MURHA.INFO

PPK 1984

Haaveena palomiehen ammatti
Vanh.konstaapeli Matti Kangaspunta

Keväällä 1983 syttyi Helsingissä olevalla laivatelakalla useita tulipaloja. Tutkimuksissa kävi ilmi, että palot oli tahallaan sytytettyjä ja että niihin syyllinen oli telakan oma palomies. Tekojensa motiiviksi tekijä mainitsi mm. sen, että hän halusi "kunnostautua” ja saada hyvät suositukset päästäkseen opiskelemaan ja eteenpäin elämässä. Hänen haaveenaan oli palo miehen ammatti. Kun tuhopolttaja liikkuu alueella missä tulipalot ovat lähes päivittäisiä tapahtumia on kiinnijoutumisen riski melko pieni. Kuitenkin riski jäädä kiinni luonnollisesti kasvaa sitä mukaa, kun palojen määräkin. Yhtenä tällaisena alueena, missä paloja melko usein syntyy, on Helsingissä sijaitseva suuri laivatelakka. Telakalla tapahtuneet tulipalot ovat yleensä saaneet alkunsa hitsauskipinästä tai sähkö laitteista. Palot on havaittu yleensä melko nopeasti, jolloin telakan oma palokunta on saanut palot sammutetuksi. Vuoden 1983 keväällä syttyi telakalla useita paloja, joita telakan oma palokunta ei kyennyt täysin sammuttamaan, vaan paikalle oli myös hälytettävä Helsingin palolaitoksen yksiköitä. Palojen määrä ja syttymisolosuhteet olivat poikkeukselliset, joten asia alkoi kiinnostaa myöskin poliisia.
Uusi mies
Syyskuun ensimmäisenä päivänä 1982 telakan työt käynnistyivät normaalisti. Työhönottoon oli tullut heti aamulla pirteä nuorukainen, joka oli kertonut olevansa kiinnostunut erityisesti palo miehen alasta. Leif Lindroos, joka oli vasta suorittanut, varusmiespalveluksensa kertoi työhönotossa toimineensa Haagan VPK:n nuoriso-osaston vetäjänä jo useamman vuoden ajan. Lisäksi hän kertoi pyrkivänsä keväällä 1983 sairaanhoito-opistoon, mistä hänen oli tarkoitus myöhemmin saada lääkintävahtimestarin paperit. Edelleen hänen oli tarkoitus pyrkiä myöhemmin Valtion Palo-opistoon toimittuaan jonkin aikaa lääkintävahtimestarina. Lindroos kertoi, että toiminta telakan palomiehenä saattaisi olla hänelle myöhemmin eduksi hakupapereita ajatellen. Leif Lindroosin reipas luonne sekä hyvä fyysinen kunto teki paloesimies Nurmiseen hyvän vaikutuksen. Lindroosille avautui tie telakan palomieheksi. Jo samana päivänä hänelle luovutettiin palomiehen varusteet. Erityisesti vihreä kypärä, jossa luki "Palomies” sekä käsiradio tekivät Lindroosin voimakkaan vaikutuksen. Hän tunsi itsensä palomieheksi.

Hiljainen syksy
Marraskuun loppuun mennessä Leif Lindroos oli joutunut hälytystehtävälle ainoastaan muutaman kerran. Tehtävät olivat olleet luonteeltaan nopea- hoitoisia. Milloin joku oli loukannut jalkansa, milloin taas joku sairaskohtauksen saanut olikin todettu vain juopuneeksi. Varsinaisia palotapahtumia ei ollut kuin kaksi. Lindroos oli mennyt palopaikalle yhdessä Nurmisen kanssa, mutta hän ei ollut päässyt osoittamaan ripeyttään, koska palot oli saatu sammumaan työntekijöiden toimesta. Syksy oli ollut telakan palomiehille varsinkin palojen vuoksi erittäin hiljaista aikaa. Telakalla toimivan palomiehen työ on luonnollisesti vuorotyötä. Vuorot on jaettu kahteen osaan ykkös- ja kakkosvuoroihin. Ykkösvuoro aloittaa työnsä aamulla kello 07.00 ja lopettaa illalla kello 18.00 aikaan. Kakkosvuoro taas tekee yövuoron. Vuorossa on kerrallaan yksi paloesimies ja kolme palomiestä. Jokaiselle palomiehelle on erikseen annettu tietty alue valvottavakseen. Syksyn aikana Leif Lindroosin alueena oli ollut laivat numero 392 ja 393. Molemmat laivat olivat olleet rakenteilla pitemmän ajan, ja niiden luovu tus oli tarkoitus tapahtua ennen vuoden päättymistä. Kyseisillä aluksilla ei ennen luovuttamista tapahtunut mitään sellaista, minkä Lindroos olisi kokenut varsinaisena hälytystehtävänä. Lindroos oli toiminnan mies, mutta kun toimintaa ei ollut työ alkoi jonkin verran pitkästyttää häntä. Varsinkin yövuorot alkoivat tuntua raskailta ja pitkästyttäviltä. Käsiradio oli lähes äänetön.

Hakuaika lähestyy
Vuodenvaihteen jälkeen telakan palomiehen työt näyttivät ikään kuin kokonaan loppuneen. Kuitenkin vartiointia oli luonnollisesti pidettävä edelleen yllä. Leif Lindroos oli saanut alueekseen kaksi uutta rakenteilla olevaa alusta aikaisempien tultua jo luovutetuiksi tilaajilleen. Laivat 412 ja 417 olivat nyt hänen työpaikkojaan. Lindroosin mielessä kävi työtodistuksen saanti liitettäväksi sairaanhoito-opiston hakupapereihin. Hän tiesi, että paloesimies Nurminen ei voinut antaa juuri minkäänlaista lausuntoa hänestä, koska hän ei ollut päässyt missään vaiheessa näyttämään todellista kuvaa itsestään. Lindroos tiesi tarvitsevansa hyvät suositukset, koska hänen koulutodistuksensa eivät olleet edes keskitasoa.

Lopun alkua
Leif hätääntyi. ”Mitä, jos en pääsekään sairaanhoito-opistoon”. Tammikuun puolivälissä Leifin kärsivällisyys loppui. Kulkiessaan kahvitauon ai kana laivan 412 hinausvintturihuoneen ohi hän havaitsi vintturihuoneen lattialla paperia. Hän raapaisi tulitikun ja sytytti paperit tuleen. Ennen poistumistaan Leif varmistui siitä, että paperit todella paloivat. Hän käveli laivan peräpäähän käsiradio korvan vieressä. Laivan kannelle ilmestyi kirvesmies, joka havaittuaan voimakkaan savunmuodostuksen juoksi Leifiä kohden. Kirvesmies kertoi havaitsemastaan tulipalosta, jolloin Leif kiiruhti paikalle juosten. Juostessaan hän otti lähistöllä olleen sammuttimen mukaansa, millä hän sai palon sammumaan helposti. Leif otti kirvesmieheltä "alkutiedot” tapahtumasta ylös, minkä jälkeen hän suoritti palopaikka- tutkinnan. ”Hitsauskipinä”, selitti Leif kirvesmiehelle. Näin hän myöskin raportoi asian paloesimies Nurmiselle. Nurminen oli hyvillään Leifin ripeydestä ja oma-aloitteisuudesta. Kuppi kahvia ja pulla Nurmisen tarjoamana maistuivat Leifille.

Savua ilman tulta
Leif innostui ”kunnostautumisestaan” ja saamistaan kehuista. ”Jospa pääsenkin sairaanhoito-opistoon”, hän ajatteli. Seuraava viikko oli edelleen rauhallista. Leif alkoi jälleen pitkästyä laivassa olemiseen. Varsinkin se, että palomiehet olivat määränneet hänet pysymään laivan sisällä ruokatuntienkin ajan, tuntui hänestä vääryydeltä. Hän kävi ruokailemassa silloin, kun muut palomiehet olivat sen jo tehneet. Kesken ruokatuntia telakan palomiehet saivat hälytyksen laivaan numero 412. Kyseinen laiva kuului Lindroosin alueeseen. Jo kaukaa oli havaittavissa erittäin voimakkaan savun nousevan kyseisestä laivasta. Paikalle oli hälytetty myös Helsingin palo laitoksen yksiköitä. Tilanne näytti uhkaavalta. Palokunnan toimintaa haittasi sakea ”pistävän hajuinen savu”. Eniten ihmetystä herätti kuitenkin palomiehissä se, että tulta ei ollut näkyvissä missään. Tässä vaiheessa Leif Lindroos tiesi, että varsinaisia liekkejä ei ollutkaan. Kuitenkin oli ”säpinää” mitä hän kaipasi ja mikä tärkeintä, hän oli myös paikalla. Koska palomies Lindroos oli ensimmäisenä palomiehenä paikalla, hän teki myös raportin tapahtumasta esimiehelleen: ”Savu oli peräisin armeijan savupanoksesta”. Sitä ei raportissa mainittu kuinka savupanos oli laivaan joutunut. Vain Lindroos tiesi, että panos oli anastettu armeijasta keväällä 1982. Tässä vaiheessa joku harkitsi poliisin kutsumista paikalle, mutta se unohtui jostain syystä.

Sairasloma
Palomies Leif Lindroos yritti tulla mahdollisimman hyvin huomioiduksi savupanosjutun johdosta. Hänet kyllä todettiin rohkeaksi ja neuvokkaaksi mieheksi, mutta rohkeus kostautui. Hän joutui jäämään pois töistä viikon ajaksi, koska hän oli saanut lievän myrkytyksen mentyään savun sekaan ilman minkäänlaisia suojanaamareita. Sairaslomaa hän ei olisi halunnut, mutta hänen oli taivuttava lopulta lääkärin määräykseen.

Mies loukussa...
Maaliskuun puolivälissä eräänä iltana kello 18.12 telakan porttivahti otti vastaan telakan sisäpuolelta tulleen nimettömän puhelinsoiton. "Laivan numero 417 pilssiin on pudonnut mies, joka on loukkaantunut vakavasti.” Hetkeä myöhemmin porttivahti ilmoitti käsiradioitse saamansa tiedon. Leif Lindroos kuunteli tehtävän tarkkaan ja kuittasi myös ymmärtäneensä sen täysin. Alue kuului hänen valvontapiiriinsä. Leif juoksi palomiesten vartiotuvan luokse, missä palomestari Flykt ja palomies Setälä häntä jo odottivat. Leif pyysi Flyktiltä lupaa saada ottaa käyttöön telakan paloauto. Flykt suostuikin pyyntöön. Leif tarjosi kyytiä myös Flyktille ja Setälälle, mutta nämä juoksivat mieluummin lyhyen matkan tapahtumapaikalle. Leif sai yksinään ajaa telakan paloautolla tapahtuma paikalle. Hän nautti siitä. Hän saapui ensimmäisenä. Uutta ilmoitusta mainitusta tapahtumasta ei ollut tullut. Flykt, Setälä ja Lindroos lopettivat miehen etsinnät tuloksettomina vajaan tunnin kuluttua ilmoituksesta. Flykt epäili, että väitetty uhri olikin vain joku telakan juoppo, joka oli sitten selvinnyt ja kadonnut paikalta. Ainoastaan palomies Leif Lindroos tiesi, että tehtävä oli tekaistu. Mitään miestä ei todellisuudessa kyseisessä paikassa ollut ollutkaan. Lindroos oli vain kaivannut toimintaa ja sitä hän oli saanutkin. Hän sai jälleen tehdä raportin asiasta esimiehille.

Allashalli
Palomies Leif Lindroosin seuraava yövuoro oli tule vana viikonloppuna. Töihin mennessään jokin painoi taas hänen mieltänsä. Telakalla oli rauhallista. Lindroos kierteli tyhjyyttään kaikuvissa laivoissa. Väsymys alkoi painaa hänen mieltänsä. Hän päätti soittaa palokopilta tyttöystävälleen Tiinalle. Tiina oli Leifin pitkäaikainen tyttöystävä. He olivat yhdessä suunnitelleet kihlajaiset pidettäväksi toukokuun 13 päivänä 1983. Kyseinen viikonpäivä oli perjantai. Perjantai ja 13. päivä on yleensä epäonnen päivä, näin ainakin väitetään. Leif Lindroosin kohdalla tämä kuitenkin piti paikkansa, mutta siihen palataan myöhemmin. Puhelu Tiinan kanssa oli lyhyt. Laskettuaan kuulokkeen alas Leif käveli telakalla olevan suuren allashallin läpi. Halli ei kuulunut hänen valvonta-alueeseensa. Keskellä allashallia työjohtajien koppien vieressä oli kuorma-auton vaihtolava. Lava oli täynnä kaikenlaista telakan jätettä, kuitenkin pääasiassa paperitavaraa. Lavan reunan ylitse roikkui pahvinpalasia. Leif ajatteli pyrkimistään sairaan hoito-opistoon ja mahdollista myöhemmin tapahtuvaa pyrkimistä palo-opistoon. ”Nyt on aika kunnostautua”, hän ajatteli, tuikkasi pahvinpalat tuleen, ja poistui paikalta hetken kuluttua juosten. Palo oli suhteellisen voimakas, minkä vuoksi paikalle jouduttiin tilaamaan Helsingin palolaitoksen yksiköitä. Raportin telakan paloesimiehille laati palomies Leif Lindroos, joka oli hälyttänyt telakan palomiehistön.
Raportissaan Lindroos ei osannut kertoa syttymissyytä. Jälleen joku mainitsi, että asiasta pitäisi ilmoittaa poliisille. Kuitenkin se unohtui.
Poliisi tulee paikalle
Palomies Leif Lindroos ei itsekään ymmärtänyt, mikä häneen oli mennyt. Hakuaika sairaanhoito-opistoon oli jo päättynyt. Hän viihtyi hyvin työssään, mutta odotti enemmän toimintaa. Hän halusi edelleen ”säpinää”. Tullessaan töihin huhtikuun puolivälissä ilta vuoroon hän tunsi itsensä erittäin energiseksi. Matkalla palopaikalta valvonta-alueelleen hän poikkesi kaksikerroksisen varastorakennuksen yläkertaan. Rakennuksessa säilytettiin runsaasti maalarien työvälineitä. Lisäksi rakennuksen yläkerrassa oli maalarien sosiaaliset tilat ja tarvikekaapit. Mennessään ylös portaita Lindroos löysi jollekin liuottimelle haisevan rätin. Yläkerran varastotilassa ei näkynyt ihmisiä. Kyseisen tilan vieressä olevassa siivoojien kopissa Lindroos näki kaksi siivoojaa. Hän poistui takaisin varastotilaan heidät nähtyään, mutta hän oli täysin varma, että häntä ei ollut nähty varaston puolella. Ollessaan varaston nurkkauksessa Lindroos raapaisi tulitikun ja sytytti mukanaan tuomansa rätin tuleen. Lindroos varmistui siitä, että rätti todella paloi, minkä jälkeen hän heitti sen varaston nurkkaukseen. Nurkkauksessa oli runsaasti maalareiden haalareita roikkumassa naulakossa. Kun Lindroos oli täysin varma siitä, että palava rätti ei sammu hän poistui rakennuksesta. Hänen poistuessaan rakennuksen yläkerrassa olivat edelleenkin aiemmin mainitut siivoojat. Leif jatkoi kulkuaan omalle alueelleen eli laivoja 412 ja 417 kohden. Matkalla hän kuunteli käsiradiotaan. Melko pian paloesimies Flykt ilmoittikin, että maalivarastossa oli tuli irti. Kaikki vapaana olevat miehet komennettiin paikalle. Leif Lindroos kääntyi ympäri ja juoksi tapahtumapaikalle. Häntä ennen olivat paikalla paloesimies Flykt sekä kaksi muuta miestä, jotka Lindroos tunnisti varaston komerossa olleiksi siivoojiksi. Pian olivat kaikki telakan palomiehet paikalla epätoivoisesti taistelemassa kasvavia liekkejä vastaan. Apuun oli hälytetty Helsingin palolaitoksen yksiköitä. Palo saatiin yhteisvoimin melko nopeasti rajoitetuksi. Telakan palomiehet, erityisesti yksi heistä, piti selvänä palon syttymissyynä vikaa sähkölaitteissa. Palolaitoksen vuoromestari oli kuitenkin eri mieltä heidän kanssansa, mistä syystä paikalle kutsuttiin poliisi. Rikospoliisista tuli paikalle kaksi miestä, joista kumpikaan ei ollut ensimmäistä kertaa palopaikalla. Vaikka heidän pääasiallinen työnsä ei olekaan tulipalojen tutkiminen he olivat täysin perillä siitä, mitä palopaikalla tulee tehdä. He keräsivät tietoonsa mahdollisimman paljon asiaa tapahtumasta ja tapahtumapaikasta. Jo näiden alkutietojen perusteella voitiin melkoisella varmuudella sanoa, että palo oli tahallisesti sytytetty. Poliisit määräsivät tapahtumapaikan eristettäväksi niin hyvin kuin se oli telakka-alueella mahdollista.

Sitkeä tutkinta
Tutkinta palon selvittämiseksi aloitettiin seuraa vana päivänä. Tutkintaa hidastutti jonkin verran se, että rikospoliisin palojaos oli täysin työllistetty muu alla kaupungilla tapahtuneiden tulipalojen vuoksi. Kuitenkin sen jälkeen, kun varsinainen palopaikkatutkinta oli saatu päätökseen, voitiin varmuudella sanoa, että palo oli tahallisesti sytytetty. Tutkinnan aikana jouduttiin puhuttamaan erittäin paljon telakalla työskenteleviä henkilöitä. Vain harva työntekijä osasi kertoa palosta jotakin, mutta oman syyttömyytensä suurin osa pystyi näyttämään toteen melko vaivattomasti. Puhuttamisen yhteydessä kävi ilmi telakan alueella sattuneet muutkin tulipalot. Kukaan telakan vastuu henkilöistä ei kyennyt selittämään, miksi epäselvistä paloista ei ollut ilmoitettu poliisille. Epäilyksen alaisina olivat useat henkilöt, jotka olivat aiemmin telakalla syyllistyneet muunlaisiin rikoksiin. Vähitellen alkoi kuitenkin epäiltyjen "rinki” pienetä niin paljon, että toukokuun 12 päivänä oli jäljellä ainoastaan yksi epäilty.

Kutsu kuulusteluun
Vielä samana päivänä palomies Leif Lindroos kutsut tiin kuulusteluun. Kutsu tapahtui normaalista tavasta poiketen puhelimitse. Kuulustelija esitti Lindroosille pyynnön, että tämä tulisi rikospoliisiin kahden tunnin kuluttua, koska muut työt estivät aikaisemman kuulusteluajan. Lindroos vaikutti puhelimessa erittäin innokkaalta ja kertoi tulevansa sovittuun aikaan. Kuitenkin Lindroos ilmestyi rikos poliisiin jo vajaan puolen tunnin kuluttua. Kun Lindroosia pyydettiin kertomaan omista havainnoistaan telakan paloista hän osasi kertoa niistä yllättävän tarkasti. Hänen kerrottuaan alustavasti tietonsa niihin verrattiin tutkimuksissa saatuja tuloksia. Tämän jälkeen Lindroosin varsinaiset kuulustelut voitiin aloittaa. Hänelle ilmoitettiin hänen asemansa ennen kuulustelun alkua. Lindroos ”yllättyi”, kun hän kuuli, että häntä kuullaan asiassa syylliseksi epäiltynä. Lindroos kiisti syyllisyytensä ja kertoi haluavansa lähteä kuulustelun jälkeen kotiinsa valmistamaan kihlajaisiaan, mitkä oli tarkoitus pitää hänen kotonaan perjantaina, toukokuun 13 päivänä. Hänen pyyntöönsä ei luonnollisesti suostuttu, koska tutkijat olivat täysin vakuuttuneita Lindroosin syyllisyydestä.

Tunnustus
Jo samana päivänä Lindroosia uudelleen kuulusteltaessa hän tunnusti syyllisyytensä maalarivaraston paloon. Lindroos kertoi kuulustelussa tarkan sytyttämispaikan. Hänen kertomuksensa meni täysin yksiin aiemmin suoritetun palopaikkatutkinnan kanssa. Hänen syyllisyyttään voitiin pitää täysin varmana. Kun häneltä kysyttiin syytä kyseisen maalari- varaston sytyttämiseen hän kertoi, että työ tela kalla oli liian hiljaista. Lindroos kertoi kaivanneensa "säpinää”. Hän ei ajatellut lainkaan palosta aiheutuvien vahinkojen suuruutta. Varastossa tuhoutui omaisuutta arviolta 100 000 mk:n edestä. Muutaman päivän kuluttua Leif Lindroos tunnusti syyllisyytensä kaikkiin muihin aiemmin mainittuihin paloihin. Näihinkin paloihin hän kertoi pääasiallisena syynä olleen ”säpinän” puuttumisen, mutta toisaalta hän oli myös ajatellut saavansa esimiehiltään hyvät suositukset aikaisemmin mainittuihin hakupapereihin liitettäväksi. Mainittakoon vielä, että tutkinnan yhteydessä kävi ilmi, että Lindroos oli telakalla syyllistynyt myös omaisuusrikoksiin, joiden rahallinen arvo ei kuitenkaan ollut kovinkaan suuri. Lisäksi hän oli jo ennen palomieheksi ryhtymistään ollut mukana anastamassa räjähdysaineita rakennustyömaalta. Myös ollessaan suorittamassa varusmiespalvelustaan hän oli syyllistynyt räjähdysaineiden anastamiseen. Osan räjähteistä hän oli saanut kuljetetuksi kotiinsa ja räjäyttänyt ne sitten myöhemmin asuma-alueellaan.

Lopullinen tekojen syy?
Kuten edellä on kerrottu, Lindroos kertoi syyksi mainittuihin tekoihinsa ”säpinän” puuttumisen sekä sen, että hänen oli tarkoitus saada hyvät lausunnot toiminnoistaan esimiehiltä tulevaisuutta silmällä pitäen. Nämä syyt kyllä jossain määrin saattoivat pitää paikkansa, mutta ne tuskin olivat perimmäisiä syitä. Lindroosin kohdalla on syytä mainita erääseen hiljattain tuhopolttajista tehtyyn tutkielmaan. Tutkielmassa tuhopolttajat on jaettu useaan eri ala ryhmään. Eräässä tällaisessa alaryhmässä mainitaan ns. sensaatiota haluavat henkilöt. Eräiltä osin Lindroos voitaneen lukea juuri tähän ryhmään kuuluvaksi. Toisaalta samassa tutkielmassa mainitaan erityisesti nuoriin miehiin vaikuttavan sen seikan, että heillä on huonot välit isän kanssa tai että heiltä puuttuu isä kokonaan elämästä. Leif Lindroos on 19- vuotias nuorukainen, joka on koko ikänsä asunut äitinsä kanssa kotona. Hänen vanhempansa erosivat melko pian Leifin syntymän jälkeen. Leif ei ole ollut minkäänlaisessa kosketuksessa isäänsä. Häneltä on puuttunut koko elämänsä ajan ”isähahmo”, johon hän olisi jossain vaiheessa voinut turvautua. Tämä seikka on otettava myös yhtenä tekijänä huomioon syitä etsittäessä.

Lehdistö
Asia herätti mielenkiintoa myös sanomalehdissä. Eräs suuri iltapäivälehti kirjoitti suurin kirjaimin tapahtumasta etusivullaan: ”Palomies pyromaanina”. Vasta tämän otsakkeen alla voitiin pienellä kirjoituksella kirjoitetusta tekstistä lukea, että palomies oli kyseisen telakan oma palomies, eikä suinkaan vakinaiseen palokuntaan kuuluva henkilö. Sitä on vaikea sanoa, kuinka vakinaisen palokunnan henkilökunta tähän kirjoitteluun suhtautui. Luulisi kuitenkin, että ei kovin myötämielisesti. Kirjoittelu saattoi tuntua heistä heidän ammattitaitoaan halventavana. Kuitenkin on sanottava, että kaikki, mitä lehdistö asiasta kirjoitteli, oli täysin ulkopuolisilta saatua tietoa, eikä suinkaan poliisilta saatua.

Tuomio
Leif Lindroosin kuulustelut saatiin melko nopeasti päätökseen ja hänet vangittiin. Häntä koskevat asiat käsiteltiin Helsingin raastuvanoikeudessa, missä hänelle langetettiin tuomio murhapoltoista, murhapolton yrityksistä, varkauksista ja näpistyksistä. Tuomio oli 2 vuotta 11 kuukautta vankeutta, mitä tuomiota Lindroos jäi välittömästi sovittamaan.