan vaimoparan.
Kaksi muuta tappelua tapahtuivat kaupungilla. Toinen Onnelan oven edessä, jossa voimiensa tunnossa ollut nuorimies roikkui kiinni kahdessa kaapin kokoisessa portsarissa huitoen nyrkeillään ilmaan. Tätä ennen hän oli lyönyt nyrkillä jonossa edellä ollutta miestä, jonka naama ei olut miellyttänyt häntä.
Perheenäiti innostui nakkijonossa lyömään kaikkea mikä liikkui. Nainen oli lähtenyt välillä tuulettumaan kahden pienen lapsen luota ja innostunut ottamaan korkillisen liikaa. Partion mennessä paikalle nainen löi ensi töikseen hatun ylikonstaapelin päästä ja huutaen:
- Painu sääkin paskahousu helvettiin siitä, mää ostan kebabin.
Nainen vietiin koppiin huilaamaan. Naisen mielestä syy tähän vientiin oli poliisin huono ammattitaito.

Kolmanneksi listalle pääsivät rattijuopot, joita löytyi illan aikana kaksi kappaletta. Ensimmäinen heistä oli ajanut Koiton aukiolla päin toista autoa ja suurin piirtein sammunut rattiin tämän jälkeen. Puhallustulos oli 2,95 promillea.
Toinen rattijuoppo oli tullut Lempääläntiellä poliisipartiota vastaan. Kuljettaja oli tunnistettu kortittomaksi ja kun poliisipartio käänsi auton perään, tämä lähti karkuun. Vauhti nousi keskustassa parhaimmillaan 120 kilometriin tunnissa, kun kortiton pakeni poliisiautoa kaikin voi min. Matkan varrella pakeneva auto ajoin kahden risteyksen liikenteenjakajien yli ja pako päättyi lopulta kerrostalon seinään. Tästä kuljettajan pako jatkui vielä juosten läheiseen metsikköön, josta hänet saatiin poliisipartion toimesta kiinni. Puhalluskoe osoitti 0,6 promillea, mutta sekaisuusaste paljon enemmän. Myös huumetesteri antoi positiivisen tuloksen amfetamiinin osalta, eikä voimassa olevaa ajolupaakaan ollut.

Näiden lisäksi yöhön mahtui muita lievempiä tehtäviä, jotka vaihtelivat häiriökäyttäytymisestä metelikeikkoihin.
Vasta kun painopistepartiot olivat lähteneet, alkoi toden teolla tapahtua.
Kova tappelu Kaapelintie 8:ssa
Tampereen hälytyskeskus PIKA sai soiton lauantai aamuna kello 03.29. Soittaja oli aamupostin jakaja, jonka luokse oli tullut sekainen nuorimies.
Mies oli hätääntyneenä pyytänyt soittamaan poliisit ja sairasauton osoitteeseen Kaapelintie 8, Valkeakoski. Hänen mukaansa omakotitalossa oli ollut kova tappelu ja ainakin joku oli tullut yläkerran raput alas kovalla ryminällä. Tehtävään vastasi partioauto 971, ylikonstaapeli Taskinen ja vanhempi konstaapeli Salo. Partio oli Valkeakosken keskustan alueella, joten he olivat tapahtumapaikalla muutaman minuutin kuluttua ilmoituksen tulosta.
Partio tapasi Kaapelintie 8:n omakotitalon rappusilta heidän entuudestaan tunteman Jan Laitisen, joka vietti aikaansa pääsääntöisesti Akaan Viialassa, mutta oli nyt jostain syystä ajautunut Valkeakoskelle. Osoite, johon partio oli saanut hälytyksen, oli heille tuttu entuudestaan. Siellä oli käyty usein ennenkin, kun asunnossa oli tapeltu. Huumausaineitakin asunnosta oli tavattu.
Rappusilla seisova ilmoittaja Laitinen oli aivan kalpea ja hänen otsastaan pusertui valtavan kokoinen hikipisara. Laitinen oli osittain sokkitilassa ja hoki useaan kertaan:
- Kova tappelu, kova tappelu.
Partio koetti tivata, mitä on tapahtunut ja keitä on sisällä. Vastaukseksi saatiin vain ”paljon verta” ja ”kova tappelu”. Vanhempi konstaapeli Salo kurkkasi asunnon eteiseen, joka sijaitsi talon keskikerroksessa.
- On täällä ollut kova tappelu, verta on aivan jumalattomasti joka paikassa, Salo sanoi.
Paikalle oli tullut myös sairasauton henkilökunta, mutta heitä ei uskallettu päästää asuntoon sisään, koska ei tiedetty mitä on tapahtunut. Paikalle kutsut tiin myös alueen toinen partio, ylikonstaapeli Taipale ja vanhempi konstaapeli Heimo, jotka lähtivät ajamaan annettuun osoitteeseen Toijalan keskustasta. Tilanteen selvittämiseksi ylikonstaapeli Taskinen päätti lähteä tarkastamaan asuntoa tarkemmin ja vanhempi konstaapeli Salo jäi vahtimaan talon ulko-ovelle, että kukaan ei pääse taloon sisään eikä sieltä ulos.
Päästyään sisään Taskinen totesi saman, jonka Salo oli nähnyt ovelta. Verta oli joka paikassa: lattioilla, seinissä ja jopa katossa. Asunnossa haisi voimakkaasti tuore veri ja se maistui myös suussa raudan makuna. Taskinen huusi sisään mennessään:
- Poliisi, täällä on poliisi.
Mitään vastausta ei kuitenkaan kuulunut. Taskinen lähti nousemaan asunnon yläkertaan, johon johtivat varsin jyrkät portaan. Ne olivat kauttaaltaan veressä ja rappuun oli heitetty kaikenlaista roinaa.
Portaikon kaide oli osittain irronnut ja rapussa olevan pienen ikkunan verhot olivat tippuneet alas.
Veren määrä lisääntyi ylöspäin mentäessä.
Portaikon yläpäässä oli valkoinen ovi, joka oli vahvasti veriroiskeissa. Taskinen nykäisi varovasti ovea ja totesi sen olevan lukitsematon. Miehen ruumis lattialla
- Poliisi, liikkumatta, Taskinen huusi oven avatessaan ja otti samalla aseen käteensä.
Ilmeisesti käsky tehosi; kukaan asunnossa ei liikkunut. Syy selvisi heti kohta ja osoittautui olevan jotakin muuta kuin poliisin käskytys.
Huoneen lattialla pää ovelle päin makasi selällään henkilö, joka oli peitelty kahdella peitolla.
Peittojen alta näkyi vain pää, joka oli kalpea ja veren peitossa. Taskinen nosti peittoja. Niiden alta paljastui makaava mies, jonka ylävartalo oli paljas ja jalassa farkut. Mies oli verinen ja kalpea sekä pulssiton. Taskinen kiersi nopeasti yläkerran asunnon toi sen huoneen ja totesi sen tyhjäksi.
- Sairasauton henkilöstö voi tulla ylös. Täällä on yksi ruumis lattialla, Taskinen huusi.

Sairasauton henkilökunta totesi saman kuin Taskinen hetkistä aikaisemmin. Talon yläkerrassa oli ruumis, joka oli tapettu teräaseella. Huone, josta ruumis löytyi, oli verinen. Verta oli lattialla, sohvalla, verhoissa ja seinillä. Merkeistä päätellen asunnossa oli taisteltu tosissaan. Lattialla makaavasta ruumiista löytyi kaksi pistohaavaa, joista toinen oli vasemmalla kyljessä ja toinen hiukan ylempänä rinnassa. Viiltohaavoja löytyi lähes kymmenen, joista osa päässä ia osa oikean käden kyynärvarressa. Uhri oli selvästi koettanut suojata itseään kädellä teräasetta vastaan siinä kuitenkaan onnistumatta.

Samanaikaisesti saapui paikalle partioauto 961 mukanaan ylikonstaapeli Taipale ja vanhempi konstaapeli Heimo. Kuka on tekijä ja missä hän on? Poliiseille oli selvää, että asunnossa on hetkistä aikaisemmin tapahtunut henkirikos, joka on tehty teräasetta käyttäen. Tekijä vain oli hukassa. Toinen partio alkoi kiertää asunnon keskikerrosta, jossa oli kaksi huonetta ja keittiö sekä WC. Pian selvisi, että tappelua oli käyty myös keskikerroksen asuintiloissa, sillä sekin asunto oli kauttaaltaan veressä.
Verta oli paljon WC:ssä, eteisessä ja jonkin verran myös keittiössä ja muissa huoneissa. Keskikerros oli tyhjä ihmisistä. Enää oli jäljellä talon kellarikerros. Molemmat partiot lähtivät jyrkkiä betonirappuja kohti alakertaa.
- Täällä on poliisi, käskytettiin, mutta vastausta ei saatu. Tullessaan talon saunatiloihin partiot tapasivat alastoman mieshenkilön makaamasta pukuhuoneen penkiltä. Miehen pään alla oli harmaa verinen paita. Mies tunnistettiin poliisin vanhaksi tutuksi, Tero Lehtiseksi. Lehtinen oli sekainen ja kertoi tulleensa saunaan ja samalla pesseensä hiukan vereentyneitä vaatteitaan, kun oli puheittensa mukaan saanut, jossain haavan sormeensa. Lehtinen otettiin kiinni ja kuljettiin poliisin toimesta Valkeakosken poliisiasemalle jatkoselvittelyjä varten yhdessä Jan Laitisen kanssa.
Saunan pesuhuoneesta löytyi lasten amme, jossa oli kasa vaatteita hyvin verisessä vedessä likoamassa.

Lehtinen oli pessyt vaatteitaan hukatakseen todistusaineistoa tajutessaan, kuinka pahasti hänen tappelukaverinsa oli käynyt. Lehtinen kertoi vanhempi konstaapeli Riitta Heimolle, että Koivunen oli suuttunut hänelle, kun hän oli irvaillut tälle varsin ilkeästi.
Lehtinen oli maininnut, että vaikka Koivunen on jo 29-vuotias, hän on henkisesti 15- vuotiaan tasolla. Paikalle tilattiin jutun päätutkija ja tekninen tutkintaryhmä Tampereelta.
Alustavasti yläkerrasta löydetyn ruumiin nimeksi selvisi tutkimuksissa Vesa Koivunen, joka myös oli poliisille hyvinkin tuttu vuosien varrelta.


Tekninen tutkinta
Aamuyöstä paikalle tullut tekninen tukintaryhmä aloitti työnsä. Paikka valokuvattiin tarkasti ja verinäytteitä otettiin paljon talon eri paikoista. Poliisipartiot olivat etsineet yöllä talosta ja pihapiiristä tekovälineeksi sopivaa teräasetta ilman tulosta. Tekninen tutkinta löysi kuitenkin melko pian samasta huoneesta, jossa Koivusen ruumis makasi, verisen keittiöveitsen. Se saattoi olla tekoväline. Hyvällä teknisellä tutkinnalla pyrittiin siihen, että näillä saadaan pitävä näyttö tapahtumien kulkuun huolimatta siitä, mitä mahdollinen tekijä kuulusteluissa kertoisi. Useasta paikasta otetuista verijäljistä saatiin eristetyksi uhrin eli Vesa Koivusen DNA-tunniste. Veitsen terästä löytyi kahta eri verilaatua ja siitäkin eristettiin Koivusen DNA-tunniste, mutta lisäksi myös alakerran saunasta löytyneen Tero Lehtisen DNA- tunniste. Jo tällä löydöksellä saatiin näyttö siihen, että veitsen kanssa olivat olleet tekemisissä Koivunen ja Lehtinen.

Kuulustelut
Kuulustelut aloitettiin seuraavana aamuna ja jutun päätutkija rikosylikonstaapeli Taisto Nieminen istutti penkilleen vastapäätä ensin Tero Lehtisen.

Tero Lehtisen kertomus
Lehtinen kertoi ymmärtävänsä, mistä kuulustelussa on kysymys. Myös oikeudet ja velvollisuudet tulivat selviksi. Hän kertoi asuneensa osoitteessa Kaapelintie 8 noin kymmenen kuukauden ajan. Talon keskikerroksessa asuu hänen tuntemansa Vesa Koivusen avovaimo, joka on Lehtisen mukaan joko entinen tai nykyinen.
Koivunen ei kuulemma asu osoitteessa, mutta viettää siellä varsin usein aikaansa. ”Minulla on ollut asunnollani muutaman päivän vierailulla Jan Laitinen, joka on ystäväni. Vietimme eilen Laitisen kanssa aikaa, kun alakerrasta Koivunen tuli asunnolleni. Minä nautin silloin jo alkoholia ja myös Koivunen sai osansa juomista. Laitinen ei ottanut alkoholia kovinkaan paljon.
Jossain vaiheessa meille tuli Koivusen kanssa sanaharkkaa, jonka seurauksena hän poistui asunnoltani alakertaan. Kauan ei kestänyt, kun oveni takaa alkoi kuulua huutoa ja mekastusta. Ovea hakattiin ja potkittiin. Laitinen käski minun olla avaamatta ovea, mutta avasin kuitenkin kielloista huolimatta.
Laitinen seisoi tässä vaiheessa asuntoni keittiön ja olohuoneen vaiheilla hieman taaempana. Välittömästi, kun olin avannut oven, ryntäsi oven takana ollut Koivunen sisään. Ennätin panna merkille, että hänellä oli kädessään mustakahvainen keittiöveitsi. Sitä en muista kummassa kädessä Koivunen veistä piti.
Koivunen kävi minuun kiinni ja minä tietysti puolustin itseäni tarttumalla Koivuseen. Kaaduimme asunnon lattialle, jossa alkoi paini. Mielestäni veistä ei käytetty painin yhteydessä.
Tätä yhteydenottoa kesti jonkin aika, kunnes Laitinen tuli tapahtuman väliin ja sai irrotetuksi meidät toisistamme. Olimme tuolloin lattialla siten, että minä makasin selälläni ja Koivunen minun päälläni.
Rauhaa kesti vain hetken, ja suukopu alkoi uudelleen. Laitinen käski minun lähteä menemään, koska Laitisen mielestä provosoin Koivusta vihaan suun soitollani. En muista, että olisimme tapelleet Koivusen kanssa muualla kuin asunnossa. Laitisen käskystä lähdin sitten pois tilanteesta. En tehnyt lähtiessäni havaintoa siitä, missä Koivusen kädessä ollut veitsi silloin oli.

En pysty selvittämään, miksi eri puolilla keittiötä, portaita ja alakerran huoneistoa oli verta. Itse muistelen, että menin heti painin jälkeen suoraan talon alakertaan saunaosastolle. Saunalla laitoin vaatteeni johonkin paljuun, koska ne olivat veressä. Luulin, että vaatteeni olivat vereentyneet kasvoihini tulleesta vammasta. Kävin sen jälkeen saunassa ja suihkussa. Saunalla huomasin, että olen painin yhteydessä loukannut oikean silmän alapuolen, jossa oli kovasti verta vuotava haava.
Sitä en pysty sanomaan kuinka vamma on tullut, mutta kuitenkin painimisen yhteydessä se on syntynyt. Minulla on vammoja myös vasemmassa käsivarressa. Kun lähdin asunnoltani Laitisen käskystä, niin Koivunen istui muistini mukaan lattialla. Hänellä en huomannut mitään vammoja. Laitinen jäi hänen kanssaan asuntoni yläkertaan. Nukuin alakerran saunaosastolla, kun poliisit tulivat minua herättelemään. Ajattelin olla saunalla niin kauan, että Koivunen hieman rauhoittuu.”
Kuulustelija kysyi Lehtiseltä:
- Löitkö Vesa Koivusta veitsellä?
Lehtinen vastasi:
- Koivusen vammat ovat mielestäni syntyneet painimisen yhteydessä. Kiistän tahallisesti aiheuttaneeni Koivusen vammoja. Puolustin vain itseäni, kun Koivunen ryntäsi kimppuni veitsen kanssa.
- Haluan mainita, että Jan Laitisella ei ole osuutta Koivusen vammojen syntymiseen, hän oli vain rauhoittelemassa tilannetta ja irrottamassa meitä toisistamme.
Jan Laitisen kuulustelu
Jan Laitista kuultiin asiassa todistajana. Hän kertoi: ”Molemmat henkilöt ovat tuttujani, niin Vesa Koivunen kuin Tero Lehtinenkin. Menin alkuviikosta Teron asunnolle ja olen oleskellut siellä koko viikon. Koivusen lapsen äiti asuu talon alakerrassa ja sen vuoksi Koivunen oleskelee ja käy talossa melko usein.
Koivusen avovaimo lähti eilen iltapäivällä kaverinsa kanssa jonnekin. Koivunen kävi päivällä Lehtisen asunnossa ja tällöin ei ollut mitään riitoja. Yöllä aikaa tarkemmin muistamatta menimme ala kertaan Koivusen avovaimon hallitsemaan asuntoon. Joimme koko porukka siellä alkoholia, mutta itse en tullut paljon humalaan. Porukan juopunein oli Lehtinen. Jossain vaiheessa siirryimme yläkertaan Lehtisen asuntoon. Tero laittoi siellä jotakin ruokaa.

Minulle tuntemattomasta syystä Koivusen ja Lehtisen välille syntyi suusanallinen riita, joka eteni pian nyrkkitappeluksi. Menin erottelemaan tappelupukarit ja käskin Koivusen poistua asunnosta. Ehdotin, että välit kannattaa selvittää, vaikka aamulla selvin päin. Koivunen poistukin asunnosta. Laiton oven lukkoon tämän jälkeen ja siirryin asunnon olohuoneeseen.
Hetken päästä oven takaa alkoi kuulua kovaa ryminää, ovea potkittiin. Koivunen lupasi tappaa Lehtisen ja siinä sivussa minutkin, jos tulisin väliin. Kolina jatkui ja kielsin Lehtistä avaamasta ovea. Lehtinen ei kuitenkaan totellut vaan avasi oven.
Porraskäytävästä alkoi kuulua entistä kovempaa ryskettä ja meteliä. En kuitenkaan heti mennyt katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Portaikon yhteenotto kesti minuutin-pari, kun rytinä ja huutaminen siirtyi keittiöön. Tulin paikalle ja näin olohuoneen ovelta, että lattialla oli täysi paini menossa ja huuto jatkui keittiön oikealla sivustalla minusta katsoen. Koivunen oli kasan päällimmäinen ja Lehtinen makasi selällään tämän alla.

Menin painivien miesten viereen, jolloin näin mustaperäisen leipäveitsen Lehtisen kädessä. Veitsikäsi oli Koivusen selän päällä koukistuneena. Sain otteen Lehtisen kädestä ja onnistuin vääntämään veitsen pois. Heitin veitsen jonnekin pois tilanteesta. Mielestäni veitsi oli Lehtisen keittiöstä. Yhtään veitsellä tapahtuneita lyöntejä en nähnyt. Nostin Koivusen pois Lehtisen päältä ja laiton hänet sohvalle istumaan. Lehtinen nousi itse ylös nurkasta. Sanoin hänelle, että menisi soittamaan apua paikalle, koska näin Koivusen kädessä syvän haavan.
Lehtinen lähti asunnosta ja oletin hänen hakevan apua paikalle. Yritin tyrehdyttää Koivusen kädestä tulevaa verenvuotoa löytämilläni kankaanpalassa. Tällöin Koivunen kaatui sohvalta lattialle. Laiton hänet selälleen ja samalla näin ilman paitaa olleen Koivusen rinnassa reiän. Samalla Koivunen alkoi jotenkin hytistä. Laitoin hänen päänsä alle tyynyn ja peittelin hänet peitoilla. Kun apua ei alkanut kuulua, menin katsomaan missä Lehtinen oli. Häntä ei näkynyt missään.
Minulla ei ollut toimivaa puhelinta matkassa, joten menin Kaapelintielle ja yritin pysäyttää taksia, mutta se ei pysähtynyt. Siwan lähellä näin postinjakajan ja pyysin häntä soittamaan apua. Itse palasin talolle etsimään Lehtistä. Löysin hänet talon alakerrasta saunaosastolta. Lehtinen ei päästänyt minua sisälle. Ovenrakosesta hän kysyi:
- Kuinka kävi?
Tähän vastasin:
- Pahasti kävi.

Tero Lehtisen uudelleenkuulustelu
Lehtinen otettiin uuteen kuulusteluun seuraavana päivänä. Mitään uutta tai oleellisesti merkittävää ei Lehtinen kuulusteluissa kertonut. Joko hän ei todella muistanut tarkasti, mitä yöllä hänen asunnossaan oli tapahtunut tai jätti tarkoituksella muistamatta asioita. Syylliseksi epäilty saa kuulusteluissa puhua, vaikka puuta heinää; se on hänen oikeutensa.
Sen verran Lehtinen kuitenkin lisäsi aikaisempaan kuulusteluun, että muisti alkuillasta olleensa alakerrassa yhdessä Koivusen ja Laitisen kanssa. Koivusen ryntäämisen asuntoon sisään Lehtinen myös muisti, mutta muisteli että kumpikaan ei olisi pitänyt veistä kädessään painin yhteydessä. Painin hän muisti ja nurkkaan ajautumisen, mutta ei muistanut rapussa tapahtuneesta yhteenotosta mitään.
Rapussa olleet verijäljet olivat tulleet Lehtisen arvelun mukaan siitä, kun hän oli lähtenyt yläkerrasta painin jälkeen ja ottanut seinistä tukea verisillä käsillä. Hän piti myös mahdollisena, että oli poikennut alakerran vessaan matkalla saunaosastolle. Varma hän ei asiasta kuitenkaan ollut.
Veitsi, jota oli käytetty tapahtuman yhteydessä, oli kuulemma hänen keittiöstään. Kuinka se oli joutunut Koivusen käteen, sitä hän ei tiennyt. Muuta kerrottavaa Lehtisellä ei ollut asian suhteen.

Tutkinnasta
Kuten edellä on kerrottu, varsinaista tunnustusta veitsellä lyömisestä ei Lehtisen kuulusteluissa saatu. Näyttö tapahtumaan täytyi saada todistajakertomusten ja teknisen tutkinnan avulla.
Lopulta materiaalia kertyi sen verran, että syyttäjä oli valmis viemään jutun käräjäoikeuteen nimikkeellä tappo.

Syylliseksi epäilty Tero Lehtinen
Tero Lehtinen oli paikalliselle poliisille tuttu kaveri jo vuosien takaa. Nuoresta iästään huolimatta oli hän kerennyt touhuta erilaisia juttuja. Rikoksen polku alkoi näpistysrikoksina jatkuen varkauksina.
Mukana ollut runsas alkoholinkäyttö johti juopumuspidätyksiin, häiriökäyttäytymisiin.
Huumausaineet tulivat mukaan ja niistäkin Lehtinen jäi jossakin vaiheessa kiinni.
Kaiken kaikkiaan varsin vauhdikasta elämää koko nuoruusajan viettänyt Lehtinen joutui nyt tämän tapauksen jälkeen ainakin hetkeksi hiljentämään vauhtia. Tuomio oli hyvin todennäköisesti odotettavissa taposta.

Vainaja Vesa Koivunen
Kuten yllä mainittu Lehtinen, on myös Vesa Koivunen törmäillyt aika ajoin poliisin kanssa.
Erilaista häiriökäyttäytymistä on esiintynyt miehen kohdalla jo vuosien ajan. Taustalta löytyy paljonkin huumausainerikollisuutta, useita pahoinpitelyitä ja varkauksia. Myös juopumuspidätykset olivat miehelle tuttuja. Varsin samantyyppinen tausta oli miehillä, jotka osuivat samaan asuntoon nauttimaan päihteitä Valkeakoskella 15. syyskuuta 2007. Lopputulos oli ikävä molempien osalta.

Tuomio
Kovin turhaan taas menetettiin ihmishenki. Olemattomasta lapsellisesta sanailusta kehkeytyi niin verinen riita, että Vesa Koivunen menetti siinä rytäkässä henkensä.
Hän meni puolustamaan loukattua kunniaansa veitsen kanssa ja sai lopulta itse ratkaisevat veitseniskut ylävartaloonsa. Erilaisista aineista sekaisin olevat päät eivät ota vastaan mitään järkeviä neuvoja, käskyjä tai kehotuksia. Vaikka paikalla ollut Jan Laitinen koetti parhaansa mukaan erottaa riitelevät ja tappelevat miehet toisistaan, eivät nämä kuunnelleet järjen ääntä, vaan antoivat pahimman tapahtua.
Tähän loppuun sopii varmaankin kysymys: Mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa?

Toijalan käräjäoikeus tuomitsi Tero Lehtisen taposta yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen. Tuomiosta valitettiin, ja Turun hovioikeus lievensi tuomiota siten, että Lehtiselle jäi kärsittäväksi noin seitsemän vuoden vankeusrangaistus

Ps.
Kaapelintie 8:ta löytyy tänäkin päivänä sievä hyvin hoidetun näköinen puutalo. Talo on tietysti täysin remontoitu ja sen asukkaat aivan eri ihmisiä. Mahtaakohan heillä olla on tiedossa talona historia. Uskon nimittäin, että kirjan kertoma osoite on aito.